Kirjoittanut: Ossi Tammisto
FRANS FERDINAND DE PONT (1799-1868)
Tällä kertaa olemme jälleen Sauvon hautausmaalla, mutta kohteenamme ei ole mikään herätysliikejohtaja tai kirkonmies. Sen sijaan teemme lyhyen katsauksen erään upseerin elämään, joka risteää sekä merkittävien pappissukujen että evankelisen herätysliikkeen kanssa. Tämä on Frans Ferdinand de Pontin tarina.
 |
| De Pontien hautamuistomerkki Sauvon kirkon vieressä, takana Rosenlewien sukuhautoja. Kuva itse otettu. |
 |
| Lahden kartano Somerolla oli de Pontin lapsuudenkoti. Kuvan on ottanut Esko Aaltonen ja se kuuluu Forssan museon Esko Aaltosen kokoelmaan: Lahden kartano. | Forssan museo | Finna.fi |
Frans Ferdinandilla oli siis merkittäviä sukulaisia, mutta hänen lapsuuteensa kuului myös synkkiä varjoja. Äiti kuoli 27. joulukuuta 1799, pojan ollessa vain 12 päivän ikäinen. Isä otti Fransia ja tämän kahta isoveljeä huolehtimaan uuden vaimon, Fredrika Sophia Munck af Fulkilan (1765-1834), jonka suku oli somerolaista aatelia, jonka juuret ulottuivat 1500-luvulle Tanskaan. Tämän myötä Fransille syntyi vielä kolme pikkuveljeä. Isä Mårten kuoli kuitenkin vuonna 1806 Fransin ollessa seitsemän, jolloin lapsikatras jäi Fransin äitipuolen hoitoon.
Aikuisena de Pont lähti sotilasuralle. Hän erosi armeijasta 7. huhtikuuta 1831 staabikapteenin eli alikapteenin arvoisena. Kyseinen sotilasarvo sijoittui luutnantin ja kapteenin väliin. 13. maaliskuuta 1834 hän vuokrasi itselleen eversti Adolf Christierssonilta Sauvon Ruonankartanon 25 vuodeksi. Tosin jostain syystä vuokra-aika laskettiin alkaneen vuodesta 1827, eli olikohan asiaa valmisteltu pidempäänkin? Joka tapauksessa hän isännöi kartanoa vuoteen 1868 asti, eli alkuperäistä vuokra-aikaa pidennettiin. Lisäksi hän omisti Sauvossa myös Sunnanbergin talon.
Ruonankartanossa ja sen alaisilla mailla majaili melkoisesti väkeä, vaikka de Pontin kauden loppupuolella ei ollut enää sellaista väenpaljoutta kuin huippuvuonna 1830, jolloin Ruonankartanon väkimäärä oli 143, enemmän kuin yhdessäkään muussa Sauvon kylässä tai talossa. Vuonna 1860 väkimäärä oli 98, mutta silläkin määrällä se oli vain yhdellä hengellä jäljessä Saustilan kartanoa kilvoitellessa Sauvon suurimman kylän asemasta. Kartanolla oli kymmenen torppaa ja kaksi muonamiestä. Ruonankartanolla oli seppä ja räätäli sekä kolme renkiä ja kolme piikaa.
 |
| Sauvon kirkkomaalta löytyy de Pontien maallisten jäännösten viimeinen leposija, ja kuten myöhemmästä voi päätellä he saattoivat viihtyä kuvan kirkossa eläessäänkin. Kirkon oikealla seinällä pilkottaa asehuone. Kyseisessä nurkkauksessa seisoo de Pontien hautaristi. Kuva itse otettu. |
Kodinrakentamiseen kaivattiin myös puolisoa, ja de Pont avioituikin vuonna 1840 Emilia Carolina Gadolinin (1813-1868) kanssa. Tämä oli kotoisin Mynämäeltä ja hänen vanhempansa olivat suomalainen kemisti, fyysikko ja mineralogi Johan Gadolin (1760-1852) sekä tämän vaimo Hedvig Magdalena Thileman (1776-1817). Isoisä oli puolestaan tähtitieteen, fysiikan ja teologian professori sekä Turun piispa Jakob Gadolin (1719-1802) ja isoäidin isä oli fysiikan, kasvitieteen ja teologian professori sekä Turun piispa Johan Browallius (1707-1755). Näin de Pont liittyi merkittävään kirkolliseen ja oppineeseen sukuun. Gadolinit eivät tosin olleet mikään vanha pappissuku, piispa Jakobin isä oli suvun ensimmäinen pappi ja Mynämäen kirkkoherra, tämän isä puolestaan oli ollut talollinen ja kuudennusmies Kalannin Hallun kylästä Maunusta.
Lapsia perheeseen syntyi seitsemän, Ebba Emilia Charlotta v. 1841, Ida Johanna Elisabeth v. 1842, Frans Johan Alfrid v. 1844, Elin Magdalena v. 1846, Frans Vilhelm Alfred v. 1849, Maria Mathilda Augusta v. 1852 ja Oskar Ferdinand v. 1854. Tosin näistä Frans Johan Alfrid kuoli jo noin kaksivuotiaana, mistä perhe ilmoitti Åbo Tidningarissa.
 |
| Ruonankartanon päärakennus v. 1950 Irja Sahlbergin kuvaamana. Rakennus on valmistunut v. 1794, mutta sitä on remontoitu eri aikoina. Kuva kuuluu Turun museokeskuksen kokoelmiin: Sauvon Ruonan kartanon päärakennus; ulkokuva | Turun museokeskus | Finna.fi |
Sauvolaisen evankelisuuden jäljillä
Kuten mainittua vaimon suvussa oli kirkollisia kytköksiä, jotka eivät kylläkään viittaa herätyskristillisyyteen. De Pontin osalta tällainen kytkös kuitenkin löytyy. Marttilassa toimi pitäjänapulaisena Karl Isak Nordlund, blogissakin esitellyn Kleofas Immanuel Nordlundin (https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/04/kirkkohistorian-henkilokuvia-kleofas.html)isä. Hän oli vahvasti v. 1844 herännäisyydestä erkaantuneen evankelisen herätysliikkeen miehiä ja kävi kirjeenvaihtoa liikkeen johtohahmon Fredrik Gabriel Hedbergin kanssa. 17. marraskuuta 1848 Nordlund kirjoittaa tälle, että hänellä on ilo kertoa kohtaamistaan uskovista säätyläisistä, joihin kuului muun muassa Sauvosta kotoisin oleva kapteeni de Pont.
En ole nähnyt alkuperäistä kirjettä, joten en tiedä kerrotaanko de Pontista siinä enemmän. Tämän perusteella kuitenkin näyttäisi, että hän on ollut kytköksissä evankeliseen herätysliikkeeseen. Tähän olikin Sauvossa edellytyksiä. Vaikka kirkkoherrat eivät näytä de Pontin aikana tuota liikettä suosineen oli kuitenkin muussa papistossa evankelishenkisiä julistajia. Näitä olivat vuosina 1844-1845 kirkkoherran apulaisena toiminut Karl Elis Roos, kirkkoherran apulainen vuosilta 1852-1857 Gustaf Ferdinand Mellberg sekä kappalainen Karl Heikel vuosina 1862-1869.
Lisäksi voisi mainita blogissakin esitellyn apupapin Arvid Utterin ( Kirkkohistorian kahinaa: "Se rakas Utteri" -Tampereen ja Mynämäen herättäjä, Sauvon kirkkoherra Arvid Utter ) vuosilta 1861-1862, mutta en ole varma oliko hän jo tuolloin evankelinen. Paljon myöhemminhän hänestä tuli Sauvon kirkkoherra. Edellä mainittu Heikel joka tapauksessa toimi Sauvossa de Pontin elämän loppuvuodet vieraillen välillä puhumassa Turussa ja hänen ystävänsä, kuten Gustaf Dahlberg ja Viktor Mauritz Roslin, evankelisia pappeja kumpikin, vierailivat puolestaan Sauvossa. Siellä he sanoivat kohdanneensa enemmän Jumalan sanan nälkää kuin Turun pohjoispuolella. Ilmeisesti tämä kertoo siitä, että heidän sanomansa siellä kelpasi.
 |
| De Pontien hautaristi sijaitsee Sauvon kirkon kulmassa lähellä asehuoneen länsiseinää. Seinässä erottuu oven hahmo, sillä aiemmin kulku asehuoneeseen kävi sen sivuilta eikä päädystä, kuten nykyään. Kuva itse otettu. |
Lisäksi vuodesta 1861 lähtien naapurissa Angelniemellä oli kappalaisena blogissakin esitelty evankelinen Hegesippus Hippolytus Hjerpe (https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/05/kirkkohistorian-henkilokuvia-hegesippus.html), joka oli tunnettu loistavista saarnataidoistaan. Häntä tultiin kuulemaan naapuriseurakunnistakin, myös Sauvosta, eikä Ruonankartanosta ollut Angelniemelle pitkä matka. On siis mahdollista, että de Pont kulutti toisinaan Angelniemenkin kirkonpenkkiä. Laajasta kannatuksesta Sauvossa todistaa sekin, että kun Heikel muutti kappalaiseksi Janakkalaan anoi yhteensä 125 sauvolaista Hjerpeä hakemaan vapaaksi jäänyttä Sauvon kappalaisen virkaa, minkä tämä tekikin astuen virkaan vuonna 1869.
He kuolivat ylösnousemuksen toivossa
Tätä ei de Pont ehtinyt kuitenkaan nähdä. Hän näet kuoli 3. tammikuuta 1868 Sauvon Ruonankartanossa, 68-vuotiaana. Kuolinilmoituksen mukaan kuolemaa edelsi pitkä ja vaikea sairaus. Kaipaamaan jäivät erityisesti leski, kuusi lasta sekä kolme veljeä. Muistokirjoituksessa oli ruotsinkielinen runonpätkä, jossa puhutaan Jeesuksen nimessä nukahtamisesta ja levosta Jeesuksen uskossa, sekä raamatunkohta Johanneksen evankeliumista. Siinä olevat Jeesuksen sanat ovat nykysuomennoksen mukaan seuraavat: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin" (Joh. 11:25).
 |
| Frans Ferdinand de Pontin kuolinilmoitus. Åbo Underrättelser nro 9/1868: 21.01.1868 Åbo Underrättelser no 9 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto |
Kauaa ei Emilia Charlotta elänyt leskenä, sillä hän kuoli jo 3. huhtikuuta 1868 hieman alle 55-vuotiaana, kuolinilmoituksen mukaan hiljaa ja rauhallisesti nukahtaen. Kaipaamaan jäivät kuusi lasta, veli sekä sisko. Ilmoituksessa on viittaus vanhan ruotsalaisen virsikirjan virteen 245. Oletan kyseessä olevan vuoden 1695 ruotsalainen virsikirja, jolloin kyseessä olisi virsi Jesus är min wän then bäste ('Jeesus on parhain ystäväni'), nykyisessä ruotsinkielisessä virsikirjassa numero 265, suomenkielisessä numero 273 ('Jeesus, parhain ystäväni').
 |
| Emilia Carolina de Pontin kuolinilmoitus. Helsingfors Dagblad nro 92/1868: 22.04.1868 Helsingfors Dagblad no 92 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto |
De Pontien jälkeenkin Ruonankartano pysyi vielä hetken suvun piirissä, sillä kartanon vuokraajaksi tuli heidän vävynsä, kapteeni Gustaf Ferdinand af Hällström, tytär Ida Johanna Elisabethin puoliso. Olikohan hän ollut jo aiemmin apuna kartanolla, mikäli de Pont oli tosiaan sairastellut pidempään? Joka tapauksessa hänen isännyytensä jatkui vain vuoteen 1872 asti, jolloin isännäksi tuli Mathias Gisiko. Tämä tuli tekemään merkittävän elämäntyön Sauvon kunnan luottamustehtävissä, mutta se olisikin jo toinen tarina...
 |
| De Pontien hautamuistomerkki hieman lähempää. Kuva itse otettu. |
De Pontien hautaristi kohoaa Sauvon kirkon asehuoneen vieressä. Sen takapuolelle on kirjoitettu ruotsinkielinen raamatunkohta Ps. 32:10, tosin oikeastaan siinä lukee vain jakeen loppuosa: "Den som hoppas uppå Herran, honom skall barmhertighet omfatta" ('joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo´ (v. 1938 raamatunkäännös). Näistä lukuisista kristillisistä teksteistä sekä Nordlundin kirjeestä uskallan ajatella, että de Pontit olivat tällaisia Herraan turvaavia. Näin heidän elämänsä antoi pienen välähdyksen Sauvossa 1800-luvulla vaikuttaneeseen evankelisuuteen.
 |
| Kuvan raamatunlause löytyy hautaristin takapuolelta. Se on julistamassa tämän pariskunnan lujaa luottamusta Herraan. Kuva itse otettu. |
Lähteitä:
Döde. Helsingfors Dagblad nro 19/1868. Verkkoversio: 24.01.1868 Helsingfors Dagblad no 19 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
Döde. Hufvudstadsbladet nro 19/1868. Verkkoversio: 24.01.1868 Hufvudstadsbladet no 19 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
Dödsfall. Åbo Tidningar nro 100/1846. Verkkoversio: 23.12.1846 Åbo Tidningar no 100 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
Hannu Kujanen: Sauvon historia II. 1996.
Mynämäen seurakunnan vihittyjen luettelot 1836-1891. Verkkoversio: Kuvien tarkastelu - Kansallisarkisto | Asiointipalvelu Astia (narc.fi)
Ruonankartano Sauvossa. Kunnallislehti nro 43/1927. Verkkoversio: 27.10.1927 Kunnallislehti no 43 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
Sauvon seurakunnan rippikirja 1840-1848. Verkkoversio: Kuvien tarkastelu - Kansallisarkisto | Asiointipalvelu Astia (narc.fi)
Sauvon seurakunnan rippikirja 1856-1862. Runagård Boställe. Verkkoversio: SSHY - Sauvo , Rippikirja, 1856-1862 - Kuva 272 (sukuhistoria.fi)
Someron seurakunnan rippikirja 1796-1803. Lachtis Gård. Verkkoversio: Kuvien tarkastelu - Kansallisarkisto | Asiointipalvelu Astia (narc.fi)
Lauri Takala: Suomen evankelisen liikkeen historia II. 1844-1851. Toinen nide. 1937.
Lauri Takala: Suomen evankelisen liikkeen historia III. 1852-1873. 1948.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti