Annan päivä 9.12. sekä "suomalainen Anna" 15.12.

Kirjoittanut: Ossi Tammisto 

Annan päivä on Suomessa ollut merkittävä keskiajan juhlapyhä ja myös luterilaisessa Suomessa joulun aikaan liittyvä jouluaskareiden aikatauluttaja. Tosin erikoisesti se on sijainnut meillä välillä eri paikalla kuin nykyään huolimatta siitä, että kyseessä on ollut aivan yleinen kirkollinen juhlapyhä. Mutta tutustutaanpa ensin lyhyesti Annan henkilöön ja sitten vasta hänen juhlapäiväänsä.

Anna itse kolmantena

Päivän sankari on siis Anna, Neitsyt Marian äiti. Ahkerinkaan Raamatun tavaaja ei Annaa kuitenkaan sieltä löydä, vaikka selvää toki lienee, että täytyihän Marialla vanhemmat olla. 100-luvulle ajoitettu Jaakobin protoevankeliumi, joka ei siis kuulu Uuden testamentin kaanoniin, mainitsee Marian vanhemmiksi Annan ja Joakimin. Vaikka kirja jätettiin kaanonin ulkopuolelle ovat ortodoksinen ja katolinen kirkko hyväksyneet sen esittämistä tiedoista esimerkiksi juuri Marian vanhempien henkilöllisyyden. Kyseisen tekstin vaikutushistoria on muutenkin mielenkiintoinen, mutta jätämme sen sekä sen tietojen arvioinnin tällä kertaa sivuun.

Lyhyesti Annasta voidaan kertoa, että hänellä ja Joakimilla sanotaan olleen takanaan pitkä avioliitto ja he olivat hyvin hartaita juutalaisia. Joakimilla oli tapana viedä temppeliin runsaat uhrilahjat, mutta kerran hänet jätettiin ottamatta vastaan, koska hän ei ollut saanut hankittua vaimonsa kanssa lasta. Silloin Joakim vetäytyi 40 päivän ajaksi paastoamaan, jolloin enkeli ilmoitti hänelle tämän rukouksiin vastatun. Samanaikaisesti toinen enkeli ilmoitti Annalle, joka palvelijansa nöyryyttämänä oli lapsettomuuttaan surren paennut rukoilemaan puutarhaan, tulevasta lapsesta, joka siis oli Maria.

Annaa, Mariaa sekä Jeesus-lasta kuvaava veistos Turun linnasta Sturen kirkosta. 
Turun museokeskuksen Turun kaupungin taidekokoelma: Pyhä Anna; Pyhä Anna itse kolmantena | Turun museokeskus | Finna.fi

Ilmeisesti varhaisemmalla keskiajalla Annalla ei ollut mitään erityisen suurta roolia kirkollisessa elämässä, vaikka jo 550-luvulle Bysantin keisari Justinianus Suuri rakennutti hänen nimikkokirkkonsa Konstantinopoliin. Kuitenkin vasta keskiajan lopulla hänestä kehittyi katolilaisessa kristikunnassa hyvin suosittu pyhä. Laajalti käytetty kuvamalli on ollut veistos, jossa Anna istuu sylissään Maria, jonka sylissä on Jeesus-lapsi. Kuva-aihe on nimeltään "Anna itse kolmantena".

Suomalaisten poikkeava kalenteri

Suomessa hänet mainitaan ilmeisesti ensi kerran vuonna 1398, jolloin paavi Bonifatius IX lupasi niille, jotka Annan päivänä kävivät Hattulan kirkossa synninpäästön. Asiakirjasta ei käy ilmi, mikä vuoden päivä oli kyseessä. Tämä olisi sikäli kiinnostavaa, että kun Anna löytyy Turun hiippakunnan pyhimyskalenterista vuonna 1424 on hänellä siinä koko muusta kristikunnasta poikkeava muistopäivä 15.12. Vasta 1600-luvun loppupuolen kalenteriuudistuksessa se siirrettiin yleisvaltakunnallista kalenteria vastaavasti 9.12., käväisten vielä kerran suomenkielisessä almanakassa vuonna 1745 vanhalla 15.12. sijainnillaan.

Mielenkiintoista on, että 15.12. oli silloisen ajanlaskun mukaan vuoden lyhin päivä, vanha talvipäivän seisaus, millä oli ollut suomalaisille merkitystä jo esikristillisellä ajalla. Näyttääkin siltä, että suomalainen Anna oli tarkoituksella sijoitettu tälle jo esikristilliseltä ajalta tärkeälle juhlapäivälle. Näin ainakin omat lähdekirjani arvelevat.

Anna itse kolmantena -kuvaryhmä komeasti maalattuna Ulvilan pyhän 
Olavin kirkossa. Wikimedia Commons: File:Ulvila Church 2024 09.jpg - Wikimedia Commons

Marian kunnioituksen seurauksena myös hänen äitinsä oli arvostettu, ja erityisesti hänen esirukouksiaan saatettiin pyytää lapsionnen toivossa. Itäisemmässä Suomessa Annasta kehittyi Annikki, metsän emäntä, jonka uskottiin hallitsevan petoeläimiä ja siten saattoi sekä suojella näiltä karjaa sekä antaa runsaan saaliin sitä pyytävälle metsästäjälle. Tämä erikoinen erikoistuminen metsäneläimiin johtuu ilmeisesti siitä, että ortodokseilla Annan muistopäivä oli 9. syyskuuta, sopivasti metsästyskauden alussa. Niinpä idässä oli luontevaa kytkeä hänet näihin asioihin.

Annaa muistettiin tosiaan myös lännempänä, ja Turussa toimi Pyhän Annan kilta ja Turun tuomiokirkossa oli hänelle omistettu alttari, jota kyseinen kilta ylläpiti. Häntä esittäviä veistoksia ja maalauksia on säilynyt useissa kirkoissamme, yleensä teemaltaan "Anna itse kolmantena".

"On yötä yökötellä"

Ajankohtansa vuoksi Annaan liittyy erityisesti jouluperinteitä. Aikana, jolloin joulun tarjottavat oli tehtävä itse tuli viimeistään Annana aloittaa jouluoluiden paneminen, leipoa joululeivät sekä laittaa lipeäkala likoamaan. Pääosin emäntäväelle kuuluvia tehtäviä, mutta emäntähän se Annakin oli. Töysässä sanottiin "Annana oluet pannaan, juhlana joukolla juodaan".

Päivän perinteissä on muistettava, että kansalla oli vahvassa muistissa juuri Annan varhempi sijainti 15.12. ja perinteet kytkeytyvät juuri siihen. Tytärsaaressa puhuttiin "Leipä-Annasta, joka on yhdeksän yötä ennen joulua". Näin siis Leipä-Anna oli eri päivänä kuin kalenterin Annan päivä. Tuona yönä nukuttiin iltayö ja herättiin keskiyöllä leipomaan koristeelliset joululeivät, yön pituuden ansiosta kahdetkin. Yhteen jouluaamuna syötäväksi tarkoitettuun leipään tehtiin "joulusilmät" eli ihmisen kasvojen muoto. Käytiin myös yöllä naapureissa pyytämässä paistinkakkua, minkä antamisesta riippui tulevan vuoden leivän riittoisuus sekä kalansaalis.

Tämä keskiaikainen Anna itse kolmantena -veistos Tyrväältä on maalattu uudelleen 
ilmeisesti 1700-luvun jälkipuoliskolla, jolloin Annan päivä oli jo siirtynyt kalenterissa, 
muttei ihmisten mielissä. Suomen kansallismuseon Historialliset kokoelmat:
keskiaikainen puuveistos; veistos | Suomen kansallismuseo | Finna.fi

Vanhan sijainnin talvipäivänseisauksen kohdalla viittaavat useat Annan yön pituuteen viittaavat sanonnat: "Annin silmä on pitkäuninen", "Kyllä on yötä yökötellä annanpäivän aikana" (Teisko), "On yötä ja pärettä annanpäivän aikuista" (Lammi) sekä "Kyllä on yötä jouluista, annanpäivän aikuista" (Artjärvi). Muun muassa Nousiaisista talletettu sananparsi viittaa selvästi Annan vanhaan sijaintiin sijoittaen Annan ja sen aaton Lucian päivän (13.12) jälkeen: "Lutun yö, annan aatto, -kukko kolmesti orrelta putoaa".

Päivän traditiot viittaavat siis hyvin vähän Annan henkilöön, ellei sitten tosiaan ajatella Annaa keittiössä häärivänä emäntänä. Muutenkin traditiot liittyvät lähinnä ajankohtaan, jona Annan nimipäivä ei enää ole. Mutta jotain hyvääkin: jos joululeivät ja jouluoluet ovat vielä 9.12. alulle laittamatta, niin ei hätää, 15.12. ehtii vielä!

Lähteet:

Ilari Aalto ja Elina Helkala: Vuosi keskiajan Suomessa. Atena 2023.

Jouko Hautala (toim.): Vanhat merkkipäivät. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1990.

Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto. Otava 1950 (v. 1985 painos).