GUSTAF (KUSTAA) STENMAN (1754-1809)
Suomen hengellisessä historiasta löytyy monenlaista väkeä. Nyt tutustumme mieheen, joka ei kuulu heistä tunnetuimpiin eikä omana aikanaankaan varmaan ollut tiedetty kotiseutunsa ulkopuolella, mutta hänen elämäntyönsä muistomerkkeinä seisoo edelleen yksi kokonainen puukirkko ja kahdestakin laulukirjasta löytyy tämän myllärin ja rakennusmestarin sanoituksia. Mennään siis Pirkanmaalle, Kangasalan ja Suoniemen seuduille yli 200 vuoden taakse.
 |
| Tämä Suoniemen kirkko liittyy hyvin vahvasti tässä kirjoituksessa kuvattuun henkilöön. Wikimedia Commons, Harri Hedman. |
Syntyi kesäkuussa Kangasalla
Gustaf Stenman, josta käytetään myös nimimuotoa Kustaa (joka varmaan olikin hänen oikea kutsumanimensä) syntyi vuonna 8. kesäkuuta 1754 Kangasalla. Aluksi hän työskenteli muurarina, puuseppänä sekä rakennusmestarina. Kangasalla mainitaan thänen siellä asuessaan olleen vilkasta uskonnollista elämää. Ihmiset kävivät ahkerasti kirkossa, minkä lisäksi kokoonnuttiin myös seuroihin veisaamaan, rukoilemaan ja Jumalan sanaa tutkimaan. Tässä joukossa myös Stenman viihtyi. Naapurissa Orivedellä 1770-luvulla vaikuttaneesta herätyksestä olen jo aiemmin kirjoittanut ( https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/06/naissaarnaajia-ja-villia-hurmosta.html ), ja sen mainitaan vaikuttaneen myös Kangasalla, itse asiassa Oriveden herätyksen alulle saattaja "Kääkyn Maija" oli käynyt siellä seuroissa ennen oman toimintansa aloittamista, eli oikeastaan Kangasala oli tuonkin herätyksen syntysijoja. Ainakin minulle on tuntematonta se, oliko Stenmanilla mitään yhteyksiä Oriveden puolella suorastaan hurmokselliseksi yltyneeseen herätykseen, vai kulkiko hän ja Kangasalan herännyt kansa tasaisempia latuja.
 |
| Stenman oli kotoisin Kangasalasta. Wikimedia Commons. |
Stenmanin mainitaan olleen rakennusmestarin hommissa myös Kangasalan kirkossa, mutta kirkko valmistui 1767, ja 13-vuotias on vähän nuori rakennusmestariksi... Kellotorni kirkon yhteyteen valmistui kuitenkin vasta 1776, ja sen kaaduttua 1782 alettiin uutta suunnitella 1785. Rakentamaan päästiin vasta 1799 ja valmista tuli syksyllä 1800, jolloin Stenman oli jo useamman vuotta asunut muualla. Oliko hän sitten ollut tuolla kaatuneella tornilla rakennustöissä vai valmiissa kirkossa remonttihommissa, tiedä häntä.
 |
| Kangasalan kirkko valmistui vuonna 1767, mutta sen yhteydessä olevan kellotornin suhteen oli melkoisia mutkia matkassa. Stenmanin osuus asiaan on epäselvä. Wikimedia Commons. |
Ei takaisin vaan asumaan Siuroon
Vuonna 1795 hänestä tuli mylläri Siuronkosken varrella sijainneeseen myllyyn, Siuron torppaan Kuljun kartanon alueelle. Alue kuuluu nykyään Nokiaan, mutta tuolloin se oli Suoniemi -niminen Karkun kappeliseurakunta. Muutto oli ilmeisesti raskas, sillä hän laati muuton yhteydessä jäähyväisvirren, jossa hän hyvästeli paitsi Kangasalan "kirkon, kuorin ja sakastin, saarnatuolin ja alttarin" myös "uskovaiset armahat". Tuohon aikaan liikkuminen kun oli kovastikin työläämpää, joten ainakaan kovin usein ei enää samoissa seuroissa nähtäisi, kuka tietää olisiko uudella kotiseudulla edes samanhenkistä sakkia. Näitä uskonystäviään Stenman kehotti edelleen jatkamaan samassa uskossa:
Ett' uskovaisna saatamme
Päivämme viimein päättää
Ja synnillisen vaatteemme
Maailman korpeen jättää.
1795 Stenman muutti Kangasalta
Suoniemeen. Ainakin henkisesti
matka oli ilmeisesti hänelle pitkä,
kun kerran jäähyväisvirrenkin
rustasi. Wikimedia Commons.
Stenmanilla oli muutenkin taipumusta laulujen sanoittamiseen, ja häneltä tunnetaankin muutamia hengellisiä sanoituksia. Niistä suurimman kantovoiman sai Ah mi autuus ompi siellä valituilla taivaassa, joka pääsi vuoden 1886 virsikirjaan numerolla 528 ja lisäksi Siionin virret -laulukokoelmaan, jossa se on edelleen, numerolla 246, muodossa Autuus ja riemu on kaikilla meillä. Lisäksi se on rukoilevaisten laulukokoelmassa Halullisten sielujen hengelliset laulut numerolla 102: O autuus suuri kuin taivaassa lienee. Arkkivirtenä vuonna 1801 ilmestynyt Voi katumatoin maailma ei ollut turha kipale sekään, sillä siitä otettiin painos Oulussa vielä vuonna 1875 ja se vaikuttaisi olevan myös Halullisten sielujen hengellisissä lauluissa numerolla 46, nimellä Voi katumatointa maailmaa, syntisten suurta joukkoo. Näitä lauluja on kiinnostavaa hieman vilkaista tarkemmin, tarjoavathan ne ikkunan 200 vuotta sitten eläneen kansanmiehen hengelliseen maisemaan. Turvaudun tässä Halullisten sielujen hengellisten laulujen v. 1899 painokseen.
Murheellisen laulun Stenman
Jälkimmäisestä veisusta näkyy hyvin Stenmanin oma uskonvakaumus. Oikeat uskovat ovat pieni joukko, ja vaikka monet kävisivätkin tavan vuoksi kirkossa ei sydämestä löydy uskoa eikä halua luopua synneistään:
Näin onnettomat viettävät
Ne kalliimmat autuuden päivät,
Aina synnin mittaa täyttävät,
Vaikk' tavan vuoksi kirkossa käyvät,
Siellä huutaa Herraa huulilla,
Kuuntelee saarnaa korvilla,
Mutt' sydän viel' synnissä kiehuu.
Siuronkoskea nykytilassaan vuonna 2014. Sen
varrella sijaitsi aikanaan Stenmanin mylly.
Wikimedia Commons.
Stenman näyttää erityisesti harmittelevan ja ihmettelevän sitä, että vaikka Suomessa on sananjulistusta tarjolla runsaastikin, ei se näytä ihmisten sydämiä suuressa mittakaavassa muuttavan:
Voi kuitenkin aikoja viimeisii,
Voi kristityitten maata,
Voi Suomen saaren asuvii,
On pahemmat pakanoita,
Keskellä sananvalkeutt'
Evankeliumin kirkkautt',
Synnin synkeydess' maataan.
Laulunsa lopulla hän toivoo Jeesuksen vahvistavan "Sun lastes piskuista laumaa, Joita maailma vihaa ja ahdistaa, Sun veres armo meill' lainaa." Mutta ei hän muista pelkästään omiaan, vaan hän anoo vielä Jeesusta herättämään mahdollisimman monta epäuskoista nykyisestä tilastaan, tuntemaan tilansa, uskomaan Jeesukseen ja "Viimein sitte taivaaseen saata."
Kirkonrakentaja ja ilolaulun laulaja
Stenman pääsi myös Suoniemessä myllärintoimensa ohella toteuttamaan aiempaa osaamistaan rakennusmestarina, sillä hän johti vuonna 1803 valmistuneen Suoniemen kirkon rakennustöitä. Ilmeisesti siis Kangasalan tornin kaatuminen ei ollut hänen syytään, tai sitten virheistä oli opittu ja kokemus karttunut. Ainakin Suoniemen kirkko seisoo yhä paikallansa, eli se ainakin rakennettiin kunnolla.
 |
| Jos laulut olivat Stenmanin henkinen testamentti, niin Suoniemen kirkosta muodostui varsin komea aineellinen muistomerkki. Wikimedia Commons. |
Stenman kuoli 5. kesäkuuta 1809 jättäen jälkeensä ainakin vaimon ja nuoren tyttären. Aiemmin mainitussa laulussaan hän kuvaili sitä iloa, jota hän tulevalta elämältä odotti:
O autuus suuri kuin
taivaassa lienee
Kaikilla
ulosvalituill',
Eipä sitä aju ajatella
tienne,
Ei voi kieli puhua,
suu,
Siell' on kaikki
ihanaista,
Mitä silmillä
katsellaan,
Siellä saadaan ijäti
maistaa
Rakkautta Jumalan.
Tämänkin laulun lopussa on muuten toisesta laulusta tutut toivomukset uskovien kestävyydestä sekä yhä uusien ihmisten uskon löytämisestä. Pääpaino on laulussa kuitenkin Taivaan ihanuudessa:
Siellä mykät kerkiästi
kiittää,
Rammat ilosta
hyppelee,
Ei siell' ennät mitään
pyytää,
Jota ei siellä
löytäne,
Täydellisyys on jo
tullut,
Pois on kaikki
vajavuus,
Vanha-Aadam on jo
kuollut,
Hautaan jäänyt turmelus.
Siuronkoskessa on virrannut paljon vettä sitten Stenmanin päivien. Suoniemestä on tullut Nokiaa ja Siurosta kasvanut taajama. Stenmanin laulu on pudonnut pois virsikirjasta, mutta rukoilevaisten ja heränneitten laulukokoelmissa se vielä sinnittelee, rukoilevaisten opuksessa yhdessä toisen Stenmanin hengentuotteen kanssa. Yksi yli 200 vuotta paikallaan seissyt kirkko ja kaksi edelleen käytössä olevaa laulusanoitusta, siinä varsin komea saavutus Kangasalan pojalta.
Lähteet:
Autuus ja riemu on kaikilla meillä. Herättäjä-yhdistys. https://www.h-y.fi/siionit/autuus-ja-riemu-on-kaikilla-meilla.html
K. Hallio: Siuron mylläri Gustaf Stenman. Aamulehti nro 167/1924. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1376965?page=3
K. Hallio: Pitkämatkaiset ystävykset. Kirkko ja kansa: kristillinen aikakauslehti nro 5/1925. https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/984652?page=16
Halullisten sielujen hengelliset laulut. 1899.
Yrjö Hormia: Halullisia sieluja ja hengellisiä isiä. (Rukoilevaiskansan oppia ja opettajia). 1959.
Kangasalan kirkko: 250-vuotias kivikirkko. Kangasalan seurakunta. https://www.kangasalanseurakunta.fi/kirkot-ja-tilat/kirkot-ja-kappelit/kangasalan-kirkko/kangasalan-kirkon-historiaa
Mielenkiintoinen tutkielma. Länsi-Suomi nro 1B/1918. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1263643?page=1
Suomen historiallisia kirkkoja. Nokia, Suoniemen kirkko. http://www2.siba.fi/cgi-bin/shubin/haku7.cgi?urku=190303108&vuosiluku1=1900&vuosiluku2=1916&paikka=&mkunta=&rakentaja=&akmaara=&koneisto=pne&ryhma=
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti