6.1. Loppiainen, idän tietäjien ja Jeesuksen kasteen juhla

Kirjoittaja: Ossi Tammisto

6.1. on loppiainen, ja nyt tutustumme tämän juhlan taustoihin ja perinteisiin.

Päivän suomenkielinen nimi viittaa siihen, kuinka se päättää 12 päivän joulujakson sen viimeisenä juhlapyhänä. Esimerkiksi Virossa päivä on "kolmekuningapäev", mikä viittaa Matteuksen evankeliumissa esiintyvään kertomukseen idän tietäjistä, jotka toivat Jeesus-lapselle lahjoja. Näitä on kutsuttu myös kuninkaiksi, tästä "kolmen kuninkaan päivä". Itse asiassa Matteus ei kerro mitään tietäjien lukumäärästä, mutta koska lahjoja oli kolmea lajia, kultaa, mirhaa ja suitsuketta, on lukumääräksi arvattu kolme.

Päivä on siis katolisessa kirkossa sekä monissa protestanttisissa kirkoissa muodostunut näiden tietäjien vierailun muistopäiväksi. Päivän kirkollisempi nimi epifania viittaa näyttämiseen, tietäjät näkivät  tähden, joka puolestaan näytti heille Jeesuksen. Toisin kuin monista seimiasetelmista voisi päätellä eivät nämä tietäjät näet vierailleet vastasyntyneen Jeesuksen luona, vaan he lähtivät liikkeelle vasta tämän synnyttyä: "Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: "Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme." (Matt. 2:1-2)

Tietäjien vierailun on teologisesti ajateltu kuvaavan sitä, kuinka Jeesus tuli maailman kaikkia kansoja varten, ei vain juutalaisia, joita edustivat synnyinyönä seimelle saapuneet paimenet, vaan myös muita kansoja varten, joita edustivat kaukaa tulleet tietäjät. Siksi loppiainen on myös lähetystyön pyhä. Tietäjien historia olisi kiinnostava tutkimuskohde, mutta saa jäädä odottamaan tulevaisuutta.

Tietäjien kumarrus Giotton (1266-1337) tulkitsemana. 
Wikimedia Commons: File:Giotto - Scrovegni - -18- - Adoration of the Magi.jpg - Wikimedia Commons

Katolisen kristikunnan perinteitä

Monessa katolisessa maassa päivään liittyy runsaasti juhlaperinteitä. Varsinkin Espanjassa ja muilla espanjan- ja katalaaninkielisillä alueilla vietetään Kolmen viisaan miehen juhlaa, espanjaksi nämä ovat los Reyes Magos, katalaaniksi els Reis Mags d'Orient. Kameleineen saapuville tietäjille voivat lapset lähettää kirjeitä, ja yöllä nämä saapuvat tuomaan lahjoja. Myös kulkueita järjestetään.

Ranskassa makea tapa juhlistaa päivää on "kuninkaiden kakku" (Galettes des rois), joka koristellaan pahvikruunulla ja jonka sisään kätketään papu tai jokin esine. Se, jonka kakkupalaan tuo kätketty asia osuu saa kruunun päähänsä ja on loppupäivän perheen kuninkaana.

Monessa katolisessa maassa lapset voivat pukeutua tietäjiksi tai kuninkaiksi ja kiertää talosta taloon laulaen ja keräten lähetystyölle lahjoituksia. He voivat myös kirjoittaa liidulla ulko-oveen seuraavat merkinnät (numerot vaihtelevat vuoden mukaan): "20*C+M+B*24". Niiden merkitys on "Jumala siunatkoon tätä taloa vuonna 2024". Kirjaimilla CMB on kaksoismerkitys, sillä ensinnäkin ne ovat lyhenne latinankielisestä siunauksesta "Christus Mansionem Benedicat" ('Kristus taloa siunatkoon'), mutta samalla ne sisältävät viittauksen perimätiedon vuosisatojen varrella tietäjille antamiin nimiin Caspar, Melchior ja Balthasar. Suomessa paikallinen katolinen kirkkokin noudattaa tätä perinnettä myyden tekstiä myös oveen kiinnitettävinä tarroina.

500-luvulla Sant'Apollinare Nuovon basilikaan Italian Ravennaan tehty mosaiikki 
antaa miehille nimet Balthassar, Melchior ja Gaspar. Nimiperinne on siis vanha.
Wikimedia Commons.

Luterilaisen Suomen vähäinen tapaperinne

Luterilaisessa Suomessa kansanperinne tähän juhlaan liittyen on ollut vähäistä. Yksi syy on siinä, että Nuutin päivä on läheisyytensä vuoksi imenyt itseensä pikemmin loppiaiseen sopivia tapoja. Aiemmin Nuutin päivä näet sijaitsi kalenterissa heti loppiaisen jälkeen ja koska loppiainen oli viimeinen joulun pyhäpäivä oli Nuutti varsinainen joulun lopettaja. Nuutin päivä on kuitenkin aivan oma tarinansa.

Monen muun juhlapyhän tavoin säätä toki tarkkailtiin. Jämsässä sanottiin, että "jos loppiaisena sataa lunta niin paljon, että hiiren jäljet peittyvät, niin sinä vuonna ei tule lumesta puutetta". Pohjois-Pohjanmaan Pyhäjärvellä iso lumituisku tiesi huonoa: "Jos loppiaisena on jyväaitan polku ummessa, niin se joutaa olemaan ummessa koko seuraavan talven". Elettäessä savupirteissä saatettiin joulun aikaan lämmittää kiukaita koko valoisan ajan, sillä ihmiset toimittivat valoisan ajan ulkona askareitaan pirtin ollessa täynnä savua. Loppiaisena kuitenkin jo voitiin sanoa, että tuvasta tulee liian lämmin, jos koko valoisa aika lämmitetään. Päivä pidentyi ja päreitäkin tarvittiin vähemmän valaistukseksi. Myös tiernapoika -esitykset kantavat sisältönsä puolesta loppiaisen perinnettä viitatessaan tietäjiin.

Ortodoksiset perinteet

Suomessa on kuitenkin toinenkin traditio viettää tätä juhlapäivää. Ortodokseilla näet loppiainen on ensi sijassa Teofanian juhla, jolloin muistellaan Jeesuksen saamaa kastetta Jordan-virrassa. Se on ortodokseilla yksi 12 tärkeimmästä kirkollisesta juhlasta vuodessa. Teofania tulee sanana kreikasta ja merkitsee Jumalan ilmestymistä. Evankeliumeissahan kuvataan Jeesuksen kasteen yhteydessä Isän Jumalan äänen kuuluneen taivaista ja Pyhän Hengen laskeutuneen kyyhkysen hahmossa Pojan ylle. Vaikka kyse onkin syntymää paljon myöhemmästä tapahtumasta oli joulukin Jeesuksen syntymänä teofania ja läntisissäkin kirkoissa on voitu muistaa tänään myöskin Jeesuksen kastetta.

Karjalassa ja Inkerinmaalla tämä on ollut tärkeä juhla. Ortodoksiseen perinteeseen kuuluu edelleen loppiaisena suuri vedenpyhitys. Karjalassa tämän nimi on ollut vieristä ja Inkerinmaalla veseristä, viitaten sekä veteen että ristiin. Tämä vedenpyhitys suoritetaan joko kirkossa taikka luonnonveden äärellä ja siunatulla vedellä on voitu esimerkiksi siunata koteja. Kansanperinteeseen tämä on vaikuttanut niin, että Karjalassa on tarkkailtu enteitä vesipaikoilla. Inkerinmaalla on kristillisempänä kansanperinteenä piirretty ovenpieliin ja ikkunoiden sivuihin ristejä. Tämä tapa tuntuu katolisen kodinsiunaustavan sukulaiselta.

Venäjällä ortodoksinen kirkko järjestää loppiaisena ison kastautumisseremonian, johon voi osallistua runsaastikin väkeä. Silloin jäähän tehdään suuri ristin muotoinen avanto nimeltään Jordan (Иордань). Väki kastautuu siihen kolmesti, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kyse on Jeesuksen kasteen muistamisesta eikä siis varsinaisesta kastetoimituksesta. Koska Venäjän ortodoksinen kirkko käyttää juliaanista kalenteria on heidän loppiaisensa eri aikaan kuin meidän kalenterissamme.

Myös Ukrainassa voidaan kastautua ristinmuotoiseen avantoon loppiaisena, 
kuten kuvasta näkyy. Wikimedia Commons: File:Купання на Водохреща (15705711894).jpg - Wikimedia Commons

Kirjoittajan loppiainen sekä tietäjien sanoma

Kuten ilmeni ei Suomessa ole vahvaa luterilaista perinnettä loppiaisen viettoon. Tapoja voi kuitenkin lainata ja kehitellä uusiakin. Me olemme jo muutaman vuoden ajan askarrelleet lasten kanssa pahvisia Itämaan tietäjiä, joilla on voitu toteuttaa pieni esityskin. Kopioimme myös viime vuonna ranskalaisilta tavan leipoa Kuninkaiden kakku (joka oli hyvää) ja esikoisemme sai tuolloin mantelin ja kruunun. Toivottavasti ehdimme leipoa tänäkin vuonna. Kiinnitinpä myös yhteen oveen "20**C+M+B*23" -tarrankin. Näitä saa vapaasti kopioida tai kehittää jotain omaa, myös ortodoksien perinteissä on paljon arvokasta muillekin lainattaviksi.

Itseäni tietäjien tarinassa on puhutellut se, että vaikka he olivat nähneet tähden heidän tarvitsi kuulla juutalaisilta Vanhan testamentin ennustuksista ennen kuin he löysivät etsimänsä Jeesuksen (Matt. 2:5-6). Olen ajatellut sitä eräänlaisena yleisen ja erityisen ilmoituksen kuvauksena: heillä oli luonnon kautta (tähti) tieto Jumalan Pojasta, mutta vasta kirjoituksista (Raamatun ilmoitus) he saivat sen tiedon, että he saattoivat löytää ja tunnistaa hänet. Toivottavasti saatte kiinni ajatuksesta.

Tietäjien oppineisuus on monesti esille nostettu, tietäjäthän tietävät. Saksalainen teologi Kristian Scriver (1629-1693) on kirjassaan Sielun aarre käyttänyt tietäjiä yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka Jumala kutsuu kaikenlaisia ihmisiä. Lopetankin tämän tekstin lainaukseen Scriverin teoksesta ja toivotan hyvää loppiaista, vietitpä sitä läntisen tai itäisen perinteen mukaan tai vaikket viettäisi sitä lainkaan:

"§ 18. Älkää myös puolustelko itseänne säädyllänne, askareillanne ja toimituksillanne, sillä minä näen, että Jumala on armonsa kautta kutsunut, valaissut ja kääntänyt ihmisiä joka säädystä, kaikenlaisista ammateista. Jos olet kuningas, ruhtinas tahi hallitsija, tässä on Daavid, Hiskia, Josia, Konstantinus Suuri ja monta muuta, joita heidän ylhäisyytensä ja kunniansa ja heidän toimiensa laajuus ei ole voinut estää tosi jumalisuudesta. Jos olet hovimies, tässä on Obadja, 1 Kun. 18: 3, profeettain ystävä, tässä on Ebedmelek, Jer. 38: 7, joka piti huolta profeetta Jeremiasta, tässä on kuninkaanmies, Joh. 4: 47, tässä on Etiopian kuningattaren Kandaken kamaripalvelija, Apost. Tek. 8: 27, jotka ovat uskollisesti palvelleet maallisia herrojansa sekä myös Jumalaansa pyhyydessä ja vanhurskaudessa. Jos olet sotamies, tässä on Kapernaumin sadanpäämies, Mat. 8: 5, seur., jonka uskoa Herra kiitti suureksi, tässä on Kornelius, Apost. Tek. 10: 1, seur., Kaisareian sadanpäämies ynnä hänen jumalaapelkääväinen sotamiehensä, jotka todistavat, että sotamiehillekin on elämän tie avoinna. Jos olet oppinut, tässä ovat itäisen maan tietäjät, tässä on Nikodemus, Gamaliel, Paavali ja muut, jotka ovat olleet oppineita ei ainoastaan maailman edessä, vaan myös taivaanvaltakunnan asioissa ja ovat laskeutuneet kaikkine tietoinensa ristinnaulitun Jesuksen jalkain juureen. Jos olet ylöskantaja, rahastonhoitaja tahi muu sellainen, jonka tulee jollekulle herralle tehdä tiliä toimestansa, tässä on Kuusa, Luuk. 8: 3, kuningas Herodeksen vouti (jonka oppineet arvelevat olleen Kristuksen salaisen opetuslapsen, koska hän muutoin ei olisi sallinut vaimonsa matkustella Herran kanssa), tässä on Sakeus, Mateus ja muita, jotka ovat tulleet Herran Jesuksen ystäviksi ja seuraajiksi. Jos olet kauppamies, tässä on Lydia, Apost. Tek. 16: 14, purppuran myöjä, joka vastaanotti Kristuksen sydämmeensä ja apostolit huoneesensa. Jos olet käsityöläinen, tässä on Pietari, Andreas, Jakob, Johannes, kalastajat, tässä on Simon, parkkari (nahkuri), Apost. Tek. 10: 6, ja monta muuta. Jos olet renki tahi piika, tässä on Onesimus, Filem. 10, jonka Paavali käänsi vankina ollessaan, tässä on Rode, Apost. Tek. 12: 13, ynnä muita. Lyhyesti ei ole mitään säätyä, käsityötä, tointa, jonka kanssa jumalisuus ei voisi sopia yhteen. Se on tosin taivaallinen ja harvinainen kukkanen, mutta se kasvaa kuitenkin kaikenlaisessa maan laadussa, missä sitä vaan suositaan ja ahkerasti hoidetaan. Se voipi kyllä sallia muiden kukkien ja kasvien kasvavan ympärillänsä, kun sillä vaan on sijansa sydämmessä ja se saapi kietoutua Jesuksen Kristuksen ristin ympäri. Kaiken tämän lisäksi on hyvin muistettava, että kaikkien muiden askareiden tulee kohtuullisesti väistyä jumalisuuden harjoituksen tieltä, sillä ei milläkään muulla ole nykyisen ja tulevaisen elämän lupausta. 1 Tim. 4: 8. Mitä hyötyä on meille kaikesta hyörimisestä ja pyörimisestä? Mitä hyötyä on meille kaikista hyvistä elinkeinoista, kaikesta voitonhimoisesta ja edullisesta kaupasta, jos loppu on kadotus ja jos olemmekin voittaneet kaikki, mutta kadottaneet sielumme?" (Sielun aarre, I osa, s. 403)

Saksalainen Christian Scriver (1629-1693) sai vastata tämän tekstin 
loppuhartaudesta. Hän oli luterilaisen puhdasoppisuuden ajan merkittävimpiä 
hartauskirjailijoita. Wikimedia Commons.File:ScriverC1780.JPG - Wikimedia Commons

Lähteet:

20 * C+M+B + 24: Uuden vuoden 2024 kodinsiunaus. Fides: 20 * C+M+B + 24 : Uuden vuoden 2024 kodinsiunaus  | Fides (katolinen.fi)

Anna Ferrante: Loppiainen on Suomessa vapaa normipäivä - Euroopasta kelpaisi nämä perinteet: lahjanoita, Jeesus-torttu, avantokaste... Anna 5.1.2024: Loppiainen Suomessa ja Euroopassa: nämä perinteet haluaisimme (anna.fi)

Inkeriläistä kansanperinnettä. Inkeri.fi: Tapatieto – Inkeri

Loppiainen. Kirkkovuosikalenteri: Loppiainen (Epifania) - Kirkkovuosikalenteri

Christian Scriver: Sielun aarre  (1675-1696). Suomeksi: Sielun-aarre (webnode.fi)

Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto (1985)

Nikolaos Myralainen, itsenäisyyspäivän lahjojen jakaja ja toisen lahjantuojan esikuva

Kirjoittaja: Ossi Tammisto

 NIKOLAOS MYRALAINEN (N. 270-343)

6. joulukuuta on suomalaisille luonnollisesti tutuin maamme itsenäisyyspäivänä. Katolisissa ja ortodoksisissa maissa tätä päivää kuitenkin muistetaan erityisesti vuonna 343 kuolleen nykyisen Turkin alueella olleen Myran kaupungin piispan kuolinpäivänä. Hänellä on ollut myös merkittävä välillinen vaikutus Suomeen ja koko maailmaan siinä mielessä, että hän on osaltaan vaikuttanut siihen, millaiseksi joulupukki-perinne on muotoutunut. Tehdäänpä siis pieni katsaus Nikolaos Myralaisen elämään.

Nikolaosta kuvaavista ikoneista 
voivat nokkelimmat jo havaita 
yhdennäköisyyttä erääseen loppu-
vuodesta suosittuun hahmoon.
Wikimedia Commons.

Innokas ja salamyhkäinen hyväntekijä

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja niinpä Nikolaoskin tunnetaan Nikolaos Myralaisena hänen piispanistuimensa mukaan, Nikolaos Ihmeidentekijänä häneen liitettyjen monien ihmekertomusten vuoksi sekä Nikolaos Barilaisena hänen jäännöstensä nykyisen sijoituspaikan mukaan. Niin, ja lisäksi häntä voidaan kutsua myös Nikolaukseksi ainakin länsimaissa, mutta koska hän vaikutti kreikkalaisella kielialueella niin puhutaan nyt Nikolaoksesta.

Hänen elämänsä varhaisvaiheista ei tiedetä paljon, ja muutenkin hänen elämäänsä kytkeytyy paljon legendanomaista ainesta. Tämä johtuu osin siitä, että vanhin hänestä kertova elämäkerta on peräisin vasta noin 500 vuotta hänen kuolemansa jälkeiseltä ajalta. Sen kirjoittaja, Konstantinopolin vuonna 847 kuollut patriarkka Methodios totesikin siinä, että "tähän saakka tämän verrattoman esipaimenenen elämä on ollut tuntematon uskovien enemmistölle". Niinpä kertomuksiin pitää suhtautua tietyllä varauksella.

 Hänen arvellaan syntyneen vuoden 270 vaiheilla nykyisen Turkin alueella Lyykian provinssissa kreikkalaiseen Pataran siirtokuntaan, joka kuului tuolloin Rooman valtakunnan alaisuuteen. Hänen perheensä oli kohtalaisen hyvätuloinen ja hän sai hyvän kasvatuksen. Hänen kerrotaan olleen jo nuoresta pitäen hyvin uskonnollinen ja hänestä tuli jo varsin nuorena pappi.

Osa Pataran entistä pääkatua. Näillä kivillä on Nikolaoskin
 käppäillyt. Wikimedia Commons.

Hänen kerrotaan olleen ahkera paastoaja ja rukoilija, mutta erityisesti kertomuksissa korostuu hänen halunsa hyväntekeväisyyteen ja omastaan antamiseen. Kun hän vanhempiensa kuoltua sai näiltä ison perinnön hänen kerrotaan jakaneen sen pois köyhille ja muille apua tarvitseville. Hän oli omasta mielestään ainoastaan köyhille kuuluvan omaisuuden hoitajana, joka kuitenkin yritti pitää hyvät tekonsa salassa.

Tunnetuin häneen liitetty kertomus, jolla on suuri historiallinen merkitys riippumatta siitä onko tarina totta vai ei on kertomus kolmesta neidosta, joiden isä oli joutunut niin suuriin velkoihin. Hän ei kyennyt naittamaan tyttäriään, sillä hänellä ei ollut rahoja näiden myötäjäisiin. Näytti siltä, että rahapulan takia tyttärien pitäisi turvautua itsensä myymiseen. Nikolaos kuuli asiasta ja päätti toimia. Yön pimeydessä hän hiipi paikalle ja heitti perheen ikkunasta kolme pussia. Joissain versioissa ne heitettiin savupiipusta, mutta sellaista tuskin talossa olisi tuohon aikaan ja tuolla seudulla ollut. Eräässä versiossa yksi säkeistä lensi lattialle, yksi kenkään ja yksi tulisijan äärellä kuivuvaan sukkaan. Nokkelimmat alkavat näistä yksityiskohdista jo aavistaa, mihin tällaiset tarinat ovat antaneet aineksia... No, perheen taloustilanne oli pelastettu ja tyttäret pääsisivät naimisiin, mutta anonymiteetti ei säilynyt, sillä perheen isä tunnisti pois painelevan Nikolaoksen.

1300-luvun italialainen versio 
Nikolaoksen rahalahjojen jaosta. 
Tässäkin muuten lahjojen tuojan 
vaatetus on punainen, mistä voi tulla
mieleen jotakin... Wikimedia 
Commons.

Monenlaisia muitakin ihmeitä Nikolaokseen liitetään, mutta yritän pitää tämän tekstin tiiviinä. Halukkaat löytävät niitä kyllä luettavakseen. Kerrotaan, että enkeli olisi kehottanut valitsemaan hänet Myran piispaksi, kun tätä oltiin valitsemassa. Ainakin kansan kerrotaan iloinneen valinnasta.

Harhaoppisten läpsijä - vai oliko sittenkään?

Keisarit Diocletianus ja Maximianus järjestivät viimeisen suuren kristittyihin kohdistuneen vainon Rooman valtakunnassa. Lähteestä riippuen Nikolaos oli tuona aikana joko maanpaossa tai vankeudessa, mutta joka tapauksessa keisari Konstantinus Suuren tehtyä kristinuskosta laillisen saattoi Nikolaoskin palata tehtäviinsä Myraan.

Nykyaikana internetin meemikulttuuri on ilakoinut erityisesti Nikolaoksen väitetyllä osallistumisella Nikean kirkolliskokoukseen vuonna 325, missä aleksandrialainen presbyteeri Areios väitti Jeesuksen olevan luotu olento, eikä siis samaa olemusta kuin Isä Jumala. Hän siis kiisti Jeesuksen jumaluuden. Areioksen puhuessa väitetään Nikolaoksen menettäneen malttinsa kuunnellessaan moista jumalanpilkkaa ja läimäisseen Areiosta. Tämän vuoksi Nikolaos olisi vangittu ja häneltä olisi riistetty hänen piispalliset tunnuksensa, mutta yöllä vankilassa koetun ilmestyksen yhteydessä kahleet olisivat kirvonneet ja hän olisi saanut uudet piispalliset tunnukset vastattuaan ensin Jeesuksen kysymykseen siitä, miksi oli joutunut vankeuteen: "Rakkaudestani sinuun". Tämä ihme sitten olisi tehnyt niin suuren vaikutuksen keisariin ja kirkolliskokoukseen, että Areioksen kanta hylättiin ja Nikolaos sai piispanvirkansa takaisin.

Tässä keskiaikaisessa kreikkalaisessa maalauksessa 
Nikolaos antaa Areiokselle tällin. Vaikka ajatus hykerryttääkin
monia hyväntahtoisen lahjojenjakajan menettäessä malttinsa 
ei tätä kohtaamista luultavasti koskaan tapahtunut. 
Wikimedia Commons.

Juttu on tosiaan levinnyt varsinkin kristillisissä meemeissä ja nettisarjakuvissa, mutta sen todenmukaisuus on kyseenalainen. Nikolaosta ei näet löydy niistä luetteloista, jotka ovat listanneet kokoukseen osallistuneet piispat. Vasta satoja vuosia myöhemmin hänestä kirjoitetut elämäkerrat liittävät hänet kokoukseen. Toki Myra ei ole hirveän kaukana Nikeasta, joten ei olisi ihmeellistä vaikka hän olisikin ollut paikalla, mutta jos hänen roolinsa olisi ollut lähelläkään niin suurta kuin mitä tarina antaa ymmärtää, olisi luullut nimen löytäneen tiensä luetteloihinkin...Sitä paitsi, ensimmäinen maininta läimäisystä on ilmeisesti vasta 1300-luvulta, ja siinäkin Nikolaos läimäisee erästä areiolaista eli Areioksen kannattajaa. Tämähän oli aivan liian laimeaa, joten parin vuosisadan päästä iskua ottamaan laitettiin itse Areios.

Nikolaoksen hauta Myrassa, nykyisessä Demressä. 
Haudalle on unohtanut asentaa "Olemme muuttaneet" 
-kyltti, sillä Nikolaosta ei täältä enää löydä.
Wikimedia Commons.

Nikolaos ei siis ilmeisesti ollut mätkimässä kerettiläisiä, ja ehkä parempi niin. Areios joka tapauksessa kokouksessa torjuttiin. Nikolaos itse kuoli 6. joulukuuta 343 ja hänet haudattiin Myraan, jonne kohosi kirkko hänen kunniakseen. Myöhemmin Myra siirtyi muslimien alaisuuteen, ja moni harmitteli sitä, että tuolloin jo laajemmin arvostetun pyhän hauta oli vääräuskoisten hallussa. Niinpä vuonna 1087 joukko italialaisia purjehti seudulle kauppiaita esittäen, etsivät Nikolaoksen haudan ja veivät luut mukanaan Italian Bariin, jossa ne haudattiin uudelleen. Tällä siirrolla on oma juhlapäivänsä 9. toukokuuta ja väitetään Nikolaoksen jäännösten vuodattavan mirhaa, jota kutsutaan nimellä Manna di San Nicola. Ruumiille on tehty myös tieteellisiä tutkimuksia, joiden mukaan Nikolaos olisi ollut noin 1,5 metriä pitkä, eli hieman sen ajan keskiarvoa lyhyempi, ja että hänen nenänsä oli murtunut. Jollei siis Nikolaos läimäyttänytkään Areiosta oli hän ainakin itse saanut joskus nenälleen.

Nikolaoksen maallisten jäännösten nykyinen leposija 
Italian Barissa. Verrattuna edelliseen käytössä olo 
on ilmeinen, sisustus on näet aivan eri luokkaa.
Wikimedia Commons.

Lahjojen jakajaksi ja joulupukin esikuvaksi

Nikolaoksen perinteen eräs jatkajista, 
Mikulás jakamassa lahjoja 1860-luvun 
Unkarissa. Wikimedia Commons.

Mutta niin, miten on  sen Nikolaoksen myöhemmän vaikutuksen laita? No, ortodoksinen ja katolinen kirkko kunnioittavat häntä lukuisten asioiden suojelijana, mutta edellä kerrottu legenda rahalahjojen tuonnista on vaikuttanut erityisen laajasti. Niinpä 6. joulukuuta esimerkiksi Belgiassa, Itävallassa, Saksassa ja Ranskassa lapset voivat saada erityisiä herkkuja, Unkarissa ja lähistön slaavilaisissa maissa Mikulás tuo lasten asettamiin lahjasukkiin tai kenkiin makeisia ja leivonnaisia sekä pieniä lahjoja ja Espanjassa Nikolaos tuo lahjojaan isoille ja pienille.

Alankomaissa Sinterklaas on 
iso juttu. Tämä kuva on vuodelta 2009.
Wikimedia Commons.

Ehkä tunnetuin on Alankomaiden Sinterklaas, joka saapuu veneellään lahjoja tuomaan. Yhdysvalloissa tästä muodostui sitten Santa Claus, joka uudessa amerikkalaisessa maallistuneessa muodossaan lähti maailmanvalloitukselle, nyt joulun sankarina. Täällä pohjoismaissa se sulautui aiempiin perinteisiin niin, että joulupukki muuttui pukinhahmoisesta pelottavasta ilmestyksestä hyväntahtoiseksi, punanuttuiseksi parrakkaaksi ukoksi, joka liitettiin samalla vanhaan pohjoismaiseen tonttuperinteeseen, joka oli antanut aineksia uudelle perinteelle jo rapakon takana. Jonkinlaista yhteensulautumista perinteissä oli ollut jo aiemmin, joissain maissa pukinhahmoinen kammotus kulki Nikolaoksen toverina, mutta vähitellen on amerikkalainen kuvasto yhdenmukaistanut perinnettä joulun osalta ympäri maailman.

Varsinainen joulupukkiperinne olisi ihan oman tarinansa 
väärti, mutta niin vain tämä ruotsalaisenkin kuvan keskellä 
oleva sarvipäinen pukkihahmo on kokenut sittemmin melkoisen 
muodonmuutoksen. Wikimedia Commons.

Niinpä saamme tavallaan kiittää nykymuotoisesta joulupukista piispa Nikolaosta. Eikä se hassumpaa olekaan, sopiihan siihen häneen liittyvän legendan auttamisen ja antamisen ilo ja pyrkimys olla ottamatta kunniaa lahjan antamisesta itselleen. Muistapa siis tänä itsenäisyyspäivänä ja jouluna lämpimin ajatuksin myös Myran muinaista piispaa.

"Ollaanhan täällä Kristuksen jumaluuden 
tunnustajia... ei kun siis... onkos täällä kilttejä 
lapsia?" Wikimedia Commons.

Lähteet:

Anna Dunér & Andréa Räder: Pyhät ja rohkeat. Katekeettinen keskus 2003.

Steven D. Greydanus: Let's Stop Celebrating St. Nicholas Punching Arius. National Catholic Register, 6.12.2016. https://www.ncregister.com/blog/let-s-stop-celebrating-st-nicholas-punching-arius

Elizabeth Hallam: Pyhiä miehiä ja naisia. Karisto 1996.

Petja Pyykkönen: Nikolaos Ihmeidentekijä. Ortodoksi.net. https://www.ortodoksi.net/index.php/Nikolaos_Ihmeidentekij%C3%A4

Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä 6. joulukuuta. Suomen ortodoksinen kirkko, 4.12.2020. https://ort.fi/uutishuone/2020-12-04/pyha-nikolaos-ihmeidentekija-6-joulukuuta

Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä, Myrran piispa. Suomen ortodoksinen kirkko. https://ort.fi/pyha-nikolaos-ihmeidentekija-myrran-piispa