Kirjoittaja: Ossi Tammisto
Tässä blogissa on ennenkin käsitelty erilaisia ruohonjuuritason vaikuttajia, ihmisiä, joilla ei ole ollut korkeaa yhteiskunnallista asemaa, mutta joilla on silti ollut merkittävä hengellinen asema paikallisesti tai alueellisesti. Nyt katseemme suuntautuu Ypäjälle erääseen torpanmuoriin, jonka vaikutus oman kotipitäjänsä hengelliselle elämälle ja koululaitoksen kehitykselle oli huomattava. Hän myös sai kohdata yhden kansakuntamme merkkihenkilöistä sekä oli päättämässä siitä, kenestä tuli Ypäjän ensimmäinen kappalainen.
 |
| Ohessa tämän kirjoituksen sankari viimeisessä hänet sisältäneessä Ypäjän rippikirjassa, vuosilta 1870-1879. Lisätieto -sarakkeessa hänen mainitaan olleen "Niin kutsuttu Koulu-mamma". |
Metsänvartijan vaimo
Maria Matintytär (tunnetaan asuinpaikkojensa mukaan joko sukunimellä Ternissuo tai Heikkilä) syntyi hänen elämästään kertovien lehtiartikkeleiden mukaan 21. maaliskuuta 1802. Sukututkijat ovat kuitenkin yhdistäneet hänet 25. maaliskuuta 1802 Maria Matintyttäreen, joka syntyi Loimaan Nahissa Vesikosken kylässä. En nyt ala syventyä aiheeseen niin syvälle, että varmistaisin kuka on oikeassa. Ypäjän rippikirjoissa syntymäaika on 21. päivä, mutta toisaalta ei olisi ensi kerta, kun johonkin suuntaan olisi tehty virheellisiä merkintöjä kirkonkirjoihin.
Joka tapauksessa hän siirtyi jossain vaiheessa nykyisen Ypäjän, silloisen Perttulan, alueelle, jossa hän hoiti yhdessä miehensä kanssa Ternissuon torppaa. Torppa oli raivattu metsänvartijan asunnoksi keskelle Kartanonkylän suo- ja metsäaluetta. Marian mies toimikin metsänvartijana. Elämä oli raskasta, sillä lapsia oli paljon ja mies viinanjuontiin taipuvainen.
 |
| Ypäjän kyläjako v. 1927. 1. Ypäjä, 2. Perttula, 3. Kartano, 4. Varsanoja, 5. Manninen, 6. Levä ja 7. Palikkala. Perttulan eli myöhemmän Ypäjän muodostuessa 1870-luvulla omaksi kappeliseurakunnakseen liitettiin siihen samalla Ypäjän ja Mannisten kylät, joiden asukkaat olivat käyttäneet Perttulan kirkkoa jo 1600-luvulta alkaen. Wikimedia Commons. |
Maria puolestaan oli taipuvainen hengelliseen pohdintaan. Seudulla olikin sellaiselle vankka pohja. Perttulan kappelissa oli näet jo 1776 tehty kirkonkokouksen päätös, että jokaisen 14-20 -vuotiaan tuli osata ulkoa vähintään neljä sivua Lutherin Vähän katekismuksen selityksenä toimineesta Svebiliuksen katekismuksesta. Tämä loi alueen väestölle tietyn perustiedon uskonkysymyksissä, ja tuohon "oppikirjaan" vedottiin pitkään hengellisissä keskusteluissa.
Evankelisen liikkeen isältä oppimassa
Maria matkasi Pöytyälle tapaamaan pastori Fredrik Gabriel Hedbergiä. Tämä toimi Pöytyän pitäjänapulaisena vuodet 1843-1854, joten vierailu on tapahtunut tuolla aikavälillä. Marian mies kuoli vuonna 1851, eli Maria on saattanut olla tässä vaiheessa jo leski. Hedbergin luo häntä on luultavasti vetänyt tämän herännäisyydestä erkaantuneen pappismiehen maine. Hänen opetustensa ympärille kun oli syntynyt uusi, evankelinen herätysliike.
Marialle kerrotaan jo hänen ensi käynnillään avautuneen Hedbergin levittämä sanoma. Liikkeen omassa historiikissa sanotaan, että Marialle "kirkastui Jeesuksen välimiesteko, Jumalalle kelpaava sovinto ja ihmiskunnalle tarjona oleva syntien anteeksiantamuksen armo". Marian sanotaan päässeen irti painajaisesta, joka oli useasti kääntänyt hänet katsomaan vuoron perään joko omaa hyvyyttään tai omaa kurjuuttaan. Hedbergin siirryttyä papiksi Kaarinaan suuntasi Maria joka kesä matkansa sinne.
 |
| Maria suuntasi hengellisiä matkojaan kauas kotikontujensa ulkopuolelle, mutta aina pystyessään ja varsinkin samanhenkisten saarnaajien vieraillessa hän kävi Perttulan 1798 valmistuneessa kirkossa. Kyseinen kirkko purettiin v. 1901. Maria ehti elinaikanaan astua lukuisat kerrat tästä portista ja noista avoimista ovista. Museovirasto, Historian kuvakokoelma: Ypäjän vanha kirkko | Museovirasto | Finna.fi |
Hengellisenä äitinä ja Lönnrotille laulamassa
Mariasta tuli sitten yksi Ypäjän seudun evankelisuuden keskushahmoja, jonka luona monet kävivät neuvoja kuulemassa. Pääosin nämä olivat luonnollisesti Ypäjän alueelta, mutta myös laajempaa. Nimeltä tunnetaan ainakin Palomäen Tuomo Humppilan Huhtailta, Järven Juha Jokioisten Kiipulta sekä Anstenin leski Someron Vilukselasta.
Ulkopuolisten parissa evankelinen liike, joka veti puoleensa myös seudun nuoria miehiä, sai myös pilkkaa osakseen. Nuorten voimakkaiden miesten hakiessa vanhalta naiselta neuvoja iäisyysasioissa leimasivat jotkut koko liikkeen "ämmäin jumalisuudeksi". Pieni joukko kokoontui kuitenkin sitkeästi.
Marialla oli myös laulun lahja, ja ilmeisesti myös sanoittamisen taitoa, tai sitten hän tunsi laajasti jonkun muun tuotantoa. Silloinen Tammelan pastorin apulainen, myöhempi Paimion kirkkoherra Axel Richard Mauritz Creutlein (1832-1907) näet kirjoitti ylös 25 Marian sanelemaa virttä, jotka Creutlein julkaisi v. 1861 nimellä Hengellisiä wirsiä kokoillut Jumalan sanan palvelija. Evankelisuuden historiasta kirjoittanut Lauri Takala on tässä yhteydessä maininnut Marian itse olleen kirjoitustaidoton, mikä on erikoista ottaen huomioon hänen myöhemmän opettajana toimimisensa. Ehkä kyse on liioittelusta, tai hänen opetuksensa painottui jatkuvasti muihin taitoihin.
Marialla oli vuonna 1870 vielä kuuluisampi kuulija virsilleen. Itse Elias Lönnrot näet sairasti tuona vuonna Perttulan majatalossa Nokkalassa katkennutta jalkaansa. Onnettomuus oli sattunut Lönnrotin horjahdettua reestä noustessaan. Siellä häntä hoidettiin talonväen ja lukkarin voimin parhaan kyvyn mukaan niin, että Lönnrot kirjoitti: "Parempaa paikkaa ja hoitoa en kyllä olisi missään voinut saada. Talonväki on erinomaisen siivoa ja hyväntahtoista, ja vaikka tässä ei ole kuin yksi vierastentupa, niin reissaavaisista ei kuitenkaan ole mitään rauhattomuutta ollut."
 |
| Nokkalan majatalo sijaitsi hieman etelään Perttulasta ja siis kirkonkylästä. Täällä Maria ja Elias Lönnrot kohtasivat. Kartta on Senaatin kartastosta 1800-luvun lopulta, Wikimedia Commons. |
Tuona aikana Maria kävi sanelemassa tälle kansanrunoja sekä joukon omia virsiään. Lönnrot näet pyrki käyttämään tämänkin ajan hyödyksi kansanrunoja keräämällä niin, että hänelle oli asetettu laudoista tehty levy rinnan päälle kirjoituspöydäksi. Lönnrotin mielestä nämä laulut olivat kuin kajauksia Kristillisistä Sanomista, joka oli tuohon aikaan ilmestynyt evankelishenkinen lehti. Olivatko laulut saaneet innoituksensa lehden kirjoituksista vai oliko kyse vain siitä, että ne ammensivat samasta hengellisestä maisemasta, tiedäpä tuosta.
Takala pohdiskeli Lönnrotin mahdollisesti hyödyntäneen aineistoa virsikirjatyössään, ja Edvard Rautanen kirjoittaa Lönnrotin ensin aikoneen julkaista Marian laulut erillisenä vihkona, mutta julkaisikin niitä omassa virsikirjassaan. Tästä en osaa kuitenkaan sanoa, kun en ole lukenut Lönnrotin kokoamia enkä Creutleinin julkaisemia virsiä. Niinpä en voi verrata niitä esimerkiksi virsikirjan virsiin.
 |
| Elias Lönnrot ei antanut kynänsä levätä toipilaanakaan, vaan kulutti sen ajan kirjallisissa töissä. Tässä yhteydessä hän keräsi talteen aineistoa myös Ypäjän Kouluäidiltä. Wikimedia Commons. |
Aarne Anttilan Lönnrot -elämäkerrassa tosin mainitaan Marian (kyseisessä teoksessa nimellä Maria Heikkinen) pahoitelleen sitä, ettei hänen Lönnrotille sanelemiaan virsiä oltu julkaistu omana vihkonaan, vaikka niistä muutama oli kelvannut Lönnrotin toimittamaan "Suomalaiseen virsikirjaan väliaikaiseksi tarpeeksi". Anttilan mukaan Lönnrot oli kyllä tarjonnut Marian virsiä julkaistavaksi sekä J.F. Granlundille että G.W. Wilénille Turkuun, mutta nämä eivät huolineet "ämmän" virsistä.
Olisikin mielenkiintoista saada selville, onko jokin Marian virsistä jäänyt käyttöön vaikkapa Lönnrotin nimissä tämän muokkaamana. Muutenkin noiden virsien tekstit voisivat avata ikkunoita Marian sielunmaisemaan. Ehkä joskus saan jonkun noista teksteistä käsiini.
Maallisena opettajana, "Kouluäitinä"
Maria alkoi myös työskennellä kotiseutunsa koulutuksen parantamiseksi. Hän näet ryhtyi 1860-luvun alussa pitämään yhdessä Kartanonkylän kartanon isännöitsijän Seth Rönnbäckin kanssa sunnuntaikoulua kartanon tiloissa. Maria opetti lukemaan ja Rönnbäck kirjoittamaan. Kirjoittamisen harjoittelu tapahtui kirjoittamalla ohuilla puutikuilla hiekkapenkkeihin eli matalilla puulistoilla reunustettuihin hiekkatäytteisiin kaukaloihin.
 |
| Perttulan ja Kartanon kyliä 1800-luvun lopun Senaatin kartastossa. Kartanon maihin kuulunut Ternissuo sijaitsee pohjoisempana kartan ulkopuolella. Wikimedia Commons. |
Vuonna 1866 Perttulan väki kokoontui keskustelemaan kiertokoulun tarpeellisuudesta. Huonon taloustilanteen vuoksi ei kuitenkaan haluttu palkata varsinaista opettajaa, vaikka sellainen olisi ollut tarjolla. Päätettiin sen sijaan ottaa lapsia kouluttamaan "Heikkilän muori" eli Maria Matintytär, joka silloin asui Perttulan Heikkilän torpassa. Hänen tuli tyttärensä kanssa kiertää kylästä kylään niin, että joka kylässä pidettäisiin koulua kuusi viikkoa. Palkka olisi "keskinäisen suostumuksen jälkeen niinkuin kohtuus vaatii".
Maria huolehtikin sitten koko kappeliseurakunnan kouluttamisesta yhdessä tyttärensä Maija-Stiinan ja poikansa Juhon kanssa. Hän toimi tässä tehtävässä liki kymmenen vuotta ja sai sen myötä kutsumanimen Kouluäiti, Koulumuori tai Koulumamma.
Kappalaisenvaalin kuninkaantekijänä
1870-luvulla Perttulan kappeliseurakunnalle alettiin kaivata omaa kappalaista. Tässä puuhassa Maria Matintytär toimi kuninkaantekijänä. Evankelisen herätysliikkeen ystävänä hän tunsi liikkeeseen lukeutuvaa papistoa. Hänen katseensa kohdistui Humppilan kappalaiseen Arvid Lundéniin. Tämä Perttelissä 1846 toiminut pappismies oli toiminut kotiopettajana edellä mainitun evankelisuuden oppi-isän Hedbergin luona Kemiössä ja sisäistänyt evankelisen uskonkäsityksen siis aivan alkulähteiltä.
 |
| Kuvassa 1798 valmistunut Perttulan kirkko, joka purettiin v. 1901 nykyisen kirkon tieltä. Sen hyväkuntoisista hirsistä rakennettiin uuteen kirkkoon sakasti. Tähän kirkkoon Maria suuntasi kirkkomatkansa ja tänne hän oli hankkimassa kappalaista. Wikimedia Commons. |
Lundénin tultua Humppilaan tutustui Maria häneen ja vakuututtuaan tämän uskonkäsityksistä alkoi puuhata tätä kappalaiseksi Perttulaan. Keskustelut vaikutusvaltaisten talollisten kanssa johtivat tuloksiin. Homma junailtiin taitavasti, pelättiinkö vastaehdokkaita vai epäiltiinkö koko kappeliseurakunnan innostusta evankeliseen paimeneen, mutta joka tapauksessa Perttulan väki päätti kutsua itselleen kappalaisen julistamatta virkaa avoimeksi. Kutsuttu oli Lundén, jonka olisi oikeastaan pitänyt toimittaa kappalaisenvaali, johon ei siis edes ryhdytty.
Tammelan kirkkoherra Granfelt, jonka kanssa Maria myös oli neuvotellut ja neuvoja myös saanut, toimitti kappeliseurakunnan väen toiveen tuomiokapitulin tietoon. Kun Lundén ilmaisi olevansa halukas ottamaan tehtävän vastaan nimitti tuomiokapituli hänet toukokuun alussa 1875 Perttulan kappalaiseksi. Maria itse ei päässyt valitsemansa kappalaisen saarnaa kotikirkossaan kuulemaan, sillä hän kuoli 26. maaliskuuta 1875, 73 vuoden iässä. Lundénin ensimmäinen kirkollinen toimitus Perttulassa olikin Kouluäidin hautaan siunaaminen.
Kouluäidin viimeiset päivät
Kouluäidin viime päivistä on kerrottu seuraavasti. Ennen omaa kappalaista jumalanpalveluksia Perttulassa toimittivat vaihtelevat papit, ja tämän vuoksi näiden julistuksen sisältökin vaihteli. Maria oli nuorempana perhekiireiden vuoksi ollut usein estynyt lähtemään kirkkomatkalle, mutta priorisoinut ne kerrat, kun evankelismielinen pappi oli toimittamassa. Nyt hän oli maaliskuun lopulla käynyt kirkossa ja sieltä kotiuduttuaan todennut tyttärelleen, ettei muista koskaan niin kevyesti nousseensa ylös Kurjenmäen ahdetta. Hän oli näet opettajana toimiessaan hankkinut asunnon Kurjenmäen eteläiseltä rinteeltä.
Viimeisenä iltanaan oli Maria hyräillyt nukkumaan mennessään erästä virttä toistaen sen yhtä säkeistöä:
"Ei ole mulle olinpaikka suotu tääll, maailmas' matalas, vaan taivaas on mull' koti suotu pysyväinen iäisest. Murheissan ja iloissan sinne ole kiiruissan".
Tytär oli kysynyt, että opetteleeko äiti tuota tuttua virttä, kun niin sitä toisteli, mihin Maria vastasi: "Kuinka hän mieleeni tuli!" Molemmat menivät vierekkäin unille. Aamulla tytär sai huomata äitinsä nukkuneen kuolonuneen yön aikana, "iloinen onnekas ilme kasvoillaan".
Kouluäidin perintö
Kouluäidin kuoltua otettiin kouluasia välittömästi esille kirkonkokouksessa uuden kappalaisen toimesta. Kiertokoulua oli opittu arvostamaan, ja siihen päätettiin nyt hankkia varsinainen kiertokoulunopettaja, "raatarin työntekiä" Joose Grönholm Humppilasta. Hänelle annettiin 400 markan vuosipalkka sekä asunto. Hän toimi tehtävässä vuodet 1875-1905. Maria oli pioneerina muokannut maaperää paikkakunnan asukkaitten kouluttamiseksi ja koulutusasenteiden pehmittämiseksi.
Myös Marian hengellinen perintö vaikutti paikkakunnalla pitkään hänen kuoltuaankin ja voimistuikin, sillä Lundénin myötä myös nuoria tuli enenevästi mukaan. Lundén itse tosin siirtyi Kiikalaan 1880, mutta tilalle tuli Gustaf Oskar Holmberg, josta kehittyi tunnettu evankelinen julistaja hartauskirjoineen ja joka toimi seurakunnassa peräti 37 vuotta. Molempien pappien myötä paikkakunnan kirkkoon tuli Forssaa myöten kirkkokansaa myös lähikunnista Perttulan, sittemmin Ypäjän muodostuessa yhdeksi evankelisista aluekeskuksista.
Maria ei kuulunut maan mahtaviin, mutta hänellä oli vahva rooli sekä Ypäjän hengellisessä että koulutuksellisessa historiassa ollen tavallaan pioneeri molemmissa. Hän oli kappeliseurakunnan ensimmäisen kappalaisen kuninkaantekijä ja kohtasi aikansa suurmiehen Lönnrotin, joka tallensi hänen laulujaan. Aika vaikuttavaa metsänvartijan leskeltä, ja siksi kertomisen arvoinen elämäntarina.
Lähteet:
Aarne Anttila: Elias Lönnrot. Elämä ja toiminta II. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1935.
Taina Huuhtanen: Ypäjän historia. Ypäjän kunta ja Ypäjän seurakunta, Loimaa 1978.
H. J. Mäkitalo: Kansanopetus Ypäjällä. Forssan Lehti 142 C/1925, 9.12.1925. Verkkoversio: 09.12.1925 Forssan Lehti no 142 C - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
Edv. Rautanen: Eräs 50-vuotismuisto. Elias Lönnrot sairaana Nokkalan majatalossa Ypäjällä. Karjala 49 B/1920, 28.2.1920. Verkkoversio: 28.02.1920 Karjala no 49 B - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
Edv. Rautanen: Elias Lönnrot kipuwuoteella Ypäjällä. Eräs 50-wuotismuisto, jonka todistajina Ypäjän wanhimmat asukkaat owat olleet. Turun Sanomat 4650 C/1920, 29.2.1920. Verkkoversio: 29.02.1920 Turun Sanomat no 4650 C - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
Edv. Rautanen: Kouluäiti. Forssan Lehti 98/1928, 24.8.1928. Verkkoversio: 24.08.1928 Forssan Lehti no 98 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
Edv. Rautanen: Hengellistä elämää vanhassa Perttulan kappelissa. (Jatk.). Forssan Lehti 87/1929, 29.7.1929. Verkkoversio: 29.07.1929 Forssan Lehti no 87 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
Seppo Suokunnas: Siionin kannel 1874-1892. Tutkimus Suomen evankelisen liikkeen laulukokoelman synnystä, lähteistä ja rakenteesta sekä tekstien ja sävelmien alkuperästä. SLEY-Kirjat Oy, Helsinki 1982.
Lauri Takala: Suomen evankelisen liikkeen historia III. 1852-1873. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Helsinki 1948.
Uskonnollisia virtauksia Ypäjän seurakunnassa. Forssan Lehti 34/1919, 9.5.1919. Verkkoversio: 09.05.1919 Forssan Lehti no 34 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
Ypäjän rippikirja 1870-1879. Verkkoversio: SSHY - Ypäjä , Rippikirja, 1870-1879 - Kuva 35
