Paimiolaisen pappisdynastian päihittäjä

NILS KRISTIAN SANMARK (1769-1839)

Kirjoittanut: Ossi Tammisto

Kävinpä männä viikolla Paimion hautuumaalla. Siellä silmiin osui useampikin hautamuistomerkki, joista nyt kerron teille tämän tarinan. Sen näet pystytti vainajan jälkipolvi kauan hänen kuolemansa jälkeen, 1900-luvun alkupuoliskolla. Niinpä syntyi halu selvittää kenen muistoa oli näin kauniisti kunnioitettu.

Kuvassa Sanmarkin hautamuistomerkki 
Paimion kirkkomaalla. Pahoittelen tekstin 
heikkoa erottuvuutta. Kuva itse otettu.

Nils Kristian Sanmark, tai hautakivessään Niilo Risto, syntyi 31.3.1769 Tyrväällä isänään kruununvouti Johan Sanmark. Sanmarkkista tuli ylioppilas 1787, maisteri 1792 ja pappi 1794. Ensin hän toimi Lempäälän kappalaisen apulaisena.

V. 1799 hän osallistui voittoisasti Paimion pitäjänapulaisen vaaliin. Siinä hän astui pahasti paimiolaislähtöisen Sevoniuksen suvun varpaille, nämä kun olivat pitäneet virkaa hallussaan yli 70 vuotta. Nytkin olisi ollut ehdolla edesmenneen kappalaisen Benjami Sevoniuksen vävy Erik Dammert. Tämä valittikin vaalista väittäen hoovioikeuden advokaatin, nimismiehen, Räpälän herran ja Dammertin langon eli Anders Lövenmarckin kiihottaneen kirkossa väkeä Sanmarkin puolelle. Hienot sukulaissuhteet, eikö?

Tuomiokapituli hylkäsi valituksen Lövenmarckin selityksen ja vaalin toimittaneen Sauvon kirkkoherran Johan Tolpon lausunnon perusteella, eikä kuninkaalle valittaminenkaan auttanut. Sanmark mainitaan hartaaksi, ahkeraksi ja pystyväksi papiksi. Dammert sai kuitenkin lopulta haluamansa viran, mutta sen väylänä oli uusi nöyryytys Sevoniuksen suvulle.

Tämän Paimion kirkon sananpalvelijan 
paikoista Sanmark kilvoitteli Sevoniusten 
kanssa. Sanmarkin hauta löytyy vasemmasta 
kulmasta. Kuva itse otettu.

1816 kuoli näet kappalainen Karl Gustaf Sevonius. Tämä olli pedannut pojastaan Karl Benjaminista itselleen seuraajaa hankkimalla hänet apulaisekseen. Paikkaa hakivat sitten pojan lisäksi Dammert eli edesmenneen kappalaisen lanko sekä Sanmark. Hakijoita oli yhteensä 14, ja tuomiokapituli asetti heistä 1817 ehdolle Sanmarkin, Pohjan kappalaisen Gustaf Bergströmin ja Lempäälän kappalaisen Gustaf Törnkvistin.

Luonnollisesti sekä Sevonius että Dammert valittivat, samoin tilallinen Juho Jaakonpoika omasta ja pitäjäläisten puolesta. Valitukset hylättiin huhtikuussa 1818 ja Sauvon kappalaisen Abraham Wesselin valvomassa vaalissa Sanmark keräsi potin ainoana paimiolaisehdokkaana. Näin Sevoniusten valta päättyi tuossakin virassa. Karl Benjam Sevonius sai lohdun vasta 1843, mutta sitäkin suuremman päästessään Paimion kirkkoherraksi.

Sanmark sai kappalaisena itselleen myös varapastorin arvonimen. Tarkkana ja säntillisenä hän hoiti usein myös kirkkoherran tehtäviä. Kuollessaan 3.6.1839 häneltä jäi leski, Loviisassa 1778 syntynyt Kristina Gustava Helleday, jonka kanssa hän oli avioitunut 1801. Kristina kuoli Paimiossa, Vistan Tillillä v. 1853.

Enempää en tällä erää saanut Sanmarkista kaivettua. Hän oli kuitenkin ilmeisen pystyvä ja pidetty työssään päihittäessään kahdesti vanhan paikallisen pappissuvun. Kyse ei liene ollut vastaehdokkaiden surkeudesta, sillä nämäkin saivat myöhemmin virat. Sanmark oli selvästi mies paikallaan ja onkin kaunista, että hänen jälkeläisensä ovat muistaneet häntä komealla muistokivellä. Pysähdy sinäkin sen luo, jos Paimion kirkkomaalla tallustat.

Lähde:
Juho Päiwiö: Paimion vaiheita (1940)

Sanmarkin muistomerkki on ammoisen kirkkoherra Fonseliuksen haudan vieressä. 
Ehkä kerron joskus hänenkin tarinansa?
Kuva itse otettu.

Sauvon kirkkoko Suomen vanhin? Huvittava sekaannus 1800-luvun lopulla

Kirjoittaja: Ossi Tammisto

SAUVON KIRKKOKO SUOMEN VANHIN? HUVITTAVA SEKAANNUS 1800-LUVUN LOPULLA

Siirrytään pitkästä aikaa Sauvon kirkon pariin. Tuossa vuonna 1472 valmistuneessa kirkossa on vuosisatojen varrella tehty useita remontteja ja muokkauksia. Vuonna 1806 tehtiin remontteja, jotka jättivät näkyvän jäljen kirkkoon tavalla, joka herätti keskustelua lehdistöä myöten vielä sata vuotta myöhemmin. Käydäänpä siis tapaus lyhyesti läpi.

Sauvon kirkko v. 1898 K. E. Ståhlbergin kuvaamana. Päädyssä näkyy tämän kirjoituksen "päähenkilönä" oleva tekstinauha. Kirjoituksen loppuun olen ottanut siitä suurennoksen tarkempaa tarkastelua varten. Museoviraston Historian kuvakokoelmasta: Sauvon 1460-1470-luvulla rakennettu harmaakivikirkko | Museovirasto | Finna.fi 

Rauman Lehti kirjoitti vuoden 1898 toukokuussa näin: "Sauwon kirkko lähellä Turkua lienee maamme wanhin kristitty kirkko jos wuosiluku, joka siellä on nähtäwissä, paikkansa pitää; siellä on nimittäin kirjoitus, joka olisi muka kirjoitettu, kuten kirjeenwaihtajamme tietää kertoa; SINNÄ WONA 1206: Muitakin kirjoituksia kuuluu kirkossa olewan, waan niistä ei tawallinen kuolewainen ainakaan selwää hopus ota."[1] Tiedot lehdelle oli lähettänyt heidän kirjeenvaihtajansa.

Kyläkirjaston Kuvalehti reagoi tähän heinäkuussa 1899. Ei siis mitään erityisen kiihkeätahtista lehdistödebattia, tosin en ole tähän ottanut kaikkia asiaa käsitelleitä lehtiä. Kyläkirjaston Kuvalehdenkin kirjoittaja arveli kyseessä olevan vuoden 1206, mutta katsoi sen olleen vuonna 1895 remonttia tehneen arvaus valmistumisvuodesta. Kirjoittaja viittaa kirkon urkuparven mainintaan, että kirkko olisi rakennettu ennen vuotta 1400, sekä alttaripöydän vuosilukuun 1391 todeten samalla, ettei kirkko missään nimessä voi olla vuodelta 1206.[2]

Sauvon kirkon 1600-luvun jälkipuoliskolla rakennettuun urkuparveen 
on kirjattu monenlaista mielenkiintoista, kuten oletettu kirkon valmistumisajankohta 
sekä muinaisten kirkkoherrojen nimiä. Kuva itse otettu.

Jupakalle tuli jatkoa, kun syyskuussa 1899 kirjoitti nimimerkki A. O. H. Sanomia Turusta -lehdessä otsikolla "Sauwon kirkon turmeleminen ja kirkkoherran wirkawirhe". Hän perusti kirjoituksensa Kyläkirjaston Kuvalehden tietoihin ja sen perusteella syytti seurakuntaa muinaisaikaisten muistomerkkien rauhoittamista ja suojelemista koskevan lain vuodelta 1883 rikkomisesta maalaamalla tällaisen valheellisen kirjoituksen mainittuun kohtaan. Kirjoittaja antoi tämän perusteella sauvolaisista tylyn arvion: "Kylläpä sauwolaiset näkywät olewan oikeita hölmöläisiä!"[3] Kirjoittaja on luultavasti Axel Olai Heikel, joka toimi tuolloin Muinaistieteen toimikunnan intendenttinä ja Suomen muinaismuistoyhdistyksen hallituksen jäsenenä. Myöhemmin hän oli perustamassa Seurasaaren ulkomuseota ja hankki sinne muun muassa Karunan vanhan puukirkon.

Axel Olai Heikel (1851-1924) tuomitsi sauvolaiset 
oikeiksi hölmöläisiksi. Hän liittyy paikkakuntaan 
myös muista yhteyksistä, sillä hän hankki Helsingin 
Seurasaareen nykyisin Sauvoon kuuluvasta Karunasta 
puukirkon, josta on tässäkin blogissa kerrottu useaan otteeseen.
Kuva Wikimedia Commons: File:Axel-Olai-Heikel.jpg - Wikimedia Commons

A. O. H. sai sitten valokuvan kirkon päädystä, jossa vuosiluku näkyi olevan 1806. A. O. H. tosin oletti sen olevan epäselvästi kirjattu v. 1896.[4] Pian tuli lehtiin kuitenkin oikea tieto, jonka lähteenä oli tuolloin jo kuollut Sauvon pitkäaikainen urkuri Adolf Fredrik Lillberg. Kirjoituksen mukaan vuosi on selvästikin 1806 ja on tuona vuonna turkulaisen maalarimestari Erik Wennerqvistin tekemä. Teksti oli päätetty jättää viimeisimmässä korjauksessa näkyviin siksi, että sen ajateltiin olevan muisto menneiltä ajoilta.[5]

Vuonna 1806 kirkkoon oli näet puhkaistu toinen eli läntinen pohjoisikkuna. Mahdollisesti tällöin tehtiin myös asehuoneeseen uusi ulko-ovi, alkuperäiset ulko-ovethan ovat olleet asehuoneen sivuilla. Näiden ovien hahmot ovat yhä erotettavissa. Uusi ovi on toisen arvion mukaan tehty mahdollisesti vasta 1830-luvulla. Nämä työt ilmeisesti yhdessä muiden remonttien kanssa tekivät muurarimestari Jaakko Grandell ja kisälli Erik Wennerqvist. Ja juuri näistä herroista löytyy tämän sekaannuksen sylttytehdas.

Asehuoneen vieressä, Rosenlewien haudan takana näkyy 
entisen oviaukon hahmo. Mahdollisesti Grandell ja Wennerqvist 
olivat muuraamassa sitä umpeen v. 1806. Kuva itse otettu.

Juuri näiden remonttimiesten toimesta näet kirjoitettiin kirkon länsipäädyn alimpaan nauhakomeroon sanat "Sinna wona 1806 Erik Wennerqvist". Teksti oli välillä peitettynä, mutta oli sitten otettu uudelleen esiin ja tulkittu Rauman Lehden kirjeenvaihtajan toimesta väärin. Ehkä juuri Wennerqvistin nimi kuului niihin jutussa mainittuihin muihin kirjoituksiin, joista "ei tawallinen kuolewainen ainakaan selwää hopus ota". Kyseinen kirjeenvaihtaja lienee lukenut tekstin nopeasti eikä ole tajunnut jälkiosaa nimeksi, jolloin se on jäänyt käsittämättömäksi.

Näin päättyi Sauvon lyhytikäinen asema Suomen vanhimpana kirkkona. "Sic transit gloria mundi", 'Niin katoaa maailman kunnia', kirjoitti jo Tuomas Kempiläinen 1400-luvulla. 1970-luvun remontissahan muuten kirkon valmistumisvuodeksi varmistui 1472, kun keskiaikaiset seinämaalaukset pääsivät paljastamaan salansa. Mutta se on toinen tarina taas se...

Tämän kirjoituksen aiheena ollut teksti on muuten muistaakseni ollut jonkun remontin yhteydessä hetken aikaa esillä myös 2000-luvulla. En nyt vain löytänyt asiaa koskevaa uutista muistini vahvistukseksi. Silloin se päätettiin kuitenkin palauttaa piiloonsa. Ehkä se taas sadan vuoden päästä pääsee hämmentämään kirkonkorjaajia ja ohikulkijoita. Pistäkää siis tämä kirjoitus talteen, niin pääsette sadan vuoden päästä pätemään hämmästelijöille.

Tässä suurennoksena kirjoituksen alussa olevassa v. 1898 valokuvassa näkyvä tekstinauha. Kieltämättä ainakin tätä katsoessa tuntuu kahdeksikon tulkinta kakkoseksi hyvinkin ymmärrettävältä.

Lähteet:

Tove Riska: Suomen kirkot. Turun arkkihiippakunta III osa. Turun tuomiorovastikunta I (1964).

[1] Wanha kirkko. Rauman Lehti nro 57/1898, 24.5.1898. Artikkelin verkkoversio https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/580443?page=2

[2] Kirkolta kirkolle. Vaelluksia Suomen seurakunnissa. Paimio ja Sauvo. Kyläkirjaston Kuvalehti nro 7/1899, 1.7.1899. Artikkelin verkkoversio https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/870807?page=4

[3] A. O. H.: Sauwon kirkon turmeleminen ja kirkkoherran wirkawirhe. Sanomia Turusta nro 221/1899, 23.9.1899. Artikkelin verkkoversio: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/576391?page=2

[4] A. O. H.: Lisäys ja oikaisu historiaan Sauwon kirkon turmelemisesta. Uusi Aura nro 221/1899, 23.9.1899. Artikkelin verkkoversio: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/744016?page=2

[5] Från allmänheten. Inskriptionen å Sagu kyrka. Aftonposten nro 200/1899, 29.9.1899. Artikkelin verkkoversio https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/516173?page=4 ; Huomiota herättänyt kirjoitus Sauwon kirkon seinässä. Uusi Aura nro 226, 29.9.1899. Artikkelin verkkoversio: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/744023?page=2