tag:blogger.com,1999:blog-15849269098690176502024-03-19T10:44:10.289+02:00Kirkkohistorian kahinaaTarinoita kirkkohistorian lehdiltä.Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.comBlogger75125tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-26812446356105599602024-02-11T00:06:00.005+02:002024-02-11T09:58:58.678+02:00Miksi tehdään ristinmerkki? Ristinmerkin historia Välimeren rannoilta Pohjolan perukoille<p><i>Kirjoittanut: Ossi Tammisto</i></p><p>Kristillinen tapakulttuuri ja sen historia on kiehtonut minua jo pitkään, varsinkin kun itselleni se on monin osin tuttua vasta aikuisiältä. Nyt haluan jakaa palasen tutkisteluistani teillekin. Pahoittelen pitkää tekstiä, ehkä joskus voisin pilkkoa joitain kokonaisuuksia omiksi artikkeleikseen. Olkoon tämä nyt jonkinlainen kokoava esitys.</p><p>Ristinmerkki, siis tapa piirtää kädellään ristin kuvio itsensä tai jonkin henkilön tai esineen ylle on tapa, joka yhdistää kristittyjä yli tunnustuskuntien ja samalla myös jakaa mielipiteitä. Toisille se on tärkeä osa rukous- ja uskonelämää, toisille taas taikauskon ja (protestanttisissa piireissä) katolilaisuuden merkki. Muistan itsekin yläkoulusta tilanteen, jossa luokkatoverini luuli luterilaisen seurakunnan nuorisotyöntekijää katolilaiseksi siksi, että näki tämän tehneen ristinmerkin. Monelle suomalaiselle ele lieneekin tutuin ulkomaisten urheilijoiden eleenä ennen urheilusuoritusta. Mutta miten tuo tapa on syntynyt, mikä on sen historia ja merkitys? Ja näin suomalaisessa kontekstissa, onko se luterilaisempi kuin luulitkaan? Tätä lähdemme nyt tutkimaan.</p><p><b><u>Ristinmerkki varhaisessa kirkossa</u></b></p><p> Ennen kuin menemme niihin Raamatun teksteihin, joilla ristinmerkin tekoa on perusteltu kurkistetaan varhaiseen kirkkohistoriaan. Ensimmäisiä tunnettuja kirjallisia mainintoja ristinmerkistä on Karthagossa, nykyisessä Tunisiassa Pohjois-Afrikassa, eläneen Tertullianuksen (n. 160-220) kirjoittaa teoksessaan <i>De Corona</i> seuraavasti: "<span style="font-family: inherit;"><i>J</i><span style="background-color: white; box-sizing: inherit; line-height: inherit;"><i>okaisella askelella, kun menemme sisään ja ulos, kun pukeudumme ja riisumme kenkämme, kun peseydymme, syömme, sytytämme kynttilän, käymme makuulle, istumme alas ja kaikissa askareissa joita hoidamme, piirrämme ristin sinetin otsaamme</i>." (<i>De Corona,</i> 3. luku). Tämän perusteella tiedämme, että Tertullianuksen aikana kristityillä oli yleisenä tapana tehdä otsaansa ristinmerkki.</span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; box-sizing: inherit; line-height: inherit;">Piispa Basileios Suuri (330-379) Kappadokiasta, nykyisen Turkin alueelta kirjoitti teoksessaan Pyhästä Hengestä, kuinka tapa tehdä ristinmerkki on opittu jo apostoleilta. Toki hän on liian myöhäinen todistamaan moista, mutta tämäkin osoittaa, ettei kyse ollut mistään tuoreesta käytännöstä. Jerusalemin piispa Kyrillos Jerusalemilainen (315-386) kirjoittaa <i>Katekeeseissaan</i>, jotka on suomennettu nimellä <i>Jerusalemin uskontunnustus</i> seuraavasti:<br /></span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; box-sizing: inherit; line-height: inherit;">"<i>Älkäämme siis hävetkö tunnustaa ristiinnaulittua. Pankaamme rohkeasti sormillamme sinetti otsalle ja pantakoon risti kaiken päälle, syötäville leiville ja juotaville maljoille, sisään käytäessä, ulos mentäessä, ennen unta, vuoteeseen laskeutuessamme ja vuoteesta noustessamme, matkatessamme ja paikalla ollessamme. Se on suuri suoja, ilmainen köyhille, vaivaton heikoille, on se armolahja Jumalalta, uskovaisten merkki ja demonien kauhistus. Saihan hän niistä voiton ja saattoi ne häpeään. Sillä nähdessään ristin ne muistavat ristiinnaulittua. Ne pelkäävät lohikäärmeen päitten murskaajaa. Älä ylenkatso sinettiä siksi, että se on ilmainen, vaan kunnioita hyväntekijää sitäkin enemmän.</i>" (<i>Jerusalemin uskontunnustus, 13. katekeesi, 36. kohta.</i>)</span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; box-sizing: inherit; line-height: inherit;"></span></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgHAnTbiJrOklLgu7ko_CNe3ARU2ljkimO5Sqg_JxM9ju69i7d4_pyACWOKtyRNRoVwgBH283tK83ZmXaIxD0TJXyGVd37c0_4U-jMlOA0pT7r_ueSL8HUhECQ7VnNLcgcZztEIszqPEX9ZoG2qMHpF-axC3N42oqb2TLIazMrVTtAZJfHqlKK4aOgsUrU" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="545" data-original-width="361" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgHAnTbiJrOklLgu7ko_CNe3ARU2ljkimO5Sqg_JxM9ju69i7d4_pyACWOKtyRNRoVwgBH283tK83ZmXaIxD0TJXyGVd37c0_4U-jMlOA0pT7r_ueSL8HUhECQ7VnNLcgcZztEIszqPEX9ZoG2qMHpF-axC3N42oqb2TLIazMrVTtAZJfHqlKK4aOgsUrU=w212-h320" width="212" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Katekeeseissaan Kyrillos Jerusalemilainen käsittelee myös ristinmerkin tekemistä. <br />Kuvassa v. 1763 laitos, jonka teksti on sekä kreikaksi että latinaksi. Wikimedia Commons: <br /></i><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/File:Cyrillus_Hierosolymitani_Catecheses.jpg">File:Cyrillus Hierosolymitani Catecheses.jpg - Wikipedia</a></td></tr></tbody></table><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; box-sizing: inherit; line-height: inherit;"><br /></span></span><p></p><p>Kyrilloskin siis tuntee otsalle piirrettävän ristinmerkin, ja kannustaa sen piirtämiseen usein ja myöskin siunaamaan ruoka ja juomakin sitä käyttäen. Merkille näytetään annettavan ehkä hämmentävänkin suuri merkitys, mutta Kyrilloksen mukaan merkin voima on juuri siinä, että se muistuttaa ristiinnaulitusta, Jeesuksesta.<br /><br /><b><u>"Tee merkki kaikkien niiden otsaan..."</u></b></p><p>Tässä kohtaa voisi ottaa esille sen, ajateltiinko ristinmerkin teolla olevan mitään raamatullisia perusteita. Karthagon piispa Cyprianuksen (n. 200-258) nimiin on laitettu teos <i>Kolme kirjaa todistuksia juutalaisia vastaan</i>. Teos on ilmeisesti jonkun muun laatima ja päätynyt vain osaksi Cyprianuksen teosten kokoelmaa, mutta on silti varhainen teksti. Sen 2. kirjan 22. kohta on otsikoitu "<i>Että tässä ristin merkissä on pelastus kaikille ihmisille, joilla on merkki otsassaan</i>". Siinä viitataan kolmeen Raamatun kirjaan: Vanhan testamentin Hesekielin kirjaan ja 2. Mooseksen kirjaan sekä Uuden tes<span style="font-family: inherit;">tamentin Ilmestyskirjaan. Otetaan lyhyt raamattutunti ja vilkaistaan erityisesti niistä ensimmäistä.<br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Hesekielin kirjan 9. luvun 4. jakeessa Hesekiel näkee näyn, jossa Jumala sanoo pellavapukuiselle, kirjoitusvälineitä kantavalle miehelle: "<span style="background-color: white;"><i>Kulje Jerusalemin halki, koko kaupungin läpi laidasta laitaan, ja tee merkki kaikkien niiden otsaan, jotka huokaavat ja valittavat kaupungissa tehtävien iljettävyyksien tähden.</i>" Sen jälkeen toiset saavat näyssä käskyn hyökätä surmaten tähän kaupunkiin, mutta merkittyihin he eivät saa koskea. </span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white;">Kirjoittaja asettaa tämän rinnalle 2. Mooseksen kirjan 12. luvusta, jossa Jumala lyö Egyptiä vielä viimeisellä vitsauksella, jotta Israelin kansa vapautuisi orjuudestaan. Egyptin esikoiset surmataan, mutta Israelin kansa säästetään merkitsemällä talot uhrikaritsan verellä: "</span></span><span style="background-color: white;"><i><span style="font-family: Times New Roman, Times, serif; font-size: 14.6667px;">Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, si</span><span style="font-family: inherit;">llä kun minä näen veren, menen ohitsenne. Minä kuritan vain egyptiläisiä, eikä tämä vitsaus satu teihin.</span></i><span style="font-family: inherit;">" (2. Moos. 12:13). Uhrikaritsa nähdään kristinuskossa Jeesuksen ja hänen uhrinsa ennakkokuvana, ja niinpä pelastava merkki on myös hänen merkkinsä.</span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white;">Tähän on Hesekielin tekstin osalta aivan erityinen peruste. Sana "merkki" on tässä kirjoitettu hieman epätavallisesti heprean <i>taw</i>-kirjaimen nimenä. Kyseessä on heprean aakkosten ensimmäinen kirjain. Nykyään <i>taw </i>-kirjain kirjoiteta</span><span style="background-color: white;">an hepreassa </span><span style="background-color: white; color: #202122;">ת, mutta se on elänyt erilaisia vaiheita pohjautuen alkuaan foinikialaiseen kirjaimistoon. Varhaisessa muodossaan <i>taw</i> näytti joko vinoristiltä tai ristiltä, mitä kautta siitä on kehittynyt kreikan <i>tau </i>-kirjain (</span><span style="background-color: white; color: #202122;">τ) ja lopulta meidän t:mme. Tämän vuoksi varhaisessa kirkossa nähtiin Hesekielin mainitseman merkin ennakoivan ristin tuomaa pelastusta, ja ilmeisesti tästä juontaa yleinen tapa piirtää ristinmerkki kastettavan otsaan.</span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEii94T3BpKlnfa-ddFVbBK9awk6S36YB-VaDlgN04qX1eABmKXZIy77mEMBuxfX27hczZ0-VIRwLoUXc_Flk7JP3RhjVF_lXyvlvZz_RZKaMjH1wgyQPS5GTLuu9-dnTzslDp3P0Vybo2cn3gL6ecjl4lOEvqvQdbYAN3BNU7ZWp1s_P-9-qEpv_Fe3MC4/s564/Tav.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="101" data-original-width="564" height="57" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEii94T3BpKlnfa-ddFVbBK9awk6S36YB-VaDlgN04qX1eABmKXZIy77mEMBuxfX27hczZ0-VIRwLoUXc_Flk7JP3RhjVF_lXyvlvZz_RZKaMjH1wgyQPS5GTLuu9-dnTzslDp3P0Vybo2cn3gL6ecjl4lOEvqvQdbYAN3BNU7ZWp1s_P-9-qEpv_Fe3MC4/s320/Tav.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Vasemmalta oikealle varhaissiinailainen, foinikialainen ja varhaisheprealainen tav-kirjaimen <br />muoto. Oikeanpuolimmaisena heprean nykyinen tav käsinkirjoitettuna ja painokirjain-versiona. <br />Ei ihme, että jotkut ovat saaneet tästä mielleyhtymiä ristiin.</i></td></tr></tbody></table><p></p><p></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #202122;">Edellä mainittu salaperäinen kirjoittaja viittaa myös Ilmestyskirjan 6. luvussa mainitusta sinetistä, joka painetaan Jumalan palvelijoiden otsaan sekä lopulta Ilmestyskirjan 1. luvun jakeeseen 8, jossa Jumala sanoo: "<i>Minä olen A ja O, alku ja loppu</i>". </span><span style="background-color: #f9f9f9; color: #202122;">Α eli <i>alfa </i>on kreikan aakkosten ensimmäinen, </span><span style="background-color: #f9f9f9; color: #202122;">Ω eli <i>oomega</i> puolestaan viimeinen. Vastaavat kirjaimet ovat heprean aakkosten ensimmäinen <i>alef </i>ja viimeinen <i>tav</i>. Näin <i>tav</i> -merkki saa suorastaan eskatologisen merkityksen, jolloin sen voi tulkita olevan niiden merkki, jotka selviävät lopunkin tullessa.</span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: #f9f9f9; color: #202122;">En ole kielitieteilijä, joten olen tässä(kin) muiden varassa. Joka tapauksessa nämä kielelliset perustelut ovat kuitenkin mielestäni kiehtovia. Luonnollisesti tällä ei ole pyritty pelkästään puolustamaan ristinmerkkiä eleenä, vaan ennen kaikkea haluttu nähdä Vanhan testamentin ennustavan tulevasta Jeesuksesta Kristuksesta.</span></span></p><p><b><u>Ristinmerkin muoto kehittyy</u></b></p><p>Kristuksen olemusta koskeneet kiistat vaikuttivat myös ristinmerkin kehitykseen. Monofysiittien väittäessä Kristuksella olleen vain jumalallinen luonto hänen inhimillisen puolensa ollessa vain näennäistä alettiin tälle vastalauseena noin 500-luvun tienoilla idässä tehdä ristinmerkki kahdella sormella sen merkkinä, että Jeesus Kristus oli sekä Jumala että ihminen. Ristinmerkkiä ei myöskään tehty enää vain otsalle vaan näkyvämmin koko ylävartalon alueelle.</p><p>Myöhemmin haluttiin ilmaista vielä selkeämmin Jumalan olemukseen liittyviä asioita ristinmerkin symboliikan avulla ja käden asento kehittyi edelleen. Ristinmerkki alettiin piirtää yhdistäen peukalo, etusormi ja keskisormi kuvaten Jumalan kolmea persoonaa, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, jotka yhdessä muodostivat Kolmiyhteisen Jumalan, sekä asettamalla kaksi jäljellä olevaa sormea vierekkäin vasten kämmentä sen merkiksi, että Jeesus Kristus oli sekä Jumala että ihminen.</p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiqFRPbgK2QOpC34ie8RIfjBIl82E8Ug7_93Teo_BfwTZPmiQyF9b3EIb2rYf9YerIM04AW4Jq08RyLzbj6WcUf8TnkA_9nGKxnjzFYMgYxftBQorXp3OEa3NpLb1o8cc5zCtJlgwMtILCqqsgxKd3Op-L9zU7KyGQ9dIu1LGM6edMb-N4_en6zOIZzcfU" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="512" data-original-width="347" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiqFRPbgK2QOpC34ie8RIfjBIl82E8Ug7_93Teo_BfwTZPmiQyF9b3EIb2rYf9YerIM04AW4Jq08RyLzbj6WcUf8TnkA_9nGKxnjzFYMgYxftBQorXp3OEa3NpLb1o8cc5zCtJlgwMtILCqqsgxKd3Op-L9zU7KyGQ9dIu1LGM6edMb-N4_en6zOIZzcfU" width="163" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Oheinen kuva havainnollistaa sormien asentoa silloin, kun ristinmerkki tehdään edellä <br />kuvatulla tavalla. Tämä on nykyään erityisen suosittu tapa itäisessä kristikunnassa. <br />Wikimedia Commons: </i><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Sign-of-the-cross--fingers-position.jpg">File:Sign-of-the-cross--fingers-position.jpg - Wikimedia Commons</a></td></tr></tbody></table><br /><p></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #202122;">Tämä uusi käytäntö levisi myös länteen. Esimerkiksi Rooman paavi Leo IV kirjoitti 800-luvun puolivälissä, kuinka ehtoollisaineet tulisi siunata tekemällä ristinmerkillä niin, että kaksi sormea ojennettuna ja peukalo kiinni niissä kolminaisuuden symbolina. Käytännön jonkinasteista tuoreutta kuvaa se, että Leo kehottaa huolehtimaan siitä, että ele suoritetaan oikein. 1200-luvulla paavi Innocentius III ohjeisti tarkemmin, kuinka ristinmerkki tehdään kolmella sormella otsasta rintaan ja oikealta olkapäältä vasemmalle. Tämä on itse asiassa tapa, jota itäinen kirkko noudattaa valtaosin edelleen, mutta katolisessa kirkossa siirryttiin 1300-luvulla vähitellen tapaan tehdä ristinmerkki avokämmenellä ja käänteisesti, vasemmalta oikealle. Syy tähän on hieman epäselvä. Itäinen kirkko perustelee oikealta aloittamista ainakin sillä, että uskontunnustuksessa ja Uudessa testamentissa sanotaan Jeesuksen istuvan Isän Jumalan oikealla puolella.</span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #202122;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhJ-vbsufVn30NaL5Ra_47dGZ3sjPksagLJXuZand7Ifkq8cnrYQ8nnQQEtz_TXbz_wcEYIMa9ehonsOnyDmNfiIkO6d-vErUDTkOYVSmJRS7vsxbe5XbBbu_nexA_rnsnbNNkLo9XBx-Q5nT192oY7s5l65vEAto1y8s5crsr-KXkq7eNH6fUWD5iTvNY" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="578" data-original-width="800" height="231" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhJ-vbsufVn30NaL5Ra_47dGZ3sjPksagLJXuZand7Ifkq8cnrYQ8nnQQEtz_TXbz_wcEYIMa9ehonsOnyDmNfiIkO6d-vErUDTkOYVSmJRS7vsxbe5XbBbu_nexA_rnsnbNNkLo9XBx-Q5nT192oY7s5l65vEAto1y8s5crsr-KXkq7eNH6fUWD5iTvNY" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Katolilaisille lapsille tehty ohjekuvasarja ristinmerkin tekemisestä vuodelta 1949. Tässä mallissa <br />merkki piirretään avokämmenellä. Wikimedia Commons. </i><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/File:Sign_of_the_cross_step_by_step.png">File:Sign of the cross step by step.png - Wikipedia</a></td></tr></tbody></table></span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #202122;"><b><u>Ristinmerkki-riitoja Ruotsinmaalla</u></b></span></span></p><p>Ristinmerkki oli luonnollisesti osa suomalaistakin kirkollista elämää keskiajalla, muun muassa kastetoimituksessa kastettavan otsaan ja rintaan, vihittäessä aviopareja sekä lausuttaessa Herran siunausta jumalanpalveluksessa. 1500-luvulla reformaatio vei Suomen osana Ruotsia luterilaiseen kristikuntaan. Tämä ei periaatteessa ollut ristinmerkin teolle ongelma. </p><p>Itse Martti Luther näet ohjeisti <span style="font-family: inherit;"><i>Vähä katekismuksessaan</i> jokaista siunaamaan itsensä "<i>pyhällä ristinmerkillä</i>" sekä aamulla herätessä että illalla nukkumaan mennessä. Myös <i>Iso katekismuksessaan </i>Luther kannusti 2. käskyn selityksessään ristinmerkin tekoon: "<i>T</i><span style="background-color: white;"><i>ästä syystä ovat tulleet pysyvään käyttöön myös ruokasiunaukset ja -kiitokset sekä muut rukoukset, aamu- ja iltasiunaukset</i></span><i><a name="74" style="background-color: white; color: #5f7ba3;"></a></i><span style="background-color: white;"><i> samoin kuin lasten totuttaminen siunaamaan itsensä ristinmerkillä, kun he näkevät tai kuulevat jotain kauheaa ja pelottavaa. Heitä opetetaan samalla lausumaan: "Varjele, Herra Jumala", "Auta, rakas Herra Kristus" tai muuta sen kaltaista. Ja kun taas jollekin yllättäen tapahtuu hyvää, vaikka vähäistäkin, lausutaan: "Ylistys ja kiitos Jumalalle", tai "Tämän on Jumala minulle suonut</i>". Myös toinen merkittävä saksalainen luterilainen teologi, Martin Chemnitz, määritteli ristinmerkin vanhaksi kirkolliseksi tavaksi, jota jotkut väittivät apostoliseksi. Hänen mukaansa tällaiset tavat eivät olleet pakollisia, mutta niitä voidaan hyödyllisinä noudattaa.</span></span></p><p>Kuitenkin 1500-luvun aikana ristinmerkki tuli haastetuksi niiden taholta, joilla oli ajattelussaan reformoidun eli kalvinilaisen teologian piirteitä. Siinä reformaation linjassa näet vieroksuttiin kaikkia rituaaleja ja tapoja, joita ei voitu suoraan johtaa Raamatusta. Merkittävä ristinmerkin puolustaja oli Ruotsin ensimmäinen luterilainen arkkipiispa Laurentius Petri (1499-1573). Hän käänsi v. 1562 ruotsiksi saksalaisen reformaattorin Justus Meniuksen (1499-1588) teoksen, jossa tämä selitti ristinmerkkiä käytettävän kastetoimituksessa siitä huolimatta, ettei sitä Raamatussa erikseen käskettykään siksi, että se muistutti Kristuksen kuolleen ristillä syntiemme anteeksisaamiseksi havainnollistaen samalla uskoa Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen. Laurentius puolusti ristinmerkkiä myös omassa teoksessaan "<i>Om Kyrkio Stadgar och Ceremonier</i>" vedoten kristilliseen vapauteen tässä asiassa.</p><p>Ruotsin valtakunnan luterilaisuuden sinetöineessä Uppsalan kokouksessa v. 1593 ei juuri keskusteltu ristinmerkistä, vaan sitä pidettiin kuuluvana niihin seremonioihin, jotka tuli säilyttää kristillisen vapauden tähden. Kalvinilaisia näkemyksiä omaava Kaarle-herttua, josta v. 1599 tuli Ruotsin hallitsija ja sittemmin kuningas Kaarle IX, kuitenkin toimi sen poistamiseksi. Vuosien 1599 ja 1608 kirkkokäsikirjaehdotuksissa poistettiin ristinmerkki vihkikaavasta ja Herran siunauksesta, mikä vahvistettiin vuoden 1614 käsikirjassa. Myös kastekaavasta ristinmerkki poistettiin, mutta Kaarlen kuoltua v. 1611 se palautettiin.</p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgNSTqRGCkIj9UhS8w6VsJvx-mfc9avk8SXpJU1Ti6CGaVPlzgFFElwvt9SZSQOuZrdvJkhqODo9zspc6JrLwSMgXfxqfga15gkr2DQecGf0cFGfQONiuHYn8Nu3YpBuCzNKW228CrR3tQFyDopCyJYNAYSvND0i7LfYXiCEFXDSva16mHw2dkRZXlMqlU" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="599" data-original-width="472" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgNSTqRGCkIj9UhS8w6VsJvx-mfc9avk8SXpJU1Ti6CGaVPlzgFFElwvt9SZSQOuZrdvJkhqODo9zspc6JrLwSMgXfxqfga15gkr2DQecGf0cFGfQONiuHYn8Nu3YpBuCzNKW228CrR3tQFyDopCyJYNAYSvND0i7LfYXiCEFXDSva16mHw2dkRZXlMqlU" width="189" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Petrus Kenicius toimi vuosina 1609-1636 Uppsalan arkkipiispana. Vaikka hän oli tullut virkaansa ristinmerkkiä vastustavan Kaarle IX:n aikana puolusti hän tämän kuoltua sen säilyttämistä. <br />Wikimedia Commons: </i><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/File:PetrusKenicius.JPG">File:PetrusKenicius.JPG - Wikipedia</a></td></tr></tbody></table><p></p><p>Käsikirjan esipuheessa Uppsalan arkkipiispa Petrus Kenicius (1555-1636) puolusti sen säilyttämistä sillä, ettei Uppsalan kokous ollut sitä hylännyt. Käyttö olisi vapaaehtoista, mutta se oli hyvä muistuttamaan jokaista kastettua kohtaavasta elämän tuskasta ja rististä, josta heidät armollisesti vapahtaa ja autuuteen saattaa vain ristiinnaulittu Jeesus Kristus. Turun piispa Ericus Erici Sorolainen käytti hyvin samoja perusteluja suomenkielisen laitoksen esipuheessa.</p><p>Kenicius oli viitannut puhuessaan vapaaehtoisuudesta siihen, että niissä seurakunnissa, joissa ristinmerkin käyttö oli säilynyt se olisi yhä sallittua, mutta missä siitä oli luovuttu ei palauttamiseen ollut pakkoa. Niinpä Ruotsin valtakunnassa käytäntö muodostui kirjavaksi osan piispoistakin vastustaessa, osan kannattaessa tapaa. Suomen alueella ainakin piispa Johannes Gezelius vanhempi (1615-1690) puolusti käytäntöä, koska se muistutti, ettei meillä ole muuta ansiota Jumalan edessä kuin ristiinnaulitun Kristuksen hankkima. Tapa vaikuttaakin olleen Suomessa 1600-luvulla yleinen niin, että kun v. 1658 Taivassalon rovasti valitti eräiden nuorten pappien jättäneen ristinmerkin teon pois totesi Turun tuomiokapituli, että on parempi noudattaa käsikirjaa ja olla tekemättä omia muutoksia siihen. Silloin ei siis haluttu tavan hiipuvan omin päin vaan nuoret papit pistettiin ruotuun.</p><p>Gezelius puolusti mahdollisesti ristinmerkin tekoa myös yksityisessä hartaudenharjoituksessa eikä vain kastetoimituksessa, sillä laatimassaan Liivinmaan kirkkojärjestyksessä hän toteaa, että: "<i>yksinkertaisten ihmisten tulee varoa sitä hurskauden puutetta osoittavaa tapaa, ettei osoiteta lainkaan kunnioitusta silloin, kun Jeesuksen pyhä nimi mainitaan</i>". Ruotsalaisissa katekismuslaitoksissakin oli 1600-luvun lopulla säilytetty ohje ristinmerkin teosta yksityisessä hartaudenharjoituksessa. On kuitenkin mahdollista, että Gezelius tässä puhui tavasta kumartua tai notkistaa polviaan silloin, kun Jeesuksen nimi mainitaan. Tätä vanhaa käytäntöä seuraa Suomessa yhä ainakin Satakunnan ja Vakka-Suomen alueella vaikuttava rukoilevaisuus. Kyseinen traditio olisikin aivan oman kirjoituksensa väärti.</p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjXb6IGCwiz7m74-A25p4SnBSr0ZiLQAud4E_xt5t7SXLXXFovL-jSChsZ_s2RnrBja0tcXK6XBJBOt0M9ODAzZj7jEXluSsAskZ5V8ChgG731KOoGLCaUOER2gwFa_fAmK7yDDa5AHAM_mD-WhoRTvlYOI2HDMeJvWDSDeZlKP2IZx0CSd5pTDJtddW6M" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="297" data-original-width="250" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjXb6IGCwiz7m74-A25p4SnBSr0ZiLQAud4E_xt5t7SXLXXFovL-jSChsZ_s2RnrBja0tcXK6XBJBOt0M9ODAzZj7jEXluSsAskZ5V8ChgG731KOoGLCaUOER2gwFa_fAmK7yDDa5AHAM_mD-WhoRTvlYOI2HDMeJvWDSDeZlKP2IZx0CSd5pTDJtddW6M" width="202" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Johannes Gezelius vanhempi toimi Turun piispana vuosina 1664-1690. Tämä ruotsalaisen <br />talonpoikaisperheen kasvatti puolusti hänkin osaltaan ristinmerkkiä hyvänä kristillisenä <br />tapana. Wikimedia Commons: </i><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Johannes_Gezelius_den_%C3%A4ldre,_copy_by_Lindh.jpeg">File:Johannes Gezelius den äldre, copy by Lindh.jpeg - Wikimedia Commons</a></td></tr></tbody></table><p></p><p>V. 1664<span style="font-family: inherit;"> Loimaalla pappina toiminut Laurentius Petri Aboicus selitti ristinmerkin teon hyödyllisyyttä neljällä tavalla: <span style="background-color: white; color: #161a20;">”<i>1. Pyhä risti muistuttaa Jeesuksen kärsimyksestä ja kuolemasta. 2. Se muistuttaa myös Kristuksen antamasta esikuvasta sekä kristityn halusta eritä tästä maailmasta ja olla Kristuksen kanssa (Fil. 1:23) 3. Risti kuvaa uskon asettamista perkeleen kiusauksia, helvettiä ja kuolemaa vastaan ja niiden voittamista. 4. Ristinmerkki erottaa kristityn pakanoista. Sillä me tunnustamme uskomme Kolmiyhteiseen Jumalaan ja annamme itsemme Hänen haltuunsa</i>”.</span><span style="background-color: white; color: #161a20;"> </span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #202122;"><b><u>Ristinmerkin yllättäviä puolustajia ja ylläpitäjiä Pohjolassa</u></b></span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #202122;">Kuten voi päätellä ristinmerkin kiistanalaisesta asemasta jopa kastetoimituksessa oli sen käyttö muissa yhteyksissä kuitenkin kovasti hiipunut. Tässä on nähty 1700-luvulta lähtien myös valituksen ja pietismin vaikutusta, jotka kumpikin, eri syistä, vierastivat ulkoisia menoja.</span></span></p><p><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;">Paikoin vanha kirkollinen tapakulttuuri piti kuitenkin pitkään pintansa. Näin ainakin Satakunnan Ulvilan tienoilla. 1800-luvun alkuvuosikymmenille säilyi tapa tehdä ristinmerkki Pyhää kolminaisuutta mainitessa, ja ilmeisesti vielä 1900-luvun alussa tunnettiin tapa tehdä ristinmerkki astuessa ovesta ulos tai sisään. 1900-luvun alusta ovat myös maininnat oikein jättiristinmerkeistä, kun jotkut siunasivat peltojaan piirtämällä tiheillä askelilla kylvetyn pellon poikki ristin. Vielä kauemmin eli muualtakin tuttu perinne piirtää leipää leivottaessa ristinmerkki taikinan ylle seuraten tässä hyvinkin vanhakirkollista tapaa.</span></span></p><p><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"></span></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiiuOP0AA5hVY8H62F2OohcvaoB0J1K762cn31huv240DYQx3Gr4Z9NbjumdKuPzKwG0UJ0BkKHD984y-mzJaKfSctNN5K6nUpczNGSjcb7IZzSrqdVBXqS97bgQFc5OKEL2vA9vCXkk0Ytn9vTu6KTMX27DoO06G5eaxek4UbokZXbUkgCpYNSuepaT8M" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="545" data-original-width="372" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiiuOP0AA5hVY8H62F2OohcvaoB0J1K762cn31huv240DYQx3Gr4Z9NbjumdKuPzKwG0UJ0BkKHD984y-mzJaKfSctNN5K6nUpczNGSjcb7IZzSrqdVBXqS97bgQFc5OKEL2vA9vCXkk0Ytn9vTu6KTMX27DoO06G5eaxek4UbokZXbUkgCpYNSuepaT8M" width="164" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Porilaisen rukoilevaislasimestari J. A. Nylénin kanta ristinmerkkiin on minulle tuntematon, <br />mutta hänen puolustuksensa polvirukoukselle soveltuu myös ristinmerkin tapaiseen eleeseen. <br />Suomen Kuvalehti nro 50/1928.</i></td></tr></tbody></table><p></p><p><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;">Juuri Satakunnan alueella ovat monet muutkin vanhakirkolliset tavat säilyneet muita alueita paremmin muun muassa rukoilevaisuuden ylläpitäminä. Rukoilevaisuudessa onkin nähty joitain muita herätysliikkeitä vahvemmin ruumiillisuuden merkitys uskonelämässä. Porilainen lasimestari ja rukoilevainen maallikkosaarnaaja J. A. Nylén (1853-1941) kirjoitti v. 1903 kirjan <i>Muutama sana Rukouksesta eli Rukoilewaiset ja Rukouksen wäärinkäyttämisestä</i>. Siinä hän polvirukousta ja kasvoillaan maassa rukoilua puolustaessaan esittää perustelun, joka soveltuu muihinkin fyysisiin rukouseleisiin:</span></span></p><p><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;">"<i>Niinkuin ennen syntiä tehtäissä ruumis totteli sisällä asuwia waikutuksia, joka yllytti pahuuteen, niin uudessa mielessä, johon ihminen on tullut, tulee ruumiin olla hengelle alamainen, ja tämä koskee kaikkiin kristillisyyden harjoituksiin, myöskin rukoukseen.</i>"</span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #202122;">Herätysliikejohtajien joukossa on ristinmerkillä ollut myös yksi merkittävä ja ehkä yllättäväkin puolustaja, Pohjolan herättäjä ja lestadiolaisuuden oppi-isä Lars Levi Laestadius (1800-1861). Hän näet kritisoi aikakauslehdessään <i>Ens Ropandes Röst i Öknen </i>(<i>Huutavan Ääni Korvessa</i>) sitä, miten Ruotsin uudessa kirkkokäsikirjassa oli jätetty pahojen henkien manaaminen ja ristinmerkki pois kastetoimituksesta. Laestadius ei perustanut toimitukseen sisältyvistä kysymyksistä kastettavalle vaan piti viisaimpana, että lasta kastettaessa käytettäisiin ainoastaan ristinmerkkiä Jeesuksen ristin osallisuuden merkkinä.</span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #202122;"></span></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg85nA9rUncH7xDCxVswbjqBE4INqS8C6Ok_C3vqTlrunelafpJjVYoZs5vDKHSraa7vKKGtpp-2psj49xjEtlFidoz2mpzKCuzkNmlHUA4MzypjZZEj8Jjr6O8uEce0EwdDshFinRgS4UHFr7f65ITDOnmV-dujLMUsDNn9yMMPV8uyjPlfKuHl9mgc1Y" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="527" data-original-width="400" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg85nA9rUncH7xDCxVswbjqBE4INqS8C6Ok_C3vqTlrunelafpJjVYoZs5vDKHSraa7vKKGtpp-2psj49xjEtlFidoz2mpzKCuzkNmlHUA4MzypjZZEj8Jjr6O8uEce0EwdDshFinRgS4UHFr7f65ITDOnmV-dujLMUsDNn9yMMPV8uyjPlfKuHl9mgc1Y" width="182" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Lars Levi Laestadius tunnetaan niin herätysjohtajana, raittiusmiehenä kuin kasvitieteilijänäkin, <br />mutta harvemmin kai ristinmerkin <span style="font-family: inherit;">puolustajana. Kuvan piirros on julkaistu teoksessa "Voyages en Scandinavie et Laponi" v. 1839. Rintapielessä on Ranskan kunnialegioonan ritarin mitali, jonka taiteilija lisäsi muotokuvaansa jälkikäteen kuultuaan sen myönnetyn Laestadiukselle. Wikimedia Commons: </span></i><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Larslevilaestadius.jpg">File:Larslevilaestadius.jpg - Wikimedia Commons</a></td></tr></tbody></table><p></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #202122;">Laestadiuksen käsitys lasten uskosta ja kasteen merkityksestä olisi oma laaja aiheensa, mutta hän ajatteli manaamisen ja ristinmerkin olevan tarpeen läsnäolevan seurakunnan vakuuttamiseksi siitä, että lapsi on todella vapautettu synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta. Esittipä Laestadius oman kaavaehdotuksenkin, jossa ristinmerkin osalta todettiin seuraavasti: "<i>Nyt pappi menee lapsen luo ja sanoo: "Lapsi, ota pyhä ristinmerkki sydämeesi merkiksi, että jokaisen kristityn täytyy kantaa Jeesuksen ristiä kärsivällisyydessä.</i>" Tämä ristinmerkin teon säilyttämisen halu on sikälikin mielenkiintoinen, että hän toisaalta <i>Hulluinhuonelainen </i>-teoksessaan esittää esimerkkinä teeskennellystä uskosta venäläisen, "<i>joka tekee ristinmerkin ja kumartaa krusifiksin ääressä joka aamu, ja kun tämä ulkonainen jumalanpalvelus on tehty, alkaa kirota ja pettää kansaa</i>".</span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #202122;">Mielenkiintoisena puolustajana voisi mainita myös Pelastusarmeijan. Vaikka kyseessä on hyvin omaleimainen protestanttinen suunta harjoitti se ainakin 1910-luvun Pietarissa työskennellessään everstinsä Karl Larssonin toivomuksesta hyvin käytännönläheistä suhtautumista ristinmerkin tekoon. Mataloittaakseen ortodoksitaustaisen väestön kynnystä osallistua kokouksiinsa se salli jopa jäsenikseen liittyneille venäläisille ristinmerkin tekemisen ja tapana oli, että joku ortodoksiseen kirkkoon kuulunut armeijalainen teki kokousten alussa ristinmerkin aloittamisen merkiksi. Muitakin vastaavia elementtejä oli, kuten ikonin asettaminen Pelastusarmeijan slummiasemalle. Ikonin tuli kuitenkin aina esittää Kristusta eikä ketään muuta.</span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgH5dyE1FRasrzviuD2GLmZ4LIGBH7RlLGI-Z_2JMtmih1BGgmEzjHKB5WPLNAcNnqR4tLK7ngx8fjib7tQ0lES-ypPzBVeDYutldv6I4-aoqrD9UoFJFeSdRagz80PuXraoeX2dOqjc7bnjS5UEqucgl6SnjBONi8juYvEr9LC85_TcgWnGYCpnqWCFUg/s1221/Eversti%20Karl%20Larsson.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1221" data-original-width="912" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgH5dyE1FRasrzviuD2GLmZ4LIGBH7RlLGI-Z_2JMtmih1BGgmEzjHKB5WPLNAcNnqR4tLK7ngx8fjib7tQ0lES-ypPzBVeDYutldv6I4-aoqrD9UoFJFeSdRagz80PuXraoeX2dOqjc7bnjS5UEqucgl6SnjBONi8juYvEr9LC85_TcgWnGYCpnqWCFUg/s320/Eversti%20Karl%20Larsson.png" width="239" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>En tiedä, missä määrin Pelastusarmeijan eversti Karl Larsson henkilökohtaisesti arvosti <br />ristinmerkin tekoa, mutta hän halusi antaa tilaa niille, joille se oli tärkeä. Nuori Sotilas nro 9/1915. <br /></i><a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1009160?page=1">27.02.1915 Pelastusarmeijan nuori sotilas no 9 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></td></tr></tbody></table><p></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #202122;">Pietarissa esiintynyt toiminta oli varmasti olennaisilta osiltaan pyrkimystä madaltaa osallistumisen kynnystä tutuilla elementeillä, mutta muissakin yhteyksissä Pelastusarmeija osasi tehdä arvoa hurskaille eleille. Pelastusupseereille suunnatussa <i>Upseeri </i>-lehdessä v. 1920 käsiteltiin kunnioitusta ja kirjoitettiin arvostaen siitä, miten katolilaiset osoittivat kunnioitusta kirkoille, alttarille, ristille sekä Jeesuksen nimelle tekemällä ristinmerkin. Kirjoittaja toteaakin: "<i>Voitanee kuitenkin sanoa, että uskonpuhdistajat taistellessaan katolisen kirkon mystillistä pyhimysten ja pyhäinjäännösten palvomista vastaan ja intoillessaan puhtaan opin puolesta tekivät sen niin rajusti, että jotain hyvääkin tuli hyljätyksi, muun muassa paljon kunnioitusta pyhiä asioita kohtaan</i>".</span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #202122;"><b><u>Ortodoksit ristinmerkin puolustajina</u></b></span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #202122;">Pelastusarmeijankin suhtautuessa ristinmerkin tekoon sallivasti oli ainakin Suomessa luterilainen kirkko välillä hyvinkin nihkeä kastetoimitusta lukuun ottamatta. Ristinmerkin vierastus meni täällä niin pitkälle, että vuonna 1948 silloisessa Lutherin Vähä katekismuksen painoksessa oli ristinmerkin teko muutettu käsien ristiin laittamiseksi. Niin luterilaisia siis haluttiin olla, että Lutheriakin piti sensuroida.</span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #202122;">Tähän vierastukseen saattoi vaikuttaa se, että maassamme oli merkittävä vähemmistö, jolle ristinmerkki oli hyvinkin ominainen osa uskonelämää, nimittäin ortodoksit. En nyt mene heihin syvemmin, mutta heidän vanhoista julkaisuistaan huomaa, että vähemmistöasema on hyvin tiedostettu. Ristinmerkin merkitystä on opetettu paitsi vastauksena ulkopuolisten ihmettelyihin myös opetukseksi ortodokseille itselleen sen oikeasta käyttötavasta. Toisaalta tällöin on korostunut juuri tavan ortodoksisuus.</span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #202122;">Vuonna 1927 nimittäin <i>Säkeniä </i>-lehdessä oli Nikolai Varfolomejeffin (myöh. Valmo) (1890-1943) kirjoitus, jossa hän kertoo ristinmerkin historiasta, muodosta ja merkityksestä. Kirjoitus loppuu mahtipontisesti: "<i>Koska tämän isiltämme perityn ja monia vuosisatoja kirkossamme säilyneen tavan merkitys on niin tärkeä, niin älkäämme luopuko siitä, älkäämme hävetkö sitä, älkäämme unohtako sitä, vaan aina rukoillessamme </i><b style="font-style: italic;">Tehkäämme ristinmerkki</b>".</span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzU8GOmqnVFEk2hgMxoBotH_ay5gmMx0Pe0yuaJ2dBSQC0_XmAWgaCiWxkjJrlILRak2rFd1ppfLLhcWMgLGt11bNYrKFPd_0qFaEtPmu2D8YzFqawbH7o1CX0Y9YjAFAfKt8_lD-Zltc1GECLlifHplKCMp1cLJYwhBnaInlbB_Cx_nM4FTjhRgKZAjo/s975/Nikolai%20Varfolomejeff.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="975" data-original-width="881" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzU8GOmqnVFEk2hgMxoBotH_ay5gmMx0Pe0yuaJ2dBSQC0_XmAWgaCiWxkjJrlILRak2rFd1ppfLLhcWMgLGt11bNYrKFPd_0qFaEtPmu2D8YzFqawbH7o1CX0Y9YjAFAfKt8_lD-Zltc1GECLlifHplKCMp1cLJYwhBnaInlbB_Cx_nM4FTjhRgKZAjo/s320/Nikolai%20Varfolomejeff.png" width="289" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Nikolai Varfolomejeff oli yksi niistä, jotka pyrkivät tukemaan Suomen ortodoksien kirkollista <br />perinnettä myös ristinmerkin osalta. Aamun Koitto nro 36/1931.</i></td></tr></tbody></table><p></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #202122;">Edellä mainittua lehteä julkaisi Pyhien Sergein ja Hermanin Veljeskunta, joka v. 1928 toisena painoksena ilmestyneessä rukous- ja hartauskirjassa annettiin ohjeet myös ristinmerkin tekoon oikein kuvalla höystettynä sormien asentoja kuvaamaan. Samalla on kerrottu tämän asennon symboliikasta. Mainittakoon vielä lehtinen <i>Elämän sana</i>, jossa v. 1939 oli pitkä kirjoitus (koko julkaisun täyttävä) <i>Kuinka on oikealla tavalla tehtävä ristinmerkki</i>. Siinä kannettiin huolta ristinmerkin välinpitämättömästä ja huolimattomasta tekemisestä. Tämän nähtiin olevan haitaksi paitsi näille ihmisille itselleen myös antavan aiheen ulkopuolisille arvostella ortodoksista kirkkoa. Niinpä kirjoitus antaa ohjeita ja kehotuksia sen oikeanlaiseen tekemiseen. Näistä esimerkeistä voinee päätellä, että ulkopuolisten arvostelu oli laajamittaista, samoin myös tarve opettaa ortodokseille ristinmerkin tradition merkitystä.</span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #202122;"><b><u>Ristinmerkin elpyminen Suomen luterilaisilla</u></b></span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #202122;">Ristinmerkin teko on elpynyt luterilaisessa kirkossa osin ekumeenisten yhteyksien, osin syvemmän historiallisen ymmärryksen myötä. Silti se on ehkä suurelle osalle kirkon jäsenistöä vieras ja mielletään joko katolilaiseksi ja ortodoksiseksi tavaksi. Ehkä siksikin eri yhteyksissä on koettu hyväksi kertoa, missä kaikkialla luterilainen voi esimerkiksi tehdä ristinmerkin, kuten jumalanpalveluksen alku- ja loppusiunauksessa liturgin lausuessa sanat "<i>Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen</i>" ja tehdessä ristinmerkin, ylipäätään kun edellä mainitut mainitaan, ehtoolliselle tultaessa ja sieltä poistuttaessa ja jopa kirkkoon astuessa sen merkkinä, että on astuttu Herran huoneeseen. Oikeastaan siis silloin, kun se tuntuu luontevalta ja palvelee omaa rukousta ja hartautta. </span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #202122;">Omien havaintojeni mukaan ristinmerkki on omaksuttu käyttöön ainakin osassa herätysliikepiirejä, esimerkiksi evankelisuudessa. Monelle suomalaiselle se on kuitenkin varmasti edelleen vieras tapa, sillä se ei ortodoksista ja katolisista maista poiketen ole osa yleistä tapakulttuuria ja onkin tunnettu lähinnä uskonnollisesti aktiivisempien luterilaisen kirkon jäsenten parissa, joista osa heistäkin tosiaan saattaa vielä vierastaa sitä. Henkilökohtaisesti olen yhä enemmän innostunut sen käytöstä, mitä enemmän aiheeseen perehdyn.</span></span></p><p>Tähän loppuun voisin laittaa vielä mahtipontisen sitaatin Johannes Khrysostomokselta (n. 347-407), joka oli Konstantinopolin patriarkka ja legendaarinen saarnaaja, mistä johtuikin hänen lisänimensä Khrysostomos, 'kultasuu'. Muita mielenkiintoisia ajatuksia aiheesta löydätte lähdeluettelon kautta. Kuten kirkollisessa tapakulttuurissa muutenkin on kunkin oman harkinnan mukaista kokeeko jonkin tavan omaksumisen luontevaksi osaksi hartauselämäänsä. Mutta näin siis Kultasuu neuvoo ristinmerkin teosta:</p><p>"<i>Älä koskaan poistu kotoasi tekemättä ristinmerkkiä. Se on sinun sauvasi, aseesi, voittamaton linnoituksesi. Ei ihminen eikä demoni uskalla hyökätä kimppuusi nähdessään sinun peittävän itsesi niin voimakkaalla haarniskalla. Anna tämän merkin opettaa, että olet sotilas, valmis taistelemaan demoneja vastaan, ja valmis taistelemaan oikeuden kruunun puolesta. Oletko tietämätön siitä, mitä risti on tehnyt. Se on voittanut kuoleman, tuhonnut synnin, tyhjentänyt helvetin, syössyt valtaistuimeltaan Saatanan ja asettanut ennalleen maailmankaikkeuden. Epäilisitkö siis sen voimaa?</i>"</p><p><b><u>Lähteet:</u></b></p><p>Johnathan Arnold: <i>Should Christians Make the Sign of the Cross?</i> Holy Joys, 12.12.2022. <a href="https://holyjoys.org/sign-cross/">Should Christians Make the Sign of the Cross? - Holy Joys</a></p><p>Basileios Suuri: <i>De Spiritu Sancto.</i> <a href="https://www.newadvent.org/fathers/3203.htm">CHURCH FATHERS: De Spiritu Sancto (Basil) (newadvent.org)</a></p><p>John Bombaro: <i>Very Superstitious: A History of the Sign of the Cross</i>. 1517. <a href="https://www.1517.org/articles/very-superstitious-a-history-of-the-sign-of-the-cross">Very Superstitious: A History of the Sign of the Cross (1517.org)</a></p><p>[Pseudo?]-Cyprianus: <i>Treatise 12, Second Book.</i> <a href="https://www.newadvent.org/fathers/050712b.htm">CHURCH FATHERS: Treatise 12, Second Book (Cyprian of Carthage) (newadvent.org)</a></p><p>Bert Ghezzi: <i>The Sign of the Cross. Recovering the Power of the Ancient Prayer.</i> Word on Fire, 2021. <a href="https://media.wordonfire.org/ebooks/The-Sign-Of-The-Cross.pdf">The-Sign-Of-The-Cross.pdf (wordonfire.org)</a></p><p>Whitney Hetzel: <i>5 Things You Should Know About the Sign of the Cross. </i>Good Catholic 10.9.2021. <a href="https://www.goodcatholic.com/five-things-you-should-know-about-the-sign-of-the-cross/">5 Things You Should Know About the Sign of the Cross - Good Catholic</a></p><p>Petri Hiltunen: <i>Ristinmerkin tekeminen</i>. Luterilainen.net, 6.10.2016. <a href="https://www.luterilainen.net/ristinmerkin-tekeminen/">https://www.luterilainen.net/ristinmerkin-tekeminen/</a></p><p>Heikki Huhtala: <i>Seurakunta on elänyt ja uskonut. Ulvilalaista kristillisyyttä 750 vuoden aikana.</i> Ulvilan seurakunta, 1981.</p><p>Jari Jolkkonen: <i>Ristin suojeluksessa ja siunauksessa.</i>Yle Radio 1:n aamuhartaus 6.8.2014. <a href="https://www.piispajarijolkkonen.fi/puheet/ristin-suojeluksessa-ja-siunauksessa/">Ristin suojeluksessa ja siunauksessa | Piispa Jari Jolkkonen</a></p><p>Hannu Juntunen: <i>Lars Levi Laestadiuksen käsitys kirkosta.</i> Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1982. <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/2242086?page=1">Lars Levi Laestadiuksen käsitys kirkosta = Kyrkouppfattningen hos Lars Levi Laestadius = Lars Levi Laestadius' Auffassung von der Kirche / Hannu Juntunen. - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></p><p><i>Kunnioituksesta yleensä, mutta varsinkin meidän järjestömme keskuudessa. </i>Lehdessä <i>Upseeri. Pelastusupseerien yksityinen kuukauslehti</i>, nro 3-4/1920. <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/842076?page=17">01.03.1920 Upseeri no 3-4 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></p><p>Kirkkoisä Kyrillos: <i>Jerusalemin uskontunnustus. Kyrillos Jerusalemilaisen katekeesit.</i> Suomentanut Johannes Seppälä. Perussanoma, 2013.</p><p>Elsa Könönen: <i>Hengen miekka, auttava käsi. Pelastusarmeijan vaiheet Suomessa.</i> Werner Söderström Osakeyhtiö, 1964. <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/1924764?page=1">Hengen miekka, auttava käsi : Pelastusarmeijan vaiheet Suomessa / Elsa Könönen. - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></p><p>Pentti Laasonen: <i>Johannes Gezelius vanhempi ja suomalainen täysortodoksia. </i>Suomen Kirkkohistoriallinen Seura, 1977. <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/2281295?page=1">Johannes Gezelius vanhempi ja suomalainen täysortodoksia = Johannes Gezelius der Ältere und die finnische Hochorthodoxie / Pentti Laasonen. - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></p><p>Lars Levi Laestadius: <i>Hulluinhuonelainen - silmäys armon järjestykseen</i>. <a href="https://www.laestadiusarkivet.se/Darhushonet%20Finnish%20complete.pdf">Microsoft Word - Darhushonet Finnish complete.doc (laestadiusarkivet.se)</a></p><p>Lars Levi Laestadius: <i>Tidskriften Ens Ropandes Röst i Öknen / Aikakauslehti Huutavan Ääni Korvessa</i>. <a href="https://www.laestadiustexter.se/ERR%20HELA.pdf">Microsoft Word - ERR 001 (laestadiustexter.se)</a></p><p>Peter Leithart: <i>Mark it with a T. </i>Theopolis, 21.3.2012. <a href="https://theopolisinstitute.com/leithart_post/mark-it-with-a-t/">Mark it with a T – Theopolis Institute</a></p><p>Pentti Lempiäinen:<i> Kastekäytäntö Suomen kirkossa 1500- ja 1600-luvulla</i>. Suomen Kirkkohistoriallinen Seura, 1965.</p><p>Martti Luther: <i>Iso katekismus</i>. 1529. <a href="https://www.tunnustuskirjat.fi/ik/index.html">https://www.tunnustuskirjat.fi/ik/index.html</a></p><p>Martti Luther: <i>Vähä katekismus</i>. 1529. <a href="https://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html">https://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html</a></p><p><i>Rukous- ja Hartauskirja. I osa. Kotirukoukset.</i> Pyh. Sergein ja Hermanin Veljeskunta, 1928. <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/1963775?page=1">Rukous- ja hartauskirja. I osa, Kotirukoukset / toimittanut ja kustantanut Pyh. Sergein ja Hermanin veljeskunta. - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></p><p>Yrjö Sariola: <i>Uudistuva jumalanpalvelus. Tutkielmia jumalanpalveluksen teologiasta</i>. Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1994. <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/2242036?page=1">Uudistuva jumalanpalvelus : tutkielmia jumalanpalveluksen teologiasta / Yrjö Sariola. - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></p><p>J. Suhola: <i>Kuinka on oikealla tavalla tehtävä ristinmerkki.</i> Elämän sana nro 28/1939. <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/981166?page=1">01.01.1939 Elämän sana no 28 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></p><p>Seppo A. Teinonen: <i>Rooma ja me. Vatikaanin toiseen konsiiliin liittyviä dogmatiikan kysymyksiä.</i> Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1966. <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/2242240?page=1">Rooma ja me : Vatikaanin toiseen konsiiliin liittyviä dogmatiikan kysymyksiä / kirjoittanut Seppo A Teinonen. - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></p><p>Tertullianus: <i>De Corona</i>. <a href="https://www.newadvent.org/fathers/0304.htm">https://www.newadvent.org/fathers/0304.htm</a></p><p><i>The Sign of the Cross</i>. Office of Educational Services; Melkite Eparchy of Newton. <a href="https://www.cyril-methodius.org/Pamphlets/Sign_of_the_Cross.pdf">https://www.cyril-methodius.org/Pamphlets/Sign_of_the_Cross.pdf</a></p><p>N[ikolai] Varfolomejeff: <i>Muutama sana uskonnostamme. Ristinmerkki</i>. Säkeniä nro 8/1927. <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/838159">https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/838159</a></p><p><i>When did Christians first start making the Sign of the Cross? </i>Catholic Company. <a href="https://www.catholiccompany.com/getfed/when-did-christians-first-start-making-the-sign-of-the-cross/">https://www.catholiccompany.com/getfed/when-did-christians-first-start-making-the-sign-of-the-cross/</a></p>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-73480089784615447982024-01-07T00:32:00.004+02:002024-01-07T00:32:47.512+02:00Nuutinpäivä 7.1. ja 13.1.<p> "<i>Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi</i>" on luultavasti monelle tuttu sanonta. Tuttua voi olla myös se, että Nuutinpäivänä loppuu joulun viettäminen ja joillain alueilla kiertävät nuuttipukit. Kalenterista puolestaan voi perinteitä huonomminkin tunteva tarkistaa, että Nuutin nimipäivä on 13. tammikuuta.</p><p>Mutta miten kyseinen päivämäärä liittyy jouluun? Entä kuka oli Nuutti? Ja miksi tämän kirjoituksen otsikossa on kaksi päivämäärää? Näihin kysymyksiin yritän seuraavaksi vastata, vaikka hämmentävä vyyhti tämä on. Mutta aletaan vaikka siitä, että kuka oli Nuutti.</p><p><b><u>Tanskalaisten Knuut-pyhimysten ihmeelliset vaiheet</u></b></p><p>Tämä kysymys vie meidät ajassa vajaan tuhannen vuoden taakse Tanskaan. Siihen aikaan William Shakespearen <i>Hamlet </i>-näytelmässä Marcelluksen lausumat sanat "<i>On jotain mätää Tanskanmaassa</i>" olisivat olleet kerrassaan kuvaavat. Valtataistelut näet repivät maata eikä korkea yhteiskunnallinen asemakaan turvannut henkikultaa. </p><p>Tämän sai kokea myös Knud eli Knuut IV (s. 1043, kuningas vuosina 1080-1086). Hänen mainitaan olleen läheisissä väleissä kirkon kanssa, mahdollisen henkilökohtaisen hurskauden lisäksi myös siksi, että hän haki siltä tukea ylimysten vallan heikentämiseksi ja monarkian vahvistamiseksi. Vuonna 1085 hän vaati Knuut Suuren sukulaisen ominaisuudessa Englannin kruunua ja alkoi valmistella yhdessä Flanderin kreivin (jonka sisko oli Knuutin vaimo) ja Norjan kuningas Olavi III:n kanssa hyökkäystä Englantiin.</p><p> Suunnitelma kuitenkin keskeytyi, sillä laivaston väki koostui paljolti talonpojista, joitten olisi pitänyt päästä sadonkorjuuseen. Knuut ei ollut uskaltanut lähteä liikkeelle aiemmin pelätessään Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisaria Henrik IV:ttä, joka oli huonoissa väleissä sekä Flanderin että Tanskan kanssa. Laivaston väki alkoi kyllästyä odotteluun ja valitsi puolestapuhujakseen Knuutin veljen Olufin. Knuut vangitsi epäluuloisena veljensä ja passitti tämän Flanderiin, mutta hyökkäyskin lykättiin myöhempään.</p><p>Sitten kuninkaan veropolitiikkaa vastustaneet ylimykset saivat liikkeelle talonpoikaiskapinan. Knuut pakeni lopulta Odensessa sijainneeseen kirkkoon, mutta kapinalliset murtautuivat sisään tappaen Knuutin seurueineen. Kuninkaaksi nousi velipoika Oluf, joka sai lisänimen Hunger, 'Nälkä', viitaten valtakautensa katovuosiin. Niiden perusteella häntä sitten epäiltiin veljensä kuoleman järjestämisestä, mistä Jumala olisi kostanut huonoilla sadoilla. Vuonna 1101, Olufin jo kuoltua, Knuutista tulikin Knuut Pyhä ja Tanskan suojeluspyhimys.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjZHiz5j5jOWWiAG7-R-_DR7REFr9Ch5mNL0o2xnNexMrcmI6JL5ZQhJvXGW1Xbwj0lrFTX3jk2BP1QX5Xh7O3698JYH0RQr8pGN_pQ2KbjYcRdMLlXZTotbEIim5rwqGi5y_S6ZPxIGN1h81X4QRl6GOwrH1sDATS9e7EbxPCFZlJfc3hDw_Ojy2UZPGE" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="599" data-original-width="712" height="269" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjZHiz5j5jOWWiAG7-R-_DR7REFr9Ch5mNL0o2xnNexMrcmI6JL5ZQhJvXGW1Xbwj0lrFTX3jk2BP1QX5Xh7O3698JYH0RQr8pGN_pQ2KbjYcRdMLlXZTotbEIim5rwqGi5y_S6ZPxIGN1h81X4QRl6GOwrH1sDATS9e7EbxPCFZlJfc3hDw_Ojy2UZPGE=w320-h269" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Knuut Pyhästä ei tullut Englannin valloittajaa, mutta pyhimyksenä hän jäi <br />historiaan. Ohessa Christian Albrecht von Benzonin (1816-1849) tulkinta hänen <br />kuolemastaan vuodelta 1843. Wikimedia Commons: </i><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Christian-albrecht-von-benzon,_the_death_of_Canute_the_Holy.jpg">File:Christian-albrecht-von-benzon, the death of Canute the Holy.jpg - Wikimedia Commons</a></td></tr></tbody></table><br /></p><p>Varsinainen Nuutti on kuitenkin Knuut Pyhän vähemmän tunnettu veljenpoika, Knud Lavard (s. n. 1090 - k. 7.1.1131). Lavard ei muuten ole nimi, vaan englannin lordia vastaava titteli. Knudin isä oli Tanskan kuningas Erik Ejegod, mutta tämän kuollessa oli Knud vasta alle kymmenvuotias. Niinpä kuninkaaksi tuli Knudin setä Niels eli Niilo Sveninpoika, joka oli myös Knuut Pyhän veli ja viides kuningas samasta veljessarjasta. Knud aikuistui ja pärjäsi ihan hyvin. V. 1115 setä teki hänestä Slesvigin jaarlin, hän soti lähitienoon slaavilaisia vendejä vastaan ja näiden ruhtinaan kuoltua sai itsensä nimitetyksi uudeksi ruhtinaaksi kukistaen myös vendiruhtinas Niklotin kapinan.<br /></p><p>Niilon poika Maunu alkoi kuitenkin kadehtia serkkupojan menestystä pitäen tätä uhkana kruunulleen. Kun kuningas ei puuttunut asiaan tarttui Maunu toimeen ja murhautti Knudin 7.1.1131 tämän ollessa menossa tapaamaan serkkuaan, Knuut Pyhän tytärtä Ceciliaa.</p><p>Knud olisi voinut unohtua historian hämäriin, mutta hänen murhaamisensa johti kapinaan. Se huipentui Fotevikin taisteluun v. 1134, jossa Maunu sai surmansa ja kuningas Niilo pakeni joutuen itsekin myöhemmin surmatuksi. Monien taistelujen jälkeen Knudin poika, joka oli syntynyt vasta isänsä kuoltua, nousi valtaistuimelle v. 1157 saaden myöhemmin nimen Valdemar I Suuri. Hän järjesti myös sen, että isäukko julistettiin pyhäksi. Muistopäiväksi tuli 7. tammikuuta kuolinpäivän mukaan. Se on Knud Lavardin muistopäivänä edelleen ainakin Tanskassa, Islannissa ja Saksassa.<br /></p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh8n6dFA2kY72ZNwvhUyOFWK8dF9DHWAycQ6THgpjWYE8lox_0SesNexTBw6xfoeR3uVg5eJKJqfWVmoGDemeN0qGTlMSRHgDzB-NxBe-fUe0WLCjb6Ietk73gtUEtsevFDtoQvX7igTrqZiT5xGyiS0YcJsvmWwJ0m3phdF1Nkgw9vco9FXE7suWqdwIs" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="599" data-original-width="406" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh8n6dFA2kY72ZNwvhUyOFWK8dF9DHWAycQ6THgpjWYE8lox_0SesNexTBw6xfoeR3uVg5eJKJqfWVmoGDemeN0qGTlMSRHgDzB-NxBe-fUe0WLCjb6Ietk73gtUEtsevFDtoQvX7igTrqZiT5xGyiS0YcJsvmWwJ0m3phdF1Nkgw9vco9FXE7suWqdwIs" width="163" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Knud Lavard kuvattuna Tanskan Vigerstedin kirkon seinämaalauksissa. <br />Sotaisat varusteet ja kukkaseppele muodostavat hupaisan yhdistelmän.<br />Wikimedia Commons: </i><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/File:Knut_Lavard.jpg">File:Knut Lavard.jpg - Wikipedia</a></td></tr></tbody></table><br /></p><p><b><u>Kummallisia kalenterikiemuroita</u></b></p><p>Suomessakin oli sama päivämäärä aina vuoteen 1708 asti, jolloin nimipäiväksi muuttunut muistopäivä siirrettiin 13. tammikuuta kohdalle. Ruotsin puolella tuo muutos oli tehty jo 1600-luvulla. Koska loppiainen oli ollut viimeinen joulun pyhä oli Knudin eli Nuutin päivä vakiintunut joulun päätöspäiväksi. Kuten myöhemmin tästä ilmenee, muisti kansa tämän yhteyden vielä pitkään päivän vaihduttuakin.<br /></p><p>Mutta miksi se sitten vaihtui? Kustaa Vilkuna on pohdiskellut asiaa <i>Vuotuinen ajantieto</i> -kirjassaan, ja olen paljolti hänen varassaan. Useissa keskiaikaisissa lähteissä joulurauha päättyi 7. tammikuuta eli vanhana Nuutin päivänä. Ajatus oli tosiaan se, että loppiainen pyhäpäivänä kuului vielä joulurauhan piiriin ja sitten koitti paluu arkeen. (Loppiaisesta olen kirjoittanut täällä: <a href="https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2024/01/61-loppiainen-idan-tietajien-ja.html">Kirkkohistorian kahinaa: 6.1. Loppiainen, idän tietäjien ja Jeesuksen kasteen juhla</a></p><p>Vanhoissa ruotsalaisissa kalentereissa oli kuitenkin 13. tammikuuta nimenä <i>Octava epiphanie Domini</i>, 'Herran ilmestymisen oktaava' eli siis kahdeksas päivä loppiaisesta. Toinen nimi päivälle oli <i>20.de dag jul </i>eli 20. päivä joulua. Eräissä Ruotsin keskiaikaisissa maakuntalaeissa juuri tämä päivä esiintyy joulurauhan lopettajana.<br /></p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgrtSWKfbd6g7mu36hnXyVIXcbIsro9-1Yp1lXwLNe3NL7Y0ravllDXbpRWAjmDgAfzlv_rwNz-yF8sOEz1Zm3F62AV4qZCmLRG7ypcruWAm5NnBdz3SlwIXbsrGyxQrGmBlhMvaBzfLTuUQ53N2xthuq7LTpIYT492aFTe5WI29XBLmBwDeybgXLTSyKs" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="188" data-original-width="250" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgrtSWKfbd6g7mu36hnXyVIXcbIsro9-1Yp1lXwLNe3NL7Y0ravllDXbpRWAjmDgAfzlv_rwNz-yF8sOEz1Zm3F62AV4qZCmLRG7ypcruWAm5NnBdz3SlwIXbsrGyxQrGmBlhMvaBzfLTuUQ53N2xthuq7LTpIYT492aFTe5WI29XBLmBwDeybgXLTSyKs" width="319" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Nuuttipukkiperinne ei ole vain suomalainen juttu. Tässä nuuttipukkeja, tai oikeammin "julknutar",<br />'jouluknuutteja' Ruotsista vuonna 1922. Wikimedia Commons: </i><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Julknutar_1922.jpg">File:Julknutar 1922.jpg - Wikimedia Commons</a></td></tr></tbody></table></p><p>Löytyi siis kaksi vaihtoehtoista joulurauhan päätöspäivää. Joidenkin tutkijoiden mukaan 20 päivän juhlakausi omaisi pitkät pohjoismaiset perinteet vuoden pimeimmän kuukauden ollessa pyhä ja vaarallinen aika, jolloin oli parasta pysytellä kotosalla. Tämä ilmeisesti esikristillinen (ja ehkä lähinnä enemmän Pohjanlahden länsipuolella?) vaikuttanut perinne korvautui kuitenkin loppiaisella ja sitä seuranneella Nuutilla niin, että se näkyi sananparsissakin, kuten "<i>Knut körer Julen ut</i>", tai suomalaisittain "<i>Hyvä Tuomas </i>[21.12.]<i> joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi</i>". Nimen näin vakiinnuttua se sitten vain siirrettiin tuon 20. päivän jakson kanssa sopivaan 13. tammikuuta. Kirkollisesti sitä saattoi sitten ajatella loppiaisen jälkipyhänä, joka siten korosti sen arvoa juhlana. 20 päivän joulujakso näkyy muuten hyvin ruotsalaisissa sanonnoissa, kuten "<i>tjugondag Knut körs julen ut</i>" tai "<i>tjugondag Knut kastas granen ut</i>", eli Nuuttina joulukuusi lentää ulos.</p><p><b><u>Nuuttina joulu siivotaan pois nuuttipukkien auttamana</u></b></p><p><b><u><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEillr0agSHHOwCufe88hnEjg2AXGqL2Jr9o5eOQdn2T4ZqHbLzvb1epGYBW6OI5LInwDKUZGCASCUdAGz17ZXbcqNyis9IyMjS0L9gicLf35GiOZnnBp6VlpmQYTVdSu30mRaHIDJjDkzxw_VoyPRmKYobuYr8pboPUhxVSs_P-IjagP1j54mEi9PYa3KQ" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="1200" data-original-width="891" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEillr0agSHHOwCufe88hnEjg2AXGqL2Jr9o5eOQdn2T4ZqHbLzvb1epGYBW6OI5LInwDKUZGCASCUdAGz17ZXbcqNyis9IyMjS0L9gicLf35GiOZnnBp6VlpmQYTVdSu30mRaHIDJjDkzxw_VoyPRmKYobuYr8pboPUhxVSs_P-IjagP1j54mEi9PYa3KQ" width="178" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>1800-luvun lopulta oleva nuuttipukin naamari on varsin hurja ilmestys. <br />Suomen kansallismuseon Kansatieteelliset kokoelmat: </i><a href="https://finna.fi/Record/museovirasto.EC8C31169689A0866B008F92B0D5EACA?sid=3645105506&imgid=1">naamari; joulupukin naamari; nuuttipukin naamari | Suomen kansallismuseo | Finna.fi</a></td></tr></tbody></table></u></b></p><p>Nuutin päivän merkitys on kuitenkin ollut lähinnä joulun lopetus ja paluu arkeen. "<i>Knuutin knuppi, joulun loppu, sontarikko käteen, kaalikuppi eteen</i>". Mutta jotta paluu arkeen onnistuisi piti joulu tietysti siivota pois, ja sen helpotukseksi tuhottava ylijääneet jouluoluet. Nuuttipukkiperinteen alkuperäisessä muodossa ovatkin nuoret miehet ja naisetkin kiertäneet hassusti pukeutuneina talosta taloon pyrkimyksenä juoda kylän oluttynnyrit tyhjiksi. Miehet saattoivat pukeutua naisiksi, naiset miehiksi. Miehillä oli yllään olkilyhteitä, turkki nurinpäin, liina silmillä maskina tai kasvot mustaksi noettu. Karnevaalimeininki siis.</p><p>Nämä seurueet saattoivat laulaakin, ja ilman juomaa jäädessään myös uhkailla. Joskus kiertely alkoi jo loppiaisiltana, mutta yleensä vasta Nuuttina. Ne talot, joista oli tarjottavia saatu merkittiin liidulla, etteivät muut erehtyneet samaan taloon tyyliin "<i>Nuutti on saatu; On saatu</i>". Runsas tarjoilu saattoi saada piirtämään niin monen haarikan kuvan kuin oli talossa tarjottu. Tuollainen piirros sai olla koko talven talon ylpeytenä. Olut voitiin myös kerätä saaviin ja kuljettaa kylän suurimpaan tupaan joulun viimeisiä pitoja varten.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgiA9miiC7k5gEfTYMuRvlHKo2MhqKE1BFQvuN9pFPwBzAHOH-R8Aev8BNynndN93MD8wbhE1frFmCZfQ7q07gmWN-ql3W32QKG-djR3aIf5P_vQ4T5tIhTi2yEukgTOnpVY0FKnuN-QE_nK0MIQQjv3DEJheVBU4rkXz3OICFNQLhrdgQZ9kbO5N8_hlo" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1200" data-original-width="899" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgiA9miiC7k5gEfTYMuRvlHKo2MhqKE1BFQvuN9pFPwBzAHOH-R8Aev8BNynndN93MD8wbhE1frFmCZfQ7q07gmWN-ql3W32QKG-djR3aIf5P_vQ4T5tIhTi2yEukgTOnpVY0FKnuN-QE_nK0MIQQjv3DEJheVBU4rkXz3OICFNQLhrdgQZ9kbO5N8_hlo" width="180" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Nuutti ja nuutinmorsian Iitin Myllylässä vuonna 1929. Iitti olikin itäisimpiä <br />paikkoja, jossa nuuttipukkiperinne eli vielä varsin myöhään. Museoviraston <br />Kansatieteen kuvakokoelma: </i><a href="https://finna.fi/Record/museovirasto.E69CCAEEAB6783A42C136A01D7AC46A3?sid=3645102983">nuutti ja nuutinmorsian | Museovirasto | Finna.fi</a></td></tr></tbody></table><br /></p><p>Nuuttipukit noudattivat pitkään alkuperäistä 7. tammikuuta ajankohtaa, vaikka luultavasti jo varhain on myös ollut siirtymää 13. tammikuuta. Vuonna 1972 työmarkkinajärjestöjen toiveesta loppiaisesta tuli kuitenkin liikkuva juhlapyhä, joka katkaisi loppiaisen ja Nuutinpäivän yhteyden. Vaikka loppiainen palasi vuonna 1992 vanhalle 6. tammikuuta paikalleen oli Nuutinpäivän vietto vakiintunut jo nimipäivälle 13. tammikuuta. Nyt sen palauttaminen voisi olla työlästä ihmisten totuttua nykyiseen, helposti kalenterista löytyvään päivään.</p><p>Nuuttipukkiperinteen alue on vaihdellut ja kaventunut. 1930-luvulle asti nuuttipukit kiersivät laajalti Varsinais-Suomessa sekä Etelä- ja Lounais-Hämeessä. Idempänä olivat nuuttipukit kiertäneet vielä vuonna 1939 Iitin Lyöttilän kylässä, mutta sitten talvisota, sorkkatauti ja jatkosota toivat niin pitkän tauon, ettei kiertäjiä sen jälkeen enää löytynyt. Nykyään perinne elää vahvimmin Satakunnan ja Vakka-Suomen tienoilla, ilmeisesti paikoin muuallakin. Kiertäjät ovat tosin nykyään lapsia ja olutpalkkiot ovat hävinneet. Tapa muistuttaakin lähinnä virpomista tai Halloween -karkkien keräämistä.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjSHTSXvPf1-1QchSonNeDTKaHWAc8UrNEoDfpXUUr5u6kVY3N4wZpV6UKARMngRCpV_S6nPz33zcZ2vl9wdyvYQTwlrp4Qp8tZrIYBx8N0fib0UPLid4iZX7vYvLakybjJDgkfEBsqd11E52KsdVfVLmNUG0TLyd4XpBB4Td6zXVgDYc80XBJjZwAw5uM" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="539" data-original-width="800" height="216" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjSHTSXvPf1-1QchSonNeDTKaHWAc8UrNEoDfpXUUr5u6kVY3N4wZpV6UKARMngRCpV_S6nPz33zcZ2vl9wdyvYQTwlrp4Qp8tZrIYBx8N0fib0UPLid4iZX7vYvLakybjJDgkfEBsqd11E52KsdVfVLmNUG0TLyd4XpBB4Td6zXVgDYc80XBJjZwAw5uM" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tammikuussa 1960 otettu kuva nuuttipukkeina kiertävistä uusikaupunkilaisista <br />lapsista kuvastaa perinteen nykymuotoa lasten naamiais- ja herkunkeruupäivänä.<br />Uudenkaupungin museo, Ugin museon valokuvakokoelma: </i><a href="https://finna.fi/Record/tmk.160998921864600?sid=3645102983">nuuttipukit, naamioituneita lapsia nuutinpäivänä; henkilökuva | Uudenkaupungin museo | Finna.fi</a></td></tr></tbody></table></p><p>Nuutinpäivän vietto on siis irronnut alkuperäisestä yhteydestään loppiaisen luota, siten myös ikävästi hämärtäen loppiaisen merkitystä. Kuitenkin se on nykyiselläänkin hauska perinne ja antaa myös mahdollisuuden venyttää joulun viettoa varsin pitkälle. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sen verran vanhoillinen, että ainakin tältä osin vastustan vuoden 1708 kalenteriuudistusta ja heitän kuusen vanhana Nuuttina 7. tammikuuta mäkeen. Kukin toimikoon tässä kuitenkin halunsa mukaan.<br /><br /><b><u>Lähteitä:</u></b></p><p><i>Canute IV. </i>Britannica: <a href="https://www.britannica.com/biography/Canute-IV">Canute IV | Viking ruler, Christian reformer | Britannica</a></p><p>Kustaa Vilkuna: <i>Vuotuinen ajantieto </i>(1985)</p>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-891479527515471762024-01-06T00:40:00.003+02:002024-01-06T00:40:17.403+02:006.1. Loppiainen, idän tietäjien ja Jeesuksen kasteen juhla<p><i>Kirjoittaja: Ossi Tammisto</i></p><p>6.1. on loppiainen, ja nyt tutustumme tämän juhlan taustoihin ja perinteisiin.</p><p>Päivän suomenkielinen nimi viittaa siihen, kuinka se päättää 12 päivän joulujakson sen viimeisenä juhlapyhänä. Esimerkiksi Virossa päivä on "kolmekuningapäev", mikä viittaa Matteuksen evankeliumissa esiintyvään kertomukseen idän tietäjistä, jotka toivat Jeesus-lapselle lahjoja. Näitä on kutsuttu myös kuninkaiksi, tästä "kolmen kuninkaan päivä". Itse asiassa Matteus ei kerro mitään tietäjien lukumäärästä, mutta koska lahjoja oli kolmea lajia, kultaa, mirhaa ja suitsuketta, on lukumääräksi arvattu kolme.</p><p>Päivä on siis katolisessa kirkossa sekä monissa protestanttisissa kirkoissa muodostunut näiden tietäjien vierailun muistopäiväksi. Päivän kirkollisempi nimi epifania viittaa näyttämiseen, tietäjät näkivät tähden, joka puolestaan näytti heille Jeesuksen. Toisin kuin monista seimiasetelmista voisi päätellä eivät nämä tietäjät näet vierailleet vastasyntyneen Jeesuksen luona, vaan he lähtivät liikkeelle vasta tämän synnyttyä: "<i>Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: "Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme." </i>(Matt. 2:1-2)</p><p>Tietäjien vierailun on teologisesti ajateltu kuvaavan sitä, kuinka Jeesus tuli maailman kaikkia kansoja varten, ei vain juutalaisia, joita edustivat synnyinyönä seimelle saapuneet paimenet, vaan myös muita kansoja varten, joita edustivat kaukaa tulleet tietäjät. Siksi loppiainen on myös lähetystyön pyhä. Tietäjien historia olisi kiinnostava tutkimuskohde, mutta saa jäädä odottamaan tulevaisuutta.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjfZpmoWjJ2AYcyLIZLoNXIO_XYhBTyAOql_a3gintYTwn-sFyz3pMJgLW93ztcH-kkGhUBYE-TCr0D0v_98BTimpQCGGmNcSmFmHw1JH6KGf9P0wtCR3wrsnOAkiyQNCniszenpf3xxsu1MYysNkuge6rLqlHjK7gVp3bXp7iUIqkFNSGWiwzh11_TVMo" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="600" data-original-width="594" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjfZpmoWjJ2AYcyLIZLoNXIO_XYhBTyAOql_a3gintYTwn-sFyz3pMJgLW93ztcH-kkGhUBYE-TCr0D0v_98BTimpQCGGmNcSmFmHw1JH6KGf9P0wtCR3wrsnOAkiyQNCniszenpf3xxsu1MYysNkuge6rLqlHjK7gVp3bXp7iUIqkFNSGWiwzh11_TVMo" width="238" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tietäjien kumarrus Giotton (1266-1337) tulkitsemana. <br />Wikimedia Commons: </i><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Giotto_-_Scrovegni_-_-18-_-_Adoration_of_the_Magi.jpg">File:Giotto - Scrovegni - -18- - Adoration of the Magi.jpg - Wikimedia Commons</a></td></tr></tbody></table><br /></p><p><b><u>Katolisen kristikunnan perinteitä</u></b></p><p>Monessa katolisessa maassa päivään liittyy runsaasti juhlaperinteitä. Varsinkin Espanjassa ja muilla espanjan- ja katalaaninkielisillä alueilla vietetään Kolmen viisaan miehen juhlaa, espanjaksi nämä ovat <i>los Reyes Magos, </i>katalaaniksi <i>els Reis Mags d'Orient</i>. Kameleineen saapuville tietäjille voivat lapset lähettää kirjeitä, ja yöllä nämä saapuvat tuomaan lahjoja. Myös kulkueita järjestetään.</p><p>Ranskassa makea tapa juhlistaa päivää on "kuninkaiden kakku" (<i>Galettes des rois</i>), joka koristellaan pahvikruunulla ja jonka sisään kätketään papu tai jokin esine. Se, jonka kakkupalaan tuo kätketty asia osuu saa kruunun päähänsä ja on loppupäivän perheen kuninkaana.</p><p>Monessa katolisessa maassa lapset voivat pukeutua tietäjiksi tai kuninkaiksi ja kiertää talosta taloon laulaen ja keräten lähetystyölle lahjoituksia. He voivat myös kirjoittaa liidulla ulko-oveen seuraavat merkinnät (numerot vaihtelevat vuoden mukaan): "20*C+M+B*24". Niiden merkitys on "Jumala siunatkoon tätä taloa vuonna 2024". Kirjaimilla CMB on kaksoismerkitys, sillä ensinnäkin ne ovat lyhenne latinankielisestä siunauksesta "<i>Christus Mansionem Benedicat</i>" ('Kristus taloa siunatkoon'), mutta samalla ne sisältävät viittauksen perimätiedon vuosisatojen varrella tietäjille antamiin nimiin Caspar, Melchior ja Balthasar. Suomessa paikallinen katolinen kirkkokin noudattaa tätä perinnettä myyden tekstiä myös oveen kiinnitettävinä tarroina.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgZRyAm21glF1ZvyXvLHv8vRmeNbuTVDKyq-pyISDlVKTh7sWn_M5n6hC-otV7Ycva4GDKlJsvuH5mQ2WrbOBY6WvCwG78krc_k9oq8bYc4Y5a9pzV3lvn32O0A-_Xoa_HNuoXb2S0S8kl7vsMDQoWsMmo3GkywxBge1rAl8MWrLv-OzxWoFMDRBp74jUI" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="540" data-original-width="716" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgZRyAm21glF1ZvyXvLHv8vRmeNbuTVDKyq-pyISDlVKTh7sWn_M5n6hC-otV7Ycva4GDKlJsvuH5mQ2WrbOBY6WvCwG78krc_k9oq8bYc4Y5a9pzV3lvn32O0A-_Xoa_HNuoXb2S0S8kl7vsMDQoWsMmo3GkywxBge1rAl8MWrLv-OzxWoFMDRBp74jUI" width="318" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>500-luvulla Sant'Apollinare Nuovon basilikaan Italian Ravennaan tehty mosaiikki <br />antaa miehille nimet Balthassar, Melchior ja Gaspar. Nimiperinne on siis vanha.<br />Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table><br /></p><p><b><u>Luterilaisen Suomen vähäinen tapaperinne</u></b></p><p>Luterilaisessa Suomessa kansanperinne tähän juhlaan liittyen on ollut vähäistä. Yksi syy on siinä, että Nuutin päivä on läheisyytensä vuoksi imenyt itseensä pikemmin loppiaiseen sopivia tapoja. Aiemmin Nuutin päivä näet sijaitsi kalenterissa heti loppiaisen jälkeen ja koska loppiainen oli viimeinen joulun pyhäpäivä oli Nuutti varsinainen joulun lopettaja. Nuutin päivä on kuitenkin aivan oma tarinansa.</p><p>Monen muun juhlapyhän tavoin säätä toki tarkkailtiin. Jämsässä sanottiin, että "<i>jos loppiaisena sataa lunta niin paljon, että hiiren jäljet peittyvät, niin sinä vuonna ei tule lumesta puutetta</i>". Pohjois-Pohjanmaan Pyhäjärvellä iso lumituisku tiesi huonoa: "<i>Jos loppiaisena on jyväaitan polku ummessa, niin se joutaa olemaan ummessa koko seuraavan talven</i>". Elettäessä savupirteissä saatettiin joulun aikaan lämmittää kiukaita koko valoisan ajan, sillä ihmiset toimittivat valoisan ajan ulkona askareitaan pirtin ollessa täynnä savua. Loppiaisena kuitenkin jo voitiin sanoa, että tuvasta tulee liian lämmin, jos koko valoisa aika lämmitetään. Päivä pidentyi ja päreitäkin tarvittiin vähemmän valaistukseksi. Myös tiernapoika -esitykset kantavat sisältönsä puolesta loppiaisen perinnettä viitatessaan tietäjiin.</p><p><b><u>Ortodoksiset perinteet</u></b></p><p>Suomessa on kuitenkin toinenkin traditio viettää tätä juhlapäivää. Ortodokseilla näet loppiainen on ensi sijassa Teofanian juhla, jolloin muistellaan Jeesuksen saamaa kastetta Jordan-virrassa. Se on ortodokseilla yksi 12 tärkeimmästä kirkollisesta juhlasta vuodessa. Teofania tulee sanana kreikasta ja merkitsee Jumalan ilmestymistä. Evankeliumeissahan kuvataan Jeesuksen kasteen yhteydessä Isän Jumalan äänen kuuluneen taivaista ja Pyhän Hengen laskeutuneen kyyhkysen hahmossa Pojan ylle. Vaikka kyse onkin syntymää paljon myöhemmästä tapahtumasta oli joulukin Jeesuksen syntymänä teofania ja läntisissäkin kirkoissa on voitu muistaa tänään myöskin Jeesuksen kastetta.<br /><br />Karjalassa ja Inkerinmaalla tämä on ollut tärkeä juhla. Ortodoksiseen perinteeseen kuuluu edelleen loppiaisena suuri vedenpyhitys. Karjalassa tämän nimi on ollut vieristä ja Inkerinmaalla veseristä, viitaten sekä veteen että ristiin. Tämä vedenpyhitys suoritetaan joko kirkossa taikka luonnonveden äärellä ja siunatulla vedellä on voitu esimerkiksi siunata koteja. Kansanperinteeseen tämä on vaikuttanut niin, että Karjalassa on tarkkailtu enteitä vesipaikoilla. Inkerinmaalla on kristillisempänä kansanperinteenä piirretty ovenpieliin ja ikkunoiden sivuihin ristejä. Tämä tapa tuntuu katolisen kodinsiunaustavan sukulaiselta.</p><p>Venäjällä ortodoksinen kirkko järjestää loppiaisena ison kastautumisseremonian, j<span style="font-family: inherit;">ohon voi osallistua runsaastikin väkeä. Silloin jäähän tehdään suuri ristin muotoinen avanto nimeltään Jordan (<span style="background-color: white; color: #202122;">Иордань). Väki kastautuu siihen kolmesti, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kyse on Jeesuksen kasteen muistamisesta eikä siis varsinaisesta kastetoimituksesta. Koska Venäjän ortodoksinen kirkko käyttää juliaanista kalenteria on heidän loppiaisensa eri aikaan kuin meidän kalenterissamme.</span></span><br /></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #202122;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiu9kynhDmZIh-Qj30K3L-81aMqjq22OgcNns0OhT3EiAkHKKx9u1M5iH9lir_-t086xCXJWhVLQ76vdhsEBg0ES_dAvC42ThmAjpR-S8UEpRqnmw9gHXIVXDNLzTkajRENt2NxeXcsWP6-Msab9Ttus1GHL7GuZxGNm8DOrzeYvexBsif8G-4IpDltKwg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="532" data-original-width="800" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiu9kynhDmZIh-Qj30K3L-81aMqjq22OgcNns0OhT3EiAkHKKx9u1M5iH9lir_-t086xCXJWhVLQ76vdhsEBg0ES_dAvC42ThmAjpR-S8UEpRqnmw9gHXIVXDNLzTkajRENt2NxeXcsWP6-Msab9Ttus1GHL7GuZxGNm8DOrzeYvexBsif8G-4IpDltKwg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Myös Ukrainassa voidaan kastautua ristinmuotoiseen avantoon loppiaisena, <br />kuten kuvasta näkyy. Wikimedia Commons: </i><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:%D0%9A%D1%83%D0%BF%D0%B0%D0%BD%D0%BD%D1%8F_%D0%BD%D0%B0_%D0%92%D0%BE%D0%B4%D0%BE%D1%85%D1%80%D0%B5%D1%89%D0%B0_(15705711894).jpg">File:Купання на Водохреща (15705711894).jpg - Wikimedia Commons</a></td></tr></tbody></table><br /><br /></span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #202122;"><b><u>Kirjoittajan loppiainen sekä tietäjien sanoma</u></b></span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #202122;">Kuten ilmeni ei Suomessa ole vahvaa luterilaista perinnettä loppiaisen viettoon. Tapoja voi kuitenkin lainata ja kehitellä uusiakin. Me olemme jo muutaman vuoden ajan askarrelleet lasten kanssa pahvisia Itämaan tietäjiä, joilla on voitu toteuttaa pieni esityskin. Kopioimme myös viime vuonna ranskalaisilta tavan leipoa Kuninkaiden kakku (joka oli hyvää) ja esikoisemme sai tuolloin mantelin ja kruunun. Toivottavasti ehdimme leipoa tänäkin vuonna. Kiinnitinpä myös yhteen oveen "20**C+M+B*23" -tarrankin. Näitä saa vapaasti kopioida tai kehittää jotain omaa, myös ortodoksien perinteissä on paljon arvokasta muillekin lainattaviksi.<br /><br />Itseäni tietäjien tarinassa on puhutellut se, että vaikka he olivat nähneet tähden heidän tarvitsi kuulla juutalaisilta Vanhan testamentin ennustuksista ennen kuin he löysivät etsimänsä Jeesuksen (Matt. 2:5-6). Olen ajatellut sitä eräänlaisena yleisen ja erityisen ilmoituksen kuvauksena: heillä oli luonnon kautta (tähti) tieto Jumalan Pojasta, mutta vasta kirjoituksista (Raamatun ilmoitus) he saivat sen tiedon, että he saattoivat löytää ja tunnistaa hänet. Toivottavasti saatte kiinni ajatuksesta.<br /></span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #202122;">Tietäjien oppineisuus on monesti esille nostettu, tietäjäthän tietävät. Saksalainen teologi Kristian Scriver (1629-1693) on kirjassaan <i>Sielun aarre</i> käyttänyt tietäjiä yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka Jumala kutsuu kaikenlaisia ihmisiä. Lopetankin tämän tekstin lainaukseen Scriverin teoksesta ja toivotan hyvää loppiaista, vietitpä sitä läntisen tai itäisen perinteen mukaan tai vaikket viettäisi sitä lainkaan:<br /><span style="font-family: inherit;"><i><br /></i></span></span>"<i>§ 18. Älkää myös puolustelko itseänne säädyllänne, askareillanne ja toimituksillanne, sillä minä näen, että
Jumala on armonsa kautta kutsunut, valaissut ja kääntänyt ihmisiä joka säädystä, kaikenlaisista ammateista.
Jos olet kuningas, ruhtinas tahi hallitsija, tässä on Daavid, Hiskia, Josia, Konstantinus Suuri ja monta
muuta, joita heidän ylhäisyytensä ja kunniansa ja heidän toimiensa laajuus ei ole voinut estää tosi
jumalisuudesta. Jos olet hovimies, tässä on Obadja, 1 Kun. 18: 3, profeettain ystävä, tässä on Ebedmelek,
Jer. 38: 7, joka piti huolta profeetta Jeremiasta, tässä on kuninkaanmies, Joh. 4: 47, tässä on Etiopian
kuningattaren Kandaken kamaripalvelija, Apost. Tek. 8: 27, jotka ovat uskollisesti palvelleet maallisia
herrojansa sekä myös Jumalaansa pyhyydessä ja vanhurskaudessa. Jos olet sotamies, tässä on Kapernaumin
sadanpäämies, Mat. 8: 5, seur., jonka uskoa Herra kiitti suureksi, tässä o<span style="font-family: inherit;">n Kornelius, Apost. Tek. 10: 1,
seur., Kaisareian sadanpäämies ynnä hänen jumalaapelkääväinen sotamiehensä, jotka todistavat, että
sotamiehillekin on elämän tie avoinna. Jos olet oppinut, tässä ovat itäisen maan tietäjät, tässä on
Nikodemus, Gamaliel, Paavali ja muut, jotka ovat olleet oppineita ei ainoastaan maailman edessä, vaan
myös taivaanvaltakunnan asioissa ja ovat laskeutuneet kaikkine tietoinensa ristinnaulitun Jesuksen jalkain
juureen. Jos olet ylöskantaja, rahastonhoitaja tahi muu sellainen, jonka tulee jollekulle herralle tehdä tiliä
toimestansa, tässä on Kuusa, Luuk. 8: 3, kuningas Herodeksen vouti (jonka oppineet arvelevat olleen
Kristuksen salaisen opetuslapsen, koska hän muutoin ei olisi sallinut vaimonsa matkustella Herran kanssa),
tässä on Sakeus, Mateus ja muita, jotka ovat tulleet Herran Jesuksen ystäviksi ja seuraajiksi. Jos olet
kauppamies, tässä on Lydia, Apost. Tek. 16: 14, purppuran myöjä, joka vastaanotti Kristuksen sydämmeensä
ja apostolit huoneesensa. Jos olet käsityöläinen, tässä on Pietari, Andreas, Jakob, Johannes, kalastajat,
tässä on Simon, parkkari (nahkuri), Apost. Tek. 10: 6, ja monta muuta. Jos olet renki tahi piika, tässä on
Onesimus, Filem. 10, jonka Paavali käänsi vankina ollessaan, tässä on Rode, Apost. Tek. 12: 13, ynnä
muita. Lyhyesti ei ole mitään säätyä, käsityötä, tointa, jonka kanssa jumalisuus ei voisi sopia yhteen. Se on
tosin taivaallinen ja harvinainen kukkanen, mutta se kasvaa kuitenkin kaikenlaisessa maan laadussa, missä
sitä vaan suositaan ja ahkerasti hoidetaan. Se voipi kyllä sallia muiden kukkien ja kasvien kasvavan
ympärillänsä, kun sillä vaan on sijansa sydämmessä ja se saapi kietoutua Jesuksen Kristuksen ristin ympäri.
Kaiken tämän lisäksi on hyvin muistettava, että kaikkien muiden askareiden tulee kohtuullisesti väistyä
jumalisuuden harjoituksen tieltä, sillä ei milläkään muulla ole nykyisen ja tulevaisen elämän lupausta. 1
Tim. 4: 8. Mitä hyötyä on meille kaikesta hyörimisestä ja pyörimisestä? Mitä hyötyä on meille kaikista
hyvistä elinkeinoista, kaikesta voitonhimoisesta ja edullisesta kaupasta, jos loppu on kadotus ja jos
olemmekin voittaneet kaikki, mutta kadottaneet sielumme?</span></i><span style="font-family: inherit;">" (Sielun aarre, I osa, s. 403)<br /></span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgS5u3W2Ygza4SfBMm-P9leRyHd-yLYI-P_YK5aRs_ELYTB4xQPjD4xFeJv1hqs6mEhsnXo1Fy63wLgA14sDBm5yyxBoEXJLaRFKMfa-H2jkUytgVFcDm5oTKJWz6gS9uGjd6Lzrgyj4DrlypYZcJJr7h15TM7IIRLOfbGH_Oe2iumozC8KgWD-YhRoxCc" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="328" data-original-width="250" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgS5u3W2Ygza4SfBMm-P9leRyHd-yLYI-P_YK5aRs_ELYTB4xQPjD4xFeJv1hqs6mEhsnXo1Fy63wLgA14sDBm5yyxBoEXJLaRFKMfa-H2jkUytgVFcDm5oTKJWz6gS9uGjd6Lzrgyj4DrlypYZcJJr7h15TM7IIRLOfbGH_Oe2iumozC8KgWD-YhRoxCc" width="183" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Saksalainen Christian Scriver (1629-1693) sai vastata tämän tekstin <br />loppuhartaudesta. Hän oli luterilaisen puhdasoppisuuden ajan merkittävimpiä <br />hartauskirjailijoita. Wikimedia Commons.</i><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:ScriverC1780.JPG">File:ScriverC1780.JPG - Wikimedia Commons</a></td></tr></tbody></table><br /></span></span></p><p><b><u><span style="font-family: inherit;">Lähteet:</span></u></b></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>20 * C+M+B + 24: Uuden vuoden 2024 kodinsiunaus. </i>Fides: </span><a href="https://fides.katolinen.fi/20-cmb-24-uuden-vuoden-2024-kodinsiunaus/">20 * C+M+B + 24 : Uuden vuoden 2024 kodinsiunaus | Fides (katolinen.fi)</a></p><p>Anna Ferrante: <i>Loppiainen on Suomessa vapaa normipäivä - Euroopasta kelpaisi nämä perinteet: lahjanoita, Jeesus-torttu, avantokaste...</i> Anna 5.1.2024: <a href="https://anna.fi/ruoka/joulu/loppiainen-lahjanoita-befana-avantouinti-ja-ylioveri-torttu-nama-perinteet-haluamme-lainata-suomalaiseen-loppiaiseen-muualta-euroopasta">Loppiainen Suomessa ja Euroopassa: nämä perinteet haluaisimme (anna.fi)</a></p><p><i>Inkeriläistä kansanperinnettä. </i>Inkeri.fi: <a href="https://www.inkeri.fi/historia-ja-kulttuuri/tapatieto/">Tapatieto – Inkeri</a></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Loppiainen. </i>Kirkkovuosikalenteri: <a href="https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kirkkovuosipaiva/loppiainen-epifania/">Loppiainen (Epifania) - Kirkkovuosikalenteri</a></span></p><p>Christian Scriver: <i>Sielun aarre </i>(1675-1696). Suomeksi: <a href="https://sielun-aarre.webnode.fi/">Sielun-aarre (webnode.fi)</a></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #222222;">Kustaa Vilkuna: </span><i style="background-color: white; color: #222222;">Vuotuinen ajantieto</i><span style="background-color: white; color: #222222;"> (1985)</span></span></p>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-6288802255757321162024-01-04T00:05:00.003+02:002024-01-04T10:23:12.774+02:00Tarvasjoen ortodoksinen sotilashautausmaa - muisto Krimin sodan ajoilta<p><i>Kirjoittaja: Ossi Tammisto</i> </p><p>Varsinais-Suomen Tarvasjoelta löytyy nähtävyys, joka voi hätäiseltä jäädä tyystin huomaamatta. Kun Valtatieltä 10 suuntaa Tarvasjoen SEOn kohdalta Hämeen Härkätietä pitkin kohti Tarvasjoen keskustaa kulkee reitti Paimionjoen vartta myötäillen. Vastaan tulee taloja, sitten risteys, josta pääsee Juvan vesivoimalaitokselle, jonka patoluukkujen mahdollista aukioloa kirjoittaja jännitti lapsuuden sukuloimisreissuilla. Ei kuitenkaan käännytä sinne, vaan jatketaan kohti keskustaa.</p><p>Talojen jälkeen tulee aukeampaa. Oikealla näkyy entinen Tarvasjoen uimahalli ja tapahtumapaikka Tarvashovi, jonka kunnian päiviin kuuluu muun muassa Metallican keikka siellä 14. joulukuuta 1984. Vasemmalla taas näkyy Tarvasjoen koulu.</p><p>Mutta hetkinen, juuri ennen koulun risteystä vasemmalla on tien laidassa pieni metsäsaareke. Ja tuossa metsäsaarekkeessa on aita, ja aidantolppien päissä on ristit. Ja aitauksen sisällä on kookas puinen ortodoksinen risti. Mistä onkaan kyse?</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhq_XTwhSyKqS58IxkDlMypyhHqdcD-r91ty-DB33vb1uVBoMoaM85iy8D_o2ZbpsgGqhFE8-QEDCnDqUumjeoOwhtX205c9sp3A0JpKvfBNW9Ju7kBYh8DR18jEWRCmH-HOZXQboW5EKs1IN0BFb14iXSSX2pBdI_8f-YQWCX-GfstnsGXNmL_qnakz_c/s4000/20231202_144539.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhq_XTwhSyKqS58IxkDlMypyhHqdcD-r91ty-DB33vb1uVBoMoaM85iy8D_o2ZbpsgGqhFE8-QEDCnDqUumjeoOwhtX205c9sp3A0JpKvfBNW9Ju7kBYh8DR18jEWRCmH-HOZXQboW5EKs1IN0BFb14iXSSX2pBdI_8f-YQWCX-GfstnsGXNmL_qnakz_c/s320/20231202_144539.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Hautausmaa on vaatimaton, mutta kaunis. Astu kanssani portista sisälle <br />hautausmaan tarinaan. Kuva itse otettu.</i></td></tr></tbody></table></p><p>Nyt olemme tämän tarinan näyttämöllä, nimittäin Tarvasjoen ortodoksisella sotilashautausmaalla. Taustalla vaikuttaa vuosina 1853-1856 käyty Krimin sota ja tarkemmin vielä sen Itämeren sotanäyttämö, vuosien 1854-1856 Oolannin sota, jolloin, laulun sanoin "<i>kolmellasadalla laivalla / seilas' engelsmanni Suomemme rannoilla</i>". Mutta mitä ihmeen tekemistä Mustanmeren ja Itämeren rannikoilla oli sisämaassa sijaitsevan Tarvasjoen kanssa?</p><p><b><u>"Ja se Oolannin sota oli kauhia"</u></b></p><p>Tuohon aikaan Tarvasjoki tunnettiin keskuskylänsä mukaan nimellä Euran saarnahuonekunta, jollaisena se oli Marttilan seurakunnan alainen. Saarnahuonekunnalla oli oma saarnaaja, tuolloin Adolf Lindman, joka jälkipolvien riemuksi piti varsin tarkkaa päiväkirjaa seurakuntansa elämästä toimikautenaan vuosina 1853-1859. Niinpä myös sota-aika tuli dokumentoiduksi. Päiväkirjasta ilmeneekin sodan näkyneen seudulla monin tavoin.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><img alt="" data-original-height="683" data-original-width="1024" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiBpYoiJ4rctI19yG9f-sDn56kQl0o14_WN9-FbBJOgqgwjmneva9-oCv4nzqWlFck0r-8ad36YigG2DP5VpIg_44nDJ61mtLSP3TCafWKzStTU8x5tqHDVvVOYppKQXnaRjJQoLifPMQcCX-VYOv3RZRZ6Iy4IhJ1pgNVlS8a6nwh36pDx6IeOWrNkDtc=w640-h426" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="640" /></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Krimin sodan aikaan Tarvasjoki (tuolloin nimeltään Euran saarnahuonekunta) oli vielä osa laajaa <br />Marttilaa, kuten myös Koski Tl ja Karinainen. Wikimedia Commons: </i><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Marttilan_pit%C3%A4j%C3%A4.svg">File:Marttilan pitäjä.svg - Wikimedia Commons</a></td></tr></tbody></table></p><p>Aluksi sota näkyi juhlallisissa merkeissä, sillä 15. tammikuuta 1854 veisattiin kirkossa kiitosvirsi sen kunniaksi, että Venäjän armeijat olivat saavuttaneet Balkanilla loistavia voittoja. Saman vuoden huhtikuussa saatiin nähdä jo sotilaitakin, kun kasakat kuljettivat Ahvenanmaan Bomarsundin linnoituksen vankeja Härkätietä pitkin itään, pois sodan jaloista.</p><p>Toukokuussa 1854 saatiin tiellä nähdä suuria sotaväensiirtoja. Lindmanin mukaan "<i>kuljetusliikenne oli loputonta</i>" ja mielet alkoivat olla levottomia. Toukokuun lopussa saatiin nähdä jälleen uutta liikennettä, kun turkulaisia alkoi muuttaa Euralle sotaa pakoon.</p><p>30. heinäkuuta 1854 oli kaikki Marttilan pitäjän miespuoliset asukkaat kutsuttu Euran kestikievarin pihalle. Paikalla oli myös kuvernööri Cronstedt. Kokoontumisen syynä oli Suomen ruotujakoisen armeijan palauttaminen ja sen sanotaan päättyneen hurraa-huutoon. Sitä en tiedä, kuinka vilpittömällä mielellä tuo huuto kajautettiin.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgg3HiZT8y4-dlt1TedppGI98UL8nzWCOFf1-2hcKWJealt5Jl1w9k1Mnj4miHvQ2pMtp2HVKupIzTfOCsqJPA7gvTSOkR1Myb1NliZoijYYIj_ohZrS6MP5L1L2Bretj0XCpjYW667Zskm59kZqio0COQ2A1WWQNHXGlky2OpyOuGmqmnYVKmdQR1HcRM" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="600" data-original-width="778" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgg3HiZT8y4-dlt1TedppGI98UL8nzWCOFf1-2hcKWJealt5Jl1w9k1Mnj4miHvQ2pMtp2HVKupIzTfOCsqJPA7gvTSOkR1Myb1NliZoijYYIj_ohZrS6MP5L1L2Bretj0XCpjYW667Zskm59kZqio0COQ2A1WWQNHXGlky2OpyOuGmqmnYVKmdQR1HcRM" width="311" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>R. W. Ekmanin maalaus vuodelta 1854 esittää Ruissalon taisteluita. Taulun <br />nimenä on "Väkivaltainen tiedustelu Turun seudulla, kohtaus Oolannin sodasta".<br />Wikimedia Commons: </i><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Robert_Wilhelm_Ekman_-_V%C3%A4kivaltainen_tiedustelu_Turun_seudulla,_kohtaus_Oolannin_sodasta_-_A_I_457-306_-_Finnish_National_Gallery.jpg">File:Robert Wilhelm Ekman - Väkivaltainen tiedustelu Turun seudulla, kohtaus Oolannin sodasta - A I 457-306 - Finnish National Gallery.jpg - Wikimedia Commons</a></td></tr></tbody></table></p><p>22. elokuuta 1854 sodan jyly kantautui Euraan asti, kun tykit pauhasivat brittiläisten sotalaivojen tulittaessa venäläisten asemia Ruissalon edustalla. 10. syyskuuta 1854 joutui 12 euralaista miestä vartiohommiin Marttilan Purhalan Uotilaan, sillä sinne oli sodan vuoksi siirretty Turun linnan vaarallisimpia vankeja säilöön.</p><p>19. marraskuuta 1854 alkoi seudulla majoittua pakolaisten lisäksi myös sotilaita, kun Hollannin prinssi Frederikin krenatöörirykmentin yksi pataljoona sijoitettiin Marttilaan ja Euraan. Sotaväen läsnäolo toi levottomuuksia näiden syyllistyessä näpistelyyn ja muuhun omavaltaisuuteen. Myös saarnaaja Lindman kertoo kärsineensä tästä, sillä pappilassa oli sotilaita yötä päivää saapastellen joka huoneessa. Eräänä iltana nämä pakottivat saarnaajan jostain syystä seuraamaan itseään pitkän matkan Prunkkalaan (nykyinen Aura) suuntaan, ehkä oppaaksi?</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhDsYNlPRZZcQggMfL-K41iuQYLmE14LsS0pdSGaDNUNEYgpW42I4zKIeeioyZhvTg7E-GgYTs0fBafAjywAYH5wS2yLK0RH6C01So5OowK1JZK_ywMwKl_IeZ22f5OHLAKyjUZsRqO6tveiEfro6oGQH60jRwuCNSw1ulcHsySvLwfsnC5ynls4oBqS6w" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="534" data-original-width="345" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhDsYNlPRZZcQggMfL-K41iuQYLmE14LsS0pdSGaDNUNEYgpW42I4zKIeeioyZhvTg7E-GgYTs0fBafAjywAYH5wS2yLK0RH6C01So5OowK1JZK_ywMwKl_IeZ22f5OHLAKyjUZsRqO6tveiEfro6oGQH60jRwuCNSw1ulcHsySvLwfsnC5ynls4oBqS6w" width="155" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Euran saarnahuonekunnan saarnaaja Adolf Lindman (1821-1874) <br />toimi Eurassa vuodet 1853-1859. Historian ystävänä hän piti Eurassa <br />tarkkaa päiväkirjaa, joka on arvokas historiallinen lähde. Kuvassa hän <br />on jo siirtynyt Turun vankilasaarnaajan tehtäviin. Kuvannut Johan Jakob <br />Reinberg: </i><a href="https://www.finna.fi/Record/spegeln-bildsamlingarna.bildsam_1994_26:2?sid=3630778145">Vinjetterat porträtt av fängelsepredikant vicepastor Adolf Lindman (Åbo 4.5.1821-Åbo 19.11.1874) sittande i knästycke iklädd prästdräkt. | Åbo Akademin arkistokokoelmat - Bildsamlingarna | Finna.fi</a></td></tr></tbody></table></p><p>10. maaliskuuta 1855 saatiin kuulla keisari Nikolai I:n kuolleen, minkä johdosta 25. maaliskuuta aloitettiin Eurallakin kirkonkellojen surusoitto tämän muistoksi. Kelloja soitettiin joka päivä tunnin ajan klo 12-13, ja jokaisesta talosta oli määrätty yksi mies tähän tehtävään. Tämä surusoitto jatkui toukokuun 16. päivään asti, jolloin oli vielä keisarin kuoleman jälkeinen valituspäivä aamu-, päivä- ja iltajumalanpalveluksineen. 26. maaliskuuta vannoivat pitäjän talolliset ja 2. huhtikuuta papisto sekä kirkonpalvelijat vannoivat uskollisuutta uudelle keisarille Aleksanteri II:lle.</p><p><b><u>Vakoojajahtia ja sodalla rikastumista</u></b></p><p>Huhtikuussa marssi Euran kautta Turkuun Moskovan Linjarykmentin pataljoona, ja 20. huhtikuuta 1855 saapui Euran kestikievariin ahvenanmaalainen apulaisnimismies Daniel Nathanael Tennberg vakoojia metsästämään. 24. huhtikuuta alkaen alettiinkin kaikilta seurakunnan rajojen ulkopuolelle matkaavilta vaatia matkatodistusta. Huhtikuun lopulla nähtiin tiellä taas uudenlaisia kulkijoita, kun Turun kehruuhuoneen naisvankeja sekä Ahvenanmaan maanpetoksellisia, siis ilmeisesti vihollisen kanssa yhteistyötä tehneitä, kuljetettiin kohti itää.</p><p>Toukokuun alussa alettiin Euran Kirkonkylään rakentamaan kahta makasiinia, joihin oli tarkoitus mahduttaa 10 000 mattoa kruunun jauhoja ja ryynejä. Viljamatoksi kutsuttiin tuolloin niinisäkkiä, johon mahtui hiukan toista sataa kiloa. Päivittäin 500 hevosta toi kruunun viljaa Turusta Euraan varastoitavaksi. Euran lukkari Heikki Widgren toimi makasiininisännöitsijä Jegoroffin apulaisena ja sai Lindmanin tietojen mukaan 3 hopeakopeekkaa jokaiselta jauhomatolta. Lindmania harmitti, ettei kuljetuksissa tehty eroa arjen ja pyhän välillä, vaan työtä tehtiin kesken jumalanpalveluksenkin niin, että veisuun aikana ulkopuolella kirottiin ja räyhättiin. Sekin saattoi ärsyttää, että Widgrenin bisnesten vuoksi lukkarille tarvittiin sijainen.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjuWbBxz9rD114RWw51LXwafEa8oqq3qMMEvwhwa_ZWgdEPoxagGyNnkOjyNM22OLdFQvA6Pfj0jHlxtMDf6spF2oC9fZRtKo2R4G3Wj8iG9EdiVcNvK1VRqKO35e_mgQkL9JqfELID9hF-bOMlCic2tnQbT3tKHow0OAOaxdFIPEI_zz_Kge8PBk-km3k" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="585" data-original-width="800" height="234" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjuWbBxz9rD114RWw51LXwafEa8oqq3qMMEvwhwa_ZWgdEPoxagGyNnkOjyNM22OLdFQvA6Pfj0jHlxtMDf6spF2oC9fZRtKo2R4G3Wj8iG9EdiVcNvK1VRqKO35e_mgQkL9JqfELID9hF-bOMlCic2tnQbT3tKHow0OAOaxdFIPEI_zz_Kge8PBk-km3k" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tarvasjoen kirkko kuvattuna v. 1927. Tässä kirkossa Lindman yritti <br />hoitaa tehtäväänsä sodasta ja sairastelusta huolimatta. Lukkarin <br />keskittyminen bisneksiin varsinaisen työnsä sijaan selkeästi ärsytti.<br /></i><a href="https://www.finna.fi/Record/elka.143410772942400_143420479870400?sid=3628731290">Tarvasjoen kirkko (1927) | Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto | Finna.fi</a></td></tr></tbody></table><br /></p><p>Erinäisiä sotilasosastoja marssi vähän väliä Euran läpi, mutta 1. heinäkuuta Mikkelin Suomalainen Ruotujakoinen Tarkk'ampujapataljoona jätti ilmeisesti ikäviä matkamuistoja pikamarssillaan. Kaikki Euran hevoset oli koottu Prunkilaan näiden kuljetusta varten. Vähän tämän jälkeen piirilääkärin piti tulla Euralle, sillä siellä oli alkanut ilmetä sukupuolitautia. Muun muassa kaksi rippikoululaista täytyi lähettää Turkuun sairaalaan. Toki ajallinen yhteys mikkeliläisten ohikulun kanssa voi olla sattumaakin.</p><p><b><u>Sotaväen kohtalon talvi</u></b></p><p>Marraskuussa rakennettiin vielä kolmas viljamakasiini, tilavuudeltaan 9000 viljamattoa. Samoihin aikoihin Euran ja Marttilan alueelle majoitettiin suuriruhtinas Aleksandr Aleksandrovitsin Karabinieerirykmentin 5. ja 6. pataljoona. Ajankohta majoitukselle ei ollut parhain, sillä paikkakunnalla oli juuri ilmennyt isorokkoa, joka levisi tehokkaasti. Sotilaitten majailu tuskin oli tälle hidasteena.</p><p>Joulukuun puolivälissä edellä mainittu piirilääkäri kävikin tuomassa lääkkeitä isorokkoon. Oli kuitenkin toinenkin murhe, kylmyys. Joulukuun alussa pakkasta oli 20 astetta, kuun lopulla jopa 33 astetta. Tauti ja kylmyys niittivät satoaan, minkä merkkinä oli myös sotilassairaalan perustaminen Euraan. Saarnaaja Lindmanin mukaan siellä kuolleisuus oli suurta ja hoito huonoa.</p><p>Tilannetta yritettiin kyllä helpottaa. Tammikuun 1856 puolivälissä kruunu ajatutti Euraan 370 syltä polttopuuta ja rakennettiin neljäs kruununmakasiini, joka veti 9000 viljamattoa. Taas kulkivat sadat viljakuormat päivittäin Euraan, jossa oli nyt varastossa noin 30 000 mattoa erilaista viljaa. Sotilaita kuoli kuitenkin yhä runsain joukoin.</p><p>Myös paikallinen väki oli sairaana. Saarnaaja Lindman oli itse asiassa sairastanut heinäkuusta asti, eikä esimerkiksi 13. tammikuuta 1856 voitu pitää jumalanpalvelusta, koska koko seurakunnan papisto oli sairastunut. 17. helmikuuta 1856 piti Lindman pitkästä aikaa jumalanpalveluksen, mutta senkin kainalosauvojen varassa.</p><p>Helmikuun 18. päivä oli sotilaita kuollut niin paljon, että seurakunnan hautausmaa ei riittänyt. Euran kirkonkassan varoilla ostettiin 10 hopearuplalla Euran Nokan ratsutilan mailta hautapaikka venäläisille sotilaille. Lindmanin mukaan paikka oli "<i>kaunis varjoisa metsikkö</i>".</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6A7s3U-qubtFkgHL3ynfeEHJCCKra_fdEp8_fdEP8I24cBKUAkgg3QdAY4UAlW_BO3Vvuukb0l3w9-N_kK7mbfcsS3U5DZS2zx1xBX4wxN6wNqXhPsph2lkfJhtj52TgNqCyofKNopFL4gdDj20WrL6qihBBrZO2HTyskeoddG0ZFYRAQojHvU0J8020/s4000/20231202_144637.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6A7s3U-qubtFkgHL3ynfeEHJCCKra_fdEp8_fdEP8I24cBKUAkgg3QdAY4UAlW_BO3Vvuukb0l3w9-N_kK7mbfcsS3U5DZS2zx1xBX4wxN6wNqXhPsph2lkfJhtj52TgNqCyofKNopFL4gdDj20WrL6qihBBrZO2HTyskeoddG0ZFYRAQojHvU0J8020/s320/20231202_144637.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Aikaa on kulunut, mutta hautausmaa on yhä jollain tapaa sitä, mitä se oli Lindmanin aikaan: <br />kaunis varjoisa metsikkö. Kuva itse otettu.</i></td></tr></tbody></table></p><p>Sääolot jatkuivat vaikeina, mutta viljakuormat kulkivat. Jotkut sentään hyötyivät tilanteesta, mihin Lindman taisi viitata mainitessaan lukkari Widgrenin pukeutuneen 75 hopearuplan arvoiseen supinnahkaturkkiin.</p><p></p><p>Sotilaitten kuolleisuus pysyi korkeana, ja 9. maaliskuuta oli heidän hautausmaalleen ajettava lisää santaa. Ruumiita oli näet jouduttu hautaamaan useampia päällekkäin niin, että hädin tuskin puoli kyynärää maata oli päällimmäisten arkkujen peitteenä.</p><p><b><u>Sodan tuulet puhaltavat pois</u></b></p><p>Maaliskuussa saatiin paikkakunnan kiusaksi vielä sukupuolitautikin. 22. maaliskuuta kuoli myös viimeinen isorokkopotilas. Lindmanin mukaan kaikkiaan 7 henkeä oli kuollut tähän tautiin ja että myös rokotetut olivat sairastuneet, mutta yksikään näistä ei ollut kuollut. Tässä hän puhuu selvästi vain paikallisväestöstä, sotilaiden kuolinsyitä tai määriä hän ei mainitse. Kuun lopussa kevät alkoi jo edetä, mutta jokin rutto tappoi jonkun verran hevosia.</p><p>Kevät kuitenkin jatkoi etenemistään, ja se toi muutenkin toivoa. 30. maaliskuuta 1856 oli solmittu näet Pariisin rauhansopimus, joka päätti sodan. Sodan jäljiltä oli vielä kuitenkin trafiikkia jäljellä. Toukokuun alkupuolella yli 100 kuorma- ja ammusvankkuria majoittui hevosineen ja miehineen paikkakunnalla ja kaikkien paikallisten piti osallistua kyydityksiin ja majoituksiin.</p><p>11. toukokuuta veisattiin Euran kirkossa kiitosvirsi Pariisin rauhansopimuksen johdosta, ja 20. toukokuuta siirrettiin sotilassairaalat Eurasta Turkuun. 6. kesäkuuta 1856 lähtivät paikkakunnalta siellä edellisestä syksystä saakka majoitetut sotilaat.</p><p>Sodan jäljet hävisivät vähitellen paikkakunnalta, jossa ei ollut käyty yhtään taistelua, mutta koettu silti sodan rasituksia. Kruununmakasiinitkin tyhjennettiin vuoden 1858 loppuun mennessä ja myytiin purettaviksi vuoden viimeisenä päivänä. Noitten makasiinien muistona pidetään paikkakunnan vanhaa mainetta vilja-aittana, varsinkin siksi, että aitoista myyty vilja pääsi tehokkaaseen käyttöön siemenviljana.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhBpbMVfr6CUVTrlhw61U6_GDTEWaCLQn8DGjAKwXR_sj-2VyanIOh5TVB6WMAenEVdB1PcHZalbG9j7ZfYS6YDE78rns64qHU1jiEM8abBo232eFCCHtuZmmMGfRlwR-mHwNZhMl1CJ4Y4knjjHvouoVgvRQDPvQSFS8yLaUMWWwd_RkIXmjtkUXsoFoM" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="787" data-original-width="1200" height="210" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhBpbMVfr6CUVTrlhw61U6_GDTEWaCLQn8DGjAKwXR_sj-2VyanIOh5TVB6WMAenEVdB1PcHZalbG9j7ZfYS6YDE78rns64qHU1jiEM8abBo232eFCCHtuZmmMGfRlwR-mHwNZhMl1CJ4Y4knjjHvouoVgvRQDPvQSFS8yLaUMWWwd_RkIXmjtkUXsoFoM" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kuvassa Tarvasjoen kirkko sekä peltomaisemaa v. 1951. <br />Maisema sopii mielikuvaan vilja-aitasta. Kuvaaja Matti <br />Poutavaara, Museoviraston Kansatieteen kuvakokoelma: <br /></i><a href="https://www.finna.fi/Record/museovirasto.B6FB8DF4783C4714C31D8CC72A8B5804?sid=3628731290">Kuva otettu joen penkereeltä pellon yli kohti kirkkoa. Joen ja kirkon välissä heinäseipäitä. Kirkon torni ja katto näkyy puiden takaa. | Museovirasto | Finna.fi</a></td></tr></tbody></table></p><p><b><u>Hautausmaa unohdetusta arvostetuksi</u></b></p><p>Ainoaksi konkreettiseksi muistoksi sodasta jäivät sotilaiden hautausmaalla Härkätien varressa kasvaneet tuuheat lehti- ja havupuut, joiden katsottiin saaneen kasvuvoimaa vainajista. Kansan suussa alkoi kulkea tarinoita paikasta, joka tunnettiin "Ryssän hautausmaana". 1900-luvun alussa paikalla kasvoi iso kuusi, jonka alle kerrottiin haudatun everstin tai muun korkean sotaherran. Tätä kuusta lapset pelkäsivät. Väitettiin myös, että hevonen saattoi pysähtyä hautuumaan kohdalle eikä suostunut jatkamaan, ellei ensin luettu Herran siunausta tai Isä meidän -rukousta.</p><p>Vuonna 1971 ilmestyi Aulis Ojan kirjoittama "Tarvasjoen historia". Siinä hän mainitsee hautausmaan, tai siis sen metsikön ilman muistomerkkejä, sodan ainoana konkreettisena jäänteenä ja toteaa: "<i>Olisi kai asiallista, että Tarvasjoen seurakunta pystyttäisi paikalle vaatimattoman muistokiven kertomaan jälkimaailmalle, mikä paikka on kysymyksessä</i>". Paikka kun oli jäänyt hoitamattomaksi joutomaaksi.</p><p>Ojan toivomus herätti vastakaikua, sillä historiikin myötä paikan arvo ymmärrettiin. 1970-luvulla näet hautausmaa rauhoitettiin sekä aidattiin ja paikalle pystytettiin puinen ortodoksinen risti. Vuonna 2004 Tarvasjoen seurakunta rakensi uuden aidan ja pystytti uuden ristin. Näin kunnostettua hautausmaata juhlistettiin 5. syyskuuta 2004, jolloin pidettiin myös ortodoksinen vainajien muistopalvelus Turun ortodoksisen seurakunnan papin johdolla. Paikalla on nykyään myös hautausmaan historiasta kertova kyltti.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieGPyu0q48ANAzliVN65RyO18iKNRkMWc6Dj-dusaZeF42HvnecUAo186d3DkM1ZqSbQctYSfvOGo5mIEESRS-jDwmhQeym5GRX8zBs14ejEanRhEUHjP7yfQzlBLl8TNNNceFadhZkbzzdi-ed3FrO_2a6CbA1AEBskfJMLAtmaWidaxkfrulzwv87YM/w400-h300/20231202_144628.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="400" /></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Paikalle pystytetty muistokyltti on arvokas ja informatiivinen. <br />Kuva itse otettu.</i></td></tr></tbody></table><p>Nykyään hautausmaa siis tunnetaan paikkakunnalla, ja siitä on pidetty huolta. Minusta se on hyvin kaunis asia. Nämä sotilaat kuolivat kaukana kotoa ja Tarvasjoen mullista tuli heidän viimeinen leposijansa. He olivat vierasta kansaa, vierasta kirkkokuntaakin, ja voi heitä pitää vieraan vallan edustajinakin. Tuolloin heidän tehtävänsä oli kuitenkin puolustaa seutua rannikkoa uhkaavilta vihollisilta, ja luultavasti paikallisetkin kokivat asian yhteiseksi.<br /></p><p>Muistomerkki ei tee sotilaista sankareita, se ei ota kantaa sotaan. Se haluaa kantaa menneitten tapahtumien muistoa, niiden muistoa, jotka on haudattu tuolle metsäsaarekkeelle. Heitä ja elämän arvaamattomuutta voit sinäkin muistella, jos joskus ajat tuosta ohi ja sinulla on mahdollisuus pysähtyä hetkiseksi tien oheen tuolle pienelle hautausmaalle.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi7Tjva_9g8fmGU8efvr8qIfY5BBnpm_ikKYjtlTH1wWo32kPrahX-AkbRkSrU2h-M4yzjLhNdqbWTAUSReCS_Gy_yyl-FdGEEZatsmAGPSbYws2OpmpbaXWM3Y5CGKUPs5E4Q4hJShD604n_ZqK_x1e8eKWV5mo65icXenlw7sbZJg9FKfm6UVx6NtszY" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="600" data-original-width="800" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi7Tjva_9g8fmGU8efvr8qIfY5BBnpm_ikKYjtlTH1wWo32kPrahX-AkbRkSrU2h-M4yzjLhNdqbWTAUSReCS_Gy_yyl-FdGEEZatsmAGPSbYws2OpmpbaXWM3Y5CGKUPs5E4Q4hJShD604n_ZqK_x1e8eKWV5mo65icXenlw7sbZJg9FKfm6UVx6NtszY" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kuvassa Tarvasjoen koulu. Kuvauspaikalta vasemmalla on kertomuksemme <br />kohteena ollut hautausmaa. Wikimedia Commons: </i><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Tarvasjoen_koulu.jpg">File:Tarvasjoen koulu.jpg - Wikimedia Commons</a></td></tr></tbody></table></p><p><b><u>Lähteet:</u></b></p><p>Kimmo Gustafsson: <i>Tarvasjoki oli venäläisten viimeinen leposija. </i>Yle 31.3.2014: <a href="https://yle.fi/a/3-7157670">Tarvasjoki oli venäläisten viimeinen leposija | Yle</a></p><p><i>Kosken kuohuja ja maalaismaisemaa Tarvasjoella.</i> Liedon kunta 11.12.2020: <a href="https://lieto.fi/kosken-kuohuja-ja-maalaismaisemaa-tarvasjoella/">Kosken kuohuja ja maalaismaisemaa Tarvasjoella - Lieto</a></p><p><i>Itämainen sota ja Tarvasjoki.</i> Tarvas-kotiseutulehti, 2/2004: <a href="https://www.aumanet.fi/TarvasKotiseutulehti/Tarvas22004.pdf">Tarvas22004.pdf (aumanet.fi)</a></p><p>Adolf Lindman: <i>Euran saarnahuonekunnan saarnaajan päiväkirja vuosilta 1853-1859.</i> Suomentanut Aulis Oja, julkaissut Tarvasjoen seurakunta (1972)</p><p>Aulis Oja: <i>Tarvasjoen historia.</i> Tarvasjoen kunta ja seurakunta(1971).</p><p><i>Papin terveiset. </i>Tarvas-kotiseutulehti, 2/2004: <a href="https://www.aumanet.fi/TarvasKotiseutulehti/Tarvas22004.pdf">Tarvas22004.pdf (aumanet.fi)</a></p><p>Pirjo Poutanen (toim.): <i>Hämeen Härkätiellä.</i> (2002)</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div></div><p></p>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-79984631028326453492024-01-01T01:26:00.000+02:002024-01-01T01:26:15.291+02:001.1. - uudenvuodenpäivä sekä Jeesuksen nimi- ja ympärileikkauspäivä<p>Hyvää alkanutta vuotta! Vuoden vaihtumiseen liittyvien perinteiden sijasta kerron teille kuitenkin tämän päivän kirkollisista traditioista. Lopuksi kuitenkin kerron sanasen myös vuoden vaihtumisesta sekä sen jälkeen annan maistiaisen yhden suomalaisen kirkkohistorian merkittävän evankelisen julistajan saarnasta, jossa hän kertoo muun muassa kumman nimi pelastaa, Hitlerin vai Jeesuksen. Monta teemaa, mutta lyhyehkö teksti, eli aloitetaan!</p><p><b><u>Ympärileikkauksen muisto</u></b></p><p>1. tammikuuta on näet ollut kirkkovuodessa ainakin keskiajalta lähtien Jeesuksen ympärileikkauksen sekä Jeesuksen nimen päivä, minkä vuoksi tällä päivällä ei ole kenenkään nimipäivää. Itse asiassa kyseinen juhla on vanhempi kuin ainakaan vuodenvaihteen ajoitus tälle paikalle kun puhutaan pohjoismaisesta kontekstista. Nykyinen uudenvuodenpäivä on näet ajallisesti joulun oktaavi, kahdeksas päivä eli varsinaisesta juhlasta viikon kuluttua vietetty jälkijuhla.</p><p><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi1ghvzPmV5sKJUIcsfyupaqMju5hVRn3_d4MWFtPkcIPvAT5t2DSPPqH5KpuUb-XqtSWddDe6GtlWFK3FBN6llNv7vACUrwpySyd9YLPYWqa670pNwJQqvHKxqyoWgG9oL-7EE1j5xh9fFWwBk1zHIs7kDE3gW4rFNB0MftasKXAW6gBgenxC7AROgYaU" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="804" data-original-width="1200" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi1ghvzPmV5sKJUIcsfyupaqMju5hVRn3_d4MWFtPkcIPvAT5t2DSPPqH5KpuUb-XqtSWddDe6GtlWFK3FBN6llNv7vACUrwpySyd9YLPYWqa670pNwJQqvHKxqyoWgG9oL-7EE1j5xh9fFWwBk1zHIs7kDE3gW4rFNB0MftasKXAW6gBgenxC7AROgYaU" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Jeesuksen ympärileikkaus Bysantin keisari Basileios II:n (958-1025) <br />Menologionin kuvaamana. Wikimedia Commons: https://en.wikipedia.org/wiki/File:Menologion_of_Basil_047.jpg</i></td></tr></tbody></table><br /></p><p>Luukkaan evankeliumissa kerrotaan seuraavasti: "<i>Kun oli tullut kahdeksas päivä ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli ilmoittanut ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa</i>" (Luuk. 2:21) 1. Mooseksen kirjan 17. luvussa säädettiin, että ympärileikkaus oli suoritettava juutalaiselle pojalle kahdeksan päivän ikäisenä.</p><p>Tapahtumasta ei Jeesuksen osalta kerrota enempää kuin tuon yhden jakeen verran. Kuitenkin kristillisessä teologiassa on asiaa käsitelty jonkun verran. Sen on katsottu olleen ensimmäinen kerta, kun Jeesus vuodatti verensä, mikä oli alkua sille sovitustyölle, joka huipentui hänen vuodattaessaan verensä ristillä. Lisäksi sen on katsottu osoittavan sitä, miten Jeesus synnyttyään ihmiseksi tahtoi tältäkin osin täyttää Jumalan asettaman lain ja tuli ympärileikattavaksi (tai no, Marian ja Joosefin myötävaikutuksella luonnollisesti tuossa iässä). Tähän on liitetty Paavalin kirjeen galatalaisille sanat: "<i>Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan.</i>" (Gal. 4:4-5)</p><p>Eräs erikoisuus, mihin en tässä syvemmin mene, on Jeesuksen esinahka pyhäinjäännöksenä. Sehän on osa hänen ruumistaan, joka leikattiin irti paljon ennen ylösnousemusta, joten se olisi siten jäänyt maan päälle. Itse olen jotensakin skeptinen siitä, että kyseistä nahanpalasta olisi tosiaan säästetty ympärileikkauksen jälkeen. Turun Sanomat on kuitenkin vuoden 2023 maaliskuussa kirjoittanut aiheesta oheisen artikkelin, johon asiasta kiinnostuneet voivat tutustua: <a href="https://www.ts.fi/teemat/5925688">https://www.ts.fi/teemat/5925688</a> Itse ohitan sen tällä maininnalla.</p><p><b><u>Kirkollisen tavan vakiintuminen</u></b></p><p>Tähän aikaan Jeesuksen ympärileikkausta on voitu muistella ainakin siitä asti, kun Jeesuksen syntymää on juhlistettu 25. joulukuuta, mistä puolestaan olen kirjoittanut jokin aika sitten myöskin täällä blogissani: <a href="https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2023/12/joulun-ajankohdasta-ja-alkuperasta-seka.html">https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2023/12/joulun-ajankohdasta-ja-alkuperasta-seka.html</a> Tokikaan kyseistä päivää tuskin vietettiin minään erityisenä juhlana varsinkaan kristinuskon ollessa ahtaalla, mutta kun kristinuskon asema vahvistui voitiin myös tätä päivää viettää kirkollisesti. Vuodelta 567 on tieto Ranskan alueelta vietetyistä gallialaisen riituksen messuista Jeesuksen ympärileikkauksen muistoksi. Kuitenkaan 600-luvulla juhlan teemana ei ainakaan Roomassa ollut ympärileikkaus, vaan joulun oktaavi.</p><p>Vanhimmat bysanttilaiset kalenterit 700- ja 800-luvuilta ilmoittivat tammikuun ensimmäisen päivän sekä ympärileikkauksen että Basileios Suuren (330-379) muistopäiväksi. Espanjassa on vietetty ympärileikkauksen muistoa ainakin ennen Isidorus Sevillalaisen (n. 560-636) kuolemaa, sillä hän kirjoitti teoksessaan <i>Regula Monachorum</i>, että "<i>Sillä isät ovat halunneet määrätä pyhän ajan Herran syntymän päivästä Hänen ympärileikkauksensa päivään asti</i>".</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjA02JtJuCRxSyi4A2rTdLUtTJh9XiKynj0MxUi6cGtmJuCQM8BaojD-SZJxXuI8VYYhK9cNR75lB0aGa1mWJ1CPJeHEfI8AmKFIkwl1MO18nv0OJ44v0nqqizhLPWzpk5JOuauM55nzNEFadJm0O0x9N9qJ_Q4KL7mlbNuvuNq7YNHhxr0bQXfyWZmW34" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="897" data-original-width="526" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjA02JtJuCRxSyi4A2rTdLUtTJh9XiKynj0MxUi6cGtmJuCQM8BaojD-SZJxXuI8VYYhK9cNR75lB0aGa1mWJ1CPJeHEfI8AmKFIkwl1MO18nv0OJ44v0nqqizhLPWzpk5JOuauM55nzNEFadJm0O0x9N9qJ_Q4KL7mlbNuvuNq7YNHhxr0bQXfyWZmW34" width="141" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Isidorus Sevillalainen (n. 560-636) oli ahkera kirjoittaja, joka <br />välitti myös tietoa aikansa kirkollisista tavoista. Tämä 900-luvun <br />tulkintakin hänestä esittää miehen kirjoituspuuhissa. Wikimedia <br />Commons: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Isidore_de_S%C3%A9ville.jpg</i></td></tr></tbody></table><br /></p><p><b><u>Vuodenvaihde Pohjolassa</u></b></p><p>Mutta miksi sanoin, että tämä juhla on ainakin Pohjoismaissa varhaisempi kuin uuden vuoden juhlinta? Vuoden vaihtumisenhan tähän päivään sijoitti jo Julius Caesar vuonna 46 eKr., mutta sillä ei pitkään ollut suurta merkitystä pohjoismaiselle tavan tallaajalle. Vasta keski- ja uuden ajan taitteessa alkoi tämä päivä tulla Suomenkin suunnilla käytäntöön ja 1500-luvun puolivälissä se määrättiin tilivuoden alkamispäiväksi. Tätä ennen oli Ruotsissa vuosi aloitettu joulusta ja Suomessa puolestaan myöhäissyksyllä, kun syystyöt oli saatu tehdyksi.</p><p>Vuodenvaihteen vakiinnuttua nykyiselle paikalleen alkoi siihen kertyä erilaisten enteiden tarkkailua. Osa niistä oli sijainnut aiemmin toisissa ajankohdissa. Esimerkiksi meidänkin tuntemamme tinojen valaminen sijoittui Varsinais-Suomessa pyhäinmiesten päivän aattoon eli siis ajankohtaan, jota suomalaiset ammoin pitivät vuoden vaihtumisen aikana. Kainuussa uudenvuoden tinoja kutsuttiin joulutinoiksi, mikä viittaa siihen, että niitä oli aiemmin valettu jouluaattona eli toisen ammoisen vuodenvaihteen vaiheilla.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi3tAXd1Vrkbup_IczRakv9kpBug72qQZYwAj2upjn75mef9l3Ea0ht9e0Z8kDgcXjC3mMAMrhhhHCpjWY3oMktiMBi21TRAnBrudH1k1qdRzwkRNrvvSCyt16p8hwylp-O28uXau-XQiXxa0PcP2oDQPl0DvzxYTSo455MyIpR64l8-CGIcxhvMgt3zms" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="656" data-original-width="1166" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi3tAXd1Vrkbup_IczRakv9kpBug72qQZYwAj2upjn75mef9l3Ea0ht9e0Z8kDgcXjC3mMAMrhhhHCpjWY3oMktiMBi21TRAnBrudH1k1qdRzwkRNrvvSCyt16p8hwylp-O28uXau-XQiXxa0PcP2oDQPl0DvzxYTSo455MyIpR64l8-CGIcxhvMgt3zms" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tinan valaminen on muodostunut erääksi suomalaiseksi uudenvuoden perinteeksi, <br />mutta alkuaan niitä on valettu ihan muuna päivänä. Kirjoittaja ei henkilökohtaisesti <br />välitä tällaisista ennustusleikeistä. Wikimedia Commons: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Bleigiessen-Ergebnis_(cropped).jpg</i></td></tr></tbody></table></p><p>Monenlaista muutakin enteiden tutkimista tapahtui, kuten esimerkiksi palvelusväen tapa heittää illalla nukkumaan mennessä kenkänsä olan yli tai jalkojen välitse kohti talon peräseinää. Jos kärki näytti kohti ovea, tiesi se muuttoa talosta, jos perälle pysyttiin talossa seuraavakin vuosi. Yön yli vuodenvaihdetta valvoneille seuraava perinne voi olla haastava. Nimittäin jos vuoden ensimmäisenä päivänä noustiin varhain vuoteesta ja viritettiin nopeasti tulet takkaan pysyttiin virkeinä koko vuosi ja työt sujuivat. Aamu-uninen taas oli koko vuoden väsynyt. Muutenkin vuoden ensimmäisten puuhien katsottiin enteilevän vuoden erilaisten toimien sujumista.</p><p>Muitakin enteitä voisi kertoa, mutta niitä löytää muualtakin. Päivän kirkolliset teemat näkyvät monelle luultavasti lähinnä vain siten, että nimipäiväkalenteri näyttää tänään tyhjää tai mikäli saa itsensä toimitettua kirkkoon kuulemaan päivän raamatuntekstejä. Itse asiassa päivän kirkollinen vietto rajoittuneekin pitkälti jumalanpalvelusten teemoihin. Pitkä historia niillä kuitenkin on, osin jopa pidempi kuin vuoden vaihtumisen juhlinnalla.</p><p><b><u>Sana uudenvuodenpäiväksi: Jeesuksen vai Hitlerin nimi?</u></b></p><p>Itse lueskelen juuri yhden suosikkisaarnaajistani, Evankeliumiyhdistyksen ammoisen johtajan eli evankelisen herätysliikkeen keulamiehen Kauko Veikko Tammisen (1882-1946) saarnakokoelmaa "Ristin ihme" (1948). (Tammisen erikoisesta kuolemasta olen muuten kirjoittanut täällä: <a href="https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2021/10/rovasti-kv-tammisen-1882-1946-viimeinen.html">https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2021/10/rovasti-kv-tammisen-1882-1946-viimeinen.html</a> ) Kirjassa on myös uudenvuodenpäivänä v. 1932 pidetty saarna Jeesus-nimestä. Poimin tekstistä muutamia kohtia, vaikkapa viritykseksi päivän kirkolliseen teemaan. On muuten kiehtovaa, miten Tammisen sanat koskien silloin vasta hiljan valtaan noussutta Saksan johtajaa osoittautuivat myöhemmin vielä osuvammiksi kuin hän ehkä ajattelikaan:</p><p>"[<i>- - -</i>]<i> Me voimme antaa lapsellemme nimen, joka ei mitään merkitse, mutta Jumala ei niin tee. Nimi, jonka Jumala antaa, merkitsee sitä tehtävää, joka on tullut nimen saajan osaksi.</i></p><p><i>Johannes </i>[puhe on Johannes Kastajasta]<i> merkitsee: Jumala on armollinen, s.o. armo kohtaa Israelin kansaa, kun Messiaan aika nyt alkaa.</i></p><p><i>Samoin tämä Jeesus-nimi kuvaa sitä tehtävää, joka oli oleva tämän lapsen osana. Siihen nimeen jo kätkeytyi koko tulevan elämän ohjelma.</i></p><p><i>Mikä se tehtävä oli? Joosefille sanottiin: "Hän on vapahtava kansansa heidän synneistään."</i></p><p>[<i>--- </i>] <i>Ja tämä nimi, joka on ylhäältä annettu, kuvaa hänen tehtäväänsä. Ei hänelle ole annettu nimeä Mestari, opettaja. Hän on sitä ja meidän tulee ottaa vaarin hänen opetuksistaan. Hänelle ei myös annettu nimeä: Esikuva. Hän on kyllä sitä. Hän jätti meille esikuvan. Hän itse sanoo: Oppikaa minusta, minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Mutta se suuri pääasia, jota varten Hän tuli, on ilmaistu Hänen nimessään.</i></p><p>[---] <i>Täällä on suuria nimiä yhteiskunnallisen ja valtiollisen elämän alalla, nimiä, jotka merkitsevät suurta pelastusta yhteiskunnallisesta ja valtiollisesta sekamelskasta. Mutta nämä nimet tarkoittavat vain pelastusta, joka kuuluu ajalliseen elämään. Ne eivät voi vapahtaa kuolemasta. Ne eivät voi antaa iankaikkista elämää. Kun Saksassa on alkanut ilmestyä lehtiin sellaisia kuolinilmoituksia, joissa sanotaan "Hän kuoli uskossa Hitleriin", ei sillä tarkoiteta, että Hitler voisi auttaa kuolemassa. Ne ovat jumalattomien ihmisten ilmoituksia, niiden, jotka eivät näe mitään muuta elämää olevaksi kuin tämän ja siinä he uskovat tämän mainitsemansa johtajan auttavan.</i></p><p><i>Mutta Herra Jeesus on tullut vapahtamaan synnistä ja kuolemasta. </i>[---]</p><p><i>Ei sinun tarvitse paljoa oppia tullaksesi autuaaksi. Katso tuota nimeä: Jeesus.</i></p><p><i>Me sanomme: Jeesuksen nimessä kokoonnumme. Jeesuksen nimellä aloitamme vuoden päivän. Se on hyvä. Mitä sillä tarkoitamme? Emmekö sitä, että muistaen: olemme vapahdetut, teemme kaiken. "Kaikki mitä teette sanalla tai työllä, tehkää minun nimeeni". Tee sentähden päivän työsi Jeesuksen nimeen. Muista: minä olen lunastettu, vapahdettu. Ehkä silloin paha tuulesi häviää ja voit olla ystävällinen niillekin, jotka tuottavat sinulle harmia. Mutta ennen kaikkea, muista rukous. Tee se Jeesuksen nimeen. Rukoile vapahdettuna.</i></p><p><i>On ihana asia, että tänne alas on kirjoitettu nimi. Silloin on mahdollista, että vielä mahdottomampi asia tapahtuu, syntisen nimi kirjoitetaan taivaan kansalaisten luetteloihin.</i>"</p><p>(Ristin ihme, s. 46-50)</p><p>Oikein hyvää uutta vuotta jokaiselle!</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhpyql3or87rhoNOr_38jaSrE7892gaf0YcVlube1ca-aEU-5arzhZ_2Va4cIaUxsNP6oTdQQAdREr1pRYSXezaeVfTNIJvKFavhmFDGYmwdyammDq1Vky0oDTYZ3dd9Wxmim93jbcmmKn82vQIRN1WOzOUJrZ4xhQoYRTJ7rBm4jK3S7haH8PK3PKKP4U" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="320" data-original-width="231" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhpyql3or87rhoNOr_38jaSrE7892gaf0YcVlube1ca-aEU-5arzhZ_2Va4cIaUxsNP6oTdQQAdREr1pRYSXezaeVfTNIJvKFavhmFDGYmwdyammDq1Vky0oDTYZ3dd9Wxmim93jbcmmKn82vQIRN1WOzOUJrZ4xhQoYRTJ7rBm4jK3S7haH8PK3PKKP4U" width="173" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kauko Veikko Tamminen (1882-1946) oli lahjakas julistaja, <br />jonka uudenvuodenpäivän saarnan ajattelin saattavan <br />viehättää lukijoita. Itse olen tykästynyt Tammisen teksteihin.<br />Kuva<span style="font-family: inherit;"> </span></i><i style="background-color: white; color: #222222;"><span style="font-family: inherit;">Nuorison ystävä nro 18/1936.</span></i></td></tr></tbody></table><b><u>Lähteet:</u></b></p><p><i>Feast of the Circumcision. </i>New Advent: <a href="https://www.newadvent.org/cathen/03779a.htm">https://www.newadvent.org/cathen/03779a.htm</a></p><p>Kauko Veikko Tamminen: <i>Ristin ihme. Saarnoja ensimmäisen vuosikerran teksteistä </i>(1948)</p><p><i>Uudenvuodenpäivä.</i> Kirkkovuosikalenteri: <a href="https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/maanantai-1-1-2024/">https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/maanantai-1-1-2024/</a></p><p>Kustaa Vilkuna: <i>Vuotuinen ajantieto</i> (1985)<br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-65434458071314782282023-12-22T00:32:00.002+02:002023-12-22T07:30:07.966+02:00Joulun ajankohdasta, alkuperästä sekä viikinkijoulusta<p> Näin joulun alla on hyvä kirjoittaa sananen tai pari kyseisen juhlan taustoista. Ainakin täällä internetin ihmemaailmassa nimittäin joulun epäkristillisyyttä yrittävät vakuuttaa niin uskonnottomat, vanhoja pakanauskontoja elvyttävät, muslimit, Jehovan todistajat ja eräät kristillisetkin tahot. Joku syyttää vanhojen pakanallisten juhlien omimisesta, joku varoittaa pakanallisista vaikutteista. Mutta onko syytteillä perää?</p><p>Pienenä etukäteisnostona omasta näkökulmastani sanoisin, että en näe niin olennaisena sitä onko Jeesus syntynyt juuri jouluna vaiko ei. Kun asiaa tarkastellaan kristillisen uskon kannalta on inkarnaatio, Jumalan elävän Sanan syntyminen ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa varsin iso juttu, ja siten juhlan arvoinen. Sen sijaan ei välttämättä ole olennaista, onko tuon muistojuhlan vieton ajankohta välttämättä sama kuin todellinen syntymäpäivä. 25. joulukuuta on vakiintunut tuon juhlan ajankohdaksi, ja sen vaihtaminen joksikin muuksi johtaisi luultavasti siihen, että kaikkien hyväksymää ajankohtaa ei löydettäisi. Mielenkiintoista kyllä tällekin päivämäärälle on myös <span style="font-family: inherit;">löydettävissä perusteita.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">En ole tämän alan erityinen asiantuntija, vaan luotan itseäni viisaampiin. Suosittelenkin tutustumaan viittaamiini kirjoituksiin, joissa asiaa on taustoitettu paremmin ja syvemmin kuin tässä nyt teen.</span></p><p><b><u>Monimutkaisia aikalaskelmia</u></b></p><p><span style="font-family: inherit;">Ensinnäkin on todettava, että joulukuulle on todella sijoittunut useitten eri uskontojen juhlia. Onhan joulukuulle kalenterissamme sijoittuva talvipäivänseisaus ollut merkittävä taitekohta vuodenkierrossa. Kuitenkaan kristillisen joulun kytkös talvipäivänseisaukseen ja sen juhlintaan ei ole aivan niin yksiselitteistä kuin äkkinäisempi luulisi.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Miikka Niiranen on artikkelissaan <a href="https://www.areiopagi.fi/2013/12/onko-joulu-sittenkin-alunperin-kristillinen-juhla/">Onko joulu sittenkin alunperin kristillinen juhla?</a> kirjoittanut useisiin tutkijoihin vedoten, että joulun päivämäärä olisi laskettu Jeesuksen ristinkuoleman ajankohdasta. Varhaiset kristityt näet katsoivat ensimmäisen pitkäperjantain osuneen juutalaisen kuukalenterin Nisan-kuun 14. päivään. Muutettaessa sitä toisiin kalentereihin päädyttiin Jeesuksen kuolinvuoden pitkäperjantain sijainniksi määrittelemään Rooman valtakunnan länsiosissa juliaanisen kalenterin 25. maaliskuuta, itäosissa puolestaan kreikkalaisen kalenterin mukaan Artemisios-kuun 6. päivä. Idässäkin siirryttiin juliaaniseen kalenteriin 300-luvulla, mutta kuolinpäivänä pidettiin aiemman laskutavan perusteella 6. huhtikuuta.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Näillä päivämäärillä oli mielenkiintoinen vaikutus Jeesuksen syntymäpäivän määrittelyyn. Noihin aikoihin juutalaisten rabbiinisessa kirjallisuudessa esiintyi ajatus, jonka mukaan suuret profeetat syntyvät samana päivänä kuin kuolevat. Kristityt sovelsivat eräiden tutkijoiden mukaan tätä siten, että Jeesus olisi siinnyt Pyhästä Hengestä samalla päivämäärällä kuin hän kuoli. Niinpä 25. maaliskuuta vietetään Marian ilmestyspäivää tuon tapahtuman muistoksi (tai no, Suomessa luterilainen kirkko viettää sitä sunnuntaille siirrettynä). Sikiämisestä sitten laskettiin 9 kuukautta eteenpäin, ja voil<span class="hakusana Latn" lang="fr" style="background-color: white; color: #202122;">à, saatiin 25. joulukuuta! Tai no, idässä saatiin 6. tammikuuta. Näitä kumpaistakin sitten vietettiin, ja vaihtoehtoiset päivät opittiin pikku hiljaa tuntemaan sekä lännessä että idässä.<br /></span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span class="hakusana Latn" lang="fr" style="background-color: white; color: #202122;"><b><u>Auringon juhlaa ja jyrkkää kristillisyyttä</u></b></span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span class="hakusana Latn" lang="fr" style="background-color: white; color: #202122;">Mutta hetkinen hetkinen, huutaa joku takavasemmalta. Eikö ole aivan selvää, että kristittyjen joulun vietto tulee roomalaisten Saturnalia-juhlasta? Kyseessä oli talvipäivänseisauksen aikoihin vietetty Saturnus-jumalalle omistettu juhla. Jotkin juhlanvieton tavat ovatkin saattaneet välittyä - tosin esimerkiksi lahjojen antaminen on varsin yleinen juhlaperinne muutenkin, ja myös juonnettavissa idän tietäjien lahjoista -, mutta itse asiassa joulun päivämäärän lähteeksi siitä ei ole.</span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span class="hakusana Latn" lang="fr" style="background-color: white; color: #202122;">Saturnalia oli näet alkuaan yksipäiväinen juhla, jota vietettiin 17. joulukuuta. Siitä se sitten piteni kolmipäiväiseksi ja lopulta seitsenpäiväiseksi, kestäen siis pisimmillään 17.-23. joulukuuta välisen ajan. Eli 25. joulukuuta ei liittynyt Saturnalian viettoon.</span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span class="hakusana Latn" lang="fr" style="background-color: white; color: #202122;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg1zVvlz-xoI9rurW1mYMA2iwhfQ9pyXoHTC4s0PlyBh5quyiRH_DIZDZtnduElAq3c9VidpqfIFIqe_HF9NXuPoKbCYb5J64LTnKx1n6oiDERDVXvwqY5FW257g5fwd8nxti22Otoc_FREMC4QraeweJk-wo0aTnf5h_semoJDgSnC6i7AL7KvZDz0fUg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="599" data-original-width="598" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg1zVvlz-xoI9rurW1mYMA2iwhfQ9pyXoHTC4s0PlyBh5quyiRH_DIZDZtnduElAq3c9VidpqfIFIqe_HF9NXuPoKbCYb5J64LTnKx1n6oiDERDVXvwqY5FW257g5fwd8nxti22Otoc_FREMC4QraeweJk-wo0aTnf5h_semoJDgSnC6i7AL7KvZDz0fUg=w320-h320" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i><span style="text-align: left;">Antoine-François Calletin (1741-1823) näkemys roomalaisten <br />Saturnalian vietosta. Kristittyjen katsotaan kopioineen tätä juhlaa, <br />vaikkakin lahjojen antamisen ja herkuttelun ei voi sanoa olevan <br />mitenkään erityisen harvinaisia juhlatapoja muutenkaan. </span><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Saturnalia_by_Antoine_Callet.jpg">File:Saturnalia by Antoine Callet.jpg - Wikimedia Commons</a></i></td></tr></tbody></table></span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span class="hakusana Latn" lang="fr" style="background-color: white; color: #202122;"></span></span></p><br />Entäs sitten Voittamattoman Auringon, Sol Invictuksen syntymäpäivä? Sitä nyt ainakin on vietetty 25. joulukuuta. Kyseessä oli syyrialaisperäinen auringonjumala, jonka palvonnasta Rooman keisari Aurelianus teki valtionuskonnon vuonna 274.<p>On kuitenkin viitteitä siitä, että kristityt olisivat pitäneet Jeesuksen syntymäpäivänä 25. joulukuuta jo samoihin aikoihin. Siten on mahdollista, että Sol Invictuksen syntymäpäivä joko sijoitettiin tähän ajankohtaan torjumaan kristinuskon voimistumista tai että Sol Invictusta alettiin nostaa framille juuri siksi, että sen juhla soveltui tähän tarkoitukseen.</p><p>Eräänä perusteena sille, että Jeesuksen syntymäjuhlaa oli vietetty 25. joulukuuta riippumatta Saturnaliasta ja Sol Invictuksesta on esitetty donatolaiset, tuo 300-luvun alkupuolella syntynyt kristillinen ryhmä. Donatolaiset edustivat hyvin tiukkaa linjaa, sillä he eivät hyväksyneet sellaisia pappeja, jotka olivat vainojen aikana luovuttaneet ja esimerkiksi antaneet pyhiä kirjoituksia pakanoiden tuhottaviksi, mutta jotka olivat myöhemmin palanneet seurakuntiin.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgTAFFU9A0aZ90WRFzvNubaE0XHXrPyv-LIUc1CJsENe7n0yHj94PUO97ne9XThPzPKyg_42YolDn4IavGXx4hAWDSZELCX5t4RgSdGz--VLD4D17-1y9cCvoTkkjf94WfjisVBdg572C3eAgJP30T6sv3J2-s6RPkyTP2N25vlUL-ZO5g7B0xYvBD3rk4" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="572" data-original-width="800" height="286" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgTAFFU9A0aZ90WRFzvNubaE0XHXrPyv-LIUc1CJsENe7n0yHj94PUO97ne9XThPzPKyg_42YolDn4IavGXx4hAWDSZELCX5t4RgSdGz--VLD4D17-1y9cCvoTkkjf94WfjisVBdg572C3eAgJP30T6sv3J2-s6RPkyTP2N25vlUL-ZO5g7B0xYvBD3rk4=w400-h286" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Charles-André van Loon (1705-1765) maalaus Augustinuksesta <br />ja donatolaisista väittelemässä. <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/File:Augustine_and_donatists.jpg">File:Augustine and donatists.jpg - Wikipedia</a></i></td></tr></tbody></table></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i></i></div><br /><p></p><p>Tämä porukka juhli Jeesuksen syntymää juurikin 25. joulukuuta. He myös kieltäytyivät viettämästä kyseistä juhlaa 6. tammikuuta, sillä he pitivät sitä vastustajansa Augustinuksen (354-430) mukaan epäkristillisenä uutuutena. Ottaen huomioon heidän jyrkkyytensä muissa asioissa on hyvin epätodennäköistä, että he olisivat suosineet pakanauskonnoista lainattua juhlapäivää varsinkin vaihtoehtoisen päivän ollessa tarjolla.</p><p><b><u>"Vanhurskauden aurinko"</u></b></p><p>Ensimmäinen aivan varma maininta 25. joulukuuta Jeesuksen syntymäjuhlana on säilynyt meille vuoden 354 Cronograph -almanakasta, jossa päivän kohdalla lukee "<i>natus Christus in Betleem Iudee</i>". Johannes Khrysostomos (n. 347-407) esitti ajankohdalle teoksessaan <i>De solstitiis*</i> oman teoriansa, joka perustui Johannes Kastajan sikiämiseen, joka puolestaan perustui tämän isän Sakariaan palvelusaikaan Jerusalemin temppelissä. Khrysostomos sijoitti sen suureen sovituspäivään tishrikuussa, eli 25. syyskuuta. Johannes Kastaja olisi siis syntynyt 25. kesäkuuta ja siitä Luukkaan evankeliumin antamia aikamääreitä hyödyntäen Jeesuksen syntymä osuisi 25. joulukuuta. On tosin muistettava, että Khrysostomoksen aikana päivä ainakin oli jo vakiintunut, joten hän ei selvittänyt aivan puhtaalta pöydältä mahdollista syntymäpäivää.<br /><br />Khrysostomos huomasi kyllä talvipäivänseisauksen läheisyyden ja tiesi pakanoiden juhlivan Voittamatonta Aurinkoa. Khrysostomokselle tämä ei kuitenkaan ollut ongelma, vaan vain vahvisti hänen näkemystään. Hän näet nosti esille Malakian kirjan ennustuksen: </p><p>"<i>He kutsuvat sitä myös 'Voittamattoman syntymäpäiväksi'. Mutta kuka on voittamaton ellei meidän Herramme, joka kärsi kuoleman ja sitten voitti sen? Tai kun he kutsuvat sitä 'Auringon syntymäpäiväksi' - niin, Kristus on vanhurskauden aurinko, josta profeetta Malakia puhui</i>:"<i>Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, koittaa vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien suojassa</i>" (Mal. 3:20)."</p><p>Nyt olemme raapaisseet joulun ajoittamisen pintaa, jota voitte halutessanne enemmän selvitellä laittamieni lähteiden sekä niiden lähteiden kautta. Mutta otetaanpa nopeasti vielä yksi asia agendalle. Meillähän Jeesuksen syntymäjuhlan nimi ei ole Kristukseen viittaava <i>Christmas</i>, kuten englannissa, eikä syntymään viittaava italian <i>Natale, </i>portugalin <i>Natal </i>tai espanjan <i>Navidad</i>, ei edes saksan <i>Weihnachten</i>, pyhät yöt. Mistä tulee sana <i>joulu</i>, ja tuoko se sittenkin juhlaan pakanallisen vivahteen?</p><p><b><u>Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan ja viikinkikuninkaan hoviin</u></b></p><p>Joulu on germaaninen laina, samaa juurta kuin sana 'juhla', ja varhaisin tekstimaininta siitä on 300-luvulta, jolloin gootit käyttivät joulukuusta nimeä <i>fruma jiuleis</i>. Suomessa joulukuu oli itse asiassa 1500-luvulle asti talvikuu, mutta joulun merkityksen kasvettua nimi vaihtui. Kuten arkeologi ja tietokirjailija Ilari Aalto kirjoittaa oli keskiajalla suomalaisten tärkein juhla satokauden päättävä kekri.</p><p>Itämeren länsipuolella kuitenkin juhlittiin isosti joulukuussakin. Islantilainen Snorri Sturluson (1179-1241), joka kirjoitti Proosa-Eddan ja Heimskringlan eli Norjan kuningassaagat, jotka ovat merkittäviä lähteitä Skandinavian varhaishistoriaan, kirjoittaa kuinka Norjan kuningas Haakon Hyvän (n. 920-961) vietettiin jól-juhlaa kolmena keskitalvea seuranneena päivänä, eli siis talvipäivänseisauksen jälkeen. Kuten edellä viittaamani Aalto muistuttaa osuisi tämä nykyisessä kalenterissamme aika hyvin joulun lähelle. Snorrin kirjoittaessa käytettiin kuitenkin juliaanista kalenteria, jossa talvipäivänseisaus sijoittui 14. joulukuuta tienoille.<br /><br />Haakon oli kuitenkin tutustunut kristinuskoon oltuaan Englannin kuninkaan Athelstanin kasvattipoikana ja kääntynytkin. Kuninkaana hän pyrki saamaan maanmiehiään kääntymään, mutta menestys oli vaisua. Haakon ei halunnut tai voinut pakottaa alamaisiaan, mutta yhden asian hän muutti, nimittäin siirsi jólin juhlimisen 25. joulukuuta eli noin kymmenen päivää alkuperäistä paikkaa myöhemmäksi. Siirtämällä juhlan Jeesuksen syntymäpäivään hän toisaalta mahdollisti itselleen juhlan viettämisen, toisaalta hän kai toivoi pikku hiljaa Kristuksen korvaavan talven taittumisen juhlinnan. Joka tapauksessa päivää ei kopioitu vanhasta Aasa-uskonnosta.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi6_Xcx3sSVpuHjiwjyc347GnXvAn7slXXD2tacy9M0RvdBBISY7rfxuBNLO2isYuPwOxB0laEceGJxIUjy__uxc6NRABO0FBW1C2MUyHiBmywz8f5sZPkPZ1IUNSHo732CyhalYX0x0zNPJ6z5-uFPqSIQOZRUfRov5AoZH4zEPSLtsclPLX9eqd8fb1c" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="507" data-original-width="800" height="254" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi6_Xcx3sSVpuHjiwjyc347GnXvAn7slXXD2tacy9M0RvdBBISY7rfxuBNLO2isYuPwOxB0laEceGJxIUjy__uxc6NRABO0FBW1C2MUyHiBmywz8f5sZPkPZ1IUNSHo732CyhalYX0x0zNPJ6z5-uFPqSIQOZRUfRov5AoZH4zEPSLtsclPLX9eqd8fb1c=w400-h254" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Peter Nicolai Arbon (1831-1892) maalauksessa Haakonin yritys kristillistää Odinin<br />malja herättää tunteita. </i><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Peter_Nicolai_Arbo-Haakon_den_gode.jpg">File:Peter Nicolai Arbo-Haakon den gode.jpg - Wikimedia Commons</a></td></tr></tbody></table>Melkoinen taiteilu Haakonilla oli kuitenkin ratkaisunsa kanssa. Oluen juonti oli jólissa keskeisellä sijalla, mutta tämä ei näytä olleen Haakonille ongelma. Hän näet sääti lain, että jouluksi jokaisen talonpojan oli pantava tynnyri olutta ja jatkettava juhlan viettoa siihen asti, ettei olutta ollut pisaraakaan jäljellä. Tällä hän tosin varmisti, että kaikki juhlisivat tänä uutena ajankohtana.<br /><br />Uhritoimitukset olivat vaikeampi juttu. Erityisesti hevosia uhrattiin ja vihmottiin niiden verellä jumalankuvat, seinät ja juhlaväki. Uhrilihat keitettiin ja syötiin. Samoin juhlassa juotava Odinin malja oli vaikea nieltävä.<br /></p><p>Eräässä joulujuhlassa Hladerissa isäntänä toiminut jaarli Sigurd siunasi maljan Odinin nimeen ja antoi kuninkaalle. Haakon teki sen ylle ristinmerkin, mutta Kar -niminen mies huomasi sen ja kysyi mistä oli kyse ja eikö kuningas aiokaan uhrata. Ilmassa oli uhkaava tunnelma, mutta Sigurd isäntänä päätti liennyttää ja totesi, että kuningashan vain siunasi maljan Thorin nimeen piirtämällä tämän vasaran maljan ylle. Selitys hyväksyttiin, mutta ilta jatkui vaisuna.<br /></p><p>Seuraavana päivänä kuningasta painostettiin kovasti uhratun hevosenlihan syöntiin. Sigurd toimi jälleen välittäjänä. Haakon ei suostunut syömään lihaa, ei edes maistamaan keittoa, ja käsirysy oli lähellä. Silloin Sigurd ehdotti, että kuningas voisi pitää suutaan kattilan yläpuolella, jolloin keitetyn hevosenlihan rasvan käry nousisi sinne. Näin kuningas suostui tekemään, mutta vähemmän yllättäen kumpikaan osapuoli ei ollut asiaan tyytyväinen.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiaBpdAqp5jWxN0uXEKInU-9oN4oDpBMspQlYzICe1iYrhm0Zw7o5fIW1qlu_haxOuCK5_n2rjOFF181UkhMv-FfXRBTLp-MlNB-RwGBjz9cTMowSoMro54toHIx_QSuz1jQlKGRV1QjIKsLqYhNMCrNya3JnOZ7LrrJEVHVyAbzPrqGyGsSOx9gK8AxGo" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="438" data-original-width="576" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiaBpdAqp5jWxN0uXEKInU-9oN4oDpBMspQlYzICe1iYrhm0Zw7o5fIW1qlu_haxOuCK5_n2rjOFF181UkhMv-FfXRBTLp-MlNB-RwGBjz9cTMowSoMro54toHIx_QSuz1jQlKGRV1QjIKsLqYhNMCrNya3JnOZ7LrrJEVHVyAbzPrqGyGsSOx9gK8AxGo" width="316" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Christian Krohgin (1852-1925) piirroksessa jaarli Sigurd <br />suostuttelee kuningasta antamaan periksi. </i><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Haakon_den_godes_saga_-_Sigurd_jarl_-_C._Krohg.jpg">File:Haakon den godes saga - Sigurd jarl - C. Krohg.jpg - Wikimedia Commons</a></td></tr></tbody></table><br /></p><p> Seuraavana vuonna vastaavassa juhlassa Moren alueella väki, joka oli tappanut kolme pappia ja polttanut kolme kirkkoa aikeenaan ajaa kristinusko pois Norjasta pakottivat kuninkaan väkivallan uhalla osallistumaan uhriin. Sigurd oli taas neuvottelemassa ja kuningas suostui syömään vähän hevosen maksaa ja tyhjensi kaikki paikallisten talonpoikien tarjoamat maljat ilman ristinmerkin tekemistä. Tästä jäi kuitenkin kuninkaalle monessa mielessä paha maku suuhun.<br /><br /><b><u>Loppupohdintoja</u></b><br /><br />Enemmänkin voitaisiin näistä tarinoida. Olennaisin pihvi jutussa oli kuitenkin se, että joulun nykyinen ajankohta on itsenäinen suhteessa vanhaan skandinaaviseen juhlaan, vaikka onkin saanut nimensä siltä. Syy-seuraus -suhde roomalaisten juhlien kanssa on epäselvempi, mutta ei tosiaan niin selvästi kopioitu kuin äkkinäisempi luulisi.<br /><br />Päivämäärästä ei varmastikaan saada lopullista varmuutta. Tiedän monien kristittyjenkin pitävän oikeampina muita aikoja. Kaikkia teorioita puolesta tai vastaan en tässä esittänyt, en edes yrittänyt. Kuten edellä totesin en itse edusta tässä asiassa mitenkään tiukkaa linjaa. Asia on ainakin selvästi juhlan arvoinen, ja vakiintunut päivä sille käytännöllinen. Olen myös Khrysostomoksen linjoilla siinä, että valon lisääntymisen symboliikka talvipäivänseisauksen aikoihin sopii oikein hyvin yhteen kristillisen sanoman kanssa. Muutenkin pidän vaikuttavana kirkkovuoden rytmiä, jossa Marian ilmestyspäivästä lasketaan 9 kuukautta Jeesuksen syntymään (ja siinä välissä Johannes Kastajan syntymään).</p><p>Joka tapauksessa minusta on ollut kiehtovaa huomata, ettei kyse ole välttämättä lainkaan siitä, mitä moni ajattelee, eli pakanoiden juhlien valtaamisesta kristityille. Tai no, Haakon ehkä yritti jotain sellaista, mutta ei niin, että hän olisi laittanut kristillisen juhlan pakanalliseen ajankohtaan, vaan hän laittoi pakanat juhlimaan juhlaansa kristillisenä ajankohtana (mikä ei ollut suoranainen menestys ainakaan hänen valtakaudellaan).<br /></p><p>Lukijat ovat luonnollisesti vapaita juhlimaan mitä lystäävät. Toivon kuitenkin, että tämä(kin) teksti tarjosi uutta tietoa, mielenvirkistystä ja ajatuksia. Tutustukaa erityisesti Niirasen ja Aallon kirjoituksiin lisätietoa kaivatessanne. Oikein hyvää joulua!</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj5zQPgjELypo_scu6piC2G-zB4wz-cbZ-6Du1jMnq1Zvl75pqa0CDFyrKiZE1f8xTJz35C2QDsJfAi6WG0rjfpJdCEkvPEG4HY_vLh_Xnj6SR5oAII38po39wGI8eniPl1aLXzxH-9ZzHXFZeSweiGhpk24i3B8AMNgWV7LosKXUbj5UlJ0I6F7DMnV9U" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="533" data-original-width="800" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj5zQPgjELypo_scu6piC2G-zB4wz-cbZ-6Du1jMnq1Zvl75pqa0CDFyrKiZE1f8xTJz35C2QDsJfAi6WG0rjfpJdCEkvPEG4HY_vLh_Xnj6SR5oAII38po39wGI8eniPl1aLXzxH-9ZzHXFZeSweiGhpk24i3B8AMNgWV7LosKXUbj5UlJ0I6F7DMnV9U" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Jeesus seimessään kuvattuna 300-luvukka kuolleen Marcus Claudianuksen <br />sarkofagissa. Härkä ja aasi viittaavat Jesajan kirjan kohtaan "Härkä tuntee <br />omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, minun kansani <br />ei tajua." (Jes. 1:3).</i><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:0_Sarcophage_de_Marcus_Claudianus_-_Pal._Massimo_alle_Terme.JPG">File:0 Sarcophage de Marcus Claudianus - Pal. Massimo alle Terme.JPG - Wikimedia Commons</a></td></tr></tbody></table><br /></p><p>*Ilmeisesti pidetään epäselvänä, onko Khrysostomos kirjoittanut kyseisen tekstin. Se on kuitenkin säilynyt hänen nimiinsä laitetussa saarnakokoelmassa.</p><p><br /><b><u>Lähteet:</u></b></p><p><a href="https://www.roger-pearse.com/weblog/wp-content/uploads/2022/02/De-Solstitiis-et-Aequinoctiis-Image-2022.pdf">De Solstitiis et Aequinoctiis</a> Isabella Imagen englanninkielinen käännös tekstistä v. 2022<br /></p><p><a href="http://mcllibrary.org/Heimskringla/hakon.html">Hakon the Good's Saga</a> The Medieval & Classical Literature Library<br /></p><p>Ilari Aalto: <a href="https://mullanalta.blogspot.com/2019/12/onko-joulu-pakanallinen-juhla.html">Onko joulu pakanallinen juhla?</a> Mullan alta 25.12.2019</p><p>Ilari Aalto: <a href="https://mullanalta.blogspot.com/2020/12/joulunviettoa-viikinkien-tapaan.html">Joulunviettoa viikinkien tapaan</a> Mullan alta 21.12.2020</p><p>Petri Hiltunen: <a href="https://www.luterilainen.net/kirkkovuoden-synty/">Kirkkovuoden synty</a> Luterilainen.net 9.12.2019</p><p>Jari Jolkkonen: <a href="https://www.savonsanomat.fi/paakirjoitus-mielipide/3085750">Tämä on se yö</a> Savon Sanomat 24.12.2015</p><p>Miikka Niiranen: <a href="https://www.areiopagi.fi/2013/12/onko-joulu-sittenkin-alunperin-kristillinen-juhla/">Onko joulu sittenkin alunperin kristillinen juhla?</a> Areiopagi 19.12.2013</p><p>Roger Pearse: <a href="https://www.roger-pearse.com/weblog/2019/12/26/some-notes-on-de-solstitiis-et-aequinoctis-cpl-2277/">Some notes on “De solstitiis et aequinoctiis” (CPL 2277)</a> 26.12.2019</p><p><a href="https://www.britannica.com/topic/Saturnalia-Roman-festival">Saturnalia | Celebration, Sacrifice, & Influence on Christmas | Britannica</a></p>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-10592059534130422612023-10-16T23:50:00.000+03:002023-10-16T23:50:03.304+03:00Sauvon evankelinen kapteeni ja kartanonherra Frans Ferdinand de Pont<p><i>Kirjoittanut: Ossi Tammisto</i></p><p>FRANS FERDINAND DE PONT (1799-1868)</p><p>Tällä kertaa olemme jälleen Sauvon hautausmaalla, mutta kohteenamme ei ole mikään herätysliikejohtaja tai kirkonmies. Sen sijaan teemme lyhyen katsauksen erään upseerin elämään, joka risteää sekä merkittävien pappissukujen että evankelisen herätysliikkeen kanssa. Tämä on Frans Ferdinand de Pontin tarina.</p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJxHuUPjHmof8QgZ3l75e5LbCY7LWw6tPc6VgFQ9ucEtwLk0cFyMptFcBPOxw-TK3Bv7Jz0K-OKqG-zYp8-QBPerGWoIVdb59ha7vE_8dIujhyqo0GvaE8Ld6oqc4nj5dvCiuXFn1dS_M0tPC9VIQmDhpZ6eB8btu-Yswl7gQU2nkAx5BJB4e1Vc9khq4/s4000/20231013_174904.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJxHuUPjHmof8QgZ3l75e5LbCY7LWw6tPc6VgFQ9ucEtwLk0cFyMptFcBPOxw-TK3Bv7Jz0K-OKqG-zYp8-QBPerGWoIVdb59ha7vE_8dIujhyqo0GvaE8Ld6oqc4nj5dvCiuXFn1dS_M0tPC9VIQmDhpZ6eB8btu-Yswl7gQU2nkAx5BJB4e1Vc9khq4/s320/20231013_174904.jpg" width="240" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>De Pontien hautamuistomerkki Sauvon kirkon vieressä, takana Rosenlewien <br />sukuhautoja. Kuva itse otettu.</i></td></tr></tbody></table><br /><div><b><u>Somerolta sotilaaksi ja Sauvoon</u></b></div><div><b><u><br /></u></b></div><div>Frans Ferdinand de Pont syntyi 16. joulukuuta 1799 Somerolla Lahden kartanossa. Hänen vanhempansa olivat Mårten Reinhold de Pont (1750-1806) sekä Anna Charlotta Jägerhorn af Spurila (1763-1799). De Pont -suvun arvellaan olleen alkujaan Ranskasta tai Valloniasta, mutta suku tunnetaan Suomesta jo 1600-luvulla. Frans Ferdinandin isoisä Jacob Reinhold de Pont (1717-1788) perusti Somerolle vuosina 1748-1833 toimineen Åvikin lasitehtaan, setä Jacob Wilhelm de Pont puolestaan Urjalaan Nuutajärven lasitehtaan v. 1793. Frans Ferdinandin Jokioisilla syntynyt äiti oli puolestaan vanhaa suomalaista aatelia, jonka juuret olivat keskiajan Paimiossa. Annan isä Reinhold Johan Jägerhorn af Spurila (1716-1790) oli upseeri ja valtiopäivämies, joka sai lempinimen "aito suomalainen" hänen valittaessaan valtiopäivillä Suomea kohdeltavan holhoavasti ja että Suomea samalla tuettiin riittämättömästi.</div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQPeHYmhkUxbw3GiadKMWNcVU7rmM-KDj0QQDDN8kA3bYLJOsPprmpMlzXWQ3MRMDuNh3M3EMH-0kMzquYhbXymQM7cNztO-nFa8XGeqRVGMKoi4snU7Vm_ORHmu2l1qqLgH8Bm6Ed3W6OdxwlcqoJfjAkC0Q_088PF_SvkBB_wyuPZlql-Jlq2V5FKKw/s1080/Someron%20Lahden%20kartano.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><i><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1069" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQPeHYmhkUxbw3GiadKMWNcVU7rmM-KDj0QQDDN8kA3bYLJOsPprmpMlzXWQ3MRMDuNh3M3EMH-0kMzquYhbXymQM7cNztO-nFa8XGeqRVGMKoi4snU7Vm_ORHmu2l1qqLgH8Bm6Ed3W6OdxwlcqoJfjAkC0Q_088PF_SvkBB_wyuPZlql-Jlq2V5FKKw/s320/Someron%20Lahden%20kartano.jpg" width="317" /></i></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Lahden kartano Somerolla oli de Pontin lapsuudenkoti. Kuvan on <br />ottanut Esko Aaltonen ja se kuuluu Forssan museon Esko Aaltosen <br />kokoelmaan: </i><a href="https://finna.fi/Record/forssanmuseo.pju-17208?sid=3202471047#versions">Lahden kartano. | Forssan museo | Finna.fi</a></td></tr></tbody></table><div><br /><p></p><p>Frans Ferdinandilla oli siis merkittäviä sukulaisia, mutta hänen lapsuuteensa kuului myös synkkiä varjoja. Äiti kuoli 27. joulukuuta 1799, pojan ollessa vain 12 päivän ikäinen. Isä otti Fransia ja tämän kahta isoveljeä huolehtimaan uuden vaimon, Fredrika Sophia Munck af Fulkilan (1765-1834), jonka suku oli somerolaista aatelia, jonka juuret ulottuivat 1500-luvulle Tanskaan. Tämän myötä Fransille syntyi vielä kolme pikkuveljeä. Isä Mårten kuoli kuitenkin vuonna 1806 Fransin ollessa seitsemän, jolloin lapsikatras jäi Fransin äitipuolen hoitoon.</p><p></p><p>Aikuisena de Pont lähti sotilasuralle. Hän erosi armeijasta 7. huhtikuuta 1831 staabikapteenin eli alikapteenin arvoisena. Kyseinen sotilasarvo sijoittui luutnantin ja kapteenin väliin. 13. maaliskuuta 1834 hän vuokrasi itselleen eversti Adolf Christierssonilta Sauvon Ruonankartanon 25 vuodeksi. Tosin jostain syystä vuokra-aika laskettiin alkaneen vuodesta 1827, eli olikohan asiaa valmisteltu pidempäänkin? Joka tapauksessa hän isännöi kartanoa vuoteen 1868 asti, eli alkuperäistä vuokra-aikaa pidennettiin. Lisäksi hän omisti Sauvossa myös Sunnanbergin talon.</p><p>Ruonankartanossa ja sen alaisilla mailla majaili melkoisesti väkeä, vaikka de Pontin kauden loppupuolella ei ollut enää sellaista väenpaljoutta kuin huippuvuonna 1830, jolloin Ruonankartanon väkimäärä oli 143, enemmän kuin yhdessäkään muussa Sauvon kylässä tai talossa. Vuonna 1860 väkimäärä oli 98, mutta silläkin määrällä se oli vain yhdellä hengellä jäljessä Saustilan kartanoa kilvoitellessa Sauvon suurimman kylän asemasta. Kartanolla oli kymmenen torppaa ja kaksi muonamiestä. Ruonankartanolla oli seppä ja räätäli sekä kolme renkiä ja kolme piikaa.<br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7yV1NJfwqqzijGO_FRNiiDkzanC5uj85biqVxwjBltdQwHPZPqJ_24WxTIO1Dwa3XKzGBB7mwkKyi46htNyJXWzuOyqjsWTYkUaZV1MpY340r7HZcKu0vaqKoYqvDCXfCTgdZY2BZ3iC7tf1KHgNFklACqX2ntG0ypN-s6czKdx4c1yWp5qaVHVXW8JY/s4000/20231013_175110.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7yV1NJfwqqzijGO_FRNiiDkzanC5uj85biqVxwjBltdQwHPZPqJ_24WxTIO1Dwa3XKzGBB7mwkKyi46htNyJXWzuOyqjsWTYkUaZV1MpY340r7HZcKu0vaqKoYqvDCXfCTgdZY2BZ3iC7tf1KHgNFklACqX2ntG0ypN-s6czKdx4c1yWp5qaVHVXW8JY/s320/20231013_175110.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Sauvon kirkkomaalta löytyy de Pontien maallisten jäännösten viimeinen leposija, <br />ja kuten myöhemmästä voi päätellä he saattoivat viihtyä kuvan kirkossa eläessäänkin. <br />Kirkon oikealla seinällä pilkottaa asehuone. Kyseisessä nurkkauksessa seisoo de Pontien <br />hautaristi. Kuva itse otettu.</i></td></tr></tbody></table><p></p><p>Kodinrakentamiseen kaivattiin myös puolisoa, ja de Pont avioituikin vuonna 1840 Emilia Carolina Gadolinin (1813-1868) kanssa. Tämä oli kotoisin Mynämäeltä ja hänen vanhempansa olivat suomalainen kemisti, fyysikko ja mineralogi Johan Gadolin (1760-1852) sekä tämän vaimo Hedvig Magdalena Thileman (1776-1817). Isoisä oli puolestaan tähtitieteen, fysiikan ja teologian professori sekä Turun piispa Jakob Gadolin (1719-1802) ja isoäidin isä oli fysiikan, kasvitieteen ja teologian professori sekä Turun piispa Johan Browallius (1707-1755). Näin de Pont liittyi merkittävään kirkolliseen ja oppineeseen sukuun. Gadolinit eivät tosin olleet mikään vanha pappissuku, piispa Jakobin isä oli suvun ensimmäinen pappi ja Mynämäen kirkkoherra, tämän isä puolestaan oli ollut talollinen ja kuudennusmies Kalannin Hallun kylästä Maunusta.</p><p>Lapsia perheeseen syntyi seitsemän, Ebba Emilia Charlotta v. 1841, Ida Johanna Elisabeth v. 1842, Frans Johan Alfrid v. 1844, Elin Magdalena v. 1846, Frans Vilhelm Alfred v. 1849, Maria Mathilda Augusta v. 1852 ja Oskar Ferdinand v. 1854. Tosin näistä Frans Johan Alfrid kuoli jo noin kaksivuotiaana, mistä perhe ilmoitti <i>Åbo Tidningarissa.</i></p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgblniQMkB6lPfa-MwYoCvOmf_ZiKr7dL9WjXgE8ac3bhjYRRK-A3nBC6Jkl6SBl7NXjPnuKKpdBasZiFmy1UXcQwKaUjYkD-xfiwKIpjNUaHtxOunHCIIy_We7BwDwTS68R-E64i2_SprmmffxzanKwm_2DTBP-wqLJaXyUgp_oW5-znaEZy8J9qk9Qs8/s800/Ruonankartano%201950.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="779" data-original-width="800" height="312" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgblniQMkB6lPfa-MwYoCvOmf_ZiKr7dL9WjXgE8ac3bhjYRRK-A3nBC6Jkl6SBl7NXjPnuKKpdBasZiFmy1UXcQwKaUjYkD-xfiwKIpjNUaHtxOunHCIIy_We7BwDwTS68R-E64i2_SprmmffxzanKwm_2DTBP-wqLJaXyUgp_oW5-znaEZy8J9qk9Qs8/s320/Ruonankartano%201950.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Ruonankartanon päärakennus v. 1950 Irja Sahlbergin kuvaamana. Rakennus on valmistunut <br />v. 1794, mutta sitä on remontoitu eri aikoina. Kuva kuuluu Turun museokeskuksen kokoelmiin: <br /></i><a href="https://finna.fi/Record/tmk.161058818589600?sid=3202315182&imgid=2">Sauvon Ruonan kartanon päärakennus; ulkokuva | Turun museokeskus | Finna.fi</a></td></tr></tbody></table></p><p><b><u>Sauvolaisen evankelisuuden jäljillä</u></b></p><p>Kuten mainittua vaimon suvussa oli kirkollisia kytköksiä, jotka eivät kylläkään viittaa herätyskristillisyyteen. De Pontin osalta tällainen kytkös kuitenkin löytyy. Marttilassa toimi pitäjänapulaisena Karl Isak Nordlund, blogissakin esitellyn Kleofas Immanuel Nordlundin (<a href="https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/04/kirkkohistorian-henkilokuvia-kleofas.html">https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/04/kirkkohistorian-henkilokuvia-kleofas.html</a>)isä. Hän oli vahvasti v. 1844 herännäisyydestä erkaantuneen evankelisen herätysliikkeen miehiä ja kävi kirjeenvaihtoa liikkeen johtohahmon Fredrik Gabriel Hedbergin kanssa. 17. marraskuuta 1848 Nordlund kirjoittaa tälle, että hänellä on ilo kertoa kohtaamistaan uskovista säätyläisistä, joihin kuului muun muassa Sauvosta kotoisin oleva kapteeni de Pont.</p><p>En ole nähnyt alkuperäistä kirjettä, joten en tiedä kerrotaanko de Pontista siinä enemmän. Tämän perusteella kuitenkin näyttäisi, että hän on ollut kytköksissä evankeliseen herätysliikkeeseen. Tähän olikin Sauvossa edellytyksiä. Vaikka kirkkoherrat eivät näytä de Pontin aikana tuota liikettä suosineen oli kuitenkin muussa papistossa evankelishenkisiä julistajia. Näitä olivat vuosina 1844-1845 kirkkoherran apulaisena toiminut Karl Elis Roos, kirkkoherran apulainen vuosilta 1852-1857 Gustaf Ferdinand Mellberg sekä kappalainen Karl Heikel vuosina 1862-1869. </p><p>Lisäksi voisi mainita blogissakin esitellyn apupapin Arvid Utterin ( <a href="https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2022/08/se-rakas-utteri-tampereen-ja-mynamaen.html">Kirkkohistorian kahinaa: "Se rakas Utteri" -Tampereen ja Mynämäen herättäjä, Sauvon kirkkoherra Arvid Utter</a> ) vuosilta 1861-1862, mutta en ole varma oliko hän jo tuolloin evankelinen. Paljon myöhemminhän hänestä tuli Sauvon kirkkoherra. Edellä mainittu Heikel joka tapauksessa toimi Sauvossa de Pontin elämän loppuvuodet vieraillen välillä puhumassa Turussa ja hänen ystävänsä, kuten Gustaf Dahlberg ja Viktor Mauritz Roslin, evankelisia pappeja kumpikin, vierailivat puolestaan Sauvossa. Siellä he sanoivat kohdanneensa enemmän Jumalan sanan nälkää kuin Turun pohjoispuolella. Ilmeisesti tämä kertoo siitä, että heidän sanomansa siellä kelpasi.<br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTj8nd3jC6qYB_POZ3RxI55F8Bt6LYuVazLw9iWcvfzKAdkWYYYJlH_SoY7q4f7k11ENuM0YZ6Fj0DD93EdDyNJag0VXeeHbvXoepiCw3w1ZVL-8uIU3knmzM9uiM7c7PtAE1nYpb69XrRnoA8QfLToFjqkpQHX_StwrnpYCzX9E7zgkeZgRNAAfxn97o/s4000/20231013_174914.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTj8nd3jC6qYB_POZ3RxI55F8Bt6LYuVazLw9iWcvfzKAdkWYYYJlH_SoY7q4f7k11ENuM0YZ6Fj0DD93EdDyNJag0VXeeHbvXoepiCw3w1ZVL-8uIU3knmzM9uiM7c7PtAE1nYpb69XrRnoA8QfLToFjqkpQHX_StwrnpYCzX9E7zgkeZgRNAAfxn97o/s320/20231013_174914.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>De Pontien hautaristi sijaitsee Sauvon kirkon kulmassa lähellä asehuoneen länsiseinää. <br />Seinässä erottuu oven hahmo, sillä aiemmin kulku asehuoneeseen kävi sen sivuilta eikä <br />päädystä, kuten nykyään. Kuva itse otettu.</i></td></tr></tbody></table><p>Lisäksi vuodesta 1861 lähtien naapurissa Angelniemellä oli kappalaisena blogissakin esitelty evankelinen Hegesippus Hippolytus Hjerpe (<a href="https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/05/kirkkohistorian-henkilokuvia-hegesippus.html">https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/05/kirkkohistorian-henkilokuvia-hegesippus.html</a>), joka oli tunnettu loistavista saarnataidoistaan. Häntä tultiin kuulemaan naapuriseurakunnistakin, myös Sauvosta, eikä Ruonankartanosta ollut Angelniemelle pitkä matka. On siis mahdollista, että de Pont kulutti toisinaan Angelniemenkin kirkonpenkkiä. Laajasta kannatuksesta Sauvossa todistaa sekin, että kun Heikel muutti kappalaiseksi Janakkalaan anoi yhteensä 125 sauvolaista Hjerpeä hakemaan vapaaksi jäänyttä Sauvon kappalaisen virkaa, minkä tämä tekikin astuen virkaan vuonna 1869.</p><p><b><u>He kuolivat ylösnousemuksen toivossa</u></b></p><p>Tätä ei de Pont ehtinyt kuitenkaan nähdä. Hän näet kuoli 3. tammikuuta 1868 Sauvon Ruonankartanossa, 68-vuotiaana. Kuolinilmoituksen mukaan kuolemaa edelsi pitkä ja vaikea sairaus. Kaipaamaan jäivät erityisesti leski, kuusi lasta sekä kolme veljeä. Muistokirjoituksessa oli ruotsinkielinen runonpätkä, jossa puhutaan Jeesuksen nimessä nukahtamisesta ja levosta Jeesuksen uskossa, sekä raamatunkohta Johanneksen evankeliumista. Siinä olevat Jeesuksen sanat ovat nykysuomennoksen mukaan seuraavat: "<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white;"><i>Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin</i>" (Joh. 11:25).</span></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_ghAXUcp3AAr8mUN7aQop9dHgxmHP86ZEpu87hrRumqdKiZWOPDgiTRN2YZ6sguIRE4Fah2OxBFnUVT9WWK3NghcfsBYGh8WgyZmY83q0fy_ehxjgYgvmdx2TbMdUTCG7tuRpi1x2bsgPDtnvvjEMyAYAbpzj6vqJCmS138Omcn46wBoOEqw8v56s6UY/s691/Frans%20Ferdinand%20de%20Pontin%20kuolinilmoitus.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="422" data-original-width="691" height="195" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_ghAXUcp3AAr8mUN7aQop9dHgxmHP86ZEpu87hrRumqdKiZWOPDgiTRN2YZ6sguIRE4Fah2OxBFnUVT9WWK3NghcfsBYGh8WgyZmY83q0fy_ehxjgYgvmdx2TbMdUTCG7tuRpi1x2bsgPDtnvvjEMyAYAbpzj6vqJCmS138Omcn46wBoOEqw8v56s6UY/s320/Frans%20Ferdinand%20de%20Pontin%20kuolinilmoitus.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Frans Ferdinand de Pontin kuolinilmoitus. Åbo Underrättelser nro 9/1868:<br /></i><a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/367509?page=1">21.01.1868 Åbo Underrättelser no 9 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></td></tr></tbody></table><p></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white;">Kauaa ei Emilia Charlotta elänyt leskenä, sillä hän kuoli jo 3. huhtikuuta 1868 hieman alle 55-vuotiaana, kuolinilmoituksen mukaan hiljaa ja rauhallisesti nukahtaen. Kaipaamaan jäivät kuusi lasta, veli sekä sisko. Ilmoituksessa on viittaus vanhan ruotsalaisen virsikirjan virteen 245. Oletan kyseessä olevan vuoden 1695 ruotsalainen virsikirja, jolloin kyseessä olisi virsi <i>Jesus är min wän then bäste</i> ('Jeesus on parhain ystäväni'), nykyisessä ruotsinkielisessä virsikirjassa numero 265, suomenkielisessä numero 273 ('Jeesus, parhain ystäväni'). </span></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQdFn_udW-oUStH_a-q0vwiVrHD1pNFglxqWplMorMLcqFT0lU-Dc0XFZY8VInLX0ynJ0ZvZRSrPN3emL3hZMqZY1U1Mbf6fWD4l1A5NjDeefejm42A1k0W6qxhcaIh8ge9ezhIRZGIOUCHHJ5j_yzWa5st1ya3LNLGchotua2X2_WyY2AFjv52yP6bTw/s451/Emilia%20Carolina%20de%20Pontin%20kuolinkirjoitus.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="372" data-original-width="451" height="264" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQdFn_udW-oUStH_a-q0vwiVrHD1pNFglxqWplMorMLcqFT0lU-Dc0XFZY8VInLX0ynJ0ZvZRSrPN3emL3hZMqZY1U1Mbf6fWD4l1A5NjDeefejm42A1k0W6qxhcaIh8ge9ezhIRZGIOUCHHJ5j_yzWa5st1ya3LNLGchotua2X2_WyY2AFjv52yP6bTw/s320/Emilia%20Carolina%20de%20Pontin%20kuolinkirjoitus.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Emilia Carolina de Pontin kuolinilmoitus. Helsingfors Dagblad nro 92/1868:<br /></i><a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/438945?page=3">22.04.1868 Helsingfors Dagblad no 92 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></td></tr></tbody></table><p></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white;">De Pontien jälkeenkin Ruonankartano pysyi vielä hetken suvun piirissä, sillä kartanon vuokraajaksi tuli heidän vävynsä, kapteeni Gustaf Ferdinand af Hällström, tytär Ida Johanna Elisabethin puoliso. Olikohan hän ollut jo aiemmin apuna kartanolla, mikäli de Pont oli tosiaan sairastellut pidempään? Joka tapauksessa hänen isännyytensä jatkui vain vuoteen 1872 asti, jolloin isännäksi tuli Mathias Gisiko. Tämä tuli tekemään merkittävän elämäntyön Sauvon kunnan luottamustehtävissä, mutta se olisikin jo toinen tarina...</span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white;"></span></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3LXNE7WUgM53ZVWuLti7jFLi5ieXZ9-HPf_ur9bfGzUDqWYKwZCu7yNUpP-aA1eP9DurxaMW3rIa1lTRlh5YU3uNqKvLBs6kcsro6vUNVbBtMf3fG92TSDvNV_5ZtddW9hv7AAKZZYoSoky8KOq85GHZDtRdB4OTc9hen9-3HTj_GQRxLHUXyR9bvJ9w/s4000/20231013_174926.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3LXNE7WUgM53ZVWuLti7jFLi5ieXZ9-HPf_ur9bfGzUDqWYKwZCu7yNUpP-aA1eP9DurxaMW3rIa1lTRlh5YU3uNqKvLBs6kcsro6vUNVbBtMf3fG92TSDvNV_5ZtddW9hv7AAKZZYoSoky8KOq85GHZDtRdB4OTc9hen9-3HTj_GQRxLHUXyR9bvJ9w/s320/20231013_174926.jpg" width="240" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>De Pontien hautamuistomerkki hieman lähempää.<br />Kuva itse otettu.</i></td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white;"></span></span></div><p></p><p>De Pontien hautaristi kohoaa Sauvon kirkon asehuoneen vieressä. Sen takapuolelle on kirjoitettu ruotsinkielinen raamatunkohta Ps. 32:10, tosin oikeastaan siinä lukee vain jakeen loppuosa: "<i>Den som hoppas uppå Herran, honom skall barmhertighet omfatta</i>" ('<i>joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo</i>´ (v. 1938 raamatunkäännös). Näistä lukuisista kristillisistä teksteistä sekä Nordlundin kirjeestä uskallan ajatella, että de Pontit olivat tällaisia Herraan turvaavia. Näin heidän elämänsä antoi pienen välähdyksen Sauvossa 1800-luvulla vaikuttaneeseen evankelisuuteen.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMTRI7HrVKazqfvnhGw6NLQQxcdQXspXsk9dSB9NFbEis51Zq0RzFSKt6Gfe46HZw9XVW_ETcf4n0Hw06nnReEm70Y0wsRZKQJwYTXrymFFYLy4AES7gCeNww2bSPufP9mVSzguwApVT4LmdkviA62KrZaL0NsS-zWLE6gTdlZ1gkQaCgN9N7g2YIhXNE/s4000/20231013_174950.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMTRI7HrVKazqfvnhGw6NLQQxcdQXspXsk9dSB9NFbEis51Zq0RzFSKt6Gfe46HZw9XVW_ETcf4n0Hw06nnReEm70Y0wsRZKQJwYTXrymFFYLy4AES7gCeNww2bSPufP9mVSzguwApVT4LmdkviA62KrZaL0NsS-zWLE6gTdlZ1gkQaCgN9N7g2YIhXNE/s320/20231013_174950.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kuvan raamatunlause löytyy hautaristin takapuolelta. Se on julistamassa tämän pariskunnan <br />lujaa luottamusta Herraan. Kuva itse otettu.</i></td></tr></tbody></table><p><b><u>Lähteitä:</u></b></p><p><i>Döde. </i>Helsingfors Dagblad nro 19/1868. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/438892?page=3">24.01.1868 Helsingfors Dagblad no 19 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></p><p><i>Döde. </i>Hufvudstadsbladet nro 19/1868. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/377290?page=3">24.01.1868 Hufvudstadsbladet no 19 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></p><p><i>Dödsfall. </i>Åbo Tidningar nro 100/1846. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/509753?page=1">23.12.1846 Åbo Tidningar no 100 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></p><p>Hannu Kujanen: <i>Sauvon historia II. </i>1996.</p><p><i>Mynämäen seurakunnan vihittyjen luettelot 1836-1891. </i>Verkkoversio: <a href="https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5865233833&aineistoId=1261787760">Kuvien tarkastelu - Kansallisarkisto | Asiointipalvelu Astia (narc.fi)</a></p><p><i>Ruonankartano Sauvossa. </i>Kunnallislehti nro 43/1927. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1427594?page=3">27.10.1927 Kunnallislehti no 43 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></p><p><i>Sauvon seurakunnan rippikirja 1840-1848. </i>Verkkoversio: <a href="https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5878560484&aineistoId=1266981374">Kuvien tarkastelu - Kansallisarkisto | Asiointipalvelu Astia (narc.fi)</a></p><p><i>Sauvon seurakunnan rippikirja 1856-1862.</i> <i>Runagård Boställe. </i>Verkkoversio: <a href="https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/sauvo/rippikirja_1856-1862_jk576/272.htm">SSHY - Sauvo , Rippikirja, 1856-1862 - Kuva 272 (sukuhistoria.fi)</a></p><p><i>Someron seurakunnan rippikirja 1796-1803. Lachtis Gård. </i>Verkkoversio: <a href="https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5907533729&aineistoId=1179393383">Kuvien tarkastelu - Kansallisarkisto | Asiointipalvelu Astia (narc.fi)</a></p><p>Lauri Takala: <i>Suomen evankelisen liikkeen historia II. 1844-1851. Toinen nide. </i>1937.</p><p>Lauri Takala: <i>Suomen evankelisen liikkeen historia III. 1852-1873.</i> 1948.</p></div>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-59309071403165272242023-09-29T14:03:00.002+03:002023-09-30T16:47:06.644+03:00Marttilan vaivaisten ystävä ja teollisuussuvun esiäiti - Mathias ja Catharina Laurillius<p><i>Kirjoittaja: Ossi Tammisto</i></p><p>MATHIAS (1808-1874) JA CATHARINA (1809-1882) LAURILLIUS </p><p>Marttilan hautausmaalla taannoin kulkiessani minut pysäyttivät erään pariskunnan hautamuistomerkit, erityisesti niissä olleet muistolauseet. Ensimmäisessä luki "<i>Tässä lepää pitäjän eduspappi Mathias Laurilius * 24.3.1808 + 26.11.1874 Mutta nytt </i>[sic!] <i>kaikkein loppu lähestyy niin olkaat siis raittiit ja valppaat rukoilemaan</i>" (Teksti 1. Piet. 4:7). Toisessa taas luki "<i>Eduspapin leski C. C. Laurilius * Aeimelaeus 24.2.1809 + 11.9.1882 Minä elän teidän pitää myös elämän Joh. ev. 14:19</i>". </p><p>Mutta keitä olivat nämä näin väkevästi haudan takaa julistavat? Tämä jäi kutkuttamaan mieltäni, ja jaan selvitykseni hedelmät teillekin. Luulin tarinaa hyvin arkiseksi, mutta sieltä paljastuikin raadollisia ihmiskohtaloita sekä merkittävä suomalainen teollisuussuku.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJjSN_O5vpSuksG0CYS2Z88KQfvOBIiYZhQ95P-9knWfVcqti-kdm7iqFMDmLPnqLo-2nOd6JhPiAYpYx_5uGAhBwhGNmriRK2SeIRcVVoJ3tx04GCBmSjwoljCmmFhzeIh22XQbU__oHZkiMmqBoF2JI6LovBKvDrbNWcBEAVDhzX0J07yrQ1B6043XQ/s4000/20230910_202201.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJjSN_O5vpSuksG0CYS2Z88KQfvOBIiYZhQ95P-9knWfVcqti-kdm7iqFMDmLPnqLo-2nOd6JhPiAYpYx_5uGAhBwhGNmriRK2SeIRcVVoJ3tx04GCBmSjwoljCmmFhzeIh22XQbU__oHZkiMmqBoF2JI6LovBKvDrbNWcBEAVDhzX0J07yrQ1B6043XQ/s320/20230910_202201.jpg" width="240" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Mathias Laurilliuksen...</i></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiplMqE5MCafZ7wqn8IqTfLnwoZ53hxXJIt_do7cFEI2fiTcVplF03ERgDc2mHojXPhcr8RjYKKi_VGAcHyeL4KpMO5cf5ABYqaoOSGy-1aZGDTFX8Bz78TaoYeXOwCxdhOgtQgc_egsCtofiwOnY5CYRYJKltFAfo5mXdqSViYW1YcEwfvcLJQg-BWPc/s320/20230910_202216.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="240" /></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>...ja hänen vaimonsa Catharinan hautaristit. Kuvat itse otettu.</i></td></tr></tbody></table><p><b><u>Mynämäeltä maailmalle</u></b></p><p>Mathias syntyi 24. maaliskuuta 1808 Mynämäellä Pursisten kylässä Laurilan talossa. Hänen vanhempansa olivat Johan Matinpoika Laurila ja Elisabet Matintytär. Isä oli talollinen ja kuudennusmies, mikä oli tuohon aikaan seurakunnan luottamusmiehen nimike. Näille kuului paitsi oman kinkerikuntansa hengellisen elämän valvonta myös kirkollisten maksujen keruu sekä seurakuntaan liittyvien työvelvoitteiden jakaminen. Ennen kuntalaitoksen syntyä näillä oli paljon myös maallisia tehtäviä.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjLLJLx1nea2pd-KEhldxACHhjmPmp2GvSm6Tq9HDMQ3xKvYAGmgXsffnGmNt0FyPUzjeiDsWe7nAnvsJi-zmVEHPsdA3pzPsB3IO8K7DyhpPZvDAYVIl4Kr720C2tjsC9iasYX52PVhxgFmTcNq2YUEKCjaoWD-pjcGXool8zQQWFlyPNjSdMXDfXQQ0Y" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="532" data-original-width="800" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjLLJLx1nea2pd-KEhldxACHhjmPmp2GvSm6Tq9HDMQ3xKvYAGmgXsffnGmNt0FyPUzjeiDsWe7nAnvsJi-zmVEHPsdA3pzPsB3IO8K7DyhpPZvDAYVIl4Kr720C2tjsC9iasYX52PVhxgFmTcNq2YUEKCjaoWD-pjcGXool8zQQWFlyPNjSdMXDfXQQ0Y" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Mynämäen kirkko liittyi Mathiaksen elämään myös isän luottamustoimen <br />kautta. Kuva Wikimedia Commons:<br /> <a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Myn%C3%A4m%C3%A4ki_Church,_August_2019.jpg">https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Myn%C3%A4m%C3%A4ki_Church,_August_2019.jpg</a></i></td></tr></tbody></table><p></p><p>Miten Mathiaksen isä oli tehtäväänsä valittu ei ole tiedossani. Ehkä hän oli itse aktiivinen seurakuntalainen muutenkin kuin tehtävänsä puolesta. Joka tapauksessa jonkunlainen kipinä näyttää syttyneen yhdelle hänen lapsistaan, sillä Mathias lähti opintielle. Vuonna 1822 hän aloitti opinnot Turun katedraalikoulussa, joka triviaalikouluna oli neliluokkainen niin, että yksi luokka kesti kaksi vuotta. Mathiaksen kouluajoista kiinnostuneet voivat lukea niistä hänen luokkatoverinsa Adolf Mobergin muistelmista. Tämä kuvailee esimerkiksi vuonna 1827 tapahtunutta Turun paloa. Mobergista tuli sittemmin Helsingin yliopiston fysiikan professori ja rehtori sekä Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen johtokunnan ensimmäinen puheenjohtaja. Hänestäkin pitäisi joskus kirjoittaa...</p><p> Vuosina 1830-1832 hän oli oppilaana Turun lukiossa, joka itse asiassa erotettiin vuonna 1830 Turun katedraalikoulusta niin, että edellinen jäi ylemmäksi alkeisoppilaitokseksi. 2.10.1832 hänestä tuli ylioppilas saaden arvosanakseen laudaturin. 5.10.1832 hän liittyi Helsingin yliopiston Boreaaliseen osakuntaan, millä tarkoitettiin Aurajoen pohjoispuolisia Varsinais-Suomen pitäjiä. Viimeistään tässä vaiheessa hän myös otti käyttöön kotitalo Laurilasta muodostetun 'latinalaistetun' sukunimen Laurillius.</p><p>11. kesäkuuta 1834 hänet vihittiin pappisvirkaan. Ensimmäiseksi hänet määrättiin Kiikalan kirkkoherran apulaiseksi. Vuoden 1835 marraskuussa hän suuntasi Rymättylään armovuodensaarnaajaksi, sitten kesäkuussa 1836 hänestä tuli Naantalin vt. pedagogi. Joulukuussa 1838 hänestä tuli Mietoisten kappalaisen apulainen.</p><p><b><u>Naantaliin ja naimisiin</u></b></p><p>Sitten seurasi paluu Naantaliin, sillä elokuussa 1840 hänet valittiin Naantalin kappalaiseksi, tosin ilmeisesti hän astui virkaan vasta v. 1842. Tässä virassa hän pysyikin sitten varsin pitkään. Vuonna 1845 Naantalista löytyi myös puoliso, Catharina Charlotta Aejmelaeus, joka oli edellisen kappalaisen, Axel Herlinin (1807-1839) leski. Laurillius peri siis Herliniltä paitsi viran myös puolison. Ei mitenkään epätavallinen kuvio.</p><p>Catharina oli syntynyt 22. helmikuuta 1809 Isossakyrössä, hautaristissä on ilmeisesti virhe syntymäpäivän osalta. Hänen isänsä oli ollut lääninrovasti ja Isonkyrön kirkkoherra Nils Aejmelaeus, joka oli myös osallistunut Porvoon valtiopäiviin v. 1809. Isä oli tosin kuollut Catharinan ollessa vasta noin kahdeksan.</p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg9HKfsTX91qUZxUjmhVwR07ZJae-A-yiVDlFduWzPyz_HCNGArWL5Ny52R6MajdyJCvRDj0v_0GHkergdpFoFfgOu69LRYpo7bs7EFHoDXQvHcFCPs92YqZyZhWYxqOZWqbnD6ZsUBzOx8csC9mi03PchzTfpV1eMF08r7HYvCwaqLLjT3FneX3nJMdzs" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="480" data-original-width="273" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg9HKfsTX91qUZxUjmhVwR07ZJae-A-yiVDlFduWzPyz_HCNGArWL5Ny52R6MajdyJCvRDj0v_0GHkergdpFoFfgOu69LRYpo7bs7EFHoDXQvHcFCPs92YqZyZhWYxqOZWqbnD6ZsUBzOx8csC9mi03PchzTfpV1eMF08r7HYvCwaqLLjT3FneX3nJMdzs=w183-h320" width="183" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Catharina Charlotta Aejmelaeuksen (1809-1882) kohtalona oli jäädä kaksi kertaa leskeksi. <br />Viidestä lapsestaan neljän hän sai nähdä varttuvan aikuisiksi. Kuva </i><span style="color: #0000ee;"><i><u>https://www.geni.com/photo/view/6000000000011319617?album_type=photos_of_me&end=&photo_id=6000000068846647887</u></i></span></td></tr></tbody></table><p></p><p>Aejmelaeukset olivat vanhaa ja arvostettua sukua, mutta Catharinan molemmat pappispuolisot olivat kuitenkin ensimmäistä pappispolvea. Ensimmäinen puoliso Herlin oli näet hämeenlinnalaisen hatuntekijämestarin poika. Liitosta syntyi ainakin viisi lasta, joista vanhin oli Catharinan jäädessä leskisksi 2.4.1839 noin viisivuotias ja nuorin syntyi kaksi kuukautta isänsä kuoleman jälkeen. Yksi lapsista tosin kuoli aivan pienenä. Laurillius sai siis morsiamensa mukana neljän tenavan lapsikatraan, 3 poikaa ja yhden tyttären. Näistä osaan palaamme myöhemmin. Ilmeisesti Laurilliuksella ei ollut omia lapsia.</p><p><b><u>Marttilaan köyhien auttajaksi</u></b></p><p>Naantalissa ollessaan Laurillius sai vuonna 1853 nimipastorin arvonimen ja suoritti vuonna 1858 pastoraalitutkinnon. Hän myös haki silloin tällöin virkoja muista seurakunnista. Vuonna 1866 hänet valittiinkin Marttilan kirkkoherraksi, tosin virkaan hän saattoi astua vasta v. 1868.</p><p>Laurillius tuli kirkkoherraksi siinä murrosvaiheessa, jossa seurakunnallinen ja kunnallinen hallinto eriytyivät. Kuitenkin hän ehti tehdä yhden päätöksen, jota Marttilassa pitkään kiitellen muisteltiin.</p><p>Vuosina 1867-1868 Suomea näet koettelivat suuret nälkävuodet. Niissä arvioidaan kuolleen noin 150 000-200 000 henkeä, 8% Suomen silloisesta väestöstä. Tämä asetti myös Marttilan seurakunnan vaivaishoitojärjestelmän kovalle koetukselle apua tarvitsevien määrän kasvaessa rajusti.</p><p> Vuonna 1867 päätettiin perustaa Marttilaan vaivaishuone hoitajanaan jahtivouti Lindberg vaimoineen. Vaivaishuoneeksi vuokrattiin 10-huoneinen Kraappalan rakennus, jota sitten asutti lapset mukaan lukien noin 60 vaivaista. Vuoteina toimivat pukkien päälle asetetut laverit oljilla pehmitettyinä, vuodevaatteina vaivaisten omat ryysyt. Majapaikan ja ruuan vastineeksi asukkaiden piti suorittaa kutomista ja kehruuta vaivaiskassan hyväksi.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTZEches2uSJbJA2eGD0PI-4dD3VUEXsyMTLv0yqNJqKyb0zjaEocD4-saZub-UaRlQIhll-hna7S6LGWYnfkZM0WGZc3RPd2FJEdoHAx_wsTkM_419rqzSy9WhV6uKsAe8gsJh2cZOVCVCYW_S_pzMLh0MtMfdcfnE_8Or4QXoxD8rLG_O8c7JR-HLiw/s1087/Kraappala.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="521" data-original-width="1087" height="153" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTZEches2uSJbJA2eGD0PI-4dD3VUEXsyMTLv0yqNJqKyb0zjaEocD4-saZub-UaRlQIhll-hna7S6LGWYnfkZM0WGZc3RPd2FJEdoHAx_wsTkM_419rqzSy9WhV6uKsAe8gsJh2cZOVCVCYW_S_pzMLh0MtMfdcfnE_8Or4QXoxD8rLG_O8c7JR-HLiw/s320/Kraappala.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kraappalan taloon perustettiin Marttilan vaivaishuone, joka sai <br />pian hyvin kolkon maineen. Uusi Aura 245/1911.</i></td></tr></tbody></table><p>Siivottomuus oli suurta, mutta surkeimmaksi mainitaan ruokapuoli, jonka vuoksi ihmisiä kerrotaan jopa kuolleen. Aluksi leipä tehtiin seulomattomista kaurajauhoista ja käytetyistä pavunvarsista lisäämällä vähän ruisjauhoja siteeksi, että leipä pysyisi jotenkin koossa. Perunaa saatiin vähän joka toinen päivä, suurimpana herkkuna ruuassa oli kaksi silakkaa. Joulun aikaan oli kuitenkin ruvettu jo laittamaan leipään jäkälää ja mäkisammalta herneenvarsien kanssa ja ruisjauhoa oli taas vain siteeksi siitä huolimatta, että pitäjän kaikki ruotujyvät tuotiin vaivaishuoneelle ja sitä oli lisäksi ostettu <span style="font-family: inherit;">parikymmentä tynnyriä. Noin leivottu leipä ei enää pysynyt edes koossa, vaan se piti luudalla harjaten ottaa ulos uunista. </span></p><p><span style="font-family: inherit;">Osa leivän sisuksesta oli niin terävää, että kurkkuun ja suolistoon syntyi haavoja ja tulehduksia monien sairastuessa. Moni joutui pöhöttyneine vatsoineen vuoteen omaksi ja useita menehtyi varsinkin, kun sairaita ei ilmeisesti yritettykään hoitaa. Sen sijaan Lindbergin kerrotaan laittaneen sairaita vaivaisia kuljettamaan vettä hevosilleen ja lehmilleen kiskomalla isoa kivireen päälle asetettua vesiammetta. Vastaan hangoittelijat saivat nopeasti kepistä. </span></p><p><span style="font-family: inherit;">Ruuasta oli yleisestikin puutetta, mikä selittää osaltaan surkeata ruokalistaa. Kuitenkin monet kiinnittivät huomiota siihen, että Lindbergin eläimet näyttivät syövän hyvin siihen nähden, että hänen vastuullaan olevat vaivaiset elivät ja kuolivat kurjuudessa. Varsinkin poikalapset karkasivat nälän ajamina lähitaloihin ruokaa kerjäämään, mutta kiinnijäätyään he joutuivat viettämään aikaa kylmässä putkassa ja olemaan puolella ruoka-annoksella. Kukaan ei näköjään pistänyt Lindbergin toiminnalle vastaan, vaan seurakunnan ainoana pappina silloin toiminut kappalainen Gustaf Granströmkin lähinnä huolehti, että lähitaloissa kuivatettiin riittävästi hernevarsia ja sammalia vaivaistalon ruokapöytään.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Vappuna 1868 saapui kuitenkin uusi kirkkoherra Laurillius. Heti lähti kolme vaivaistalon asukasta tämän luokse mukanaan vaivaishuoneen leipää sekä puoli tuopillista velliä, jonka mainitaan olleen mustaa, karkeaa, vastenmielisen makuista ja muistuttaneen enemmän sian ruokaa. Näitä he tahtoivat kirkkoherran maistavan. Haukattuaan leivästä ja maistettuaan velliä löi hän vimmoissaan leivän tuolille ja sanoi: "<i>Näitä ruokia ei syö siatkaan. Jos ei voida antaa teille parempaa ruokaa, niin kuollaan mieluummin kaikki, mutta niin kovaa aikaa ei pitäjässä vielä ole</i>".</span></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz6sCY0AhBi11UvrBWIDlK7xJU8hhEhYvfCWbbtOJaupFdsDdDU01k5X8AuCEiaTUguEIxP6pv3AGw9MEqBBGDeIILwAJDWSgmWlgyWfLaqZCPK2lO9HyvKPVKBAaBtTuEa7MSegEEvkWfRtEQN4tbNrSdbOl3IWaytZja_8jYxqbGw5ZEjS0uBdraDi4/s3169/20230928_230355.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="3169" data-original-width="2377" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz6sCY0AhBi11UvrBWIDlK7xJU8hhEhYvfCWbbtOJaupFdsDdDU01k5X8AuCEiaTUguEIxP6pv3AGw9MEqBBGDeIILwAJDWSgmWlgyWfLaqZCPK2lO9HyvKPVKBAaBtTuEa7MSegEEvkWfRtEQN4tbNrSdbOl3IWaytZja_8jYxqbGw5ZEjS0uBdraDi4/s320/20230928_230355.jpg" width="240" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i><span style="font-family: inherit;">Mathias Laurillius vaimonsa ja kasvattityttärensä Hildan kanssa vanhana pappismiehenä. Kuva julkaistu Aulis Oja: "Marttilan pitäjän historia" 1959.<br /><br /></span></i></td></tr></tbody></table><span style="font-family: inherit;">Laurillius pisti nyt tuulemaan. Välittömästi hän erotti Lindbergin toimestaan ja käski tämän poistua vaivaishuoneelta. Talon ruokalista muutettiin heti ja hernevarret, sammaleet ja tähkät kärrättiin kuormittain tarhalle mätänemään. Leipään laitettiin kyllä yhä kaurajauhojakin, mutta nyt seulottuna kuorista ja muusta roskasta puhtaaksi. Myös vaivaistalon siisteydestä alettiin huolehtia. Tuloksena oli asukkaiden voimistuminen ja tervehtyminen. Vaivaishuone jatkoi toimintaansa tosin vain seuraavaan syksyyn, jolloin olot paikkakunnalla yleisesti paranivat, mutta niin arvokkaana pidettiin Laurilliuksen puuttumista asioihin, että sitä ainakin vielä 40 vuotta myöhemmin kiitollisuudella muisteltiin.</span><p></p><p><span style="font-family: inherit;"><b><u>Jälkikasvun bisneksiä ja vanhan polven poistuminen</u></b></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Muuten en löytänyt paljoakaan tietoja Laurilliuksen Marttilan ajoista. Tosin v. 1870 tapaamme hänet pitäjänkokouksessa kannattamassa kahden uuden kiertokoulunopettajan viran perustamista Marttilaan. Pitäjässä sanottiin olleen noin 400 kouluikäistä lasta, eivätkä silloiset resurssit riittäneet näiden opettamiseen varisnkin, kun kunta ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin edes yhden kansakoulun perustamiseksi. Kokouksen enemmistö vastusti kuitenkin kiertokoulujenkin lisäämistä ajatellen, ettei siihen ole varoja eikä opetuksen lisäämiselle tarvettakaan. Laurillius oli mukana yhdessä viiden muun vähemmistöön jääneen kanssa laaditussa jyrkässä vastalauseessa. Hän itse oli toiminut kokouksen puheenjohtajana. </span></p><p><span style="font-family: inherit;">Vaimonsa pojista Laurilliuksella ja rouvallaan lienee kuitenkin ollut huolta. Pojista vanhin Gustaf Albert Herlin oli perustanut Hill Helsingfors -nimisen terästavaratehtaan. Se meni kuitenkin 1860-luvun lopulla konkurssiin ja lopetti toimintansa kokonaan v. 1870. Yrityksessä oli toiminut kirjanpitäjänä hänen veljensä Axel Niklas Herlin<span>, joka oli aikoinaan aloittanut teologian opinnot isänsä ja kasvatti-isänsä jalanjäljissä, mutta siirtynyt sitten insinööriopintoihin Saksaan. Velipojan yrityksen ajettua karille Axel lähti Venäjälle Tulan metallitehtaaseen töihin. </span></span></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxG-FtvBVGQ7Bfi_Epud6byOtPPmqJT551qVekTDQ-0tVgBqRSqvY_lFBDfIPgT3MWwi8K7QgL5QsneGYjbadxczSOaISB6LFHWn4aE22AO4GBmV263RrwJucNU3Evu2Mk1uOoDwnUb22DnAUNcovOAC_KYTVESJeFqNYldTSDUV5lvY7A4-E_5sDiGAI/s786/Gustaf%20Albert%20Herlin.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="786" data-original-width="614" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxG-FtvBVGQ7Bfi_Epud6byOtPPmqJT551qVekTDQ-0tVgBqRSqvY_lFBDfIPgT3MWwi8K7QgL5QsneGYjbadxczSOaISB6LFHWn4aE22AO4GBmV263RrwJucNU3Evu2Mk1uOoDwnUb22DnAUNcovOAC_KYTVESJeFqNYldTSDUV5lvY7A4-E_5sDiGAI/s320/Gustaf%20Albert%20Herlin.png" width="250" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i><span style="font-family: inherit;">Gustaf Albert Herlinillä (1834-1890) oli välillä epäonnea <br />liikeasioissa, mutta siitä huolimatta hänen jälkeläisistään <br />tuli suomalaisen talouselämän mahtitekijöitä. Mercator 1/1908.</span></i></td></tr></tbody></table><p></p><p><span style="font-family: inherit;">Sieltä Axel tuli vuonna 1872 takaisin Suomeen ja asettui asumaan äitinsä ja isäpuolensa Laurilliuksen luo Marttilaan. Hän kirjoitteli pari vuotta eri sanomalehtiin, kunnes v. 1874 suoritti uudelleen ylioppilastutkinnon 36-vuotiaana ja lähti Helsingin yliopistoon. Axel tuli sitten etenemään vankeinhoitolaitoksen apukamreeriksi ja Ulvilan kihlakunnan kruununvoudiksi. Hän myös kirjoitti Saksassa saamiensa vaikutteiden johdosta saksankielisen kirjan <i>Das Rechtssystem der Sozialdemokratie</i>. Nils Robert af Ursin antoikin Axel Niklas Herlinille myöhemmin arvonimen "Suomen ensimmäinen sosialisti".</span></p><p><span style="font-family: inherit;">En tiedä, mitä Laurillius olisi tuosta tuumannut, mutta noita vaiheita hän ei ehtinyt nähdä, ei myöskään Gustaf Albertin elpyneitä bisneksiä tai Karl Andersin suomen kielen opettajan uraa Turun ruotsalaisessa alkeiskoulussa. Mathias Laurillius näet sairastui ja menehtyi vain kaksi päivää sairastettuaan Marttilan pappilassa 26. marraskuuta 1874. Hän oli tällöin 66-vuotias.</span></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIqLKfTSLYQ_-tj-pzQbdJCUPWM_nhP_9mJZerKjR76dlONOmznKbwHNjI4fNJOfcHqRqu46XnWH8ZlXf7IyKvep7KgCSnEnDUFwYGXBNVUHheL5Od8qaxMQbpzDInhiA39SXeUOqj3yG0mJDImyrLEoWPL2U6pvYWfTK8yzRKkhRnLVZEZmrWUzwVzS4/s479/Axel%20Niklas%20Herlin.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="479" data-original-width="394" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIqLKfTSLYQ_-tj-pzQbdJCUPWM_nhP_9mJZerKjR76dlONOmznKbwHNjI4fNJOfcHqRqu46XnWH8ZlXf7IyKvep7KgCSnEnDUFwYGXBNVUHheL5Od8qaxMQbpzDInhiA39SXeUOqj3yG0mJDImyrLEoWPL2U6pvYWfTK8yzRKkhRnLVZEZmrWUzwVzS4/s320/Axel%20Niklas%20Herlin.png" width="263" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit;"><i>Axel Niklas Herlin (1838-1906) sai arvonimen "Suomen ensimmäinen sosialisti".<br />En tiedä, miten kasvatti-isä suhtautui pojan poliittisiin aatteisiin vai ehtivätkö he<br />niistä puhua, mutta ehkä Laurilliuksen työ vaivaisten hyväksi sai pojaltakin arvostuksen.<br />Toivottavasti.</i> <a href="https://www.geni.com/photo/view/6000000001185616012?album_type=photos_of_me&photo_id=6000000173050827429">Photos in Valokuvia henkilöstä Axel Niklas Herlin (geni.com)</a></span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: inherit;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: inherit;">Asiasta mainittiin lyhyesti useissa lehdissä. Niissä ilmoitettiin myös lesken järjestämästä huutokaupasta. Tuossa vaiheessa hänen kanssaan asui enää 39-vuotias tytär Hilda Maria. Kaksi vuotta myöhemmin tämä muutti Loimaalle. Leski Catharina Charlotta asui kirkonkirjojen mukaan elämänsä loppuun saakka Marttilan pappilassa, mutta sanomalehtitietojen mukaan hän kuoli Turussa. Joka tapauksessa kuolema tapahtui 11. syyskuuta 1882 ja vainaja haudattiin miehensä tavoin Marttilan kirkkomaalle, mistä heidän hautaristinsäkin löysin.</span></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2Ai2kBQLVOUKq3iZo3JfG0MgJ8_KWIfs7_0-Z0AVlQGKM7b9PFHtWMZen_ajJEvvJT8OdoaVWCaK4ntZI4_jmOIT_jeSOsAsQEz8TABf_6hTG-Cdsif7-jUe02vIC-xXCwZM8yBI_H0w1Fh0lnIA7v3yA3TiN3dyWNzpKkInv3TQw-Kh018tBlf9_wEw/s553/Screenshot_20230929-132949_Samsung%20Internet.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="543" data-original-width="553" height="314" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2Ai2kBQLVOUKq3iZo3JfG0MgJ8_KWIfs7_0-Z0AVlQGKM7b9PFHtWMZen_ajJEvvJT8OdoaVWCaK4ntZI4_jmOIT_jeSOsAsQEz8TABf_6hTG-Cdsif7-jUe02vIC-xXCwZM8yBI_H0w1Fh0lnIA7v3yA3TiN3dyWNzpKkInv3TQw-Kh018tBlf9_wEw/s320/Screenshot_20230929-132949_Samsung%20Internet.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Catharinan kuolinilmoitus Sanomia Turusta -lehdessä nro 142/1882. <br />Lopuksi mainittu virsi on ilmeisimmin tuolloin käytössä olleen v. 1701 <br />virsikirjan virsi nro 274, "Pois makia mailma jää!": <a href="http://koraali.fi/1701/274.html">http://koraali.fi/1701/274.html</a></i></td></tr></tbody></table><span style="font-family: inherit;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: inherit;"><b><u>Marttilan hautausmaalta miljardöörien jäljille</u></b></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Pieni tutkimusretkeni Laurilliusten pariin tuotti yllättävän lopputuloksen, sillä se johti minut yhden vauraimmista suomalaissuvuista varhaisvaiheisiin. Gustaf Albert Herlinin poika Bror Harald Herlin (1874-1941) nimittäin osti vuonna 1924 Kone Oy:n. Hänen poikansa Heikki H. Herlinin (1901-1989) aikana yhtiö nousi Suomen kymmenen suurimman metalliteollisuusyrityksen joukkoon. Hänellä oli myös kristillistä harrastuneisuutta voimakkaan hengellisen herätyksen myötä, jonka hän koki 1930-luvun lopulla. Nykyään Herlinin suvulla pyyhkiikin varsin hyvin, sillä vuonna 2022 Suomessa oli seitsemän miljardööriä, joista neljä oli Herlinejä, nimittäin Heikki H. Herlinin pojan Pekan (1932-2003) lapset Antti, Ilkka ja Ilona Herlin sekä lapsenlapsi Heikki Herlin.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Catharina Charlottan jälkeläiset ovat siis menestyneet. Mathias Laurillius ei saanut omia jälkeläisiä, mutta hänellä oli varmasti tärkeä rooli Catharinan lasten kasvattajana. Vaikea on sanoa missä määrin hän vaikutti näiden aatteisiin tai uravalintoihin. Joka tapauksessa Laurilliuksen toiminta Marttilan vaivaistalon tapauksessa antaa kauniin todistuksen hänestä.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">En tiedä, oliko hänellä tai vaimollaan itsellään osuutta hautateksteihinsä. Kuitenkin ne ovat jättäneet kauniin perinnön ja kehotuksen kaikille, jotka pysähtyvät niiden ääreen. Klassisen luterilaisen saarnarakenteen mukaan niissä on sekä laki (<i>Mutta nyt </i><i>kaikkein loppu lähestyy niin olkaat siis raittiit ja valppaat rukoilemaan</i>) että evankeliumin lupaus (<i>Minä elän teidän pitää myös elämän</i>). Niissä on jotain, mikä on kaikkia maallisia rikkauksia suurempi perintö.</span></p><p><span style="font-family: inherit;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh6uMVUqICCIhbchBoGlBg50Nt8JY0JGytLX3J3jGIHgYXsBAP554vaNp8RoHhvl_NdecOzvUAqDp79b-OHA9Oqk8YBteC_Uf5oKOrW2WOQsRnzz9JijGTIS_ViWU_1fwOVNxO9zgkAojEaU4GSzIDiFEbxmYaeHy6q7sVkx6JPVJdwVWTHORGGpXB5qsE" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="529" data-original-width="800" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh6uMVUqICCIhbchBoGlBg50Nt8JY0JGytLX3J3jGIHgYXsBAP554vaNp8RoHhvl_NdecOzvUAqDp79b-OHA9Oqk8YBteC_Uf5oKOrW2WOQsRnzz9JijGTIS_ViWU_1fwOVNxO9zgkAojEaU4GSzIDiFEbxmYaeHy6q7sVkx6JPVJdwVWTHORGGpXB5qsE" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Marttilan hautausmaalla on Mathiaksen ja Catharinan maallisten <br />jäänteiden leposija. Heidän hautaristinsä erottuvat kirkon päätyseinää <br />vasten. Kuva Wikimedia Commons:<br /> <a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Marttilan_kirkko_ja_Wichtmanin_hautakappeli.jpg">https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Marttilan_kirkko_ja_Wichtmanin_hautakappeli.jpg</a></i></td></tr></tbody></table><span style="font-family: inherit;"><br /></span><p></p><p><b><u><span style="font-family: inherit;">Lähteet:<br /></span></u></b></p><p><span><span class="heading ng-binding" data-ng-bind-html="getRefHeading()" style="background-color: white; box-sizing: border-box; font-family: inherit;">J. F. A.: <i>Marttilasta.</i> Alempi kansanopetus nro 3/1912. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/938232?page=6">https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/938232?page=6</a></span></span></p><p><span style="font-family: inherit;">J. F. A.: <i>Paroecia Sancti Martini.</i> Uusi Aura nro 177/1926. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1692940?page=7">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1692940?page=7</a></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Julkisella wapaehtoisella huutokaupalla. </i>Sanomia Turusta nro 31/1876. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/482969?page=4">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/482969?page=4</a></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #333333;">Yrjö Kotivuori, </span><em style="background-color: white; color: #333333;">Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Matias Laurillius</em><span style="background-color: white; color: #333333;">. Verkkojulkaisu 2005 <<a href="https://ylioppilasmatrikkeli.fi/henkilo.php?id=14998">https://ylioppilasmatrikkeli.fi/henkilo.php?id=14998</a>>. Luettu 29.9.2023.</span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Kuolemantapaus.</i> Sanomia Turusta nro 49/1874. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/482045?page=2">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/482045?page=2</a></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Kuolleita. </i>Uusi Suometar nro 215/1882. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/428417?page=3">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/428417?page=3</a></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #333333;">Yrjö Kotivuori, </span><em style="background-color: white; color: #333333;">Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Axel Herlin</em><span style="background-color: white; color: #333333;">. Verkkojulkaisu 2005 <<a href="https://ylioppilasmatrikkeli.fi/henkilo.php?id=14248">https://ylioppilasmatrikkeli.fi/henkilo.php?id=14248</a>>. Luettu 29.9.2023.</span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span><span class="heading ng-binding" data-ng-bind-html="getRefHeading()" style="background-color: white; box-sizing: border-box;">Laurillius, Matias</span><span style="background-color: white;">. Suomen papisto 1800–1920 -verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017 (viitattu </span><span class="ng-binding" data-ng-bind-html="now | date:'d.M.yyyy'" style="background-color: white; box-sizing: border-box;">26.9.2023</span><span style="background-color: white;">). Verkkoversio: </span></span><a href="https://kansallisbiografia.fi/papisto/henkilo/1331">https://kansallisbiografia.fi/papisto/henkilo/1331</a></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Marttilan seurakunnan rippikirja 1867-1876: </i><a href="https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/marttila/rippikirja_1867-1876_mko22-32/304.htm">https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/marttila/rippikirja_1867-1876_mko22-32/304.htm</a></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Marttilan seurakunnan rippikirja 1877-1886: </i><a href="https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/marttila/rippikirja_1877-1886_mko33-45/360.htm">https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/marttila/rippikirja_1877-1886_mko33-45/360.htm</a></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Aulis Oja: <i>Marttilan pitäjän historia</i>. 1959.</span></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Professor Adolf Mobergs autobiografi. </i>Historiska och litteraturhistoriska studier 3. 1927. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/2109016?page=109">https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/2109016?page=109</a></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Elina Ranta: <i>Näin elävät Suomen superrikkaat.</i> Ilta-Sanomat 5.11.2022. Verkkoversio: <a href="https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009175622.html">https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009175622.html</a></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Raskaita muistoja.</i> Uusi Aura nro 245/1911, 22.10.1911. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1192554?page=6">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1192554?page=6</a></span></p><p><span style="font-family: inherit;">N. R. af Ursin: <i>Suomen ensimmäinen sosialisti.</i> Joulusoihtu 1913. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1354704?page=6">https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1354704?page=6</a></span></p>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-45114549680039808472023-08-13T01:09:00.000+03:002023-08-13T01:09:00.553+03:00Evankeliumiyhdistyksen "keksijä", eläinlääkäri Anders Silfvast<p><i>Kirjoittanut: Ossi Tammisto</i> </p><p>ANDERS SILFVAST (1829-1891)</p><p>Evankelisen herätysliikkeen keskusjärjestö Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Niinpä on enemmän kuin aiheellista puhua miehestä, jonka ajatusten pohjalta koko yhdistyksen idea alkoi kehittyä. Hän ei ollut liikkeen perustaja, sillä herätysliike oli syntynyt jo noin 30 vuotta aiemmin. Hän ei ollut pappi eikä teologi. Tämä itäisen Uudenmaan Lapinjärveltä syntyisin ollut mies oli ammatiltaan eläinlääkäri, tosin siinä työssä arvostettu. Hänen sisimmässään paloi kuitenkin myös rakkaus evankeliumin asialle, ja sen hedelmiä saamme nähdä tänäkin päivänä. Tämä on Anders Silfvastin tarina.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4aCrPFcbrp8ZNXFNqmQaAbwKLFwvQHmTCkNmapAZZX46kSef_nm-bfZr6LUnRvAe7vn5jwVJ2jb6lyzRXWxuU7ZOKZ1I-zvxf9m3jvM_Cc4zYamI5VtIb_gU07fpAb3JmR3qWxxDDSKLlB1eWhUV93_kFYBgridN3VlOL1BprD2d-cbmEsZcF2LDGr_o/s981/Anders%20Silfvast.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="981" data-original-width="673" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4aCrPFcbrp8ZNXFNqmQaAbwKLFwvQHmTCkNmapAZZX46kSef_nm-bfZr6LUnRvAe7vn5jwVJ2jb6lyzRXWxuU7ZOKZ1I-zvxf9m3jvM_Cc4zYamI5VtIb_gU07fpAb3JmR3qWxxDDSKLlB1eWhUV93_kFYBgridN3VlOL1BprD2d-cbmEsZcF2LDGr_o/s320/Anders%20Silfvast.png" width="220" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Oheinen kuva Silfvastista on julkaistu hänen muistokirjoituksensa <br />yhteydessä Kotimatkalla -vuosikirjassa.</i></td></tr></tbody></table></p><p><b><u>Lapinjärveltä Tukholmaan</u></b></p><p>Anders Silfvast syntyi 10. marraskuuta 1829 Lappträskissä eli Lapinjärvellä itäisellä Uudellamaalla. Perhe oli ruotsinkielinen sekä talonpoikainen ja ainakin äiti uskonnollinen. Silfvastin ollessa nelivuotias kerrotaan äidin eräänä pääsiäisaamuna saaneen vahvan hengellisen kokemuksen. Tämä oli mennyt pihalle muiden vielä nukkuessa ja siellä hänet oli vallannut koko kehon läpi virrannut onnellisuuden tunne. Hän oli kuullut aamuauringon kultaamista pilvistä ihmeellisen ihanaa laulua, kuin taivaallinen sotajoukko olisi laulanut. Laulu oli kaikunut hänen sisimmässään vielä sisälle palattuakin. Voi uskoa tämän vaikuttaneen voimakkaasti myös pieneen Andersiin, kun hänen äitinsä on tapauksesta kertonut.</p><p>Silfvastin mainitaankin olleen kuuliainen ja uskonnollismielinen lapsi, joka nuoruudessaan ei osallistunut ikäluokkansa tavallisiin huvituksiin, muiden kummastukseksi. Viulunsoittoa hän sen sijaan harrasti, oppien tuon taidon melko itsenäisesti nuottikorvansa avulla. Toisinaan hän saattoi häihin kutsuttuna soittaa hääväelle. Myöhemminkin hän jatkoi soittoharrastustaan ja hankki Helsingissä asuessaan myös kotiurut, joitten soittamisen hän myöskin opetteli itsenäisesti.</p><p>Noin 20-vuotiaana Silfvast muutti kotoaan aluksi eläinlääkärinä toimineen veljensä Aron Silfvastin luokse ajatuksenaan hankkiutua samalle alalle. Vuonna 1851 hän aloitti opinnot Tukholman eläinlääkäriopistossa. Oltuaan vuoden ajan eläinlääkärin virassa Ahvenanmaalla hän sai Tukholmassa eläinlääkärin tutkinnon v. 1859. V. 1860 hänet määrättiin hoitamaan Suomen lääkintöhallitukseen ylimääräisen eläinlääkärin toimea ja v. 1862 hänet valtuutettiin samaan virkaan.</p><p><b><u>Eläinlääkärinä ja kirjailijana</u></b></p><p>Menestys uralla jatkui. V. 1865 hän sai kollegiregistraattorin arvonimen ja v. 1868 hänet ylennettiin lääkintöhallituksen vakinaiseksi eläinlääkäriksi. V. 1869 hän kävi valtion kustantamana ulkomaisissa eläinlääkäriopistoissa ja v. 1875 hän sai kuvernementinsihteerin arvonimen. Arvonimien hahmottamiseksi todettakoon, että kollegiregistraattori oli Venäjän keisarikunnan rankijärjestelmässä eli virkamiesten 14-portaisessa arvoastetaulukossa alin ja kuvernementinsihteeri puolestaan sijalla 12.</p><p>Lisäksi Silfvast toimi Helsingin hevosenkengityskoulun opettajana vuosina 1879-1880 ja johti samaa koulua vuosina 1881-1883. Hän toimi myös eläinvälskärikoulun johtajana vuosina 1882-1883.</p><p>Edellisistä voisi päätellä, että hän oli osaava alallaan, ja niin olikin. Hänen ansioikseen mainitaan karjaruton ehkäiseminen Virolahden ja Raudun pitäjissä v. 1862 sekä vaikean kulkutaudin ehkäiseminen v. 1884 Turun läänissä. Vuosina 1864 ja 1872 hän esti siperialaista ruttoa pääsemästä maahan ja vuosien 1873-1877 välisenä aikana hän tukahdutti karjaruton Viipurin läänissä. Lisäksi hän julkaisi parikin kirjoitusta, joista kirjanen <i>Handledning i hosbeslaget</i> sai ainakin kaksi painosta ja sen suomennos <i>Opetus hevosen kengittämiseen</i> sai ainakin kolme painosta, joista kaksi tekijän jo kuoltua.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNh7u9R7ZRCtwF0tDnw-69KJKjtr-TtYNmKwb9jj8Jfb-YbiG3EGmwqM_wiHqewbhaG69DQ__Ul7PuVgMzLwOFLOj1FYyIGH-OL_8saN71QbNwJfAP_CQFG1gG87nzeYnOXIACpJ5Axa8AAmNUKejy385u1nngnUcAeruliMIDJg-9PZLDLolWrwVSrwU/s506/Tampereen%20Sanomat%209.10.1880.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="455" data-original-width="506" height="288" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNh7u9R7ZRCtwF0tDnw-69KJKjtr-TtYNmKwb9jj8Jfb-YbiG3EGmwqM_wiHqewbhaG69DQ__Ul7PuVgMzLwOFLOj1FYyIGH-OL_8saN71QbNwJfAP_CQFG1gG87nzeYnOXIACpJ5Axa8AAmNUKejy385u1nngnUcAeruliMIDJg-9PZLDLolWrwVSrwU/s320/Tampereen%20Sanomat%209.10.1880.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Näin mainostettiin Silfvastin kirjaa Tampereen Sanomissa 9.10.1880.</i></td></tr></tbody></table><p><b><u>Kristillisen kirjallisuuden levittäjänä</u></b></p><p>Silfvast on kuitenkin jättänyt jälkensä myös ja erityisesti maamme kirkolliseen historiaan. Vuoden 1860 tienoilla ollessaan Tukholmassa päättämässä opintojaan hän oli tutustunut ruotsalaisen herätyssaarnaajan C. O. Roseniuksen kirjoihin ja omaksunut niiden kautta evankelisen uskonkäsityksen.</p><p>Sittemmin hän alkoi lukea myös Martti Lutherin teoksia. Omien kokemusten myötä hän koki hengellisen kirjallisuuden arvokkaaksi evankelioinnin työvälineeksi. Helsingissä asuessaan hän liittyi evankeliseen herätysliikkeeseen ja oli yksi sikäläisen rukoushuonetoiminnan johtomiehiä.</p><p>Vanha kotiseutu Lapinjärvikään ei silti unohtunut. Vuonna 1869 Silvast vietti kesäänsä Lapinjärven Vasarankylässä ja alkoi levittää siellä Raamattuja sekä Lutherin, Hedbergin, Prätoriuksen ja Paleariuksen kirjoja, jotka tekivät hyvin kauppansa. Paikkakunnalla alkoi herätys, sanottiin tulen päässeen irti. Oli taottava kun rauta oli kuumaa, ja Silfvast sai apuvoimia niin Lapinjärveltä kuin muualtakin, osa sananjulistajista oli myös tämän herätyksen tuoreita hedelmiä. Paikallisia sananjulistajia olivat veljekset Gustaf ja Johannes Roos sekä näiden siskonpoika Johannes Wirén, Johan Nygårds, Henrik Skomars sekä Henrik Hansson Svennas. Helsinkiläinen Gustaf Wilhelm Rask alkoi kohdistaa puhujamatkojaan myös Lapinjärvelle ja Albert Oskar Sundholm muutti sinne kiertokoulunopettajaksi alkuvuodesta 1871. Olen kirjoittanut aiemmin Sundholmista oheisen elämänkuvauksen: <a href="https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2021/06/lajinsa-ensimmainen-sleyn-ensimmaisen.html">Kirkkohistorian kahinaa: Lajinsa ensimmäinen - Sleyn ensimmäisen kolportöörin A.O. Sundholmin traaginen tarina</a></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHILxmcUyqtX_jXosD3fA6gCnEJnTpw-plAZa5PNZY-HnbLdJKx4XXMQA-y-WMoDxGnTKZyFchSyAE8uzKAzd55dmSfH7Z6Y8rZ94mtwzCCD6m7VWI_H8tEJyxaRNBjaGICcb7Wuq36vB5Y64Y1TgvaLNws-XSVBZL1nBXka_VBSs2oYsb9dPyCsFmT0o/s320/Sundholm.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="320" data-original-width="232" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHILxmcUyqtX_jXosD3fA6gCnEJnTpw-plAZa5PNZY-HnbLdJKx4XXMQA-y-WMoDxGnTKZyFchSyAE8uzKAzd55dmSfH7Z6Y8rZ94mtwzCCD6m7VWI_H8tEJyxaRNBjaGICcb7Wuq36vB5Y64Y1TgvaLNws-XSVBZL1nBXka_VBSs2oYsb9dPyCsFmT0o/s1600/Sundholm.png" width="232" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Albert Oskar Sundholm oli Silfvastin työtoveri evankeliumin levittämisessä <br />Lapinjärvellä ja laajemminkin. Hänen myöhemmät vaiheensa olivat kuitenkin <br />traagiset.</i></td></tr></tbody></table><p><br />Pian Silfvastille syntyi ajatus alkaa laajemminkin levittää pääosin Ruotsista hankkimiaan kirjoja. Ruotsista hankitut kirjat kävivät siksi hyvin, että Silfvast toimi pääosin ruotsinkielisen väestön parissa, johon Lapinjärvenkin asukkaiden enemmistö kuului. Hän alkoi tehdä yhteistyötä Sundholmin, Raskin sekä Jaakob Edvard Wefvarin kanssa, joista viimeinen levitti kirjoja Pohjanmaalle asti.</p><p><b><u>Uutta yhdistystä hahmottamassa</u></b></p><p>Työ alkoi kasvaa vauhdilla ja Silfvast alkoi hahmotella virallisen luvan saanutta yhdistystä tätä kirjallisuuden levittämistä hoitamaan. Vanhin kirje, jossa hän pohtii asiaa on päivätty 1.11.1871, mutta siinä asia ei ole enää uusi. Hän ajatteli ottaa tämän sisälähetyksen omalle vastuulleen, mutta tarvitsi lisärahoitusta. Hän ei halunnut liian monimutkaisia sääntöjä ja arveli suppean kannattajajoukon käyvän asian hoitamiseen. Sundholmia hän ajatteli ensimmäiseksi kolportööriksi eli kiertäväksi aatteellisen kirjallisuuden levittäjäksi ja puhujaksi.</p><p>Ajatus oli aluksi vastatuulessa Helsingin evankelisten suhtautuessa asiaan nihkeästi. Pian sekä Sundholm että nuori helsinkiläinen pastori Kleofas Immanuel Nordlund kirjoittivat asiasta Kemiöön Fredrik Gabriel Hedbergille, Kemiön kirkkoherralle ja evankelisen liikkeen hengelliselle isälle. Olen aiemmin kirjoittanut myös Nordlundin elämänkuvauksen: <a href="https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/04/kirkkohistorian-henkilokuvia-kleofas.html">Kirkkohistorian kahinaa: Kleofas Immanuel Nordlund, evankelisuuden nuori tähti, jonka kannel soi kauniimmin</a> Nordlund olikin aivan keskeinen hahmo uuden yhdistyksen synnyssä, sillä vaikka hän oli sinänsä kannattanut Silfvastin ideaa oli hän pitänyt sitä puutteellisena ja muotoillut sen, Silfvastin suostumuksella, uusiksi ja paljon laajemmalle pohjalle.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKJgPeAEa-Cs-csxHfp4VocYdylnGFpmqNXL6hAZZpmMPqH-b99AUg4dGBzvNLGTSu7i4tHQ3SKOYg1ZINuA7JjJYE1WGElb7rVTgpkJjQG0Azq0y_5qqj8KuoVBVtTnAwkfcpmgXd7Xz0oVsVOICx6jbfrNsCtLg4jeTM1A52th4cUPblJqLL7W6YKiw/s319/Nordlund.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="319" data-original-width="200" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKJgPeAEa-Cs-csxHfp4VocYdylnGFpmqNXL6hAZZpmMPqH-b99AUg4dGBzvNLGTSu7i4tHQ3SKOYg1ZINuA7JjJYE1WGElb7rVTgpkJjQG0Azq0y_5qqj8KuoVBVtTnAwkfcpmgXd7Xz0oVsVOICx6jbfrNsCtLg4jeTM1A52th4cUPblJqLL7W6YKiw/s1600/Nordlund.png" width="200" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Pastori Kleofas Immanuel Nordlund toisaalta piti Silfvastin ideaa hyvänä, <br />mutta hänellä oli melkoinen liuta parannusehdotuksia. Voisi sanoa, että <br />jos Evankeliumiyhdistyksen synty on Silfvastin ansiota on Nordlundin <br />ansiota se, että siitä tuli sellainen kuin tuli.</i></td></tr></tbody></table><p>Näin Silfvastin käytännöllisestä, mutta ehkä hieman epämääräisestä yksityisyrityksestä laajeni suurempi hanke. Vuonna 1872 hevonen potkaisi häntä ja mies joutui viettämään suuren osan talvesta vuoteessa Keväällä 1872 hän matkusti Aacheniin toipumismatkalle. Noilta ajoilta on eräskin kirje, josta voi päätellä miehen turhautuneisuuden hankkeen jouduttua laajempiin käsiin ja siten päätöksenteon hidastuttua: "<i>Syntyi myös hankala keskustelu siitä, olisiko kolportöörien alistuttava tuomiokapitulin tutkittavaksi. Jumalan kiitos asia on kuitenkin edistynyt askel askeleelta </i>[- - -]".</p><p><b><u>Evankeliumiyhdistys syntyy</u></b></p><p>Silfvastin oma toiminta julistavine kirjanlevittäjineen jatkui koko prosessin ajan, kunnes 13. marraskuuta 1873 Lutherilaisen Evankeliumi-yhdistyksen tultua hyväksytyksi se sulautui uuden järjestön toimintaan. Sundholmista tuli yhdistyksen ensimmäinen kolportööri. Joulukuun alussa yhdistykselle valitun väliaikaisen johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin professori Adolf Moberg, sihteeriksi Nordlund ja jäsenistöön muun muassa eläinlääkäriveljekset Aron ja Anders Silfvast. Anders olikin sitten johtokunnan jäsenenä aina kuolemaansa asti. Yhdistys olikin Andersille kuin hieman myöhästynyt syntymäpäivälahja, olihan hän syntynyt 10. marraskuuta.</p><p>Silfvast toimi myös pitkään uuden yhdistyksen arkistonhoitajana, mikä on henkilökohtaisista syistä mieltäni lämmittävä asia. Vuosien kokemus kirjojen hankkimisesta puolsi valintaa. Hän ilmeisesti myi kirjavarastonsa Evankeliumiyhdistykselle, vaikka sen säilytys tapahtui aluksi vielä hänen kotonaan. Silfvast johti Evankeliumiyhdistyksen alkuvuosina sen koko kustannusliikettä.</p><p>Ilmeisesti Silfvast ei itse juuri pitänyt hengellisiä puheita, vaan antoi levittämiensä kirjojen puhua. Hän kylläkin kirjoitti Evankeliumiyhdistyksen Kotimatkalla -vuosikirjaan, sen 1. vuosikertaan 1891, pitkän artikkelin otsakkeella "<i>Uusi käsky</i>". Näin hän elämänsä viime metreillä jätti kirjallisen kuvauksen ja testamentin uskonvakaumuksestaan.</p><p><b><u>Yksinäinen hyväntekijä</u></b></p><p>Silfvastilla oli aikaa muullekin kristilliselle toiminnalle kuin Evankeliumiyhdistykselle. Hän oli mukana Helsingin kaupunkilähetyksen toimikunnassa ja erityisen suurella rakkaudella hän tuki juutalaislähetystä. On jopa sanottu, että hänen ansiotaan oli sen olemassaolo Suomessa. Hän otti erään kristityksi kastetun juutalaispojan kasvatikseen huolehtien hänen kasvatuksestaan ja ylläpidostaan niin, että tämä kasvatti-isänsä kuollessa opiskeli yliopistossa. Tästä Johannes Silfvastista tuli aikanaan silmätautiopin dosentti. Silfvast tarjosi muutenkin auliisti apuaan niille juutalaisnuorukaisille, jotka ilmaisivat haluaan kääntyä kristityiksi. Kun Ruotsissa asuva alkuaan puolalainen juutalaiskristitty saarnaaja Paulus Wolff vieraili Suomessa majoitti Silfvast hänet kotiinsa.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1Bz15f67kVx_U9uRYVAc2kogYBZK3CkEsptYW3HCb9y_a_KDARJI26IdOBQYihxSZHrK1-O7Lb8Ob3NdhC42bEWfoJwjo_9rMgb4tQKnuHoPGsbPWPKJ0xjDlyhWlhJNQAohgHlsoj47cmvqCyiJ_NAcbpqtiGnRftgmwBuynJMbq9ZZ4h1NWBykl87Y/s693/Paulus%20Wolff.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="693" data-original-width="481" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1Bz15f67kVx_U9uRYVAc2kogYBZK3CkEsptYW3HCb9y_a_KDARJI26IdOBQYihxSZHrK1-O7Lb8Ob3NdhC42bEWfoJwjo_9rMgb4tQKnuHoPGsbPWPKJ0xjDlyhWlhJNQAohgHlsoj47cmvqCyiJ_NAcbpqtiGnRftgmwBuynJMbq9ZZ4h1NWBykl87Y/s320/Paulus%20Wolff.png" width="222" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Paulus Wolff, syntyjään Esaias Zendak, oli kristinuskoon kääntynyt <br />juutalainen, joka levitti kristinuskon sanomaa kansansa parissa.<br />Silfvast tarjosi hänelle majapaikan tämän vieraillessa Suomessa. <br />Hemåt 1928.</i></td></tr></tbody></table><p>Silfvast ei koskaan avioitunut. Häneltä kysyttiin joskus syytä tähän, jolloin hän vastasi, ettei vain ollut tullut avioituneeksi. Tosin eräälle ystävälleen hän kertoi, että oli nuoruudessaan rakastunut erääseen "mamselliin", muttei ollut rohjennut koskaan kertoa tälle tunteistaan. Kuten edellä ilmeni oli hänellä kuitenkin kasvattipoika ja muitakin huolehdittavia. Silfvast olikin antelias mies, joka tuki monia hädänalaisia. </p><p>Kerran sattui niin, että hänen istuessaan ikkunan ääressä seisahtui sen alle nainen lastensa kanssa kerjäämään. Silfvastilla oli pöydällä kaksi paperikääröä. Silfvast päätti yllättää kerjääjät iloisesti heittämällä ikkunasta ulos vaskikolikoita sisältävän käärön. Niinpä hän otti toisen kääröistä ja heitti sen ulos. Pian hän kuitenkin hämmästyneitten huutojen seurauksena tajusi heittäneensä vahingossa paljon arvokkaamman käärön, hopearahoja sisältävän. Hän kuitenkin ajatteli, että erehdys taisi olla Jumalan johdatusta ja antoi asian olla. Ei hän muuten täysin suurpiirteinen rahan kanssa ollut, sillä hän ei mielellään lainannut rahaa tuttavilleen tai taannut näiden lainoja, sillä hänen mielestään oli elettävä säästäväisesti.</p><p><b><u>Ehtoollinen lohtuna matkalla kohti kuolemaa</u></b></p><p>Silfvast kärsi pidemmän aikaa sisäisistä kivuista, joiden syy oli epäselvä, mutta lopulta syyksi epäiltiin syöpää. Eri hoitokeinoista huolimatta kivut pysyivät ja pahenivat vuosina 1889ja 1890. Keväällä 1890 hän matkusti muutamaksi viikoksi Uudenkirkon parannuslaitokseen. Hän kyllä nautti puhtaasta ilmasta, mutta tautiin se ei vaikuttanut. Syyskuusta alkaen hän oleskeli enimmäkseen sisätiloissa kotonaan.</p><p>Tuskat vaivasivat kovin, mutta hänen kerrotaan kantaneen ne kärsivällisesti ja vieläpä leikkisällä mielellä. Tosin erään ystävän muistuttaessa, ettei uskovan tarvitse pelätä kuolemaa vastasi Silfvast, että se on kyllä helppo sanoa, mutta lihalle ja verelle se on vaikeaa. Hän vietti aikansa lukien Raamattua ja rukoillen. Lisäksi hän kävi vähintään joka toinen viikko ehtoollisella, sillä hän oli edellä mainitussa kirjoituksessaankin todennut, että kristityn tulisi nauttia sitä hyvin usein. Tosin kun hän ei enää jaksanut kävellä kulki hän sinne hevoskyydillä. </p><p>Mielenkiintoista muuten on, että Silfvast oli artikkelissaan kyseenalaistanut sen käytännön, jossa vasta rippikoulun käyneet saivat ottaa osaa ehtoolliseen. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että myös lasten olisi päästävä osalliseksi ehtoollisesta ja perusteli sitä laveasti, muun muassa näin: </p><p>"<i>Jos kerran tunnustetaan, että lapset ovat pyhän kasteen kautta uudestasyntyneet Jumalan lapsiksi, taivaan valtakunnan perillisiksi ja että he ovat saaneet osaa Jesuksesta Kristuksesta ja Hänen elämänsä voimasta, - jota ei toki kukaan mahtane kieltää, niin meidän on mahdoton käsittää, miksi nämä taivasta varten aijotut taimet eivät laisinkaan tarvitse sitä ravintoa, joka on aivan välttämätön hengellisen elämän ylläpitämiseksi aika-ihmisissä, jotka tahtovat pysyä elämän yhteydessä päänsä Jesuksen Kristuksen kanssa."</i></p><p>Vuoden 1890 joulun ja uudenvuodenpäivänkin hän oli jokseenkin hyvissä voimissa. Tuona viimeisenä jouluaattonaan hän istuskeli koko aamupäivän keinutuolissaan rahakukkaro vieressään pöydällä. Siitä hän jakeli luonaan vieraileville avuntarvitsijoille joulurahoja.</p><p> 4. tammikuuta 1891 hän joutui kuitenkin tyystin vuoteenomaksi ja valmistautui pian poistumaan tästä maailmasta. Hän todisti vielä kuolinvuoteellaan Jeesuksen ikuista rakkautta, josta eivät edes taudin tuskat eikä kuolema voisi häntä erottaa. Neljä päivää ennen kuolemaansa hän nautti ehtoollisen viimeisen kerran ja toivoi pian sen jälkeen lähtevänsä täältä. Näin kävikin, sillä 13. tammikuuta 1891, kello kaksi yöllä hän sai kotiinkutsun. Hän menetti puhekykynsä 10 tuntia ennen kuoleman koittoa.</p><p><b><u>Hyväntekijän hautajaiset</u></b></p><p>Testamentissaan Silfvast muisti kaikkia niitä tahoja, jotka olivat hänelle rakkaita. Kasvattipojan, sukulaisten ja muiden yksityishenkilöiden lisäksi rahaa saivat Evankeliumiyhdistys, Suomen Lähetysseura sekä Helsingin kaupunkilähetys. Lapinjärven Kappelbyn kansakoulu sai 5000 markkaa, sisältäen ehdon, että kyseisen koulun opettaja sai nauttia puolet lahjoituksen vuotuisista koroista, mutta tämän tuli olla tunnettu kirkolliseksi luterilaiseksi. Pääkaupungin köyhät lesket ja turvattomat lapset saivat samansuuruisen summan niin, että korot jaettiin vuosittain näille hädänalaisille. Eläinlääketieteellisiä kirjoja sisältävän kirjastonsa hän lahjoitti Suomen lääkintöhallitukselle asettaen ehdon, että mikäli Suomeen perustetaan eläinlääkärikoulu tulisi kirjasto luovuttaa sille.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDGUqJ3qofL6zreahuZfxljKTbt2zXdRyruKxhREorTc2eeNI6uPAOqWOTxNW45DIOYjILuDwzmesm_Id9LOAkLu6cgzy4UWcpqwgPjnZTRTiBu3Byni3aUvsgUUdsde9POicLDNaYjcrJ8G_I9xRA-xKxoVvyn854DIV4OKqTXv-oEBWNtTXi1iO-kP0/s582/Johannes%20Silfvast.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="582" data-original-width="464" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDGUqJ3qofL6zreahuZfxljKTbt2zXdRyruKxhREorTc2eeNI6uPAOqWOTxNW45DIOYjILuDwzmesm_Id9LOAkLu6cgzy4UWcpqwgPjnZTRTiBu3Byni3aUvsgUUdsde9POicLDNaYjcrJ8G_I9xRA-xKxoVvyn854DIV4OKqTXv-oEBWNtTXi1iO-kP0/s320/Johannes%20Silfvast.png" width="255" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Johannes Silfvast (1867-1932), juutalaisen kauppiaan poika, <br />tuli Silfvastin kasvattipojaksi. Hänestä tuli sittemmin lääkäri <br />sekä silmätautiopin dosentti. Helsingin yliopisto: Opettajat ja virkamiehet vuodesta 1828, II L-Ö. 1925.</i></td></tr></tbody></table><p>Hautajaiset olivat 17. tammikuuta 1891 runsaan saattoväen voimin. Paikalla oli muun muassa Evankeliumiyhdistyksen johtokunta. Tilaisuudessa luettiin myös Ira D. Sankeyn laulu "<i>Jesuksen syliin turwaan</i>", jota Silfvast oli kuolinvuoteellaan pyytänyt useasti hänelle laulamaan tai lukemaan. Hautaa täytettäessä laulettiin yhdessä Siionin kanteleen laulu "<i>Täältä puolehen ylhäisen maan</i>". Seppeleen laskijoista mainittiin erikseen kasvattipoika Johannes, mutta samalla todettiin, ettei moni ollut tuonut seppelettä, sillä he muistivat Silfvastin usein moittivan sellaista tuhlaavaista tapaa. Saman päivän iltana pidettiin Evankeliumiyhdistyksen Helsingin rukoushuoneella päivän merkityksen johdosta sekä ruotsin- että suomenkieliset raamatunselitystilaisuudet, joista kumpikin oli täynnä kuulijoita. Mainitaan muuten useiden juutalaisten osallistuneen hautajaisiin, mistä voinee päätellä, ettei hänen heidän parissaan tekemä evankelioimistyö ollut aiheuttanut katkeruutta.</p><p><b><u>Unohdettu pioneeri?</u></b></p><p>Oheinen väliotsikko voi olla liioiteltu. Kyllä näet Silfvast on mainittu erinäisissä historiaesityksissä. Kuitenkin ajatellessani niin sanottua kollektiivista muistia ajattelen, että vain harva tietää Silfvastin roolin liikkeen historiassa. Liki kaikki evankeliset ja monet muutkin tietävät liikkeen isän Hedbergin. Moni tietää ainakin nimeltä Evankeliumiyhdistyksen ensimmäisen yliasiamiehen Johannes Bäckin, osa myös hänen rukouskirjansa <i>Muukalaisten kotielämä</i>. Nordlundistakin muistetaan ainakin hänen laulunsa <i>Mun kanteleeni kauniimmin</i>, vaikka hänen roolinsa Evankeliumiyhdistyksen perustamisessa olisi vieraampi.</p><p>Mutta moniko tietää edes Silfvastin nimen? Syytä olisi, vaikka <i>Satakunta</i> -lehdessä sanottiin, siitä huolimatta että hänen mainittiin olevan tunnetun kristillisissä piireissä, että hän "<i>ei tosin kuulunut noihin maamme suuriin älyniekkoihin, joiden nimiä Suomen historiassa säilytetäään. Hän oli noita hiljaisia maassamme, jotka työskentelevät huomiota herättämättä</i>". </p><p>Juuri hänen aivoissaan syntyi Evankeliumiyhdistyksen aihio, ja hänen itsenäisesti alkamansa työ antoi sille hyvän pohjan. Lisäksi hän täydentää äskeistä pappislistaa maallikkona, joka maallisen työnsä ohessa omistautui myös Jumalan valtakunnan työlle. Evankelisessa liikkeessä on aina ollut paljon maallikkosaarnaajia ja muita maallikkovaikuttajia, mutta silti pappien rooli on ollut monia muita herätysliikkeitä suurempi. Siksi on mielestäni merkityksellistä, että liikkeen keskusjärjestön synnyn primus motor on ollut maallikko.</p><p>Näin Evankeliumiyhdistyksen juhlavuonna olisi syytä siis muistella Silfvastiakin. Hänen muistoaan voi kunnioittaa esimerkiksi lukemalla tuon mainitun <i>Uusi käsky </i>-artikkelin, joka ainakin oman silmäilyni perusteella sisältää runsaasti ajatonta sisältöä ja rohkeitakin kannanottoja, kuten esimerkiksi pohdinnan lasten ehtoolliselle osallistumisesta. Toisaalta, jos arvostat enemmän hänen työtään eläinlääkärinä, niin etsi käsiisi opas hevosten kengittämiseen.</p><p>Päätän tämän kirjoituksen raamatunlauseeseen, jolla Silfvast aloitti <i>Uusi käsky </i>-artikkelinsa. Se on pätkä Johanneksen evankeliumiin kirjoitetusta jäähyväispuheesta, joka Silfvastin mielestä jokaisen kristityn tulisi osata ulkoa sanasta sanaan. Oheista lainausta siitä voinee pitää Silfvastin hengellisenä testamenttina:</p><p>"<i>Uuden käskyn minä teille annan, että te rakastaisitte teitänne keskenänne, niinkuin minä teitä rakastin, että te myös toinen toistanne rakastaisitte.</i>" (Joh. 13:34).</p><p><b><u>Lähteet</u></b></p><p>J[ulius]. E[ngström].: <i>Anders Silfwast.</i> Kotimatkalla 1892. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1009761?page=102">01.01.1892 Kotimatkalla - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></p><p><i>Helsingin kirjeitä.</i> Satakunta nro 8, 22.1.1891. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/577116?term=Anders%20Silwast&page=1">22.01.1891 Satakunta no 8 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></p><p>Lauri Koskenniemi: <i>Sanansaattajia. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys kolportööritoimensa valossa 1873-1900. </i>Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Helsinki 1964. </p><p>Anders Silfvast: <i>Uusi käsky.</i> Kotimatkalla 1891. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1009767?page=83">01.01.1891 Kotimatkalla - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></p>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-44734896075020153992023-06-28T23:01:00.000+03:002023-06-28T23:01:14.207+03:00Toholammin evankelinen nälkäisten ystävä Heikki Tikkanen (1853-1929)<p><i>Kirjoittanut: Ossi Tammisto</i></p><p>HEIKKI TIKKANEN (1853-1929)</p><p>Tällä viikolla viettää evankelinen herätysliike kesäjuhlaansa, Valtakunnallista Evankeliumijuhlaa, Keski-Pohjanmaan Toholammilla. Tänä vuonna viettää myös evankelisen herätysliikkeen keskusjärjestö, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys eli Sley 150-vuotisjuhlaansa. Itse en valitettavasti pääse tuohon kesäjuhlaan osallistumaan, mutta annanpa sille oman panokseni ja lahjani kertomalla teille toholampilaisen evankelisen maallikkosaarnaajan, Heikki Tikkasen (1853-1929) elämäntarinan. Itse asiassa uskon, että siinä on kiinnostavaa tarinaa myös muille kuin keskipohjalaisille ja evankelisille, ainakin Kainuun korpimaiden eläjille. Näillä oli näet oma paikkansa Tikkasen sydämessä.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYpCP-2TITNSGSdhmt_S0PPKAp26DEIJkOjCWn51R8T8vpEuzB-cckTZ0VnaMv9nox9Fc4soUxlxcBn2jiR0V2atlcCPn2VK0N1i-uuj_ID505G3KSjQi4BMbhn_YbveGEepma7KbXcGewszVnkXtgMOSiTAvrsvKV3G5k0r5alFTtjR-ODDhERzZ9JwE/s767/Heikki%20Tikkanen.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="767" data-original-width="607" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYpCP-2TITNSGSdhmt_S0PPKAp26DEIJkOjCWn51R8T8vpEuzB-cckTZ0VnaMv9nox9Fc4soUxlxcBn2jiR0V2atlcCPn2VK0N1i-uuj_ID505G3KSjQi4BMbhn_YbveGEepma7KbXcGewszVnkXtgMOSiTAvrsvKV3G5k0r5alFTtjR-ODDhERzZ9JwE/s320/Heikki%20Tikkanen.png" width="253" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Heikki Tikkanen vanhoilla päivillään. Kotimatkalla <br />-vuosikirjasta 1932.</i></td></tr></tbody></table><br /><p></p><p><b><u>Saarijärven Heikki</u></b></p><p>Heikki Tikkanen, 1900-luvun alkupuolelle asti asti Tikkander tai Tikander, syntyi Keski-Suomen Saarijärvellä, Pyhäjärven Tellikassa 1. toukokuuta 1853, vapunpäivänä. Kirkonkirjoissa nimi on kirjoitettu muodossa Henrik, vanhemmat olivat torppari Anders Tikander ja tämän vaimo Maria Matintytär. Kotia vaivasi köyhyys, joka väritti haikeudella Tikkasen lapsuusmuistoja. Hän tunsi senkin vuoksi ymmärrystä ja myötätuntoa vähävaraisia kohtaan. Jo lapsesta asti hänellä oli kuitenkin hyvä terveys, joka säilyi vanhuuteen asti, sekä hyvä muisti ja selkeä puheenlahja, nekin elinikäisiä kumppaneita.</p><p>Vanhempiensa uskonelämästä ja vakaumuksesta ei Tikkanen juuri kertonut, mutta hänellä itsellään oli jo varhaisesta lapsuudesta kokemuksia, jotka hän koki Jumalan viittauksina Taivaasta ja pelastuksesta. Kuusivuotiaana hän suri äitinsä sairastamista, jonka hän pelkäsi koituvan kuolemaksi. Silloin hänelle avautui kirkkaus niin monivärisenä ja ihmeellisenä, ettei hän kyennyt sitä sanoin kuvailemaan. Vuotta myöhemmin taas kävi niin, että hän putosi syvään veteen, mutta kykeni kulkemaan pohjaa myöten rantaan ja ylös vedestä ilman mitään vahinkoa. Näiden kokemusten vahvuutta kuvaa sekin, että Tikkanen on niitä vielä aikuisena muistellut.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjhMcPP6Vbd0CnkkG5FzcZr-Eo-m8_hZI3ATxyWe3TlEZirsUi0VfqQiduUspvx8QgVEa9SWXpAI76zn-AqBBkgK1BMY8FCwOP9eupVHnWdlqQQ7OEWNZvDkrGjdzFnr7aFeb7caeU1gA7c8uTDSyIGsbvnBvzn5jef21mKESDK6bq6c1MlEf2ShsjTE3w" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjhMcPP6Vbd0CnkkG5FzcZr-Eo-m8_hZI3ATxyWe3TlEZirsUi0VfqQiduUspvx8QgVEa9SWXpAI76zn-AqBBkgK1BMY8FCwOP9eupVHnWdlqQQ7OEWNZvDkrGjdzFnr7aFeb7caeU1gA7c8uTDSyIGsbvnBvzn5jef21mKESDK6bq6c1MlEf2ShsjTE3w" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Saarijärven v. 1849 valmistunut kirkko oli aivan uusi Tikkasen <br />syntyessä v. 1853. Kuva Wikimedia Commons.<br /></i></td></tr></tbody></table><br /><p></p><p>Nälkävuosien aikaan joutui Tikkanen noin 13-vuotiaana kodistaan vieraan palvelukseen elannon perässä. Myöhemmin hän pohdiskeli: "<i>Olisi luullut, että kurituksessa olisi kansa kääntynyt Jumalan puoleen, mutta niin ei monissakaan tapahtunut</i>". Hän siis huomasi käytännössä, ettei usein esitetty ajatus kovien aikojen tuomasta hengellisestä herätyksestä ollut mikään automaatio. Ei hän itsekään ollut poikkeus, sillä vaikka hän rippikoulussa oppikin muistinsa avulla tietopuolisesti uskonasioista ei niistä tullut hänelle henkilökohtaisella tasolla tärkeitä.</p><p>Nuoruuden vallattomuudet vetivät näet Heikinkin mukaansa. Osa hullutuksista jätti jälkensä kirkonkirjoihinkin, mutta Tikkanen tunnusti myöhemmin auliisti nekin tempaukset, jotka eivät kirjoihin päätyneet. Naimisiin mentyään hän ryhtyi tukkityöläiseksi ja eli noin seitsemän vuotta täysin välinpitämättömänä uskonasioista.</p><p><b><u>"Kiittäkää Jumalaa kaikki kivet, kannot ja puut!"</u></b></p><p><b><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-decoration-line: underline;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgyjJzhV7n6BKNxTBcb-rZ-phk-ZD-RQAH600vSWqh_tOBYoMz8-bwEfDbfxGhVmi1G8errmPhL1H6sO-dAIJdnKzxVqm_2uRVYaFtMJTvsBakgaAM8qONNYCLPhHd6EgPllxnoVPZj0BnyW5idfE_PydUOIVJYm3B7Uf9ZAEuSFIKy4AbBqvncdryWbn0" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="588" data-original-width="800" height="235" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgyjJzhV7n6BKNxTBcb-rZ-phk-ZD-RQAH600vSWqh_tOBYoMz8-bwEfDbfxGhVmi1G8errmPhL1H6sO-dAIJdnKzxVqm_2uRVYaFtMJTvsBakgaAM8qONNYCLPhHd6EgPllxnoVPZj0BnyW5idfE_PydUOIVJYm3B7Uf9ZAEuSFIKy4AbBqvncdryWbn0" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tukinuittajia Saarijärveltä 1900-luvun alusta. Näissä hommissa Tikkanenkin <br />ahersi useamman vuoden ajan. Keski-Suomen museon valokuvakokoelmasta, <br /></i><a href="https://finna.fi/Record/ksm.158386785374000?sid=3017616734">Tukinuittajia Saarijärvellä | Keski-Suomen museo | Finna.fi</a> .</td></tr></tbody></table><br /></b></p><p>Sitten tuli kuitenkin käänne. Itse asiassa jo ennen tukkilaiseksi ryhtymistä oli häneltä kuollut lapsi alle vuoden vanhana, ja jo tuolloin hän oli aikonut tehdä parannuksen, mutta se oli sitten jäänyt. 1880-luvulla tuli kuitenkin uusi isku, kun Emma-tytär menehtyi 7-vuotiaana.</p><p>Isä oli katsellut kuolleena makaavaa tytärtään, jonka kasvoilta erottui onnellinen sävy, ja ajatteli: "<i>Sinä olet taivaassa, mutta minä olen helvetissä</i>". Ankara synnintunto ja pelastuksen kaipuu iskivät. Hän rukoili toistuvasti: "<i>Jos, Jumala, muita olet auttanut, niin auta nyt minua</i>". Tätä kaipaamaansa apua hän lähti etsimään Raamatusta, lukien sekä sananjulistusta kuunnellen.</p><p>Näin aukeni evankeliumin ihmeellinen armo ja ahdistus muuttui suureksi riemuksi. Hän huudahti: "<i>Kiittäkää Jumalaa kaikki kivet, kannot ja puut! En kaipaa parempaa taivasta, tässä on hyvä olla</i>". Pian tämä suurin into, kristillisessä kielenkäytössä "ensimmäisen rakkauden (ensirakkauden) aika", meni toki ohi, mutta usko säilyi tasaisempana, eikä Tikkanen siitä enää koskaan luopunut. </p><p>Myöhemminkin hän saattoi Jumalan armosta puhuessaan liikuttua niin, ettei kyennyt saamaan puhettaan loppuun. Tämä heikkous tosin liittyi myös hänen vahvuuteensa, sillä hänen kerrotaan puhuneen niin tunteikkaasti, ettei paatuneinkaan kyennyt sitä kuivin silmin kuuntelemaan.</p><p>Tässä vaiheessa Tikkanen asui Konginkankaalla, jonne hän oli vuonna 1875 Saarijärveltä Naarajärven Nääsilään kuuluneesta torpasta. Ulkoiset elinolot eivät juuri muuttuneet, perhe kylläkin kasvoi. Elossa oli yksi tytär ja neljä poikaa. Vuonna 1892 perhe muutti Veteliin, missä Tikkanen alkoi harjoittaa pientä kulkukauppaa kierrellen myymässä tavaroitaan lähipitäjissä.</p><p><b><u>Toholammille ja kolportööriksi</u></b></p><p>Näillä matkoilla hän osui Toholammille, missä tuolloin oli kirkkoherrana evankeliseen herätysliikkeeseen kuulunut Anton Aimonen. Aimonen kiinnostui Tikkasesta ja he tutustuivat paremmin. Lopulta Aimonen esitti Tikkasta evankelisen herätysliikkeen keskusjärjestön, Suomen Luterilaisen Evankeliumi-Yhdistyksen kolportööriksi, saarnaavaksi kirjakauppiaaksi. Tikkanen otettiin saarnaajakurssille ja nimitettiin yhdistyksen kolportööriksi 7. marraskuuta 1900.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaRYXPAKZT4Bs-_bw-TA9sTnYQXpVpCKRNjJH8UhY9Fc-7PYSUBD1XeKTpbnGl3ZWIj6bu6_Q9a7_oMkzsSi70CAbYEqUq5yDAKQAeWKE0jD_eHTs7yx7Axz7DGvj_9HkfgwMOlNV3ftpqeuZRVKzCTHTd9JskVzhhV8z_uVmZbHdQSrlKp2hd8gxD-gE/s627/Screenshot_20230628-121814_Samsung%20Internet.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="627" data-original-width="490" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaRYXPAKZT4Bs-_bw-TA9sTnYQXpVpCKRNjJH8UhY9Fc-7PYSUBD1XeKTpbnGl3ZWIj6bu6_Q9a7_oMkzsSi70CAbYEqUq5yDAKQAeWKE0jD_eHTs7yx7Axz7DGvj_9HkfgwMOlNV3ftpqeuZRVKzCTHTd9JskVzhhV8z_uVmZbHdQSrlKp2hd8gxD-gE/s320/Screenshot_20230628-121814_Samsung%20Internet.jpg" width="250" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Anton Aimonen (1857-1927) oli Toholammin kirkkoherra <br />v. 1893 vuoteen 1910, jolloin siirtyi Pöytyälle. Hänen <br />ansiotaan oli Tikkasen astuminen Evankeliumiyhdistyksen <br />palvelukseen. Kuva Kotimatkalla 1907.</i></td></tr></tbody></table><p>Myöhemmin Aimonen hankki vielä Tikkaselle asunnon pienellä maa-alalla Toholammin pappilan mailta noin puolen kilometrin päästä pappilasta. Näin Tikkanen muutti vuonna 1903 Toholammille, missä hän ja Aimonen yhdessä saivat julistaa ja synnyttää hengellistä herätystä paikkakunnalla. Tikkasella olikin sekä taitoa että intoa hartauspuheiden pitoon. Innossaan hän kertoi luulleensa, että hän kykenisi saamaan kaikki kääntymään ja armoa omistamaan. Monia kyllä kääntyikin, ja hartaustilaisuuksissa olivat tuvat tungokseen asti täydet. Noita herätyksen aikoja Tikkanen mielellään muisteli.</p><p>Eniten Tikkanen toimi kuitenkin julistajana Toholammin ulkopuolella, Pohjois-Suomessa. Hän halusi julistaa myös siellä, missä evankelisuutta oli vähän tai ei lainkaan ja siten sen sanoma vieras. Noin 20 vuoden ajan hän kulki saarnamatkoilla esimerkiksi Tornion, Kittilän ja Sodankylän tienoilla. Suomussalmen hän mainitsi erikseen kuin koskemattomana peltoalana, johon hän sai toivossa kylvää hyvää siementä, Jumalan sanaa.</p><p>Paljon hän kertoi näistä matkoistaan, niin vaikeuksista kuin saavutuksistakin. Varsinkin muitten herätysliikkeitten edustajat pitivät häntä tunkeutujana, vaikka ilmeisesti hän saavutti luottamusta ainakin yksittäisten lestadiolaisten parissa.</p><p>Sen sijaan heränneiden kanssa Tikkasella oli yhteentörmäyksiä, sillä vuonna 1901 oli eräs herännäispappi sanonut hänelle Evankeliumiyhdistyksen olevan Suomen vaarallisin lahko ja seuraavana vuonna oli väitetty sen saarnaavan "<i>löysää oppia</i>". Erään kerran hänen puhettaan vastustettiin ja tähdennettiin katuvaisena ikävöimistä, rukousta ja odotusta, mitä Tikkanen piti tekopyhyytenä. Vuoden 1904 vuosikerrassa oli Tikkasen kokemus pohjoisen matkoiltaan: "<i>Evankeliumiyhdistys on sellainen seura, jota vastaan joka paikassa sanotaan</i>". Vaikea sanoa, missä määrin kyse oli siitä, että Tikkasen ajateltiin kalastavan toisten liikkeiden mailla, missä määrin Tikkasen omasta jyrkkyydestä.</p><p><b><u>Hengellistä ja aineellista apua Kainuun köyhille</u></b></p><p>Kiehtovin on Tikkasen vuosien 1902-1903 julistus- ja avustusmatka nälänhätää kärsineille Hyrynsalmelle, Ristijärvelle ja Suomussalmelle, millä matkalla hän myös kävi Paltamossa, Sotkamossa sekä Kuhmossa. Evankeliumiyhdistys oli lähettänyt hänet viemään viljaraha- sekä kirjalahjoja hätää kärsiville. Tikkasen mukaan "<i>siellä kelpasi sana ja leipä</i>". Pyhäpäivisin hän sai puhua kirkkojen tienoilla suurillekin kansanjoukoille, ja taloon astuttuaan ja asiansa ilmoitettuaan saattoi koko talon väki polvistua rukoukseen itkien ilosta saatuaan edes pientä apua ahdinkoonsa.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTR0t_vB5qYTsNI4ufsRzZBXMKj-Fxiphw1LD4ZmzoOSDWv4up55bPVpjlHJ0bKvPHsHyUuuqcdHO-Ff7b2653IDxloriGHC4-_AZdpSv64B2B54XbnVfIsEfWx0OLyUO7VkcMreDjgPUqc7Aq7HxlJezyiMObOsrqNVADAF0FI2HLdMI3tsP0EVfjxQ4/s534/Screenshot_20230628-140517_Samsung%20Internet.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="534" height="250" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTR0t_vB5qYTsNI4ufsRzZBXMKj-Fxiphw1LD4ZmzoOSDWv4up55bPVpjlHJ0bKvPHsHyUuuqcdHO-Ff7b2653IDxloriGHC4-_AZdpSv64B2B54XbnVfIsEfWx0OLyUO7VkcMreDjgPUqc7Aq7HxlJezyiMObOsrqNVADAF0FI2HLdMI3tsP0EVfjxQ4/s320/Screenshot_20230628-140517_Samsung%20Internet.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kuvan kirkko tervehti myös Tikkasta hänen käydessään <br />Suomussalmella. Se kuitenkin tuhoutui talvisodassa <br />v. 1939. Kuva Finlandia 1934.</i></td></tr></tbody></table><p>Itsekin puutteellisissa oloissa eläneenä Tikkasta järkyttivät ja koskettivat rajaseudun surkeat olot. Tästä todistaa myös hänen kirjoituksensa, joka julkaistiin vuonna 1904 ainakin <i>Uusi Suometar </i>-lehdessä ja jonka hän toivoi leviävän muihinkin lehtiin. Siinä hän kertoi olleensa viime talven 'nälkämailla' Evankeliumiyhdistyksen toimesta ja haluavansa kertoa sikäläisistä oloista, sillä kurjuus ja nälänhätä eivät olleet loppuneet, vaikka alueelle suunnattu avustus olikin loppunut. Tikkanen pelkäsikin nälkäkuoleman uhkaavan suurimpia ja köyhimpiä perheitä.</p><p>Tikkanen kertoi tavanneensa naisen, jonka kahdeksanhenkinen perhe oli ollut syömättä jouluaamusta tapaninpäivän iltaan, erään miehen saaneen hankittua vain kaksi kappaa ruista petäjän ohelle sekä siitä, kuinka irtolaiset valittivat, etteivät saaneet työtä ja talolliset puolestaan, ettei työtä kannattanut teettää. Tikkanen kertoi jakaneensa alueella 165 markkaa, mutta se oli riittänyt vain kaikkein kurjimmassa asemassa olleille monien tarvitsevien jäädessä ilman.</p><p>Erityisesti Suomussalmen olojen surkeutta Tikkanen korosti mainiten, ettei alueella ollut edes maanteitä. Hän kehottikin lukijoita muistamaan Suomussalmen hätääkärsiviä ja pyysi lähettämään rahalahjoja Suomussalmen kappalaiselle, pastori Paavo Hamuselle eteenpäin jaettavaksi. </p><p><b><u>Hiipuvia voimia ja kirkkoherran ystävyys</u></b></p><p>Pidemmät saarnamatkat alkoivat vuodesta 1920 alkaen jäädä vaimon sairastelun ja kuoleman ja lopulta oman terveyden heikkenemisen vuoksi. Tosin lyhyempiä saarnamatkoja hän teki edelleen, ja Toholammilla hän saarnasi elämänsä loppuun asti aina samalla innolla ja hartaudella, jota kyynelten kerrotaan usein säestäneen.</p><p>Aimonen siirtyi Pöytyän seurakuntaan vuonna 1913, mutta ainakin vuonna 1923 kirkkoherraksi tulleeseen A. V. Kyröön Tikkaselle syntyi läheinen suhde, sillä Kyrö kirjoitti Tikkasen muistokirjoituksenkin <i>Kotimatkalla</i> -vuosikirjaan. Tosin Kyrö mainitsi Tikkasen olleen tuohon aikaan ulkoasultaan miltei liioitellun yksinkertainen niin, että Kyrö vierasti häntä, mutta pian Tikkasesta tuli Kyrön ja hänen vaimonsa paras ystävä Toholammilla.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQnIDQzgHLUOjXNUu7q9M2fvf0CFoGVSw2SI3mz7mPAsBIJY1w8vn4-8H6R087l5ULWPPAHmH3QmeYFrVKAwp0u6h5RJDs-HDAm8xZPNoA_CG2JCC-mkJ89rNeXFoaRCe-po55NDy-X7qKtvhD3x0UEqMskFDGQ0QeFFmxvDzMHHNVtKd8RhxEEeZERLI/s732/Screenshot_20230628-122540_Samsung%20Internet.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="732" data-original-width="544" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQnIDQzgHLUOjXNUu7q9M2fvf0CFoGVSw2SI3mz7mPAsBIJY1w8vn4-8H6R087l5ULWPPAHmH3QmeYFrVKAwp0u6h5RJDs-HDAm8xZPNoA_CG2JCC-mkJ89rNeXFoaRCe-po55NDy-X7qKtvhD3x0UEqMskFDGQ0QeFFmxvDzMHHNVtKd8RhxEEeZERLI/s320/Screenshot_20230628-122540_Samsung%20Internet.jpg" width="238" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Adolf Werner Kyrö (1876-1944) tuli v. 1923 <br />Toholammin kirkkoherraksi. Hänen ja Tikkasen <br />suhde muodostui alkukankeuden jälkeen oikein <br />lämpimäksi. Myös Kyrö kuului evankeliseen <br />herätysliikkeeseen. Kuva Suomen Kuvalehti nro 29/1936.</i></td></tr></tbody></table><p>Kyrön mukaan hänen vieraillessaan Tikkasen luona hän löysi usein isäntänsä Uuden testamentin ääreltä. Kyrö kuvaili Tikkasta raitishenkiseksi evankeliseksi sydämen kristityksi, joka eli "<i>Jeesuksen Kristuksen sovintoveren turvissa Jumalan lapsena</i>". Hän oli niin kiintynyt Evankeliumiyhdistyksen toimintaan, että miltei vapisi innosta, kun paikkakunnalla järjestettiin evankeliumijuhla, tuolloin yleinen evankelisten kokoontumisen muoto. Hänen mielestään Evankeliumiyhdistyksen julistus oli "<i>selvintä ja puhtainta evankeliumin julistusta</i>".</p><p><b><u>Kirkollista linjanvetoa Keski-Pohjanmaalla</u></b></p><p>1920-luvulla osa evankelisista erosi uskonnonvapauslain tultua voimaan Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta ja perusti omia seurakuntia, jotka sittemmin järjestäytyivät Suomen ev.lut. seurakuntaliitoksi ja Suomen tunnustukselliseksi luterilaiseksi kirkoksi. Kyrön mukaan Tikkanen ei hetkeäkään kallistunut harkitsemaan eroamista, sillä kirkosta ja Evankeliumiyhdistyksestä eroaminen olisi ollut hänelle "<i>samaa kuin lapsen eroaminen äidistään ja liittyminen vieraaseen</i>".</p><p>Tämä on varmaan kuvannutkin Tikkasen suhtautumista. Kyröllä on kuitenkin voinut olla erityinen syy nostaa asia esille. Toholampi sijaitsee Keski-Pohjanmaalla, ja siellä oli omien seurakuntien perustaminen puhututtanut paljonkin evankelista liikettä. Kaustisilla monet olivat aikoneet erota Kaustisten evankelisen kirkkoherran Yrjö Keijolan oltua siihen suuntaan kallellaan, mutta hänen mielenmuutoksensa ja päätöksensä pysyä kirkossa olivat siellä pysäyttäneet suurimmat erohalut.</p><p>Sen sijaan Vetelissä maallikkosaarnaaja Matti Kujala oli ottanut omiin seurakuntiin vahvan myönteisen kannan ja Veteliin oli syntynyt vuonna 1924 seurakunta, johon oli samana vuonna liittynyt 73 henkeä. Kyseinen seurakunta toimii edelleen osana Suomen ev.lut. seurakuntaliittoa. Ehkä juuri tämän vuoksi kirkkoherra Kyrö piti tarpeellisena muistuttaa Tikkasen ajatuksista seudun evankelisia.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTJdSMRUSsxPxAdQYsC4hKHzqpFN53I96R7xmd2tupi--rBgsnHQR7EB2-Hc2ak7wKW_tGYZkokHK7vkX061xHvppvEKGwXa_g8g6TNwr7Ehrfe69fhXP_2Q1bWI7qOlJvdIQWi9Y-JtxdiOEHMVcjzYA9qkgOhK8u2K04_6xMlvBgXfulzOA-VPlutyM/s497/Screenshot_20230628-150738_Samsung%20Internet.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="497" data-original-width="306" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTJdSMRUSsxPxAdQYsC4hKHzqpFN53I96R7xmd2tupi--rBgsnHQR7EB2-Hc2ak7wKW_tGYZkokHK7vkX061xHvppvEKGwXa_g8g6TNwr7Ehrfe69fhXP_2Q1bWI7qOlJvdIQWi9Y-JtxdiOEHMVcjzYA9qkgOhK8u2K04_6xMlvBgXfulzOA-VPlutyM/s320/Screenshot_20230628-150738_Samsung%20Internet.jpg" width="197" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Matti Kujala (1862-1943) Vetelistä oli <br />Tikkasen tavoin Evankeliumiyhdistyksen <br />kolportööri. Kirkkopoliittisesti miehet <br />valitsivat kuitenkin eri tien. Kuva Kokkola <br />nro 120/1928.</i></td></tr></tbody></table><p><b><u>"Sanokaa, että autuaana minä täältä eriän"</u></b></p><p>Tikkasen vanhuudenpäiviä varjosti yhden pojista vieraantuminen uskosta ja ilmeisesti samalla isästäänkin. Myöskin osan lastenlapsista sekä monen muun tutun ja tuntemattomankin luopuminen uskosta ja syntinen elämä tuottivat tuskaa. Samalla hän muisteli entisiä toiveitaan ja työtään joutuen toteamaan, apostoli Paavalia mukaillen, "<i>ettei istuttaja ole mitään eikä kastelijakaan, vaan Jumala joka kasvun antaa</i>". Nämä haikeat pohdinnat päättyivät kuitenkin yleensä Jumalan kiittämiseen.</p><p>Ja saihan hän toisaalta kiittää myös saadusta sadosta. Monille kerrottiin autuuden kirkastuneen Tikkasen julistuksen kautta. Hän itse iloitsi tavatessaan sellaisia nuoria ja lapsia, joille "<i>Jeesus oli rakas</i>". Näitä hän onnitteli ja lausui tämäntapaisia sanoja: "<i>Elämänne, Jeesuksen Paimen-sylissä varjeltuu paljosta pahasta, synnin tulesta ja helvetin liekistä</i>" sekä "<i>Antakaa Paimenen itseänne, verensä kalliina hintana taivaaseen kantaa</i>".</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgxyp5ZEWESmG9qohw9eEp0Iw9ZxSUTLdYo1tEcUs6CtV6_rLEOFIqcp2UalS0Rg6nUMGoqYudVie-pOqwW8YqLE9fC_V0n5wOmgvCI7qy8aSP8TeiNT8W6KXFlET8v4jGgwzVqI0nEbSLvnFbdpoQrokXskiav1dPNJSHpyDfoXdyF0MMTlkFgBsrAh9I" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="851" data-original-width="1200" height="227" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgxyp5ZEWESmG9qohw9eEp0Iw9ZxSUTLdYo1tEcUs6CtV6_rLEOFIqcp2UalS0Rg6nUMGoqYudVie-pOqwW8YqLE9fC_V0n5wOmgvCI7qy8aSP8TeiNT8W6KXFlET8v4jGgwzVqI0nEbSLvnFbdpoQrokXskiav1dPNJSHpyDfoXdyF0MMTlkFgBsrAh9I" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Toholammin kirkon seutua vuonna 1910 Toivo Ojalan kuvaamana. <br />Museoviraston Kansatieteen kuvakokoelma,<br /> </i><a href="https://finna.fi/Record/museovirasto.855444BA25CB5A5B33EC2F574C627705?sid=3017614262&imgid=1">Toholammin kirkko | Museovirasto | Finna.fi</a> .</td></tr></tbody></table><br /><br /></p><p>Loppusyksyllä 1929 Tikkanen joutui kuolinvuoteelleen. Kyrö kertoo käyneensä viidesti sen äärellä, ja joka kerta Tikkanen osoitti kiitollisuuttaan Jumalalle. Viimeisen kerran näiden kahden herran tavatessa laulettiinkin "<i>Kiitos sulle Jumalani, armostasi kaikesta...</i>". Kyrö oli ilmeisesti se 'sielunpaimen', jonka kautta Tikkanen lähetti myös viimeiset terveisensä Evankeliumiyhdistykselle: "<i>Sanokaa, että autuaana minä täältä eriän</i>".</p><p>Tapaninpäivänä 26. joulukuuta 1929 tuli tieto Tikkasen kuolemasta. Hänet haudattiin kauniina ja aurinkoisena päivänä runsaan saattoväen saattelemana. Kyrön vaimo laski haudalle Evankeliumiyhdistyksen seppeleen, jolla se tahtoi muistaa uskollista työntekijäänsä. Tikkasta kohtaan osoitettua arvonantoa kuvaa sekin, että jo seuraavana vuonna julkaistiin kirja <i>He vielä kuoltuaankin puhuvat</i>, jonka mainostettiin sisältävän lyhyen todistuksen sekä Tikkaselta että kolmelta muulta kuolleelta saarnaajalta, Tikkasen lisäksi H. J. Jauhiaisen, Abr. Ahosen ja J. Kasarin. Yhdistyksen <i>Nuorison ystävä </i>-lehdessä kehotettiin: "<i>Varmaan riennetään tutustumaan, kuulemaan heidän ääntään vielä haudan takaa</i>".</p><p><b><u>Vapiseeko Tikkanen haudassaan?</u></b></p><p>En tiedä, muistetaanko Toholammilla vielä Tikkasta, enkä sitä löytyykö sieltä enää hänen hautamuistomerkkiään. Jos löytyy niin kertokaa. Joka tapauksessa Tikkasta on syytä muistaa useammastakin syystä. Ensinnäkin hänen elämäntarinansa kantaa kaikuja menneiltä herätysten ajoilta.</p><p>Evankelisuutta on joskus kutsuttu 'aivouskoksi' siksi, että se on halunnut kiinnittyä kirjoitettuun Raamatun sanaan ja kirkon sakramentteihin kasteeseen ja ehtoolliseen varoittaen panemasta liikaa painoa kokemuksille ja tunteille. Kuitenkin Tikkasen tarinasta näkee, kuinka tunteilla oli hänen uskonelämässään myös oma tärkeä roolinsa, eivätkä näytkään olleet hänelle vieraita. Kuitenkin lapsuuden näky ei riittänyt, vaan ratkaisevaksi koitui lopulta luettu ja kuultu Raamatun sana.</p><p>Tikkanen voisi toimia innoittajana parissa muussakin asiassa. Hän ei tyytynyt sananjulistukseen ainoastaan kotinurkilla ja siellä, missä vastaanotto oli arvattavissa lämpimäksi, vaan hän levitti hyväksi katsomaansa sanomaa myös sinne, missä se oli vielä vierasta ynseän kohtelun uhallakin. Eikä hän vastannut ihmisten hätään vain Raamatun sanan lohdutuksella, vaan pyrki antamaan myös aineellista apua vedoten laajemminkin ihmisten omaantuntoon kainuulaisten nälänhädän lievittämiseksi. Tikkanen jakoi sekä sanaa että leipää, ja kumpikin kelpasi. Itse en muuten edes tiennyt, että Evankeliumiyhdistyksellä on joskus ollut tällainen avustusprojekti kotimaassa.</p><p> Tikkasen mainitaan suorastaan vapisseen innosta, kun Toholammilla pidettiin paikallisia evankeliumijuhlia. Vuonna 1997 siellä pidettiin ensi kertaa Valtakunnallinen Evankeliumijuhla, mutta tuskin sentään havaittiin kirkkomaan vapisemista. Tänä vuonna siihen voi kuitenkin olla jälleen mahdollisuus, kun Valtakunnallinen Evankeliumijuhla on toisen kerran historiassa Toholammilla. Käykää siis katsomassa täriseekö kirkkomaa. Ja vaikka ei tärisisikään, niin ottakaa pieni hetki muistaaksenne tuota ammoista sananjulistajaa.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbT3a2D15BnQQ8ahsPEDS4BaRmAhuT6Kuv6aTCUgbCeFmit7_CRXzsoOB6geR_lJSpIdfwShEkh_XBAJNtKb5_LwpvbI_4n20u_8SOiStoRNLv9Jq0Q0RFAQoPjifUxfKeA2W29YlT0PESEpgFUbfnM9EK5z5NXbXj_BvHS6FdKf-lkMM28WCIpXEYOvM/s852/Screenshot_20230628-144110_Samsung%20Internet.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="852" data-original-width="704" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbT3a2D15BnQQ8ahsPEDS4BaRmAhuT6Kuv6aTCUgbCeFmit7_CRXzsoOB6geR_lJSpIdfwShEkh_XBAJNtKb5_LwpvbI_4n20u_8SOiStoRNLv9Jq0Q0RFAQoPjifUxfKeA2W29YlT0PESEpgFUbfnM9EK5z5NXbXj_BvHS6FdKf-lkMM28WCIpXEYOvM/s320/Screenshot_20230628-144110_Samsung%20Internet.jpg" width="264" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Toholammin kirkkomaalta sai Tikkasen tomumaja <br />viimeisen leposijansa. Kertokaa kirjoittajalle vaikka kuvan kera,<br />jos hänen hautansa löytyy vielä sieltä. Kuva Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table></p><p><b><u>Lähteet:</u></b></p><p>Lauri Koskenniemi: <i>Suomen evankelinen liike 1896-1916.</i> SLEY-Kirjat, Helsinki 1984.</p><p>A. V. Kyrö: <i>Heikki Tikkanen.</i> Kotimatkalla. Suomen Luth. Ev. Yhdistyksen vuosijulkaisu 1932. Toim. A. V. J., Suomen Lutherilainen Evankeliumi-Yhdistys: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/992292?page=55">https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/992292?page=55</a></p><p><i>Saarijärven seurakunnan syntyneiden ja kastettujen luettelo vuosilta 1840-1854: </i><a href="https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/saarijarvi/syntyneet_1840-1854_uk627-628/129.htm">https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/saarijarvi/syntyneet_1840-1854_uk627-628/129.htm</a></p><p>Elias Sarkia: <i>Heikki Tikkanen</i>. Sanansaattaja nro 5/1930, 1.3.1930: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/828085?page=6">https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/828085?page=6</a></p><p>T. T.: <i>Toimituksen osasto.</i> Sanansaattaja nro 2/1930, 15.1.1930: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/828081?page=12">https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/828081?page=12</a></p><p>Heikki Tikkander: <i>Nälkämailta.</i> Uusi Suometar nro 42/1904, 20.2.1904: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/798869?page=7">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/798869?page=7</a></p><p>A. Aijal Uppala: <i>Tunnustukselliset Seurakunnat syntyvät.</i> Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko, Lahti 1976: <a href="http://www.luterilainen.com-i.serv.kotisivut.com/files/kirjasia/AAU_Tunnustuks.pdf">http://www.luterilainen.com-i.serv.kotisivut.com/files/kirjasia/AAU_Tunnustuks.pdf</a></p><p><i>Uusi kirja. "He vielä kuoltuaankin puhuvat.</i> Nuorison ystävä nro 12/1930, 1.7.1930: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/874275?page=16">https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/874275?page=16</a></p>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-55711483172011717432023-06-17T17:02:00.001+03:002023-06-17T17:02:21.432+03:00Tarina ruotsalaiselta hautausmaalta: lähetysmies Johannes Neander (1846-1895)<p>JOHANNES NEANDER (1846-1895)</p><p>Matkatessani Ruotsissa majoituin myös Finspångin kunnassa vanhassa Risingen kirkonkylässä. Majapaikkana toimi vanha pitäjäntupa, joka nykyään on Ruotsin suomenkielisen Kansanlähetyksen lähetyskoti majatalopalveluineen. Vieressä sijaitsee entinen koulurakennus ja vastapäätä Risingen vuonna 1849 valmistunut kirkko. Mitä idyllisin kokonaisuus siis.</p><p>Uteliaisuuttani aloin selvittää, oliko paikkakunnalla vaikuttanut kirkkohistoriallisesti kiinnostavia henkilöitä. Silloin törmäsin Risingen kirkkoherrana vuosina 1886-1895 toimineen Johannes Neanderin (1846-1895) nimeen. Hänen vaiheensa alkoivat kiinnostaa, ja päätin etsiä hänen hautaansa kirkkomaalta. Ennen kuin ehdin sinne kävimme vilkaisemassa muutaman kilometrin päässä ollutta Risingen vanhaa kirkkoa. Silloin yllätyksekseni löysin Neanderin haudan sieltä, sitä erityisesti etsimättä. Tämä ja eräs myöhempi tapaus matkallamme vaikutti siihen, että vakuutuin tarpeesta kertoa Neanderin tarina.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1_sndRnlMVc4D6JYGrG7jVzwVy49uI6jOY39IW7CDXJQ-mO1nwX0QYBjmk6VbML0APsTSNuHstrKW7Tvy2Zgx3A8iODFqJfzqdU3D6-pNlGHCfqRJ94zSVI5XXLCzftaI3rv_5MOa9i1KoMRsvOLkbb8g1PLTRZjUDybTw3OTViufnUVEUGba2v13/s559/Johannes%20Neander.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="559" data-original-width="335" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1_sndRnlMVc4D6JYGrG7jVzwVy49uI6jOY39IW7CDXJQ-mO1nwX0QYBjmk6VbML0APsTSNuHstrKW7Tvy2Zgx3A8iODFqJfzqdU3D6-pNlGHCfqRJ94zSVI5XXLCzftaI3rv_5MOa9i1KoMRsvOLkbb8g1PLTRZjUDybTw3OTViufnUVEUGba2v13/s320/Johannes%20Neander.png" width="192" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tässä kuvassa tarinamme päähenkilö on jo vanhempi <br />pappismies. Hän ei kuitenkaan tullut pappissuvusta, vaan <br />oli torpparin poika. Kuvan lähde Rötter.se: </i><a href="https://www.rotter.se/faktabanken/portrattfynd/oestergoetland/norrkoping/bjorklund_/194967">#194967 (rotter.se)</a></td></tr></tbody></table><p><b><u>Saarnaajan pojasta saarnaaja</u></b></p><p>Johannes Neander syntyi 16. lokakuuta 1846 Ruotsin Vångassa Itä-Götanmaalla viidentenä yhdeksästä sisaruksesta, joista osa tosin kuoli pieninä. Hänen vanhempansa olivat torppari Anders Fredrik Nilsson (1810-1868) ja tämän vaimo Johanna Larsdotter (1816-1890). Isä Anders oli torpparintyönsä ohessa kolportööri, maallikkosaarnaaja, joka samalla levitti kristillistä kirjallisuutta. Häntä on pidetty yhtenä sen ajan Ruotsin tunnetuimmista maallikkosaarnaajista, joka yhdessä parin muun kanssa oli keskeisessä roolissa 1850-luvulla pohjoisella Itä-Götanmaalla alkaneelle evankeliselle eli roseniolaiselle liikehdinnälle. Anders kuoli saarnamatkalla Mästerbyn Ejmundsbyssä Gotlannissa vuonna 1868.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgW40-5Fl-FR1CN4J7NAi5JT4HFQEGh5yGD5dxhUn2jnzNRNXWfmBj6fJTO5b-cPvrChP4PkPNnCpdzBlx1kdHAM21xBpsZ-xAY2JhzSR0Z19H6KpeZQTSasLdRH80qJi75g51HI1KdGr0_sNThvry66LQLFn2LtN2Rr6_wuTcSgLWRXXdhrRAT8WKi/s365/Anders%20F.%20Nilsson.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="365" data-original-width="283" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgW40-5Fl-FR1CN4J7NAi5JT4HFQEGh5yGD5dxhUn2jnzNRNXWfmBj6fJTO5b-cPvrChP4PkPNnCpdzBlx1kdHAM21xBpsZ-xAY2JhzSR0Z19H6KpeZQTSasLdRH80qJi75g51HI1KdGr0_sNThvry66LQLFn2LtN2Rr6_wuTcSgLWRXXdhrRAT8WKi/s320/Anders%20F.%20Nilsson.png" width="248" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Neanderin isä Anders oli arvostettu maallikkosaarnaaja. <br />Hänen esimerkkinsä oli varmaan innoittamassa nuorta Johannesta <br />pappisuralle. <br />Kuvan lähde </i><i style="text-align: left;">Svenska män och kvinnor. Biografisk uppslagsbok 5. Lindorm-O. </i><span style="text-align: left;">(1949).</span></td></tr></tbody></table><p>Tuolloin pojasta oli jo kovaa vauhtia kasvamassa sananjulistaja hänestäkin. Jo 14-vuotiaana hän oli päättänyt haluavansa pastoriksi. Hän alkoi opiskella vuonna 1862 18-vuotiaana ensin Linköpingissä, minkä mahdollisti apulaispastori Dahlbergerin antama yksityisopetus, hän näet oli huomannut pojan lahjakkuuden. Linköpingistä hän jatkoi vuonna 1863 Norrköpingissä ja tuli Uppsalan yliopiston opiskelijaksi vuonna 1868. Vuonna 1873 hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon ja vuonna 1876 teologisen tutkinnon saaden samana vuonna Uppsalassa pappisvihkimyksen.</p><p>Hän oli kuitenkin jo opiskelujen aikana ollut aktiivinen niin kristillisessä järjestötoiminnassa kuin myös opetustyössä, joista kumpikin puoli näytteli myös jatkossa keskeistä osaa hänen elämässään. Hän näet oli opiskeluaikanaan vuosina 1871-1874 Uppsalan kaupunkilähetyksen hallituksen jäsen sekä vuosina 1873-1876 Fjellstedtin koulun (<i>Fjellstedtska skola</i>) opettajana Uppsalassa. Kyseinen koulu oli nimetty pastori ja lähetysmies Peter Fjellstedtin (1802-1881) mukaan ja siellä painotettiin erityisesti klassisia kieliä eli latinaa ja kreikkaa.</p><p><b><u>Lähettien kouluttajana ja lähettäjänä</u></b></p><p>Vuosina 1876-1888 Neander toimi Johannelundin lähetysinstituutin rehtorina Tukholmassa. Instituutti koulutti lähetystyöntekijöitä ja evankelistoja vahvassa yhteydessä roseniolaisen herätyksen pohjalta syntyneeseen Evankeliseen isänmaansäätiöön (<i>Evangeliska fosterlandsstiftelsen, EFS</i>). Hän olikin samalla säätiön ulkolähetysosaston esimies toimittaen vuosina 1880-1888 myös järjestön lähetyslehteä.</p><p>Neanderin työkauteen osui myrskyisiä aikoja, kun Paul Petter Waldenströmin (1838-1917) subjektiivinen sovitusoppi sekä yksityinen ehtoollisenvietto johtivat Waldenströmin ja tämän kannattajien eroamiseen säätiöstä ja Ruotsin kirkosta perustaen oman vapaakirkon, Ruotsin lähetysliiton vuonna 1878 (Waldenström tosin erosi Ruotsin kirkon pappisvirasta vasta 1882).</p><p>Huolimatta hajaannuksen tuomista väen ja voimavarojen hupenemisesta Evankelisessa isänmaansäätiössä onnistuttiin 1860-luvulla aloitettua lähetystyötä Itä-Afrikassa jatkamaan, minkä lisäksi vuonna 1877 avattiin uusi lähetyskenttä Intiassa. Vaikka Neander ei varmasti tehnyt näitä ratkaisuja yksin kertovat ne hänen kyvykkyydestään toimia johtajana vaikeassa tilanteessa. Alettiinpa hänen kaudellaan myös kouluttaa Johannelundissa eritrealaisia kristittyjä evankelistoiksi synnyinseudulleen Afrikkaan, aloittaen neljästä.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUn57ZDPz9va4kuFIFpChJhEWVMux5362tt_LYu1Lif2gLJvPCePa9TUXLOQWhuqoWxfDPqkLgcJoQn7Ucioqla63BnCReLAaFFazFm8JoFI1Vprd67n0VyY3h4WRT8GxnzMgbMxEuQfpEJEHoxNMTNQDPhotviYblG8wcMU_gaidrIPQQ6L6ZTPYA/s746/Screenshot_20230617-004122_Samsung%20Internet.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="746" data-original-width="458" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUn57ZDPz9va4kuFIFpChJhEWVMux5362tt_LYu1Lif2gLJvPCePa9TUXLOQWhuqoWxfDPqkLgcJoQn7Ucioqla63BnCReLAaFFazFm8JoFI1Vprd67n0VyY3h4WRT8GxnzMgbMxEuQfpEJEHoxNMTNQDPhotviYblG8wcMU_gaidrIPQQ6L6ZTPYA/s320/Screenshot_20230617-004122_Samsung%20Internet.jpg" width="196" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Onesimus Nesib (n. 1860-1931) oli yksi ensimmäisistä Johannelundissa koulutetuista afrikkalaisista. Hän opiskeli siellä vuosina 1876-1881. Kuva Wikimedia Commons.</i><br /></td></tr></tbody></table><p><b><u>Kirkkoherran äkkikuolema</u></b></p><p>Vuonna 1886 hänet valittiin Risingen kirkkoherraksi, tosin hän astui virkaan vasta vuonna 1889. Risinge sijaitsee Itä-Götanmaalla pohjoiseen Neanderin synnyinpitäjästä Vångasta. Vuonna 1891 hänet valittiin lääninrovastiksi. Neander kuoli 25. helmikuuta 1895. Hän oli saarnannut tavalliseen tapaan laskiaissunnuntain messussa 24. helmikuuta, mutta yöllä hän nukkui huonosti ja heräsi pahaan päänsärkyyn. Päivällisajan tienoilla hän tunsi rinnassaan rajua kipua ja menehtyi pian saman päivän iltana.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkFZl4NBsKgc61-ghfTN6noku4ne0hLZ1R_3T8iN8JhD2xkvZb86WWDGnR3LAXy4NU0MV9sw3jAVA4vnAmWXwxlySiJAdZTu2trVg_zpqHYV54Xtzb3J6X5x_MO4TQbj-LpQDGHzxr-7eJaJ7uhRaNkXbMPJjOqlkPcpeT_weZ5W1oFo_F08ng3ObQ/s4000/20230606_224016.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2250" data-original-width="4000" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkFZl4NBsKgc61-ghfTN6noku4ne0hLZ1R_3T8iN8JhD2xkvZb86WWDGnR3LAXy4NU0MV9sw3jAVA4vnAmWXwxlySiJAdZTu2trVg_zpqHYV54Xtzb3J6X5x_MO4TQbj-LpQDGHzxr-7eJaJ7uhRaNkXbMPJjOqlkPcpeT_weZ5W1oFo_F08ng3ObQ/s320/20230606_224016.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Risingen vuonna 1849 valmistuneessa kirkossa sai Neander toimia sananjulistajana. Kuva itse otettu</i>.</td></tr></tbody></table><p>Hänet haudattiin 10 päivää myöhemmin Risingen vanhan kirkon hautausmaalle, jossa jo lepäsi 15-vuotiaana menehtynyt tytär Ester (1879-1894). Neander oli jo vuonna 1876 avioitunut Johanna Maria Edmanin kanssa. Lapsista täysi-ikäisiksi elivät tytär Anna Maria (1877-1955), joka avioitui opettaja Karl Oskar Wärnströmin kanssa, sekä poika Johannes Natanael Neander (1881-1929), valokuvaaja, joka avioitui Emelia Kristina Svenssonin kanssa. Kummallakin lapsista oli jälkeläisiä.</p><p>Neander julkaisi erityisesti lähetysaiheista kirjallisuutta. Sitä ei liene suomennettu, mutta vuonna 1887 <i>Finland</i> -lehdessä mainostettiin hänen skotlantilaisesta Intian-lähetistä Alexander Duffista tekemäänsä kirjasta ja vuonna 1889 samassa lehdessä <i>Missionsbibliotek för folket </i>-sarjan neljättä ja viidettä osaa. Postuumisti 1916 julkaistu saarna- ja kirjoituskokoelma <i>Manande vittnesbörd</i> ei liene levinnyt Suomessa.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg99r4yE-Zh05qCUHPSFfkLRdRaaPB75Gd3BHPDMGnyr4qZykEBJzId7YglIfAqfDJw45TvenEFP7w_Jd7ougv0oZ0lebvPfZvqvpn7SfgXMzOkZajrEwWsW7BhxoMmlxR6GeUKBmBC_qQkZOiFG_m8SzWEUHz0-_KMvt5k3mC-L9YVc5wqXkcgrTVF/s4000/20230606_142203.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2250" data-original-width="4000" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg99r4yE-Zh05qCUHPSFfkLRdRaaPB75Gd3BHPDMGnyr4qZykEBJzId7YglIfAqfDJw45TvenEFP7w_Jd7ougv0oZ0lebvPfZvqvpn7SfgXMzOkZajrEwWsW7BhxoMmlxR6GeUKBmBC_qQkZOiFG_m8SzWEUHz0-_KMvt5k3mC-L9YVc5wqXkcgrTVF/s320/20230606_142203.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Risingen keskiaikaisen pyhän Marian kirkon hautuumaalla on Neanderin, hänen vaimonsa sekä tyttärensä viimeinen leposija. Kuva itse otettu.</i></td></tr></tbody></table><p><b><u>Uudenvuodenlaulun jäljillä</u></b></p><p>Kuitenkin ainakin jotkut Suomessa ovat tunteneet hänen laulunsa. Nyt pieni muisto matkaltani. Yövyimme myös Itä-Götanmaan Falketorpissa <i>Evangelisk Luthersk Mission - Bibeltrogna Vänner</i> -järjestön tiloissa. Kyseinen järjestö erkani Evankelisesta isänmaansäätiöstä vuonna 1911 katsottuaan sen lipsuneen Raamatun auktoriteetista Jumalan sanana myös Vanhan testamentin osalta. Tämä jako liikkeessä tapahtui siis vasta Neanderin kuoleman jälkeen.</p><p>Selailin majapaikkamme kirjahyllyä ja tartuin järjestön laulukirjaan <i>Lova Herren</i>. Silloin huomasin, että siellä on yksi Neanderin sanoittama laulu! Löytämässäni versiossa Neanderin laulu oli numero 132, alkaen sanoilla <i>Huru hastigt de flyr, våra dagar och år</i>. Jälkikäteen huomasin, että <i>Lova Herren </i>-kirjasta on tehty vuonna 2020 uusi versio, jossa laulun numero on 114 ja se alkaa nyt sanoilla <i>Tänk så hastigt de flyr, våra dagar och år</i>. Molemmissa se kuuluu uudenvuodenlaulujen osastoon. Neander on kirjoittanut laulun vuonna 1888, ja se on ollut myös EFS:n <i>Sionstoner </i>-laulukirjassa. Vuodesta 1986 lähtien EFS on käyttänyt Ruotsin kirkon virsikirjaa lisäviholla höystettynä, eikä Neanderin laulu ole enää mahtunut siihen.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlX_GuRD7LQ4hVZngHmpWH_A0g36pca4B1ny-G25ue0irEgcr5Yg63hKplkmVHwPoqdHzPvCplNvSkwgc4l-tN7W354Qcla5QrDnxdhOtun3PWFHTAj9QouyWSvQrFEh8PpPkW5FP8Lkg6RuPWv6FvddIn1gZlSvDgiLDacU2Gqj5UR0x0vtXXEPnC/s4000/20230606_143742.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="2250" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlX_GuRD7LQ4hVZngHmpWH_A0g36pca4B1ny-G25ue0irEgcr5Yg63hKplkmVHwPoqdHzPvCplNvSkwgc4l-tN7W354Qcla5QrDnxdhOtun3PWFHTAj9QouyWSvQrFEh8PpPkW5FP8Lkg6RuPWv6FvddIn1gZlSvDgiLDacU2Gqj5UR0x0vtXXEPnC/s320/20230606_143742.jpg" width="180" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Neanderin hauta osui silmiini aivan sattumalta, sillä olin aikonut etsiä sitä Risingen uudemmalta hautausmaalta. Kuva itse otettu</i>.</td></tr></tbody></table><p>Mutta on tuo laulu tunnettu myös Ruotsin rajojen ulkopuolella. Yhdysvalloissa ruotsalaiset siirtolaiset perustivat oman kirkon, lyhyeltä nimeltään <i>Augustanasynoden</i>. Vuonna 1891 heidän parissaan julkaistiin laulukirja <i>Hemlandssånger</i>, jonka uudenvuodenosastossa numerolla 44 oli myös tämä Neanderin laulu.</p><p>Mutta löysinpä todisteen siitä, että Neanderin veisu tunnettiin myös Suomessa, ja vielä kauan hänen kuoltuaankin. Löysin näet Kansalliskirjaston sivuilta lehden <i>I Rätt Spår</i>, joka oli ruotsinkielinen Suomen rautatieläisten kristillisen yhdistyksen lehti. Vuoden 1934 yhdessä numerossa oli lainattu laulusta pari säettä otsikolla <i>Vid årsskiftet</i>, ja vuonna 1935 lehdessä oli ruotsalaisen Natanael Beskowin (1865-1953) hengellinen kirjoitus. Monet varmaan tietävät hänen vaimonsa, lastenkirjailija ja kuvittaja Elsa Beskowin (1874-1953).</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRrHRFHh3gTuxsL-sVp7wQfF8RWKOps7D4hNEjAP6eLim8TsSSLjgfci6ANIL5IMEiz30IKwkVHXE7W-_1084ukSc2Lhqh7fvkFMjxLWg4cU0Vn7j47UYj_wXQXXz0frejQyEw0FqcjDcBifCOQse24Eo7JYZnQsZe1kWXR7drr4R-_fSW5UvLF0qI/s720/Screenshot_20230616-091244_Samsung%20Internet.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><i><img border="0" data-original-height="392" data-original-width="720" height="174" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRrHRFHh3gTuxsL-sVp7wQfF8RWKOps7D4hNEjAP6eLim8TsSSLjgfci6ANIL5IMEiz30IKwkVHXE7W-_1084ukSc2Lhqh7fvkFMjxLWg4cU0Vn7j47UYj_wXQXXz0frejQyEw0FqcjDcBifCOQse24Eo7JYZnQsZe1kWXR7drr4R-_fSW5UvLF0qI/s320/Screenshot_20230616-091244_Samsung%20Internet.jpg" width="320" /></i></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>I Rätt Spår ("Oikeilla raiteilla") oli suomalainen <br />rautatieläisten kristillinen lehti, jossa Neanderin laulukin tunnettiin</i>.<br /></td></tr></tbody></table><p>Natanael Beskow sanoitti itse useita hengellisiä lauluja, joista meillä Suomessa tunnetuin lienee useampaan hengelliseen laulukirjaan päässyt <i>Synnit poissa, autuutta oi </i>('<i>"Utan synd" - saliga ord</i>'), mutta tuossa kirjoituksessaan hän oli kuitenkin lainannut paria säkeistöä Neanderin laulusta. Artikkelin nimi oli <i>När dödsbudet kommer...</i>, ja siihen sopivat hyvin Neanderin ajan rientämistä kuvaavat säkeet.</p><p>Mutta millainen siis on tuo laulu? Siinä lauletaan ajan rientämisestä, sen oikein käyttämisestä ja pyydetään siihen Herran apua. Sanat kirjoittaessaan hän oli 42-vuotias. Kun luen hänen säkeitään vuosista, jotka pakenevat kuin virta, joka uppoaa mereen en voi olla ajattelematta niin hänen isänsä äkillistä kuolemaa kuin myös Neanderin omaa äkillistä lähtöä 48-vuotiaana. </p><p><i>Lova Herren </i>-kirjassa laulu on 5-säkeistöinen, mutta kirjoitan tähän alle ne säkeet, jotka oli kirjoitettu edellä mainittuun rautatieläisten lehteen ja yritän kyhätä jonkinlaisen raakakäännöksen näistä säkeistä heille, joilta ruotsi ei taitu:</p><p>1.<i> Huru hastigt de fly, våra dagar och år,</i></p><p><i>ja, det såsom flöge vi bort.</i></p><p><i>Som den härliga sommar och blommande vår</i></p><p><i>är vårt jordeliv, ack, huru kort!</i></p><p><i>Som en nattväkt framskrider, omärkligt förgår,</i></p><p><i>så försvinna för oss våra år.</i></p><p>(1. <i>Kuinka nopeasti karkaavat päivämme ja vuotemme,</i></p><p><i>kuin lentäisimme pois.</i></p><p><i>Kuin ihana kesä ja kukkiva kevät</i></p><p><i>on maallinen elomme, voi, niin lyhyt!</i></p><p><i>Kuin yövartio etenee huomaamatta päättyen</i></p><p><i>niin katoavat meidän vuotemme.</i>)</p><p style="text-align: left;">2. <i>Huru hastigt de fly, våra dagar och år,</i></p><p style="text-align: left;"><i>lika strömmen, som sjunker i hav.</i></p><p style="text-align: left;"><i>För var knäpp, varje slag, som här pendelen slår,</i></p><p style="text-align: left;"><i>utav livet ett stycke klipps av.</i></p><p style="text-align: left;"><i>Snart ock framme vid gränsen envar av oss st</i><i>år,</i></p><p style="text-align: left;"><i>då de flytt, våra dagar och år.</i></p><p style="text-align: left;">(2. <i>Kuinka nopeasti karkaavat päivämme ja vuotemme,</i></p><p style="text-align: left;"><i>kuin virta, joka uppoaa mereen.</i></p><p style="text-align: left;"><i>Sillä jokainen napsahdus, jokainen isku, jonka heiluri lyö,</i></p><p style="text-align: left;"><i>leikkaa palasen elämästämme.</i></p><p style="text-align: left;"><i>Pian myös jokainen seisomme sen rajan edessä,</i></p><p style="text-align: left;"><i>jonka taa muuttivat nuo päivämme ja vuotemme.</i>)</p><p style="text-align: left;">3. <i>Huru hastigt de fly, våra dagar och år.</i></p><p style="text-align: left;"><i>Uti stoftet vi böja oss ned.</i></p><p style="text-align: left;"><i>Och vi bedja: för Frälsarens pina och sår,</i></p><p style="text-align: left;"><i>för den smärta på korset han led,</i></p><p style="text-align: left;"><i>ack, förlåt oss, o Fader, vår syndaskuld svår,</i></p><p style="text-align: left;"><i>som vi hopat det lyktade år!</i></p><p style="text-align: left;">(3. <i>Kuinka nopeasti karkaavat päivämme ja vuotemme.</i></p><p style="text-align: left;"><i>Me tomussa kumarramme.</i></p><p style="text-align: left;"><i>Ja rukoilemme: Vapahtajan piinan ja haavojen tähden,</i></p><p style="text-align: left;"><i>hänen ristillä kärsimänsä kivun tähden,</i></p><p style="text-align: left;"><i>oi, armahda meitä, oi Isä, vaikeassa syntivelassamme,</i></p><p style="text-align: left;"><i>jonka kokosimme kuluneena vuonna!</i>)</p><p style="text-align: left;">4. <i>Och om nådigt du skänker oss ännu ett år,</i></p><p style="text-align: left;"><i>o, giv kraft med förlåtens frid!</i></p><p style="text-align: left;"><i>Låt oss märka, att städs vid vår sida du går,</i></p><p style="text-align: left;"><i>att vi manligt må kämpa vår strid,</i></p><p style="text-align: left;"><i>att vår fiende aldrig besegra oss får</i></p><p style="text-align: left;"><i>i det kommande okända år.</i></p><p>(4. <i>Ja jos armollisesti suot meille vielä yhden vuoden,</i></p><p><i>oi, anna voimaa anteeksiantamuksen rauhassa!</i></p><p><i>Anna meidän huomata, että palvelukseesi ottaen kuljet vierellämme,</i></p><p><i>että olisimme miehekkäät taistelussamme,</i></p><p><i>ettei vihollisemme koskaan kukistaisi meitä</i></p><p><i>tulevana tuntemattomana vuotena.</i>)</p><p>(Täältä voitte lukea viidennen säkeistön sekä kuunnella ainakin yhden sävelvaihtoehdon laululle: <a href="http://sionstoner.blogspot.com/search/label/O%20s%C3%A5%20hastigt%20de%20flyr">Sionstoner 2023: O så hastigt de flyr</a> )</p><p><b><u>Miksi muistella Neanderia?</u></b></p><p>Niin, koin siis, että Neanderin tarina on kerrottava, vaikka se ei herättäisikään suomalaisessa lukijassa suuria intohimoja. Mitätön mies hän ei ollut, olihan hänellä tärkeä rooli kristinuskon levittämisessä Itä-Afrikassa ja Intiassa.</p><p>Hänen maallinen elonsa päättyi yllättäen ja suhteellisen varhain. Kuitenkin omassa laulussaan hän oli itse tiedostanut ja tunnustanut elämän ailahtelevuuden ja lyhyyden. En tiedä paljonko hän ehti asiaa ajatella ennen yllättävää kuolemaansa, mutta hänen hautakivensä ainakin julistaa taivastoivoa, oikeastaan taivasvarmuutta. </p><p>Siihen on näet kirjoitettu Luukkaan evankeliumin 18. luvun 31. jakeesta sanat: <i>Se, vi gå upp till Jerusalem </i>("Katso, me menemme ylös Jerusalemiin"). Niin, Neander on kuollut, mutta hänen hautakivensä julistaa edelleen rohkeasti sen ääreen pysähtyville hänen muuttoaan Jumalan luo, taivaalliseen Jerusalemiin.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBqXi03VdiOVWOY6Dk7mf8i0aFemyKpCJXK5iywwKz5EePAVEvTCvUMg-B_bz6QaJZAPw-PwtXJjoAHc7f4WDtnhN7UXR8gNsNT4Q7QNcrZHauFjmH7WdnccQjIW9RvF9jXWUDbMKl_IDopmj6EY2TR0OGO66jb5BmbxUSUa38JnIusBugkt3NapTp/s4000/20230606_143801.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="2250" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBqXi03VdiOVWOY6Dk7mf8i0aFemyKpCJXK5iywwKz5EePAVEvTCvUMg-B_bz6QaJZAPw-PwtXJjoAHc7f4WDtnhN7UXR8gNsNT4Q7QNcrZHauFjmH7WdnccQjIW9RvF9jXWUDbMKl_IDopmj6EY2TR0OGO66jb5BmbxUSUa38JnIusBugkt3NapTp/s320/20230606_143801.jpg" width="180" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Neanderien hauta julistaa siirtymistä taivaalliseen Jerusalemiin. Kuva itse otettu.</i></td></tr></tbody></table><p><b><u>Lähteet:</u></b></p><p><a href="https://lovaherren.se/psalmerna.php">Lova Herren</a></p><p><i>Svenska män och kvinnor. Biografisk uppslagsbok 5. Lindorm-O. </i>(1949). Verkkoversio: <a href="http://runeberg.org/smok/5/0450.html">http://runeberg.org/smok/5/0450.html</a> (hakusana 'Neander, Johannes' ja <a href="http://runeberg.org/smok/5/0475.html">437 (Svenska män och kvinnor : biografisk uppslagsbok / 5. Lindorm-O) (runeberg.org)</a> (hakusana 'Nilsson, Anders Fredrik').</p><p><a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/979175?term=J.%20Neander&term=Johannelund&page=5">15.12.1928 Evangeliskt vittnesbörd no 24 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></p><p><a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/433539?term=Johannes%20Neander&page=4">10.12.1887 Finland no 287 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></p><p><a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/432593?term=Johannes%20Neander&page=3">21.12.1889 Finland no 298 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></p><p><a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/433592?term=Johannes%20Neander&page=3">18.12.1887 Finland no 294 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></p><p><a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/989475?term=Huru%20hastigt%20de%20fly&page=3">01.10.1935 I rätt spår : tidskrift utgiven av Järnvägsmannens kristliga förening i Finland no 8 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></p><p><a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/989467?term=Huru%20hastigt%20de%20fly&page=12">01.12.1934 I rätt spår : tidskrift utgiven av Järnvägsmannens kristliga förening i Finland no 10 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto</a></p><p><a href="https://www.rolferic.se/mamma04.htm">Mammas släkthistoria (rolferic.se)</a></p><p><br /></p>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-46124315265535545522023-05-17T20:57:00.003+03:002024-01-02T13:10:55.730+02:00Paimiolaisen pappisdynastian päihittäjä<p>NILS KRISTIAN SANMARK (1769-1839)</p><p><i>Kirjoittanut: Ossi Tammisto</i></p><span style="font-size: 17px;">Kävinpä männä viikolla Paimion hautuumaalla. Siellä silmiin osui useampikin hautamuistomerkki, joista nyt kerron teille tämän tarinan. Sen näet pystytti vainajan jälkipolvi kauan hänen kuolemansa jälkeen, 1900-luvun alkupuoliskolla</span><span style="font-size: 17px;">. Niinpä syntyi halu selvittää kenen muistoa oli näin kauniisti kunnioitettu.</span><div><span style="font-size: 17px;"><br /></span><div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjglQF8Z85zwM5NheRgKO1PFgEBFJBDwRmOMHEKjr_bpcMn48irQgz-2H8TMHW0uLLtUGkTWPiEO3PftnSVCKdNA72JGffZl5MFmRzaYTEdqg8zOOYRh-pRWJyM-TBzDq_tRiiMFv2FiVBJrbCxUyjjMKEAMISB-parBVcoi4T3jaXKXfOeVuBH35d-/s2020/20230512_201656.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2020" data-original-width="1158" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjglQF8Z85zwM5NheRgKO1PFgEBFJBDwRmOMHEKjr_bpcMn48irQgz-2H8TMHW0uLLtUGkTWPiEO3PftnSVCKdNA72JGffZl5MFmRzaYTEdqg8zOOYRh-pRWJyM-TBzDq_tRiiMFv2FiVBJrbCxUyjjMKEAMISB-parBVcoi4T3jaXKXfOeVuBH35d-/s320/20230512_201656.jpg" width="183" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kuvassa Sanmarkin hautamuistomerkki <br />Paimion kirkkomaalla. Pahoittelen tekstin <br />heikkoa erottuvuutta. Kuva itse otettu.</i></td></tr></tbody></table><div><br /><span style="font-size: 17px;">Nils Kristian Sanmark, tai hautakivessään Niilo Risto, syntyi 31.3.1769 Tyrväällä isänään kruununvouti Johan Sanmark. Sanmarkkista tuli ylioppilas 1787, maisteri 1792 ja pappi 1794. Ensin hän toimi Lempäälän kappalaisen apulaisena.</span>
<br /><br /><span style="font-size: 17px;">V. 1799 hän osallistui voittoisasti Paimion pitäjänapulaisen vaaliin. Siinä hän astui pahasti paimiolaislähtöisen Sevoniuksen suvun varpaille, nämä kun olivat pitäneet virkaa hallussaan yli 70 vuotta. Nytkin olisi ollut ehdolla edesmenneen kappalaisen Benjami Sevoniuksen vävy Erik Dammert. Tämä valittikin vaalista väittäen hoovioikeuden advokaatin, nimismiehen, Räpälän herran ja Dammertin langon eli Anders Lövenmarckin kiihottaneen kirkossa väkeä Sanmarkin puolelle. Hienot sukulaissuhteet, eikö?</span>
<br /><br /><span style="font-size: 17px;">Tuomiokapituli hylkäsi valituksen Lövenmarckin selityksen ja vaalin toimittaneen Sauvon kirkkoherran Johan Tolpon lausunnon perusteella, eikä kuninkaalle valittaminenkaan auttanut. Sanmark mainitaan hartaaksi, ahkeraksi ja pystyväksi papiksi. Dammert sai kuitenkin lopulta haluamansa viran, mutta sen väylänä oli uusi nöyryytys Sevoniuksen suvulle.</span></div><div><span style="font-size: 17px;"><br /></span></div><div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9mdJjBVA93qNyBspiv_Lbud_e1BHGe7Q0XkOaF0V3-KG58rMpCFbjNH67f2S22FY11iyaZutPKLL_0gL0vpGgpd_x6E2uTq2_QYsh5IZL64zSi6_DN5m2WUT2GH26O1otsQMJ1ad6lY1YWGQMo_uh_Io2o4b6yTC6drzbuzVk0QeISCQpZ58ufrEa/s2560/20230512_201551.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1440" data-original-width="2560" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9mdJjBVA93qNyBspiv_Lbud_e1BHGe7Q0XkOaF0V3-KG58rMpCFbjNH67f2S22FY11iyaZutPKLL_0gL0vpGgpd_x6E2uTq2_QYsh5IZL64zSi6_DN5m2WUT2GH26O1otsQMJ1ad6lY1YWGQMo_uh_Io2o4b6yTC6drzbuzVk0QeISCQpZ58ufrEa/s320/20230512_201551.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tämän Paimion kirkon sananpalvelijan <br />paikoista Sanmark kilvoitteli Sevoniusten <br />kanssa. Sanmarkin hauta löytyy vasemmasta <br />kulmasta. Kuva itse otettu.</i></td></tr></tbody></table><br /><span style="font-size: 17px;">1816 kuoli näet kappalainen Karl Gustaf Sevonius. Tämä oli pedannut pojastaan Karl Benjaminista itselleen seuraajaa hankkimalla hänet apulaisekseen. Paikkaa hakivat sitten pojan lisäksi Dammert eli edesmenneen kappalaisen lanko sekä Sanmark. Hakijoita oli yhteensä 14, ja tuomiokapituli asetti heistä 1817 ehdolle Sanmarkin, Pohjan kappalaisen Gustaf Bergströmin ja Lempäälän kappalaisen Gustaf Törnkvistin.</span></div><div><span style="font-size: 17px;"><br /></span></div><div><span style="font-size: 17px;">Luonnollisesti sekä Sevonius että Dammert valittivat, samoin tilallinen Juho Jaakonpoika omasta ja pitäjäläisten puolesta. Valitukset hylättiin huhtikuussa 1818 ja Sauvon kappalaisen Abraham Wesselin valvomassa vaalissa Sanmark keräsi potin ainoana paimiolaisehdokkaana. Näin Sevoniusten valta päättyi tuossakin virassa. Karl Benjam Sevonius sai lohdun vasta 1843, mutta sitäkin suuremman päästessään Paimion kirkkoherraksi.</span>
<br /><br /><span style="font-size: 17px;">Sanmark sai kappalaisena itselleen myös varapastorin arvonimen. Tarkk</span><span style="font-size: 17px;">ana ja säntillisenä hän hoiti usein myös kirkkoherran tehtäviä. Kuollessaan 3.6.1839 häneltä jäi leski, Loviisassa 1778 syntynyt Kristina Gustava Helleday, jonka kanssa hän oli avioitunut 1801. Kristina kuoli Paimiossa, Vistan Tillillä v. 1853.</span></div><div><span style="font-size: 17px;"><br /></span></div><div><span style="font-size: 17px;">Enempää en tällä erää saanut Sanmarkista kaivettua. Hän oli kuitenkin ilmeisen pystyvä ja pidetty työssään päihittäessään kahdesti vanhan paikallisen pappissuvun. Kyse ei liene ollut vastaehdokkaiden surkeudesta, sillä nämäkin saivat myöhemmin virat. Sanmark oli selvästi mies paikallaan ja onkin kaunista, että hänen jälkeläisensä ovat muistaneet häntä komealla muistokivellä. Pysähdy sinäkin sen luo, jos Paimion kirkkomaalla tallustat.</span></div><div><br /><span style="font-size: 17px;">Lähde:</span><br />
<span style="font-size: 17px;">Juho Päiwiö: Paimion vaiheita (1940)</span><!--/data/user/0/com.samsung.android.app.notes/files/clipdata/clipdata_bodytext_230517_200714_939.sdocx--></div></div><div><span style="font-size: 17px;"><br /></span></div><div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKz1z9cEWNe8GB5Zta5SEgqwCMcHChlgffEhvETRorx8K-knf-HZf71LYlkXiYmfgCdRohWrgj6Bl-wAPoK3p0jvrBjeVBrAUEQL23rWhrXnFoWOmxSW3MG4LcJhP0c4HnT_tBLTWY2xCkgE85BM0Ukh54LvtCGvM48FLuOiTf2jHA8yL9hWPxP2HT/s2560/20230512_201710.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1440" data-original-width="2560" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKz1z9cEWNe8GB5Zta5SEgqwCMcHChlgffEhvETRorx8K-knf-HZf71LYlkXiYmfgCdRohWrgj6Bl-wAPoK3p0jvrBjeVBrAUEQL23rWhrXnFoWOmxSW3MG4LcJhP0c4HnT_tBLTWY2xCkgE85BM0Ukh54LvtCGvM48FLuOiTf2jHA8yL9hWPxP2HT/s320/20230512_201710.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Sanmarkin muistomerkki on ammoisen kirkkoherra Fonseliuksen haudan vieressä. <br />Ehkä kerron joskus hänenkin tarinansa?<br />Kuva itse otettu.</i></td></tr></tbody></table><br /><span style="font-size: 17px;"><br /></span></div></div>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-21345183446398464192023-03-28T14:27:00.001+03:002023-03-28T14:27:28.286+03:00Sauvon kirkkoko Suomen vanhin? Huvittava sekaannus 1800-luvun lopulla<p><span style="font-family: inherit;"><i>Kirjoittaja: Ossi Tammisto</i></span></p><p><span style="font-family: inherit;">SAUVON KIRKKOKO SUOMEN VANHIN? HUVITTAVA SEKAANNUS 1800-LUVUN LOPULLA</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Siirrytään pitkästä aikaa Sauvon kirkon pariin. Tuossa vuonna 1472 valmistuneessa kirkossa on vuosisatojen varrella tehty useita remontteja ja muokkauksia. Vuonna 1806 tehtiin remontteja, jotka jättivät näkyvän jäljen kirkkoon tavalla, joka herätti keskustelua lehdistöä myöten vielä sata vuotta myöhemmin. Käydäänpä siis tapaus lyhyesti läpi.</span></p><p><span style="font-family: inherit;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg7RSSCDopzoN_g81ZmJ1405k7dbYApWjQ9pZakzSojzpCsx01p0A0NOmdTNn-zHZnTUAvg8ZsMe8pwiQjbejTjuiebZcAOlUYVaGKb5-TCvgCDrHIwPgwrLZWg_ENJr1J6HCKPXfonQ78f37AxqRttcQwTP7HY39ZGIbMyA4vK8PsuMUjb0zsv9Qwd" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="917" data-original-width="1200" height="489" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg7RSSCDopzoN_g81ZmJ1405k7dbYApWjQ9pZakzSojzpCsx01p0A0NOmdTNn-zHZnTUAvg8ZsMe8pwiQjbejTjuiebZcAOlUYVaGKb5-TCvgCDrHIwPgwrLZWg_ENJr1J6HCKPXfonQ78f37AxqRttcQwTP7HY39ZGIbMyA4vK8PsuMUjb0zsv9Qwd=w640-h489" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Sauvon kirkko v. 1898 K. E. Ståhlbergin kuvaamana. Päädyssä näkyy tämän kirjoituksen "päähenkilönä" oleva tekstinauha. Kirjoituksen loppuun olen ottanut siitä suurennoksen tarkempaa tarkastelua varten. Museoviraston Historian kuvakokoelmasta: </i><a href="https://finna.fi/Record/museovirasto.F55467C8D45E9227CCD4312626FB88B0?sid=2909076667&imgid=1">Sauvon 1460-1470-luvulla rakennettu harmaakivikirkko | Museovirasto | Finna.fi</a> </td></tr></tbody></table><span style="font-family: inherit;"><br /></span><p></p><p><i style="font-family: inherit;">Rauman Lehti
</i><span style="font-family: inherit;">kirjoitti vuoden 1898 toukokuussa näin: "</span><i style="font-family: inherit;">Sauwon kirkko lähellä Turkua lienee maamme wanhin kristitty kirkko jos
wuosiluku, joka siellä on nähtäwissä, paikkansa pitää; siellä on nimittäin
kirjoitus, joka olisi muka kirjoitettu, kuten kirjeenwaihtajamme tietää kertoa;
SINNÄ WONA 1206: Muitakin kirjoituksia kuuluu kirkossa olewan, waan niistä ei
tawallinen kuolewainen ainakaan selwää hopus ota.</i><span style="font-family: inherit;">"</span><a href="#_ftn3" name="_ftnref3" style="font-family: inherit;" title=""><span class="MsoFootnoteReference"><span class="MsoFootnoteReference"><span style="line-height: 115%;">[1]</span></span></span></a><span style="font-family: inherit;"> Tiedot lehdelle oli lähettänyt heidän kirjeenvaihtajansa.</span></p><p><i style="font-family: inherit;">Kyläkirjaston
Kuvalehti</i><span style="font-family: inherit;"> reagoi tähän heinäkuussa 1899. Ei siis mitään erityisen kiihkeätahtista lehdistödebattia, tosin en ole tähän ottanut kaikkia asiaa käsitelleitä lehtiä. <i>Kyläkirjaston Kuvalehdenkin</i> kirjoittaja arveli kyseessä olevan vuoden 1206, mutta katsoi sen olleen vuonna 1895 remonttia tehneen arvaus valmistumisvuodesta. Kirjoittaja
viittaa kirkon urkuparven mainintaan, että kirkko olisi rakennettu ennen vuotta 1400,
sekä alttaripöydän vuosilukuun 1391 todeten samalla, ettei kirkko missään
nimessä voi olla vuodelta 1206.</span><a href="#_ftn4" name="_ftnref4" style="font-family: inherit;" title=""><span class="MsoFootnoteReference"><span class="MsoFootnoteReference"><span style="line-height: 115%;">[2]</span></span></span></a></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLdE9RNo3LY-l7sIvRVUNOTt0CbjTi6WUPrBGxXmrFiQ4yJbMtk_p1DTD5PhNp_DO3rVXfuF4mnnpmVrtyqh-NCEdPxmtgsex0W4DczMmTh0EAbvJUVNMwwaN5kiHJHkrT3hpxCoMfNloT5bgdlvyD-dLm7DkzP_in6Wt0RPBTzTER1REDtm1wi77-/s4000/Sauvon%20kirkko%20(208).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLdE9RNo3LY-l7sIvRVUNOTt0CbjTi6WUPrBGxXmrFiQ4yJbMtk_p1DTD5PhNp_DO3rVXfuF4mnnpmVrtyqh-NCEdPxmtgsex0W4DczMmTh0EAbvJUVNMwwaN5kiHJHkrT3hpxCoMfNloT5bgdlvyD-dLm7DkzP_in6Wt0RPBTzTER1REDtm1wi77-/s320/Sauvon%20kirkko%20(208).jpg" width="240" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Sauvon kirkon 1600-luvun jälkipuoliskolla rakennettuun urkuparveen <br />on kirjattu monenlaista mielenkiintoista, kuten oletettu kirkon valmistumisajankohta <br />sekä muinaisten kirkkoherrojen nimiä. Kuva itse otettu.</i></td></tr></tbody></table>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Jupakalle tuli jatkoa, kun syyskuussa 1899 kirjoitti nimimerkki A.
O. H. <i>Sanomia Turusta</i> -lehdessä otsikolla "<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sauwon kirkon turmeleminen ja kirkkoherran wirkawirhe</i>". Hän
perusti kirjoituksensa <i>Kyläkirjaston Kuvalehden</i> tietoihin ja sen perusteella
syytti seurakuntaa muinaisaikaisten muistomerkkien rauhoittamista ja
suojelemista koskevan lain vuodelta 1883 rikkomisesta maalaamalla tällaisen
valheellisen kirjoituksen mainittuun kohtaan. Kirjoittaja antoi tämän
perusteella sauvolaisista tylyn arvion: "<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kylläpä sauwolaiset näkywät olewan oikeita hölmöläisiä!</i>"<a href="#_ftn5" name="_ftnref5" style="mso-footnote-id: ftn5;" title=""><span class="MsoFootnoteReference"><span style="mso-special-character: footnote;"><!--[if !supportFootnotes]--><span class="MsoFootnoteReference"><span style="line-height: 115%;">[3]</span></span><!--[endif]--></span></span></a>
Kirjoittaja on luultavasti Axel Olai Heikel, joka toimi tuolloin Muinaistieteen
toimikunnan intendenttinä ja Suomen muinaismuistoyhdistyksen hallituksen
jäsenenä. Myöhemmin hän oli perustamassa Seurasaaren ulkomuseota ja hankki
sinne muun muassa Karunan vanhan puukirkon.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhfu-M5hR8R5ajdjSxhHLJFKHAhEhgwAB9fz0Lm5cLWN9iPqpESCnk501cEUx1QPUjzgnFoOshiNRGJsFMHPv9wHmkX57GmdoZwgcQS59DNgS8x4gEPOS_7okGaVwQKU0Y9TfpAz07mr3_ObnWnjcecfgQou1ga2YoAXAa9AImbUE_Y-44QmQQ98Upc" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="640" data-original-width="392" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhfu-M5hR8R5ajdjSxhHLJFKHAhEhgwAB9fz0Lm5cLWN9iPqpESCnk501cEUx1QPUjzgnFoOshiNRGJsFMHPv9wHmkX57GmdoZwgcQS59DNgS8x4gEPOS_7okGaVwQKU0Y9TfpAz07mr3_ObnWnjcecfgQou1ga2YoAXAa9AImbUE_Y-44QmQQ98Upc" width="147" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Axel Olai Heikel (1851-1924) tuomitsi sauvolaiset <br />oikeiksi hölmöläisiksi. Hän liittyy paikkakuntaan <br />myös muista yhteyksistä, sillä hän hankki Helsingin <br />Seurasaareen nykyisin Sauvoon kuuluvasta Karunasta <br />puukirkon, josta on tässäkin blogissa kerrottu useaan otteeseen.<br />Kuva Wikimedia Commons: </i><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Axel-Olai-Heikel.jpg">File:Axel-Olai-Heikel.jpg - Wikimedia Commons</a></td></tr></tbody></table><span style="font-family: inherit;"><br /></span><p></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">A. O. H. sai sitten valokuvan kirkon päädystä, jossa
vuosiluku näkyi olevan 1806. A. O. H. tosin oletti sen olevan epäselvästi
kirjattu v. 1896.<a href="#_ftn6" name="_ftnref6" style="mso-footnote-id: ftn6;" title=""><span class="MsoFootnoteReference"><span style="mso-special-character: footnote;"><!--[if !supportFootnotes]--><span class="MsoFootnoteReference"><span style="line-height: 115%;">[4]</span></span><!--[endif]--></span></span></a>
Pian tuli lehtiin kuitenkin oikea tieto, jonka lähteenä oli tuolloin jo kuollut
Sauvon pitkäaikainen urkuri Adolf Fredrik Lillberg. Kirjoituksen mukaan vuosi
on selvästikin 1806 ja on tuona vuonna turkulaisen maalarimestari Erik
Wennerqvistin tekemä. </span><span style="font-family: inherit;">Teksti oli päätetty jättää viimeisimmässä korjauksessa
näkyviin siksi, että sen ajateltiin olevan muisto menneiltä ajoilta.</span><a href="#_ftn7" name="_ftnref7" title=""><span class="MsoFootnoteReference"><span class="MsoFootnoteReference"><span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: inherit;">[5]</span></span></span></span></a></p><p><span style="font-family: inherit;">Vuonna 1806 kirkkoon oli näet puhkaistu toinen eli läntinen pohjoisikkuna. Mahdollisesti tällöin tehtiin myös asehuoneeseen uusi ulko-ovi, alkuperäiset ulko-ovethan ovat olleet asehuoneen sivuilla. Näiden ovien hahmot ovat yhä erotettavissa. Uusi ovi on toisen arvion mukaan tehty mahdollisesti vasta 1830-luvulla. Nämä työt ilmeisesti yhdessä muiden remonttien kanssa tekivät muurarimestari Jaakko Grandell ja kisälli Erik Wennerqvist. Ja juuri näistä herroista löytyy tämän sekaannuksen sylttytehdas.</span></p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUuokUqIEMsMOzaXx2BHpWOm2pkUmzDSyIWqUuSXPXRnFnVbRgpDn5dWeoxApOQxPMpOkyQ1uYWAijBZv6Oc24YjpQngV-8pnuNeuKG3G5oCWrz5RkgBSjtbKDDx-C4k_4L_Wmrerzf5Ei6sugCUeYqJ3eP1HYgqeoglsJsynN34Bu2j8Y8jXEIFeJ/s4000/20220520_085238.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="1800" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUuokUqIEMsMOzaXx2BHpWOm2pkUmzDSyIWqUuSXPXRnFnVbRgpDn5dWeoxApOQxPMpOkyQ1uYWAijBZv6Oc24YjpQngV-8pnuNeuKG3G5oCWrz5RkgBSjtbKDDx-C4k_4L_Wmrerzf5Ei6sugCUeYqJ3eP1HYgqeoglsJsynN34Bu2j8Y8jXEIFeJ/s320/20220520_085238.jpg" width="144" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Asehuoneen vieressä, Rosenlewien haudan takana näkyy <br />entisen oviaukon hahmo. Mahdollisesti Grandell ja Wennerqvist <br />olivat muuraamassa sitä umpeen v. 1806. Kuva itse otettu.</i></td></tr></tbody></table><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Juuri näiden remonttimiesten toimesta näet kirjoitettiin kirkon länsipäädyn alimpaan nauhakomeroon sanat "<i>Sinna wona 1806 Erik Wennerqvist</i>". Teksti oli välillä peitettynä, mutta oli sitten otettu uudelleen esiin ja tulkittu <i>Rauman Lehden </i>kirjeenvaihtajan toimesta väärin. Ehkä juuri Wennerqvistin nimi kuului niihin jutussa mainittuihin muihin kirjoituksiin, joista "</span><i style="font-family: inherit;">ei tawallinen kuolewainen ainakaan selwää hopus ota</i><span style="font-family: inherit;">". Kyseinen kirjeenvaihtaja lienee lukenut tekstin nopeasti eikä ole tajunnut jälkiosaa nimeksi, jolloin se on jäänyt käsittämättömäksi.<br /></span><span style="font-family: inherit;"><br />Näin päättyi Sauvon lyhytikäinen asema Suomen vanhimpana kirkkona. "</span><i style="font-family: inherit;">Sic transit gloria mundi</i><span style="font-family: inherit;">", 'Niin katoaa maailman kunnia', kirjoitti jo Tuomas Kempiläinen 1400-luvulla. 1970-luvun remontissahan muuten kirkon valmistumisvuodeksi varmistui 1472, kun keskiaikaiset seinämaalaukset pääsivät paljastamaan salansa. Mutta se on toinen tarina taas se...</span></p><p class="MsoNormal">Tämän kirjoituksen aiheena ollut teksti on muuten muistaakseni ollut jonkun remontin yhteydessä hetken aikaa esillä myös 2000-luvulla. En nyt vain löytänyt asiaa koskevaa uutista muistini vahvistukseksi. Silloin se päätettiin kuitenkin palauttaa piiloonsa. Ehkä se taas sadan vuoden päästä pääsee hämmentämään kirkonkorjaajia ja ohikulkijoita. Pistäkää siis tämä kirjoitus talteen, niin pääsette sadan vuoden päästä pätemään hämmästelijöille.</p><div style="mso-element: footnote-list;">
<div id="ftn1" style="mso-element: footnote;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxxn2mr9Fw08SUo6GIHXStMBpKv_DCb1kchErcpffxfbRaJCPMPyahROY6q2jB1uBXuGgi9FohNnBACFPVsFKAEWrxrh3sJfQdUNJipgJl3qnlUA-UuggWoz_Npxzm2DEWheS_A9WkMYOLyzcwlBHT9eSvvon4kqn8EHzb3RKMe_n4R9mL42tMGXSM/s280/Sinna%20Wona.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="91" data-original-width="280" height="91" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxxn2mr9Fw08SUo6GIHXStMBpKv_DCb1kchErcpffxfbRaJCPMPyahROY6q2jB1uBXuGgi9FohNnBACFPVsFKAEWrxrh3sJfQdUNJipgJl3qnlUA-UuggWoz_Npxzm2DEWheS_A9WkMYOLyzcwlBHT9eSvvon4kqn8EHzb3RKMe_n4R9mL42tMGXSM/s1600/Sinna%20Wona.png" width="280" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tässä suurennoksena kirjoituksen alussa olevassa v. 1898 valokuvassa näkyvä tekstinauha. Kieltämättä ainakin tätä katsoessa tuntuu kahdeksikon tulkinta kakkoseksi hyvinkin ymmärrettävältä.</i></td></tr></tbody></table><p class="MsoFootnoteText"><b><u>Lähteet:</u></b></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Tove Riska: <i>Suomen
kirkot. Turun arkkihiippakunta III osa. Turun tuomiorovastikunta I</i> (1964).</span><o:p></o:p></p></div><div id="ftn2" style="mso-element: footnote;">
</div>
<div id="ftn3" style="mso-element: footnote;">
<p class="MsoFootnoteText"><a href="#_ftnref3" name="_ftn3" style="mso-footnote-id: ftn3;" title=""><span class="MsoFootnoteReference"><span style="mso-special-character: footnote;"><!--[if !supportFootnotes]--><span class="MsoFootnoteReference"><span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 10pt; line-height: 115%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-font-kerning: 0pt; mso-hansi-theme-font: minor-latin; mso-ligatures: none;">[1]</span></span><!--[endif]--></span></span></a>
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Wanha kirkko</i>. Rauman Lehti nro
57/1898, 24.5.1898. Artikkelin verkkoversio <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/580443?page=2">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/580443?page=2</a><o:p></o:p></p>
</div>
<div id="ftn4" style="mso-element: footnote;">
<p class="MsoFootnoteText"><a href="#_ftnref4" name="_ftn4" style="mso-footnote-id: ftn4;" title=""><span class="MsoFootnoteReference"><span style="mso-special-character: footnote;"><!--[if !supportFootnotes]--><span class="MsoFootnoteReference"><span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 10pt; line-height: 115%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-font-kerning: 0pt; mso-hansi-theme-font: minor-latin; mso-ligatures: none;">[2]</span></span><!--[endif]--></span></span></a>
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kirkolta kirkolle. Vaelluksia Suomen
seurakunnissa. Paimio ja Sauvo</i>. Kyläkirjaston Kuvalehti nro 7/1899,
1.7.1899. Artikkelin verkkoversio <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/870807?page=4">https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/870807?page=4</a><o:p></o:p></p>
</div>
<div id="ftn5" style="mso-element: footnote;">
<p class="MsoFootnoteText"><a href="#_ftnref5" name="_ftn5" style="mso-footnote-id: ftn5;" title=""><span class="MsoFootnoteReference"><span style="mso-special-character: footnote;"><!--[if !supportFootnotes]--><span class="MsoFootnoteReference"><span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 10pt; line-height: 115%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-font-kerning: 0pt; mso-hansi-theme-font: minor-latin; mso-ligatures: none;">[3]</span></span><!--[endif]--></span></span></a>
A. O. H.: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sauwon kirkon turmeleminen ja
kirkkoherran wirkawirhe.</i> Sanomia Turusta nro 221/1899, 23.9.1899.
Artikkelin verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/576391?page=2">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/576391?page=2</a><o:p></o:p></p>
</div>
<div id="ftn6" style="mso-element: footnote;">
<p class="MsoFootnoteText"><a href="#_ftnref6" name="_ftn6" style="mso-footnote-id: ftn6;" title=""><span class="MsoFootnoteReference"><span style="mso-special-character: footnote;"><!--[if !supportFootnotes]--><span class="MsoFootnoteReference"><span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 10pt; line-height: 115%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-font-kerning: 0pt; mso-hansi-theme-font: minor-latin; mso-ligatures: none;">[4]</span></span><!--[endif]--></span></span></a>
A. O. H.: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Lisäys ja oikaisu historiaan
Sauwon kirkon turmelemisesta.</i> Uusi Aura nro 221/1899, 23.9.1899. Artikkelin
verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/744016?page=2">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/744016?page=2</a><o:p></o:p></p>
</div>
<div id="ftn7" style="mso-element: footnote;">
<p class="MsoFootnoteText"><a href="#_ftnref7" name="_ftn7" style="mso-footnote-id: ftn7;" title=""><span class="MsoFootnoteReference"><span style="mso-special-character: footnote;"><!--[if !supportFootnotes]--><span class="MsoFootnoteReference"><span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 10pt; line-height: 115%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-font-kerning: 0pt; mso-hansi-theme-font: minor-latin; mso-ligatures: none;">[5]</span></span><!--[endif]--></span></span></a><span style="mso-ansi-language: SV-FI;"> <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span lang="SV-FI">Från allmänheten. Inskriptionen å Sagu kyrka. </span></i></span>Aftonposten
nro 200/1899, 29.9.1899. Artikkelin verkkoversio <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/516173?page=4">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/516173?page=4</a>
; <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Huomiota herättänyt kirjoitus Sauwon
kirkon seinässä.</i> Uusi Aura nro 226, 29.9.1899. Artikkelin verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/744023?page=2">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/744023?page=2</a><o:p></o:p></p>
</div>
</div>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-82557874417367756412022-12-25T10:32:00.000+02:002022-12-25T10:32:25.320+02:00Vaivattu työväen rukoilevaissaarnaaja Lars Viktor Strandstén<p><i>Kirjoittanut: Ossi Tammisto</i></p><p>LARS VIKTOR STRANDSTÉN (1852-1928)</p><p>"<i>Herran armo rauha ja Siunaus! Isältä Jumalalta! ja Rauha rauhan Ruhtinaaltamme Herralta Jesukselta Kristukselta!!! Olkoon sinun ja minun ja kaikkein armo-lasten kanssa: jotka totuudessa Herran nimeä avuksensa huutavat. Idäs: Lännes: Eteläs: Pohjoises.</i>"</p><p>- kirjeestä Oskar Rajakalliolle 22.3.1924.</p><p>Jo vuosi sitten olisin halunnut kirjoittaa teille Lars Viktor Strandsténista, Noormarkussa syntyneestä ja Karkussa kuolleesta satakuntalaisen rukoilevaisuuden edustajasta. Rukoilevaisten parissa on esiintynyt yhteiskunnalliselta statukseltaan monenlaisia saarnaajia, ja Strandstén edusti heidän joukossaan vähäväkistä kansaa, joka Mestarinsa tavoin oli "<i>kipujen mies ja sairauden tuttava</i>". </p><p>Silti tai ehkä siksi hän oli aikoinaan arvostettu sananjulistaja, ja vaikuttipa hän politiikassakin, kristillisessä työväenliikkeessä. Luettuani pari hänen joulukirjettään päätin, että hänet on syytä esitellä juuri jouluna, ja liitin otteet hänen joulukirjeistään tämän kirjoituksen loppuun.</p><p><b><u>Lukemalla uskoon</u></b></p><p>Lars Viktor Strandstén syntyi Satakunnan Noormarkussa Söörmarkun kylässä 17. tammikuuta 1852. Hänen isänsä oli rautaseppä, ja vanhemmat kasvattivat poikansa kunnioittamaan Jumalaa. Kylillä ei sopinut hillua, ja ehkä siksikin pojalla oli aikaa oppia lukemisen taitoa niin, että Raamattu tuli luettua läpi jo 12-vuotiaana. Ensimmäinen synti, joka jäi tietoisena tekona omaatuntoa painamaan oli kiroilu lehmiä laitumelle viedessä. Tämä kertonee osaltaan herkästä omastatunnosta. Myöhemmin hän koki erityiseksi helmasynnikseen ylpeyden, muut kun kehuivat häntä hyväksi lukijaksi, ja sekös tuntui rautasepän pojasta hyvältä.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNSbogoZGwb3c-N4iVgT1yFY8tLZdLK8uYivyQq0JvloUrtyRMJlYk0iilYg9P57--1QWDaQRNim0o10sES_FW4KFeIRVwnlksT5aKNb1pnYAEOgni3q0w33AkMFJlRlbcQm5COIl0nEjr3kbS-xMMhCemgz5LuVewDiY0OYCzhZiiwCyYVJYDrxde/s1200/5C9C7DC9-97D5-42F1-B963-F6D8CFDF6A9A.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="812" data-original-width="1200" height="217" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNSbogoZGwb3c-N4iVgT1yFY8tLZdLK8uYivyQq0JvloUrtyRMJlYk0iilYg9P57--1QWDaQRNim0o10sES_FW4KFeIRVwnlksT5aKNb1pnYAEOgni3q0w33AkMFJlRlbcQm5COIl0nEjr3kbS-xMMhCemgz5LuVewDiY0OYCzhZiiwCyYVJYDrxde/s320/5C9C7DC9-97D5-42F1-B963-F6D8CFDF6A9A.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kuvassa Noormarkun kirkko 1890-luvulla. Tämä oli Strandsténin lapsuus- ja nuoruusaikojen kotikirkko. Se tuhoutui kellotornia lukuun ottamatta sisällissodan pommituksissa, mikä varmasti osaltaan voimisti Strandsténin kammoksuntaa punaisten kapinaa kohtaan. Kuva Satakunnan museon kokoelmista, <a href="https://www.finna.fi/Record/satakunnanmuseo.5C9C7DC9-97D5-42F1-B963-F6D8CFDF6A9A">https://www.finna.fi/Record/satakunnanmuseo.5C9C7DC9-97D5-42F1-B963-F6D8CFDF6A9A</a></i></td></tr></tbody></table><p>Nälkävuonna 1867 poikaa kohtasi 15-vuotiaana tragedia, kun äiti menehtyi kuumetautiin. 20 vuoden iässä hänen elämässään tapahtui hengellinen murros. Hän kertoi itse jälkikäteen, että siihen aikaan oli Söörmarkussa jonkun verran "rukoilevaisiksi" kutsuttuja ihmisiä. Heitä pitivät muut hourupäinä ja omanvanhurskauden rakentajina, onnettomina ja surullisen näköisinä ihmisinä.</p><p>Strandsténin näkemys ei hänen mukaansa poikennut yleisestä mielipiteestä. Nämä rukoilevaiset pitivät yhteisiä seuroja rukoillen ja veisaten. Kerran Larsin sisko Josefiina ehdotti, että mennään katsomaan heidän seurojaan, ja niin sisarukset menivät. Nuori mies selvästi tiedettiin lukumieheksi, sillä heidän astuessaan sisään kehotettiin häntä lukemaan Retziuksen postillasta saarna seuraväelle. Oli 16. sunnuntai Kolminaisuudenpäivästä, ja raamatuntekstinä saarnalle Nainin kaupungissa eläneen lesken pojan hautajaissaatosta, jossa Jeesus herätti pojan eloon. </p><p>Saarna oli Strandsténin mukaan varsinkin loppupuoleltaan niin voimakkaasti nuorille puhuttu, että se iski lukiessa luihin ja ytimiin. Sana tuomitsi nuorukaisen syvimpään helvettiin, ja omatunto toisti tuomion oikeaksi. Tuossa hetkessä Strandsténin sielussa aukesi uusi maailma, eivätkä silmätkään pysyneet enää kuivina. Hänen sydämessään tuntema ylpeys nöyrtyi ja hän tunsi itsensä suureksi syntiseksi. Aika ovelia olivat paikalliset rukoilevaiset, käännyttivät nuorukaisen niin, että tämä itse saarnasi itselleen. Tilanteen dramaattisuudesta kertoo sekin, että Strandstén osasi myöhemmin sanoa tarkkaan, minkä ikäisenä tuo murros tapahtui, 20 vuoden, 7 kuukauden ja 9 päivän iässä.</p><p><b><u>Sananjulistajaksi kasvamassa</u></b></p><p>Jonkun aikaa Strandstén eli omasta mielestään tuomitussa tilassa, kunnes sai kokea armon riemun, tai omien sanojensa mukaan "<i>Kaanaan viinimarjat tulivat suuhuni</i>". Joka tapauksessa elämään tuli uskon ilo. Koko Söörmarkun kylässä oli tuolloin hengellinen herätys. Silloin siellä alkoivat käydä myös 'vanhat isäkristityt', pitkän linjan saarnaajat ottamaan herätyksen hoiviinsa, kuten Daniel Dahlberg Kiukaisten Paneliasta. Ehkä tällöin alkoi myös Strandsténin oma kouliintuminen saarnaajaksi, hyvänä lukijana kun osasi ammentaa niin Raamatusta kuin rukoilevaisten arvostamilta kirjoittajilta.</p><p>Strandsténin kehittymisestä sananjulistajaksi kertoo sekin, että hän toimi myös laulunsanoittajana. Kokoelmassa <i>Halullisten sielujen hengelliset laulut </i>on ainakin laulu nro 167, joka mainitaan Strandsténin v. 1874 sanoittamaksi. Laulussa näkyy kilvoituksen tärkeyden korostus alkaen näin: "<i>Ah, Jesu, kiinnitä minua lujemmin sinuhun sillä sydämeni paha on, kuin vie mun kuolohon</i>".</p><p>Nuorena Strandstén työskenteli isänsä pajassa. V. 1876 isä kuitenkin kuoli ja perheen torppa meni vanhemmalle pojalle. Lars joutui etsimään omaa paikkaansa: "<i>Ei ollut tietoa mihin mentäisiin. Taivas oli kattona ja maa lattiana.</i>" Hän pääsi kuitenkin lampuodiksi A. Ahlströmin tilalle, missä hän olikin sitten 14 vuotta. 1878 hän avioitui Kaisa Liisa Isakintytär Fagerroosin kanssa ja heille syntyi viisi lasta. Myöhemmin hän osti velaksi talon Siikaisista, mutta joutui sitten myymään sen pois. Lopulta hän päätyi Karkkuun eläen siellä loppuikänsä torpparina. Mitä lapsiin tulee, niin kuolinilmoituksessa häntä muisteli enää yksi tytär, mikä kertonee karua kieltään perheen vaiheista.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXhW0207ssB_PEFdQPhLPFZ25wPBwhmvKQ2KX2ZMF0x-jAKRKIdcCXe5aWOlQuqgGrXUvpZs-FX9ihthqvYwUHcvaHl0MWp6kffSZsHYOFBJhlrEms5TLOCln0ByS0JE38Plz0-K-44dFOBHE1jn3bwuuyjuR_8VgnPM1WAx78xJ4cgFSzCp3LL3Q9/s925/Screenshot_20221224-163952_Samsung%20Internet.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="925" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXhW0207ssB_PEFdQPhLPFZ25wPBwhmvKQ2KX2ZMF0x-jAKRKIdcCXe5aWOlQuqgGrXUvpZs-FX9ihthqvYwUHcvaHl0MWp6kffSZsHYOFBJhlrEms5TLOCln0ByS0JE38Plz0-K-44dFOBHE1jn3bwuuyjuR_8VgnPM1WAx78xJ4cgFSzCp3LL3Q9/s320/Screenshot_20221224-163952_Samsung%20Internet.jpg" width="249" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Karkun 1913 rakennettu kirkko toimi sisällissodassa punaisten linnoituksena, missä yhteydessä sen sisustus turmeltui. Kuva Wikimedia Commons: https://commons.m.wikimedia.org/wiki/File:Karkun_kirkko_2012.JPG#mw-jump-to-license</i></td></tr></tbody></table><p>Vaikka maallisissa toimissa menestys ei aina ollut suurta, niin hengellisellä saralla oli toisin. Strandsténin mainitaan olleen 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Noormarkun rukoilevaisten huomattavin johtaja. Hän teki saarnamatkoja myös ainakin Harjavaltaan ja Kankaanpäähän, jonka rukoilevaisiin hänellä oli kirjeenvaihdonkin perusteella lämmin suhde, varsinkin Oskari Rajakallioon ja aiemmin blogissa esiintyneeseen Severiina Santasaloon ( <a href="https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2021/04/kankaanpaan-hurskaasti-herannyt.html">https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2021/04/kankaanpaan-hurskaasti-herannyt.html</a> ). Rukoilevaisten saatua omat kesäjuhlansa, Länsi-Suomen herännäisjuhlat, kelpasi Strandsténkin sinne monesti puhujien joukkoon ja liikkeen lehteen kirjoittamaan.</p><p>Strandsténin julistama kristillisyys oli ainakin hänen säilyneissä kirjeissään armon kerjäläisyyden kyllästämää. Jumalan armo kuului niille, jotka köyhinä, kurjina, alastomina ja omissa silmissän kaikkein huonoimpina ovat vain Herran Jeesuksen varassa. Juuri tälle paikalle Strandstén asetti myös itsensä. Nuorempana hänen mainittiin käyttäneen kovaakin kieltä, ja häneltä on säilynyt muun muassa lausahdukset "<i>Jumala on paljon rakastanut meitä pirun porttoja</i>", mikä tosin lienee tarkoitettu lohduttavaksi puheeksi, sekä "<i>Moni nukkuu synnin raskasta rautaunta. Kyllä helvetissä piisaa kyyneleitä, muttei tule koskaan parannusta.</i>"</p><p>Myöhemmin Strandsténia on kuitenkin kutsuttu Johannes -luonteeksi rakkauden apostoliin viitaten. Ehkä hän pehmeni vanhemmiten, tai sitten kyse on siitä, että hän sovitti ankarat sanansa myös itseensä. Dogmatiikan professori Osmo Tiililän mukaan Strandsténin kirjeissä korostuu voimakkaasti synnintunto, ja armosta iloitseminen vain välillä välähtää esiin. Tiililän mukaan häntä erottaa Pohjanmaan ja Savon herännäisyydestä lähinnä alituinen puhe rukouksesta sekä sellainen pyhitetty kielenkäyttö, jossa ei ole sitäkään huumorin välkettä, jota heränneiden puheissa saattoi Tiililän mukaan tavata. Tosin Tiililä ei saanutkaan koskaan kuulla Strandsténin puheita, vain lukea tämän kirjeitä. Joka tapauksessa Strandstén lienee ollut vaikuttava puhuja, sillä rovasti O. J. Caseliuksen kerrotaan sanoneen häntä kuultuaan: "<i>Kyllä sillä miehellä on sattuvat sanat.</i>"</p><p><b><u>Kristillisen työväenliikkeen edustaja</u></b></p><p>Strandstén kuului maallisessakin mielessä yhteiskunnan vähäosaisiin, muutettuaan Karkkuun hän toimi siellä torpparina. Monesti hän kirjeissään kiittää muilta uskovilta saamistaan avustuksista. Hän myös toimi kristillisessä työväenliikkeessä ollen ainakin v. 1907 Suomen Kristillisen Työväenliiton äänenkannattajan <i>Tähden</i> asiamiehenä ja v. 1916 Kristillisen työkansan vaaliliiton ehdokkaana. Hän kuului Kokemäen ja Köyliön valitsijayhdistykseen nimeltä "<i>Kristillinen kansa Kristuksen kirkon puolesta epäkohtien poistamiseksi</i>".</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbYFt_ip6JU9GDIe1VKLJORTrDy8otxrJjmczBikmtixFH4DpduJZgtC4E-ejvE3yK-ihTYmNMkH5tE9gAozaPid55Yg2eyz81twMrlYRfJGl_49s6TQMvrbGKIO7GRJuFFEdu3SHAonseym7oGyzs8yvJ69iWEYkZhw_l8XVsWPo8H4RTDaKGztAp/s2257/Kristillisen%20ty%C3%B6kansan%20vaaliliitto%201916.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1237" data-original-width="2257" height="350" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbYFt_ip6JU9GDIe1VKLJORTrDy8otxrJjmczBikmtixFH4DpduJZgtC4E-ejvE3yK-ihTYmNMkH5tE9gAozaPid55Yg2eyz81twMrlYRfJGl_49s6TQMvrbGKIO7GRJuFFEdu3SHAonseym7oGyzs8yvJ69iWEYkZhw_l8XVsWPo8H4RTDaKGztAp/w640-h350/Kristillisen%20ty%C3%B6kansan%20vaaliliitto%201916.png" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kristillisen työkansan vaaliliiton valitsijayhdistyksillä oli komeita nimiä. <br />Näissä riveissä myös Strandstén seisoi. Työkansa nro 26, 30.6.1916.</i></td></tr></tbody></table><br /><p>Ehkä tämä kristillisen työväenliikkeen kautta tapahtunut poliittinen aktiivisuus selittää sitä Tiililän huomioimaa asiaa, ettei Strandstén tuntenut sympatiaa sisällissodassa punaisten riveissä taistelleita kohtaan huolimatta siitä, että itsekin kuului vähäosaisiin. Strandstén kirjoitti useassa säilyneessä kirjeessään sisällissodan kauhuista ja oli erityisen järkyttynyt siitä, että sellaisetkin, jotka olivat olleet rukoilevaisten joukossa, "<i>monta vuotta käyneet Seuroissa, olleet ylimmäisiä Rukoilioita lahjoistas kiittäneet ja jyristäneet ja menneet Punaisten puolelle anttikristusta kumartavat.</i>" Punaisten tekemiä veritekoja hän kauhisteli ja näki tässä varoittavan esimerkin siitä, miten luopuminen oli aina vaarana.</p><p>Kammoksuntaa tekee ymmärrettäväksi sekin, että sisällissota liittyi suoraan kahteen Strandsténille läheiseen kirkkoon. Noormarkun kirkko tuhoutui pommituksissa, ja Karkun kirkkoa punaiset käyttivät linnoituksenaan tuhoten sen sisustuksen. Voi kuvitella, miten kumpikin tapaus järkytti saarnamiestämme syvästi.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhekym78X9o7QUJogsrWRF9K8Awfh7Hbh6Tthlhemv2Pcassm1uwx7wOM_7vBS_mUYgVvZ4-o2QAWsq5b6nl7SpFdqpOGTGw-pKF8KnS9MIoX_f_Ml2E-6zUSJg-WUFouWwGn1dM4iRUcUzE7X2Rgrv7ghjyJ9zqnnhkpyZbrFmwO4CXS3di13jsQVF/s711/Strandst%C3%A9nin%20kuolinilmoitus%20Lalli%201928.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="711" data-original-width="417" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhekym78X9o7QUJogsrWRF9K8Awfh7Hbh6Tthlhemv2Pcassm1uwx7wOM_7vBS_mUYgVvZ4-o2QAWsq5b6nl7SpFdqpOGTGw-pKF8KnS9MIoX_f_Ml2E-6zUSJg-WUFouWwGn1dM4iRUcUzE7X2Rgrv7ghjyJ9zqnnhkpyZbrFmwO4CXS3di13jsQVF/s320/Strandst%C3%A9nin%20kuolinilmoitus%20Lalli%201928.png" style="opacity: 1;" width="188" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Strandsténin kuolinilmoitus Lalli -lehden nro 108, 12.5.1928.</i></td></tr></tbody></table><p><b><u>Ahdistusten kautta haudan lepoon</u></b></p><p>Strandsténin viime vuodet olivat pahenevaa köyhyyden ja sairauden aikaa. Vielä 1927 hän oli herännäisjuhlien puhujana Eurajoen opistolla. Hänen muistetaan olleen vanha ja kulkeneen kumarassa, mutta sanoneen ainakin näin: "<i>Tämä rukoilevainen kansa mielellään puhuu kaikista näyistä ja ilmestyksistä. Niistä ihmiset kertovat kokemuksiaan. Mutta niissä ei ole mitään perustusta, ja minä en puhu niistä, vaan vain lujasta ja profeetallisesta Jumalan sanasta, sillä sana on kaiken perustus.</i>" Sanat näyttävät jääneen kuulijoiden mieleen. Kipujen ja köyhyyden keskellä elänyt saarnamies ehkä aavisteli aikansa vähyyttä ja halusi jättää omilleen kestävän pohjan, jolle rakentaa tulevaisuudessa. Mainittakoon, että Strandstén oli rukoilevaisten tapaan vanhojen kirkollisten kirjojen ystäviä ja suri sitä, että papit käyttivät uusia kirjoja.</p><p>Strandstén sai kokea voimallisesti viljelemänsä sanonnan "<i>Ei alkua kruunata vaan loppu</i>". Vuonna 1927 hän oli kirjeessään iloinnut, miten vaikeudet olivat saaneet nöyrryttää hänen ystäväänsä Severiina Santasaloa oman heikkoutensa tuntoon. Viimeisinä aikoinaan Strandstén oli itse samassa koulussa.</p><p>19. maaliskuuta 1928 hän kirjoitti yöllä kirjeen, jossa kuvaili valtavia tuskiaan: "<i>Nyt on kellon yhdenaika yöllä, olen niin Hirmuisissa tuskissa ja vaivoissa jota ei kieli voi ulos puhua: Syhytys taudissa: koko ruumiini on niin kuin Helvetissä puolittain sanoa; usiammat yöt olen saanut valvoa; ei saa ollenkaan nukkua. olen jo uhrannu yli 50 markan ulkonaisiin Lääkkeisiin! Kolme kertaa oltu Lääkärissä Ei Mistään ole apua tullu. tälläkin hetkellä Polttaa jalkojani ja on ajetuksissa kuin pölkyt. Nyt on kolmatta kuukautta kuin olen Puhalla astonu jalkaani; en yli Laattian pääse kuin puita Myören; ei saa astoa jalkainsa päälle. olen kuin tulimeressä, ei Piirtämisestä tahro tulla mitään.</i>"</p><p>Tuskansa keskellä Strandstén murehti, ettei vain luopuisi uskosta niiden tähden. Siksi hän kirjeessään pyysi muita rukoilemaan, kun ei itse enää kyennyt polvistumaan rukoukseen. 6. toukokuuta 1928 tuo patriarkka jätti tämän maailman vaivat taakseen 76-vuotiaana. Kuolinilmoituksessa häntä muistelivat leski sekä tytär ja lastenlapset sekä lastenlastenlapset. Ilmeisesti muiltakin lapsilta oli siis jäänyt jälkikasvua. Ilmoitukseen oli laitettu <i>Halullisten sielujen hengellisistä lauluista</i> nro 183, "Matkamiehen ehtoovirsi", joka alkaa näin: "<i>Jopa loppuu päivän vaiva, ehtoo levon mulle tuo, rasitetun täällä aivan Herra rauhaan mennä suo</i>". Nämä sanat sopivat varmasti hyvin kuvaamaan vainajankin tuntoja.</p><p><b><u>Strandsténin joulusaarnat</u></b></p><p>Kuten alussa kirjoitin näin joulun aikaan minua kiehtovat Strandsténin kirjeiden joulutervehdykset. Niinpä laitan ne tähän loppuun esimerkeiksi Strandsténin kirjoitustavasta sekä lukijan niin halutessa jouluhartaudeksi.</p><p>Vanhempi on 17. joulukuuta 1908 Oskar Rajakalliolle lähetetystä kirjeestä: </p><p>"---<i>Jos jumala suo ja sen armon lahjoittaa, että elämme, Niin nyt lähestyy Suuri Vapahtajamme, ja veri Ylkämme Syntymä juhla. Oo! Että hän sais uuristavalla armollansa Puhristaa ja Pestä; Sydämme Temppelikses ja asumasiakses! Oo! että minä ja kaikki Syntiin vajonneet aadamin Lapset saisimme Tuntea ja maistaa! Joulu iloa Joulun Rauhan sanomaa! Että Lapsi on meille Syntyny: Poika on meille annettu.</i></p><p><i>Lopuksi toivotan teille kaikille Onnellista Joulua!</i></p><p><i>Ja että me löydettäisiin nuhteettomina: valkeuden lapsina, Palavina; ja paistavina Kynttilöinä: Tämän pahan elkisen nurjan Sukukunnan keskellä. Herran tulemisen hetkenä! Ahkeriksi valvomisessa ja Rukouksessa! Pyhissä menoissa ja jumalisuudessa. että me Jumalan väellä Uskon kautta autuuteen Kätketyksi tulisimme! Näillä sanoilla toivotan! tällä Adventti aikana; että se meidänkin Sydämmessämme niin ja amen! olisi! Ja saisimme kerran yhtyä Siihen suureen Hoosianna veisuun! amen! ---</i>"</p><p>Joulun sanoma puhutteli Strandsténia myös hänen vanhoilla päivillään. 22. joulukuuta 1924 päivätyssä kirjeessä hän kirjoitti: </p><p>"<i>--- Nyt Wapahtajamme Jesuksen Syntymä muisto juhla, on ovemme edessä Oo! jos hän saisi tulla meille kaikille! parhaaksi Joulu vieraaksi parhaaksi aarteeksi ja tavaraksi. Oo! Ihania armon kerjäläisiä joille on Kirkastunu kristuksen veri ja haavat eikä tarvitse enää synneissänsä hukkua, vaan nyt löyty peso ja puhdistus lähde kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan siellä Sionin tytärten saastaisuus puhdistetaan joka aika tuomitsevan ja polttavan hengen kautta. Oo! ihanaa Evangeliumia; kaikille murheellisille peljästyneille vapiseville omille tunnoille Jesuksen kristuksen veri puhristaa meitä kaikista synneistä. olen vähän piirtänyt sentähden; ettes Sanan ja koettelemuksen kautta tiedä paremmin kuin minä. en tässä etsi omaa kunniatani: engä tahdokkaan ulkokullailla Jumalan ja ihmisten edessä; se on kauheimpia Syntejä Jumalan edessä; totuuden pitää meidän ymmärtämään; totuus meitä vapahtaa. täytyy murheella sanoa olen juuri alkavainen tämän päiväinen; siinä olen mestari ettän olen paljon Jumalan armoa hukkaan väärin käyttäny. ja vielä hän nytkin meitä kurjia Rakastaa; auta ja armahra! vielä minua! ja kaikkia Lapsias.</i></p><p><i>--- halpa veljes Strandstén.</i>"</p><p><b><u>Lähteet:</u></b></p><p>Harri Heino: <i>Rukoilevaisuus tällä vuosisadalla. Hurmoksellisuus Länsi-Suomen rukoilevaisuuden jakajana 1895-1970 </i>(1977).</p><p>Osmo Tiililä: <i>Rukoilevaisten kertomaa. Länsi-Suomen herännäisyyden edustajia 1900-luvulla </i>(1966).</p>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-73648457442012653242022-08-02T09:20:00.001+03:002022-08-02T19:48:56.252+03:00"Se rakas Utteri" -Tampereen ja Mynämäen herättäjä, Sauvon kirkkoherra Arvid Utter<p><i>Kirjoittanut: Ossi Tammisto</i></p><p>ARVID UTTER (1836-1898)</p><p>Vien teidät lukijani jälleen Sauvon kirkkomaalle, jonka vainajia olen ennenkin esitellyt. Nyt nostan esiin peräti kaksi pappishautaa, joista vanhempi kytkeytyy vahvasti uudempaan. Uudemmassa lepää kirkkoherra, jota ei enää varmaan juuri missään muisteta, mutta joka aikanaan oli vahvasti osallisena siinä, että evankelinen herätysliike levisi Tampereelle ja kasvoi vahvaksi liikkeeksi Mynämäellä. Muutakin merkityksellistä tämä sankarimme ehti elämässään. On siis syytä kertoa Arvid Utterin tarina.</p><p><b>Pitäjänapulaisen pojasta Sauvon kirkkoherran perheeseen</b></p><p>Arvid Utter syntyi 10. tammikuuta 1836 Vehmaan kappeliseurakunnassa Lokalahdella pitäjänapulainen Arvid William Utterin ja tämän vaimon Sofia Magdalena Cedersteinin pojaksi. Isä siirtyi sitten vuonna 1835 Nousiaisten pitäjänapulaiseksi ja lopulta Hämeenkyrön Viljakkalan pitäjänapulaiseksi vuonna 1845, missä hän vaikutti loppuikänsä vuoteen 1862. Noilla paikoilla siis nuori Arvidkin varttui. Isän virantoimitukseen liittyy monenlaista epämääräistä tarinaa, mutta me keskitymme tällä kertaa poikaan.</p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjgNPehdcioI8P1Plz5EFcJVqSb60xmKbSov4xWJAqaGzmdnt6GtShVVrVwHLoBYv0cpvC0ibwjSTLNIG7wDU-hVrC4NI-G8rQZhDt7gLkcw6222fyRGyx4kErsQ65YTLSgiTmp0xe0PECsAiI_vIJJd0ekgf6i2Qgd11Z5OwKLBx2c04b0jf7bhe9t" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="600" data-original-width="798" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjgNPehdcioI8P1Plz5EFcJVqSb60xmKbSov4xWJAqaGzmdnt6GtShVVrVwHLoBYv0cpvC0ibwjSTLNIG7wDU-hVrC4NI-G8rQZhDt7gLkcw6222fyRGyx4kErsQ65YTLSgiTmp0xe0PECsAiI_vIJJd0ekgf6i2Qgd11Z5OwKLBx2c04b0jf7bhe9t" width="319" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Lokalahden vuonna 1763 valmistunut kirkko oli Utterin isän työpaikkana <br />tarinamme sankarin syntyessä. Kellotorni on kirkkoa vanhempi. Kuva <br />1900-luvun alkupuolelta, kuvan lähde Wikimedia Commons: <br /><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Lokalahti_Church_pre_1927.jpg">https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Lokalahti_Church_pre_1927.jpg</a></i></td></tr></tbody></table><br /><p></p><p>Arvid opiskeli Turun lukiossa ja tuli ylioppilaaksi 18. syyskuuta 1858. Hän suoritti yliopistossa teologisen erotutkinnon 28. toukokuuta 1861 ja vihittiin papiksi 31. heinäkuuta 1861. Ensimmäiseksi työpaikaksi tuli kappalaisen sijaisuus Sauvossa sekä siinä ohessa armovuodensaarnaajana ja pitäjänapulaisena toimiminen vuosina 1861-1862. Tuolloin seurakunnan kirkkoherrana toimi Carl Reinhold Danielsson. Tämä oli aloittanut seurakunnassa vuonna 1825 pitäjänapulaisena, kohonnut 1828 kappalaiseksi ja vuonna 1859 kirkkoherraksi, jossa virassa hän toimi kuolemaansa 1883 asti.</p><p>Danielsson oli syntynyt Punkalaitumella 1799, mutta sukunsa sauvolaistui melko tehokkaasti, sillä Rosalia-tytär hankki Vahtisten tilan (ja tappeli sitten paikkakuntalaisten kanssa tontin luovuttamisesta kansakoulua varten) ja poika Emil otti sukunimekseen Gammal ja hankki Paddaisten kartanon.</p><p>Syy miksi kerroin näin paljon Danielssoneista on se, että myös Utter liittyi heidän perheyhteyteensä. Hän näet avioitui 21. helmikuuta 1862 esimiehensä tyttären, vuonna 1831 syntyneen Fanny Alexandra Danielssonin kanssa. Ehkä appiukko ajatteli vävypojan aikanaan seuraavan hänen omaa urakehitystään. Utterit saivat neljä lasta, joista aikuiseksi eli kolme. Poika Arvid Wolter Ferdinand seurasi isäänsä pappisuralla, toinen poika Walfrid Wolmar toimi opettajana ja tytär Allen Arvida Alexandra perusti Turkuun yksityisen lastentarhan.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj55JdbnwjbpfCYItjK41MMsgACrWKETNUojuuJV9k_hfVIUwaUQCY0wSmk5GkZILv4UmcRBKXE2u3Cr9KTSvdVR30eQ2AGDV7v-5CzxCeLUNSnYl5xwatmdA_LX8-cR1vwxB2ASdL-JfnVNKzDBA-8RMggIm3fpLe7_MIB4jutEwZ_Y_cw8t1XRRjt/s4000/Sauvon%20kirkko%20(113).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj55JdbnwjbpfCYItjK41MMsgACrWKETNUojuuJV9k_hfVIUwaUQCY0wSmk5GkZILv4UmcRBKXE2u3Cr9KTSvdVR30eQ2AGDV7v-5CzxCeLUNSnYl5xwatmdA_LX8-cR1vwxB2ASdL-JfnVNKzDBA-8RMggIm3fpLe7_MIB4jutEwZ_Y_cw8t1XRRjt/s320/Sauvon%20kirkko%20(113).jpg" width="240" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kirkkoherra Danielssonin hauta on Sauvon kirkon pääsisäänkäynnin <br />edustalla. Hän teki Sauvossa pitkän pappisuran ja hänen tyttärensä <br />avioitui nuoren Utterin kanssa tämän ollessa Sauvossa ensimmäisessä <br />papinpaikassaan. Itse otettu.</i></td></tr></tbody></table><p><b>"Rakas Utteri" Tampereen evankelisen herätyksen isänä</b></p><p>Utterin urapolku siirtyi kuitenkin hyväksi toviksi pois Sauvosta. 1. toukokuuta 1862 Utter siirtyi Kiikan kappalaisen apulaiseksi. Seuraavana vuonna hän oli 20. toukokuuta 1863 Ahlmanin koulun opettajana Pirkkalassa.</p><p>Pirkkalan lyhyelle kaudelle sijoittuu myös eräs Utterin pappisuran loistonhetkistä. Siitä myös ilmenee, että Utter on jossain kohtaa elämäänsä solminut siteet kirkon sisällä vaikuttaneeseen evankeliseen herätysliikkeeseen. Se tapahtui viimeistään Kiikassa, jossa evankelisuus oli vahvassa nousussa. Toisaalta hänen vaimonsa veli, Frans Ivar Alfred Gammal, oli viimeistään samoihin aikoihin liittynyt evankelisiin, joten vaikutteet ovat voineet tulla monesta suunnasta.</p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEggeuNw3KWimXBB8WAM0OTCtt2G4nRJ0uTyPNNKpmbYByoGy4XpVxIcdGSnELx5bBYX09LDMK9AW_vg4OPxcLmSyqKPBZngaNqRl0fBW3YO9BimfLkA4jUm8URPyqOsB9Bf3tQYCVUU2OZezvQcVmlZhwfeiP1SSWVUyiyxfubBDwXZYELYN4KDtnxy" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="600" data-original-width="800" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEggeuNw3KWimXBB8WAM0OTCtt2G4nRJ0uTyPNNKpmbYByoGy4XpVxIcdGSnELx5bBYX09LDMK9AW_vg4OPxcLmSyqKPBZngaNqRl0fBW3YO9BimfLkA4jUm8URPyqOsB9Bf3tQYCVUU2OZezvQcVmlZhwfeiP1SSWVUyiyxfubBDwXZYELYN4KDtnxy" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kiikan kirkko ei ollut kauaa Utterin toiminnan näyttämönä. Hän <br />itse asiassa haki myöhemmin kirkkoherranvirkaa lähitienoolta eli <br />Tyrväältä, mutta sinne häntä ei valittu. Kuvan lähde Wikimedia Commons: <br /><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Kiikka_church.JPG">https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Kiikka_church.JPG</a></i></td></tr></tbody></table><br /><p></p><p>Utter oli käynyt koulunsa Tampereella ja hänen työpaikkanaan toiminut koulutalo oli Harjun alueella, vain viisi kilometriä Tampereen keskustasta. Niinpä hän kävi kaupungissa ja näyttää siltä, että hänestä tuli Tampereen evankelisen herätyksen eräs alullepanija ja johtaja.</p><p>Maallikkosaarnaaja J. Vesterback kirjoitti helmikuussa 1864 evankelisen liikkeen isälle, tuolloin Kemiön kirkkoherrana toimineelle Fredrik Gabriel Hedbergille kirjeen, joka käsitteli Tamperetta: "<i>Suurimmassa kiireessä täytyi minun tätä teille ilmoittaa, ja samassa saan vielä täältä T-lta sanoa, että täällä on Herran Henki tehnyt vallan ihmeitä. Täällä on saarnattu mies muistit sitä saastaista tekopyhyyden oppia. - - - Ja nyt tuli se rakas Utteri, joka saarnaa niin erinomaisella Jumalan Henken voimalla ja niin yksinkertaisesti, että se oikein suuresti ihmetyttää. Nyt on ilmestynyt paljo kristityitä täällä, ja niin vapaita, että he tunnustavatkin niin rohkeasti Kristusta, jonka tähden he ovat vetäneet päällensä Perkeleen ja koko hänen lahkokuntansa. - - - Ja voi kuinka ihmeellinen Herran johdatus se oli, että Hän lähetti tämän Utterin tänne vapauttamaan niitä vaivaisia orjuuden vankeja.</i>" Myöhemmin Vesterbackin julkaistessa Nuorukainen -lehteä julkaistiin siinä myös Utterin kirjeitä.</p><p>23. joulukuuta 1863 Utter nimitettiin Merimaskun kappalaiseksi. Toiminta Tampereen seudulla oli siis lyhyt, mutta menestyksekäs, sillä evankelinen liike voimistui ja jatkoi elämäänsä kaupungissa aina nykypäivään asti. Merimaskun toiminnasta en löytänyt tietoa, paitsi että hän haki ilman menestystä Vehmaan toisen kappalaisen virkaa. Mutta Mynämäen kappalainen hänestä tuli 15. huhtikuuta 1868, tosin hän astui virkaan vasta 1. toukokuuta 1869. Sinne evankelisuutta oli tullut jo ennen hänen saapumistaan, mutta hänen aikanaan se alkoi voimistua nopeasti.</p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgelyqYVGHaqsrHlGf5t0iNGk79duG--HqGjYenQpCT2zon1IjWVABieIwCa9z_p_Nyt5nJNov-ua7_N5b8701g-fKRghJ3eeo8Hh3ndux46sXZ9zn7UMswJI7QJ48NlmxfcuKkYY5b7fYAuNepPEJdCu4_87_0xD43MB6ugfY3gJaRaJCATJpRKfvd" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="599" data-original-width="800" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgelyqYVGHaqsrHlGf5t0iNGk79duG--HqGjYenQpCT2zon1IjWVABieIwCa9z_p_Nyt5nJNov-ua7_N5b8701g-fKRghJ3eeo8Hh3ndux46sXZ9zn7UMswJI7QJ48NlmxfcuKkYY5b7fYAuNepPEJdCu4_87_0xD43MB6ugfY3gJaRaJCATJpRKfvd" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Utterin Merimaskun kaudesta ei minulla ole juuri sanottavaa, <br />mutta useamman vuoden hän tässäkin kirkossa palveli. <br />Kuvan lähde Wikimedia Commons:<br /> <a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Merimasku_church_and_bell_tower_2_AB.jpg">https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Merimasku_church_and_bell_tower_2_AB.jpg</a></i></td></tr></tbody></table><br /><p></p><p><b>Mynämäen evankelisena paimenena</b></p><p>Tälle Mynämäen evankeliselle herätykselle oli ominaista runsas laulaminen. Kerrotaan työmiesten ottaneen laulukirjat mukaansa päivätyöhön lähtiessään ja veisanneen koko päivällistunnin. Iltaisin kokoonnuttiin tupaan ja laulettiin taas. Liike kasvoi ja Mielismäen sekä Aikkisten tuvat vakiintuivat kokoontumispaikoiksi. </p><p>Utterin esimies, kirkkoherra Gustaf Lönnmark kylläkin moitti saarnoissaan Utterin saarnoja siitä, ettei niissä ollut ensinkään lakia ja kehotti kansaa välttämään "hihhuleita". Siitä huolimatta liike jatkoi leviämistään ja levisi myös Karjalan kappeliin sikäläisten räätäli Vilhelm Kajanderin ja talollinen Vihtori Vuorisen käytyä Utteria jututtamassa. Liike levisi myös Mietoisiin vaikuttaen monessa muussakin lähikunnassa.</p><p>Evankelisen liikkeen keskusjärjestö Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys perustettiin vuonna 1873. Siinä oli kutsujäsenyys, ja myös Utter kutsuttiin jäseneksi vuonna 1876. Hän siis nautti luottamusta, mistä kertoo sekin, että kun yhdistys valmisti 1880-luvulla omaa saarnakokoelmaa nimeltä Terveellinen Oppi oli Utter yksi niistä, joita oli pyydetty kirjoittamaan teokseen ja joka kirjoitti erityisen paljon.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjKjCJPMUXo0KdAwp5R35chVDAMtfldwRIr2IU8cRSLmM4BbQJV_U0CCVj-aIX7VbkFuHLjAY-eM3Hp1BRT6JoeBLlIJW4wpCnWguKN5PrQDwCjuQ54LJIse9JRPFlftWzRueyYB91o1DGMlmAaohXhWJEEpQs58drMKb54CSQQrKdE4gDfjIllzbNQ" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="600" data-original-width="800" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjKjCJPMUXo0KdAwp5R35chVDAMtfldwRIr2IU8cRSLmM4BbQJV_U0CCVj-aIX7VbkFuHLjAY-eM3Hp1BRT6JoeBLlIJW4wpCnWguKN5PrQDwCjuQ54LJIse9JRPFlftWzRueyYB91o1DGMlmAaohXhWJEEpQs58drMKb54CSQQrKdE4gDfjIllzbNQ" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Mynämäen massiivisessa kivikirkossa Utter sai olla näkemässä evankelisen <br />liikkeen nousua siitä huolimatta, että kirkkoherra häntä omissa saarnoissaan moittikin.<br />Kuvan lähde Wikimedia Commons: <a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Myn%C3%A4m%C3%A4en_kirkko2.jpg">https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Myn%C3%A4m%C3%A4en_kirkko2.jpg</a></i></td></tr></tbody></table><p></p><p><b>Nuorukaisen mentorina ja muutto Tenholaan</b></p><p>Mynämäellä ollessaan Utter tutustui myös v. 1861 Turussa syntyneeseen Wilhelm Kajanderiin. Tämä köyhistä oloista tullut nuorimies oli vaikeuksista huolimatta päässyt opintielle ja viettäessään aikaa Mynämäellä asuneen tätinsä luona tutustui Utterin poikiin ja sitä myöten myös isään. Arvid Utter otti Kajanderin pian suojatikseen ja syntyi läpi elämän kestänyt ystävyys. Kajanderin päästyä opinnoissaan pidemmälle hänestä tuli lukukausien ajaksi Utterin poikien läksyjen kuulustelija, joka asui heidän kanssaan, ja loma-ajat vietettiin pääosin Utterin kappalaistilalla Mynämäen Hemmilässä. Tällä ystävyydellä oli suuri vaikutus Kajanderin opinnoille ja hengelliselle kehitykselle.</p><p>Utter valittiin Tenholan kirkkoherraksi 12. maaliskuuta 1879, mutta taaskin meni tovi, 1. toukokuuta 1881 asti, ennen kuin hän astui virkaan. Tuosta ajasta ei minulla ole juuri tietoa. Kuitenkin 1882 edellä mainittu Kajander tuli ylioppilaaksi. Hänellä oli Utterin lisäksi toinen mynämäkeläinen tukija, kruununvouti Springert, jonka ansiosta hän saattoi jatkaa opintojaan yliopistoon. Hän suuntasi lainopilliseen tiedekuntaan, mikä tuotti ilmeisesti tuotti Utterille suurta murhetta, olihan hän toivonut, että hänen suojattinsa olisi lähtenyt pappisuralle.</p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjbayQxiUGzuAonkMbXDLTlmZ5fGkI6N5I3Ug4FDZJZzFWkcgw-PlKmEgkOWAjYDMN6eY7PVX31fdooeA1QCAiw1pg34aaGPKOAuKfdDTom0V61or8cE5RqKUX0aiJy9nvYeQTZULRPzmMLmoIN_k8EsU-tIkhOSmrU43U9065YU8P-OWvoZcbHhR4D" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="449" data-original-width="799" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjbayQxiUGzuAonkMbXDLTlmZ5fGkI6N5I3Ug4FDZJZzFWkcgw-PlKmEgkOWAjYDMN6eY7PVX31fdooeA1QCAiw1pg34aaGPKOAuKfdDTom0V61or8cE5RqKUX0aiJy9nvYeQTZULRPzmMLmoIN_k8EsU-tIkhOSmrU43U9065YU8P-OWvoZcbHhR4D" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tenholan keskiaikaisessa kivikirkossa Utter toimi seurakunnan <br />kirkkoherrana. Kiehtova yksityiskohta ottaen huomioon sen, että <br />Utterin pappisura alkoi ja päättyi Sauvossa on se, että Tenholan <br />kirkon taustalla on ilmeisesti ainakin osin sama tekijäjoukko.<br />Kuva Wikimedia Commons: <a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Tenholan_kirkko.jpg">https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Tenholan_kirkko.jpg</a></i></td></tr></tbody></table><br /><p></p><p>Joululomalla Kajander suuntasi Utterin pappilaan. Nuorimies oli ahdistunut, koko lukukausi tuntui menneen aivan hukkaan. Utter lohdutti häntä ja kohteli muutenkin rakkaudellisesti lausuen sanoja, jotka vaikuttivat Kajanderiin pysyvästi. Epäilykset tehtyä valintaa kohtaan voimistuivat ja kevätlukukauden aikana 1883 Kajander kirjoittautui jumaluusopilliseen tiedekuntaan.</p><p>Loma-ajat Kajander vietti edelleen Utterin perheen kanssa pappilassa, joka tosiaan oli nyt Tenholassa. Seillä hän tutustui myös Utterin tyttären Allen Arvida Alexandran opettajattareen, neiti Elin Margaretha Lovisa Welleniukseen. Tästä kohtaamisesta sukeutui vähitellen rakkaus, ja kihlaus tapahtui Tenholan pappilassa 1886. Kajander vihittiin papiksi 1887 ja 1894 hänet oli valittu jo Tuusulan kirkkoherraksi toimittuaan kyseisessä seurakunnassa pappina jo aiemmin. Utter oli siis ollut oikeassa pitäessään pappisuraa suojatilleen sopivana.</p><p><b>Takaisin Sauvoon ja ikäviä oppiriitoja</b></p><p> Utterista itsestään oli tullut vuonna 1890 Sauvon kirkkoherra. Appiukko Danielsson oli aikaa sitten kuollut, mutta valituksi tulemista saattoi edesauttaa se, että edellinen kirkkoherra oli ollut evankelinen hänkin, nimittäin tässä blogissa jo aiemmin esitelty Hegesippus Hippolytus Hjerpe: <a href="https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/05/kirkkohistorian-henkilokuvia-hegesippus.html">https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/05/kirkkohistorian-henkilokuvia-hegesippus.html</a> Edelleen jatkuneista kytköksistä evankelisuuteen kertoo osaltaan vuonna 1892 Sauvossa pidetty lähetysjuhla, jossa puhui Utterin lisäksi muun muassa entinen Ambomaan lähetti Pietari Kurvinen, yksi aikansa tunnetuimpia evankelisia julistajia. Kansaa tosin ei ollut Sauvossa paljon koolla huolimatta kauniista ilmasta.</p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjJEYiYHP7jqpvK0jU6XpH9jZT2Zwa1_IYHppFPATfPxiKmlfMytyowSi9v8ARrNFJ9n2qsfp2GZTOyuUHGjgrZ7dNdeMJEGvFSX17Ljd3B5U2oew-JmcGbVIQdDxxi2aun6S45awgoRnRnUG5z_9OYoUm0WLoFYnM1o00SzBhu_ni_B5RSichoANV5" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1200" data-original-width="877" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjJEYiYHP7jqpvK0jU6XpH9jZT2Zwa1_IYHppFPATfPxiKmlfMytyowSi9v8ARrNFJ9n2qsfp2GZTOyuUHGjgrZ7dNdeMJEGvFSX17Ljd3B5U2oew-JmcGbVIQdDxxi2aun6S45awgoRnRnUG5z_9OYoUm0WLoFYnM1o00SzBhu_ni_B5RSichoANV5=w233-h320" width="233" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tällaisena kohosi Sauvon kirkon itäpääty vuonna 1906 <br />Carl Frankenhaeuserin kuvaamana. Museoviraston Historian <br />kuvakokoelma: <a href="https://www.finna.fi/Record/museovirasto.BA2D3888D36A02F2BE2D65C072872026">https://www.finna.fi/Record/museovirasto.BA2D3888D36A02F2BE2D65C072872026</a></i></td></tr></tbody></table><br /><p></p><p>Vielä vanhoilla päivillään Utter joutui olemaan mukana evankelisuutta repineessä kiistassa. Asia on monimutkainen lyhyesti selitettäväksi, mutta kyse oli kiistasta koskien evankelista julistusta. Niin sanotut vapaat maallikot eli maallikkosaarnaajat, jotka eivät olleet työyhteydessä Evankeliumiyhdistykseen julistivat tavalla, joka osan mielestä korosti liiaksi pelastuksen objektiivista puolta jättäen parannussaarnan kokonaan pois. Osan katsottiin opettavan myös niin sanottua lihanpyhyyttä eli synnittömyysoppia. Iso joukko evankelisia pappeja vaati näiden julistajien tuomitsemista yhdistyksen johdon yrittäessä tasapainotella näiden kahden ryhmittymän välillä.</p><p>Nämä vapaita maallikkoja kritisoineet lähettivät joulukuun lopussa 1895 Evankeliumiyhdistyksen johtokunnalle laajan kirjelmän, jonka oli allekirjoittanut 55 pappia ja kolme lähetyssaarnaajaa. Yksi näistä papeista oli Utter. Siinä moitittiin yhdistystä siitä, ettei se ollut päättäväisesti tuominnut vapaita maallikoita vaan sen sijaan antanut aihetta epäillä, että se näitä kannattaisi. Väärinkäsitysten välttämiseksi vaadittiin tuolloin jo kuolleen liikkeen perustajaisän Hedbergin vuosia aiemmin kirjoittaman, Jumalan lain hylkäävän julistuksen tuomitsevan protestin julkaisemista sekä yhdistyksen lehdissä että omana vihkonaan. Kirjojen kustantamisessa ja palkattujen saarnaajien valinnassa pitäisi olla varovaisempi ja yliasiamiehen pitäisi julkisesti tuomita väärä opetus.</p><p>Kiista kuitenkin kärjistyi ja molemmilla laidoilla olevat hylkäsivät Evankeliumiyhdistyksen ja osa jopa koko evankelisuuden. Utter kuitenkin pysyi yhdistyksen jäsenenä, ja osallistui vuonna 1896 keräykseen evankelisen liikkeen isän Hedbergin hautamuistomerkin kustantamiseksi Kemiöön. Toki hän kuoli melko pian, kuten kohta ilmenee, mutta toisaalta moni oli eronnut jo näiden vuosien välillä. Niinpä Utter näyttää edelleen mieltäneen itsensä osaksi liikkeen päälinjaa kritiikistään huolimatta. On muuten kiinnostavaa, että Utteria itseään oli aikanaan Mynämäellä moitittu siitä, ettei hän olisi saarnannut lainkaan Jumalan lakia, ja nyt hän oli syyttämässä muita samasta. Oliko hänen oma julistustapansa muuttunut vai olivatko nuo syytteet olleet liioiteltuja ei valitettavasti ole tiedossani.</p><p><b>Kuolevaa lohduttamassa</b></p><p>Näinä vuosina Utter joutui seuraamaan murheella myös ystävänsä Kajanderin tilannetta. Tätä jo nuoruudessa vaivannut maksatauti voimistui vuoden 1895 aikana ja vaikka välillä tauti oli kurissa parin vuoden ajan tilanne paheni jälleen, mihin saattoi liittyä myös Kajanderin suuri työmäärä. Kun oheen tuli vielä ensimmäinen sydänkohtaus aavisti Kajander loppunsa pian tulevan. Tähän viittaa sekin, että kuultuaan pienen tyttärensä kuolleen hänen poissa ollessaan lausui kyynelehtivä isä: "<i>Ei hän odottanut isäänsä</i>." Keskustelut vaimon kanssa saivat synkän sisällön: miten lapset kasvatetaan, kun isä olisi poistunut tästä ajasta.</p><p>Kajanderin elämään ja hänen koskettaviin viime vaiheisiinsa lienee syytä palata tarkemmin eri kirjoituksessa. Ennen kuolemaansa 5. elokuuta 1898 hän sai kuitenkin ystävältään Utterilta kirjeen, jonka kerrotaan tuottaneen hänelle suurta lohtua päätellen jo siitäkin, että Kajander luki sitä useasti viimeisinä päivinään. Kirjettä on lainattu Kajanderin elämänkuvauksessa, ja koska se antaa ikkunan Utterinkin uskonnäkemykseen lainaan sitä myös tässä. Lisäksi pian ilmenee, että niihin sisältyi tiettyä kohtalokkuutta.</p><p>Kirjeessä Utter kertoo ottaneensa "<i>sydämen murheella</i>" vastaan tiedon ystävänsä sairauden tilasta, sillä se vei lopullisesti hukkaan toiveet nähdä hänet vielä entisessä terveydessään. Utter kehotti kuitenkin ottamaan kaiken Jumalan kädestä: "<i>Kuitenkin, kun ajattelen, että se on rakas Herra, joka armosta on sinut kutsunut valtakuntaansa ja on käyttänyt sinua valtakuntansa palvelukseen - että se on hän, joka nytkin on pannut sinut sairasvuoteelle joko sinun koettelemiseksesi taikka puhdistamiseksi, taikka kutsuakseen sinut kotiin ijankaikkiseen lepoon, niin en minä voi sanoa muuta kuin: "kaikki Herran tiet hyvyys ja totuus.""</i></p><p><i></i></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhhcuwtcv7XWAtmS4tCZXcsNlvjq_qD-SMokYum3jzgXkJ-yygJ62JVLO01-5f3FHM074PEx4JJPQh46TZPmKykurue0DZm4eN0iA7neZSCljDhas-_VX4kvCDxls_Cks4LQzmMwDI6QZ7riHiXfvBonvr9CjUJJT-JoH0c3KpoSKal3UIax8t1DWT1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1766" data-original-width="1170" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhhcuwtcv7XWAtmS4tCZXcsNlvjq_qD-SMokYum3jzgXkJ-yygJ62JVLO01-5f3FHM074PEx4JJPQh46TZPmKykurue0DZm4eN0iA7neZSCljDhas-_VX4kvCDxls_Cks4LQzmMwDI6QZ7riHiXfvBonvr9CjUJJT-JoH0c3KpoSKal3UIax8t1DWT1" width="159" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Wilhelm Kajanderista tuli Utterin suojatti ja läheinen ystävä.<br />Utter lohdutti häntä kirjeellään kuoleman lähestyessä aavistamatta, <br />että hän samalla valmistautui omaan pikaiseen kuolemaansa. <br />Kotimatkalla 1902.</i></td></tr></tbody></table><i><br /></i><p></p><p>Utter käsitteli myös sitä ristiriitaa, mikä ihmisten mielissä nousee nuoremman kuollessa ennen vanhempaa, mitkä lienevät olleet hänen omiakin kysymyksiään: "<i>Lyhytnäköisyydessämme ajattelemme usein, että sellaisten raihnaisten vanhusten kuin minun ja monen muun olisi vuoro erota täältä ja miesten, jotka ovat vielä nuoruutensa kukassa, pitäisi saada vielä toimia täällä. Mutta meidän ajatuksemme eivät ole Herran ajatukset eivätkä meidän tiemme hänen tiensä.</i></p><p><i>Ei Herra meitä tarvitse, vaikka hän suuresta armostaan tahtoo käyttää meitä jonkun ajan, lyhemmän tai pitemmän, täällä hänen avullansa työskennelläksemme niinkauvan kuin päivä on, ja kootaksemme vieraita karitsan häihin.</i>"</p><p>Utter lohdutti ystäväänsä vielä seuraavin, väkevin sanoin: "<i>Rakas veli! Ajattele kuinka onnelliset me olemme kaikkien surujen ja vaihtelevien tunteittenkin ohella, kun meillä on Herran oma sana ja lupaukset ja otamme sen sanan vastaan, joka todistaa, että me Jeesuksen veren kautta olemme puhtaat, vanhurskaat ja autuaat ihmiset, mieluisat ja rakkaat Isän silmissä, vieläpä hänen omat rakkaat lapsensa, jotka hän kasteessa on uudesti synnyttänyt. Meidän ei pidä kuitenkaan koskaan luottaa kokemuksiimme, joita olemme kohdanneet, vaan joka päivä tarttua samaan armoon, samaan Jeesukseen, sillä hän sanoo: "pysykää minussa ja minä teissä", ja taas: "Minä olen elämän leipä, kuka ikänä tulee minun tyköni ei hänen pidä isooman ja jokainen, joka minuun uskoo, ei hän koskaan janoo." Minun sydämellinen toivoni olisi, jos Jumala suo, että sinä vielä tulisit terveeksi, mutta jollei se ole Herran tahto, niin en minä tiedä korkeampaa toivomusta kuin tämä: olkoon Herra Jesus sinun kaikkesi täällä ja ijankaikkisesti siellä.</i>"</p><p><b>Yllättävä kuolema</b></p><p>Kajanderin hautajaiset olivat 10. elokuuta Tuusulassa. En tiedä, oliko Utter hautajaisissa, ainakin hautaan siunaamisen suoritti evankelisen liikkeen johtohahmo, tuolloin Tyrvään kirkkoherra Johannes Bäck. Mahtoikohan Utter tietää, että selvittäessään ystävälleen ajatuksiaan kuolemasta ja kunkin lähtöhetken arvaamattomuudesta hän samalla prosessoi omaa lähtöään. Ainakin hänen omaisilleen Utterin lähtö tuli yllätyksenä, kun hän kuoli 20. lokakuuta 1898 iltapäivällä puoli kuuden aikaan äkilliseen sydänhalvaukseen. Hän oli tuolloin 63-vuotias. Vanha oli seurannut nuorempaa.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUanUWQMeoLcHuMGBrqqZN8DDh27i6s_BCgNBkwlzi8Fp5CPegiSQu-i3jzs1A-Ku9TuK2GQ7_PWzH_6YF76dZe9_WxPsfBEv3F2kIm-IkM8O_3NKOmmCTnQCycIi4Q6Rp24l_At1FrFhC5rFjaQTlIj8XElClIjIqJ10Oaz56ZS3WqG5V7KTUAxaj/s469/Utterin%20kuolinilmoitus.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="469" data-original-width="427" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUanUWQMeoLcHuMGBrqqZN8DDh27i6s_BCgNBkwlzi8Fp5CPegiSQu-i3jzs1A-Ku9TuK2GQ7_PWzH_6YF76dZe9_WxPsfBEv3F2kIm-IkM8O_3NKOmmCTnQCycIi4Q6Rp24l_At1FrFhC5rFjaQTlIj8XElClIjIqJ10Oaz56ZS3WqG5V7KTUAxaj/s320/Utterin%20kuolinilmoitus.png" width="291" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Utterin kuolinilmoitus, joka julkaistiin Uusi Suometar -lehdessä <br />nro247/1898, 25.10.1898.</i></td></tr></tbody></table><p>Kuten todettua ei Utter ollut eronnut Evankeliumiyhdistyksestä huolimatta osallistumisestaan sen kritiikkiin. Sanansaattaja -lehdessä julkaistussa yhdistyksen vuosikertomuksessa Utter mainitaankin vuoden aikana kuolleiden maininnan arvoisten jäsenten joukossa, joita oli useita. Ensimmäiseksi mainitaan kuitenkin Kajander, jonka kerrotaan olevan tunnettu innokkaana evankeliumin saarnaajana. Utterista ei ole erityistä mainintaa. Hänestä ei myöskään julkaistu erityistä muistokirjoitusta liikkeen julkaisuissa, tosin hänet mainitaan monessa kohtaa Kajanderin muistokirjoituksessa. En tiedä, kertooko tämä viileistä väleistä, sillä muistokirjoitus ei ollut mikään itsestäänselvyys.</p><p>Hautajaiset pidettiin Sauvossa 28. lokakuuta 1898. Sauvon suuri kirkko oli reunojaan myöten täynnä kansaa, niin pieniä kuin suuriakin. Suurin joukoin oli lähdetty saattamaan kirkkoherraa. Ruumissaarnan piti Karunan kappalainen Anton Sederström, minkä jälkeen pastori Väinö von Creutlein toimitti ruumiin siunauksen lausuen ensin liikuttuneena kaipauksen sanoja omasta ja seurakunnan puolesta. Mukana toimituksessa oli myös Paimion rovasti Axel von Creutlein. Musiikista vastasi muutaman seurakuntalaisen avustamana kanttori Ljungqvist.</p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUPOLpif1E9CwefWCmM1Z8lcYhn1ghJzYRPeLUmo3IXXe8VqNOi0_-DX0l_UHyDaxi3fO4uXW-aylYWhtRbZPMVmJKzJVmfCV59WbZ_Nhh4pWSjK9QYp4Bv2YsiZ_FQgzDuOs2bLJlb6NWvPOt9jjmcVH3Cnj2Havapw5mQ6Omml3H4X2M__TnPZda/s4000/Sauvon%20kirkko%20(100).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUPOLpif1E9CwefWCmM1Z8lcYhn1ghJzYRPeLUmo3IXXe8VqNOi0_-DX0l_UHyDaxi3fO4uXW-aylYWhtRbZPMVmJKzJVmfCV59WbZ_Nhh4pWSjK9QYp4Bv2YsiZ_FQgzDuOs2bLJlb6NWvPOt9jjmcVH3Cnj2Havapw5mQ6Omml3H4X2M__TnPZda/w300-h400/Sauvon%20kirkko%20(100).jpg" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Utterin komea hautamuistomerkki kohoaa Sauvon kirkon <br />pohjoispuolella. Samaan hautaan on laskettu myös hänen <br />vaimonsa. Jalustassa ovat Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumin <br />5. luvun 24:stä jakeesta. Itse otettu.<br /><br /></i></td></tr></tbody></table>Haudan täyttämisen jälkeen Utterin lapset lausuivat jäähyväisensä, jonka jälkeen lasketut seppeleet antoivat oman todisteensa siitä, että Utter oli jäänyt monien mieleen. Kolmen omaisten, yhden seurakuntalaisten, yhden Sauvon kansakoulun ja yhden ystävien seppeleen lisäksi tuli seppele myös Mynämäeltä, jossa Utter oli ollut pappina viimeksi noin 20 vuotta sitten. Niinpä vaikuttavat olleen osuvia ne sanat, jotka eräässä muistokirjoituksessa todettiin: "<i>hiljainen ja vaatimaton, mutta uskollinen seurakunnan paimen oli provasti Utter, rakastettu kaikkialla missä hän papinvirkaa hoiti.</i>" Viimeiseksi soitti torvisoittokunta virren.<p></p><p>Leskellä ja naimattomalla Ellen-tyttärellä oli ilmeisesti toimeentulovaikeuksia, sillä he joutuivat anomaan ylimääräisiä armovuosia itselleen. Utterin kuoleman jälkimaininkeja elettiin Sauvossa vielä huhtikuussa 1901, kun Sauvon pappilalla järjestettiin hänen kuolinpesänsä huutokauppa. Siinä myytiin muun muassa hevosia, lehmiä, sonni, lampaita, erilaisia työvälineitä sekä 6 pappilan mailla olevaa 'ylimääräistä' rakennusta muualle siirrettäviksi. Mikäli kauppaa tehtiin lesken hyväksi ei hän siitä kauaa ehtinyt hyötyä, sillä Fanny Alexandra Utter, omaa sukua Danielsson, kuoli 26. heinäkuuta 1901, 70 vuoden iässä. Hänet haudattiin miehensä viereen Sauvon multiin.</p><p><b>Unohdettu Utter</b></p><p>Kuten edellä mainitsin ei Utteria käsittääkseni enää juuri muisteta. Tampereella hänen vaikutuksensa oli ratkaisevuudestaan huolimatta lyhyt eikä siksi ole jättänyt tietääkseni pysyvää muistoa edes paikalliseen evankeliseen yhteisöön. On jopa niin, ettei evankelinenkaan tutkimus ole aina tajunnut juuri hänen olevan tuo "rakas Utteri".</p><p>Luultavasti Utterin asettuminen liikkeen oppositioon heikensi hänen jälkimainettaan, ja kun hän kuitenkin pysyi evankelisena liittymättä mihinkään muuhun ei hän jäänyt historiaan siitäkään. Sauvossa evankelisuus puolestaan hiipui Utterin jälkeen, minkä vuoksi hän ei sielläkään ole jäänyt erityisiin muistoihin.</p><p>Tästä huolimatta ja juuri siksi halusin nostaa Utterin esille. Ensinnäkin muistutukseksi siitä, että suurten nimien lisäksi on lukematon joukko heitä, jotka eivät jää yleiseen tietoisuuteen, mutta jotka ovat saattaneet olla ainakin paikallisesti aivan ratkaisevassa roolissa, kuten Utter Tampereella ja Mynämäellä. Utterin osuus evankelisen liikkeen kriisissä 1890-luvulla kertoo ainakin minulle siitä, <span style="font-family: inherit;">miten vaikea asema on hengellisen liikkeen kiistoissa ja jakaantumisissa niillä, jotka eivät ole jyrkästi mitään puolta. Voin erehtyä, mutta oletan näin olleen Utterin kohdalla, sillä hän ei eronnut Evankeliumiyhdistyksestä, vaikka oli kritisoinut sitä voimakkaasti.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Samalla halusin täydentää palasen verran Sauvon hautuumaan henkilöhistoriaa. Sen keskellä seisovassa kirkossa hän tahtoi olla ensi sijassa evankeliumin julistaja, ja sitä kertovat myös hänen hautakivessään olevat Jeesuksen sanat: "<span style="background-color: white;"><i>joka kuulee minun sanani ja uskoo sen, joka minun lähetti, hänellä on ijankaikkinen elämä</i>". (Joh. 5:24) Tuon iankaikkisen elämän sanoma sai aikaan sen, mitä tapahtui Tampereella ja Mynämäellä, sen toivoa hän julisti Kajanderille ja siinä toivossa hän itsekin kuoli.</span></span></p><p><b><u>Lähteet:</u></b></p><p>Autio, Veli-Matti: <i>Ylioppilasmatrikkeli 1853-1899: Arvid Utter. </i>Verkkojulkaisu: <a href="https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=17774">https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=17774</a> Luettu 27.7.2022.</p><p>Borg, Nathanaël: <i>Wilhelm Kajander. </i>Kotimatkalla 1902. Verkkoversio: <a href="http://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1009766?page=99">digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1009766?page=99</a></p><p><i>Hippakuntain sanomia. </i>Koti ja koulu: Sanomia lasten kasvattajille nro 6/1866, 17.2.1866. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/921423?page=1">https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/921423?page=1</a></p><p><i>Kertomus Suomen Lutherilaisen Ewankeliumi-Yhdistyksen waikutuksesta wuoden 1898 kuluessa, annettu sen wuosikokoukseen heinäkuun 5 p:nä 1899.</i> Sanansaattaja nro 20/1899, 16.10.1899. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/827437?page=5">https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/827437?page=5</a></p><p>Kortekangas, Paavo: <i>Kirkko ja uskonnollinen elämä teollistuvassa yhteiskunnassa. Tutkimus Tampereesta 1855-1905. </i>(1965)</p><p>Koskenniemi, Lauri: Suomen evankelinen liike 1870-1895 (1967).</p><p>Koskenniemi, Lauri: Suomen evankelinen liike 1896-1916 (1984).</p><p>Kujanen, Hannu: <i>Sauvon historia II </i>(1996).</p><p><i>Kuollut. </i>Aamulehti nro 244/1898, 21.10.1898. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/507293?page=3">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/507293?page=3</a></p><p>Lundén Cronström, Ingegerd: <i>Släktbok. Ny Följd. </i>(1952). Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/2096955?page=101">https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/2096955?page=101</a></p><p><i>Prowasti Arwid Utter. </i>Sanomia Turusta nro 245/1898, 22.10.1898. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/691476?page=2">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/691476?page=2</a></p><p><i>Sauwon uutisia. </i>Aura Maaseutupainos nro 85/1892, 21.10.1892. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/721655?page=3">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/721655?page=3</a></p><p>Takala, Lauri: <i>Suomen evankelisen liikkeen historia III. 1852-1873. </i>(1948).</p><p><i>Tili. </i>Sanansaattaja nro 21/1896, 2.11.1896. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/827367?page=16">https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/827367?page=16</a></p><p><i>T.k. 26 p:nä kuoli. </i>Turun Lehti nro 89/1901, 30.7.1901. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1051165?page=3">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1051165?page=3</a></p><p><i>Tuorstaina, perjantaina ja lauwantaina. </i>Turun Lehti<i> </i>nro 43/1901, 11.4.1901. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1050934?page=4">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1050934?page=4</a></p><p><span style="font-family: inherit;"><span class="heading ng-binding" data-ng-bind-html="getRefHeading()" style="background-color: white; box-sizing: border-box;">Utter, Arvid</span><span style="background-color: white;">. Suomen papisto 1800–1920 -verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017 (viitattu </span><span class="ng-binding" data-ng-bind-html="now | date:'d.M.yyyy'" style="background-color: white; box-sizing: border-box;">27.7.2022</span><span style="background-color: white;">). Linkki julkaisuun: </span></span><a href="https://kansallisbiografia.fi/papisto/henkilo/3114">https://kansallisbiografia.fi/papisto/henkilo/3114</a></p><p>A.W.U.: <i>Frans Ivar Alfred Gammal. </i>Kotimatkalla -vuosikirjasta 1924. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/992287?page=43">https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/992287?page=43</a></p><p><i>Ylimääräisiä armow</i><i>uosia. </i>Uusi Aura nro 157/1899, 11.7.1899. Verkkoversio: <a href="http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/743918?page=1">digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/743918?page=1</a></p><p><i>Wiimeiseen lepoonsa. </i>Uusi Aura nro 253/1898, 1.11.1898. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/743608?page=2">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/743608?page=2</a></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-28264250558409719632022-06-24T01:40:00.004+03:002022-06-24T01:40:34.301+03:00Taiteilija-juhannus Sauvossa vuonna 1871<p><i><span style="font-family: inherit;">Kirjoittaja: Ossi Tammisto</span></i></p><p><span style="font-family: inherit;">Näin keskikesän juhlan kunniaksi ja ratoksi pieni juhannuskertomus Sauvosta vuodelta 1871, joka toki sopii muulloinkin luettavaksi. Se tuo kiehtovia väläyksiä tuon ajan juhannuksenviettoon sekä kuvauksen siitä, miten joukko taiteilijoita näki maalaispitäjän ikivanhan kirkon sekä tavat.</span></p><p><b><u><span style="font-family: inherit;">Taiteilijakiertue saapuu Sauvoon</span></u></b></p><p><span style="font-family: inherit;">Juhannuksen tienoilla vuonna 1871 saapui Sauvon Kirkonkylään mielenkiintoinen joukko. Kyseessä oli Suomen Muinaismuistoyhdistyksen lähettämä taiteilijaretkikunta, jonka tehtävänä oli dokumentoida Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan historiallisia taideaarteita, varsinkin alueen kirkoissa. Joukkoon kuulunut Emil Nervander (1840-1914) kirjoitti retkestä <i>Hufvudstadsbladetissa </i>julkaistavia matkakirjeitä, joihin tämäkin kirjoitus perustuu. Muista jäsenistä tunnetuin on varmasti myöhemmin taiteilijana mainetta niittänyt Albert Edelfelt (1854-1905), joka oli retken alkaessa vasta 16-vuotias.</span></p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj11YuhX2lV_KVvXVE3PQq7IdG-94Qu1_8dT8z5-OY2QQgvDC6T-zA9Yu6WdMBlglt2Izh6_lgTywF3hJIcNI3VMqbDkQSJ1mfAPxO-3vtC5qIz81m7pAhIl-Yp4mwpAFtwWn2v8gXX926e8YsOe_70s7Psey6niOI--ThsB-lKdk1kl1McBN4N1fcV" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img alt="" data-original-height="847" data-original-width="520" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj11YuhX2lV_KVvXVE3PQq7IdG-94Qu1_8dT8z5-OY2QQgvDC6T-zA9Yu6WdMBlglt2Izh6_lgTywF3hJIcNI3VMqbDkQSJ1mfAPxO-3vtC5qIz81m7pAhIl-Yp4mwpAFtwWn2v8gXX926e8YsOe_70s7Psey6niOI--ThsB-lKdk1kl1McBN4N1fcV" width="147" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i><span style="font-family: inherit;">Juhannuksenvieton kertoja Emil Nervander (1840-1914) <br />hieman tässä kuvattuja tapauksia vanhempana. Hän oli <br />retken aikaan noin 31-vuotias. Kuva Wikimedia Commons: <br /><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Emil_Nervander.jpg">https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Emil_Nervander.jpg</a></span></i></td></tr></tbody></table><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Seurueen matka oli juhannuksen aikoihin aivan alkutekijöissään, sillä he olivat lähteneet Helsingistä 16. kesäkuuta ja olivat ennen Sauvoa kiertäneet vasta ympäri Kemiönsaarta. Hieman epäselvää on milloin he tarkalleen saapuivat Sauvoon, sillä Edelfelt jäi hetkeksi Kemiön kirkkoon jatkamaan dokumentointia 21. kesäkuuta kun muut ilmeisesti jatkoivat jo kohti Sauvoa. Joka tapauksessa torstaina 22. kesäkuuta koko joukko oli ilmeisesti Sauvossa.</span></p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjXX2aT2jG7wZKNhGtS_P3HBv3PmgPrOwwa8MojymM1CxHMhwPkjwWOupsqkfjQJnzY60U72CLdZGaeSICOv6LgOm9H3DWgXnwv8eE1kwHxbPqgZ9ZMFzvHX_44ewmqw51lg1mdGYWs-32j7ZJG-ytN90W_hBlo6Rt7zqM3cj93o6h9zL-krS5amJL1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img alt="" data-original-height="600" data-original-width="495" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjXX2aT2jG7wZKNhGtS_P3HBv3PmgPrOwwa8MojymM1CxHMhwPkjwWOupsqkfjQJnzY60U72CLdZGaeSICOv6LgOm9H3DWgXnwv8eE1kwHxbPqgZ9ZMFzvHX_44ewmqw51lg1mdGYWs-32j7ZJG-ytN90W_hBlo6Rt7zqM3cj93o6h9zL-krS5amJL1" width="198" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i><span style="font-family: inherit;">Albert Edelfeltin (1854-1905) omakuva vuodelta <br />1874. Kolme vuotta aiemmin hän vietti juhannusta <br />Sauvossa. Kuva Wikimedia Commons: <br /><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Edelfelt.jpg">https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Edelfelt.jpg</a></span></i></td></tr></tbody></table><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p><span style="font-family: inherit;">Siellä he saivat kuulla, että paikkakunnalla oli ennen heitä vieraillut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran lähettämä tutkija peräti parin viikon ajan ja valokuvannut ahkerasti kirkkoa. Niinpä retkikunta päätti keskittyä dokumentoimaan sellaisia taidemuistoja, jotka eivät soveltuneet valokuvattaviksi. He ikuistivatkin monta arvokasta yksityiskohtaa laatien esimerkiksi upean piirustuksen kirkon eteläsisäänkäynnistä, jota en valitettavasti pysty tähän tekstiin liittämään, sekä kirkon kuori-ikkunasta, jossa oli yhä keskiaikaisten lasimaalausten jäänteitä, jotka eivät varmasti olisi erottuneet mustavalkokuvassa.</span></p><p><b><u><span style="font-family: inherit;">Kirkon lumoissa ja kiireessä</span></u></b></p><p><span style="font-family: inherit;">Nervander kuvaili kirkkoa tavalla, missä kuvastuu sekä ihailu että arvostelu:<br /></span></p><p></p><p class="MsoNormal"><span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: inherit;">"<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tuskin uskoo olevansa meidän päiviemme luterilaisessa
saarnatilassa, kun astuu sisälle kirkkoon. Kaikkialla näkee vanhojen aikojen
muistoja, joka pilarissa riippuu vaakunakilpiä - kuoriseinä on sellaisia aivan
täynnä - penkkien piiloissa näkee kypäriä ja haarniskoita, kirkon opettajat ja
profeetat katsovat lehterinkaiteesta alas kirkkoon, ja mitä kauneimmat
piispantuolit ja niin sanotut kuoripenkit siirtävät ihmisen aikaan, jolloin
myös tässä kirkossa korotettiin ylistyslauluja taivaan kuningattarelle, ja
jolloin suitsutusastiat lähettivät pilvenhaituvia kohti kattoon maalattuja
totisia enkeleitä ja kirkkoisiä. Mutta kirjava saarnatuoli ja rumat, joka
paikkaan pannut penkit muistuttavat meitä kuitenkin hyvissä ajoin siitä, missä
olemme.</i>"<o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0ZLC9vrp8DVBz9PCV9cxenW2Mkbe9Y-IQ04yAOZNiozl6JnWs8nQf2j36D7BvVu0pRH2OIzLEUytg9VPAjIzDT5XSXyOxMfZ9XBhGOpt_IUgpqMSkgnrldnI1G7duuDRKa1Roxv4gOA5989bi6kCLlMFxvLpXqB_h3XaOTrIRv4lsrNxbYq4DN_Ij/s1200/Sauvon%20kirkko%20kuori-ikkuna1871.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="1183" data-original-width="1200" height="315" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0ZLC9vrp8DVBz9PCV9cxenW2Mkbe9Y-IQ04yAOZNiozl6JnWs8nQf2j36D7BvVu0pRH2OIzLEUytg9VPAjIzDT5XSXyOxMfZ9XBhGOpt_IUgpqMSkgnrldnI1G7duuDRKa1Roxv4gOA5989bi6kCLlMFxvLpXqB_h3XaOTrIRv4lsrNxbYq4DN_Ij/s320/Sauvon%20kirkko%20kuori-ikkuna1871.jpg" width="320" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i><span style="font-family: inherit;">Tämä piirros Sauvon kirkon kuori-ikkunasta sekä siinä olleiden <br />lasimaalausten jäänteistä on osa retkikunnan satoa. Kuvan <br />maalauksista ovat nykyään museon kokoelmissa kaikki lukuun <br />ottamatta värikästä ruusuketta keskellä. Museoviraston <br />Historian kuvakokoelma: <br /><a href="https://www.finna.fi/Record/museovirasto.5BD93F28C7B25953215EF60484917EFE">https://www.finna.fi/Record/museovirasto.5BD93F28C7B25953215EF60484917EFE</a></span></i></td></tr></tbody></table></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Kovin tylyn arvion siis antoi Nervander saarnatuolista. Se oli peräisin vuodelta 1651 ja maalattu uudelleen vuonna 1860, mikä saattoi selittää kirjavaa vaikutelmaa. Syytä penkkien tuomitsemiseen rumaksi en tiedä, mutta erikoislaatuiset Sauvon kirkon 1600-luvulta olevat penkit kylläkin ovat, osassa etuosan penkkejä kun on mahdollista vaihtaa istumasuuntaa kohti keskellä kirkkoa olevaa saarnatuolia. Seurueemme puurtaessa piirustustensa ääressä he saivat kerrassaan yllättävää seuraa:</span></p><p class="MsoNormal"><span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: inherit;">"<i>Käynnistämme kirkossa haluan kertoa
lajissaan erikoisen sattumuksen. Työskennellessämme kukin tahollamme
hiljaisessa kirkossa herätti huomiomme syvä ja vahva naisen ääni, joka lausui
juhlallisesti rukouksia. Katsoimme ympärillemme ja havaitsimme nuoren naisen,
joka alttaripöydällä seisten ja käsi ja katse kohotettuina ylös, jatkoi kovalla
äänellä raamatunlauseiden esittämistä. Äkkiä hän hyppäsi alas, käveli
rauhallisin, lujin askelin saarnatuoliin, josta hän puhui kuin äsken. Hän oli
onneton, mielenvikainen tyttö, joka oli livahtanut kirkkoon perässämme. Muutoin
hän oli hiljainen ja rauhallinen alkaen pian hänkin piirtää vanhoja kuvia,
kuten näki meidän tekevän.</i>"<o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal"><span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: inherit;">Tytön henkilöllisyys jää arvoitukseksi, samoin kuin se, oliko hänen mielenvikaisuutensa tieto vai ryhmän jäsenten arvaus. Seurueen jäsenet eivät juuri tehneet tuttavuutta paikallisten kanssa, sillä heillä oli hoppu päästä juhannuksenviettoon Paraisille, missä seurueeseen piti liittyä uusia jäseniä. Niinpä he aikoivat työskennellä ahkerasti saadakseen pian sekä Sauvon kirkon että sen kappelikirkon Karunan hoidettua pois työlistalta.</span></span></p><p class="MsoNormal"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF7qKkrcw7bO62cVb4SggGK41-QBwsuXzsU6Rc_8AXMH95wF2m8-Lb_RID8n9x4a4s4rNXvDL3a3ZBcvCAzoXCCm2oT8lrZbUKw3GJck1tDjuFneBXDGDZOSr-4X53O_rhCxxWesuwVsUHjX8uyGO7fhnz3ZJwlN7eIgE7GAtDwzO6PBaGn1InDFys/s1200/Sauvon%20kirkko%20St%C3%A5hlberg1898.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="917" data-original-width="1200" height="245" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF7qKkrcw7bO62cVb4SggGK41-QBwsuXzsU6Rc_8AXMH95wF2m8-Lb_RID8n9x4a4s4rNXvDL3a3ZBcvCAzoXCCm2oT8lrZbUKw3GJck1tDjuFneBXDGDZOSr-4X53O_rhCxxWesuwVsUHjX8uyGO7fhnz3ZJwlN7eIgE7GAtDwzO6PBaGn1InDFys/s320/Sauvon%20kirkko%20St%C3%A5hlberg1898.jpg" width="320" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i><span style="font-family: inherit;">Sauvon kirkko K. E. Ståhlbergin kuvaamana vuonna 1898.<br />Suurin piirtein tällaiselta se kai näytti retkikunnankin vieraillessa, <br />tosin puusto oli varmasti matalampaa. Museoviraston Historian <br />kuvakokoelma: <br /><a href="https://www.finna.fi/Record/museovirasto.F55467C8D45E9227CCD4312626FB88B0">https://www.finna.fi/Record/museovirasto.F55467C8D45E9227CCD4312626FB88B0</a></span></i></td></tr></tbody></table><span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></p><p class="MsoNormal"><span style="line-height: 115%;"><b><u><span style="font-family: inherit;">Sekaannus ajanlaskussa</span></u></b></span></p><p class="MsoNormal"><span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: inherit;">Niinpä 24. kesäkuuta oltiin iltaa myöten työn touhussa kirkon kuorin kattomaalauksia piirtäen. Kellon lähestyessä yhdeksää eräs joukosta lähti ulos tupakoimaan ja huomasi ihmetyksekseen, että sauvolaiset tulivat sankoin joukoin koristamaan omaistensa hautoja. Pian toinen seurueen jäsenistä tuli myös sisään ja kertoi ihmeissään, että sauvolaiset nähtävästi jo päivää ennen juhannusaattoa koristivat pihansa ja kuistinsa tuorein koivuin. Tämä innoitti seurueen entistä ahkerampaan työhön, jotta he pääsisivät viettämään juhannusta muualla kuin heidän mielestään liian totisessa ja juhlallisessa Sauvossa.</span></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;">Silloin miehet kuulivat kirkonkellojen kauniin, juhlallisen äänen, joka julisti juhannuksen koittamista. Se paljasti heille saman tien heidän suuren erehdyksensä: he olivat menneet sekaisin päivistä, ja edessä oli nyt juhannus Sauvossa. Pian he toipuivat pettymyksestään ja päättivät, että he juhlivat juhannusta juuri siten kuin halusivat. Piirustukset jätettiin kirkonpenkeille odottamaan ja suorittiin vauhdilla kesäyöhön, joka auttoi virittymään juhannustunnelmaan:</span></p><p class="MsoNormal"><span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: inherit;">"<i>Kirkkotarhaan tultuamme nautimme lauhkeasta
kesäilmasta, joka tuulahti meitä vastaan. Taivas, joka päivällä oli ollut
hiukan pilvien peittämä, oli kirkastunut, mutta aurinko oli jo laskenut.
Hautakummuilla oli mitä kauneimpia valkoisia narsisseja ja kieloja
palmikoituina vaaleanharmaista lehdistä tehtyihin seppeleisiin. Jokainen tupa
oli koristettu vihreällä, ja tuntui sitä paitsi kuin koko luonto olisi
aavistanut hiljaisen, rauhallisen kesäillan merkityksen.</i>"<o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxpsUGZl8jbgraFyaYXcWv0yLdCNtZxIATSypqRHnkh6NbpjCf7WFZx_7sqsVBxwyHXe9oWosG_wQ3RvOqbC6702nuIH-Hm6CQLzx0x6p6fBSfVEbBFMhuwKwZ7ILAcBFIhM6Bv_L-EMVxMvObPzPbN9t2fhy80iwoUJHYrcNCMUK3jE9PzyR2pzS_/s1200/Sauvon%20kirkko%20Frankenhaeuser1906.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="877" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxpsUGZl8jbgraFyaYXcWv0yLdCNtZxIATSypqRHnkh6NbpjCf7WFZx_7sqsVBxwyHXe9oWosG_wQ3RvOqbC6702nuIH-Hm6CQLzx0x6p6fBSfVEbBFMhuwKwZ7ILAcBFIhM6Bv_L-EMVxMvObPzPbN9t2fhy80iwoUJHYrcNCMUK3jE9PzyR2pzS_/s320/Sauvon%20kirkko%20Frankenhaeuser1906.jpg" width="234" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i><span style="font-family: inherit;">Tämä Carl Frankenhaeuser kuva Sauvon kirkon itäpäädystä <br />vuoden 1906 heinäkuulta näyttää, että kirkkomaa on ollut <br />varsin rehottava entisinä aikoina. Ehkä se oli tässä asussa <br />myös retkikunnan vierailun aikana, tosin haudat koristeltuina.<br />Museoviraston Historian kuvakokoelma: <br /><a href="https://www.finna.fi/Record/museovirasto.BA2D3888D36A02F2BE2D65C072872026">https://www.finna.fi/Record/museovirasto.BA2D3888D36A02F2BE2D65C072872026</a></span></i></td></tr></tbody></table><span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></p><p class="MsoNormal"><span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: inherit;">Seurue asettui kirkon eteläpuolella olevalle korkealle kalliolle, joko Haarakalliolle tai Kallenmäelle. Mukanaan heillä oli muutama pullo punssia, jotka oli hankittu usean epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Herrat kohottivat maljoja juhannukselle ja kunkin kotiseuduille sekä lausuivat Runebergin nuoruuskauden runoja, jotka kuvailivat kauniisti juhannusta.</span></span></p><p class="MsoNormal"><b><u><span style="font-family: inherit;">Tansseja järjestämässä</span></u></b></p><p class="MsoNormal"><span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: inherit;">Siellä täällä erottui kokko valaisemassa kesäyötä sekä kajahteli riemulaukauksia. Sen sijaan laulua tai musiikkia ei kuulunut, ei näkynyt tanssia eikä juhannussalkoja. Miehet olivat kuitenkin päättäneet tanssia ja lähtivät siksi liikkeelle. Kalliolta tullessaan he tapasivat joukon väkeä, joka oli tulossa kohti Kirkonkylää läheiseltä sillalta, jonka luona oli sytytetty juhannuskokko. Kyseessä oli kaiketi Sauvonjoen ylittävä silta Sillankorvan kylän kohdalla.</span></span></p><p class="MsoNormal"><span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: inherit;">Paikalliset kulkivat tiheänä, tummana juhlallisena joukkona jonkun laulavan hiljaisella äänellä taiteilijoiden mielestä surullista laulua. Retkikunnan jutustelu sai ainakin osan innostumaan tanssista, mutta kylällä ei kuulemma sopinut tanssia. Alettiin etsiä pelimannia, joka löytyi, muttei omistanut viulua. Kyseltiin lisää, jolloin eräs pitäjän parempaan väkeen kuulunut ilmoitti, että omistaa viulun, jota ei ole käytetty kuuteen vuoteen ja josta puuttui kvinttikieli. Pelimanni kyseli vielä hartsia, jota ei löytynyt, mutta sitten päätettiin tulla toimeen sillä mitä oli.</span></span></p><p class="MsoNormal"><span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: inherit;">Kylän ulkopuolelta löydettiin sopiva avoin paikka tansseille, jossa "<i>alkoivat nuoret piankin musiikin soinnukkaiden sävelien mukaan tanssia soreasti ja sievästi</i>". Aika kului, kello tuli yhden ja jopa kahden, ja ainakin Nervanderin arvelun mukaan nämä ennalta suunnittelemattomat juhannustanssit tulisivat jättämään seudulle pitkäaikaisen muiston. Taiteilijat saatettiin majapaikkaansa pitkänä saattueena aina eteiseen saakka, minkä jälkeen kansaa viipyi pitkään ulkosalla laulamassa "<i>haikeita, surullisia lauluja</i>", kuten Nervander kirjoittaa. Selvästikään hänen ja sauvolaisten musiikkimaku eivät kohdanneet.</span></span></p><p class="MsoNormal"><span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: inherit;">Seuraavana päivänä eli juhannuspäivänä matka sitten jatkui Karunan kirkon kautta kohti Paraisten Kuitiaa, mutta siitä ehkä tarinaa toisella kertaa.</span></span></p><b><u><span style="font-family: inherit;">Lähde:</span></u></b><p></p><p><span style="font-family: inherit;">Nervander, Emil: <i>Kesämatkoja Suomessa, Ahvenanmaalla ja Turun seudulla.</i> (Markus Hiekkasen käännös teoksesta <i style="background-color: white; color: #202122;">Sommarresor i Finland: på Åland och i Åbo-trakten </i><span style="background-color: white; color: #202122;">v. 1872). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2009.</span></span></p>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-34334595491565926782022-06-11T17:09:00.000+03:002022-06-11T17:09:20.466+03:00Punataudin kaatama Karunan kappalainen - August Gabriel Juselius (1818-1857)<p><i>Kirjoittanut: Ossi Tammisto</i> </p><p>AUGUST GABRIEL JUSELIUS (1818-1857)</p><p>Olen aiemmin kirjoittanut täällä nuorena kuolleesta Karunan kappalaisesta Henrik Vilhelm Possénista ja hänen viimeisestä leposijastaan: <a href="https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/04/kirkkohistorian-henkilokuvia-karunan.html">https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/04/kirkkohistorian-henkilokuvia-karunan.html</a>. Traagiset olivat myöskin hänen seuraajansa vaiheet, joista muistumana Karunan hautausmaalta löytyvät yksi korkea metallinen ja kolme pienempää kivistä ristiä. On siis jälleen aika suunnata tuolle hautuumaalle kuulemaan sen mullissa lepäävien ihmisten tarinoita, jotka kantavat muistoja myös menneistä koettelemuksista.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiulrOI6ax9ZKz5peahfMEIHEZkCu_TLYE0r1VOBzact6l7oSNRCbPOe3QLuAy6xOxzH7mH_iJ0bC5Mh6DzP5ybYtd--UyYpmVaLe4Ja_H1FvXejkkRuXG_koGwU9iHdjVyQNPh6C1Bz2CmEhyb9jjT5TAB-5a5jEPnivgaex6uviblyCyTWyf60rDl/s5184/Karunan%20hautausmaa%20(12).JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3456" data-original-width="5184" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiulrOI6ax9ZKz5peahfMEIHEZkCu_TLYE0r1VOBzact6l7oSNRCbPOe3QLuAy6xOxzH7mH_iJ0bC5Mh6DzP5ybYtd--UyYpmVaLe4Ja_H1FvXejkkRuXG_koGwU9iHdjVyQNPh6C1Bz2CmEhyb9jjT5TAB-5a5jEPnivgaex6uviblyCyTWyf60rDl/s320/Karunan%20hautausmaa%20(12).JPG" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Metallinen risti sekä kolme pientä kiviristiä toimivat muistomerkkeinä <br />Juseliuksen kappalaisperheen karuille vaiheille. Taustalla vuonna 1841 <br />Kustaa (Gustav) Tengströmin rakentama ruumishuone. Kuva itse otettu.</i></td></tr></tbody></table><p><b><u>Karkusta Karunaan</u></b></p><p>August Gabriel Juselius syntyi Karkussa 17. kesäkuuta 1818. Hänen vanhempansa olivat nimismies ja toimitusvouti Gabriel Juselius ja tämän vaimo Maria Johanna Stålhandske. Sisarussarjaan kuului yhteensä kahdeksan, tosin yksi, sankarimme nimikaima, oli kuollut aivan pienenä.</p><p>Juselius lähti kotoaan opintielle, ensin Turun triviaalikouluun vuosiksi 1831-1832 ja sitten lähemmäs kotikontuja Porin triviaalikouluun vuosiksi 1833-1839. Siitä opintopolku jatkui Turun lukioon vuosiksi 1839-1843. 12. lokakuuta 1843 hänestä tuli sitten ylioppilas, ja hän liittyi Satakuntalaiseen osakuntaan. 11. kesäkuuta 1845 hänet vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa yhdessä neljän muun kanssa. Liekö tähän uravalintaan vaikuttanut osin se, että Juseliuksen isoisän isä Krister Jusselius (n. 1683-1746) oli ollut Lopen kappalainen.</p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhgj5KFNUKyMD1VhfX4shVJsyKqfV9YJircCbcs0wh1rXnOXSitRJMM-TRvATHN4kzSfqdpM2fiUViqh8YKndECOCvc2s2K-ENB-JXR9fvaxHMijgm8iZsg45VqWvKjv1EN_jlyTtIXpBfhV7j-CLO22kLNObtf-Xenn-fZwohLYt4Qp8hQfn0474Wz" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="871" data-original-width="1200" height="232" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhgj5KFNUKyMD1VhfX4shVJsyKqfV9YJircCbcs0wh1rXnOXSitRJMM-TRvATHN4kzSfqdpM2fiUViqh8YKndECOCvc2s2K-ENB-JXR9fvaxHMijgm8iZsg45VqWvKjv1EN_jlyTtIXpBfhV7j-CLO22kLNObtf-Xenn-fZwohLYt4Qp8hQfn0474Wz" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Karkun vanha kirkko Selim Lindqvistin valokuvaamana vuonna 1892. <br />Mahtoiko ajatus pappisurasta nousta nuoren Juseliuksen mieleen <br />hänen tehdessään perheensä kera kirkkomatkoja tämän keskiaikaisen <br />pyhätön luo? Museoviraston Historian kuvakokoelma: <a href="https://finna.fi/Record/museovirasto.D8810C219F22CE31985906A68FE52429?imgid=1">https://finna.fi/Record/museovirasto.D8810C219F22CE31985906A68FE52429?imgid=1</a></i></td></tr></tbody></table><br /><p></p><p>Ensimmäiseksi Juselius määrättiin vihkimyksensä yhteydessä Nauvon kirkkoherran apulaiseksi. Kauaa hän ei kuitenkaan tätä pestiä ehtinyt hoitaa, liekö juuri lainkaan. Karunan kappalainen Henrik Vilhelm Possén näet kuoli 20. heinäkuuta 1845, ja Juselius päätyi hoitamaan tämän virkaa 21. elokuuta 1845 alkaen. Vuonna 1846 hänet valittiin tuon viran vakinaiseksi hoitajaksi. Tuohon aikaan oli vielä Karunan kartanon omistajalla oikeus valita Karunan kappalainen. Tämä oikeus poistui vasta 7. maaliskuuta 1870 keisarillisen käskykirjeen kautta.</p><p><b><u>Perheen perustamista ja viranhoitoa</u></b></p><p>Vaikka työ Nauvossa jäi vain vajaaseen kesään löytyi siltä nurkalta ainakin vaimo, Kristina Magdalena Dickman (s. 16. joulukuuta 1817), jonka kanssa vietettiin häitä 31. heinäkuuta 1846 Korppoossa. Morsiamen isä oli Korppoon kappalainen Fredrik Emanuel Dickman. Perheeseen siunaantui lapsia viisi kappaletta, neljä poikaa ja yksi tytär. Nämä kaikki syntyivät Karunassa: August Ferdinand s. 1847, Alma Augusta s. 1849, August Axel s. 1852, August Fredrik s. 1855 sekä August Artur s. 1857. Kuten näkyy haluttiin isän etunimi antaa kaikille lapsille, myös tyttärelle.</p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><img alt="" data-original-height="1200" data-original-width="984" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEirNuLt82XhVjJtzO-7Emy3qiAkJKCWn__jin5IcyIZHQX5ZQJ8CuHoMjgyt-a1g2GQ2UD-vwM4ermKMugDOAI-B32CMYWf2-K_flmt4kqFW8sQHePYVmZQYHMOxdwp6TzSOvyVdmCwrJed2oROMBfVW7rvagUnXY_CtHh3ZXZypeOxzkpf3J4piJAA=w263-h320" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="263" /></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Karunan kappalainen August Gabriel Juselius <br />ambrotyyppikuvassa. Museoviraston Historian <br />kuvakokoelmasta: <a href="https://www.finna.fi/Record/museovirasto.E707A81C5ADFBC6AD24459B8708D5321">https://www.finna.fi/Record/museovirasto.E707A81C5ADFBC6AD24459B8708D5321</a></i></td></tr></tbody></table><br /><p></p><p>Kappalaisena Juseliuksella oli oma virkatalo, Björnäs, Stappåkerin (myöh. Tapola) kylässä, 2 ja puolen virstan päässä kirkosta. Kappeliseurakunnan väkilukua hänen virkakaudeltaan en nyt löytänyt, mutta vähän myöhemmin, vuonna 1870, oli kappeliseurakunnassa väkeä 1343 henkeä, kun koko Sauvossa oli karunalaiset mukaan lukien yhteensä 3988 henkeä. Kappalaiseksi pääsy niin lyhyellä työkokemuksella lienee ollut hyvin onnekasta, mutta Juseliuksella oli ilmeisesti toiveita edetä pidemmällekin urallaan, sillä hän suoritti vuonna 1851 pastoraalitutkinnon. Tiedossani ei ole hakiko hän paljonkin virkoja muualta.</p><p>Tiedossani ei ole juurikaan yksityiskohtia Juseliuksen virantoimituksesta. Hän tietysti saarnasi, toimitti ehtoollista, kastoi, vihki ja hautaan siunasi kuten muutkin papit. Vuoden 1857 kesäkuussa uutisoitiin siitä, miten Juselius oli järjestänyt keräyksen Pohjanmaan köyhien hyväksi. Keräys tuotti 57 ruplaa 67 kopeekkaa, mikä tuotto oli sitten annettu viranomaisille toimitettavaksi sitä tarvitseville. </p><p>Hänen toimestaan mainitaan tehdyn myös Karunan hautausmaan laajentaminen vuonna 1854. Alkuperäinen hautausmaa oli hyvin suppea alue kirkon välittömässä läheisyydessä rajautuen sen eteläpuolella nykyään sijaitsevan jalkakäytävän sekä Olivecreutzin hautakappelin väliselle alueelle. Edellisen kerran aluetta oli laajennettu vuonna 1839. Eipä tainnut Juselius aavistaa, että hän pääsi hyvin pian itse lepäämään tuolle täydennysosalle.</p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEihrM9WofjnwZhqYbIV3vev1B9im2VQmmV-mkVO22I5gygNl6DDIvrI0E87lE8GFJkrlBvrXq6rKmXv7JcN3iRwQ4A-SyumPHQ3LCFbvMtoZlQ9kMpV62vUxGzEdFV2DrpIN9vpgIyoipV8poP2i1W776UUWWB2VsLiYOs-xm6c9SDJg-UUkn8Pb0tn" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="804" data-original-width="1200" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEihrM9WofjnwZhqYbIV3vev1B9im2VQmmV-mkVO22I5gygNl6DDIvrI0E87lE8GFJkrlBvrXq6rKmXv7JcN3iRwQ4A-SyumPHQ3LCFbvMtoZlQ9kMpV62vUxGzEdFV2DrpIN9vpgIyoipV8poP2i1W776UUWWB2VsLiYOs-xm6c9SDJg-UUkn8Pb0tn" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Karunan vanha kirkko Reinhold Fabritiuksen taiteilemana vuonna 1871. <br />Tässä kirkossa Juselius sai palvella liki koko pappisuransa. Vieressä <br />Olivecreutzin suvun hautakappeli. Alkuperäinen kirkkomaa sijaitsi kirkon <br />välittömässä läheisyydessä ja lisätilan tarve oli Juseliuksen aikana ilmeinen. <br />Museoviraston Historian kuvakokoelma: <a href="https://finna.fi/Record/museovirasto.52219B554733B6392B26563B233930CF">https://finna.fi/Record/museovirasto.52219B554733B6392B26563B233930CF</a></i></td></tr></tbody></table><br /><p></p><p><b><u>Punatautiepidemia perheen kohtalona</u></b></p><p>Vuoden 1857 heinäkuussa alkoi näet seudulla ankara punatautiepidemia, tautiepidemioista koko 1850-luvun pahin. Emäseurakunnassa Sauvossa siihen kuoli heinäkuun ja marraskuun välisenä aikana 142 henkeä, kun koko vuonna kuolleita oli kuolinsyystä riippumatta 200. Sauvossa enemmistö kuolleista oli alle 15-vuotiaita ja tauti ankarin syyskuussa, jolloin kuolleita oli 78.</p><p>Myös Karunaa punatauti koetteli kovalla kouralla. Laskujeni mukaan tautiin kuoli 65 Karunan yhteensä 112 vuoden 1857 aikana kuolleesta, tosin oheen laittamani lehtijuttu vuoden 1858 alusta poikkeaa luvuiltaan aavistuksen edellä mainituista. Tauti ei kysellyt arvoa eikä asemaa, ja niinpä se iski myös kappalaisen perheeseen. Voisi kuvitella kaikkien perheessä sairastaneen taudin, sen verran rajusti se heidän rivejään verotti.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhivT3eqI6aepJ0VjApYPxK8HC9XtGB1q2MzH9gqhbc6Dt6ss1ie1dR1zhuMclQ9e9asyJpe2CSKgllo-lAFuQnaHEL6XpmyfeJwF3TMNW_W387mcBYF9HqMeFregku3hly3Yvo3C3GCv3lR42xMQhvgIePtAr0Wmq_8GWUrCAwXfNzWcTRXo8UCdhf/s738/PunatautiSanomiaTurusta31858.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="114" data-original-width="738" height="61" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhivT3eqI6aepJ0VjApYPxK8HC9XtGB1q2MzH9gqhbc6Dt6ss1ie1dR1zhuMclQ9e9asyJpe2CSKgllo-lAFuQnaHEL6XpmyfeJwF3TMNW_W387mcBYF9HqMeFregku3hly3Yvo3C3GCv3lR42xMQhvgIePtAr0Wmq_8GWUrCAwXfNzWcTRXo8UCdhf/w400-h61/PunatautiSanomiaTurusta31858.png" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Näin ytimekkäästi uutisoitiin vuoden 1857 punatautiepidemiasta <br />Sauvossa ja Karunassa. Sanomia Turusta nro 3/1858.</i></td></tr></tbody></table><p>Ensimmäisenä kuoli 10. syyskuuta Axel August, joka oli juuri täyttänyt viisi vuotta. Isä ei ehtinyt kauan surra poikansa menetystä, sillä hän menehtyi samaan tautiin kotipappilassaan Björnäsissä heti seuraavana päivänä, 11. syyskuuta 1857, 39-vuotiaana. Lehdessä mainittiin sairauden olleen <i>häftig</i>, 'rankka'. Näin hän ei joutunut näkemään sitä, miten tauti kaatoi myös kaksivuotiaan August Fredrikin 14. syyskuuta ja kahdeksanvuotiaan Alma Augusta Magdalenan 20. syyskuuta. Kaikkien nimet on kirjoitettu metalliseen korkeaan ristiin, minkä lisäksi vieressä on kolme pientä kivistä ristiä lasten omina nimettöminä hautamuistomerkkeinä.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9sKctlI8VD9ZCHHJAs7YgiqdkB6YReo8oYgbAp9azSMb8zJuhJ0O3gRMyjZLEck132JOds0g_0JlzuMbju3uVK277wJ9CrTzTXz_QmwfXfp5_iiTMIHeOjWV4s0zGQQ0ZsPwOMA_sQPHYJAIn2TNCrgya1zH-2vSMNnihyI-svQJSZW6k921EoMpN/s5184/Karunan%20hautausmaa%20(11).JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3456" data-original-width="5184" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9sKctlI8VD9ZCHHJAs7YgiqdkB6YReo8oYgbAp9azSMb8zJuhJ0O3gRMyjZLEck132JOds0g_0JlzuMbju3uVK277wJ9CrTzTXz_QmwfXfp5_iiTMIHeOjWV4s0zGQQ0ZsPwOMA_sQPHYJAIn2TNCrgya1zH-2vSMNnihyI-svQJSZW6k921EoMpN/s320/Karunan%20hautausmaa%20(11).JPG" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Juseliuksen hautaristin laattaan on ikuistettu hänen sekä hänen <br />myöskin punatautiin kuolleiden lastensa nimet. Kirjoittajan <br />ottaessa tämän kuvan oli laatta pahasti roikkumassa, toivottavasti <br />se ei ole vielä pudonnut.</i></td></tr></tbody></table><p><b><u>Taudista selvinneitten lasten komea urakehitys</u></b></p><p>Eloon jäivät perheen äidin kera vain lapsista vanhin ja nuorin, tuolloin kymmenvuotias August Ferdinand sekä saman vuoden huhtikuun lopulla syntynyt pikkuinen August Artur. He jäivät ilmeisesti kovaan taloudelliseen ahdinkoon, sillä heille myönnettiin vuoden 1858 maaliskuussa kaksi ylimääräistä armovuotta eli he saivat viran ja virkatalon tulot vielä näinä vuosina. Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1863, ilmoitettiin Sanomia Turusta -lehdessä vapaaehtoisesta huutokaupasta, jolla myytiin Juselius-vainajan kirjasto. Siihen mainittiin sisältyvän jumaluus-oppia, historiaa, laki- ja maantiedettä sekä saarnoja. Huutokaupan vapaaehtoisuudesta voi päätellä, ettei taloudellinen tilanne ollut ajanut heitä pakkohuutokauppaan, mutta rahalla oli silti selvästi tarvetta. Kristina-leski kuoli Turussa 16. tammikuuta 1884.</p><p>Lapsia jäi siis viidestä eloon vain kaksi. Nämä pojat kuitenkin menestyivät elämässään varsin hyvin. Kumpikaan ei seurannut isänsä jäljissä pappisuralle. August Ferdinand Jusélius (s. 30. heinäkuuta 1847 Karunassa ja k. 28. maaliskuuta 1900 Turussa) toimi Turun valtiopäiväedustajana porvarissäädyssä viisi eri kertaa ja toimi Turun kaupunginjohtajana eli kunnallispormestarina vuosina 1881-1900. Hänen äitinsä siis ehti nähdä poikansa nousun kaupungin johtoon. </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgeCK-qg3vwb0REo_9U_slCudUPj1NQ2v-LLSB1vFqYlAENvnUJBMjSu0I6y42Je2PzFOQal4XOP3f7SeDLXq4ptRepxvgwZTSB9heMhTlHDtlMaQZJwqUp9rdmY0divqqtQkXiosYM40XueRDg-mIDEd08gyDNQARFQwisAjFHWMWxnPDGvYSC0qU6" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="311" data-original-width="250" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgeCK-qg3vwb0REo_9U_slCudUPj1NQ2v-LLSB1vFqYlAENvnUJBMjSu0I6y42Je2PzFOQal4XOP3f7SeDLXq4ptRepxvgwZTSB9heMhTlHDtlMaQZJwqUp9rdmY0divqqtQkXiosYM40XueRDg-mIDEd08gyDNQARFQwisAjFHWMWxnPDGvYSC0qU6" width="193" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Sankarimme esikoispoika August Ferdinand Juselius <br />pääsi elämässään korkealle. Kuva Wikimedia Commons: <br /><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:August_Ferdinand_Juselius.jpg">https://commons.wikimedia.org/wiki/File:August_Ferdinand_Juselius.jpg</a></i></td></tr></tbody></table><p></p><p>Toinen poika August Artur Jusélius (s. 28. huhtikuuta 1857 Karunassa ja kuollut 16. elokuuta 1925 Turussa) oli myöskin neljillä eri valtiopäivillä porvarissäädyn edustajana, minkä lisäksi hän toimi tuomarina sekä Pohjoismaiden Osakepankin Porin ja Turun konttoreiden johtajana. Mielenkiintoisena seikkana mainittakoon, että vuosi 1897 oli eräänlainen Juseliusten poliittisen vallan huipentuma, sillä silloin säätyvaltiopäiville osallistuivat porvariston edustajina yhtä aikaa veljekset August Ferdinand ja August Artur että heidän porilainen serkkunsa Fritz Artur Jusélius.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGTmB_wf2Ow294vS8bDrc2XCjQm5rBLtmEL1Ep6R_xbcUMA32meXP8rBaQdSNZxns3A2CopOk5amN6agQio7mY0wMq4pYme_-RdTUqOC1R7feJbviPNI-lu7FLYTUhwoM1ItgrMebZHPxxHJmjbHf6uRoaELEj6LowJ23UHJxZ_hGtTSRyOLjOyjKo/s2981/Juseliuksen%20veljekset.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1429" data-original-width="2981" height="153" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGTmB_wf2Ow294vS8bDrc2XCjQm5rBLtmEL1Ep6R_xbcUMA32meXP8rBaQdSNZxns3A2CopOk5amN6agQio7mY0wMq4pYme_-RdTUqOC1R7feJbviPNI-lu7FLYTUhwoM1ItgrMebZHPxxHJmjbHf6uRoaELEj6LowJ23UHJxZ_hGtTSRyOLjOyjKo/s320/Juseliuksen%20veljekset.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Satuin löytämään Turun päähautausmaalla kulkiessani molempien <br />Juseliuksen punataudista selvinneiden poikien haudat, nuoremman <br />vasemmalla, vanhemman oikealla. Kuvat itse otettu.<br /><br /></i></td></tr></tbody></table><b><u>Karunaan ehkä tahtomattaan jääneet papit</u></b><div><b><u><br /></u></b><div>Monet Karunan papeista jatkoivat virkauraansa muualla, päästen esimerkiksi kirkkoherranvirkoihin. Vain harvat heistä lepäävät Karunan mullista. Kaksi noista harvoista, Possén ja Juselius toimivat kappalaisenvirassa perätysten ja molemmat sairaus vei ennen aikojaan. Toisaalta tämä ei ehkä ole yllättävää, sillä ne kappalaiset, jotka eivät kuolleet tauteihin tosiaan ehtivät yleensä edetä virkaurallaan. Näin oli ilmeisesti Juseliuksen suunnitelma, suorittihan hän pastoraalitutkinnon.</div><div><br /></div><div>Juseliuksen pääsy kappalaiseksi asti oli ripeämpää kuin Possénin, joka oli ennen Karunaa parissakin seurakunnassa, mutta Karunaan kumpikin heistä jäi. Juseliuksen ja hänen lastensa haudan äärellä voi pohdiskella elämän katoavaisuutta, 1850-luvun punatautiepidemiaa peilata oman aikamme tautiepidemioihin sekä lääketieteen kehitykseen sekä todeta, että Juseliuksen hautamuistomerkki osoittaa hänen vaikuttaneen ainakin yhteen asiaan pysyvästi: hänen hautansa on siinä osassa hautausmaata, joka valmistui hänen aikanaan.<p></p><p><b><u>Lähteet:</u></b></p><p><span style="background-color: white;"><i>Dödsfall.</i> Finlands Allmänna Tidning nro 228/1857. Verkkoversio: </span><a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/398826?page=3">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/398826?page=3</a></p><p><span style="background-color: white;">Ekholm, P. O.: <i>Piirteitä Karunan seurakunnan historiasta. </i>Turunmaa nro 55/1930.Verkkoversio: </span><a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1931168?page=4">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1931168?page=4</a></p><p><span style="font-family: inherit;"><span class="heading ng-binding" data-ng-bind-html="getRefHeading()" style="background-color: white; box-sizing: border-box;"><i>Hiippakuntain sanomia. </i>Sanomia Turusta nro 11/1858. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/482548?page=4">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/482548?page=4</a></span></span></p><p>Huovinen, Lauri: <i>Varsinais-Suomen historia VIII, 5. Varsinais-Suomen seurakuntaelämä autonomian ajalla (1809-1917). </i>1987.</p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Huutokauppoja. </i>Sanomia Turusta nro 14/1863. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/483688?page=3">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/483688?page=3</a></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><i>Insamling för de nödlidande i Österbotten. </i>Åbo Tidningar nro 46/1857. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/478656?page=1">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/478656?page=1</a></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span class="heading ng-binding" data-ng-bind-html="getRefHeading()" style="background-color: white; box-sizing: border-box;">Juselius, August Gabriel</span><span style="background-color: white;">. Suomen papisto 1800–1920 -verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017 (viitattu </span><span class="ng-binding" data-ng-bind-html="now | date:'d.M.yyyy'" style="background-color: white; box-sizing: border-box;">8.6.2</span><span class="ng-binding" data-ng-bind-html="now | date:'d.M.yyyy'" style="background-color: white; box-sizing: border-box;">022</span><span style="background-color: white;">). Verkkoversio: </span><a href="https://kansallisbiografia.fi/papisto/henkilo/923">https://kansallisbiografia.fi/papisto/henkilo/923</a></span></p><p><i>Karunan seurakunnan kuolleiden kirja 1796-1874. </i>Verkkoversio: <a href="https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/karuna/kuolleet_1796-1874_jk593/38.htm">https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/karuna/kuolleet_1796-1874_jk593/38.htm</a></p><p>Kujanen, Hannu: <i>Sauvon historia II. </i>1997.</p><p><i>Punatautiin. </i>Sanomia Turusta nro 3/1858. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/482450?page=3">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/482450?page=3</a></p><p><i>Utnämnde. </i>Morgonbladet nro 46/1845. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/392003?page=4">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/392003?page=4</a></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #333333;">Yrjö Kotivuori, </span><em style="background-color: white; color: #333333;">Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Krister J</em><em style="background-color: white; color: #333333;">usselius</em><span style="background-color: white; color: #333333;">. Verkkojulkaisu 2005 <<a href="https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=4889">https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=4889</a>>. Luettu 7.6.2022.</span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #333333;">Yrjö Kotivuori, </span><em style="background-color: white; color: #333333;">Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: August Gabriel Juselius</em><span style="background-color: white; color: #333333;">. Verkkojulkaisu 2005 <<a href="https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=16132">https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=16132</a>>. Luettu 7.6.2022.</span></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #333333;">Wilskman, Atle: <i>Släktbok II:I. </i>1918. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/2100579?page=58">https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/2100579?page=58</a></span></span></p></div></div>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-26483681819159165162022-06-03T20:15:00.006+03:002024-03-06T09:25:20.066+02:00Kalannin sokea tietosanakirja - rukoilevainen "Sokki-Herman", Herman Itänen<i>Kirjoittaja: Ossi Tammisto</i>
<p>HERMAN ITÄNEN (1842-1921)</p><p>Herätysliikkeittemme kehtona pidetään usein Kalannin Santtion kylää ja sieltä 1700-luvun puolivälissä alkanutta herätystä. Sen lipunkantajana on toiminut seudulla myös rukoilevainen herätysliike. Nyt luomme kuitenkin katsauksen mieheen, jota on pidetty yhtenä viimeisistä merkittävistä rukoilevaisista Kalannissa. Hän itse ei voinut kehenkään katsahtaa, sokea kun oli, mutta siihen nähden hänen maineensa, tietonsa ja maailmansa oli suorastaan hämmästyttävän avara. Tietoa etsiessäni iski oikea runsaudenpula. Sukella siis sinäkin kanssani Herman Itäsen, Sokki-Hermanin tarinaan.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiok31luDJGr7H5wg0BkBf4KN41Y1Nbnsn0bBgWPw5PRYKWKkYXQqdoTLjGpM0hBSEfL_OFoDZs81oeUhUaJsmWNaSp2PmeWHqDpUaWR_iSjtxIQZ4OgexS8Cv-43Rjhf3BXhKiYXwxCDHBKrTAYT_EGKvzGQiDVOp6GqQKzrGw4pWSNzWlfCiA1lES/s311/HermanIt%C3%A4nenpiirrostarkempi.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="311" data-original-width="291" height="311" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiok31luDJGr7H5wg0BkBf4KN41Y1Nbnsn0bBgWPw5PRYKWKkYXQqdoTLjGpM0hBSEfL_OFoDZs81oeUhUaJsmWNaSp2PmeWHqDpUaWR_iSjtxIQZ4OgexS8Cv-43Rjhf3BXhKiYXwxCDHBKrTAYT_EGKvzGQiDVOp6GqQKzrGw4pWSNzWlfCiA1lES/s1600/HermanIt%C3%A4nenpiirrostarkempi.png" width="291" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tämän tarinan sankari, Herman Itänen, "Sokki-Herman" <br />(1842-1921). Sokeudestaan huolimatta vaiko sen vuoksi <br />hän oli muistihirmu, taitava laulaja sekä ihmeteltävän <br />hyvä suunnistaja. Kuva suurennos myöhemmin tekstissä esiintyvästä kuvasta.</i></td></tr></tbody></table><p><b><u>Saaressa syntynyt sokeutuu</u></b></p><p>Herman Itänen syntyi vuonna 10. helmikuuta 1842 Uuteenkirkkoon eli Kalantiin kuuluneella Nuhjan saarella. Äidin mainitaan olleen yksinäisnainen Maija Östman, joka sai lopulta kaikkiaan kolme lasta ja luonteeltaan lempeä, mutta tarvittaessa ankara. Hän oli ollut navettatyttönä Sundholmassa mantereen puolella ja oli tullut torpasta raskaana ollen majapaikkaa pyytämään. Hän oli tutustunut torpan väkeen leikkuutalkoissa kartanolla ja isäntäväki totesikin, että kun silloinkin sovussa oltiin, niin eiköhän nytkin pärjätä.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinXU3drv02t-vJNb6YM58Jc6L15brwlqucYao6G8sRN5hs-7mtPu6xqpyt0dZnZl7lrYblPJGvW2fQk5byBrxESi7AUaowKU1JPSKB6PAuZ_IH311hNz8SDJgpYnMaTu9YTHMQF4apq1WO_SQR_JRZ6rfOCkl5NJdUW-0bOcznOtHyDPslsmXm3f0m/s2573/Nuhjansaari.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1941" data-original-width="2573" height="241" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinXU3drv02t-vJNb6YM58Jc6L15brwlqucYao6G8sRN5hs-7mtPu6xqpyt0dZnZl7lrYblPJGvW2fQk5byBrxESi7AUaowKU1JPSKB6PAuZ_IH311hNz8SDJgpYnMaTu9YTHMQF4apq1WO_SQR_JRZ6rfOCkl5NJdUW-0bOcznOtHyDPslsmXm3f0m/s320/Nuhjansaari.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Itäsen synnyinsaari Nuhja kuului Uuteenkirkkoon eli Kalantiin, <br />mutta oli hyvin lähellä Uuttakaupunkia. Kartassa näkyy myös Sundholm, <br />josta hänen äitinsä tuli saarelle. Senaatin kartastosta, lähde Wikimedia Commons: <br /><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Senate_Atlas,_1870%E2%80%931907._Sheet_XII_12_Uusikirkko.jpg">https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Senate_Atlas,_1870%E2%80%931907._Sheet_XII_12_Uusikirkko.jpg</a></i></td></tr></tbody></table><p>Helluntaina lähdettiin saarelta kirkolle ja samalla kastattamaan syntyneet lapset. Näin sai pieni Hermankin kasteen, mutta myös jotain muuta. Lapsiparalla ei kai ollut riittävästi vaatetta merimatkallaan, sillä sai hän silmätaudin, joka vähitellen aiheutti elinikäisen sokeuden ja tultiinkin aikuisiällään tuntemaan "Sokki-Herman"in nimellä. Tauti vaivasi häntä 14-vuotiaaksi asti, jolloin sen tovereiksi ilmestyi vielä vilutauti sekä influenssa. Noiden tautien lähdettyä lakkasi silmätautikin vaivaamasta, vaikka näkö ei tietenkään palannut. Siitä pitäen hän eli miltei elämänsä loppuun saakka melko terveenä.</p><p>Jo parin vuoden ikäisenä hän muutti perheensä kera Nuhjasta Männäisille, missä elikin loppuikänsä, ensin useat vuodet "Tuulihatun mökissä". Vuosien varrella hän tuli kuitenkin kehittämään sellaisen kyvyn havainnoida ympäristöään, ettei ollut enää jymäytettävissä. Näön kaikotessa kirkonkellojen soitto toi lohdutusta. Ei tainnut poika arvata, kuinka monet kerrat hän vielä saisi niitä itsekin soittaa. Noin 5-vuotiaana näkö kaikkosi kokonaan kirkontornin ollessa viimeisiä näköhavaintoja. Saman ikäisenä tapahtui kinkereillä käyminen, jossa hän oli papin esittäessä kysymyksen luvannut vastata "<i>jos sinä vain olet pappi</i>", sokeana kun ei voinut tietää kuka oikein puhui. Ehkä häntä oli joku aiemmin tämän vuoksi jekuttanutkin. Hyvin hän kuitenkin osasi vastata, ihmetystä herättävän hyvin, sillä jo tuolloin hän osoitti ihmeteltävää muistamisen taitoa.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhiZfxCVQoGAqazgtCVX1h-0rY5gm8oWzzykN4-JNEzyPFK7bhMqRiA62o8T8RBKBQVzv4rp1H8BDY7Whjqr3BoNw1E6PktqLrMjZaTNtP1XzVz3f3HsGwkGhzbBKtxsuA2VTszt8JkipPOd2PmL3sPUtLyA1sHrNhgZxKQNRTfohr_gNc3rT81b0Ig" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="766" data-original-width="1024" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhiZfxCVQoGAqazgtCVX1h-0rY5gm8oWzzykN4-JNEzyPFK7bhMqRiA62o8T8RBKBQVzv4rp1H8BDY7Whjqr3BoNw1E6PktqLrMjZaTNtP1XzVz3f3HsGwkGhzbBKtxsuA2VTszt8JkipPOd2PmL3sPUtLyA1sHrNhgZxKQNRTfohr_gNc3rT81b0Ig" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kalannin kirkonkellojen soitto toi Itäselle lohtua hänen näkönsä hämärtyessä. <br />Aikanaan hän sai lukemattomat kerrat soittaa niitä itse. Kuvan lähde <br />Wikimedia Commons: <a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/Category:Kalanti_Church#/media/File:Kalanti_church_1_AB.jpg">https://commons.wikimedia.org/wiki/Category:Kalanti_Church#/media/File:Kalanti_church_1_AB.jpg</a></i></td></tr></tbody></table><br /></p><p>Näön kokonaan lähdettyä tauti alkoi helpottaa häviten lopulta kokonaan, tai no, näkö ei tietenkään palautunut. Itänen varttui muiden kylän poikien kanssa. Hän oppi juomaan, pelaamaan korttia ja väitetysti myös viettämään hurjaa elämää. Jo tällöin hänen hyvä muistinsa alkoi kuitenkin ilmetä, sillä hän oli oppinut ulkoa katekismuksen sekä useita virsiä, tosin myös muunlaisia lauluja, joita laulamalla hän hankkikin osin elantoaan, hänellä kun oli hyvä lauluääni.</p><p><b><u>Rukoilevaisten yhteyteen ja työhön sokeudesta huolimatta</u></b></p><p>Sitten tapahtui jotain, mikä vaihtoi Hermanin laulut hengellisiin veisuihin. Itäsen mainitaan tulleen herätykseen Wilhelm Anttilan eli "Pela-Villen" seuroissa Santtion kylässä 6. syyskuuta 1862, mitä eräässä muistokirjoituksessa kuvataan runollisesti: "<i>Täällä aukesivat hänen silmänsä näkemään paljon ihanamman maailman kuin mitä monetkaan näkewäiset saawat nähdä. Pimeässä waeltajalle rupesi tällöin koittamaan elämän walkeus.</i>" Mies alkoi käydä ahkerasti seuroissa ja innostui lähetystyöstä tilaten <i>Suomen Lähetyssanomia </i>-lehden ollen loppuikänsä innokas lähetystyön ystävä.</p><p>Edellä mainittu Anttila oli ennen pelimannina soittanut viuluaan monissa juhlissa, mutta tultuaan herätykseen hajottanut viulunsa. Tällöin oli rukoilevaissaarnaaja ja laulujen sepittäjä Efraim Jaakola nuhdellut tätä ja kertonut, että Ville voisi viulullaan säestää seurojen veisuuta. Niinpä Ville hankki uuden viulun. Myös Kalannin kirkon suntiona toiminut Antti Wilen oli rukoilevaisia ja laulumies, jonka laulamat sävelmät ovat päässeet painettuihin kokoelmiin tallettamaan rukoilevaista veisuuperinnettä. Kalannin rukoilevaiset ovat siis selvästi olleet musikaalista väkeä.</p><p>Niin myös Itänen, jonka äänelle tulikin käyttöä. Kalannin kirkon ensimmäiset urut olivat näet niin heikkoääniset, että veisuulle tarvittiin esilaulajaa, joksi urkuri H. P. Springert Hermanin otti. Itänen toimi myös kellonsoittajana vuodesta 1858 eli jo ennen herätystään, 16-vuotiaana, ja vuodesta 1888 urkujenpolkijana sekä pilkkoi koulun ja kirkon puut tehden monta muutakin askaretta. Hän saattoi aloittaa joskus puiden teon kolmelta aamulla lopettaen iltamyöhällä. Aikalaiset muistavat kauhistelleensa Itäsen halkojen pilkkomista, tämä kun piti halosta kiinni niin, että hän iski kirveen sormiensa väliin jäävälle alueelle, mutta katsojat rauhoittuivat ja tottuivat, kun kirves ei koskaan osunut harhaan.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVjzfN8LqzGDJ0KKUEzO1QOKpn1_m3_bDYTvb8QzVgWqRrIZ71H53m0E7EPlHviv5jR9HGaTS7qe8r41FS6oUx7aHwicyxdLXomOH-pFV1G6klzDaPeYAWi_0nUwZBv31bWELEszaS6auwePhyOOWxeLjfCfTAnpV-M8aXzb8M6TfYIITmGgIpiESV/s847/M%C3%A4nn%C3%A4istenkoulu.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="633" data-original-width="847" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVjzfN8LqzGDJ0KKUEzO1QOKpn1_m3_bDYTvb8QzVgWqRrIZ71H53m0E7EPlHviv5jR9HGaTS7qe8r41FS6oUx7aHwicyxdLXomOH-pFV1G6klzDaPeYAWi_0nUwZBv31bWELEszaS6auwePhyOOWxeLjfCfTAnpV-M8aXzb8M6TfYIITmGgIpiESV/s320/M%C3%A4nn%C3%A4istenkoulu.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Männäisten koulu oli kirkon ohella Itäsen työpaikkana. <br />Uusi Aura nro 237/1924. </i></td></tr></tbody></table><p>Hän myös opetti laulua Männäisten kansakoulun oppilaille vuosina 1877-1885, sillä vaikka koulun opettajan Fredrik Aallon mainitaan olleen muuten monitaitoinen ei hän osannut juurikaan laulaa. Itänen oli innoissaan tehtävästään ja kävi sitä varten opissa Uudessakaupungissa opettaja Vahlmannilla. Entinen oppilas muisteli vuosikymmeniä myöhemmin Hermanin hyräilyä laulua alkaessa sekä sitä, miten Lapin kirkkoherra oli koulun tarkastettuaan kehunut Itästä sanomalehdessäkin. Koulu tuli Itäselle muutenkin tutuksi, sillä hän oli koulun vahtimestari vuodesta 1876 vanhoille päivilleen saakka. Lisäksi hän kaupitteli erilaisia pieniä koulutarpeita kuten kyniä ja mustetta. Monesta oli leipä koottava.</p><p><b><u>Sokea lukumies</u></b></p><p>Itäsen kerrotaan olleen oppivainen ja kaikesta kiinnostunut. Näkökyvyn puutekaan ei oppimista haitannut, sillä hän luetutti muilla itselleen kaikki saatavissa olleet sanomalehdet sekä runsaasti kirjallisuutta muistaen tarkasti niiden sisällön. Hän saattoi myös itse lukea, sillä tuomiorovasti Dahlberg opetti hänelle pistekirjoituksen ja hänelle hankittiin siten kirjoitetut Markuksen ja Johanneksen evankeliumit sekä Paavalin Filippiläis- ja Galatalaiskirjeet. Virsikirjan hän opetteli ulkoa ja kun virsikirja uusittiin opetteli hän pian senkin. Muistiin mahtui myös muita lauluja, saarnoja, tarinoita, lehtikirjoituksia sekä tietoja Suomen papeista ja näiden virkapaikoista ynnä muuta.</p><p><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQszWPA2yeyyjq-E0a7dfbkPjZHITlAIUGC6qG8E14al4-vAmzfbLbKGGxbDZCIFG9rZu2cuzEKMTOvcgUuKYJydbzsuvvloxY_8Sg7ms3FT3na7dYr-t_WCUhxR7u_mWAT-JQzeAbdhGsahZghLqH9UovK8L_qPKgtp419updsFZq3eK-BjmOGPAA/s793/Kalanninensimm%C3%A4iseturut.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="599" data-original-width="793" height="242" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQszWPA2yeyyjq-E0a7dfbkPjZHITlAIUGC6qG8E14al4-vAmzfbLbKGGxbDZCIFG9rZu2cuzEKMTOvcgUuKYJydbzsuvvloxY_8Sg7ms3FT3na7dYr-t_WCUhxR7u_mWAT-JQzeAbdhGsahZghLqH9UovK8L_qPKgtp419updsFZq3eK-BjmOGPAA/s320/Kalanninensimm%C3%A4iseturut.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kalannin ensimmäiset urut eivät olleet äänenvoimakkuudeltaan <br />kummoiset, mutta se tarjosikin Hermanille työtä esilaulajana. <br />Turun Sanomat nro 35/1929.</i></td></tr></tbody></table><br /></p><p>Perhesuhteista mainittakoon, että vuonna 1868 kuoli Itäsen äiti. Pian tämän jälkeen Itänen avioitui Kaivolan Isotalon leskiemännän lesken Eva Juhantyttären kanssa ja he muuttivat asumaan Itäsen loppuelämän kotiin, torppaan Männäisten kartanon kirkkohaan varrelle. Avioelämä kesti 33 vuotta vuoteen 1907, jolloin Eva kuoli. Tämän jälkeen Itästä auttoi ensin veljenpojan leski ja lopuksi emännöitsijä Manta Honkanen.</p><p>Itäsen muisti ja tietomäärä hänelle valmiudet pitää niin seurapuheita kuin antaa neuvoja maallisissakin asioissa. Hän myös kirjoitutti kannanottojaan useisiin lehtiin, kuten Hengelliseen Kuukauslehteen, Turun Sanomiin ja Uuteen Auraan<i> </i>käsitellen uskonnollisten asioiden lisäksi esimerkiksi lainamakasiini- ja kouluasioita. Hän sepitti jopa laulun kansakoulun perustamisen tärkeydestä ennen kuin koko kunnassa oli niitä yhtäkään. Laulu julkaistiin myös Sanomia Turusta -lehdessä 1873.</p><p><b><u>Avara usko</u></b></p><p>Saarnaajana häntä pidettiin lämminhenkisenä ja sovinnollisena, vaikka laulusta hänet erityisesti tunnettiin. Sovinnollisuudesta kertonee osaltaan sekin, että hän rukoilevaisalueen kasvattina haki yhteyttä myös herännäisyyteen. Hän oli saanut kuulla heränneitten eli körttien Hengellisessä Kuukauslehdessä käsitellyn Porin seudun rukoilijoita, siis rukoilevaisia. Niinpä hän lähetytti sinne keväällä 1896 kirjeen <i>Heränneet ja rukoilijat</i>, jossa arveli, että Pohjanmaan heränneet ja Porin rukoilijat työskentelevät samaan suuntaan. Hän sanoi olleensa paljon rukoilijain eli rukoilevaisten seurassa ja koki siellä käytävien keskustelujen ja opetusten olevan linjassa sen kanssa, mitä Hengellinen Kuukauslehtikin hänen mielestään sisälsi. Niinpä hän kysyikin lehden toimitukselta onko jotain eroa todella olemassa. Lehden vastaus oli diplomaattinen, sillä vastaaja kertoo tuntevansa lähinnä heränneiden tavat, selostaa ne ja pyytää rukoilevaisia itse esittelemään omansa ja vertaamaan kirjoitettuun.</p><p>Itänen vastasikin käyden lehden vastauksen läpi ja kommentoiden sitä ja löytäen yhteyttä kohta kohdalta ja toivottaen kaikille lukijoille Jumalan armoa saatesanoilla "<i>kaikkein halwin weljenne Kristuksessa</i>". Ehkä Itäsen avointa mieltä toiseen liikkeeseen vaikutti sekin, että rukoilevaisuus oli Kalannissa kuihtuva liike hänen omienkin sanojensa mukaan. Siihen hän oli juurtunut, mutta hän oli myös aktiivinen Lähetysseuran mies sekä iloitsi, kun Hengellinen Kuukauslehti levisi paikkakunnalla.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7T5zSlnlJMSZ-Cb-vdATcj91fsxM8iKs35x0f2SPH1ir9k0muGvnKApfxyDdqnm_GQTSMidhP3A0xu0UyGPZ8VkuzYlSKMyYodEQzFn3mElUVB465rF7g9Aatw-LuU_GkVvP8yC0CMLdSBMyNUZFszUnLQvmIGxrdV9TRbnAkkI4-QVOO9BD_C3l4/s482/HermanIt%C3%A4nenvalokuva.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="482" data-original-width="350" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7T5zSlnlJMSZ-Cb-vdATcj91fsxM8iKs35x0f2SPH1ir9k0muGvnKApfxyDdqnm_GQTSMidhP3A0xu0UyGPZ8VkuzYlSKMyYodEQzFn3mElUVB465rF7g9Aatw-LuU_GkVvP8yC0CMLdSBMyNUZFszUnLQvmIGxrdV9TRbnAkkI4-QVOO9BD_C3l4/s320/HermanIt%C3%A4nenvalokuva.png" width="232" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tämä kuva Itäsestä julkaistiin Männäisten koulun 50-vuotisartikkelin <br />yhteydessä. Kuvatekstissä häntä kutsuttiin laulunopettajaksi.<br />Uusi Aura nro 237/1924.</i></td></tr></tbody></table><p>Mielenkiintoisena yksityiskohtana voi mainita senkin, että häntä pidettiin yhtenä paikkakunnan parhaista rukin käyttäjistä, joka sai kehruutuotteillaan palkintojakin. Ainakin hän sai jaetun toisen palkinnon, arvo 4 silloista markkaa, Männäisten kansakoulussa 1901 pidetyssä käsityönäyttelyssä. Tosin hän sai sen naisten käsitöiden sarjassa ilmeisesti ainoana miehenä tekemällään iholangalla, neuletuotteet kun oli kaikki sijoitettu naisten sarjaan. Hänen mainitaan myös kehränneen monet vuosikymmenet koko Männäisten kylän pellavat langaksi apunaan vain huuliensa herkällä tunnolla ja tarmollaan.</p><p><b><u>Muistihirmu suunnistaja</u></b></p><p>Edellä on puhuttu jo Itäsen muistista. Vuonna 1907 seurakunnan vt. urkuriksi tullut Aug. Vidgren kertoi tästä useita pari esimerkkiä omalta ajaltaan. Urkuri soitti kerran erästä harvinaisempaa kappaletta uudesta koraalikirjasta, jolloin Itänen, urkujenpolkija kun oli, huusi urkujen takaa: "<i>Onkos heränneitten laulukin otettu koraalikirjaan?</i>" ja alkoi laulaa. Eräänä jouluaamuna urkuri oli myöhässä ja Itänen tuurasi esilaulajana. Virsiohjelmaan oli etukäteen valittu hyvin harvoin käytetty jouluvirsi, mutta Itänen oli laulanut sen aivan virheettömästi, minkä ihmeissään todistivat urkurille laulua virsikirjasta tarkkaan seuranneet papit.</p><p>Itäsen kerrotaan ryydittäneen yleisiä kokouksiakin sattuvilla ja humoristisilla huomautuksillaan. Näin esimerkiksi kuntakokouksessa alkuvuodesta 1917. Kun vallankumous oli puhjennut Venäjällä oli läänin kuvernööri lähtenyt Turusta. Tämäkin uutinen oli jäänyt Itäsen tarkkaan muistiin, sillä kun kokouksen puheenjohtaja luki tavan mukaan valitusoikeuden, jossa kehotettiin tyytymättömiä säädetyn ajan puitteissa kääntymään kuvernöörin puoleen kysäisi Itänen: "<i>Mistäs mee se löyretä?</i>"</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqgAA1Nso_Xmj8wt52K9Nv2hP-iezoMbLcMDGDkxi5DmxpoWr6v7hxjnm9w3urhyXo41y6RH23OaITnYIiZEzdii5Du6Q2SZ2SutNLP7rW2ratg8MfaAK1MATdLYUOjknUXDnAN_JSF9rpayS0T4k7Nv6-3a_ZJGZfnw-7ewzKvKeKNykOTUHdv8kV/s971/HermanIt%C3%A4nenpiirros.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="971" data-original-width="391" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqgAA1Nso_Xmj8wt52K9Nv2hP-iezoMbLcMDGDkxi5DmxpoWr6v7hxjnm9w3urhyXo41y6RH23OaITnYIiZEzdii5Du6Q2SZ2SutNLP7rW2ratg8MfaAK1MATdLYUOjknUXDnAN_JSF9rpayS0T4k7Nv6-3a_ZJGZfnw-7ewzKvKeKNykOTUHdv8kV/s320/HermanIt%C3%A4nenpiirros.png" width="129" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tämä piirros julkaistiin Turun Sanomissa osana artikkelia siitä, <br />kuinka Itänen oli täyttänyt 70 vuotta. Siinä hänen sanotaan olevan lukijalle hyvintunnettu <br />uusikirkkolainen. Turun Sanomat nro 2151/1912.</i></td></tr></tbody></table><p>Vaikka näkökyvyn puute vaikeutti matkustamista ei se sitä estänyt. Hän kehitti itselleen niin hyvän paikallistuntemuksen ja käytti sauvaansa niin taitavasti, ettei usein tarvinnut saattajaa. Matka Uuteenkaupunkiin ja siellä johonkin puotiin onnistui, mutta kävipä hän Raumalla, Porissa, Turussa ja peräti viisi kertaa Helsingissä asti osallistuen Suomen Lähetysseuran vuosikokouksiin! Hänen taitonsa synnytti monia tarinoita. Kerran hän Uudenkaupungin Alisellakadulla törmäsi erääseen lyhtypylvääseen, joka oli siihen hiljattain asennettu. Ukko oli alkanut tutkia pylvästä ja ihmetellyt, mistä se oli tullut, koska "<i>ei sitä ennen ole siinä ollut</i>". Hän myös pysähtyi usein samassa kaupungissa hautausmaan keskikohdalle, missä hän paljasti päänsä ja luki Isä meidän -rukouksen.</p><p>Vanhoilla päivillään Itänen oli kalantilaisten elävä muistikirja, joka kutsuttiin usein yleisön eteen muistelemaan vanhoja ja jo monen unohtamia tapahtumia. Sanotaan toistakymmentä tutkijaa käyneen tallettamassa häneltä sananlaskuja, runoja, tarinoita, tapahtumia, tapoja sekä sävelmiä. Hänen lempinimensä olikin "<i>Uudenkirkon tietosanakirja</i>".</p><p>Suuri murhe Itäselle oli se, kun häneltä vuonna 1917, 75 vuotta täytettyään kiellettiin kirkonkellojen soitto turvallisuussyistä, pelättiin hänen näet putoavan tornin rappusilta. Tästä masentuneena Itänen lausui: "<i>Voi jospa jo kuolisin, kun en enää kellojakaan saa soittaa</i>".</p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhybZ_cKElqNayEaHPBkmH5Wd43m9xPu5fBjyOYiXp381BoqYpacdKp38v0Ihu4NH3UVPFrZDLiNvSRrGtxt4rLsta9LADvrjRL0CzcZK0uYd0CvzSSuIwMiM28wvY1mqmzVTBDcRsnlhrxgVc1scGupm3y4M-cWNXskzFOSVPh9dxcnStkhcJul5xm/s903/HermanIt%C3%A4senkuolinilmoitus.png" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="903" data-original-width="449" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhybZ_cKElqNayEaHPBkmH5Wd43m9xPu5fBjyOYiXp381BoqYpacdKp38v0Ihu4NH3UVPFrZDLiNvSRrGtxt4rLsta9LADvrjRL0CzcZK0uYd0CvzSSuIwMiM28wvY1mqmzVTBDcRsnlhrxgVc1scGupm3y4M-cWNXskzFOSVPh9dxcnStkhcJul5xm/s320/HermanIt%C3%A4senkuolinilmoitus.png" width="159" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Itäsen veljen Juho Tähtisen <br />Uudenkaupungin Sanomissa <br />julkaisema kuolinilmoitus. "2 poikaa" <br />viittaa Tähtisen omiin poikiin. Ilmeisesti <br />asia aiheutti sekaannusta, sillä yhdessä <br />muistokirjoituksessa katsottiin tarpeelliseksi <br />huomauttaa, ettei Itäsellä ollut omia poikia. <br />Uudenkaupungin Sanomat nro 12/1921.</i></td></tr></tbody></table><p><b><u>Suuret hautajaiset</u></b></p><p>Sokki-Herman kuoli 79-vuotiaana sunnuntaina 30. tammikuuta 1921 iltakymmeneltä sairastettuaan keuhkokuumetta kolme päivää. Tätä ennen hän lausui: "<i>Jeesus on minun turvani ja apuni tuskissani, Hänen nimeensä luottaen toivon lepoon pääseväni.</i>" Vain vähää aikaisemmin hän oli ollut puhumassa eräässä tilaisuudessa, joten kuolema yllätti monet korkeasta iästä huolimatta.</p><p>Itäsen hautajaiset olivat merkkitapaus, josta selostettiin Uudenkaupungin Sanomissa tarkasti. Sunnuntain tekstinä sattui olemaan kertomus siitä, miten Jeesus antoi sokealle miehelle näön, mikä varmasti laittoi saattoväen ajatukset liikkeelle. Haudalla esiintyi suojeluskunnan mieskuoro sekä sekakuoro.</p><p>Vainajan veljen Juho Tähtisen laskettua seppeleen luettiin hänen poikiensa Väinön ja Kostin, jotka eivät päässeet paikalle runollinen tervehdys, jossa muisteltiin sedän puheita ja laulua. Kapteeni Isaksson muisteli myöskin vainajaa korostaen, että tämä oli aiemmin palvellut myös hänen kotikaupunkinsa Uudenkaupungin kirkossa. Niinpä Isaksson muisteli häntä ja menneitä herätyksen aikoja.<br /></p><p>Lukuisia muitakin seppeleitä tuli, myös Männäisten koulun entisiltä oppilailta. Maisteri J. Ahtinen lausui myös pätkän laulusta, jonka erikoisesta syntytaustasta olen kirjoittanut Pomarkun kappalaisen Johan Pomlinin elämäntarinan yhteydessä ( <a href="https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/10/pomarkun-pasuuna-ja-nakija-johan-pomlin.html">https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/10/pomarkun-pasuuna-ja-nakija-johan-pomlin.html</a> ): "<i>Nyt lopetin minä veisuni. Menestyi hyvin reisuni. Jeesuksen veren haavoissa iäti lepään rauhassa.</i>" Lopuksi oli vielä Männäisten koululla muistotilaisuus puheineen ja veisuineen. Maisteri Ahtinen puhui myös rukoilevaisuudesta ja sen viimeisistä merkkimiehistä paikkakunnalla, joista Itästä pidettiin viimeisenä.</p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFVYh1OAtgORNcWH2oFS7amfaTKZXUKLaa2EB34f8moFMJGAPps7yif8pL5lcRNviXzM7LJBqRVm9J5PfDSNsiMXnlHAyho-vTeb06pPS9WJiLr0yZlIXRhGdoBSdY0ntpQv21eSwlT6OWaLHMceQ-08tipId8g34qAfN_Jm9oIHhx5OgIgVBoQMuY/s917/HermanIt%C3%A4senveljenpojanruno.png" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="917" data-original-width="545" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFVYh1OAtgORNcWH2oFS7amfaTKZXUKLaa2EB34f8moFMJGAPps7yif8pL5lcRNviXzM7LJBqRVm9J5PfDSNsiMXnlHAyho-vTeb06pPS9WJiLr0yZlIXRhGdoBSdY0ntpQv21eSwlT6OWaLHMceQ-08tipId8g34qAfN_Jm9oIHhx5OgIgVBoQMuY/s320/HermanIt%C3%A4senveljenpojanruno.png" width="190" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Itäsen veljenpojat eivät päässeet hautajaisiin, <br />mutta muistivat setää oheisella runolla, joka päätyi <br />myös Uudenkaupungin Sanomiin nro/15/1921.</i></td></tr></tbody></table><p></p><p><b><u>Kuoltuaankin muistettu</u></b></p><p>Itäsen merkityksestä seudulla kertoo se, ettei hänen muistonsa suinkaan unohtunut hautajaisten jälkeen. Kaksi vuotta myöhemmin, kesäkuussa 1923, nimittäin paljastettiin Vakka-Suomen maakuntajuhlan yhteydessä Itäsen hautamuistomerkki. Sen oli lahjoittanut Uudestakaupungista kotoisin oleva kapteeni Isaksson. Paljastus oli ilmeisen juhlava tilaisuus: torvisoittokunta soitti suruhymnin, Isaksson kertoi Itäsen elämästä, laulettiin yhdessä <i>Mun kanteleeni kauniimmin</i>, kirkkoherra kiitti Isakssonia ja puhui tekstistä "<i>Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen</i>", joka oli kaiverrettuna myös muistomerkkiin ja lopuksi veisattiin torvien säestyksellä <i>Sun haltuus rakas isäni</i>.</p><p>Kaksi vuotta myöhemmin, nyt siis jo neljä vuotta kuoleman jälkeen kirjoitti kirjailija ja kotiseutumies F. M. Karrakoski Uudenkaupungin Sanomiin. Siinä hän kertoi olleensa kesällä 1916 yhdessä kotiseutututkija Jalo Nummisen kanssa haastattelemassa Itästä samalla, kun tämä pilkkoi halkoja. Numminen oli pyytänyt Karrakosken mukaan piirtämään kuvan Itäsestä suunnittelemaansa kirjaa varten. </p><p></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMDaIWIdo1MIcqy1AF2XMqh2Jqcu_OMWaqu-wx7ZPP0xVXsUAMfU_r9udE9Nt3xW-VzIqEWJK_bVJPb7Mbb79rRelc0S1_aXGFz5r5C8JPmmJWa25NRVOGgL4qhhwBuiN-VNPxdoYFnhP5Bx8U5szRvW03AsbvbqjrAdkaYGzP_GA-f4hLY4UdxmFx/s540/HermanIt%C3%A4senkiitosvirsi.png" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="540" data-original-width="449" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMDaIWIdo1MIcqy1AF2XMqh2Jqcu_OMWaqu-wx7ZPP0xVXsUAMfU_r9udE9Nt3xW-VzIqEWJK_bVJPb7Mbb79rRelc0S1_aXGFz5r5C8JPmmJWa25NRVOGgL4qhhwBuiN-VNPxdoYFnhP5Bx8U5szRvW03AsbvbqjrAdkaYGzP_GA-f4hLY4UdxmFx/s320/HermanIt%C3%A4senkiitosvirsi.png" width="266" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Itäsen hautajaisiinsa tarkoittama kiitosvirsi <br />F. M. Karrakosken tallettamana. Uudenkaupungin <br />Sanomat nro 122/1925.</i></td></tr></tbody></table><br /><div>Itänen totesi siinä työskennellessään sepittäneensä kiitosvirren, joka pitäisi lukea hänen hautajaisissaan. Numminen kirjoitti sanat muistiin, mutta Itänen sanoi, että "<i>kyll tee saatte sen molemmakki muistiin kirjotttaa!</i>" Niinpä Karrakoskikin kirjoitti sen ylös.<p></p><p>Vuonna 1918 Numminen joutui sisällissodassa punaisten surmaamaksi ja hänen muistiinpanonsa joutuivat tuhon omiksi. Itäsen kuoltua Karrakoski ei löytänyt omia muistiinpanojaan, ne kun olivat toisaalla. Nyt hän oli yhyttänyt ne ja päätti suorittaa velvollisuutensa jälkikäteen julkaisemalla sen lehdessä. Liitän virren sanat kuvana tuosta jutusta.</p><p>Itäsen muisto nousi esiin myös vuoden 1938 kirkkoherranvaalissa. Turunmaa -lehdessä näet eräs vetosi paikkakunnalta syntyjään olleen J.L. Heinisen puolesta ja totesi tämän olleen Herman Itäsen oppilaita, jonka vuoksi hän "<i>parhaiten tietää ja tuntee meidän polkumme ja tiemme, taistelumme ja voittomme.</i>" Mielenkiintoista on, että vaikka Itäsen tässäkin sanotaan olleen Kalannin rukoilevaisuuden viimeisiä johtajia nähdään liikkeen kuitenkin jollain tapaa edustaneen jollain tavalla pitäjää edelleen. Mainittakoon, että Heininen tuli valituksi, tiedä sitten oliko tämän ansiosta.</p><p><b><u>Miksi Sokki-Herman on syytä muistaa?</u></b></p><p>En tiedä, muistetaanko Itästä enää Kalannissa. Jälkeläisiä hänellä ei ollut, ja rukoilevaisena hän oli ainakin tuolloin viimeisiä kotipaikkakunnallaan. Naapurikunnassa Laitilassa rukoilevaisuus on ollut elinvoimaisempi, mutta siellä on ollut omat "pylväänsä", joita muistella. Itäsen kirjoituksia en tähän hätään juuri ehtinyt lukea, joten en tiedä, kuinka kuolemattomia ajatuksia sieltä löytyi.</p><p>Silti ajattelen, että hänet on syytä muistaa edelleen. Olen vaikuttunut siitä, miten monipuoliset hengen- ja ruumiinlahjat oli tällä miehellä, joka olisi saattanut päätyä sokeutensa vuoksi vain hiljaiseksi syytinkiläiseksi jonkin talon nurkkaan. Hänen tarinansa on inspiroiva esimerkki siitä, miten jotkut onnistuvat muuttamaan rajoitteensa vahvuuksiksi. Samalla hän kertoo siitä jo usein havaitsemastamme todellisuudesta, ettei maamme herätysliikkeissä suuruus ole läheskään aina yhdistynyt ulkoiseen suuruuteen tai maalliseen vaikutusvaltaan. Seuraavan kerran kun osun Kalannin seudulle haluan vierailla Sokki-Hermanin haudalla.</p><p><b><u>Lähteet:</u></b></p><p>Alifrosti, Kari & Nallinmaa-Luoto, Terhi: <i>Kalannin historia. </i>Uusikaupunki 1999.</p><p>J.H.A.: <i>Muistelmia Uudenkirkon Männäisten</i><i> kansakoulun alkuajoilta.</i> Uusi Aura nro 104/1924. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1504566?page=5">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1504566?page=5</a></p><p><i>Herman Itänen. </i>Turun Sanomat nro2151/1912. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1180030?page=14">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1180030?page=14</a></p><p><i>Herman Itänen.</i> Vakka-Suomi nro 12/1921. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1510411?page=2">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1510411?page=2</a></p><p><i>Herman Itänen.</i> Vakka-Suomi nro 71/1923. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1510735?page=3">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1510735?page=3</a></p><p><i>Herman Itänen kuollut. </i>Länsi-Suomi nro 14A/1921. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1430880?page=3">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1430880?page=3</a></p><p><i>Herman Itänen kuollut. </i>Uudenkaupungin Sanomat nro 12/1921. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1498002?page=2">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1498002?page=2</a></p><p><i>Herman Itäsen hautaustilaisuus. </i>Uudenkaupungin Sanomat nro 15/1921. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1497989?page=2">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1497989?page=2</a></p><p>Itänen, Herman: <i>Heränneet ja rukoilijat</i>. Hengellinen Kuukauslehti nro 4-5/1896, 1.4.1896. Verkkoversio: <a href="http://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/979836?page=15">digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/979836?page=15</a></p><p>Itänen, Herman: <i>Wieläkin muudan sana heränneistä ja rukoilijoista. </i>Hengellinen Kuukauslehti nro 8/1896. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/979838?page=17">https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/979838?page=17</a></p><p>Itänen, Herman: <i>Lounais-Suomesta. </i>Hengellinen Kuukauslehti nro 9/1899. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/979884?page=15">https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/979884?page=15</a></p><p>Karrakoski, F. M.: <i>Sokea kellonsoittaja.</i> Uudenkaupungin Sanomat nro 71A/1923. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1498218?page=2">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1498218?page=2</a></p><p><span style="text-align: center;">F. M. K[arrakoski].: </span><i style="text-align: center;">Herman Itäsen kiitosvirsi, mikä piti hänen hautajaistilaisuudessaan luettaman. </i><span style="text-align: center;">Uudenkaupungin </span><span style="text-align: center;">Sanomat nro 122/1925. Verkkoversio: </span><span style="text-align: center;"><a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1498630?page=2">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1498630?page=2</a></span></p><p><i>Käsityönäyttely.</i> Uudenkaupungin Sanomat nro 12/1901, 29.1.1901. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/733584?page=1">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/733584?page=1</a></p><p><i>Monitaitoinen sokea.</i> Suupohjan Kaiku nro 19/1917. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1303114?page=3">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1303114?page=3</a></p><p>Numminen, Jalo: <i>Herman Itänen 75-vuotias kansanrunouden kertoja.</i> Uudenkaupungin Sanomat nro 15/1917. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1329973?page=2">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1329973?page=2</a></p><p>Seurakuntalainen: <i>J. L. Heininen Kalannin kirkkoherraksi. </i>Turunmaa nro 172/1938. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2117753?page=6">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2117753?page=6</a></p><p><i>Sokea seurakunnanpalvelijavanhus. </i>Suomen Aistivialliskoulujen Lehti nro 8/1917. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/924211?page=15">https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/924211?page=15</a></p><p><i>Uudeltakirkolta.</i> Sanomia Turusta nro 27/1873. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/482210?page=2">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/482210?page=2</a></p><p>Vidgren, Aug.: <i>Muistelmia Herman Itäsestä. </i>Uudenkaupungin Sanomat nro 14/1921. Verkkoversio: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1497992?page=4">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1497992?page=4</a></p><p><br /></p></div>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-3713650097919879122022-02-04T12:57:00.001+02:002022-02-04T13:10:31.329+02:00Kun Karunan kirkko muutti Helsinkiin<p><i>Kirjoittaja: Ossi Tammisto</i></p><p>Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, miten Karunan vanha
puukirkko sai syntynsä (voit lukea siitä ja muuta mielenkiintoista kirkon
varhaisvaiheista täältä: <a href="https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/09/naimakauppoja-ja-kiistaa-papin.html">https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/09/naimakauppoja-ja-kiistaa-papin.html</a> ). Mutta miten tuo pyhäkkö päätyi nykyiselle
paikalleen Helsingin Seurasaareen? Siihen tarinaan tahdomme nyt katseemme
kohdistaa, varsinkin kun tänä vuonna tulee täyteen 110 vuotta kirkon muutosta. Laitoin tähän juttuun tekstin pituuteen nähden runsaasti kuvia, älkää antako sen häiritä. Tällä kertaa ei valitettavasti Karunan nykyinen kaunis kivikirkko mahtunut mukaan kuviin.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiyX8b7bxr6m8JljszZslhJ7U5TJdjCMdfgUhVG4gjn6ATAQdiTGLFGEqlKPz9CPl0NQ92EenejfSfgF_bCAdlA9Bh27x-coHKH7TLI89diTINBdLn_P21mtDV6u-PytzLANWAqUHz7gsjKA_1lX6jbJUPTLs1bCr1AQi-H_v6NVDMPcV2dQvZN5BkN" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="779" data-original-width="1200" height="260" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiyX8b7bxr6m8JljszZslhJ7U5TJdjCMdfgUhVG4gjn6ATAQdiTGLFGEqlKPz9CPl0NQ92EenejfSfgF_bCAdlA9Bh27x-coHKH7TLI89diTINBdLn_P21mtDV6u-PytzLANWAqUHz7gsjKA_1lX6jbJUPTLs1bCr1AQi-H_v6NVDMPcV2dQvZN5BkN=w400-h260" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Karunan kirkko valokuvattuna joskus ennen vuotta 1912. Oikealla puiden <br />katveessa erottuu Olivecreutzin hautarakennus, joka on edelleen paikallaan <br />ja auttaa hahmottamaan kirkon sijaintia. Sen ja kirkon välistä löytyy muuten <br />blogissa aiemmin esitellyn kappalainen Henrik Vilhelm Possénin hauta: <a href="https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/04/kirkkohistorian-henkilokuvia-karunan.html">https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/04/kirkkohistorian-henkilokuvia-karunan.html</a> . Kuva on Museoviraston Kansatieteen kuvakokoelmasta ja Seurasaaren kuvakokoelmasta ja vapaassa käytössä. <a href="">https://www.finna.fi/Record/museovirasto.0AD01C504A9B7A5732B136BABBEF4A1B</a></i></td></tr></tbody></table><br /></p>
<p class="MsoNormal"><b><u>Professori etsii kirkkoa</u></b></p><p class="MsoNormal">Seurasaaren ulkomuseon perusti vuonna 1909 professori Axel
Olai Heikel. Hän halusi saarelle myös kirkon ja alkuperäisenä ajatuksena oli,
että Keuruun vanha kirkko olisi siirretty sinne. Asiasta käytiin neuvotteluita,
mutta keuruulaisten jyrkkä vastustus kaasi hankkeen.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEih21gyDoNDvU7yj6OtqvHkfPINyPmM_jhx_ZzgfZMr8GNhP-mIzu-nvb-fTFqYKFKgbSsFgjgH1LeCX1pzvBnoPOmwfNSngezk5Tt3ktLxBe6NUT6aM9wT8tyXCoVC-nZGf4zJmWdl7yboB5DhlLEv1KQix8isJ1VEnY37eO4ojCfxmcIENq5Azvtb" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="408" data-original-width="250" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEih21gyDoNDvU7yj6OtqvHkfPINyPmM_jhx_ZzgfZMr8GNhP-mIzu-nvb-fTFqYKFKgbSsFgjgH1LeCX1pzvBnoPOmwfNSngezk5Tt3ktLxBe6NUT6aM9wT8tyXCoVC-nZGf4zJmWdl7yboB5DhlLEv1KQix8isJ1VEnY37eO4ojCfxmcIENq5Azvtb" width="147" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Axel Olai Heikel (1851-1924) oli Seurasaaren ulkomuseon <br />isä ja tärkeässä roolissa myös Karunan kirkon hankkimisessa sinne. <br />Kuvannut Th. Nyblin, kuvan lähde Wikimedia Commons, <br /><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Axel-Olai-Heikel.jpg">https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Axel-Olai-Heikel.jpg</a></i></td></tr></tbody></table><br /><p></p>
<p class="MsoNormal">Pian katse kohdistui kuitenkin sisämaasta rannikolle,
Varsinais-Suomen Karunaan. Siellä 1680-luvulla rakennettu ja 1770-luvulla
uudistettu puukirkko oli jo 1800-luvun lopulla käynyt turhan pieneksi
seurakunnan tarpeisiin. Erinäisiä korjaussuunnitelmia oli tehty, ja 1902
senaatti vahvistikin erään korjaussuunnitelman, mutta kappalainen Anton Wilhelm
Sederströmin (jonka vaiheisiin Marttilassa kirjoittaja on tutustunut gradunsa
kautta: <a href="https://www.utupub.fi/handle/10024/125656">https://www.utupub.fi/handle/10024/125656</a> ) johdolla kirkkoraati totesi, että uuden kirkon rakentaminen olisi
viisainta. Sederströmin aikaan 1893-1905 sijoittuivat muuten myös
kappeliseurakunnan irtaantumisen Sauvon seurakunnasta edistäminen sekä suomen
kielen vahvistuminen jumalanpalvelus- ja hallintokielenä.</p><p></p>
<p class="MsoNormal">Asiaa palloteltiin sitten vuosia kirkkoraadin kannattaessa
sekä uutta kirkkoa että itsenäistä seurakuntaa, kun taas kirkonkokous piti
kumpaakin liian kalliina ajatuksena. 1906 tehtiin kuitenkin päätös uuden kirkon
rakentamisesta, ja arkkitehdiksi tuli Josef Stenbäck. Tontin lahjoitti Karunan
kartanon omistaja Eliel Blomqvist. Rakennustyöt alkoivat 1908 ja uusi
kansallisromanttinen kivikirkko valmistui 1910. Uusi kirkko vihittiin käyttöön
9. lokakuuta 1910, mitä juhlistettiin suureellisin menoin. Tuomiorovasti Juuso
Hedberg vihki kirkon käyttöön kahdella kielellä, ja molemmissa kirkoissa
pidettiin jumalanpalvelukset suomeksi ja ruotsiksi.</p><p class="MsoNormal"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjSnLUgc2Un6qBHcOQ1xyHRaGrcLdmKUUcsQ0Qpl4HmaHFA2-Xwbcu4H4zQ6dtvLznBb95OQJF8cAJh0Y-mq12yDPKxKexs0cqXtGx7i2-Z0YhivCrIjBPJSdGtq93ZjjaJGeckGhogYbRZxKL9b33IwASd5DXGcLTqgxLl3GRe2G0vh2wnJ14XU8Br" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1200" data-original-width="894" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjSnLUgc2Un6qBHcOQ1xyHRaGrcLdmKUUcsQ0Qpl4HmaHFA2-Xwbcu4H4zQ6dtvLznBb95OQJF8cAJh0Y-mq12yDPKxKexs0cqXtGx7i2-Z0YhivCrIjBPJSdGtq93ZjjaJGeckGhogYbRZxKL9b33IwASd5DXGcLTqgxLl3GRe2G0vh2wnJ14XU8Br=w239-h320" width="239" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Karunan kirkkoa Olivecreutzin haudan suunnalta Heikelin 1912 kuvaamana. <br />Tässä ollaan jo muuttopuuhissa, mikä ilmenee vasemmalla erottuvista laatikoista.<br />Kuva Museoviraston Kansatieteen kuvakokoelmasta ja Seurasaaren kuvakokoelmasta <br />ja on vapaassa käytössä. <br /><a href="https://www.finna.fi/Record/museovirasto.55B148D7FE626DD2954206B6087B5FAA?imgid=1">https://www.finna.fi/Record/museovirasto.55B148D7FE626DD2954206B6087B5FAA?imgid=1</a></i></td></tr></tbody></table><br /></p>
<p class="MsoNormal">Nyt sitten professori Heikelille tuli tieto, että Karunan
suunnalla voisi olla joutilas kirkko. Uusi Suomi -lehden mukaan vanha kirkko
olisi jäänyt Karunan kartanon omistajan vastentahtoisesti hoidettavaksi.
Turussa Heikel sai vielä kuulla, että Karunan silloinen kappalainen Arttu
Akseli Albin Ahonen oli käynyt seurakuntalaistensa puolesta Turun museon
intendentin luona tarjoamassa ostettavaksi vanhassa kirkossa säilytettyjä
öljyvärimaalauksia. Hinnaksi oli esitetty 5000 markkaa.</p><p class="MsoNormal"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgtItr66mOguug1NmkKeyM9phadzXy1WYcX1tCCH-uLjUlQcGjrSglFoTiKzkA_0AMgvi0BQrJ-n1r_hHc4Vb1nAkZ-Y4ttYpEGET3-0e4S7Ck2BcVl_3zPAnA9e2Ol1PI9YED8jbn5_rV015m64W5VqyN-uRIG8JOEBLajlJ4-egz2-iOOwEW8ebCi" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="850" data-original-width="1200" height="227" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgtItr66mOguug1NmkKeyM9phadzXy1WYcX1tCCH-uLjUlQcGjrSglFoTiKzkA_0AMgvi0BQrJ-n1r_hHc4Vb1nAkZ-Y4ttYpEGET3-0e4S7Ck2BcVl_3zPAnA9e2Ol1PI9YED8jbn5_rV015m64W5VqyN-uRIG8JOEBLajlJ4-egz2-iOOwEW8ebCi" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Karunan kirkossa oli edustava kokoelma vanhoja taideteoksia. <br />Tässä on sakastin oven yllä olevan krusifiksin, josta tulee enemmän asiaa myöhemmin, <br />ympärillä "Ristiinnaulitseminen", jonka on hankkinut 1680-luvulla Karunan kartanon <br />isäntä ja kirkon rakennuttaja Arvid Horn vaimonsa Maria Krusen kanssa, <br />"Paavalin kääntymys", joka on 1600-luvun jäljennös Rubensin maalaamasta <br />teoksesta sekä "Kristuksen kaste" 1600-luvulta. Kuva Museoviraston Kansatieteen <br />kuvakokoelmasta ja Seurasaaren kuvakokoelmasta ja on vapaassa käytössä.<br /><a href="https://www.finna.fi/Record/museovirasto.952CA0513C007E145516DCA618AEAF75?imgid=1">https://www.finna.fi/Record/museovirasto.952CA0513C007E145516DCA618AEAF75?imgid=1</a></i></td></tr></tbody></table><br /></p>
<p class="MsoNormal">Heikel kävi sitten Karunassa ja totesi, että vanhoja
taide-esineitä uhkasi heitteille jäämisen vaara nyt käytöstä poistuneessa
kirkossa ja ehdotti karunalaisille, että he antaisivat Antellin kokoelmien,
Ateneumin taidemuseon perustan, lunastettavaksi paitsi kyseiset 15 taulua myöskin
vanhan kirkon kellotapuleineen, ellei niitä sitten haluta Turkuun.</p>
<p class="MsoNormal">Kansallismuseokin katsoi aiheeksi puuttua asiaan ja totesi,
että Karunan taideaarteiden paikan pitää olla Helsingissä. 5. maaliskuuta 1911
pidettiin sitten Karunan kappeliseurakunnan kirkonkokous, jossa seurakunta teki
päätöksen antaa Antellin kokoelmien lunastaa edellä mainitut taulut, kirkon ja
muun taidehistoriallisesti arvokkaan irtaimiston. Mikäli ostaja näin haluaisi
sisältyisi myös kellotapuli tähän kauppaan.</p><p class="MsoNormal"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjqQbNFK2B8bkZILWRZFvpCmZ2Sa01Yys61aZ72ZdcWmIlpoyn2Y4aTS7-u1lReak5ZelhsCKF28yt-G7ekcAsH_rQOcR9EXIwR2eWgus32E6o6qwKkm4YiUEY4mbrVGDmJx5eLoZwTe37z-IZPNw1FZFNQmmYPFTmiwt_d0vr_-bI7JTT961-c_7oX" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1200" data-original-width="901" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjqQbNFK2B8bkZILWRZFvpCmZ2Sa01Yys61aZ72ZdcWmIlpoyn2Y4aTS7-u1lReak5ZelhsCKF28yt-G7ekcAsH_rQOcR9EXIwR2eWgus32E6o6qwKkm4YiUEY4mbrVGDmJx5eLoZwTe37z-IZPNw1FZFNQmmYPFTmiwt_d0vr_-bI7JTT961-c_7oX=w300-h400" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Myös Heikelin tässä kuvaama Karunan kellotapuli siirtyi Seurasaareen. Kuten <br />myöhemmin tulee ilmi yritti eräs yksityishenkilö ostaa sen, jotta kirkosta jäisi <br />edes jokin muistomerkki Karunaan. Kuva Museoviraston Kansatieteen <br />kuvakokoelmasta ja Seurasaaren kuvakokoelmasta ja on vapaassa <br />käytössä. <a href="https://www.finna.fi/Record/museovirasto.028B6888217470C975E148B3E796633C?imgid=1">https://www.finna.fi/Record/museovirasto.028B6888217470C975E148B3E796633C?imgid=1</a></i></td></tr></tbody></table><br /></p>
<p class="MsoNormal"><b><u>Yksityiskohtia hiotaan</u></b></p><p class="MsoNormal">Ehtojakin<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>toki oli.
Ostajan tuli sitoutua vastaanottamaan ja kunnossa pitämään rakennus joko sen
entisellä paikalla tai muualle siirrettynä, oikeudella siirtää tämä velvoite
toiselle taholle. Kirkossa ollut Mariaa ja Jeesus-lasta yhdessä Johannes
Kastajan äidin Elisabetin sekä Katariina Aleksandrialaisen kanssa esittävä
taulu, niin sanottu <i>Santa conversatione </i>eli <i>Pyhä keskustelu</i> tulisi jäljentää ja jäljennös toimittaa Karunan uuden kirkon käyttöön,
hautausmaa tulisi kunnostaa siltä kohtaa, mistä vanha kirkko poistettaisiin ja
uudet kellot tulisi hankkia vanhojen tilalle. Jäljennettävän taulun valinnasta tekee ymmärrettävän sekin, että Arvid Horn oli nimennyt kirkon vaimonsa mukaan Maria Elisabethin kirkoksi, erään lähteen mukaan kansan parissa "Maija-Liisa", joten taulu, joka sisälsi Raamatun Marian ja Elisabethin oli hyvin osuva muisto kirkosta.</p><p class="MsoNormal"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgg-ogVR59H53z3QLC0Wna1Vl9V86S-crFJr4fOad1IkXqjcQIXfrqtGGq0I0dIAJ2hJDpQTPEbuoG4SCpWh2ArqGtiaejNyepwu54frBZJHQ7WtXeHAJi-1b_hCGpBJu3W3qL7kZXDhxDnu1ld2xvwJFTZ421gDZ3B0hApgu2G2g8japaRnLhYnaE4" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="989" data-original-width="1200" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgg-ogVR59H53z3QLC0Wna1Vl9V86S-crFJr4fOad1IkXqjcQIXfrqtGGq0I0dIAJ2hJDpQTPEbuoG4SCpWh2ArqGtiaejNyepwu54frBZJHQ7WtXeHAJi-1b_hCGpBJu3W3qL7kZXDhxDnu1ld2xvwJFTZ421gDZ3B0hApgu2G2g8japaRnLhYnaE4" width="291" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Albert Edelfelt teki tämän piirroksen Karunan 'Santa conversatione' -taulusta <br />vuonna 1871 ollessaan osa Suomen Muinaismuistoyhdistyksen taidehistoriallista <br />retkikuntaa. Hän ei ollut ainoa, johon taulu teki vaikutuksen, ja siksi alkuperäisestä <br />haluttiin jäävän kopio myös Karunaan kirkon ja taulujen muuttaessa. Kuva kuuluu <br />Museoviraston Historian kuvakokoelmaan ja on vapaassa käytössä. <br /><a href="https://www.finna.fi/Record/museovirasto.D7B203D160CEE2ED47761F0873178F8E">https://www.finna.fi/Record/museovirasto.D7B203D160CEE2ED47761F0873178F8E</a></i></td></tr></tbody></table><br /><p></p>
<p class="MsoNormal">Kauppahinnaksi tuli 8000 markkaa. Pöytäkirjassa todettiin,
että "<i style="mso-bidi-font-style: normal;">oltiin tietoisia myydyn
omaisuuden arvosta, jossa varsinkin eräillä tauluista oli suuri raha- ja
taidearvo, mutta katsottiin seurakunnan arvoa alentavan, jos se rupeaisi
hyödykseen tekemään kauppaa pyhillä esineillä, vaan pidettiin riittävänä, että
seurakunnan käytännöllinen tarve tuli tyydytetyksi.</i>"</p>
<p class="MsoNormal">Antellin kokoelmien valtuuskunta sai tiedon päätöksestä
huhtikuussa, ja valitusaika oli mennyt siihen mennessä jo umpeen. Valtuuskuntaa
arvelutti kirkon vastaanottaminen, mutta Heikel sai asian järjestymään. Kesällä
kävivät polyteknikko V. Kyander ja arkkitehti Stenbäck mittaamassa ja
piirtämässä kirkon sekä laativat kustannusarvion kirkon siirtämisestä. He
arvelivat sen olevan<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>17 000 markkaa. 19.
lokakuuta 1911 valtuuskunta osti taulut sillä ehdolla, että vasta perustettava
osakeyhtiö <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Aktiebolaget Fölisöns
Friluftsmuseum, Osakeyhtiö</i> ottaisi vastuulleen kirkon. Yhtiö sai senaatin
vahvistuksen 30. marraskuuta 1911 ja siinä oli osakkaina 100 helsinkiläistä ja
2 kuopiolaista. Tämä yhtiö luovutti myöhemmin kirkon valtion
muinaismuistoviranomaisille.</p><p class="MsoNormal"><b><u>Muuttohommat alkavat</u></b></p>
<p class="MsoNormal">Yhtiö rekisteröitiin 28. maaliskuuta 1912 ja heti samana
päivänä valtionarkeologi lähetti Turun tuomiokapituliin kirjelmän, jossa
anottiin lupaa kirkon ja sen esineistön siirtämiseksi Helsinkiin. Kun lupa oli
saatu lähti Heikel kansallismuseon kirvesmies O. Kivistön kanssa 28. toukokuuta
Karunaan, jossa allekirjoitettiin kauppakirja ja maksettiin puolet
kauppahinnasta eli 4000 markkaa. Kivistö sitten kuljetti kirkossa vielä olleet
taulut pumpuliin pakattuina laivalla Helsinkiin Kansallismuseoon. Näin tehtiin
siksi, että taulujen halkeilleen maalin pelättiin irtoavan kankaista tärisevässä
junassa.</p><p class="MsoNormal"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhj1I4XaTugJ04Oi411qK8jyn2C2HTNVgjJ1MEgdzfcoophRn9J7QqtMe9Q4nQgPpEVIwId-52VIryFc4p2xbWFPVfRSG5vNNYxG5IuGgt-e6fgcJtLgNp439XKO6LTnT1yK23BoOhujcyofs90KZa9blRjsRC8dkuWiEXJJ9VyX2oOFf1iUw7paENy" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="912" data-original-width="1200" height="304" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhj1I4XaTugJ04Oi411qK8jyn2C2HTNVgjJ1MEgdzfcoophRn9J7QqtMe9Q4nQgPpEVIwId-52VIryFc4p2xbWFPVfRSG5vNNYxG5IuGgt-e6fgcJtLgNp439XKO6LTnT1yK23BoOhujcyofs90KZa9blRjsRC8dkuWiEXJJ9VyX2oOFf1iUw7paENy=w400-h304" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i><span style="font-family: inherit;">A.O. Heikelin ottamassa kuvassa näkyy, kuinka seiniltä on jo viety taulut <br />ja niiden paikat erottuvat vaaleina laikkuina. Virsitaulun numero kiinnittää <br />huomioni. Ilmeisesti kirkossa on pidetty jonkinlainen kirkon lähtöön liittyvä <br />hartaushetki, ainakin tuo virsi sopisi siihen hyvin. Kyseessä on v. 1886 virsikirjan <br />virsi 296, joka alkaa näin: "Miks suret, sielun', maailmaa, Miks ajal<span style="text-align: start;">lista tavaraa? Miks <br />pyydät katoovaa? </span><span style="text-align: start;">Ah toivo, turvaa Herraan vaan, Ain' armolliseen </span></span></i><span style="text-align: start;"><i><span style="font-family: inherit;">auttajaan!"<br />Kuva Museoviraston Kansatieteen kuvakokoelmasta ja Seurasaaren kuvakokoelmasta ja <br />on vapaassa käytössä. </span></i><br /></span><span style="font-family: Times New Roman, Times, serif;"><i><a href="https://www.finna.fi/Record/museovirasto.C2DCD6A1EB5A36C43235970A05E7E5D4?imgid=1">https://www.finna.fi/Record/museovirasto.C2DCD6A1EB5A36C43235970A05E7E5D4?imgid=1</a></i></span></td></tr></tbody></table><br /></p>
<p class="MsoNormal">12. kesäkuuta 1912 olivat Heikel ja Kivistö jälleen
Karunassa odottamassa arkkitehti A. Tavastjernaa, joka oli laatinut
suunnitelman kirkon siirtämiseksi. Helsingistä ei oltu saatu työhön
rakennusmestaria, joten Kivistö sai homman 75 pennin tuntipalkalla sekä 1,50
markan päivärahalla koko siltä ajalta, joka kuluisi kirkon purkamiseen,
kuljetukseen ja jälleenrakennukseen. Heikelin mukaan tämä päätös oli varsin
edullinen.</p>
<p class="MsoNormal">Työhön osallistui pari helsinkiläistä sekä karunalaisia
apumiehiä. Turusta vuokrattiin hinaajahöyry sekä suuri rautaproomu kuljetusta
varten. Kirkkorannan laituria piti vahvistaa ja pienemmällä proomulla
kuljetettiin rakennushirret syvemmällä uivaan ja ulapalle ankkuroituun
proomuun.</p>
<p class="MsoNormal">Työmaa herätti luonnollisesti paikallisten huomiota, eikä
suurilta tunteiltakaan vältytty. Monet karunalaiset tulivat katsomaan purkua
haikeina ja hartaina. Eräs rouva näki ristiinnaulitun kuvan asetetun
seinustalle vinoasennossa ja vaati, että se oli asetettava pystyyn. Sen jälkeen
hän sanoi, ettei ollut koskaan ennen rohjennut koskea siihen, mutta nyt
kosketti sitä kädellään, ikään kuin jäähyväisiksi.</p><p class="MsoNormal"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgPePasj07rEIMCQ7Sp9No1VYXFUtIVWR3OwOabxtTkCu-ExDrwT5di5Trf3HI1BdlrSLk2AlWTUuRUy4nP1iLMFspL8niBcAaGbgB-djfHV3hr6WaCPeM1fWIpM9yTwU-YmH-9aq6Tr9m9HIUFIlrq4FV-v55FbS43Yhg7B28I04Bw29xv2BPNmqSV" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="1200" data-original-width="800" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgPePasj07rEIMCQ7Sp9No1VYXFUtIVWR3OwOabxtTkCu-ExDrwT5di5Trf3HI1BdlrSLk2AlWTUuRUy4nP1iLMFspL8niBcAaGbgB-djfHV3hr6WaCPeM1fWIpM9yTwU-YmH-9aq6Tr9m9HIUFIlrq4FV-v55FbS43Yhg7B28I04Bw29xv2BPNmqSV" width="160" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tämä krusifiksi on ilmeisesti v. 1500 tienoilta ja siten kirkkoa vanhempi, <br />miten lie sinne päätynyt. Ainakin v.1804 asti se on ollut sakastin oven <br />yllä. Sen näkeminen alas laskettuna sai ainakin yhden karunalaisnaisen <br />liikutuksen valtaan.</i><i> Kuva kuuluu Suomen <br />kansallismuseon Seurasaaren ulkomuseon kokoelmiin ja on vapaassa käytössä.<br /><a href="https://www.finna.fi/Record/museovirasto.A9753AA32731B7F09754E9F6244E5E6B">https://www.finna.fi/Record/museovirasto.A9753AA32731B7F09754E9F6244E5E6B</a></i></td></tr></tbody></table><br /><p></p>
<p class="MsoNormal">Eräs toinen karunalaisrouva oli puolestaan halukas maksamaan
700 markkaa siitä hyvästä, että kellotapuli jäisi paikalleen ja karunalaisilla
olisi edes jokin muisto vanhasta kirkostaan. Ulkopuolisille purkajille välittyi
kuva, että kirkko oli karunalaisille rakas, ja se löi eräänlaisen pyhän leiman
koko purkutyöhönkin. Monet karunalaiset muistelivat kirkon esineitä ja tauluja
sekä morsiusryijyä, joihin liittyi suuria ja kalliita muistoja. Taideteoksista
erityisellä kaipauksella muisteltiin <i>Pyhän Ehtoollisen asettamista</i>, <i>Verorahaa</i>, <i>Kaitaa ja laviata tietä</i> sekä <i>Pyhää
Yrjänää ja lohikäärmettä</i>.</p><p class="MsoNormal"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgf7tHhCAbLz5w110SxGfHWhcSNzPW0JLxB6d1LcB7L11DI6WqgRa8BP0aGbMmC69qdk60q-iapR-P8yZ0XMXKvljBLg7ywANg_wilO8qSF8JtpXPIS_Z1_vHLVnl_p5bsj2XWtwW5BwOZOeQTq0_rJt0A4t1jwxWbnTRMssa6Qw59uVzUBksuyamb1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="836" data-original-width="1200" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgf7tHhCAbLz5w110SxGfHWhcSNzPW0JLxB6d1LcB7L11DI6WqgRa8BP0aGbMmC69qdk60q-iapR-P8yZ0XMXKvljBLg7ywANg_wilO8qSF8JtpXPIS_Z1_vHLVnl_p5bsj2XWtwW5BwOZOeQTq0_rJt0A4t1jwxWbnTRMssa6Qw59uVzUBksuyamb1" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Yksi karunalaisten muistelemista taide-esineistä oli tämä ilmeisesti <br />1600-luvulla (siis luterilaisena aikana) valmistettu pyhä Yrjänä ja lohikäärme. <br />Yrjänän tai Yrjön miekkakäsi on katkennut, mistä johtuen taistelun asetelma <br />näyttää veistoksen nykymuodossa varsin epätoivoiselta. Kuva kuuluu Suomen <br />kansallismuseon Seurasaaren ulkomuseon kokoelmiin ja on vapaassa käytössä.<br /><a href="https://www.finna.fi/Record/museovirasto.1926A8889A653A7E6DB0411182B09030?imgid=1">https://www.finna.fi/Record/museovirasto.1926A8889A653A7E6DB0411182B09030?imgid=1</a></i></td></tr></tbody></table><br /><p></p>
<p class="MsoNormal">Purkamis- ja lastaustyössä meni noin 4-5 viikkoa mukaan lukien
hautausmaalla suoritetut työt. Kirkon lattian alla olleet luut kerättiin yhteen
hautaan ja kirkkoa ympäröinyt kiviaitaus piti kuljettaa pois, mikä kustansi 300
markkaa. Kuljetus päästiin suorittamaan ihanassa heinäkuun helteessä, mistä
laivamiehet olivat mielissään, heitä kun huoletti proomun korkea kansilasti.
20. heinäkuuta 1912 hinaajahöyry saapui Seurasaaren rantakalliolle matkattuaan
24 tuntia Karunan kirkkorannasta.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjoj2I_lR5qKwww6Qj8Pg0goVmSKbRAxqzR_jl8vlfB5ABjB2ap0jEmk5lu_KO6hTu-Mz9_Wiyb_8eHBTi3ew5T7yqUCy8RKug6uS7YafW4irqLERI-3wc4Zb43WFk5nd4rAlCRxCVDugq1izcs3E_hEmxZhlnC6zfFULtPPtk2ToZ0Ae_T7CBxfwoU=s879" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="695" data-original-width="879" height="253" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjoj2I_lR5qKwww6Qj8Pg0goVmSKbRAxqzR_jl8vlfB5ABjB2ap0jEmk5lu_KO6hTu-Mz9_Wiyb_8eHBTi3ew5T7yqUCy8RKug6uS7YafW4irqLERI-3wc4Zb43WFk5nd4rAlCRxCVDugq1izcs3E_hEmxZhlnC6zfFULtPPtk2ToZ0Ae_T7CBxfwoU=s320" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Karunan kirkkorannasta otettu kuva aluksesta, jonka lastina on osiin <br />purettu Karunan kirkko. Kuva julkaistu Uusi Suomi -lehden numerossa <br />212/1936.</i></td></tr></tbody></table>
<p class="MsoNormal">Rakennustyötä viivästytti hieman samaan ajankohtaan osunut
rakennustyöläisten lakko. Arkkitehti kävi kuitenkin selittämässä
lakkokomitealle, että tämä urakka kuuluu yleisten töiden joukkoon, jolloin se
saatiin lakosta vapaaksi ja työ saatiin päätökseen 9. marraskuuta 1912.</p><p class="MsoNormal"><b><u>Kirkon muisto elää myös synnyinsijoillaan</u></b></p>
<p class="MsoNormal">Uudessa paikassaan kirkko sijaitsi korkeammalla kuin
vanhassa ja kellotapuli oli nyt lähempänä kirkkoa kuin aiemmin. Karunalaisten
mainitaankin lohduttaneen itseään sillä, ettei vanha kirkko joutunut häviöön ja
häpeään, vaan nostettiin uudella paikallaan kunniaan.</p><p class="MsoNormal"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgS5xThx_QC9556WN_IM-I2mq9vLU5-5zOGm-IlcAwXacWG8qxil5DvPDIt9wy2bl3JfWIrKLmYKWNAH6LouHwdH8acYtmwR_qyMMoJl9T4dHkzUfP2Lpd3ogZAtuiNdCohWQtyTQf2p7AGAUYLl9dXcWAgQRBIaowlOVaoYqx9wkSBmqD-GpFGRqoo" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="600" data-original-width="800" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgS5xThx_QC9556WN_IM-I2mq9vLU5-5zOGm-IlcAwXacWG8qxil5DvPDIt9wy2bl3JfWIrKLmYKWNAH6LouHwdH8acYtmwR_qyMMoJl9T4dHkzUfP2Lpd3ogZAtuiNdCohWQtyTQf2p7AGAUYLl9dXcWAgQRBIaowlOVaoYqx9wkSBmqD-GpFGRqoo" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kirkko nykyisessä paikassaan Seurasaaressa. Kuvan <br />lähde Wikimedia Commons, <br /><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Karuna_museum_church_Seurasaari-Helsinki1.jpg">https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Karuna_museum_church_Seurasaari-Helsinki1.jpg</a></i></td></tr></tbody></table><br /></p>
<p class="MsoNormal">Kirkon sisustuksena on tosiaan paljon alkuperäistä
sisustusta, joista seinillä olevat käden muotoiset kynttilänpidikkeet ovat
olleet inspiraationa Karunan vaakunallekin pitäen näin vanhan kirkon muistoa
yllä Karunassakin. Elimäen seurakunnalta saatiin 130 markalla 6000 kattopaanua
katon toisen puolen päällystämiseksi, kirkonkello saatiin Liljendalista, urut
puolestaan Vanajasta, jonne ne olivat tulleet Tuusulasta. Kaikkinensa kirkon
kuljetus tuli Heikelin mukaan kustantaneeksi 11969 markkaa 12 penniä. Halukkaat
voivat nähdä tässä jotain enteellisyyttä, päättyihän Karunan kunnan ja
seurakunnan itsenäinen taival vuonna 1969. Heikel itse sai viimeisen leposijansa
Seurasaareen siirtämänsä kirkon vierestä vuonna 1924 ja samaan hautaan on
laskettu myös hänen vaimonsa.</p><p class="MsoNormal"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhhCfsWGB22wo6GTeWJ3hX4H70gr9j96XH4nWTQTBM5henPicNgxigPrZV6tpm958HaryCntee_rH-AAVuG-LDcAcWQRnM40wZ4ntQ7oIrRYfjN5jRDxXSKdPuoG3MIlvV-p9eGDzoXhMrk0eHyvgoyEime7EP8nZalDwH4f1Fjk14k3KMLwvrEYEBq" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="800" data-original-width="1200" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhhCfsWGB22wo6GTeWJ3hX4H70gr9j96XH4nWTQTBM5henPicNgxigPrZV6tpm958HaryCntee_rH-AAVuG-LDcAcWQRnM40wZ4ntQ7oIrRYfjN5jRDxXSKdPuoG3MIlvV-p9eGDzoXhMrk0eHyvgoyEime7EP8nZalDwH4f1Fjk14k3KMLwvrEYEBq" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Nämä kynttilänjalat, tai oikeammin kynttilänkädet, ovat innoittaneet <br />myös Karunan nykyistä vaakunaa. Tavallaan sääli, ettei yhtään niistä <br />jätetty Karunaan. Pitäisikö jonkun teetättää edes yksi kopio? </i><i>Kuva kuuluu Suomen <br />kansallismuseon Seurasaaren ulkomuseon kokoelmiin ja on vapaassa käytössä. <a href="https://www.finna.fi/Record/museovirasto.2339073BD98308700949EDDA50DC774F">https://www.finna.fi/Record/museovirasto.2339073BD98308700949EDDA50DC774F</a></i></td></tr></tbody></table><br /><p></p>
<p class="MsoNormal">Karunalaiset eivät enää haikaile kirkkoaan takaisin, mutta
ylpeitä siitä edelleen ollaan, niin kuin ollaan myös nykyisestä kivikirkosta. Muistomerkki osoittaa sen alkuperäistä paikkaa, edellä mainittu vaakuna kantaa kirkon muistoa liehuessaan varsinkin kesäisin useiden karunalaisten lipputankojen viireissä, samoin kyläyhdistyksen
lehti <i>Karunan kynttilä</i> kantaa nimessään kirkon muistoa. Ja onpa kirkossa esimerkiksi jokunen kynttelikkö ja muu esine vanhasta kirkosta, ja <i>Pyhän keskustelun</i> kopiokin on nykyään seurakuntatalossa.</p><p class="MsoNormal">Helsingin Seurasaaressa vieraillessa montaa
karunalaista lie ilahduttanut kyltti, jossa kirkon alkuperäiseksi
sijaintipaikaksi ilmoitetaan juuri Karuna. Vaikka Karuna on kuntakartalta
kadonnutkin, on se Seurasaaressa yhä olemassa, kuten myös sen vanha puupyhättö.</p><p class="MsoNormal"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjHWi82uafGsSENcDkJ1Rjg1_sM_P412qUzolQNdTkx11nm5Q-z4KYfh01lJFfJdXgYmF3brhbv8ZbrN4Khksxo-oY4WKEW9qcxXgJDxcg0oYkE7TC4zabeYOKUMWeQZnDJfWs_AiSOtt4fyIYyga_MMDdyCujpsBBszivlKYyOhS-SQpgKXMct6l3a" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="561" data-original-width="500" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjHWi82uafGsSENcDkJ1Rjg1_sM_P412qUzolQNdTkx11nm5Q-z4KYfh01lJFfJdXgYmF3brhbv8ZbrN4Khksxo-oY4WKEW9qcxXgJDxcg0oYkE7TC4zabeYOKUMWeQZnDJfWs_AiSOtt4fyIYyga_MMDdyCujpsBBszivlKYyOhS-SQpgKXMct6l3a" width="214" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tähän loppuun vielä Karunan vaakuna. Yhteys noihin vanhan <br />kirkon kynttilänpidikkeisiin on ilmeinen. Kuvan lähde Wikimedia <br />Commons, <a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Karuna.vaakuna.svg">https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Karuna.vaakuna.svg</a></i></td></tr></tbody></table><br /></p><p class="MsoNormal"><b><u>Lähteet:</u></b></p><p class="MsoNormal">Ilmonen, K.R.: <i>Kun Karunan kirkkoa kuljetettiin. Uusi Suomi </i>-lehdessä nro 212/1936, 9.8.1936. <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1802923?page=19">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1802923?page=19</a><br /></p><p class="MsoNormal">Kujanen, Hannu: <i>Sauvon historia II. </i>1997.</p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #222222;">Riska, Tove: </span><i style="background-color: white; color: #222222;">Suomen kirkot. Turun arkkihiippakunta III osa. Turun tuomiorovastikunta I.</i><span style="background-color: white; color: #222222;">1964</span></span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 14.6667px;">.</span></p><p class="MsoNormal"><i>Vuoden 1886 virsikirjan virsi 296. <a href="http://koraali.fi/1886/296.html">http://koraali.fi/1886/296.html</a></i></p>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-34807586849553615832022-01-15T00:29:00.001+02:002022-01-15T00:29:11.760+02:00Kirkot kahdelle kielelle - esimerkkeinä Kemiö ja Sauvo<p><i>Kirjoittaja: Ossi Tammisto</i></p><p>Mikäli kuljette joskus itäisellä Uudellamaalla ja piipahdatte Lapinjärven kunnassa saatatte kirkkomaalla kohdata erikoisen näyn. Kaksi kirkkoa seisoo vastapäätä toisiaan, ovelta ovelle ei pitkäjalkaisen tarvitse montaa harppausta tehdä. Erikoiselle ratkaisulle löytyy selityksensä historiasta. Suurempi, 1746 valmistunut on tehty alkujaan seurakunnan ruotsinkielisten ja pienempi 1744 valmistunut suomenkielisten kirkoksi. Järjestelmä oli ollut olemassa jo 1600-luvulta asti, mutta 1742 salaman aiheuttama tulipalo tuhosi molempien kirkkojen edeltäjät. Nykyään kirkkoja käytetään eri aikoina vuodesta eikä kielellinen jako enää mene rakennuksittain.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-li1WLbZ32J0/YeHz3zoGbWI/AAAAAAAAA3k/SdRLP0HxvS8j5QyWaJKXvyvkRlfaG8MyACNcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="683" data-original-width="1024" height="213" src="https://lh3.googleusercontent.com/-li1WLbZ32J0/YeHz3zoGbWI/AAAAAAAAA3k/SdRLP0HxvS8j5QyWaJKXvyvkRlfaG8MyACNcBGAsYHQ/image.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Puut peittävät ikävästi, mutta kuten näkyy on vasemmalla pieni <br />Lapinjärven suomalainen kirkko ja oikealla ruotsalainen kirkko.<br />Kellotapuli on yhteinen. Kuva Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table><br /></p><p>Kyse ei kuitenkaan ollut alkujaan vain lapinjärveläisestä erikoisuudesta. Monilla nykyisen Suomen alueen paikkakunnilla asui jo ammoin sekä suomen- että ruotsinkielistä väestöä. Luterilaisuuden korvattua valtakunnassa katolilaisuuden tuli muutoksia myös jumalanpalvelukseen. Vaikka osa jumalanpalveluksesta oli ollut kansankielellä jo aiemmin, saarna mukaan lukien, muuttui nyt liturgia kokonaisuudessaan kansankieliseksi ja saarnasta tuli keskeisempi ja siten isompi osa jumalanpalvelusta.</p><p>Haasteen tämä muodosti niillä seuduilla, joissa oli kahdenkielistä kansaa. Näin oli varsinkin Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rannikkoseuduilla. Ruotsinkielisenemmistöisilläkin paikkakunnilla saattoi asua huomattava määrä suomenkielisiä, ja toisinpäin. Erilaisia ratkaisuja asian suhteen tehtiin varmaan jo aiemmin, mutta viimeistään Pietari Brahen kenraalikuvernöörikausina (1637-1641 ja 1648-1654) annettiin määräys järjestää suomenkielisiä jumalanpalveluksia myös ruotsinkielisissä seurakunnissa, jos seurakunnan alueella suomenkielisiä asui.</p><p>Helppo ratkaisuhan oli viettää erikielisiä jumalanpalveluksia peräkkäin samassa kirkossa. Maalaisyhteisöissä tämä muodosti kuitenkin ongelman. Monien kirkkomatka oli pitkä, ja esimerkiksi kartanoista saattoi ruotsinkielinen isäntäväki tehdä kirkkomatkan yhdessä suomenkielisen palvelusväen kanssa. Siinä sitten odotettiin puolin ja toisin ennen kuin päästiin kotimatkalle. Ehkä piipahdettiin kirkonkylän krouvissa ja kirkkomatka muuttuikin ryyppyreissuksi. Niinpä ei ole ihme, että etsittiin ratkaisuja, joilla jumalanpalvelukset voitaisiin pitää yhtä aikaa, ja siihen tarvittiin erilliset kirkkotilat.</p><p>Christer Kuvaja on artikkelissaan luetteloinut niitä paikkakuntia, joille rakennettiin suomenkielinen kirkko ruotsinkielisen rinnalle. Monet näistä kohosivat 1600-luvulla, jotkut 1700-luvulla, mutta osalla on voinut olla vanhempia edeltäjiä. Uudellamaalla tällaiset löytyivät Pyhtäältä, Pernajalta, Lapinjärveltä, Porvoosta, Sipoosta, Helsingin pitäjästä eli nykyiseltä Vantaalta, Espoolta, Kirkkonummelta ja Siuntiosta. Varsinais-Suomesta Kuvaja mainitsee Paraisen ja Kemiön sekä Keski-Pohjanmaalta Kaarlelan. Näistä Lapinjärvellä, Porvoossa ja Paraisilla nuo kirkkotilat ovat yhä olemassa. Lisäksi hän alaviitteessä mainitsee Uudenmaan Tenholan sakastissa pidetyn suomenkielisiä jumalanpalveluksia ja että Varsinais-Suomen Sauvossa oli puukirkko, jossa pidettiin palveluksia molemmilla kielillä.</p><p>Nyt ajattelin luoda pikaisen silmäyksen kahteen esimerkkitapaukseen Varsinais-Suomessa. Nostan esille sekä Kemiön että sen naapurista Kuvajan sivuuttaman Sauvon.</p><p><b><u>Kemiö</u></b></p><p>Kemiön suomenkielinen väestö oli ollut keskiajalla ja pitkän aikaa uudellakin ajalla niin vähälukuinen, ettei edellytyksiä omalle kirkolle ollut. 1600-luvun alkupuolella monet täkäläiset miehet joutuivat kuitenkin väenotoissa tappelemaan 30-vuotiseen sotaan Saksanmaalle ja alueella koettiin paikoin työvoimapulaa. Niinpä seudulle alkoi muuttaa työn perässä suomenkielistä väestöä sisämaasta muodostaen merkittävän vähemmistön.</p><p>Ei ole tiedossa, milloin suomenkieliset saivat oman kirkon, mutta viimeistään 1651 sellainen oli olemassa. Se oli kuitenkin ilmeisesti huonokuntoinen tai muuten sopimaton tarkoitukseensa, sillä 1664 rakennettiin hirsistä uusi suomalainen kirkko, joka kohosi kirkkotarhan luoteiskulmaan lähelle Kemiön 1400-luvulla valmistunutta kivikirkkoa. Kustannuksissa oli mukana koko pitäjä. Kirkko rakennettiin ajan yleisen tavan mukaan suoraan maan päälle ilman kivijalkaa, mistä seurasi myöhemmin ongelmia. 1700-luvun alussa rakennus sai paanukaton ja 1733 takorautaisen tuuliviirin.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-99-bXa1G4KQ/YeH1C24AQnI/AAAAAAAAA34/VB6313sVdUArk51se3crVVv-W_zCpdTlQCNcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="683" data-original-width="1024" height="213" src="https://lh3.googleusercontent.com/-99-bXa1G4KQ/YeH1C24AQnI/AAAAAAAAA34/VB6313sVdUArk51se3crVVv-W_zCpdTlQCNcBGAsYHQ/image.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tämä 1400-luvulla rakennettu Kemiön kirkko sai 1600-luvulla <br />naapurikseen puukirkon. Kuva Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table><br /></p><p>Rakennustavan vuosi alimmat hirsikerrat painuivat vähitellen maahan ja mätänivät. 1700-luvun puolivälissä harkittiin kyllä kirkon nostamista ja alimpien hirsikertojen vaihtoa, jopa kivijalan rakentamista mietittiin, mutta toimeksi ei vain saatu.</p><p>Myös uuden kirkon pykäämisestä oli juttua, ja 1760 turkulaisen rakennusmestari Isak Olinin kanssa tehtiinkin asiasta sopimus. Tarkoitus oli, että Olin tekisi samanlaisen kirkon kuin millaisen oli juuri rakentanut Västanfjärdiin, mutta jostain syystä sopimus purettiin jo ennen töiden aloittamista.</p><p>1775 oli tuolloin jo yli satavuotias kirkko niin kehnossa kunnossa, ettei sitä kannattanut alkaa korjaamaan. Jokin ratkaisu oli kuitenkin löydettävä. Ilmoille nousi ehdotus, että rakennus kokonaan hylättäisiin ja kivikirkon asehuone sisustettaisiin suomalaisten jumalanpalveluskäyttöön. Tähän suhtauduttiin kuitenkin nihkeästi, sillä tila oli pimeä ja tarpeen varastona. Uudella kirkollakin vielä palloteltiin, mutta se sai pahan vastaiskun piispan kerrottua piispantarkastuksessa 1777, että kuninkaallinen asetus oli hiljan kieltänyt puukirkkojen rakennuksen.</p><p>Huonokuntoinen puukirkko myytiin sitten huutokaupalla ja sen ostivat luutnantti Bernt Aminoff ja kirkkoherra C.G. Weman. Se jäi kuitenkin seisomaan paikalleen aina siihen heinäkuun 1781 iltapäivään asti, jolloin Kaisa Matssdotterin mökissä syttynyt tulipalo laittoi sen tarulle lopullisen pisteen. Tuli levisi mökin olkikatolle, mistä tuuli vei sen kohti kirkkoja. Suomalainen kirkko roihahti ensimmäisenä liekkeihin ja sen jälkeen tuli levisi myös kivikirkkoon.</p><p>Kivikirkko kärsi isoa vahinkoa, sillä sen puiset kattorakenteet tuhoutuivat kokonaan, iso osa sisäseinien ja holvien rappauksista lojui murskana lattialla ja kiinteä sisustus oli palanut poroksi lukuun ottamatta pelastettua irtaimistoa. Seinät ja holvit kuitenkin olivat kestäneet kuumuuden sortumatta. Tilanteen ollessa tämä ja pääkirkon vaatiessa pikaista kunnostusta ei ole ihme, ettei sisustuksineen päivineen palanutta suomalaista kirkkoa alettu jälleenrakentaa.</p><p>Sen sijaan päätettiin nyt kunnostaa se asehuone kirkoksi, kuten oli joskus tuumittu. Se tosin oli laajennuksenkin jälkeen pieni, joten sisustuskin vaati kekseliäisyyttä. Alttari sijoitettiin pohjoisseinälle ja tiilestä muurattu saarnatuoli sen yläpuoliselle seinälle. Sinne johtavat portaat hakattiin runkohuoneen kiviseinään. Koillisnurkasta saatiin kaiteilla osa sakastiksi ja kirkkokansaa varten saatiin miesten puolelle mahtumaan viisi ja naisten puolelle kuusi penkkiä, lisäpaikkoja toi takaseinälle pykätty lehteri. Gesterbyn omistanut turkulaiskauppias Matts Augustin lahjoitti 1787 kirkkotilaan alttaritaulun.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-EG5n51NKnro/YeH0e6qvZ_I/AAAAAAAAA3w/4n0nxLGYduMiXYSO8cCQb9EPQdXqdHKdACNcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="1072" data-original-width="800" height="240" src="https://lh3.googleusercontent.com/-EG5n51NKnro/YeH0e6qvZ_I/AAAAAAAAA3w/4n0nxLGYduMiXYSO8cCQb9EPQdXqdHKdACNcBGAsYHQ/image.png" width="179" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Matts Augustin 1787 lahjoittama taulu <br />muistuttaa ajasta, jolloin kirkon asehuoneessa <br />toimi suomalainen kirkko. Kuva Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table><br /></p><p>Tilassa pidettiin suomenkielisiä jumalanpalveluksia vuoteen 1881 asti, jolloin tilan puute oli muuttunut ylitsekäymättömäksi. Suomenkieliset palvelukset siirrettiin varsinaisen kirkon puolelle ja asehuoneen kirkkotilaa käytettiin jatkossa rippikirkkona.</p><p><b><u>Sauvo</u></b></p><p>Naapuristaan Kemiöstä poiketen Sauvossa oli suomenkielinen enemmistö. Tosin myös ruotsinkielinen väestö oli huomattavan kokoinen, sillä kun 1650-luvulla Turun akatemiassa mietittiin professorien palkkaseurakuntia halusi Nicolaus Nycopensis itselleen juuri Sauvon perustellen asiaa heikolla suomen kielen taidollaan. Kirkkoherra saattoi siis ajatella pärjäävänsä Sauvossa pelkällä ruotsilla alemman papiston hoitaessa suomenkieliset tehtävät.</p><p>Tännekin kohosi jossain vaiheessa suomalaiseksi kirkoksi kutsuttu puurakennus. Sen tarkka valmistumisaika ei ole tiedossa, mutta ilmeisesti se oli rakennettu jo 1500-luvun puolella päätellen siitä, että se oli 1650-luvulla jo huonokuntoinen. 1654 teki näet Sauvon pitäjänkokous päätöksen rakentaa uusi puukirkko.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-ZQf8zHe6XS8/YeH1nicyMVI/AAAAAAAAA4A/fnFMw8-mawIOW0qN-yGtLUfDuIrtt4XyQCNcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://lh3.googleusercontent.com/-ZQf8zHe6XS8/YeH1nicyMVI/AAAAAAAAA4A/fnFMw8-mawIOW0qN-yGtLUfDuIrtt4XyQCNcBGAsYHQ/image.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Myös Sauvon 1472 valmistunut kirkko sai viimeistään <br />1600-luvulla puisen naapurin. Sen sijaintia ei tiedetä.<br />Ainakin kuvassa näkyvä hautausmaan portti valmistui vasta<br />1700-luvun lopulla. Kuva Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table><br /></p><p>Työhön päästiin keväällä 1656 heti maan paljastuttua. Työtä johti Johan Lindelöf ja rakennusmestarina toimi nikkari Jören, jolla oli apunaan jokaisesta seurakunnan yökunnasta kutsutut taitavat kirvesmiehet. Jokainen talo pitäjässä oli velvoitettu antamaan viisi syltä pitkän tukin, kolme lautaa sekä 15 naulaa manttaalia kohden. Samana kesänä kirkko nousi salvokseensa ja katettiin seuraavana vuonna.</p><p>Kemiöön verrattuna erilaisista kielisuhteista kertoo, että puukirkko oli alusta alkaen liian pieni suomalaiselle seurakunnalle. Kirkkoon pitikin heti valmistumisen jälkeen tehdä lehteri, jonka ainekset kerättiin jälleen pitkin pitäjää. Tilanahtaus johti siihen, että puukirkossa pidettiin vuoroviikoin jumalanpalvelus jommallakummalla kielellä, ruotsiksi tai suomeksi. Kivikirkko oli kuitenkin ainakin aluksi ensi sijaisesti ruotsinkielisten päätellen jo siitäkin, että 1600-luvun sisustuksessa esiintyvät tekstit ovat kauttaaltaan ruotsinkielisiä, minkä jokainen kirkossa vieraileva voi omin silmin havainnoida.</p><p>Aivan sovulla vuorojen jako ei sujunut. Kivikirkko suurempana ja komeampana veti puoleensa varsinkin suurina kirkollisina juhlapyhinä. Niinpä piispa Isak Rothovius oli säätänyt jo edellisen puukirkon aikaan 1652, että kirkollisina juhlapäivinä pidetään kivikirkossa kaksi jumalanpalvelusta, ensin suomeksi niin aikaisin aamulla, että tilaisuus päättyisi ennen yhdeksää, jolloin alkaisi ruotsinkielinen palvelus. Jos suomenkieliset eivät pysyisi aikataulussa pitäisi piispan mukaan palata vanhaan käytäntöön eli ilmeisesti vuorotteluun. Näin sitten taisi käydäkin, sillä ainakin 1698 tiedetään suomenkielisen joulukirkon olleen puukirkossa.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2272" data-original-width="1704" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi17eUig7g3nqh_30JYFDjxPZt38Duek03gNZx7C_4AJr1mcBE3P-lNgVUnaHvf66XGEVWZ5nZfWhlEahkYTKMWCLnZPFdFzL-d1bIOvwnWNb-FbL8b-2kiSU6SbJP-SyH9cvd4P_nD3KETDlPA_r0HzMajuK8zqF_M4AGbapqqDpAEwUT62BWI-Vdn=s320" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="240" /></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>1600-luvulla valmistuneen saarnatuolin tekstit <br />kertovat osaltaan siitä, että kivikirkko oli Sauvossa <br />ensi sijassa ruotsinkielisten. (Tosin teksti Kristus-hahmon yläpuolella <br />latinaa ja merkitsee 'Maailman Vapahtajaa' .Kuva itse otettu.</i></td></tr></tbody></table><p>Ehtoollisjumalanpalvelukset toivat omat haasteensa. jo 1658 pitäjänkokous tosin oli jo toivonut, että suomalainen seurakunta voisi viettää aina ehtoollista kivikirkossa, sillä heidän määränsä oli ruotsinkielisiä suurempi ja siten ehtoolliseen kuuluva tutkinta olisi sujuvampaa siellä kuin ahtaassa puukirkossa.</p><p>Ehtoollistarpeiden kuljetuksestakin saatiin ongelmia aikaan. Seurakunnan vanhimpien mielestä oli sopimatonta, jos pappi kulkisi ulkona ehtoollismalja kädessä avoimen taivaan alla tuulessa ja sateessa. Niinpä 1661 säädettiin, että lukkari kuljettaa messukasukan, viinillä täytetyn ehtoolliskalkin eli maljan sekä öylättiastian sakastista puukirkkoon. Pappi puki kasukan päälleen puukirkon alttarilla ja jakoi ehtoollisen ja jumalanpalveluksen jälkeen lukkari vei varusteet taas kivikirkon sakastiin. Pelättiinköhän katolisen kulkueen vaikutelmaa, jos pappi itse olisi kulkenut messupuvussaan? Olipa ainakin lukkarilla puuhaa.</p><p>Aivan kiveen hakattua ei näytä olleen kummassa jumalanpalveluksessa tuli kunkin käydä, vaikka talojen penkkipaikoilla pyrittiinkin valvomaan kaikkien säännöllistä jumalanpalveluselämää. Muuten vuonna 1698 olisi kolmen upseerin, kapteeniluutnantti Arvid Fågelhuvudin, luutnantti Henrik Johan Rosenlewin ja vänrikki Johan Winterin puolustus ollut outo ja kaukaa haettu. </p><p>He olivat näet jättäneet väliin pitkän joulupäivän jumalanpalveluksen ja sen sijaan hummailleet Kirkonkylässä. Fågelhuvud ja Rosenlew yrittivät puolustautua sanomalla olleensa puukirkon suomenkielisessä jumalanpalveluksessa, mutta silminnäkijät kertoivat heidän saapuneen vasta saarnan puolivälissä, juttelivat lehterin portailla koko saarnana ajan ja häipyivät heti saarnan jälkeen. Winter taas sanoi, että hevonen oli aiheuttanut hänelle haavan päähän eikä hän siksi voinut tulla kirkkoon. Oikeuden mukaan haava, joka mahdollistaa ryyppäämisen ei estäne saarnan kuuntelua, joten Rosenlew ja Fågelhuvud saivat 25 hopeatalarin sakot ja Winter 8 päivää vesileipävankeutta.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-08NxglX5M6s/YeH4TOcbSeI/AAAAAAAAA4Q/1JzejLIVvDAE7MI0i28KUGzI9SIiImz0gCNcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="680" data-original-width="907" height="240" src="https://lh3.googleusercontent.com/-08NxglX5M6s/YeH4TOcbSeI/AAAAAAAAA4Q/1JzejLIVvDAE7MI0i28KUGzI9SIiImz0gCNcBGAsYHQ/image.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Nykyään Helsingin Seurasaaressa oleva Karunan vanha kirkko <br />vähensi osaltaan Sauvon kirkon ruotsinkielisten jumalanpalvelusten <br />tarvetta. Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table><br /></p><p>Pitäjän kielisuhteet muuttuivat vähitellen yhä enemmän suomenkielisten eduksi, minkä lisäksi Karunan 1685 valmistunut puukirkko vähensi Kirkonkylän ruotsinkielisten palvelusten tarvetta pitäjän ruotsinkielisten keskittyessä yhä enemmän Karunan suunnalle, missä sielläkin suomenkieliset olivat enemmistö jo 1730-luvulla. Niinpä puukirkko Kirkonkylässä jäi pikkuhiljaa tarpeettomaksi ja se purettiin 1700-luvun lopussa. </p><p>Molempien kieliryhmien jumalanpalvelukset pidettiin siitä pitäen Sauvossa kivikirkossa ja ruotsinkielisten palvelusten määrä hiipumistaan hiipui, vaikka ne jatkuivatkin Sauvon kirkossa vielä pitkään. Vuoden 1892 kirkonkokouksessa vuotuiset ruotsinkieliset palvelukset vähennettiin kahdeksaan, 1910-luvulla niitä oli enää muutama vuodessa ja 1930-luvun alussa ne loppuivat kokonaan. 1936 yritettiin vielä järjestää ruotsinkielinen rippi ja ehtoollinen, mutta kun ketään ei tullut paikalle luovuttiin niistä kokonaan. Karunassa pidettiin säännöllisiä ruotsinkielisiä palveluksia tämän jälkeen vielä muutama vuosikymmen. Isoäitini isä oli yksi heistä, jotka näihin palveluksiin osallistuivat.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-m86lzW6jpnY/YeH4ufZQBYI/AAAAAAAAA4Y/z3G-9wIh6YQWj5i6lNjqulpvKGuTOXxPQCNcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="814" data-original-width="1000" height="240" src="https://lh3.googleusercontent.com/-m86lzW6jpnY/YeH4ufZQBYI/AAAAAAAAA4Y/z3G-9wIh6YQWj5i6lNjqulpvKGuTOXxPQCNcBGAsYHQ/image.png" width="295" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Karunan nykyinen, 1910 valmistunut kirkko on tuttu <br />kirjoittajan esivanhemmille kielestä riippumatta, mutta <br />täällä kirjoittajan isoäidin isä osallistui vielä sotien jälkeen <br />ruotsinkielisiin jumalanpalveluksiin. Kuva Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table><br /></p><p><b><u>Kadonneet kirkot, kadonnut maailma</u></b></p><p>Mitä tästä jäi käteen? Kumpikin tässä tarinassa mainituista puukirkoista on kadonnut, eikä ole ainakaan tiedossani säilyikö niiden sisustusta. Mitään Lapinjärven kirkkojen tapaista muistomerkkiä aikakaudesta ei siis ole jäljellä. Miksi kerroin juuri näistä kahdesta kirkosta?</p><p>Yksi syy on se, että nämä paikkakunnat ja niiden kivikirkot ovat itselleni tuttuja. Samalla ja osin tähän tuttuuteen kietoutuen minua kiehtoo se mennyt maailma, josta näiden kirkkojen olemassaolo kertoo. Ne kertovat ajasta, jolloin koko väestön säännöllinen kirkossa käynti oli osa yhteiskunnan järjestystä, jolloin kansankielinen julistus nousi yhä keskeisemmälle sijalle ja jona eri kieliryhmien keskinäiset suhteet vaihtelivat voimakkaasti. Sauvon osalta voi myös nähdä, että vaikka alue oli silloin Ruotsin hallussa saattoi ruotsinkielisyys joillain seuduilla hiipua suomen eduksi.</p><p>Jos siis tosiaan piipahdat joskus Lapinjärvellä voit nähdä muistomerkin menneeltä ajalta, jolloin kansa virtasi maalaispitäjissä kahteen kirkkoon kuulemaan Herran sanaa kukin omalla äidinkielellään. Monin paikoin tuo tarina pitää sisällään kateutta ja kiistelyä, mutta tavoitetta voi pitää silti ihailtavana.</p><p><u><b>Lähteet:</b></u></p><p>Alifrosti, Kari & Luoto, Jukka: <i>Sauvon historia I. </i>1990.</p><p>Asplund, Henrik & Suistoranta, Kari: <i>Kemiön suurpitäjän historia I. </i>1997.</p><p>Kuvaja, Christer: <i>Finska kyrkor i svenska församlingar – den finskspråkiga
minoriteten i Nyland och Egentliga Finland ca 1721–1850</i>. Historiska Samfundet i Åbo 2012. <a href="https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/118629/Finska%20kyrkor%20i%20svenska%20f%C3%B6rsamlingar.pdf?sequence=2&isAllowed=y">https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/118629/Finska%20kyrkor%20i%20svenska%20f%C3%B6rsamlingar.pdf?sequence=2&isAllowed=y</a></p>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-85902564412829599912021-12-09T17:18:00.002+02:002021-12-09T17:18:41.083+02:00"Piikkiön puujumala"<p> Piikkiön kirkko ei kuulu maamme vanhimpiin, tosin ei nuorimpiinkaan, sillä se on valmistunut vuonna 1755. Kirkkopitäjänä Piikkiön juuret ulottuvat kuitenkin keskiajalle asti ja näin Piikkiön kirkollakin on monta edeltäjää. Yksi tämän varhaisemman kirkollisen historian muistomerkeistä ei sijaitse enää Piikkiössä, mutta sen maine on ollut aikoinaan melkoinen ja jossain määrin yhä tunnettu. Niinpä on ehkä aiheellista tämänkin blogin kautta esitellä "Piikkiön puujumala".</p><p><b><u>Salaperäinen piispankuva</u></b></p><p>Tämä Turun linnasta nykyään löytyvä tamminen puuveistos on ainakin sen suhteen selkeä, että se esittää piispaa. Tutkijoiden mukaan se on valmistettu 1400-luvun puolivälin tienoilla ja on tyyliltään lyypekkiläinen. Piispa istuu yksinkertaisella istuimella yllään alba, dalmatika, kasukka sekä hiippa. (Jos et tiedä, mitä nämä kirkolliset asusteet ovat, niin ei hätää, netistä löydät näppärästi selitykset. Tässä ne pidentäisivät turhan paljon tekstiä.) Hiukset ovat lyhyinä kiharoina ja leuka on sileäksi ajeltu. Taitava kuvanveistäjä on työstänyt pehmeästi kasukan laskokset, jotka muodostavat polvien päällä poikittaisia poimuja riippuen polvista alas molemmilla sivuilla tötterölaskoksina. Alban reunan alta näkyvät kengälliset jalkaterät. Pituus ei päätä huimaa, 104 senttiä.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-MkjvNDMvvXM/YbIJZ5v7jlI/AAAAAAAAA28/nDoIxBlTwYs42F7cayN64iIxSzOwK4CbgCNcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="600" data-original-width="400" height="240" src="https://lh3.googleusercontent.com/-MkjvNDMvvXM/YbIJZ5v7jlI/AAAAAAAAA28/nDoIxBlTwYs42F7cayN64iIxSzOwK4CbgCNcBGAsYHQ/image.png" width="160" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>"Piikkiön puujumala" itse nykyisessä kotipaikassaan<br />Turun linnassa. Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table><br /></p><p>Ajan hammas on koetellut veistosta jonkunkin verran. Käsivarsien asennosta päätellen toinen käsi on ollut kohotettuna siunaukseen ja toisessa on ollut kyseisen pyhimyksen tunnusesine. Molemmat kädet ovat kuitenkin irronneet. Veistos on ollut aiemmin värillinen, minkä jätteinä erottuu liitupohjustusta, hiuksissa mustaa väriä sekä hiipan vuorissa punaista.</p><p>Mutta kuka tämä herra oikein on? Erään tiedon mukaan katolisista pyhäinkuvista valtaosa olisi hävitetty ennen vuotta 1707. Koska tämä veistos on säilytetty on sen arveltu esittäneen kirkon suojeluspyhimystä ja saaneen siksi jäädä kirkkoon. Tosin tämän lisäksi on säilynyt ainakin pyhäksi Martinukseksi oletettu veistos. Piispaveistos on oletettu pyhäksi Nikolaukseksi ja tämä siis kirkon suojeluspyhäksi, vaikka Nikolauksella on taiteessa yleensä kuvattu parta, ei kuitenkaan aina. Nykyisen kirkon länsipäädyssä olevien kirjainten "S:N:." on ajateltu viittaavan pyhään Nikolaukseen ('Sanctus Nicolaus').</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-BSwIETMj7pg/YbIJ274mLGI/AAAAAAAAA3E/nBFnhH9rw_I-h8l5WiiApZKN2IeOFSWvgCNcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="598" data-original-width="337" height="240" src="https://lh3.googleusercontent.com/-BSwIETMj7pg/YbIJ274mLGI/AAAAAAAAA3E/nBFnhH9rw_I-h8l5WiiApZKN2IeOFSWvgCNcBGAsYHQ/image.png" width="135" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>S:N: -kirjaimet Piikkiön kirkon päädyssä.<br />Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table><br /></p><p>Nikolaus puolestaan oli 300-luvulla elänyt Myran piispa nykyisen Turkin alueelta, nykymuotoisen joulupukinkin esikuva. Olen kirjoittanut hänestä täällä: <a href="https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/12/nikolaos-myralainen-itsenaisyyspaivan.html">https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/12/nikolaos-myralainen-itsenaisyyspaivan.html</a> ja täällä: <a href="https://www.facebook.com/Kirkkohistoriankahinaa/posts/436725418017676">https://www.facebook.com/Kirkkohistoriankahinaa/posts/436725418017676</a> Näistä linkeistä voi käydä lukemassa perustiedot hänen elämästään sekä vaikutuksestaan. Piikkiön kirkon suojeluspyhäksi hän lienee päätynyt siksi, että häntä on pidetty merenkulkijoiden suojelijana, ja Piikkiöhän on rannikkopitäjä.</p><p><b><u>Puupysti puheenparsissa ja pahantekijöitä piinaamassa</u></b></p><p>Veistos tosiaan oli kirkossa esillä vielä luterilaisenakin aikana, ilmeisesti säilyttäen muiston siitä, että sillä oli kirkolle erityinen merkitys. Pyhän nimi taisi kuitenkin jäädä vähitellen mielestä, sillä veistos sai lempinimen "Piikkiön puujumala", mikä nimi sitten levisikin laajalle. Perniöstä on talletettu sananparsi "<i>totinen kuin Piikkiön puujumala</i>". Sananparsi esiintyy useissa vanhoissa lehtiartikkeleissa ja kaunokirjallisuudessakin, tunnetuimpana Väinö Linnan <i>Täällä Pohjantähden alla</i>, missä sitä käyttivät Pentinkulman tytöt luonnehtiessaan Akseli Koskelaa: "<i>Pyh... Toi ny mikään erikonen ole. Seisoo niin kuin puujumala Piikkiön kirkossa. Naamakin on aina niin kun olis yhden syöny ja toista meinais</i>".</p><p>Onpa sanontaa käytetty tosiaan muissakin yhteyksissä. Kun vuonna 1920 Piikkiön sos.- dem. kunnallisjärjestö teki SDP:n puoluetoimikunnalle kysymyksiä kansanedustaja Anton Kotosesta, luonnehti <i>Aamulehti</i> niitä näin: "<i>kaksi jykevää kysymystä, varmaan yhtä jykeviä kuin ne kuuluisat puujumalat Piikkiön kirkossa</i>." Tässä toimittaja vain oli erehtynyt luulemaan niitä olevan monta. Yleensä sanonnalla näytetäänkin ymmärtävän vakavaa ja vakaata, jopa tönkköä olemusta.</p><p>Jotain erityistä pyhyyttä tuossa veistoksessa on nähtävästi ajateltu olleen. Se näet kerrotaan tuodun vielä 1800-luvun puolivälissä tai jopa sen lopulla asehuoneesta sisälle kirkkoon silloin, kun siellä kuulusteltiin rikollisia. Pyhänkuvan läsnäololla nämä yritettiin saada tunnustamaan rikoksensa. Mainitaan myös, että se tuotiin toljottamaan jalkapuussa istuvia puhutellakseen näiden omaatuntoa. Lienivätkö ne mainitut kuulusteltavatkin oikeastaan jalkapuussa istuvia, tiedä häntä.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-TSf4xC4Mj70/YbIKF2bAlZI/AAAAAAAAA3I/F2V6DCjAZTgINGhcK5LMnnZ0nuWTkMQMQCNcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="524" data-original-width="700" height="240" src="https://lh3.googleusercontent.com/-TSf4xC4Mj70/YbIKF2bAlZI/AAAAAAAAA3I/F2V6DCjAZTgINGhcK5LMnnZ0nuWTkMQMQCNcBGAsYHQ/image.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Piikkiön kirkko talvisessa asussaan. Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table><br /></p><p>1800-luvun luvulla veistoksen saattoi nähdä muutenkin, sillä sitä säilytettiin kirkon asehuoneen kattotuolin hirren päällä. Myöhemmin asehuoneeseen tehtiin välikatto, joka peitti kyseisen hirren näkyvistä.Vuonna 1908 Piikkiön seurakunta lahjoitti Turun historialliselle museolle joukon muinaisesineitä, jotka oli poistettu kirkosta korjauksen yhteydessä. Yksi näistä esineistä oli juurikin "Piikkiön puujumala", joka on nykyäänkin nähtävillä Turun linnan Sturen kirkossa.</p><p>Mitä sitten ajatella tästä tapauksesta? Historiantutkimus on kiinnittänyt huomiota siihen, miten monet katolisen ajan perinteet ja tavat elivät vielä pitkään reformaation jälkeen. Ajan kuluessa nämä tavat kuitenkin muokkautuivat uudenlaisiksi vanhojen muistojen haalistuessa. Niinpä tämänkin veistoksen nimihahmo on vuosisatojen varrella päässyt kansan mielistä unohtumaan, mutta sen tärkeys on jäänyt epämääräisenä muistiin. Niin siitä on sitten tullut "puujumala". Sinänsä koomista on, että vaikka luterilaisuudessa on kritisoitu katolilaisuutta pyhimysten palvonnasta (mihin debattiin en tässä mene, tosin todettakoon, että katolilaiset taitavat puhua mieluummin kunnioittamisesta), niin juuri luterilaisena aikana tuo pysti korotettiin vallan jumalaksi! Tosin voi olla, että nimessä on tietty huumorin pilke mukana.</p><p><b><u>Nikolaus vai Fredrik?</u></b></p><p>Kuitenkin kaikitenkin on tuo veistos kiehtova muistomerkki Piikkiön keskiaikaisesta kirkosta ja sen kunniaksi kirkko saikin 250-vuotisjuhliensa yhteydessä nimen Pyhän Nikolauksen kirkko oletetun ammoisen nimikkopyhänsä mukaan. Hupaisaa sinänsä, että toinenkin nimitarjokas on ollut, sillä 18. heinäkuuta 1905 vietettiin Piikkiössä Fredrikin nimipäivää ja samalla Piikkiön kirkon 150-vuotisjuhlaa, kyseessä oli näet kirkon vihkimisen vuosipäivä. </p><p>Kirkko tunnettiin siis silloin Fredrikinä. Juhlakansaa mainitaan olleen sankoin joukoin, päivänsankari oli koristettu tammen, sireenin ja katajan oksista tehdyin köynnöksin ja olivatpa tuon juhlallisen tiistaipäivän kunniaksi kauppiaat sulkeneet liikkeensä, Harvaluodon sahalla keskeytetty työnteko ja suurimmissa kartanoissa oli työnteko keskeytetty juhlajumalanpalveluksen ajaksi, pikkutilallisten pitäessä koko päivän rokulia.</p><p>Kumpi kirkko nyt sitten on, Fredrik vai Nikolaus? Muinainen kirkko lienee ollut Nikolaus, mutta koska Fredrikin nimellä nykyistä kirkkoa on juhlittukin ehdottaa kirjoittaja kompromissia, vaikkei mitään riitaa lienekään päällänsä. Fredrik Nikolaus kuulostaa yhtä aikaa juhlalliselta ja tuttavalliselta nimeltä Piikkiön pyhätölle.</p><p><b><u>Lähteet:</u></b></p><p>Hanhijärvi, Eero: <i>Opas Piikkiön keskustan kulttuuriympäristöön. </i>2006. <a href="https://www.piikkioseura.fi/files/Opas.pdf">https://www.piikkioseura.fi/files/Opas.pdf</a></p><p>Havia, Timo & Luoto, Jukka: <i>Piikkiön historia 1. Esihistoria ja Ruotsinvallan aika.</i> Piikkiön kunta. 1989.</p><p>Manninen Tapio: <i>Piikkiön historia 2. 1808-2000.</i> Piikkiön kunta. 2004.</p><p>Riska, Tove: <i>Suomen kirkot. Turun arkkihiippakunta. III osa. Turun tuomiorovastikunta I. </i>1964</p><p>Tuomarila, Sinikka: <i>Alttarilla: Piikkiön kirkko</i>. 2018. <a href="https://aarreaitta.net/hetki%C3%A4/alttarilla-piikkion-kirkko/#lue">https://aarreaitta.net/hetki%C3%A4/alttarilla-piikkion-kirkko/#lue</a></p><p>Tönönen, Tahvo: <i>Piikkiössä lämmitetään saunaa.</i> Aamulehti nro 98/1920. <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1157159?page=5">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1157159?page=5</a></p>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-37047844985315141722021-10-20T22:32:00.000+03:002021-10-20T22:32:03.738+03:00Jäälläseisoja: Rymättylä ja sen papit isonvihan kourissa<p><i>Kirjoittanut: Ossi Tammisto</i></p><p>Aiemmin esitellessäni Paimion ja Sauvon vaiheita isonvihan aikana (1713-1721) on ilmennyt, että meno täällä Varsinais-Suomessa on ollut huomattavasti rauhallisempaa kuin surullisenkuuluisalla Pohjanmaalla, joka joutui hirvittävän hävityksen kohteeksi. Ja vaikka täälläkään ei jääty osattomiksi julmista ihmisryöstöistä ja rankasta verottamisesta, niin ainakin papisto näyttää saaneen olla suhteellisen rauhassa.</p><p>Nyt menemme kuitenkin Varsinais-Suomen saaristoon Rymättylän pitäjään, jonne erään paimiolaissyntyisen pappismiehen tie oli vienyt. Kun sodan tuulet puhalsivat Rymättylän yli sai hän tuntea sen viiman konkreettisesti luissaan ja ytimissään.</p><p><b><u>Paimion poika pappisuralle</u></b></p><p>Tarinamme pääsankarista on käytetty nimiä Christiern, Kristian, Krister ja Risto, mutta käytetäänpä me nyt vaikka muotoa Krister. Hän ei ollut mitään vähäpätöistä sukua, vaan Paimion jollei ihan kuohua niin ainakin kermaa. Hänen vanhempansa olivat Paimion Hirvonpään kylästä, katselmuskirjuri Krister Heikinpoika ja tämän vaimo Maria Svenintytär. Isoisä oli puolestaan Paimion Sievolan ratsutilallinen Heikki (Henrik) Juhonpoika Sievo, jolla vaikutusvaltansa ja mahtailunsa vuoksi oli lempinimi "<i>Paimion kuningas</i>". Tällä oli Kristerin lisäksi ainakin kolme poikaa, joista yhdestä tuli räätälimestari Turkuun, toisesta porvari samaan kaupunkiin ja kolmannesta Paimion nimismies. Tästä neljän veljeksen sarjasta sukeutui myös pappissuku, joka tunnettiin Sevoniuksen, Sievoniuksen ja Sevonin nimellä.</p><p>Krister oli sukunsa ensimmäinen pappi Paimiossa. Hän syntyi ilmeisesti 1670-luvulla ja kävi Turun katedraalikoulua vuonna 1687, jolloin hänet kirjattiin oppilaaksi kotipaikkakuntaan viittaavalla nimellä Christiernus Christierni Poemarensis. Siitä tie jatkui sittemmin Turun akatemiaan. Ilmeisesti hän toimi Paimiossa saarna-apulaisena jo vuodesta 1695, mutta pappisvihkimyksen hän sai vasta 10. toukokuuta 1697, jolloin hänestä tuli Paimion pitäjänapulainen.</p><p>Kauaa hän ei kuitenkaan kotipitäjässään vanhentunut, sillä urapolku kääntyi nousujohteiseksi ja hänestä tuli vuonna 1698 kappalainen Rymättylään. Nopeaa urakehitystä selittää tarttuminen tilaisuuteen. Rymättylän kappalainen Petrus Bengius kuoli näet vuonna 1697 vain 26-vuotiaana. Häneltä oli jäänyt Kristina Nilsdotter Fontelia, joka oli Petrusta edeltäneen kappalaisen Nicolaus Fonteliuksen (k. 1692) tytär. Koska seurakunnan piti huolehtia entisen papin perheestä laskettiin viranhakijalle eduksi, mikäli tämä suostui naimaan edeltäjänsä lesken, ja Krister Sevoniukselle tämä kelpasi.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-xR2nNV0t_T4/YXBirABOiII/AAAAAAAAA2I/o28w1KQB3CcQcdwAhgYLGBtvzU4eEwc6ACLcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="532" data-original-width="800" height="213" src="https://lh3.googleusercontent.com/-xR2nNV0t_T4/YXBirABOiII/AAAAAAAAA2I/o28w1KQB3CcQcdwAhgYLGBtvzU4eEwc6ACLcBGAsYHQ/image.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Rymättylä oli vanha, jo keskiajalle juurensa ulottava seurakunta, <br />mikä näkyy myös sen kirkon komeassa sisustuksessa. Täällä Sevoniuskin <br />sai saarnata. Kuva Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table></p><p>Avio-onnea ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä Kristina kuoli jo vuoden 1700 tienoilla. Krister ei jäänyt kovin pitkäksi aikaa suremaan, vaan avioitui jo 28. helmikuuta 1701 Susanna Alexandersdotter Keppleran kanssa. Toki tässä saattoi olla mukana käytännön syitä, sillä kuten myöhemmin näemme sai Krister vuosien varrella monta lasta, ja mikäli joku tai jotkut näistä olivat syntyneet jo Kristinan aikana tarvitsivat nämä itselleen äidin.</p><p>Susannan kautta Krister pääsi tämän kotitilan, Merimaskun Taattisten ratsutilan omistajaksi. Susannakin kuoli vuonna 1712, jolloin Krister avioitui vielä kerran 25. kesäkuuta 1713 Sigrid Johansdotter Sodialenian kanssa. Hän oli Rymättylän vuonna 1680 kuolleen kirkkoherran Johannes Georgii Sodialeniuksen tytär ja avioliitto oli hänelle toinen. Hän oli perinyt äidiltään Magdalenalta Rymättylän Kauppilan tilan, jonka isännäksi Krister nyt pääsi. Sevoniuksen pojalla näytti siis olevan elämä hyvällä mallilla.</p><p><b><u>Sodan hyiset tuulet</u></b></p><p>Raju muutos oli kuitenkin tulossa. Jo vuodesta 1700 asti oli Ruotsin valtakunta käynyt Suurta Pojan sotaa naapureitaan vastaan, mikä oli tietysti näkynyt väenottoina ja verotuksena Rymättylässäkin. Ehkäpä vuonna 1701 talvikäräjille haastettu Kintalahden laivamies Mikko Matinpoikakin oli monta kertaa katunut sitä, että oli juovuspäissään "<i>toivonut mieluummin sotaa kuin rauhaa</i>".</p><p>Vuonna 1713 sota saapui myös Rymättylään ja isonvihan aika alkoi viimeistään syyskuussa. Pitäjän aatelisto teki nopeasti johtopäätökset ja pakeni Ruotsin puolelle. Eiväthän venäläiset jatkuvasti Rymättylässä olleet, mutta vierailuilla saattoi olla arvaamattomia seurauksia.</p><p>Myös Rymättylän kirkkoherra, rovasti Haquinus Pihlman suunnitteli pakoa, mutta kuoli vuonna 1714 ennen kuin toteutti aiettaan. Hänen leskensä, ruustinna Kristina Walstenius pakeni Ruotsiin. Taakse jäi hyvin viljelty pappila ja sen karja, 14 lehmää, 5 hiehoa, 5 hevosta, 5 härkää, 5 sikaa ja 52 lammasta. Kun Kristina palasi kahdeksan vuotta myöhemmin olivat vastassa vain tyhjät rakennukset ja takaisin saatiin vain yksi lehmä.</p><p>Krister Sevoniuskaan ei ollut ensimmäisten pakenijoiden joukossa. Helmikuun alussa 1714 venäläiset tulivat Rymättylään ja eräs luutnantti vaati kappalaiselta kyyditystä, muttei saanut sitä. Mistä moinen johtui, tahallisesta niskuroinnista vaiko siitä, että tieto ei ollut mennyt ajoissa kappalaiselle asti. Joka tapauksessa venäläiset päättivät näyttää, että heidän toiveitaan ei rangaistuksetta jätetä toteuttamatta.</p><p>Sevonius riisuttiin alasti ja vietiin meren jäälle. Siellä hänen oli seisottava puolen yön ajan valittamatta, vaimon ja yhdentoista lapsen katsellessa. Nämäkään eivät saaneet valittaa, tai rangaistus pahenisi. Voi vain kuvitella, miten tuuli tuiversi mereltä heiluttaen pappiparan hiuksia, pakkasen purressa ihoa ja kylmän jään korventaessa jalkapohjia. Tilannetta pahensi häpeä, kun oli seistävä alastomana oman vaimon ja lasten edessä, venäläisten vartijoiden naureskeltavana. Eikä vaimolla ja lapsillakaan varmasti mitenkään hyvä olo pakkasessa ollut.</p><p>Sigrid-rouva ei kuitenkaan jäänyt neuvottomaksi. Yhteistä avioelämää ei hänellä ja Kristerillä ollut vielä paljoakaan takanaan, mutta hän päätti olla miehelleen edes jotenkin avuksi. Valittaa ei sopinut, mutta jotenkin hän kykeni neuvottelemaan miehensä vartijoiden kanssa. Ehkä rangaistuksen langettaneet olivat poissa, ja siksi neuvotteluvaraa oli . Hopealusikoiden ja viinan hinnalla vaimo sai luvan pistää miehensä jalkojen alle olkia ja heittää tämän päälle muutamia väljiä vaatteita pakkaselta suojaamaan.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-tNib6HeaSeU/YXBpuCjQ1WI/AAAAAAAAA2Y/3_aHzte8_wEhMosWBPkNeSh2TiQNDhFAwCLcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="600" data-original-width="600" height="240" src="https://lh3.googleusercontent.com/-tNib6HeaSeU/YXBpuCjQ1WI/AAAAAAAAA2Y/3_aHzte8_wEhMosWBPkNeSh2TiQNDhFAwCLcBGAsYHQ/image.png" width="240" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Jäisiä Rymättylän rantavesiä 1950-luvulla. Silloinkin <br />ne kantoivat hevosen ja useammankin, mutta 1714<br />näillä vesillä hytisi kappalainen. Kuva Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table><br /><br /></p><p>Ehkä osin tämän ansiosta Krister selvisi hengissä koetuksesta. Vähän ajan päästä yksi hänen lapsistaan kuoli. En tiedä vaikuttiko tähän tuo talviyö, muttei se liene ainakaan ollut terveydelle eduksi. Heti ensimmäisellä avovedellä Sevonius pakeni vaimonsa ja loppujen kymmenen lapsensa kanssa vesitse Ruotsiin. Noiden kokemusten jälkeen pakenemista voi pitää hyvinkin ymmärrettävänä.</p><p><b><u>Seurakunnan ja pakolaisten elämää</u></b></p><p>Seurakuntaa jäi nyt hoitamaan ainoastaan pitäjänapulainen Matthias Gunnerus. Hänen mainitaan samaistuneen kansaan ja jääneen sen sielujen hoitajaksi miehityksen alle. Hän kuitenkin kuoli jo vuoden 1714 aikana, pitäjänapulaisena hän oli aloittanut 1694. Seurakunta ei jäänyt kuitenkaan täysin hoidotta, vaan seurakuntalaisten lohduksi ja tueksi tuli Hämeenlinnan triviaalikoulun apologista eli alempaa opetusta antanut opettaja Anders Ravonius. Hän oli aiemmin joutunut tuuraamaan myös Hämeenlinnassa ja Paimiossa juurikin paenneen papiston paikkaajana. Ravonius kuoli 1719.</p><p>Lisäksi Turusta tuli Rymättylään vt. kirkkoherraksi Halikossa syntynyt Simon Sadenius, Turun suomalaisen seurakunnan kappalainen. Samaan aikaan hän toimi Turun tuomiokirkon vt. taloudenhoitajana. Rymättylän ja Turunkin osalta hän sai helpotusta 1720, kun rovasti Jakobus Ritz, piispojen ollessa Ruotsissa, vihki Simonin pojan Abrahamin papiksi.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-w0y1hpP4gG0/YXBoIeVl5lI/AAAAAAAAA2Q/xSmMG0lAgJU816O4mHz-urLZ3r2HONF_ACLcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="599" data-original-width="800" height="240" src="https://lh3.googleusercontent.com/-w0y1hpP4gG0/YXBoIeVl5lI/AAAAAAAAA2Q/xSmMG0lAgJU816O4mHz-urLZ3r2HONF_ACLcBGAsYHQ/image.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Rymättylän kirkko sai hyvästellä ja vastaanottaa tämän <br />tekstin kuvaamana ajanjaksona useita sielunpaimenia.<br />Kuva Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table><br /></p><p>Tällä aikaa Krister Sevonius oli viettänyt Ruotsissa pakolaisen elämää. Vuosina 1714-1716 hänet voidaan löytää avustusta saaneiden pakolaisten luetteloissa. 1719 hänet nimitettiin Sääksmäen kirkkoherraksi, mutta iloa vähensi se, että seurakunta sijaitsi edelleen miehitysalueella. Hän ei koskaan saanut astua tähän uuteen virkaansa, sillä hän kuoli Strängnäsin hiippakunnan Åkerissa "<i>mitä suurimmassa köyhyydessä oltuaan pitkään vuoteenomana</i>" loppuvuodesta 1719. Leski Sigrid anoi samana vuonna tukea Ruotsin valtiopäiviltä. Hän pääsi aikanaan palaamaan Rymättylään ja asui äidiltään perimäänsä Kauppilaa vuoteen 1724 asti.</p><p>En nyt tässä käy yksityiskohtaisesti Rymättylän vaiheita isonvihan aikana. Kuten jo edellä ilmeni karjaa vietiin, kuten myös muita hyödykkeitä. Veroja kerättiin, ja niitä tuli joka vuosi uusia. Vuonna 1720 venäläiset suorittivat väenoton, jonka myötä 18 rymättyläläistä miestä joutui Venäjän sotaväkeen. Nämä vietiin ensin Pietariin, missä useampi heistä sairastui, ja sieltä edelleen Novgorodiin ja Tveriin. Ainakin erään heistä toverit hautasivat Volgan rantatörmään. Tästä joukosta onnistui viisi vuotta myöhemmin viisi miestä palaamaan kotisaarille. Aaslan saari kärsi suuresti tukkimetsän armottomasta hakkuusta venäläisten tarpeisiin, mitä seurasi vielä metsäpalo vuonna 1719.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-4rDpxGa5bLI/YXBqONiQstI/AAAAAAAAA2g/7mzjmAv0Wis991w9A5iSUWjAjkL4ACviQCLcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="853" data-original-width="1280" height="213" src="https://lh3.googleusercontent.com/-4rDpxGa5bLI/YXBqONiQstI/AAAAAAAAA2g/7mzjmAv0Wis991w9A5iSUWjAjkL4ACviQCLcBGAsYHQ/image.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kuten kuvasta näkyy, ovat etualalla näkyvän ja sieltä käsin kuvatun <br />Aaslan saaren metsät toipuneet isonvihan suurhakkuista ja metsäpalosta.<br />Kuva Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table><br /></p><p><b><u>Sodanjälkeiset sairastelevat saarnaajat</u></b></p><p>Sodan jälkeen vielä elossa olevat sijaiset jatkoivat papintöitä kuka missäkin. Abraham Sadenius tosin valittiin kiitollisuudesta "<i>lohdutuksesta ja suojasta inhottavana aikana</i>" Rymättylän kappalaiseksi, mutta hän tuli pian isänsä seuraajaksi Turun suomalaiseen seurakuntaan kappalaiseksi. Silloin tehtävään valittiin ammoisen Rymättylän kappalaisen Nicolaus Fonteliuksen poika Gustaf Fontelius, jonka mainitaan paenneen 1713 Ruotsiin putipuhtaaksi ryöstettynä, vain päällään olleet vaatteet omaisuutenaan ja eläneen sitten yhdeksän vuotta miltei kerjäämällä. Näin synnyinpitäjä auttoi erästä poikaansa selviämään sodan iskuista. Ehkä nämä kohtalot vaikuttivat siihen, että Fontelius oli vuonna 1734 jo hyvin huonokuntoinen, ei päässyt ilman keppiä saarnastuoliin eikä saanut kannateltua ehtoollismaljaa.</p><p>Kirkkoherraksi Rymättylään tuli ennen pakoaan kuolleen kirkkoherran poikapuoli Johan Salmenius, joka oli ollut Porin koulun rehtorina. Hänkin oli kärsinyt köyhyydestä paettuaan 1713 Ruotsiin ja jättäen omaisuutensa taakseen. Loppu omaisuus oli mennyt tulipalosssa Norrköpingissä 1719. Sekä hänen että Fonteliuksen jaloilleen pääsyä haittasivat vuosien 1722-1723 katovuodet Rymättylässä. Hänkin sairasti niin, ettei 1731 pystynyt enää pitämään itse jumalanpalveluksia, vaan tarvitsi poikiensa apua. Näistä Jakob hoiti hommansa ilmeisen hyvin, sillä isän kuoltua 1736 äänesti 17 talonpoikaa Jakobia virkaan välittämättä siitä, ettei tällä ollut edes vaalisijaa.</p><p>Rymättylä koki miehitysajan monin tavoin raskaana, vaikkei se joutunutkaan silmittömän hävityksen kohteeksi. Krister Sevoniuksen seisottamista jäällä voi pitää selvänä rääkkäyksenä. Mielenkiintoista sinänsä, että kun monin paikoin papisto pakeni jo hyvissä ajoin pakeni Sevonius vasta, kun häntä kohtaan oli osoitettu väkivaltaa. </p><p>Sodan jälkeen kaivattiin nähtävästi jollain tavalla tuttua ja turvallista, sillä sekä kirkkoherraksi että kappalaiseksi valittiin sellaiset miehet, joiden isät olivat jo toimineet vastaavissa tehtävissä Rymättylässä. Silti näidenkin elämässä tuntuivat vielä myöhemminkin sodan jäljet. Niin ne sai tuntea koko Rymättylä ja luulenpa, että mikäli laivamies Mikko Matinpoika oli edelleen hengissä sodan jälkeen hän tuskin enää kaipasi enemmän sotaa kuin rauhaa, edes juovuspäissään.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-OLaGHCmrvVw/YXBtIaYrJtI/AAAAAAAAA2o/gLh5QntfeoYwGS_-rWordxW58aCAR4YQgCLcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://lh3.googleusercontent.com/-OLaGHCmrvVw/YXBtIaYrJtI/AAAAAAAAA2o/gLh5QntfeoYwGS_-rWordxW58aCAR4YQgCLcBGAsYHQ/image.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Ruotsin Åkersissa päättyi Paimiossa syntyneen Rymättylän <br />kappalaisen Krister Sevoniuksen elämä. Siihen kuului niin <br />maallista menestystä kuin myös kahdesti jääminen leskeksi, <br />kauhujen yö merijäällä ja kaiken maallisen omaisuuden jättäminen <br />meren taa. Kuvassa Åkersin kirkko. Kuva Wikimedia Commons. </i></td></tr></tbody></table><br /></p><p><b><u>Lähteet:</u></b></p><p>Matinolli, Eeva: <i>Rymättylän historia I. </i>1982.</p><p>Päiwiö, Juho: <i>Paimion vaiheita.</i> 1940.</p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white;">Väänänen, Kyösti: Abrahamus Simonis Sadenius. Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721 -verkkojulkaisu. Studia Biographica 9. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011– (viitattu 20.10.2021). Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe201101191118; artikkelin pysyvä tunniste </span><a href="http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-002180" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #840d0d;">http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-002180</a></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white;">Väänänen, Kyösti: Christiernus Christierni Sevonius. Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721 -verkkojulkaisu. Studia Biographica 9. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011– (viitattu 20.10.2021). Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe201101191118; artikkelin pysyvä tunniste </span><a href="http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-002253" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #840d0d;">http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-002253</a></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white;">Väänänen, Kyösti: Gustavus Nicolai Fontelius. Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721 -verkkojulkaisu. Studia Biographica 9. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011– (viitattu 20.10.2021). Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe201101191118; artikkelin pysyvä tunniste </span><a href="http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-000675" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #840d0d;">http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-000675</a></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white;">Väänänen, Kyösti: Simon Gregorii Sadenius. Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721 -verkkojulkaisu. Studia Biographica 9. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011– (viitattu 20.10.2021). Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe201101191118; artikkelin pysyvä tunniste </span><a href="http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-002181" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #840d0d;">http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-002181</a></span></p><p><br /></p>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-30497041178135696112021-10-09T00:49:00.002+03:002021-10-09T00:49:16.447+03:00Ahlaisten sokea rukoilevaismatriarkka Ämttöön Esteri<div><i>Kirjoittaja: Ossi Tammisto</i></div><div><i><br /></i></div><div>"ÄMTTÖÖN ESTERI" (1817-1895)</div><div><br /></div>Blogissa on aiemmin nostettu esiin rukoilevaisuuden parista pohjoissatakuntalainen naisvaikuttaja, Severiina Santasalo Kankaanpäästä ( <a href="https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2021/04/kankaanpaan-hurskaasti-herannyt.html">https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2021/04/kankaanpaan-hurskaasti-herannyt.html</a> ). Tälläkin kertaa liikutaan samoissa hengenmaisemissa ja samassa herätysliikkeessä, mutta hieman lännempänä ja vähän varhaisemmissa ajoissa. Ahlaisten kunnan Ämttöössä eli maallisin silmin vaatimatonta elämäänsä nainen, joka saavutti omiensa parissa suuren maineen.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj_AAVgbiuWci_tu9lN2usJ-Y5RIzSgnORtAPcNgkD_r_Rm0ab-8qmlesWrJ14Cxpe7n7hSVuY0LtW1VhxXy_P9RgEvQX78mqep3p0vO95u8kmOUM5sLJKu1ykDbxM7xtZItaV89jZEPkG6ZCWpf5zvEQ9L-NjqJ4We9GKHzBEd4_66wnNqlmhCZ52s=s887" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="273" data-original-width="887" height="98" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj_AAVgbiuWci_tu9lN2usJ-Y5RIzSgnORtAPcNgkD_r_Rm0ab-8qmlesWrJ14Cxpe7n7hSVuY0LtW1VhxXy_P9RgEvQX78mqep3p0vO95u8kmOUM5sLJKu1ykDbxM7xtZItaV89jZEPkG6ZCWpf5zvEQ9L-NjqJ4We9GKHzBEd4_66wnNqlmhCZ52s=s320" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Merkintä Esterin syntymästä 27.3.1817 ja kolme päivää myöhemmin tapahtuneesta <br />kasteesta Ahlaisten syntyneiden ja kastettujen kirjassa vuosilta 1805-1817.</i></td></tr></tbody></table><div><b><u><br /></u></b></div><div><b><u>Sokeana valoon</u></b></div><div><br /></div><div>Ester, tai "Ämttöön Esteri", millä nimellä hänet tunnettiin, syntyi 27. maaliskuuta 1817 Ahlaisten Kellahdessa, ruotsinkielisessä kirkonkirjas<span style="font-family: inherit;">sa <span style="background-color: white; color: #202122;">Källfjärd. Hänen vanhempansa olivat torppari Johan Emtö eli ilmeisesti Ämttöö sekä tämän vaimo Juljana Andersdotter eli ilmeisesti Juliaana Antintytär. Pienokainen kastettiin ripeästi, 30. maaliskuuta. Kellahdessa sijaitsi Kellahden kartano, jonka alustalaisia Esterin perhe ja Ämttöön torppakin oli. Ester oli lapsista seitsemäs, tosin yksi vanhempi sisarus oli kuollut kaksivuotiaana ennen Esterin syntymää. Esterille syntyi vielä myöhemmin ainakin pikkuveli.</span></span></div><div><br /></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;">Esterin lähtökohtia voisi siis kuvata varsin vaatimattomiksi. 15-vuotiaana hänen kerrotaan tulleen jonkinlaiseen hengelliseen herätykseen, mutta hän ei ollut silloin vielä valmis astumaan sille tielle. Hänen sanotaan rukoilleen: "<i>Päästä minut vähäksi aikaa maailmaan, mutta älä anna minun jäädä sinne.</i>" Tätä välivaihetta ei kuitenkaan kestänyt montakaan vuotta, sillä Esteri jättäytyi kokonaan ja pysyvästi Jumalan omaksi siinä vaiheessa, kun hänen silmiensä valo alkoi sammua hänen ollessaan vasta alle 20-vuotias. Hänen kerrotaan murheellisena valitelleen myöhemmin tuotakin lyhyttä 'suruttomuuden' aikaa. En tiedä, pitikö hän sokeuttaan seurauksena tuosta ajasta vaiko ei.</span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiTlarJB0R_e2zJRqQ9bi5zbT1ZPMl2jxlliFshRJkp75BvxGTb115jZOeply1WT0RbNlNbU0NoWhl73ESxNid6v18ZnIJqRTbG504WEtzZMdlvej3Dq2_0wopkunn6YoBMjXTkPMiuET5qsNXvYNWThF6w3AwbhW-MFFLubq10Msn_eBAmBc5XQl3M=s451" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="451" data-original-width="354" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiTlarJB0R_e2zJRqQ9bi5zbT1ZPMl2jxlliFshRJkp75BvxGTb115jZOeply1WT0RbNlNbU0NoWhl73ESxNid6v18ZnIJqRTbG504WEtzZMdlvej3Dq2_0wopkunn6YoBMjXTkPMiuET5qsNXvYNWThF6w3AwbhW-MFFLubq10Msn_eBAmBc5XQl3M=s320" width="251" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Ämttöön torpan väkeä Ahlaisten vuosien 1814-1820 rippikirjassa, <br />Esteri oli lapsista seitsemäs.</i></td></tr></tbody></table></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;">Esteri vietti koko lopun elämänsä sokeana, ja äkkiseltään voisi ajatella, ettei hänellä siten voisi olla ollut mitään erikoista roolia missään. Hän tarvitsi koko loppuelämänsä toisten apua sokeutensa vuoksi. Helpotusta toi varmaan se, että Ämttöön torppaa piti hänen veljensä perheineen, ja vuonna 1867 tapahtuneeseen kuolemaansa asti äiti Juliaana näyttäisi asuneen samassa mökissä tyttärensä kanssa. </span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;">Esteristä tuli kuitenkin "<i>Jumalan seurakunnan vaivainen</i>", josta toiset rukoilevaiset pitivät huolta ja kuljettivat häntä seuroihin ei ainoastaan Ahlaisten alueella vaan myös Porin maaseurakuntaan ja aina Pomarkkuun asti. Esteri näet tuli mukaan Satakunnassa vaikuttaneeseen rukoilevaiseen herätysliikkeeseen. Tosin varsinkaan 1800-luvun alkupuolella ei välttämättä ollut niinkään selkeitä herätysliikkeitä vaan ympäri maata vaikuttavia paikallisia herätyksiä, jotka kytkeytyivät toisiinsa erilaisin sitein ja muotoutuivat erillisiksi liikkeiksi luodessaan rajaa joihinkin toisiin herätyksiin.</span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><b><u>"Jesuksen weren kiitos!" Ahlaisten rukoilevaisista</u></b></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;">Tutustutaan lyhyesti Ahlaisten rukoilevaisuuden yleiskuvaan, niin hahmotamme sen hengellisen maiseman, johon Ämttöön Esteri asettuu. Ahlaisten herätysten synnystä ei ole tarkkaa tietoa, mutta rukoilevaisuuteen se on kytkeytynyt viimeistään vuoden 1831 aikoihin, jolloin eräs Satakunnan alueen tunnetuimmista rukoilevaisjohtajista, Raumalla syntynyt Ernst Gustaf Ilwan (1804-1867) muutti paikkakunnalle. Myös rukoilevaisuuden hurmoksellinen muoto hyppyherätys levisi alueelle, kuten pian ilmenee. Muistutan taaskin, että nämä herätykset eivät olleet mitenkään organisoituja, mistä syystä jonkun elämässä erilaiset virtaukset elivät sulassa sovussa, joku toinen taas saattoi tehdä jyrkän rajan vaikka hurmoksellisuuteen.</span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi_ocoPtsFSswt7WdqJQQdF-NAZUbC7hjAyZkF7fhYm_MInXy_6_TkrwgKCvqXAz5jGqSj3C5ZATO-kMtcYLBgKVmDxiY2WwnR8CtU0tUSNQThIvD_mWihsdZYTvnPA-wtdhpRlU04OB82u9so_IRK0ZxO2sFBJHzBQjEpRNX41La9tIZBIKQ_Pe8se=s278" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="278" data-original-width="180" height="278" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi_ocoPtsFSswt7WdqJQQdF-NAZUbC7hjAyZkF7fhYm_MInXy_6_TkrwgKCvqXAz5jGqSj3C5ZATO-kMtcYLBgKVmDxiY2WwnR8CtU0tUSNQThIvD_mWihsdZYTvnPA-wtdhpRlU04OB82u9so_IRK0ZxO2sFBJHzBQjEpRNX41La9tIZBIKQ_Pe8se" width="180" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Nykyään Poriin kuuluvan Ahlaisten sijainti kartalla. Varsinaiset <br />rukoilevaisuuden valtamaat olivat etelämpänä, mutta Esterin aikaan <br />liike oli elinvoimainen myös Ahlaisissa.</i></td></tr></tbody></table></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;">Ilwanin kerrotaan tuoneen rukoilevaisuuteen tuolloin yleisen, joskaan ei koko liikettä kattavan tavan pitää miehillä pitkiä partoja. Voi olla, että Ahlaisten rukoilevaiset myös käyttivät jo vanhan kansanherätyksen tapaan muita vaatimattomampaa puvunpartta. Hurmoksellisia piirteitä ilmeni ainakin osalla seudun rukoilevaisista pitkään, kuten voidaan nähdä pastori Emil Teodor Gestrinin kuvauksesta hänen vieraillessaan ensi kertaa vuonna 1858 rukoilevaisseuroissa:<br /><br />"<i> - - jo ensimmäisessä seurassa piti Waimo Karvian [Merikarvia] pitäjästä pitkät rukoukset suurella huudolla ja pauhinalla, niinkuin olisi ankarimmasti saarnannut, josta joka loukosta uikutettiin ja sitte alkasi 80 wuotinen akka, joka jo käwi sauwan nojalla, hyppimään ympäri huonetta, niinkuin nuori neittonen, huutain lakkaamatta: Jesuksen weren kiitos!</i>"</span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;">Gestrin sai myöhemminkin tottua seuroissa virkansa puolesta vieraillessaan, että joku saattoi kesken seurojen alkaa hyppiä iloista. Hän toimitti virkaansa sekä Pomarkussa että Ahlaisissa, ja hänen mukaansa erityisesti Ahlaisissa rukoilevaisuus oli voimakasta. Vuonna 1847 rukoilevaisia vastaan oli nostettu syyte jumalanpalveluksen häiritsemisestä, jolloin Ahlaisten kappelin kirkkoneuvoston kuultavana oli myös Ilwan. Ilmeisesti muut kokivat rukoilevaisten rukousasennot, huokaukset ja osan tunteenpurkaukset häiritsevinä.</span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><b><u>Sokeasta näkevien opastajaksi</u></b></span></span></div><div><span style="background-color: white; color: #202122;"><br /></span></div><div><span style="background-color: white; color: #202122;">Ahlaisten Kellahti, jossa Ämttöökin sijaitsi mainitaan erityisenä hurmoksellisen rukoilevaisuuden keskuksena muuhun paikkakuntaan verrattuna. Vuonna 1905 kirjoitetussa tuktkimuksessa mainitaan, etteivät "</span><i style="color: #202122;">hyppääjät</i><span style="background-color: white; color: #202122;">" ole vielä hävinneet Ahlaisista, ja vielä myöhemminkin Ahlaisissa on esiintynyt sellaista rukoilevaisuutta, johon on liittynyt hurmoksellisia piirteitä.</span></div><div><span style="background-color: white; color: #202122;"><br /></span></div><div><span style="background-color: white; color: #202122;">Vähitellen Esteri sai liikkeessä eräänlaisen hengellisen äidin aseman. Hänen vaatimattomassa kodissaan vieraili vähän väliä uskonystäviä läheltä ja kaukaa, usein aivan tungokseen asti. Kertoman mukaan eniten kävijöitä tuli Eurasta, Eurajoelta ja Kankaanpäästä. Tämä kertoo hänen laajasta tunnettavuudestaan. Ainakin myöhemmin häntä on arvostettu koko rukoilevaisliikkeen piirissä. Useimmat hänen luonaan käyneet seuravieraat ovat ilmeisesti edustaneet rukoilevaisuuden pääuomaa, mutta myös tunnettu hurmoksellisen suunnan puhuja Kustaa Sjöroos toi ilmeisesti Esterille ruokaa Eurajoelta saakka. Hän nautti siis luottamusta yli ryhmärajojen. Tämä ei ollut mikään itsestäänselvyys, sillä tiedetään pääsuunnan ja hurmoksellisen suunnan saarnaajien joskus vältelleen toistensa kohtaamistakin.</span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;">Yhtenä Esterin vieraana voisi mainita Ämttöössä usein käyneen kankaanpääläisen hengellisen äidin Briitta Honkasalon. Kerran hän vieraili Esterin luona jouluviikolla. Briitta huomasi kuitenkin Esterin ruokavarojen vähäisyyden ja päätti lähteä juhlapyhiksi ystäviensä luo Poriin, ettei kuluttaisi köyhän Esterin niukkoja varoja.</span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;">Miten sitten Esteri suhtautui tähän huomaavaisuuteen? No hermostui, kielsi Briittaa lähtemästä ja moitti tätä epäuskoiseksi lausuen: "<i>Voihan Jumala tehdä ruokaa vaikka tuosta pihalumesta</i>". Briitta kuitenkin lähti, mutta vielä samana päivänä Esterin pihaan ajoi eurajokelainen rukoilevaisisäntä mukanaan runsaat antimet, jotka Esterin ystävät halusivat antaa tälle joululahjana. </span></span><span style="background-color: white; color: #202122;">Esterin vieraat toivatkin usein ruokatavaroita mukanaan ja myös Esterille, joista hän sitten toisille vieraille auliisti jakoi. Sanottiinkin, että Ämttöön Esterin tuvassa "</span><i style="color: #202122;">aina oli pidot</i><span style="background-color: white; color: #202122;">".</span></div><div><span style="background-color: white; color: #202122;"><br /></span></div><div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjrKadVCxXg8ee01PuuDz6zT1GVeFC85was4CTJyOPyBMONRr_CwLvKh4yXbCKGGqEfB3pwKa3fo5z_9Xjnexhi5RED9aGb7TFoiwzEcSfM1GjOvt3vjLjzUYpnZ813rv6awpZJ8napa6vjKcS6nFabb2NrWFugJWUf4v8Veg8uPfJJH3k1i19McNcQ=s800" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="554" data-original-width="800" height="222" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjrKadVCxXg8ee01PuuDz6zT1GVeFC85was4CTJyOPyBMONRr_CwLvKh4yXbCKGGqEfB3pwKa3fo5z_9Xjnexhi5RED9aGb7TFoiwzEcSfM1GjOvt3vjLjzUYpnZ813rv6awpZJ8napa6vjKcS6nFabb2NrWFugJWUf4v8Veg8uPfJJH3k1i19McNcQ=s320" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Ahlaisten 1796 valmistuneen kirkon Esteri näki vain nuoruudessaan, <br />mutta ahkerasti hän siellä kävi, ehtoollisellakin säännöllisesti. Kun halvaus <br />esti kulkemisen sai hän sen kotiinsa nautittavakseen. Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;">Mikä sitten veti väkeä Esterin luo? Hänellä kerrotaan olleen kaunis lauluääni, jossa toiset kuulivat "<i>taivaallisen sävelen</i>". Hän myös piti seuravieraille lyhyitä puheita. Oman elämänsä kokemuksia hän kuvasi toteamuksella: "<i>Jumala on minua kuolettanut, mutta hän on myös minua virvoittanut lohdutuksellaan.</i>" Varmaan juuri oman elämän vaikeudet auttoivat häntä siinä, että hän kykeni auttamaan toisia vaivattuja. Sokeana hän ei voinut lukea, mutta laulut, rukoukset ja raamatunpaikat pysyivät tehokkaasti hänen mielessään. Sitä kertovat osaltaan hänen vuoden 1891 kirjeessään rouva Laureenille esittämänsä kielikuvat hänen kuvatessaan elämänvaellustaan:<br /><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;">"<i>Tämä oli ääretön armo, jonga Herra teki meille langenneille lapsille sulasta rakkaudesta ja tämä makso ja armo on ollut minun lohdutukseni, sillä muutoin olisin raadollisuudessani hukkunut niiden moninaisten kovain sisällisten kiusausten ja kojetusten sekä murhetten alla, jolla Herra on minua kojetellut tässä korpi ja erämaan vajelluksessa, sillä ei minun elämäni ole ollut täällä Ruusuin ja Kukkasten päällä, vaan se on ollut sidottuna Orjantappurain seassa, mutta kiitetty ja ijankaikkisesti ylistetty olkoon Herra minun Jumalani, että hän minua on kurittanut rakkaudessa ja kohtudella sanansa jälkeen, sillä niin on kirjoitettu, että vaiva saattaa kärsivällisyyden, kärsivällisyys kojettelemuksen ja kojettelemus toivon, ja toivo ei anna häpiään tulla, rakkain ja aina sydämestä ikävöity sisareni Herrassa.</i>"</span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;">Jeesuksen ristillä suorittaman lunastustyön arvo korostui Esterin puheissa. Hän puhui mielellään Jeesuksen haavoista ja veren armossa oli hänen oman ilonsa ja rauhansa perustus, kuten hän edellä mainitussa kirjeessä toteaa: "<i>--- ja nyt ei minulla ole mitään, vaan Jeesus yksinänsä ja hän on minulle nyt kaikki kaikessa ja händä en päästä engä enä eri vaikka vuotaisi sydän veri, vaan händä tahdon rakastaa ja piinaansa kunnioittaa, ja kiitetty olkoon Herra tämän ristin kärsimisen ja vaivan edest, ---</i>". Hänellä kerrotaan olleen erityinen rakkauden armolahja, jolla hän voitti ihmisten sydämet ja veti heitä puoleensa. Hän myös piti suuressa arvossa seurakuntien paimenia.</span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhsDqc0nd5tcfN4tLsjHWWcjMTjh8ywBRpj1iIcqTp3eW2IM5-kbiygxZOBzR6bWwSGCTiDwCtG3aSfSCNnbuVNkW3pXhf7p403AzFv1Kk5YNeToZdMLbaKdR8iI4aPBdgANZ7gE5ZgzMpARW0Km2RHNfIuJUL_HvbevPGeIobvYVAaed0pl4WO1Z7a=s792" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="59" data-original-width="792" height="48" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhsDqc0nd5tcfN4tLsjHWWcjMTjh8ywBRpj1iIcqTp3eW2IM5-kbiygxZOBzR6bWwSGCTiDwCtG3aSfSCNnbuVNkW3pXhf7p403AzFv1Kk5YNeToZdMLbaKdR8iI4aPBdgANZ7gE5ZgzMpARW0Km2RHNfIuJUL_HvbevPGeIobvYVAaed0pl4WO1Z7a=w640-h48" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Esterin tietoja Ahlaisten vuosien 1870-1879 rippikirjasta. Hänet mainitaan sokeaksi ja <br />mikäli oikein ymmärrän on häntä katekismuskuulusteluissa tentattu Svebiliuksen katekismuksen <br />mukaisesti, mikä olikin rukoilevaisten suosima katekismus, jos kohta monen muunkin. Kuvassa <br />ei näy se, että sokeudestaan huolimatta hän osallistui säännöllisesti kahdesti vuodessa ehtoolliselle.</i></td></tr></tbody></table></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><b><u>Tuprutteleva kilvoittelija</u></b></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;">Esteri oli tarkka siitä, ettei hänen kuultensa sopinut puhua pahaa toisista. Hän itse sanoi: "<i>Emme saa takanapäin toisiamme vikoilla. Tulkaa minullekin edessäpäin puhumaan vioistani.</i>" Hän myös myönsi itsessään näitä vikoja olevan, ainakin sen, ettei hän osannut luopua piipun polttamisesta. Hän koki olevansa siinä asiassa yhtä huono kuin ulkokullatut ihmiset.</span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;">Rukouselämässä Esterin kerrotaan olleen palava ja väsymätön, ja yhä uudelleen hän heittäytyi kasvoilleen tai polvilleen lattialle rukoukseen. Hänen mielestään tällainen rukoustapa oli syntiselle ihmiselle ainoa sovelias Jumalan lähestymiseen.</span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;">Vuodet toivat mukanaan uusia vaivoja. Vanhoilla päivillään häntä vaivasi halvaus, joka pakotti hänet vuoteenomaksi. Jo aiemmin mainitussa vuonna 1891sanelemassaan kirjeessä hän mainitsee olleensa nyt seitsemän vuotta halvattuna: "<i>Tällä seitsemännellä sairauteni vuodella, eli vuoden ajalla, jossa olen Herran fangina maannut hänen kätensä alla ---</i>"<br /><br />Esterin kuolemassakin näkyi se, miten monet kokivat hänet itselleen tärkeäksi ja rakkaaksi. Hän kuoli 15. lokakuuta 1895 78-vuotiaana, kuolinsyyksi on merkitty "<i>Halpaus</i>". Köyhän sokean mökinmummon hautajaiset olisivat jääneet vaatimattomiksi, mutta vapaaehtoisin lahjoituksin väki kustansi hautajaiset sekä muistojuhlan suurelle vainajan muistoa kunnioittamaan kokoontuneelle seuraväelle. Rukoilevainen kansa rakasti vaikuttajiaan ja tämä rakkaus veti heidät myös tämän muorin haudan äärelle.</span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><b><u>"Uskon kautta --- hän vielä puhuu, vaikka hän kuollut on" (Hepr. 11:4, rukoilevaisten suosiman käännöksen mukaan)</u></b></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;">Esterin muisto säilyi hänen kuoltuaankin. Rukoilevaisten pää-äänenkannattajassa, <i>Länsi-Suomen Herännäislehdessä</i> muisteltiin häntä vuonna 1935 artikkelissa "<i>Pyhä siemen säilyy</i>". Otsikko kuulostaa kummalliselta: mistä siemenestä voidaan puhua naimattomana ja lapsettomana eläneen ja kuolleen mökinmuorin kohdalla? Artikkelissa sanotaan: "<i>Esterin kuoleman jälkeen on pyhä siemen säilynyt Ämttöön suwussa. Seuroja on siellä jatkuwasti pidetty. Esterin weljenpoika Kustaa Tuomela on hiljainen rukoilewainen ja hänen poikansa oli Anton Tuomela, jota kohtasi äkkikuolema 20.5.1935.</i>"</span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;">Tämä Anton oli ollut seuramatkalla Porissa ja yöpynyt Söörmarkussa, jossa oli aamulla pitänyt palavat rukoukset koko Suomen kansan puolesta, mutta sitten matkaa jatkaessaan saanut sydänhalvauksen. Hänen kerrotaan olleen mies, jolla oli rukouksen henki ja joka huokaili alati "<i>Herra auta ja armahda</i>", muttei omannut suuria puhujan ja veisaajan lahjoja. Onkohan hän Harri Heinon rukoilevaistutkimuksessaan mainitsema "<i>Ämttöön Anttoni</i>", jonka kerrotaan pitäneen puheitaan hurmostilassa? </span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;">Hänen hautajaisseuroissaan 26.5. esitettiin toive, että pyhä siemen saisi säilyä ja Ämttöössä saataisiin edelleen kokoontua seuroihin, tuossa paikassa, jossa niin moni oli saanut paljon hengelliselle elämälleen. Vielä samana kesänä tämä toteutuikin, kun Antonin poika Wieno Tuomela avioitui Jenny Peltomaan kanssa 29.6.1935 ja häitä juhlittiin tanssien sijaan seuroja viettämällä. Esteri oli kuollut ilman jälkeläisiä, mutta hänen hengellinen perintönsä eli hänen kodissaan ja suvussaan vielä ainakin 40 vuotta hänen kuolemansa jälkeenkin.</span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;">"<i>Riemuitse sinä hedelmätöin, joka et synnytä: iloitse riemulla ja ihastu sinä, joka et raskas ole; sillä yksinäisellä on enempi lapsia kuin sillä, jolla mies on, sanoo Herra.</i>" (Jes. 54:1, rukoilevaisten suosiman vuoden 1776 raamatunkäännöksen eli Biblian mukaisesti).</span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span></div><div><span style="color: #202122;"><span style="background-color: white;"><b><u>Sokean muorin sanoitus</u></b></span></span></div><div><br /></div><div>Ämttöön Esteri herättää kiehtovia mielikuvia. Vaatimaton, sokea mökinmummo Ämttöön torpassa piippuaan poltellen, joka samalla kuitenkin oli monien itseään korkeammassa asemassa oleva hengellinen äiti. Hän ei nähnyt ympäristöään, mutta hänen hengelliset näköalansa olivat valtavat. Hän ei lopulta voinut kävellä, mutta hänen sosiaaliset verkostonsa ulottuivat ympäri maakuntaa. Haluan lopettaa tämän kirjoituksen yhden rukoilevaisten laulukirjoista, <i>Halullisten sielujen hengellisten laulujen </i>lauluun 196, joka on lisätty kokoelmaan 1953 ja jonka perimätieto väittää olevan itsensä Ämttöön Esterin sepittämä. Jos näin on, se kertoo meille jotakin hänen hengellisestä mielenmaisemastaan.</div><div><br /></div><div>"<i>Sen minä tunnen minun tunnossani,</i></div><div><i>että Jesus on niin hyvä</i></div><div><i>ja hänen rakkautensa</i></div><div><i>niin arvaamattoman syvä,</i></div><div><i>ja hänen rakkautensa</i></div><div><i>niin arvaamattoman syvä.</i></div><div><i><br /></i></div><div><i>Majani maassa on niin matala,</i></div><div><i>mutta taivaass' on kotoni korkee,</i></div><div><i>ja niillä on sinne osallisuus,</i></div><div><i>joilla on usko oikee,</i></div><div><i>ja niillä on sinne osallisuus,</i></div><div><i>joilla on usko oikee.</i></div><div><i><br /></i></div><div><i>Taivaan korkiassa kodossa</i></div><div><i>on ilo, riemu ja rauha,</i></div><div><i>vaan täytyy täällä ensin vähän</i></div><div><i>murheen kiveä jauhaa,</i></div><div><i>vaan täytyy täällä ensin vähän</i></div><div><i>murheen kiveä jauhaa.</i></div><div><i><br /></i></div><div><i>Taivaan korkiassa kodossa,</i></div><div><i>mun rakkaan Isäni helmass',</i></div><div><i>saan minä kiitosta veisata</i></div><div><i>juuri kaikkein pyhäin seurass',</i></div><div><i>saan minä kiitosta veisata</i></div><div><i>juuri kaikkein pyhäin seurass'.</i>"<br /><br /><b><u>Lähteet:</u></b></div><div><i>Ahlaisten seurakunnan kuolleiden ja haudattujen luettelo 1885-1909.</i> <a href="https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=16171&pnum=16">https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=16171&pnum=16</a></div><div><i>Ahlaisten seurakunnan rippikirja 1814-1820. <a href="http://digihakemisto.appspot.com/edit?kuvanumero=142&kuid=4739737&amnimeke=Ahlaisten+seurakunnan+arkisto&sarnimi=P%C3%A4%C3%A4-+ja+rippikirjat&aynimi=Rippikirja+1814-1820+%28I+Aa%3A11%29&ay=42898&sartun=53027.KA&atun=182184.KA&ay2=89278">http://digihakemisto.appspot.com/edit?kuvanumero=142&kuid=4739737&amnimeke=Ahlaisten+seurakunnan+arkisto&sarnimi=P%C3%A4%C3%A4-+ja+rippikirjat&aynimi=Rippikirja+1814-1820+%28I+Aa%3A11%29&ay=42898&sartun=53027.KA&atun=182184.KA&ay2=89278</a></i></div><div><i>Ahlaisten seurakunnan rippikirja 1863-1869. <a href="https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ahlainen/rippikirja_1863-1869_mko1-13/298.htm">https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ahlainen/rippikirja_1863-1869_mko1-13/298.htm</a></i></div><div><i>Ahlaisten seurakunnan rippikirja 1870-1879. </i><a href="https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ahlainen/rippikirja_1870-1879_mko14-35/487.htm">https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ahlainen/rippikirja_1870-1879_mko14-35/487.htm</a></div><div><i>Ahlaisten seurakunnan syntyneiden ja kastettujen luettelo 1805-1817. </i><a href="http://digihakemisto.appspot.com/edit?kuvanumero=90&kuid=4943875&amnimeke=Ahlaisten+seurakunnan+arkisto&sarnimi=Syntyneiden+ja+kastettujen+luettelot&aynimi=Syntyneiden+ja+kastettujen+luettelo+1805-1817+%28I+C%3A4%29&ay=43337&sartun=53043.KA&atun=182184.KA&ay2=92004">http://digihakemisto.appspot.com/edit?kuvanumero=90&kuid=4943875&amnimeke=Ahlaisten+seurakunnan+arkisto&sarnimi=Syntyneiden+ja+kastettujen+luettelot&aynimi=Syntyneiden+ja+kastettujen+luettelo+1805-1817+%28I+C%3A4%29&ay=43337&sartun=53043.KA&atun=182184.KA&ay2=92004</a></div><div>Heino, Harri: <i>Hyppyherätys - Länsi-Suomen rukoilevaisuuden synnyttäjä.</i> Suomen Kirkkohistoriallinen Seura, 1976.</div><div>Heino, Harri: <i>Rukoilevaisuus tällä vuosisadalla. Hurmoksellisuus Länsi-Suomen rukoilevaisuuden jakajana 1895-1970. </i>Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran julkaisuja, 1977. <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/2242091?page=1">https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/2242091?page=1</a></div><div>Hormia, Yrjö: <i>Rukoilevaisen kansan hengellisiä äitejä.</i> 1956.</div><div>Mattila, K.: <i>Pyhä siemen säilyy. </i>Länsi-Suomen Herännäis-Lehti, nro 9/1935. <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/991471?page=3">https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/991471?page=3</a></div><div>Rosen<span style="font-family: inherit;">dal, Mauno: <i>Suomen herännäisyyden historia XIX:llä vuosisadalla III - 1845-1852.</i> 1912. </span><a href="http://doctrinepublishing.com/showbook.php?file=76025-0000.txt">http://doctrinepublishing.com/showbook.php?file=76025-0000.txt</a></div><div><i>Suomen kirkkohistoriallisen seuran pöytäkirjat liitteineen 1892-1897</i>. 1898. <a href="https://archive.org/stream/pytkirjatliitei01seurgoog/pytkirjatliitei01seurgoog_djvu.txt">https://archive.org/stream/pytkirjatliitei01seurgoog/pytkirjatliitei01seurgoog_djvu.txt</a></div>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-62859325336984827742021-10-01T20:01:00.001+03:002021-10-20T23:21:08.599+03:00Rovasti K.V. Tammisen (1882-1946) viimeinen saarnamatka<p></p><p class="MsoNormal"><i>Kirjoittanut: Ossi Tammisto</i></p><p class="MsoNormal">Vanha pastori istuu junassa. Siinä ei ole mitään ihmeellistä,
sillä hän matkustaa usein. Tänäkin vuonna hän on ehtinyt ennen tätä lokakuun alun lauantaita käydä liki 60 paikkakunnalla. Onko matkapäiviä kertynyt 100 vai
enemmän, kuka tietää, laskut ovat menneet sekaisin jo aikaa sitten. Evankelista ystäväkansaa on ympäri
maan, ja liikkeen johtajalla on velvoitteensa sitä kohtaan. Ja kun velvollisuus kutsuu, mies matkustaa.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-JUUQcY1qzK8/YVYpiSliQgI/AAAAAAAAAzk/vm5qAE3V3Ucjj86NikDFM40x-o63TenHQCLcBGAsYHQ/s624/Rov.%2BK.V.Tamminen.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="624" data-original-width="451" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-JUUQcY1qzK8/YVYpiSliQgI/AAAAAAAAAzk/vm5qAE3V3Ucjj86NikDFM40x-o63TenHQCLcBGAsYHQ/s320/Rov.%2BK.V.Tamminen.png" width="231" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tämä kirjoitus kertoo rovasti Kauko Veikko <br />Tammisen (1882-1946) viimeisestä matkasta.<br />Kuva Nuorison ystävä nro 18/1936.</i></td></tr></tbody></table>
<p class="MsoNormal"><b><u>Mies monessa mukana</u></b></p><p class="MsoNormal">Eletään 5. lokakuuta 1946, ja junassa kohti Paimion asemaa
istuu Kauko Veikko Tamminen, syntynyt 1882. Hän on evankelisen herätysliikkeen
johtaja, joka on saanut nähdä liikkeen jakautumisen suomen- ja ruotsinkielisiksi järjestöiksi, ollut
torjumassa sen sisällä syntynyttä tunnustusluterilaista vapaakirkollista
liikettä puolustaen kuitenkin myöhemmin näitten oikeutta olemassaoloon ( <a href="https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/05/kun-kirkolliskokous-uhkasi.html">Kun kirkolliskokous uhkasi uskonnonvapautta: Vuoden 1933 kirkolliskokous ja luterilaiset vapaakirkot</a> ), ollut mukana valmistamassa uutta virsikirjaa, johtanut liikettään läpi sodan kauhujen...
Hänen kaudelleen on mahtunut isoja asioita.</p>
<p class="MsoNormal">Ennen kaikkea hän on luotsannut evankelista kansaa kaikkien
näiden vaiheiden läpi. Hän on saarnannut, hän on kirjoittanut, hän on
toimittanut lastenlehteä, hän on sanoittanut lauluja, hän on kannustanut
rakentamaan rukoushuoneita ja evankelisia kansanopistoja, vaikka mitä. Hän ei
ole syntyjään tämän liikkeen piiristä, mutta sitä ei uskoisi, niin vahvasti hän
näiden runsaan parinkymmenen vuoden aikana on asemoitunut tehtäväänsä. Hän on vetänyt linjaa ja suoristanut rivejä, mutta hän on etsinyt myös yhteyttä. Hänen elämäkertansa kirjoittaja käytti hänestä myöhemmin ilmaisua "<i>avara ja tinkimätön</i>", ja tuo ristiriitaiselta kuulostava sanapari kuvaa häntä mainiosti.</p>
<p class="MsoNormal">Nytkin hän on saarnamatkalla. Hänen ystävänsä Aatami Kuortti
on tullut opettajaksi Varsinais-Suomen Sauvoon ja on kutsunut hänet puhumaan.
Kuortissa, tuossa inkerinsuomalaisessa Neuvostoliitosta paenneesta papista
olisi itsestäänkin paljon puhumista, mutta se jääköön näiden miesten
keskinäiseksi muisteluksi tällä kertaa. Nyt tuo paljon kärsinyt pappismies on näet jättänyt vankileirin kauhut taakseen, alkanut elämän uudella paikkakunnalla ja on kutsunut Tammisen julistamaan siellä sitä hyvää sanomaa, joka on molemmille miehille rakas.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-3RQhf6Pw_2g/YVYqGZ_DyeI/AAAAAAAAAzs/QnZmC_Fwf8cQiBSK3D6taS_sr0u8auuxQCLcBGAsYHQ/s1245/Lauttakyl%25C3%25A4nalttari.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1245" data-original-width="859" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-3RQhf6Pw_2g/YVYqGZ_DyeI/AAAAAAAAAzs/QnZmC_Fwf8cQiBSK3D6taS_sr0u8auuxQCLcBGAsYHQ/s320/Lauttakyl%25C3%25A4nalttari.png" width="221" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tästä Lauttakylän rukoushuoneen saarnastuolista Tamminen julisti sanaa huittislaisille, ja jotkut kertoivat myöhemmin nähneensä enkeleitä hänen ympärillään. Silloinen rukoushuone on jo purettu, <br />mutta mikäli oikein ymmärrän on sama alttaritaulu myös nykyisessä rukoushuoneessa. Kuva Kevätkylvö nro 6/1939.</i></td></tr></tbody></table>
<p class="MsoNormal"><b><u>Enkelinäkyjä ja sovunhierontaa</u></b></p><p class="MsoNormal">Ei matkustamisessa tosiaan mitään erikoista ole, nytkin
Tamminen on käynyt jo useammassa paikassa. Tosin epävarmuutta ehkä lisäisi, jos
hän tietäisi, mitä eräät nuoret naiset olivat kokeneet hänen saarnatessaan 29.
syyskuuta Huittisissa Lauttakylän rukoushuoneella. 18-vuotias Eeva Perko kertoi
saaneensa siellä vahvan kokemuksen, ettei Tamminen elä enää kauan. Tämä oli
saarnannut hyvin elävästi enkeleistä, ja Perko oli kokenut enkelien ympäröivän tämän.
Hän oli myös huomannut, että Tammisen oli jotenkin vaikea puhua. Samoin Lahja
Helkiö oli tuntenut suuren enkelin läsnäolon puhujan vierellä.</p>
<p class="MsoNormal">Ennen tätä matkaa hän oli ehtinyt vierailla myös Loimaalla
tapaamassa Loimaan evankelisen kansanopiston rehtoria Pentti Niemeä. Loimaan
opistolla elettiin herätysten ilmapiirissä, mutta sielläkin näkyi evankelista
liikettä tuolloin vaivannut herätyshenkisten 'nuorten' ja uusia toimintatapoja vierastaneiden 'vanhojen' välinen
ristiriita. Työläistaustainen Niemi painotti kristityn sosiaalista vastuuta
tavalla, joka oli monelle liikkeen vanhan kaartin edustajalle vieras ( <a href="https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/09/heratysta-sosiaalista-vastuuta-ja-suomi.html">Herätystä, sosiaalista vastuuta ja Suomi-Neuvostoliitto -seuraa - Loimaan sodanjälkeinen herätys ja Pentti Niemi</a> ). Tamminen
itse pyrki toimimaan kiistassa välittäjänä, joka ymmärsi kumpaakin osapuolta.
Loimaan tapaamisella löytyikin yhteisymmärrys, josta Tamminen oli eräälle
työtoverilleen itkussa silmin kertonut. Ainakin Loimaalla liikkeen repeämä oli torjuttu, ja uusi herätys saatu sitä elävöittämään.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-qKvC88kxkfU/YVYq6H1-J3I/AAAAAAAAAz0/AQ4C7zjBCXcXwo8WyMmAchZBiBpNRxvtQCLcBGAsYHQ/s440/Paimion%2Basema.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="280" data-original-width="440" height="204" src="https://1.bp.blogspot.com/-qKvC88kxkfU/YVYq6H1-J3I/AAAAAAAAAz0/AQ4C7zjBCXcXwo8WyMmAchZBiBpNRxvtQCLcBGAsYHQ/s320/Paimion%2Basema.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Paimion asemalta jatkui kyyti autolla kohti Sauvoa. Asemarakennus on yhä<br />olemassa, vaikka junat eivät siinä pysähdykään. Silläkin on muuten oma hengellinen <br />ulottuvuutensa, sillä siinä toimi jokusen vuoden Paimion helluntaiseurakunta.<br />Kuva Uusi Aura nro 124/1922.</i></td></tr></tbody></table>
<p class="MsoNormal"><b><u>Sauvossa on juhlan tuntua</u></b></p><p class="MsoNormal">Nyt Tamminen on siis matkalla Sauvoon. Junan saapuessa <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>lauantaina 5. lokakuuta 1946 Paimion asemalle
klo 16.40 jatkuu matka autolla Kuortin luo Sauvon Kirkonkylän kansakoululle eli
niin sanotulle Vahtisten koululle, jonne auto saapuu klo 17 jälkeen.
Jälleennäkeminen Kuortin ja Tammisen välillä on iloisen lämmin Tammisen toivottaessa
sydämellisesti Kuorttien vielä melko tuoreelle kodille Jumalan rauhaa. Sauvo on Kuorteillekin vielä melko uusi tuttavuus, sillä he ovat asuneet siellä vasta vuoden. Kuorttien lapsetkin ovat kiinnostuneita Lasten Lehdestä
tutun Veikko-sedän näkemisestä. Miehet muistelevat saunan lämmössä yhteisiä
saarnamatkoja. Tamminen käy levolle klo 21.30, onhan huomenna rankka päivä
edessä, niin lepopäivä kuin onkin.</p>
<p class="MsoNormal">Kuortin herätessä sunnuntaina 6. lokakuuta klo 7:30 hän huomaa, että Tamminen on jo
jalkeilla. Viedessään tälle aamukahvia hän kysäisee, kuinka yö sujui. Tamminen
vastaa: "<i style="mso-bidi-font-style: normal;">En nukkunut hyvin.
Syöttelit illalla minua niin kovasti, etten jaksanut nukkuakaan.</i>" Pian
hän kuitenkin<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>lisää, ettei pahoittaisi isäntänsä
mieltä: "<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ei se uni aina ole
saatavissa. Kyllä minä olen hyvin levännyt. Älä ole huolissasi.</i>"</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-6DXroxoXSi0/YVYun4FZYzI/AAAAAAAAA0M/qmZhiPGl6eMV_u7BDrUymJLPbGsqKIY9wCLcBGAsYHQ/s246/Aatami%2BKuortti.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="246" data-original-width="187" height="246" src="https://1.bp.blogspot.com/-6DXroxoXSi0/YVYun4FZYzI/AAAAAAAAA0M/qmZhiPGl6eMV_u7BDrUymJLPbGsqKIY9wCLcBGAsYHQ/s0/Aatami%2BKuortti.png" width="187" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Opettaja, entinen Inkerin kirkon pappi Aatami Kuortti (1903-1997) oli Tammisen innokas<br />isäntä. Hänen omat elämänvaiheensa olivat hyvin värikkäät ja suosittelen kaikille hänen <br />vaiheistaan Neuvostoliitossa kertovaa kirjaansa "Kirkossa, keskitysleirissä, korvessa".<br />Kuva Kotimaa nro 10/1935.</i></td></tr></tbody></table>
<p class="MsoNormal">Rauhoittelut ovat sikäli turhia, ettei Kuortti havaitse Tammisen olemuksessa mitään väsymyksen merkkejä. Molemmat iloitsevat kauniista
sunnuntaiaamusta ja Tamminen toteaakin, että "<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Nyt on oikea juhlailma</i>". Puoli kymmeneltä onkin aika lähteä
kävelemään kohti Sauvon kirkkoa, jonne koululta on liki kilometrin matka.
Perille miehet ehtivät kymmentä vaille kymmenen. Sakastissa on juuri meneillään
kirkkoherra Albert Soverin toimittama rippikirjoitus, mutta samaan
aikaan saapuu myös pastori Onni Aho, joka toivottaa Tammisen sydämellisesti
tervetulleeksi.</p>
<p class="MsoNormal">Sauvo ei kuulu evankelisen liikkeen valtamaihin, vaikka yhteistä historiaa sillä ja liikkeellä onkin. 1800-luvulla oli siellä vaikuttanut liikkeen lahjakas saarnaaja
Hegesippus Hippolytus Hjerpe ( <a href="https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/05/kirkkohistorian-henkilokuvia-hegesippus.html">Hegesippus Hippolytus Hjerpe, Perttelin profeetta, joka sai kuolla Sauvossa</a> ), ja varmaan vuoteen 1920 asti paikkakunnalla
kiertokoulunopettajana toimineen evankelisen Saara Patjaksen ( <a href="https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/12/sauvon-ja-pernion-evankelinen.html">Sauvon ja Perniön evankelinen opettajatar Saara Patjas</a> ) vaikutusta oli
vielä jonkin verran havaittavissa. Joka tapauksessa kirkkokansaa tulee tänään runsain
joukoin, muun muassa linja-autollinen nuoria Paimiosta. Siellä evankelisuutta
onkin enemmän, mikä sopikin hyvin liikkeen hengellisen isän, Fredrik Gabriel
Hedbergin, ammoiselle palveluspaikalle. Sauvon suuressa ja kauniissa kirkossa on
juhlan tuntua.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-WITB2P1DVk0/YVYtDnch3UI/AAAAAAAAAz8/1Bx1LHxIMPkZDz-cFVvc2qimdY4EhCubACLcBGAsYHQ/s761/Sauvon%2Bkirkko%2BTurunmaa.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="453" data-original-width="761" height="190" src="https://1.bp.blogspot.com/-WITB2P1DVk0/YVYtDnch3UI/AAAAAAAAAz8/1Bx1LHxIMPkZDz-cFVvc2qimdY4EhCubACLcBGAsYHQ/s320/Sauvon%2Bkirkko%2BTurunmaa.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Osapuilleen tällaisena Sauvon kirkko on kohonnut Tammisen ja Kuortin edessä <br />heidän saapuessaan sinne lokakuisena sunnuntaiaamuna. Kuva Turunmaa nro 142/1938.</i></td></tr></tbody></table>
<p class="MsoNormal">Kirkontäysi kansaa alkaa veisata. Päästään jo saarnavirteen
asti. Sekin jää Kuortille mieleen: "<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Nyt
tunnustan mä nöyrästi, Ett' olen outo aivan, Jos et sä neuvo, Herrani, En osaa
tietä taivaan; Jos et sä itse paimenna, Mä pian eksyn laumasta, Kuin lammas
eksyy korpeen.</i>" Tamminen nousee keskellä kirkkoa kohoavaan saarnatuoliin.
Vakaalla äänellä kaikuvat "<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Armo
teille ja rauha</i>". Rukouksessa pyydettyään siunausta sanan saarnalle ja
Sauvossa vietettävälle juhlalle ryhtyy Tamminen sananpalvelukseen.</p>
<p class="MsoNormal">Päivän evankeliumitekstinä on Joh.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>11:21-45. Siinä kerrotaan Lasaruksesta, tämän
kuolemasta ja henkiin herättämisestä. Tekstissä liikutaan siis kuoleman ja
ylösnousemuksen maisemissa. Tamminen valitsee saarnansa teemaksi yhden lauseen,
Raamatun lyhimmän jakeen: "<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ja Jeesus
itki</i>". Hän pohdiskelee syytä Jeesuksen itkulle. Jeesushan tiesi, että
pian Lasarus herätettäisiin kuolleista. Tammisen mielestä Jeesus ei itkenyt
vain ottaakseen osaa suruun, vaan hän itki ihmisten epäuskon vuoksi. Jeesushan
oli ilmoittanut etukäteen, ettei tämä tauti olisi kuolemaksi, vaan Jumalan
kunniaksi. Nyt kukaan ei näyttänyt uskovan sitä. Ehkä Lasaruksen sisaret Martta
ja Maria olivat ensin uskoneet sen, mutta kuoleman tultua he eivät enää olleet
jaksaneet uskoa vaan sen sijaan sanoivat Jeesukselle, että jos tämä olisi ollut
paikalla ei heidän veljensä olisi kuollut. Tätä epäuskoa Jeesus Tammisen mukaan
itki.</p><p class="MsoNormal"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-kN79emVjMF0/YVYv-G0S6OI/AAAAAAAAA0U/EwdtPT0J2lQ3Ts8BfNhLdXL-INl8cKa9gCLcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="600" data-original-width="800" height="240" src="https://lh3.googleusercontent.com/-kN79emVjMF0/YVYv-G0S6OI/AAAAAAAAA0U/EwdtPT0J2lQ3Ts8BfNhLdXL-INl8cKa9gCLcBGAsYHQ/image.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tästä saarnastuolista Tamminen piti viimeisen jumalanpalvelussaarnansa ja <br />varoitti kuulijoitaan epäuskosta. Kuva Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table><br /><p></p>
<p class="MsoNormal">"<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Meidän on
opittava turvautumaan Sanaan. Emme voi luottaa tunteisiimme. Kun Jumalan Sana
sanoo meille, että olemme lunastettuja, niin jääkäämme uskomaan siihen.
Olemmehan jo kasteessa Isän lapsiksi otettuja.</i> [---] <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Niin, Jeesus itki. Hän itki ihmisten epäuskon vuoksi. Täytyneekö
Jeesuksen itkeä sinun tähtesi?</i>" Tamminen haluaa julistuksellaan
puhutella kuulijoitaan, saada nämä miettimään omaa elämäänsä ja uskoansa.</p><p class="MsoNormal"><b><u>Juhla jatkuu koululla</u></b></p>
<p class="MsoNormal">Jumalanpalveluksen päätyttyä Tamminen ja Kuortti pääseivät
paimiolaisten linja-autossa takaisin koululle, jossa on tarkoitus jatkaa
evankeliumijuhlaa klo 13. Kuortille ja hänen perheelleen tosin tämä tietää
melkoista kiirettä, sillä hän kertoo olleen vain runsas puoli tuntia ruokailuun
ja iltapäiväohjelman suunnitteluun. Näistä <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>jälkimmäisen tosin olisi kai voinut
suunnitella hieman aiemminkin...</p>
<p class="MsoNormal">Rovasti Ahon pidettyä alkupuheen lauletaan evankelisten
laulukirjaa Siionin kannelta ja sitten puhuu Tamminen itse. Tekstiksi hän on valinnut
Room. 1:16-17: "<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Minä en häpeä
evankeliumia; sillä se on Jumalan voima itsekullekin uskovalle pelastukseksi,
juutalaiselle ensin ja myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus
ilmenee uskosta uskoon, niinkuin on kirjoitettu: 'Vanhurskas on elävä uskosta'</i>".
Kuortti muistelee vielä jälkikäteen sitä lämpöä, jolla Tamminen pitkin
puhettaan lausuu sanan "<i style="mso-bidi-font-style: normal;">pelastukseksi</i>"
Kuortin tuntiessa suurta iloa, että sauvolaiset saivat kuulla tällaista
sanomaa. Erityisellä tavalla Kuortin mieleen jäävät seuraavat Tammisen sanat:
"<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Huomatkaamme, että apostoli ei sano
uskosta tekoihin, vaan uskosta uskoon. Niinkuin me elämme päivästä päivään,
niin myös saamme elää uskosta uskoon. Emme koskaan saa siirtyä uskosta
omatekoiseen vanhurskauteen, vaan vanhurskas on elävä uskosta.</i>"</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Bahiis2VoC8/YVYweSTL-8I/AAAAAAAAA0g/4guv0fw2oiw71lIht4imgxWJ87HXigobACLcBGAsYHQ/s768/Vahtisten%2Bkoulu%2B2.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="350" data-original-width="768" height="146" src="https://1.bp.blogspot.com/-Bahiis2VoC8/YVYweSTL-8I/AAAAAAAAA0g/4guv0fw2oiw71lIht4imgxWJ87HXigobACLcBGAsYHQ/s320/Vahtisten%2Bkoulu%2B2.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Sauvon Kirkonkylän kansakoulu sijaitsee oikeastaan Vahtisten kylässä ja rakennus <br />tunnetaankin Vahtisten kouluna. Siellä majailivat myös Kuortit ja siellä vietettiin <br />isännän muistiin pysyvästi syöpynyt evankeliumijuhla. Kuva Uusi Aura nro 106/1925.</i></td></tr></tbody></table>
<p class="MsoNormal">Juhlan lopuksi Kuortti pyytää Tammista pitämään vielä loppupuheen.
Silloin Tamminen siirtyy puhujanpaikalle ja sanoo opettajan kehottaneen häntä
pitämään vielä puheen, mutta sen sijaan hän haluaa lukea aikoja sitten saamansa
kirjeen. Siinä eräs nuori kertoi syvästä synnintunnostaan ja sielunhädästään.
Sitten Tamminen kertoo saaneensa myöhemmin toisen kirjeen, jossa tuo sama nuori
oli kertonut kaikkien epäilysten olevan poissa ja että hän tiesi olevansa
lunastettu Jeesuksen veren kautta.</p>
<p class="MsoNormal">Sitten Tamminen kertoo, mitä näiden kirjeiden välillä oli
tapahtunut: "<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Olin kirjoittanut
tuolle sielun tuskissa olevalle ystävälleni kirjeen, jossa yksinkertaisesti
olin kertonut, miten itselleni oli kirkastunut pelastus. Olin saanut
pelastusvarmuuden erään Raamatun lauseen johdosta. Tämän lauseen olin ennen
lukenut ja olin merkinnyt sen kohdalle kysymysmerkin. Eräänä päivänä totuutta
etsiessäni luin sen uudelleen. Siitä tuli sieluuni ihmeellinen valo. Tämä lause
on Efesolaiskirjeen 1 luvun 7 jakeessa. Se kuuluu: 'Meillä on<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten
anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.' Tämän saman lauseen kautta
kirkastui lunastusarmo tuolle syvässä synnintunnossa olevalle ylioppilaalle.
Niin, meillä jokaisella<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>on lunastus
Jeesuksen veren kautta. Meillä on lunastus!</i>"<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Näin Tamminen vie samalla kuulijansa oman
kristillisen elämänsä käännekohtaan, vuosien 1903-1904 paikkeille, jolloin hän
nuorena teologian opiskelijana toimi saarna-apulaisena Kurussa ja nuo
Efesolaiskirjeen sanat osuivat kohdalle. On hän siitä monesti ennenkin puhunut,
mutta jälkikäteen tuntuu puhuttelevalta se, että ne näin ylimääräisessä
puheenvuorossa nousivat esille juuri tänään...</p><p class="MsoNormal"><b><u>Iltaretkelle Sauvon pappilaan pyöräillen</u></b></p>
<p class="MsoNormal">Juhla päättyy, ja väki hajaantuu kukin taholleen. Illaksi on
Tamminen kutsuttu käymään Sauvon pappilaan rovasti Soverin luo. Pappila on <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>näköyhteyden päässä kirkosta, mutta korkean
mäen laella. Matkaa koululta on puolitoista kilometriä. Kuortti soittaa kaikki
Sauvon autoilijat läpi, mutta kaikki ovat matkoilla, ketään ei saada hätiin.
Niinpä Tamminen ehdottaa, että mennään pyörällä. Ilmeisesti jokin Tammisen
terveydessä arveluttaa <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Kuorttia, sillä
hän kysyy voiko tämä pyöräillä. Siihen Tamminen vastaa pyöräilleensä kesällä
useasti.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-3Kc9Wv3Ji7A/YVbDoKJIJ9I/AAAAAAAAA1E/xwyyqHVbMP0pW--Rpol4C732GnkhnVOggCLcBGAsYHQ/s708/Sauvoilmakuva1948.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="404" data-original-width="708" height="366" src="https://1.bp.blogspot.com/-3Kc9Wv3Ji7A/YVbDoKJIJ9I/AAAAAAAAA1E/xwyyqHVbMP0pW--Rpol4C732GnkhnVOggCLcBGAsYHQ/w640-h366/Sauvoilmakuva1948.png" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Ilmakuva vuodelta 1948 näyttää Sauvon Kirkonkylän ympäristön sellaisena kuin se oli Tammisen vieraillessa siellä. <br />Pohjoisesta hän tuli Vahtisten kylässä sijaitsevalle koululle (1), josta hän seuraavana aamuna käveli Sauvon kirkolle (2). <br />Illalla hän pyöräili Sauvon pappilaan (3) ja sieltä takaisin. Kulku on varmasti mennyt pitkin paikkakunnan selvästi kuvassa <br />erottuvaa pääväylää myöten. Koulun itäpuolella on tekstissäkin mainittu Vahtisten talo, joka on nykyään kotiseutumuseona. Kuvan lähde </i><a href="https://kartta.paikkatietoikkuna.fi/?zoomLevel=10&coord=262221.40475576854_6697590.783669528&mapLayers=801+100+default,3400+100+ortokuva:indeksi&timeseries=1948&uuid=90246d84-3958-fd8c-cb2c-2510cccca1d3&noSavedState=true&showIntro=false">https://kartta.paikkatietoikkuna.fi/?zoomLevel=10&coord=262221.40475576854_6697590.783669528&mapLayers=801+100+default,3400+100+ortokuva:indeksi&timeseries=1948&uuid=90246d84-3958-fd8c-cb2c-2510cccca1d3&noSavedState=true&showIntro=false</a></td></tr></tbody></table>
<p class="MsoNormal">Niin miehet hyppäävät satuloille ja lähtevät polkemaan.
Tamminen toteaa<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>koulun alamäen
laskettuaan, että "<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Hyvinhän tämä
menee</i>", ja perille pappilaan päästään juuri iltauutisten kaikuessa
radiosta. Kuortin tajuntaan iskeytyvät sanat , jotka kaikuvat radiosta juuri
miesten päästessä eteiseen: "<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ruotsin
pääministeri Per Albin Hansson kuoli sunnuntaita vasten yöllä kello 2
sydänhalvaukseen...</i>"</p>
<p class="MsoNormal">Pari tuntia menee jutellessa rovasti Soverin ja tämän rouvan
kanssa. Lähtiessä veisataan virren 462 lopusta kolme viimeistä säkeistöä ja Kuortin
mielestä Tamminen laulaa aivan erityisellä innolla sanat "<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Suo, että sanas kirkkaana saa keskellämme
kaikua, ja kautta sukupolvien suo soida nimes kiitoksen</i>". </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-nCqJzEU1rEE/YVYt9g_OV9I/AAAAAAAAA0E/RqsTik_6RB0JcLn8FxB8Y-HScE_rSu9dwCLcBGAsYHQ/s1135/Sauvon%2Bkirkko%2Bmatkailu.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="819" data-original-width="1135" height="231" src="https://1.bp.blogspot.com/-nCqJzEU1rEE/YVYt9g_OV9I/AAAAAAAAA0E/RqsTik_6RB0JcLn8FxB8Y-HScE_rSu9dwCLcBGAsYHQ/s320/Sauvon%2Bkirkko%2Bmatkailu.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tällaisena Sauvon kirkko näyttäytyi miesten polkiessa sen ohi <br />pappilasta takaisin koululle. Kuva Suomen matkailu nro 3/1938.</i></td></tr></tbody></table>
<p class="MsoNormal"><b><u>Kohtalokas paluumatka</u></b></p><p class="MsoNormal">Astutaan ulos pappilasta. Tamminen ihailee kirkasta kuutamoa
ja toteaa, että "<i style="mso-bidi-font-style: normal;">täällähän on
valoisa kuin päivällä</i>". Reippaasti hän laskee pyörällä alas pappilan
mäkeä Kuortin seuratessa perässä. Saavutaan sitten koulun mäen alle, josta
koululle on matkaa enää parisataa metriä, sen mäen alle, jota laskiessa
Tamminen kehui matkan sujuvuutta. Nyt hän pysähtyy ja nousee pyörältään.
Kuortti ennättää Tammisen luo ja kuulee, kuinka tämä hengittää raskaasti. Oikea
käsi on rinnan päällä.</p>
<p class="MsoNormal">"<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ottaa niin
kovasti sydämeen</i>", ähkäisee Tamminen.</p>
<p class="MsoNormal">"<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Jaksaisitko
kävellä koululle? Minä taluttaisin molempia pyöriä</i>", <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ehdottaa Kuortti.</p>
<p class="MsoNormal">"<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Täytyy tässä
hieman levähtää, en muuten jaksa nousta koulun mäelle</i>", <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Tamminen vastaa ja istuu tiensivuun.</p>
<p class="MsoNormal">"<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Onko sinulle
ennen tällaista sattunut?</i>", kysyy nyt Kuortti huolestuneena.</p>
<p class="MsoNormal">"<i style="mso-bidi-font-style: normal;">On, mutta ei ole
ollut näin vaikeata. Tämä on sellaista sydämen yskää</i>", vastaa<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Tamminen yskien ja yhä työläämmin hengittäen.</p>
<p class="MsoNormal">Kuortti kietoo ripeästi kaulaliinansa Tammisen kaulaan,
laittaa oman päällystakkinsa tämän ympäri ja juoksee kiireesti koululle. Siellä
hän soittaa jälleen kaikille Sauvon autoilijoille, mutta ketään ei saa kiinni.
Hänen vaimonsa juoksee lähimmän autoilijan kotiin, sillä tämän luota kajastaa
valoa, vaikkei sieltäkään vastattu puhelimeen. Sattumoisin koululla vieraisilla
oleva naapuritalo Vahtisten emäntä sanoo rientävänsä kotiin valjastamaan
hevosen, jotta rovasti Tamminen saataisiin sen avulla koululle. Kuortti rientää
takaisin Tammisen luo ottaen samalla tämän arkipuvun taskusta kamferitablettirasian,
jonka tämä on maininnut löytyvän sieltä. Voi onnetonta, että rasia ei ollut
pyörämatkalla mukana, josko siitä olisi ollut apua...</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-3-EbeMMWIFk/YVYxB3SWaHI/AAAAAAAAA0s/QY18sTOS7WYgzU3XZCuGow5xqMcCS8uxgCLcBGAsYHQ/s746/Vahtisten%2Bkoulu.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="492" data-original-width="746" height="211" src="https://1.bp.blogspot.com/-3-EbeMMWIFk/YVYxB3SWaHI/AAAAAAAAA0s/QY18sTOS7WYgzU3XZCuGow5xqMcCS8uxgCLcBGAsYHQ/s320/Vahtisten%2Bkoulu.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tästä koulun mäestä ei Tamminen enää omin avuin selvinnyt ylös, eikä hän perille <br />päästyään enää elävänä rakennuksesta poistunut. Kuva Turunmaa nro 142/1938.</i></td></tr></tbody></table>
<p class="MsoNormal">Tamminen löytyy samasta asennosta kuin mihin Kuortti on
hänet jättänyt. Kuortti antaa hänelle rasian ja Tamminen ottaa pari tablettia.
Kuortin vaimo juoksee paikalle kertoen läähättäen, että auton pitäisi saapua
näillä minuuteilla. Kotosalla oli siis sittenkin oltu, ehkei kukaan vain kuullut puhelinta. Tämä ja autoilijan henkilöllisyys jääkööt tämän kirjoituksen osalta historian armeliaaseen hämärään. Rouva Kuortti pitelee polveaan juostessaan, sillä hän on kiireessä kaatunut
matkalla. Kuortti katselee hermostuneena läheneviä valoja. Ne tuntuvat etenevän
turhan hitaasti. Tamminen pitää saada pian lämpimään tästä kuun valaisemasta
lokakuisesta illasta. Kello on tuossa vaiheessa 21.20.</p>
<p class="MsoNormal">Auton tultua perille Kuortit auttavat Tammisen autoon ja
pian ollaankin Kuorttien kodin eli koulun edessä. Tamminen jaksaa nousta itse
autosta ja Kuortti ehtii jo ajatella, ettei tässä ollutkaan sen suurempaa
hätää. Vaivalloisesti Tamminen kulkee Kuortin tukemana heidän kamariinsa
lepäämään ja hänen yltään autetaan päällysvaatteet sekä kengät. Samaan aikaan rouva
soittaa sekä diakonissalle että terveyssisarelle.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-HPOE7UzKgFI/YVbAmwmX1bI/AAAAAAAAA08/IvWfHnHpJNUSe48fq1eMee5Gk29jzVEJwCLcBGAsYHQ/s1230/Vahtinennyky%25C3%25A4%25C3%25A4n.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="650" data-original-width="1230" height="169" src="https://1.bp.blogspot.com/-HPOE7UzKgFI/YVbAmwmX1bI/AAAAAAAAA08/IvWfHnHpJNUSe48fq1eMee5Gk29jzVEJwCLcBGAsYHQ/s320/Vahtinennyky%25C3%25A4%25C3%25A4n.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Seututie 181 eli Sauvon-Kemiöntie on vetänyt mutkat suoriksi ja mäkeä tasaisemmaksi, <br />eikä entiselle koululle ole enää kulkua samasta suunnasta kuin Tammisen aikaan. <br />Kuvassa koulurakennus lokakuun alun asussaan. Kuva itse otettu.</i></td></tr></tbody></table>
<p class="MsoNormal">Tamminen pyytää tuomaan jaloille lämpöpullon, ja nopeasti
Kuortti täyttää toiveen. Sitten hän pitelee Tammista kädestä ja huomaa sen
olevan hikinen ja kylmä. Kuortin kysyessä tuliko Tammiselle ulkona kylmä tämä
vastaa: "<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ei, ei minulla ole kylmä.
Se johtuu sydämestä tuo käteni kylmyys. Onpa minusta nyt vaivaa sinulle ja
rouvallesi</i>". Samalla hän puristaa Kuortin kättä.</p>
<p class="MsoNormal">Saapuu diakonissa, ja pian myös terveyssisar. Samassa
Tamminen saa voimakkaan sydänkouristuksen. Diakonissa antaa hänelle käsivarteen
ruiskeen ja terveyssisar soittaa samalla Paimioon lääkärille. Hetken näyttää
siltä, että ruiske auttaa, sillä Tammisen kasvoihin tulee eloa ja hengitys
rauhoittuu, mutta vain hetkeksi. Seuraa uusi kouristus. Diakonissa pyörittää
vakavana päätään ja kuiskaa Kuortille: "<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kyllä hän menee</i>".</p>
<p class="MsoNormal">Kuortti ei tahdo uskoa sitä. Eihän rovasti voi kuolla! Häntä
tarvitaan vielä! Kuortti huokailee Jumalan puoleen, mutta ei auta, lähtö on jo
käsillä. Tammisen kouristus menee ohi, hänen ilmeensä rauhoittuu. Hän sulkee silmänsä hengittäen rauhallisesti, nukahtaen. Hengityksen harventuessa, pieni
hymynhäive kasvoillaan hän lipuu rauhallisesti kuolonuneen klo 21.40.
Epätoivoisen Kuortin tehtäväksi jää soittaa omaisille Tammisen äkillisestä
poismenosta.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-vCcJhgzHHXY/YVYyhD-VN3I/AAAAAAAAA00/iulpU7o6D1U2oeSl9cVeAdsHbbW7I2rnACLcBGAsYHQ/s2048/Vahtisten%2Bkoulu%2B3.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1152" data-original-width="2048" height="180" src="https://1.bp.blogspot.com/-vCcJhgzHHXY/YVYyhD-VN3I/AAAAAAAAA00/iulpU7o6D1U2oeSl9cVeAdsHbbW7I2rnACLcBGAsYHQ/s320/Vahtisten%2Bkoulu%2B3.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Koulu siltä puolelta, mistä tie tänä päivänä kulkee sinne. Entinen koulu on nykyään paikallisen teatteriväen hallussa ja on hienosti kunnostettu. Rakennuksen pihalle voi tulla katsomaan laadukasta kesäteatteria tai muistelemaan evankelisen liikkeen patriarkkaa. Kuva itse otettu.</i></td></tr></tbody></table>
<p class="MsoNormal"><b><u>Suuri tammi evankelisessa metsässä kaatui</u></b><br /><br />Johtajan kuolema tulee evankelisen liikkeen kannattajille
järkytyksenä. Pitkäaikainen ja arvostettu johtaja on poistunut yllättäen, ja
vaikka nimi onkin Tamminen on kuin suuri tammi olisi kaatunut ryskyen. Liikkeen
sisäisissä ristiriidoissa olisi kaivattu edelleen hänen ohjaustaan, tarmolla
hän oli työskennellyt sovittaakseen eri ryhmittymien välejä ymmärtäen kumpaakin
osapuolta, välillä jyrähtäen, välillä rauhallisesti ohjaillen.</p>
<p class="MsoNormal">Nyt oli kuitenkin uusien astuttava hänen saappaisiinsa.
Tammista eivät enää ajan murheet koskettaneet, hän oli saanut levon. Kauan
sitten evankelinen pastori Hegesippus Hippolytus Hjerpe oli sanonut haluavansa
kuolla Sauvossa, ja niin hän kuolikin. Nyt oli pyytämättä siellä kohdannut
loppunsa toinen evankelinen pappismies. Kuolema tuli yllättäen, mutta kuitenkin
niin, että kaikessa näytti olevan oma tarkoituksensa. Pienet vihjeet ennen ja
jälkeen, Tammisen paluu uskonelämänsä tärkeimpään hetkeen... Kirkossa oli
käsitelty Lasaruksen kuolemaa ja herättämistä kuolleista, ja samana päivänä
Tamminen nukkui kuolonuneen odottamaan ylösnousemuksen aamua.</p><p class="MsoNormal"><b><u>Lähteet:</u></b></p><p class="MsoNormal">Koskenniemi, Lauri: <i>Avara ja tinkimätön. K.V. Tammisen elämä 1882-1946. SLEY-Kirjat 1994.</i></p><p class="MsoNormal">Kuortti, Aatami: <i>Muistelmia rovasti K. V. Tammisen viimeisistä hetkistä. Sanansaattaja nro 22/1946.</i></p><p></p>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1584926909869017650.post-60696525009494229572021-09-10T22:03:00.002+03:002021-10-20T23:21:28.929+03:00Papit isonvihan pyörteissä: Sauvo (sekä sissipäällikkö ja rakkaustarina)<i>Kirjoittanut: Ossi Tammisto</i>
<p> Kirjoitin hiljakkoin isostavihasta ja sen vaikutuksista Paimiossa seurakunnallisiin asioihin painottaen. Nyt aion tehdä saman Sauvon osalta, mutta tässä on mausteena mukana hieman enemmän myös muuta, sillä esimerkiksi kuuluisan sissisotilaan Tapani Löfvingin kohtalot risteävät siinä määrin Sauvoa ja jopa sen papistoa. Toivottavasti kestätte tämän ja nautitte tarinasta.</p><p><b><u>Sodan jyly saavuttaa Sauvon</u></b></p><p>Suuri Pohjan sota oli vuonna 1713 muuttunut Ruotsin kannalta dramaattisesti. Alku oli ollut kylläkin lupaava, kun sota vuonna 1700 oli alkanut ja Narvassa 20.11.1700 oli saavutettu venäläisistä komea voitto. Tosin sekin oli ollut kohtalokas ainakin yhdelle sauvolaiselle, kun kuninkaan henkivartiostoon kuulunut drabantti Bengt Johan Horn, muun muassa Sauvon Liesniemen haltija, haavoittui kuolettavasti. Sai hän tosin sen kunniaksi komean hautajaisvaakunan Sauvon kirkkoon. Noista hautajaisvaakunoista on Sauvon kirkko nykyäänkin tunnettu, niitä kun on aika liuta yhäkin jäljellä. Nyt oli tuo voittoisa mittelö kuitenkin kuin muisto vain, kun venäläisjoukot lähestyivät länttä.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-mW8rKAoV8bo/YTuhQ8QAGRI/AAAAAAAAAzc/Kf6OJEZgpa8A7b2IqTEUo69ToC---0xHgCLcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="753" data-original-width="1024" height="235" src="https://lh3.googleusercontent.com/-mW8rKAoV8bo/YTuhQ8QAGRI/AAAAAAAAAzc/Kf6OJEZgpa8A7b2IqTEUo69ToC---0xHgCLcBGAsYHQ/image.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Venäläiset laskevat Narvassa lippunsa Ruotsin Kaarle XII:sta <br />edessä. Narva oli Kaarlen kunnian kenttä, mutta sauvolaiselle <br />Bengt Johan Hornille se tiesi matkaa kotikirkon huomaan oman <br />vaakunan alle. Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table><br /></p><p>Ei ole tarkkaa tietoa siitä, milloin ensimmäiset venäläisjoukot saapuivat Sauvon kamaralle, mutta koska Turku joutui venäläisten haltuun elokuun lopussa olivat he varmaan pian Sauvossakin ruuanhakumatkoilla. Väkivaltaakin nähtiin, sillä esimerkiksi Kurksalon rälssilampuoti Johan Simonssonin mainitaan tulleen piiskatuksi hengiltä. </p><p>Vähitellen olot Sauvossa kuitenkin rauhoittuivat, oltiinhan lähellä miehityshallinnon päämajaa Turussa. Taakkaa paikallisväestölle toi kuitenkin esimerkiksi läheltä kulkenut kaleerireitti, sillä Sauvon etelärannan kylät oli velvoitettu majoittamaan ja muonittamaan kaleerien miehistöä. Niinpä esimerkiksi yksi harvoista paikkakunnalle jääneistä aatelisista, Strömsbölessä asunut kersantti Petter Branderin leski Margareta Lindelöf köyhtyi rutiköyhäksi tämän velvoitteen vuoksi.</p><p><b><u>Kirkkoherra karkuun, varamies maallisen vallan käyttäjäksi</u></b></p><p>Kuten äsken viitattiin oli paikkakunnan säätyläistö pääosin paennut Ruotsiin. Niin oli tehnyt vuonna 1713 myös Sauvon kirkkoherra Johannes Gezelius nuorin (1686-1733). Hän oli astunut virkaaan vuoden 1711 lopussa isänsä Turun piispa Johannes Gezelius nuoremman seuraajaksi, joka oli antanut tämän palkkapitäjänsä pojalleen helpottaakseen tämän mahdollisuuksia raamattuteoksen, joka oli isän, pojan ja isoisän valtava yhteishanke, toimittamisessa. Isä-Gezeliuksella on muuten ollut todella suuri vaikutus Sauvon kirkon nykyiseen sisustukseen, mutta siitä ehkä joskus toiste.</p><p>Varsinaisesti Gezelius nuorin oli Turun akatemian ylimääräinen teologian professori. Ehkä hän jonkun kerran ehti Sauvossakin piipahtaa ennen pakoaan, ja aikanaan hänen poikansa oli siellä Karunan kartanon isäntänä, joka jätti jälkensä historiaan vuosia kestäneellä kiistalla Karunan kappalaisen nimitysoikeudesta: <a href="https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/09/naimakauppoja-ja-kiistaa-papin.html">https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/09/naimakauppoja-ja-kiistaa-papin.html</a> . Hänet itsensä nimitettiin pian sodan jälkeen Porvoon piispaksi, ja niinpä sodanjälkeinen jälleenrakennus jäi hänen seuraajansa huoleksi.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-rfqPi0Hp2lg/YTuQ7fdlIJI/AAAAAAAAAys/p6_JnTikYtM1ThVejfooRiQn00YCJwS5gCLcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="295" data-original-width="250" height="240" src="https://lh3.googleusercontent.com/-rfqPi0Hp2lg/YTuQ7fdlIJI/AAAAAAAAAys/p6_JnTikYtM1ThVejfooRiQn00YCJwS5gCLcBGAsYHQ/image.png" width="203" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Johannes Gezelius nuorin (1686-1733) ehti <br />olla Sauvon kirkkoherrana vain pari vuotta ennen <br />kuin lähti sotapakolaiseksi. Sodan jälkeen tie <br />vei isän tavoin piispaksi, ei tosin Turkuun vaan Porvooseen.<br />Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table><br /></p><p>Papeitta ei Sauvo kuitenkaan isonvihan ajaksi jäänyt. Porissa syntynyt Johannes Johannis Bergbom (1677-1632) oli toimittuaan ensin Porissa kirkkoherran apulaisena tullut vaimonsa serkun Johannes Gezelius nuorimman seurakuntaan kirkkoherran apulaiseksi vuonna 1712. Yhteistyö sukulaismiehen kanssa jäi kuitenkin lyhyeen, kun Gezelius poistui seuraavana vuonna meren yli. Niinpä Bergbom toimi virkaatekevänä kirkkoherrana ja yritti yhdessä muun papiston kanssa pitää pakkaa kasassa. Hän joutui papillisen työnsä ohessa toimimaan myös tuomarin tehtävissä, virkamiehistä kun oli pulaa ja Kirkonkylän Tingbergissä asunut nimismies Anders Bergman oli viime tipassa paennut Kaarinan Vaarniemessä olleella ruotsalaisella kaleerilla.1718 Bergbomista tuli Korppoon vt. kirkkoherra ja kappalainen, jolloin hän poistui Sauvosta jättäen seurakunnan hoitamisen kappalainen Levanukselle, Karunan kappalainen Thorwöstille ja pitäjänapulainen Carpaeukselle.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-m5xT19lV5wM/YTuTbmgrqrI/AAAAAAAAAy0/6EXUzw5AA345CiafxJb9zzWyEO0TfbS_wCLcBGAsYHQ/s2048/Kirkonkyl%25C3%25A4-Hallela.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1392" data-original-width="2048" height="218" src="https://1.bp.blogspot.com/-m5xT19lV5wM/YTuTbmgrqrI/AAAAAAAAAy0/6EXUzw5AA345CiafxJb9zzWyEO0TfbS_wCLcBGAsYHQ/s320/Kirkonkyl%25C3%25A4-Hallela.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Sauvon Kirkonkylän seutuja 1800-luvulta Senaatin kartastosta. <br />Kartalla näkyvät tekstissä mainittu Kirkonkylä (kirkko merkitty ristillä), <br />Lautkangar (Lautkankare), Kavaldo (Kavalo),Haarakallio, Hallela, jossa oli niin Löfvingin<br />kuin kappalainen Levanuksen virkatalo, sekä Härmälä, jossa asui kiinnostava <br />suomalais-venäläinen pariskunta. Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table><p><b><u>Oman kylän poika Andreas Levanus ja sissipäällikkö</u></b></p><p>Kappalainen Andreas Levanus (1689-1727) oli puolestaan syntyperäinen sauvolainen, sillä hänen isänsä Johannes oli hänen edeltäjänsä kappalaisena ja tämän isä oli puolestaan ollut rälssilampuoti Michel Bertilsson Kihtilän (Kittsböle) kylästä. Huvittava yksityiskohta on, että Turun akatemian konsistorin pöytäkirja kertoo Andreas Levanuksen pihistäneen opiskelijatoverinsa piipun 1709. Tupakkamiehen näpistys ei estänyt kuitenkaan paimenvirkaan pääsyä, kaipa se jotenkin selviteltiin, sillä 1710 hänet vihittiin papiksi ja kirkkoherran apulaiseksi Sauvoon, missä hän sitten 1712 seurasi isäänsä kappalaisena.</p><p>Pian tämän ylenemisen jälkeen koittikin sitten isonvihan miehitysaika, mutta Levanus jäi Sauvoon. Ehkä hän ei edes voinut lähteä, mutta myös kotiseuturakkaus saattoi vaikuttaa. Kuten edellä todettu papisto joutui työskentelemään myös miehityshallinnon palveluksessa. Osa teki tämän auliisti ilmiantaen Ruotsille lojaaleja sissejä. Nämä sissit tosin saattoivat saada vihamielisyyttä kansankin parissa, sillä miehittäjä kosti kansalle sissien teot. Levanus näyttää kuitenkin rohjenneen veljeillä myös vastarintaa jatkaneiden kanssa, mistä kertoo hänen kohtaamisensa sisseistä ehkä kuuluisimman, Tapani Löfvingin kanssa. Suotakoon siis pieni sekulaari syrjähyppy Löfvingin pariin ja hänen vaiheisiinsa tällä seudulla.</p><p>Tapani (Stefan) Löfving) (1689-1777) oli Narvassa suomalaisille vanhemmille syntynyt, Narvassa ja Käkisalmessa lapsuutensa viettänyt ja sieltä kirjuriksi Viipuriin 1703 muuttanut mies, joka erinäisten vaiheiden kautta päätyi 1711 liittymään Ruotsin armeijaan, omaten jo ennestään taistelukokemusta. Isonvihan alettua hän harjoitti aktiivista sissi- ja vakoilutoimintaa Ruotsin hyväksi. Hänen suuri maineensa perustuu osin siihen, että hän piti toimistaan päiväkirjaa, joka on säilynyt. Vaikka hän saattaa paikoin liioitella saavutuksiaan on päiväkirja kuitenkin hyvin kiinnostava lähde tuosta ajasta ja hänen elämästään.</p><p>Löfvingillä oli itäisestä taustastaan huolimatta side myös Sauvoon, sillä hänellä oli sotilasarvonsa myötä puustelli eli virkatila Sauvon Hallelassa, joka sijaitsee Sauvonjoen rantamilla lähellä Sauvon Kirkonkylää. Hallelan Alistalo oli katselmuskirjurin puustelli, ja siinä virassa Löfving ensimmäiseksi armeijassa toimi, joten kyse lienee siitä.</p><p>Samassa kylässä oleva Ylitalo oli puolestaan Sauvon kappalaisen virkatalo ja siis Andreas Levanuksen koti, jonka jo hänen isänsä ja edeltäjänsä kappalaisena, Johan Levanus, oli saanut virkataloksi. Näin Levanus ja Löfving luultavasti tapasivat toisensa esimerkiksi silloin, kun Löfving vuonna 1713 oleskeli ensin kolme-neljä päivää Hallelassa ja meni sitten Loimaalle hankkimaan eläimiä puustelliinsa saaden muutamia lampaita ja kaksi hevosta vanhoilla satuloilla, minkä lisäksi puustellille vietäväksi tarttui liuta 3-6 paunan kranaatteja.</p><p>Tämän jälkeen Löfving teki retken Huittisiin, minkä jälkeen tilanne miehitetyssä maassa alkoi käydä levottomaksi. Sen näki myös Peimarin seudulla, kun Paimiossa talonpojat olivat kokoontuneet vangitakseen Löfvingin ja tämän seuralaiset luovuttaakseen nämä venäläisille. Löfving ei ollut kuitenkaan mikään eilisen teeren poika, vaan sai rohkealla esiintymisellään paimiolaiset luopumaan aikeistaan. Niinpä matka jatkui Sauvoon Hallelan puustellille, sieltä taas Karunan kappelille ja Kråkelan kylään, mikä lienee sama kuin Karunan Kråknäs, myöhemmin Krookana tai Syvälahtena tunnettu. Ruotsalaista sotaväkeä suojelevia uhattiin talojen polttamisella ja Siperiaan viemisellä, mutta Löfving pakeni Paraisille vain kaksi yötä vanhan jään yli, yhden rahapussin pudotessa matkalla syvyyksiin.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-32pvhGvKO0c/YTuVDB9tOeI/AAAAAAAAAy8/3Hd9DLnGkqc8QdfZUKaofxSaWgagsrjpwCLcBGAsYHQ/s1449/Kr%25C3%25A5kn%25C3%25A4s.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="729" data-original-width="1449" height="161" src="https://1.bp.blogspot.com/-32pvhGvKO0c/YTuVDB9tOeI/AAAAAAAAAy8/3Hd9DLnGkqc8QdfZUKaofxSaWgagsrjpwCLcBGAsYHQ/s320/Kr%25C3%25A5kn%25C3%25A4s.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kråknäs oli yksi Löfvingin etapeista, tässä Senaatin kartaston <br />mukaisesti kuvattuna. Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table><p><b><u>Löfving Levanuksen kestitettävänä</u></b></p><p>Seuraavan kerran Löfving saapui Sauvoon 28. elokuuta 1715. Päiväkirja mainitsee näet hänen tulleen Knutnäsiin, joka on Sauvon Karunassa sijaitsevan Nuuttiniemen ruotsinkielinen nimi. Hieman epäselvästi päiväkirja sanoo ensin hänen tulleen 30. päivä Koppholmiin eli Karunan Kupiluodon saarelle, mutta sitten hän kirjoittaa lähteneensä 31. päivä illalla veneellä Knutnäsistä Koppholmiin, jonne hän ja toverinsa jäivät yöksi. Kuitenkin puolenyön jälkeen he suuntasivat Sauvoon. Vihollismaaperällä piti ilmeisesti olla alati liikkeessä, ja liikkua silloin kun ei ollut katsojia.</p><p>Määränpää oli kuitenkin tuttuakin tutumpi, sillä Löfving kertoo, kuinka "<i>maisteri Anders Levanius meitä niin kovin lämpimästi kestitsi</i>". Oli siis menty tuttuun Hallelaan, kappalainen Levanuksen vieraiksi. Siellä oltiin 2. syyskuuta asti. Levanus otti tässä suuren riskin, sillä vaikka jossain muualla Löfving saattoi esiintyä väärällä nimellä ja valepuvussa tunnisti vanha naapuri tietysti hänet. Levanus vaikuttaakin olleen lojalisti, uskollinen Ruotsin kruunulle, ja ehkä muutenkin hyvissä väleissä Löfvingin kanssa. 2. syyskuuta illalla Löfving sitten marssi Sauvon kirkon ohitse yöpyen kuitenkin kylässä nimeltä Lautkangar, nykyinen Lautkankare, poistuen Sauvosta vasta 4. syyskuuta 1715.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-5IKgbP-K_Uc/YTuVjxYwUxI/AAAAAAAAAzE/yplfMGa3vcYTVzvYiQZi4Srkr70cKyZ9QCLcBGAsYHQ/s2048/Kupiluoto%2BNuuttiniemi.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="2048" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-5IKgbP-K_Uc/YTuVjxYwUxI/AAAAAAAAAzE/yplfMGa3vcYTVzvYiQZi4Srkr70cKyZ9QCLcBGAsYHQ/s320/Kupiluoto%2BNuuttiniemi.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Näillä vesillä toikkaroi myös Tapani Löfving. Kartalla muun <br />muassa Koppholmin (Kupiluodon) iso saari, lahden pohjukassa <br />oleva Knutnäs (Nuuttiniemi) ja alimman, Sauvon/Karunan ja Kemiön <br />välisen vesistön pohjoisrannalla Strömsböle, jonka emännän ohiseilaavat <br />venäläiskaleerit veivät vararikkoon. Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table><p>Sauvon Karuna tuli vielä myöhemminkin mainituksi Löfvingin päiväkirjassa, sillä toukokuussa 1719 Löfvingin purjehtiessa pitkin Saaristomerta kertoo hän, että hänen luokseen saapui "<i>Karunan kappelista, Hintsholmista</i>" talollisen poika kertomaan, miten venäläiset aikoivat ottaa kaksi miestä joka manttaalista laivastoonsa Ruotsiin hyökkäystä varten. Jo ennen mainitun ohella tämä kertoo siitä, että Löfvingillä oli Sauvossa ja Karunassa luottoväkeä enemmänkin.</p><p>Tätä kohtaa on muuten Matti Ruohonen omassa Löfvingin sauvolaisia ja karunalaisia vaiheita koskevassa kirjoituksessaan pitänyt merkkinä siitä, ettei Löfving tuntenut kovin hyvin seudun maantiedettä sijoittaessaan kappelin Hintsholmiin eli nykyiseen Hintsholman saareen, mutta olen tästä eri mieltä. Karuna muodosti 1600-luvun jälkipuoliskolta lähtien Sauvon kappeliseurakunnan, joten vaikka nimi Karuna oli sitä ennen viitannut vain Karunan kartanon maihin tarkoitti Karunan kappelista puhuminen tässä mitä luultavimmin koko Karunan kappeliseurakuntaa, johon Hintsholmakin kuului. Näin oletan nimien käytön sekavuudesta huolimatta.</p><p><b><u>Mites ne muut papit?</u></b></p><p>Tuohon aikaan oli Karunan kappalaisena Johannes Hermanni Thorwöst (1676-1721). Hän oli syntyisin Turusta ja oli ollut Jomalassa kirkkoherran apulaisena vuodet 1708-1710 ja tullut sitten 1711 Karunan kappalaisen Jakob Forsteruksen apulaiseksi, jolla jostain syystä on itsepäisen ja hankalan miehen jälkimaine. Forsteruksen kuoltua 1712 Thorwöst tuli hänen seuraajakseen ja pysyi Karunassa ja työssään koko isonvihan ajan. Ehkä hänkin kohtasi Löfvingin tämän Karunan-käynneillä, tosin Löfving ei häntä mainitse, toisin kuin Levanuksen.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-huTsAeeglQw/YTuX_f-Cb0I/AAAAAAAAAzM/5AIokq_N4QYdAT7JSqccBRZjZ_t2vhihgCLcBGAsYHQ/s2048/Hintsholma.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1897" data-original-width="2048" height="296" src="https://1.bp.blogspot.com/-huTsAeeglQw/YTuX_f-Cb0I/AAAAAAAAAzM/5AIokq_N4QYdAT7JSqccBRZjZ_t2vhihgCLcBGAsYHQ/s320/Hintsholma.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kun nyt karttojen makuun päästiin, niin tässä vielä kartta, jonka <br />suurin saari on Karunan kappeliseurakunnan Hindsholm (Hintsholma), <br />josta eräs rohkea talollisen poika lähti veneineen viemään tietoja Löfvingille.<br />Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table><p>Pitäjänapulainen Henricus Nicolai Carpaeus (n. 1663-1731) oli kotoisin Turusta ja syyllistyi opiskeluaikanaan konsistorin pöytäkirjojen mukaan toistuvasti vallattomuuksiin. Kuitenkin tämä hulivilimme vihittiin 1695 Piikkiön kirkkoherran apulaiseksi ja toimi vuodesta 1696 siellä pitäjänapulaisena, kunnes 1699 siirtyi Sauvon pitäjänapulaiseksi ja sai virkatalonsa Mäkipäästä. Siellä hän pysyi koko isonvihan ajan. Perhe ainakin nautti luottamusta, tai ainakin Carpaeuksen poika Daniel.</p><p>Miehityksen aikana oli näet Abraham Salmberg ryhtynyt hoitamaan nimismiehen tehtäviä yhteistyössä venäläisten kanssa. Sauvolaiset olivat olleet tyytymättömiä tämän omavaltaisuuksiin ja erottivat tämän heti venäläisten poistuttua valiten tilalle Daniel Carpaeuksen, joka alkoi pitää nimismiehentaloa Kavalon rusthollissa.</p><p><b><u>Miehitys jätti jälkensä ja jälkeensä monella tapaa</u></b></p><p>Sauvossa oli ollut toisiin alueihin verrattuna kohtuullisen rauhallista, väkivallanteot olivat satunnaisia. Pakko-ottoja Venäjän sotaväkeen kuitenkin tapahtui, ja verot oli peritty kaikella tarkkuudella ja ankaruudella miehitysmaalta, olipa tehty niin, että jos jossain ei kerta kaikkiaan ollut mistä maksaa oli toisista taloista peritty näittenkin verot. Niitten korvaamisesta sitten saatiinkin rauhan tultua tapella talojen kesken. Näistä ei kuitenkaan tällä erää enempää, asiaa kuitenkaan väheksymättä.</p><p>Kuitenkaan venäläiset eivät pelkästään vieneet väestöä Sauvosta, vaan myös lisäsivät sitä. Enkä tällä nyt tarkoita pelkästään jälkeen jätettyjä lehtolapsia, kuten kävi Haverkallion (Haarakallio) aatelisneito Anna Catharina Blåfieldille, jonka kihlaama venäläisluutnantti jätti hänet yksin lapsen kanssa. Ei, tämä tapaus on jotensakin sympaattisempi.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-eFLCpFiJs5Q/YTuZJDvBdVI/AAAAAAAAAzU/KqtCn5b7S-w-xID6fkQhKObUDbzUDDEewCLcBGAsYHQ/image.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="600" data-original-width="800" height="240" src="https://lh3.googleusercontent.com/-eFLCpFiJs5Q/YTuZJDvBdVI/AAAAAAAAAzU/KqtCn5b7S-w-xID6fkQhKObUDbzUDDEewCLcBGAsYHQ/image.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tästä vinkkelistä myös Löfving katseli Sauvon jo tuolloin <br />ikivanhaa kirkkoa kävellessään eräänä yönä 1715 kohti <br />Lautkankaretta. Myöhemmin erästä venäläistä Timoteusta <br />toivottiin kovasti kunnon luterilaiseksi ja siten samalla tässä <br />Herran huoneessa kävijäksi. Wikimedia Commons.</i></td></tr></tbody></table><br /></p><p>Ainakin yksi venäläissotilas oli nimittäin halunnut ja onnistunut jäämään paikkakunnalle. Timoteus Terentejevits oli avioitunut Maria Mattsdotterin kanssa, joka oli ratsumiehen leski Sauvon Härmälästä. Timoteuksella oli kuitenkin sopeutumisvaikeuksia, sillä vielä vuonna 1724 oikeudessa käsiteltiin sitä, kuinka Timoteus ei osannut tehdä työtä "<i>paikkakunnan tavan mukaan</i>". Hänen vaimonsa Maria kuitenkin aneli, ettei hänen Timoteukseensa suhtauduttaisi kuin irtolaiseen, vaan että hänen annettaisiin olla rauhassa, jotta Timoteus ja Maria voisivat yhdessä pitää huolta lapsistaan.</p><p>Liekö kyse ollut kieli- vai muista vaikeuksista, mutta lautakunta totesi, ettei Timoteus kykene ollenkaan rengin töihin. Kuitenkin hänen todettiin olevan muuten siivo ja mukava mies, josta ei ollut kenellekään mitään haittaa. Niinpä oikeus katsoi kohtuulliseksi, että Timoteus sai jäädä Mariansa luokse. Marian käskettiin kuitenkin ahkerasti opettamaan miestään lukemaan, minkä lisäksi tälle oli opetettava luterilaista oppia. Näillä ehdoilla sai venäläis-sauvolainen rakkaustarina jatkua.</p><p><b><u>Summa summarum</u></b></p><p>Sauvo siis selvisi isostavihasta kohtuullisen helpolla, vaikka se aiheutti myös täällä köyhyyttä ja väen viemistä Venäjälle, kuitenkin vähemmän kuolemia kuin joillain muilla paikkakunnilla. Tämä ei kuitenkaan näytä johtuneen ainakaan mistään erityisen suuresta nöyristelylinjasta miehittäjiä kohtaan, sillä jonkinnäköisestä vastarintahengestä kielii se, että Löfvingillä oli täällä useampi talo, joihin hän uskalsi tulla ja majoittua sekä nauttia kestitystä, ihan kappalaisen taloa myöten.</p><p>Jotain ainakin viimeiseksi paikkakunnalla olleiden miehitysjoukkojen tai ainakin yhden heistä siivoudesta kertoo myös Timoteuksen tarina. Tuskin ainakaan hän on voinut ottaa osaa mihinkään väkivaltaisuuksiin tai riistämisiin, muuten on vaikea ajatella miten hän saattoi jäädä paikkakkunnalle ja olla siivon ja mukavan miehen vaiheessa. Mahtoikohan Maria opettaa hänestä lukutaitoisen ja kunnon luterilaisen, ja virtaakohan yhä joidenkin sauvolaisten suonissa tämän Sauvoon, tai ainakin sauvolaiseen Mariaan rakastuneen miehittäjän veri? Eipä sitä tarvitsisi ainakaan hävetä, sillä mielestäni on kiehtovaa, miten Sauvossa, jossa ainakin osa teki koko ajan yhteistyötä ruotsalaismielisen vastarintaliikkeen kanssa osattiin nähdä tuo yksittäinen miehitysjoukkojen entinen jäsen yksilönä, ei vain yhtenä vihollisista.</p><p><u><b>Lähteet:</b></u></p><p>Alifrosti, Kari & Luoto, Jukka: <i>Sauvon historia I. </i>1990.</p><p><span style="font-family: inherit;">Juvelius, Einar W.: <i>Suomen kansan aikakirjat IV. 1680-1721. </i>1930.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Nyberg, Folke (toim.): <i>Tapani Löfvingin päiväkirja 1689-1720.</i> 2001.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Ruohonen, Matti: <i>Sissipäällikkö Tapani Löfving ja Karuna.</i> Lehdessä <i>Karunan kynttilä </i>2016. Lehden verkkoversio, kirjoitus sivuilla 7-8: </span><a href="https://www.karuna.fi/uploads/4/9/3/5/49352121/kk2016_small.pdf">https://www.karuna.fi/uploads/4/9/3/5/49352121/kk2016_small.pdf</a></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white;">Väänänen, Kyösti: Johannes Johannis Bergbom. Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721 -verkkojulkaisu. Studia Biographica 9. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011– (viitattu 10.9.2021). Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe201101191118; artikkelin pysyvä tunniste </span><a href="http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-000213" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #840d0d;">http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-000213</a></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white;">Väänänen, Kyösti: Henricus Nicolai Carpaeus. Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721 -verkkojulkaisu. Studia Biographica 9. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011– (viitattu 10.9.2021). Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe201101191118; artikkelin pysyvä tunniste </span><a href="http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-000400" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #840d0d;">http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-000400</a></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white;">Väänänen, Kyösti: Johannes Johannis Gezelius. Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721 -verkkojulkaisu. Studia Biographica 9. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011– (viitattu 10.9.2021). Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe201101191118; artikkelin pysyvä tunniste </span><a href="http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-000800" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #840d0d;">http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-000800</a></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white;">Väänänen, Kyösti: Andreas Johannis Levanus. Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721 -verkkojulkaisu. Studia Biographica 9. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011– (viitattu 10.9.2021). Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe201101191118; artikkelin pysyvä tunniste </span><a href="http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-001439" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #840d0d;">http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-001439</a></span></p><p><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white;">Väänänen, Kyösti: Johannes Hermanni Thorwöst. Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721 -verkkojulkaisu. Studia Biographica 9. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011– (viitattu 10.9.2021). Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe201101191118; artikkelin pysyvä tunniste </span><a href="http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-002520" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #840d0d;">http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-002520</a></span></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Kirkkohistorian kahinaahttp://www.blogger.com/profile/04548562624207569458noreply@blogger.com0