Kiirastorstai

 Kiirastorstai on päivä, jolloin muistellaan erityisesti Jeesuksen viimeistä ateriaa opetuslastensa kanssa ja ehtoollisen asettamista. Päivä on ainakin Norjassa ja Tanskassa virallinen pyhäpäivä, mitä se oli Suomessakin vuoteen 1774 asti. Sen jälkeenkin se säilyi hiljaisena puolipyhänä iltajumalanpalveluksineen ja työrajoitteineen. Tehdään nyt pieni katsaus päivän sisältöön sen nimien ja perinteiden kautta.

Puhtaat oksat

Sana 'kiira' päivän nimessä herättää usein ihmetystä. Sanan arvellaan juontavan muinaisruotsista sanasta, joka on nykyruotsissa skär, 'puhdas'. Päivän nimi on esimerkiksi muinaisnorjaksi ollut skiraÞorsdagr, mikä on tarkoittanut "puhdistustorstaita", jolloin pääsiäispaastoa viettäneet puhdistettiin synneistään. Vanhakirkollinen tapa oli antaa tuona päivänä synninpäästö niille synnintekijöille, joille oli määrätty katumusharjoituksia ja jotka olivat ne suorittaneet. Päivän latinankielinen nimitys dies viridium, 'vihreiden oksien päivä', viittaakin siihen, kuinka katujat otetaan puhtaina vihreinä oksina (virides) takaisin Kristus-viinipuun eli seurakunnan yhteyteen. Saksassa päivän nimi onkin Gründonnerstag, 'vihreä torstai'.

Kuva oksista ja niiden palauttamisesta takaisin puuhun nousee apostoli Paavalin Roomalaiskirjeen 11. luvusta:

"Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa. Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää! Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan. Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois. Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon. Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa." (Room. 11:17-24)

Puhtaat jalat

Englannin kielen Maundy Thursday viittaa puolestaan juurikin puhtauteen, nimittäin Jeesuksen suorittamaan opetuslastensa jalkojen pesuun. Osa protestanttisista kirkoista harjoittaa jalkojen pesua, esimerkiksi monet adventistit neljästi vuodessa ehtoollisenvieton yhteydessä, mutta esimerkiksi katolisessa, ortodoksisessa, koptilaisessa ja syyrialais-ortodoksisessa kirkossa tapa liittyy juuri kiirastorstaihin. Myös anglikaanisissa ja luterilaisissa kirkoissa on paikoin elvytetty kyseistä tapaa.

Ortodokseilla, jotka kutsuvat tätä päivää suureksi torstaiksi on Suomessa tapana, että piispa pesee yhdessä hiippakuntansa seurakunnista ehtoollisjumalanpalveluksen eli liturgian jälkeen kahdentoista papin jalat, kuten Jeesus pesi opetuslastensa jalat. Tapa on jatkunut Suomessa katkeamatta aina siitä asti, kun Suomeen muodostui vuonna 1896 oma ortodoksinen hiippakunta.

Katolisessa kirkossa jalkojen pesu voidaan haluttaessa suorittaa osana kiirastorstain messua jokaisessa seurakunnassa eikä ole välttämätöntä, että pestäviä henkilöitä on juuri 12.

Aikoinaan monet Euroopan kuninkaalliset ovat pesseet seremoniallisesti joko hovinsa jäsenten tai kerjäläisten jalkoja kiirastorstaina, mutta tämä tapa on hiipunut. Nykyään Englannin kuningas jakaa erityisiä kolikoita, Maundy money, yhtä monelle kuin hänellä on ikävuosia sekä miehille että naisille. Kunkin saamien yhden, kahden, kolmen ja neljän pencen kolikoiden yhteisarvo on siis monarkin ikä penceinä, mutta keräilyarvo tekee niistä arvokkaampia.

Puhdas koti

Luterilaisella puolella kiirastorstaista on muodostunut yksi suosituimpia kirkossakäyntipäiviä, onhan ehtoollisen asettamisen muistopäivä oiva syy viettää ehtoollista. Jumalanpalveluksen päätteeksi alttari voidaan riisua ja pukea se mustiin pitkäperjantaihin siirtymisen symbolina seurakunnan laulaessa virttä 77, Käy yrttitarhasta polku valojen vähitellen sammuessa.

Suomalaisessa kansanperinteessä tämä on muuten ollut monin paikoin siivouspäivä, jolloin on ajettu 'kiira' metsään. Paikoin on vedetty palavaa terva-astiaa kelkassa ja hoettu "Kitis kiira metsään, tulta suuhun, savua sieraimiin, seipäällä selkään, lapiolla lautaselle". Pohjois-Savossa on kiiraa ajettaessa juostu talon tai navetan ympäri lehmänkello kaulassa. Usein tapa sai lastenleikin muodon. Pielavedellä tapaa on selitetty pahojen henkien poisajamisena.

Ilmeisesti kansan parissa on säilynyt muistissa kiirastorstaihin liittyvät puhdistusmenot ja päivän pyhä luonne, vaikka se menettikin pyhäpäivän aseman ja kiira-sanan merkitys hämärtyi. Niinpä kiira muuttui persoonaksi, joka puhdistettiin pois. Kustaa Vilkuna on pohtinut oliko palavaa sisältöä kuljettaneen kelkan taustalla katolisen ajan suitsutusastian savu.

Ortodoksisessa Karjalassa kiirastorstaina pestiin ja siistittiinkin joka nurkka sekä poistettiin käytöstä risaiset ja likaiset vaatteet. Näin puhdistauduttiin ihan konkreettisesti. Luterilaisessa Hämeessä puolestaan päivä oli siivouspäivän lisäksi kynsien ja tukan leikkuupäivä.

 Muita töitä ja askareita kuitenkin välteltiin, olihan päivä pyhä. Ei sopinut kehrätä eikä jauhaa, ei oikein leipoakaan. Saunoakaan ei kovin myöhään sopinut. Erikoinen on ollut keskipohjalainen häntätorstai, sillä siellä on kiirastorstaina leikattu lehmien liian pitkät häntäjouhet ja keitetty häntäpuuro parhaista ohraryyneistä, jouhia ei siis laitettu puuroon.

Ehtoollisen juhla

Ennen kaikkea kiirastorstai on tietysti ensimmäisen ehtoollisen muistojuhla, tai Herran pyhän ehtoollisen taikka eukaristian. Ehtoollinen sananahan tarkoittaa ehtooruokaa eli ilta-ateriaa, mutta on vakiintunut meillä miltei yksinomaan kirkolliseen käyttöön. Ehtoollisesta voisi kirjoittaa paljonkin, mutta pitääkseni tekstini lyhyenä päätän näihin Efraim Syyrialaisen säkeisiin 300-luvulta:

Siunattu olet sinä, oi yläsali,

piskuinen kaiken luomakunnan rinnalla,

mutta se mitä sinussa tapahtui

täyttää nyt kaiken luomakunnan,

ja luomakunta käy pieneksi sen rinnalla.

Siunattu on sinun asuntosi,

sillä siinä murrettiin leipä

siunatusta viljalyhteestä,

sinussa poljettiin Mariasta tullut rypäleterttu

pelastuksen maljaksi.

Siunattu olet sinä, oi yläsali!

Kukaan ei ole nähnyt eikä koskaan näe sitä, mitä sinä katsoit:

Herramme tuloa alttariksi ja papiksi,

leiväksi ja pelastuksen maljaksi.

Itsessään Hän täytti kaikki nämä roolit,

mihin kukaan muu ei ole pystynyt.

Kokonainen uhrilahja ja karitsa, uhri ja uhraaja,

pappi ja kuolemaan tarkoitettu.

Efraim Syyrialainen (n. 306-373): Pääsiäishymnit 3:9–10

Lähteitä:

Suuri torstai. Helsingin ortodoksinen seurakunta: Suuri torstai — Helsingin ortodoksinen seurakunta (hos.fi)

Kiirastorstai. Kirkkovuosikalenteri:  https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kirkkovuosipaiva/kiirastorstai/

Opetuksia Suurena torstaina. Ortodoksi.net: https://www.ortodoksi.net/index.php/Opetuksia_Suurena_torstaina

Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto (1985)