Lähestyvän Saamelaisten kansallispäivän (6.2.) johdosta ajattelin jakaa pienen kuvauksen Utsjoen saamelaisten jumalanpalveluksesta vuoden 1821 alusta. Siitä on näet silloinen Utsjoen ja Inarin kirkkoherra Jakob Fellman (1795-1875) kirjoittanut kuvauksen. Hän oli astunut virkaan 1820 ja toimi siinä aina vuoteen 1831, jolloin joutui siitä terveyssyistä luopumaan. Kuvattava jumalanpalvelus sekä siellä mukana ollut vanha kirkonisäntä vaikuttivat voimakkaasti myös siihen, miten Fellman suhtautui saamelaisiin ja saamen kieleen. Mainittakoon, että tekstissä esiintyvät saamenkieliset lainaukset ovat Fellmanin teoksesta eivätkä vastaa välttämättä nykyistä kirjoitusasua. Olen pääosin korvannut lähdeteoksen 'lappalainen' -sanan nykyään parempana pidetyllä 'saamelainen' -sanalla.
 |
| Saamelaisia on aiemmin elänyt paljon etelämpänäkin, mutta nykyään Suomen saamelaisalueen muodostavat kartassa näkyvät seudut. Muuttoliikkeen vuoksi saamelaisia asuu kuitenkin runsain määrin myös muualla Suomessa. Wikimedia Commons. |
Papin ja saamelaispatriarkan kohtaaminen
Utsjoen saamelaisten liikkuvan elämäntavan vuoksi heidän pappinsa vietti välillä suoranaista erakon elämää. Syyskuussa 1820 saamelaisten ollessa vielä Jäämeren rannoilla Fellman kirjoittaa, ettei nähnyt kolmeen viikkoon yhtään ihmistä palattuaan Inarista. Inarilaisilla oli vain vähän poroja ja he asuivat paikallaan useimmiten puusts valmistetuissa mökeissä, kun taas utsjokelaisista poropaimentolaiset muuttelivat laumojensa mukana ja kalastajat harjoittivat kesäisin tointaan Jäämeren rannoilla. Osin kai liikkuvasta elämäntavasta johtui, että utsjokelaisten lukutaito ja suomen taito oli inarilaisia heikompaa. Silti nämä kävivät hyvin jumalanpalveluksissa, siis silloin kun olivat kirkon lähettyvillä.
 |
| Saamelainen poroineen Topeliuksen Maamme -kirjassa 1876. Wikimedia Commons. |
Näin oli laita uudenvuodenpäivänä 1821, kun Fellman hyväntuulisena heräsi ottamaan rukouksella vastaan alkaneen vuoden. Pian hänen seuraansa liittyi vanha kirkonisäntä Samuel (Fellmanilla Samuli) Matinpoika Laiti siunauksen toivotuksineen. Laiti nautti yleistä kunnioitusta, jo pelkän ulkomuotonsakin vuoksi. Nyt hän oli laittautunut juhlapyhän kunniaksi niin, että pitkä parta oli leikattu, yllä oli uusi pitkä peurannahkainen turkki ja kalju pää oli peitetty peruukilla, jonka hän oli saanut 1781 lahjaksi rippi-isältään kirkkoherra Högmanilta. Fellman mainitsee, että saamelaiset kutsuivat Laitia nimellä Matti Samuli, saamelaisessa perinteessä kun voidaan henkilön nimen eteen laittaa esivanhempien nimiä hänen sukuaan määrittämään.
Tämä saamelainen patriarkka puhutteli Fellmania: "Olette kuudes kirkkoherra, jota palvelen. Minun ikäisenäni voi sanoa kuten patriarkka Jaakop sanoi Faraolle: "Vähä ja paha on minun elämäni aika, eikä se ulotu minun isäini kulkemisen aikaan." Siunaan teitä niinkuin Jaakop siunasi Faraota. Minä kallistun jo hautaan ja vuosien ja vaivain väsyttämänä haluan lepoon. Suokoon Jumala, ettei minun tarvitsisi nähdä teidän seuraajaanne kirkkoherran virassa, ja että te, kun olen vaeltajasauvani jättänyt, saisitte heittää multaa vanhuksen ruumiille ja lukea hänelle viimeisen siunauksen." Varsin patriarkallista ja vaikuttavaa puhetta, joka Fellmanin mukaan jatkui edelleen runsain raanatunkausein ja kuvauksin.
 |
| Tenojoki virtaa mahtavana Utsjoella. Vastarannalla näkyy Norja. Wikimedia Commons. |
Fellman kertoo Laitista enemmänkin. Tämä oli jo iäkäs, syntynyt 1751 ja vaimonsa 1754. Hän oli kuulunut kuuden saamelaispojan joukkoon, joita heidän nuoruudessaan käytettiin silloisen Utsjoen pastorin luona koulussa kruunun kustannuksella, jotta heistä saataisiin katekeettoja Lappiin. Tässä toimessa hän olikin yli 30 vuotta, mutta luopui siitä sitten, koska ei enää pakkasen tähden kestänyt talvista oleskelua tunturilappalaisten majoissa. Fellmanin mukaan Laiti oli paljon kärsinyt mies, raskaimpana iskuna kahden lapsen menetys 1799. Laiti oli tuolloin perheineen seuraamassa porosaamelaisia opettaen näiden lapsia. Tenojoen patoutuneet jäät aiheuttivat äkkinäisen tulvan, joka pyyhki mukanaan hänen vasta rakennetun mökkinsä ja siellä olleet lapset, jotka hukkuivat.
Fellmania tuli tapaamaan myös muita, kuten naapurin leskivaimo Ella Helander sekä lukkari Juuso Pietarinpoika, myöskin iäkäs ja arvossa pidetty mies, joka halusi toivottaa paitsi hyvää alkanutta vuotta myös ilmoittaa lapsenkasteen toimitettavaksi, mikä myös heti suoritettiinkin.Yhä useampia tuli papin luokse, myös monta Norjan puolen saamelaista, jotka kaikki tahtoivat paapa puorastet eli tervehtiä pappia.
Äidinkielisen sanan voima
Kymmenen aikaan aamulla soitettiin uudelleen kirkonkelloja. Se oli väelle lähtömerkkinä kirkkoon tulolle. Fellman kuvailee, kuinka väki kulki kirkolle järjestyksessä sekä hitaasti ja vaivalloisesti kahlaten syvässä lumessa. Väkeä oli koolla runsaasti, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. Äidit kantoivat pieniä lapsiaan komsioissa, tai Fellmanin sanoin lappalaiskehdoissa. Kansa pysähtyi kirkkoon astuessaan sakaristoon, sillä siellä lukkari piti vanhan tavan mukaisesti rukouksen jumalanpalvelukseen valmistautumiseksi saamen kielellä. Fellman huomasi tämän aiheuttavan kirkkokansassa syvää hartautta.
 |
| Tässä 1824 julkaistun Edward Daniel Clarken kirjan "Travels in various countries of Europe, Asia and Africa" kuvassa saamelaisnainen pitää sylissään komsiota ja siinä makaavaa lasta. Wikimedia Commons. |
Sitten väki astui sisälle kirkkoon ja asettui paikoilleen. Fellman astui alttarille ja jumalanpalvelus saattoi alkaa. Muuallakin muistelmissaan hän mainitsi, ettei pitänyt utsjokelaisten virrenveisuuta niin hyvänä kuin inarilaisten, ja nytkin hän kirjoitti: "Laulussa epämieluiset ja terävät äänet häiritsivät nuottia, ja lappalais-murrevivahdukset suomalaisissa sanoissa vaivasivat korvaa, vaikka lukkari kyllä harjaantuneella äänellä ja puhtaalla suomenkielellä suoritti tehtävänsä." Niin, veisuu tapahtui siis suomeksi, joka ei ollut valtaosalle äidinkieli eikä edes päivittäinen käyttökieli. Voi olla, ettei moni edes ymmärtänyt niiden laulujen sanoja, joita lauloi, joten ihmekös tuo jos he lauloivat niitä hieman pieleen.
Laiti tunsi kansansa, ja hän olikin pyytänyt Fellmanilta etukäteen, että saisi tulkata saarnan saameksi, millä tavoin oli menetelty joskus aiempienkin pappien aikana. Fellman nousi saarnatuoliin ja Laiti asettui ensimmäisen rivin penkin korvalle käytävän viereen. Fellmanin lukiessa saarnarukousta tuo vanhus seisoi liikkumatta silmät kiinnitettynä pastoriin. Fellman aloitti saarnansa sanoilla: "Katso, nyt on otollinen aika! Katso, nyt on autuuden päivä." Heti perään Laiti lausui samat sanat miehekkäällä äänellään saamen kielellä: "Katsa, de tal lä tåkkolas aigge! de tal lä awdogas vuoda peivve!" Lause lauseelta Laiti käänsi Fellmanin saarnan, seuraten tarkalleen nousuja ja laskuja pastorin äänessä ja liikkeissä.
Koko kuulolla oleva seurakunta oli kyynelissä. Fellman itsekin käsitti, ettei se ollut niinkään hänen itsensä ansiota vaan sen, millaisella liikuttavalla lämmöllä Laiti vuodatti kääntämisellään "taivaalliset totuudet kuulijain sydämiin." Laitin patriarkaalista asemaa seurakunnan keskuudessa kuvasti Fellmanille sekin, kuinka Isä meidän -rukouksen alkaessa Laiti polvistui rukoukseen seurakuntaan päin kääntyneenä, jolloin koko kirkkokansa polvistui hänen kanssaan. Jumalanpalveluksen päätyttyä kirkkokansa poistui hitaasti riveissä, kuten oli tullutkin. Fellmanin palattua pappilaan kansa pysähtyi puoliympyrään talon portaitten eteen kiittäen sydämellisesti saarnasta ja erityisesti siitä, että Laiti oli saanut tulkita Jumalan sanaa heidän omalle kielelleen.
 |
| Kirkkotuvissa ja turvekammeissa saattoi väki majoittua kirkkomatkoillaan. Nykyinen kirkko on valmistunut vasta 1850-1853. Wikimedia Commons. |
Saamen kielen ja Laitin ihailijaksi
Jotkut Fellmanin edeltäjät olivat suhtautuneet kielteisesti saamen kieleen ja sen käyttämiseen, mutta Fellman näyttää viimeistään tuon jumalanpalveluksen jälkeen ymmärtäneen sen arvon. Hän opiskeli Laitin avustuksella saamea ja pystyi jo kolmantena virkavuotenaan saarnaamaan itse saameksi. Eikä harrastuneisuus kieleen jäänyt siihen, sillähän kirjoitti Utsjoella puhutulla saamen murteella aapisen, katekismuksen sekä käänsi osia Uudesta testamentista. Hän myös sai senaatin määräämään vuonna 1824, että Lappiin oli hankittava pappeja tai ainakin katekeettoja, jotka osasivat saamea ja että saamenkielisiä kirjoja oli painettava. Edellä mainittujen lisäksi Fellman painattikin Norjassa ilmestyneen saamenkielisen laulukirjan ja pienen kirkkokäsikirjan.
Laiti olikin Fellmanille varmasti hyvä opettaja, sillä hän oli verraten oppinut mies. Edellä jo ilmeni, kuinka hän saattoi puheessaan viljellä runsaasti raamatunlauseita. Omistiko hän koko Raamattua, joka oli siihen aikaan harvinaista ei ole tiedossani, mutta vuoden 1826 syyskuussa Fellman Laitin luona vieraillessaan tapasi tämän lukemasta erästä toista merkittävää opusta mättäällä turvekojunsa edustalla. Laitilla oli näet lukemisenaan Ericus Erici Sorolaisen postilla eli saarnakokoelma, alun perin julkaistu 1620-luvulla. Jo pelkästään sen myötä hänen sekä uskonnollinen tietämyksensä että kielellinen osaamisensa oli luultavasti hyvin korkealla tasolla.
 |
| Utsjoen kirkkotupia. Wikimedia Commons. |
Laitin Fellmaniin tekemää vaikutusta kuvaa se, miten hän on tallettanut tämänkin kohtaamisen. Aluksi vanhus ei edes huomannut pastoriaan, mutta tämän havaittuaan ilostui ja alkoi muistella entisiä leveämmän leivän päiviä, mutta myös sitä kauheaa tulvaa, joka vei hänen lapsensa. Nyt hän sanoi maalliset hyvät menetettyään omistavansa aarteen Taivaassa ja ikävöivänsä sinne. Sitten tämä itsekseen istuskellut vanhus puhui tavalla, joka jälleen todisti hänen raamatuntuntemustaan ja uskonvakaumustaan: "Kristus erosi usein ihmisten parista etsien yksinäisyyttä, ja silloin enkelit astuivat taivaasta häntä palvelemaan. Minäkin joskus tarvitsen yksinäisyyttä palvellakseni Jumalaa ja ylistääkseni hänen töitänsä taivaan ihanan laen alla, jossa hänen enkelinsä minua suojelevat ja hänen suuruutensa ilmenee tähdissä. Kaikesta, mikä minua ympäröitsee, huomaan Jumalan valoa ja suuruutta. Hiljaisesti miettien Jumalan sanaa opin tuntemaan kuinka Jumala rakasti maailmaa. Minulla ovat seuralaisina Mooses ja profeetat. Olen, niinkuin Paavalikin, nuoruudessani ollut suuri syntinen, ja olen vieläkin; mutta Jumalan armo on suuri. Mies-ijässä olen koettanut noudattaa apostolin esimerkkiä antautuen katumukseen ja sovinnollisuuteen, ja Jumala on kuullut rukoukseni. Hän on keventänyt sydäntäni ja rauhoittanut mieleni. Hän on lahjoittanut minulle lohdutuksen."
Näin puhui Laiti, ja Fellman ilmiselvästi ihaili tätä vanhaa katekeettaa. Laiti oli pohjoisen erämaan mies, joka tunsi luonnon ja kohtasi Jumalan erämaan yksinäisyydessä, mutta lukeneisuutensa vuoksi hän osasi liittää tämän muun muassa Kristuksen omaan esimerkkiin. Tunsi hän luonnon muutenkin, sillä hän osasi esimerkiksi määritellä ajan kuun ja tähtien aseman mukaan, missä Fellman sanoo usein hänen taitojaan koetelleensakin.
Kieli on selviytynyt, kaikesta huolimatta
Fellman joutui tosiaan terveyssyistä pois pohjoisesta 1831. Saamelaiskielten ja saamelaisten asema on sen jälkeen vaihdellut kovastikin, sillä moni viranomainen ei ole ymmärtänyt heidän kielensä ja kulttuurinsa arvoa. Onpa ollut lähellä saamelaiskielten häviäminenkin. Tällä hetkellä saamelaiskielten arvostus on ollut nousussa. Suurimmalle saamelaiskielelle, myös Utsjoella puhuttavalle pohjoissaamelle valmistui vuonna 2019 uusi raamatunkäännös ( https://raamattu.fi/se ) minkä lisäksi kielelle on olemassa myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkokäsikirja ( http://kirkkokasikirja.fi/psaam/evkirjapsaame.pdf ). Myös pääosin Inarissa puhuttavalle inarinsaamelle on valmistunut evankeliumikirja ( http://kirkkokasikirja.fi/isaam/inarievkirja.pdf ). Myös kolmannelle Suomessa puhuttavalle saamelaiskielelle, koltaksi, on Suomen ortodoksinen kirkko käännättänyt Johanneksen evankeliumin sekä jumalanpalvelustekstejä (koltat näet ovat pääosin ortodokseja).
Pitkä matka on siis kuljettu Fellmanin päivistä. Saamelaisten oikeus oman kielensä käyttämiseen ei ole enää samalla tavalla riippuvaista virkamiesten hyväntahtoisuudesta kuin joskus aiemmin. Lisäksi kun aiemmin Laiti opetti ja auttoi Fellmania, jotta tämä saattoi oppia saamea ja laatia sille kirjallisuutta niin yhä enemmän saamelaiset itse kehittävät ja tuottavat omaa kirjallista kulttuuriaan. Siinä mielessä heidän kansallis-kielellinen tulevaisuutensa näyttää valoisalta, vaikkakaan ei haasteettomalta.
 |
| Revontulet Utsjoen Nuorgamissa. Wikimedia Commons. |
Lähteet
Jaakko Fellman: Poimintoja muistiinpanoista Lapissa. Agathon Meurmanin toimittaman suomennoksen uusintapainos.1961.
Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiset suomalaiset. Kohtaamisia 1896-1953. 2012. https://www.veli-pekkalehtola.fi/UserFiles/files/saamelaiset_suomalaiset_final_screen.pdf
Ilkka Paatero: Saamenkielisen kirjallisuuden historiaa. https://jounikitti.fi/suomi/misc/paatero.html
E.A. Virtanen: Jaakko Fellman, lappalaisten pappi ja tunturimaan kävijä. Nuori Voima nro 1/1932. https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/936576?page=8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti