Natalia Palm (1866-1939), saarnaajien ja köyhien ystävä Sauvon Rajalahdesta

Kirjoittaja: Ossi Tammisto

Vakituisille lukijoilleni ei liene mikään yllätys, että sydämessäni on erityinen sija kotikunnalleni, ja niinpä aktiivisesti etsiskelen millaisia tarinoita se voisi tarjota täällä kerrottavaksi. Olen yleensä tottunut siihen, että täällä eivät ainakaan herätysliikkeet ole juuri vaikuttaneet, vaikka 1800-luvulta ja 1900-luvun alustakin löytyy evankelisen liikkeen aktiivisuutta.

Hiljan törmäsin kuitenkin Rajalahden emäntänä toimineeseen Natalia Palmiin (o.s. Palander) (1866-1939), joka oli tunnettu vapaakirkollisuuden, josta juontaa nykyinen Suomen Vapaakirkko, parissa ilmenneestä aktiivisuudestaan. Tosin hän lähteissä jää paikoin yhteiskunnallisesti aktiivisen miehensä varjoon, mutta löytämäni perusteella huomaa hänenkin olleen aktiivinen toimija ja erityisesti aktiivinen saarnaajien majoittaja ja saarnaajakokousten järjestäjä. Kuten tästä blogista ilmenee oli yhdellä näistä kokouksista koko vapaakirkollisuuden järjestäytymistä koskevaa merkitystä.

Kerronkin tässä tekstissä Natalian tarinan. Kerron myös hänen miehestään Vilhosta, sen verran suuri rooli hänellä oli Sauvossa esimerkiksi sisällissodan aikana. Lopuksi kerron senkin, miten sotahistoriasta kuulu Lauri Törni liittyy tähän perheeseen.

Mynämäen tyttö Sauvon rannoille

Natalia näyttää tässä kuvassa varsin tomeralta ja määrätietoiselta naiselta. Kuva hänen Geni -profiilistaan: Nathalia Carin Larsdotter Palm (Palander) (1866 - 1939) - Genealogy

Nathalia (Natalia) Carin Palander syntyi 23. kesäkuuta 1866 Mynämäellä. Hänen vanhempansa olivat majuri Lars Gabriel Gideon Palander (1823-1904), Palanderien vanhaa sivistyssukua, ja äitinsä Natalia o.s. Mitkova (1828-1921), jonka isä oli venäläinen upseeri Nikolai Fotievits Mitkov. Perhe asui Mynämäen Sunilan kartanossa. Perheessä oli yhteensä viisi lasta, neljä tytärtä ja yksi poika.

3. huhtikuuta 1900 Natalia avioitui Wilhelm (Vilho) Reinholdt Palmin kanssa, joka oli tuolloin Porvoon Ilolan kartanon työnjohtaja. Hän oli aiemmin ollut työnjohtajana Sunilan kartanossa v. 1895-1897, jolloin hän ja Natalia lienevät tutustuneet.

Vihkimisen toimitti Turussa kappalainen Theodor von Pfaler, joka oli muuten kotoisin Mynämäeltä. Samana vuonna he muuttivat Sauvon Rajalahden Ylitaloon, jonne he asettuivat asumaan. Vuonna 1908 samaan tilaan yhdistettiin myös Rajalahden Alitalo. Talo oli varakas, ja isäntä Vilho Palm olikin v. 1913 mukana perustamassa Lounais-Suomen osuusteurastamoa ja v. 1904 hän oli ollut mukana laatimassa Sauvon Säästöpankin sääntöjä.

Rajalahti sijaitsee Sauvon etelärannalla Kemiötä vastapäätä, ja venekyydin antaminen Kemiön Lappdaliin oli rajalahtelaisten ikiaikainen kyyditysvelvollisuus. Tästä oli 1800-luvun jälkipuoliskolla purnattu, mutta kun uusi lauttavene oli Sauvon ja Karunan kuntien toimesta hankittu suostuttiin kuljetusta jatkamaan korvausta vastaan. Asiassa oli erinäisiä käänteitä, mutta v. 1915 Vilho Palm kieltäytyi hoitamasta enää liikennettä, sillä ylläpitokustannukset olivat nousseet ja kunnan tarjoama 250 markan vuosikorvaus oli riittämätön. Korvaus nostettiin sitten 350 markkaan ja päätettiin hankkia uusi isompi lautta.

V. 1932 Rajalahden ja Lappdalin väliä liikennöi tällainen lautta. Kuvannut P. J. Bögelund, Mobilia, Tiehallinto kuvat: Rajalahti-Lappdal lautta | Mobilia | Finna.fi

Kodin- ja köyhäinhoitoa sekä saarnaajakokouksia

Perheeseen syntyi Sauvossa viisi lasta: Liisa Maria (1901), Paavo Gabriel (1903), Reino Rafael (1904), Anna Rauha (1907) ja Kerttu Naomi (1909). Kaikki paitsi  v. 1910 kuollut Kerttu elivät aikuisikään.  Rippikirjassa pistää silmään maininta, että keskimmäistä, Reino Rafaelia ei kastettu lapsena, mutta ilmeisesti sekä hänen vanhemmat että nuoremmat sisaruksensa kastettiin.

Kastamattomuuspäätös on luultavasti liittynyt Natalian vapaakirkollisuuteen, tosin ihmetystä herättää, miksi vain yhden lapsen kohdalla toimittiin näin. Tiedossani ei ole, missä kohtaa Natalia liittyi vapaakirkollisiin, mutta hän on selvästi ollut liikkeessä näkyvästi mukana. Vapaakirkollisuus olikin aikoinaan erityisen suosittua juuri säätyläisten, eritoten naisten, parissa. Natalian mainitaan olleen päivittäisessä seurustelussa Jeesuksen kanssa nuoruudestaan asti, mikä tarkoittaa, että hänellä oli jo varhain vahva kristillinen vakaumus.

Tästä on vahvana osoituksena se, että vapaakirkollisten saarnaajaliitto on pitänyt ainakin kahdesti vuosikokouksensa Palmien kotona Rajalahdessa. Ensimmäistä kokousta koskevassa lehti-ilmoituksessa v. 1907 sanotaan kokous pidettävän "maanwiljelijä W. Palmin luona", eli mieskin lienee jollain tapaa ollut mukana, ainakin sallinut kodissaan kokoontumisen.

Kuvassa Rajalahden rakennuskantaa noin v. 1930. Kuvan yhteydessä on ollut kirjoitus: "Sauvo Rajalahti om. Palm." Museoviraston Kansatieteen kuvakokoelma: Rajalahden tilan rakennuksia Rajalahden kylässä | Museovirasto | Finna.fi

V. 1919 kesäkuussa oli toinen vastaava kokous Rajalahdella. Vapaakirkollisten lehdessä Suomen Viikkolehdessä kutsuttiin väkeä paikalle ja kehotettiin väkeä matkustamaan yhdessä Turusta Sauvon Rajalahteen laivalla. Kokouksesta muodostui sikäli historiallinen, että siellä alettiin selkeästi vaatimaan saarnaajaliiton jakamista erikseen suomenkieliseen ja ruotsinkieliseen, kun siihen asti oli kokoonnuttu yhdessä. Tähän vaikuttivat sekä käytännölliset seikat, mutta myöskin kieliryhmien välinen jännite laajemminkin yhteiskunnassa. V. 1921 Kuopion saarnaajakokouksesta lähtien kieliryhmät toimivatkin erillään.

Natalian uskonvakaumus näkyi mahdollisesti myös hänen yhteiskunnallisessa aktiivisuudessaan. Hän näet kuului siihen joukkoon, jotka Sauvon kuntakokous valitsi vuosina 1910, 1913 ja 1916 käymään kunnan köyhäinhoidon piirissä olevien luona pariksi vuodeksi kerrallaan. (Vuonna 1910 puhuttiin "Waiwaishoidon huostassa olewain lasten ja wanhain köyhien" tarkastajan tehtävästä).

Erityisesti perhe ja koti oli Natalialle keskeinen. Sen puolesta hänen sanotaan eläneen, taistelleen ja rukoilleen. Hänen askareensa mainitaankin erään kuolinuutisen mukaan kohdistuneen etupäässä kodin hoitoon ja huolenpitoon sen lisäksi, että hän ahkeroi hengellisen elämän asioiden parissa.

Suojeluskuntamies Vilho Palm

Vilho Palmin hengellisestä aktiivisuudesta en tiedä, mutta muuten hän ainakin oli hyvin aktiivinen mies. Maininnan ansaitsee erityisesti hänen roolinsa vuoden 1918 sisällissodan aikana. Hän oli ollut mukana perustamassa Sauvon suojeluskuntaa elokuussa 1917 ja tuli valituksi sen johtokuntaan. Sauvo joutui kuitenkin sisällissodan alussa punaisten valtaan muun Etelä-Suomen tavoin, mikä teki suojeluskunnan toiminnasta mahdotonta.

Vilho Palmista en löytänyt parempaa kuvaa kuin tämä hänen Geni -profiiliinsa lisätty. Sääli, sillä hän on ollut Sauvossa varsin merkittävä toimija monella tavalla, ja jos lähteeni kehuvat rouvaa, niin kyllä isäntääkin: Wilhelm Reinhold Rikhardinpoika Palm (1869 - 1949) - Genealogy

Huhtikuussa 1918 olivat valkoisten puolella taistelleet saksalaiset valloittaneet Kemiön, mikä sähköisti tilannetta myös Sauvossa. 11. huhtikuuta lähettivät punakaartilaiset kolme miestä Rajalahteen Vilho Palmia vartioimaan, sillä tämä tiedettiin paikalliseksi valkoisten johtomieheksi. Uutiset saksalaisten etenemisestä saivat kuitenkin vahtimiehet poistumaan Rajalahdesta jo seuraavana päivänä.

Uutiset saksalaisista rohkaisivat suojeluskuntalaisia. Palm määräsi jokaisesta talosta miehen joukkoihinsa ja lähti näiden kanssa Kirkonkylään. Siellä hän ilmoitti saapumisestaan useita päiviä metsässä piileskelleelle nimismies Rafael Rekoselle. Punaiset eivät tehneet lainkaan vastarintaa, ja Palm joukkoineen riisui nämä aseista. Suojeluskunta, joka Palmin aloitteesta ja johdolla perustettiin virallisesti uudelleen, oli ottanut kunnan valtaansa ja pidätti ja lähetti Turkuun vangittaviksi kiinnisaadut punakaartilaiset. 

Palm oli Sauvon suojeluskunnan paikallispäällikkönä v. 1918 syksyyn asti. Muun muassa hänen johdollaan suojeluskunta piti varmuuden vuoksi vartijoita eri puolilla Sauvoa aina 19. kesäkuuta asti, jolloin tilanne katsottiin riittävän rauhalliseksi kyseisen toiminnan lopettamiselle. Vielä v. 1925, kun Turunmaassa julkaistiin Sauvoa koskeva matkakertomus kertoo kirjoittaja Rajalahden isännän olevan "wapaussodan historiassakin mainittu Wilho Palm". Tuolloin tilalla oli 65 hehtaaria hyvin hoidettua peltoa ja se tarjosi kirjoittajalle ystävällisen vastaanoton. Kirjoittajan mukaan isäntä oli "ehkä liiankin hauska maanmuokkaajaksi", mitä tuolla sitten tarkoittikaan.

Rajalahdessa Palmit asuivat merellisissä maisemissa, josta näkyivät Långholmenin ja Kemiön saaret. Museoviraston Historian kuvakokoelma, Kustannusosakeyhtiö Kiven kokoelma: Rajalahti (Rölax). Maisema. | Museovirasto | Finna.fi

Vilho Palm oli myöhemminkin aktiivinen yhteisön jäsen, mikä näkyy siinäkin, kuinka hän maaliskuussa 1932 oli yhtenä kolmesta allekirjoittajasta Sauvon yli satahenkisen kansalaiskokouksen uskollisuudenjulistuksessa, jonka tämä antoi Mäntsälän kapinan vuoksi vakuuttaakseen uskollisuuttaan lailliselle hallitukselle ja vaatiakseen kapinan kukistamista. Kun muuten v. 1921 oli kerätty lahjoituksia Turun yliopiston perustamiseksi oli Palmin lahjoitus  kolmanneksi suurin Sauvossa, 20 000 markkaa.

Mynämäen siskokset yhdessä Sauvon mullissa

Jossain vaiheessa Palmit luovuttivat talon isännyyden seuraavalle sukupolvelle, pojalleen Reino Parlalle, ja asuivat itse sen vieressä Kontiola -nimisessä talossa. Sukua oli kylällä enemmänkin, sillä jossain vaiheessa Rajalahteen muuttivat myös Natalian isosisko Maria Palander (1864-1951) aviomiehensä Knut Emil Sonckin (1859-1952) kanssa. Sonckin isä oli ollut hänen täyskaimansa, arvostettu evankelisen herätysliikkeen riveihin kuulunut pappismies, ja nuorempi Sonck oli hänkin saanut pappisvihkimyksen v. 1918 toimittuaan sitä ennen uskonnon ja ruotsin kielen opettajana Tammisaaren kansakoulunopettajaseminaarissa. Mielenkiintoista sinänsä, että hän hankki pappisvihkimyksen vasta muutama vuosi isänsä kuoleman jälkeen ja toimi sen jälkeen eri pappisviroissa Varsinais-Suomen saaristossa ja Ahvenanmaalla, muun muassa isänsä entisessä seurakunnassa Finströmissä.

Maria Palander ja miehensä Knut Emil Sonck asettuivat vanhoilla päivillään asumaan Sauvon Rajalahteen, mikä kertonee Marian ja siskonsa Natalian läheisistä väleistä. Kuvat Marian ja Knut Emilin Geni -profiileista: https://www.geni.com/people/Maria-Palander/6000000002337826195 ja https://www.geni.com/people/Knut-Emil-Sonck/6000000006237064334

Millaiset lienevätkään olleet hengelliset keskustelut vapaakirkollisen Natalian ja luterilaisen pappislangon välillä, ken tietää. Toisaalta Natalian parhaita vieraita mainitaan olleen Jumalan valtakunnan työntekijät, joiden palveleminen oli hänen suurin ilonsa. Tämä koski toki ensi sijassa vapaakirkollisia saarnaajia, mikä näkyy saarnaajakokousten järjestämisestäkin, mutta ehkä tätä rakkautta liikeni myös siskon puolisolle.

Natalia menehtyi 13. tammikuuta 1939 sydämen vajaatoimintaan. Suomen Viikkolehdessä aviomiehen julkaisemassa kuolinilmoituksessa todetaan vainajan paljon kärsineen, mutta nukkuneen pois "lujassa uskossa". Vanha suojeluskuntamies oli laittanut vaimonsa kuolinilmoitukseen Jeesuksen Vuorisaarnan sanat "Autuaat ovat rauhantekijät, sillä heidät on kutsuttava Jumalan lapsiksi". Kuollessaan Natalia oli siviilirekisterin jäsen, mikä ei ollut tavaton tilanne vapaakirkolliselle.

Natalian kuolinilmoitus, Suomen Viikkolehti 3/1939.

Natalia haudattiin Sauvon hautausmaalle 22. tammikuuta 1939. Hautaan siunaamisen toimitti Suomen Vapaakirkon pastori J. Rauhala, joka puhui aiheesta "Joka uskoo minuun, hän elää vaikka olisi kuollut." Vainajaa käsittelevässä kirjoituksessa muistellaan hänen luonaan pidettyjä saarnaajakokouksia sekä luonnehditaan hänen hyviä kristillisiä ominaisuuksiaan: "Poismenneessä näimme nöyrän ja ehjäsydämisen kristityn. Hänessä oli ei ainoastaan ajallista aateluutta, vaan sitä, mikä oli seurauksena päivittäisestä seurustelusta Jeesuksen kanssa nuoruudesta lähtien."

Onnistuin löytämään Palmien haudan Sauvon hautausmaalta. Siihen on haudattu Natalian ja v. 1949 kuolleen puolison lisäksi heidän pienenä kuollut tyttärensä Kerttu Naomi ja toinen tytär Anna Rauha sekä tämän jälkipolvea. Tätä hautaa vastapäätä on puolestaan Sonckien hauta, eli mynämäkeläiset siskokset lepäävät vastatusten Sauvon mullissa.

Hautoja ja pala sukuhistoriaa

Vapaakirkosta ei koskaan tullut Sauvossa merkittävää liikettä, ei siellä ollut edes sen seurakuntaa. Toisaalta liike on alusta asti ollut hyvin allianssihenkinen eikä oman seurakunnan perustaminen ole ollut välttämättä tavoitekaan. Natalialle kytkös liikkeeseen on kuitenkin ollut voimavara ja innoittaja hengelliseen aktiivisuuteen sekä toimintaan Sauvon köyhien parissa.

Kävin tällä viikolla lasten kanssa kävelyllä Sauvon hautausmaalla Natalian ja sukulaistensa hautoja etsimässä ja löysinkin ne. Lasten oli ehkä vaikea hahmottaa innostustani näiden hautojen äärellä, niissä kun oli heille kovin vähän mieltä kiinnittäviä yksityiskohtia. Kuvien perusteella voitte halutessanne ne itsekin etsiä, kuten monen muunkin täällä blogissa esittelemäni sauvolaisvainajan.

Mutta niin, mikä oli se lupaamani kytkös kuuluisaan sotilaaseen Lauri Törniin? Lähdettyään sodan jälkeen Ruotsiin Törni kihlautui Marja Kopsin (1930-2000) kanssa 1. tammikuuta 1950. Yhdysvalloissa syntyneen Kopsin äiti oli Natalian ja Viljon tytär Liisa Maria Kops (o.s. Palm) (1901-1988). Avioliitosta ei lopulta tullut mitään, koska Törni jatkoi matkaansa Yhdysvaltoihin ja aikansa odotettuaan Marja avioitui espanjalaisen lääkärin kanssa. Näin siis Törni kytkeytyy tarinaamme. Onpahan maailma pieni.

Natalian ja Vilhon sukuhauta, josta en ole kuvannut kahta leppeellään olevaa Annan jälkeläisten hautakiveä.

Sonckien sukuhauta Palmien hautaa vastapäätä. Kummatkin Sauvon hautausmaalla.

Lähteet:

Lasse Iso-Iivari: Sauvon talonhaltijaluetteloja: users.utu.fi/isoi/talot/sauvo.htm

Hannu Kujanen: Sauvon historia II. (1996).

Kokouksia Sauvossa ja Uudessakaupungissa. Suomenmaa 51/1932: 02.03.1932 Suomenmaa no 51 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Kuolleen kortti. Palm, o.s. Palander, Natalia. Tilastollinen päätoimisto: https://digihakemisto.net/item/1093769840/6870133041/109

Lektor Emil Sonck 85 år. Församlingsbladet 45-46/1944: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2688028?page=2

Lounais-Suomen lahjoittajia. Uusi Aura 67/1921: 04.06.1921 Uusi Aura no 67 (3-päiv. painos) - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Medborgarmöte i Sagu och Nystad deklarera sin lojalitet. Hufvudstadsbladet 62/1932: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1834721?page=3

Mynämäen vihittyjen kirja 1892-1904: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=22837&pnum=20

Neljäkymmentä vuotta Suomen vapaakirkon saarnaajaliiton taivalta. Suomen Viikkolehti 33/1935: https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/825855?page=4

Piirteitä Sauvon Suojeluskunnasta. Varsinais-Suomen Vartio: Turun suojeluskuntapiirin lehti 11/1923: https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1105492?page=6

Rakas vaimoni ja hellä äitimme Natalia Palm. Suomen Viikkolehti 3/1939: https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/826003?page=8

Rouva Natalia Palm'in tomumaja. Suomen Viikkolehti 6/1939: https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/826007?page=8

Sauwo. Turun Sanomat 2638/1913: 07.10.1913 Turun Sanomat no 2638 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Sauvon kuntakokous. Turun Sanomat 3554/1916: 12.09.1916 Turun Sanomat no 3554 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Sauwon pitäjää pitkin ja poikin. Turunmaa 191/1925: 22.08.1925 Turunmaa no 191 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Sauvon rippikirja 1891-1901: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=21285&pnum=411

Sauvon rippikirja 1901-1910: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=21286&pnum=421

Sauvon vapautumisen muistojuhlaa vietetään tänään. Varsinais-Suomi 84/1938: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2140662?page=4

Sauwon warsinaisessa syyskuntakokouksessa. Sosialisti 218/1910: 22.09.1910 Sosialisti no 218 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Sonck, Knut Emil (1859-1952). Suomen papisto 1800-1920: https://kansallisbiografia.fi/papisto/henkilo/2711

S. W. L. Saarnaajaliiton jäsenille. Suomen Viikkolehti 9/1919: https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/825161?page=4

Tämän kuun 13 päivänä. Rannikkoseudun Kunnallislehti 3/1939: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2081941?page=4

Wapaakirkollisen saarnaajaliiton. Kotimaa 58/1907: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/658036?page=3

Seppo Varjus: Lauri Törni rakastui kunnolla vain kerran, mutta onnellinen tarina päättyi erittäin lyhyeen. Ilta-Sanomat 29.9.2015: Lauri Törni rakastui kunnolla vain kerran, mutta onnellinen tarina päättyi erittäin lyhyeen - Ilta-Sanomat