Pari kesäreissuani on suunnannut Etelä-Savoon Kangasniemelle, missä paikkakunnan muun kauneuden lisäksi olen saanut ihastella sen komeaa puukirkkoa. Tämän myötä intouduin hieman penkomaan sen taustoja ja huomasin sen edeltäjien vaiheet perin mielenkiintoisiksi, ja siksipä kirjoitan niistä nyt teillekin jotain. Kuvitus tosin koostuu valitettavasti vain nykyisen kirkon kuvista, vanhoista kun en ainakaan minä ole kuvia yhyttänyt.
Kuolemaa ja rappiota
Kangasniemen komealla vuonna 1815 käyttöön otetulla
kirkolla on ollut pari vaatimattomampaa ja huono-onnisempaa
edeltäjää. Wikimedia Commons.
Ensimmäinen varsinainen kirkko Kangasniemelle kohosi vuonna 1659, tosin samoilla paikkeilla oli jo ennestään ollut jonkinlainen rukoushuone tai kappeli, jossa Pieksämäen seurakunnan papit olivat vierailleet. Tuo uusi kirkko edusti malliltaan pitkäkirkkoa ja rakentajana hääräsi Nisius Martinpoika Fränti. Miesparka ei saanut kuitenkaan nähdä rakennustyötään valmiina, sillä aivan työn loppuvaiheissa eräs nainen murhasi Fräntin tämän nukkuessa syystä, joka ainakin tämän kirjoittajalle on hämärän peitossa.
Ensimmäinen kirkko ei ollut koreudella pilattu, ja kellotapulin se sai toverikseen vasta vuonna 1680. Toki rakennusmestarin siirtyminen rajantakaisille työmaille tuskin ainakaan nopeutti tuota rakennustyötä. Varustelutasokin oli vaatimaton, kirkkoherra oli lahjoittanut seurakunnalle messukaavun ja -paidan, mutta esimerkiksi virsikirja saatiin hankittua vasta myöhemmin. Sen sijaan seurakuntaa velvoitettiin hommaamaan mitä pikimmin vuonna 1642 valmistunut ensimmäinen suomenkielinen koko Raamattu, ja siihen sitten menikin silloisesta kirkon kassasta noin puolet.
Tämä ensimmäinen kirkko alkoi vähitellen rapistua, ja lintujen kerrottiin lentäneen vapaasti kirkkosalissa rikkoutuneiden ikkunoiden vuoksi. Vuonna 1724 rovastintarkastuksessa moitittiin seurakuntalaisten laiminlyöneen kirkon korjauksen. Tosin seurakuntalaisten puolustukseksi on sanottava, että vuodet 1700-1721 kestänyt Suuri Pohjan sota sekä siihen liittynyt isovihana tunnettu miehityskausi vuosina 1713-1721 saattoi viedä huomiota ja voimavaroja muuhun kuin remppahommiin. Asia ei ollut kuitenkaan parempi neljä vuotta myöhemminkään, sillä 1728 katon todettiin vuotavan solkenaan ja koko kirkko oli mätänemistilassa.
 |
| Kangasniemi sijaitsee Etelä-Savon länsiosissa. Wikimedia Commons. |
Ei auttanut muu kuin ryhtyä uuden rakentamiseen. Työt alettiin luultavasti vuonna 1745 ja jo samana vuonna kaikki 26 hirsikertaa olivat valmiit. Rakennusmestarin tehtävässä toimi August Sorsa, mutta reippaasta alusta huolimatta viimeistely viivästyi rakennusmestarin saadessa parikin tuomiota salavuoteudesta. Rangaistuksen osana oli ilmaista työntekoa, mutta se ei ilmeisesti kannustanut Sorsaa koviinkaan ponnisteluihin. Kun hänelle vuonna 1748 myönnettiin lisäpalkkio alkoi sitten tapahtua ja kirkosta puuttuvat penkit, kaiteet, kuorin ovi ja koristukset sekä kirkon portit saatiin valmiiksi. Kellotapuli saatiin 1765.
Toistuvaa tulen raivoa ja oikeusjuttuja
Joulukuussa 1806 päätettiin tuo kirkkorakennus, josta ilmeisesti pidettiin parempaa huolta kuin edeltäjästään, vakuuttaa. Idea ei tosin ollut aivan oma, vaan tuli tuomiokapitulilta. Hyvä se kuitenkin oli, sillä vajaa kaksi vuotta myöhemmin 21. elokuuta 1808 tuo kirkko paloi kera kellotapulin ja koko esineistön, vain kirkkoviinit säilyivät. Kirkossa oli ehditty vielä vannoa uskollisuudenvala uudelle hallitsijalle, Venäjän keisari Aleksanteri I:lle, Suomen sodan ollessa käynnissä ja Venäjän miehittäessä Suomen aluetta.
En tiedä tehtiinkö tuohon valantekoon ja kirkon kohtaloon liittyen jotain johtopäätöksiä, mutta väliaikaisen kirkon tarve oli kova. Niinpä rovasti Aron Molander, seurakunnan kirkkoherra, lähti 25. elokuuta 1808 pyytämään lupaa jumalanpalvelusten pitämiseksi pitäjän viljamakasiinissa uuden kirkon valmistumiseen asti. Lupa saatiinkin, mutta tuli pian turhaksi viljamakasiininkin sytyttyä tuleen. Sen jälkeen vietettiin jumalanpalvelusta käräjätalossa, mutta kun sekin paloi alkoi varmaan kaikkien huumori olla koetuksella.
Paikkakunnalla vaikutti ilmeisen värikäs maallikkosaarnaaja Elias Hänninen, joka piti kirkon sakramentteja mitättöminä eikä ollut suostunut avioliittoon vihkimiseen eläen vihkimättä puolisonsa kanssa. Hän oli ennustanut kirkon ja makasiinin palon, mikä herätti tiettyjä epäilyksiä siitä, että hän olisi avittanut ennustustensa toteutumista. Kun Hänninen ennusti vielä pappilankin paloa pidettiin sen ympärillä vuoden ajan vartiota.
Hänninen puolestaan haastettiin oikeuteen lähimpine tukijoineen ja oikeutta käytiin vuoden 1809 talvikäräjiltä vuoden 1809 syyskäräjiin, välissä oli vielä kahdet ylimääräiset käräjät. Asia siirtyi kihlakunnanoikeudelta hovioikeudelle ja Hänninen vietiin Heinolan kuritushuoneeseen. Yleisessä mielipiteessä Hänninen oli syyllinen ja saarnaajan maine mennyttä. Päästyään kuritushuoneesta hän muutti vuonna 1817 Laukaalle ja vuonna 1838 takaisin Kangasniemelle ollen loppuikänsä siivoa poikaa.
Ylistystä Herran huoneelle
Ennen uuden kirkon valmistumista pykättiin jonkinlainen väliaikainen kirkko jo vuonna 1808. Siellä rovasti Molander piti jouluaamuna 1808 saarnan, jossa hän puolusti kovasti kirkon asemaa Herran huoneena. Tämä oli ilmeisen selvästi suunnattu Hännistä ja tämän hengenheimolaisia vastaan, jotka väheksyivät kirkkorakennuksen arvoa ja merkitystä. Molander näki asialla selvästi olevan laajempaakin merkitystä, sillä hän päätti painattaa saarnan.
Niinpä Turussa painettiin vuonna 1809 tämä saarna, joka sai ajan tavan pitkähkön otsikon "Yxinkertainen puhe, jolla Herran huonetta welwollisesa arwosa pitämään, ja sen suhteen oikein itzensä käyttämään, sanankuulioitansa joulu-aamuna wuonna 1808, koska korswärkin rakennus Kangasnemesä auwaistin yhteisen Jumalan palveluxen toimittamisexi, ylöskehoitti Aron Molander, prowasti ja kirkkoherra". Painoluvan teokselle myönsi Turun Akatemian teologian professori Jakob Bonsdorff ja kaikkinensa siinä on runsas 30 sivua. Teen siitä pari nostoa.
Painettuun saarnaan on liitetty kangasniemeläisille osoitettu esipuhe, joka on varsin hengästyttävää luettavaa, pistettä kun on siinä säästelty ja pilkkua viljelty sitäkin runsaammin. Laitan sen tässä kuitenkin kokonaisuudessaan, pisimmät lauseet kuitenkin omiksi kappaleikseen jakaen. Näin Molander kirjoittaa seurakunnalleen:
"Kangasnemen seurakunnan welwollisesa kunniasa ja arwosa pidetyt asujamet, rakastetut sanankuuliani. Suurimmalla mielikarwaudella on minun, ynnä kaikkein toimellisten kanssa teidän seasanne, täytynyt hawaita, kuinga, wähän ajan sisällä usiammat täsä seurakunnasa owat, ymbäri juoxeviin ja jumalisuden warjolla heidän sydämmensä häjynelkisen laadun peittäwiin wietteliäin kawalan haukutuxen kautta, tullet wimmatuixi uskomaan walhetta, niinkuin usiammisa muisa siihen kristilliseen oppiin ja siinä edeskirjoitettuun totisesti kristilliseen elämään koskewisa asioisa, nin myöskin kirkkoin suhten, joita heidän luulonsa jälken ei enembätä tarwittais, eikä misän pitäis löytymän.
Niinkuin minä nyt olen etsinyt estää niiden muiden erhetysten uloslewittämistä sen kautta, että minä jokaisesa näinä edesmenneinnä aikoina minulda pidetysä saarnasa olen edespannut yhden eli toisen niistä totuxista, jotka owat ollet niitä minun tietooni tulleita erhetyxiä wastan: Niin olen minä myös sopiwasa tilaisudesa, kuin sen täsä tehdyn kirkonsiaisen rakennuxen aukaiseminen yhteisen Jumalan palweluxen toimittamisexi minulle ojensi, että edespäin sitä mainittua wäärää luuloa wastan warustaa kaikkia niitä teidän seasanne, jotka wielä ei ole siihen ryhtynet, ja niitä jo wietellyitä etsiä poiswetää heidän erhetyxestäns, tarpellisexi löytänyt täsä seurawaisesa puheesa, jonga te Joulu-aamuna kuulitte, eteenne asettaa, mingäkaldaisella sydämmellä ja käytöxellä kaikki ne, jotka ei teeskeldyllä tawalla, waan totudesa Jumalata rakastawat, Herran huoneita eli kirkkoja kohtawat.
Juuri se sama ja ei mikän muu päälletarkoitus on minulla myös nyt andaisanai sen saman puhen präntätä: jonga kautta se kaikille teille taita tulla pysywäisexi muistutuxexi teidän waarinotettawasta welwollisudestanne Herran huonen suhten. Tekis Jumala, että tämä minun rakas päälletarkoitukseni tulis woitetuxi! Rauhan Jumala, tallatkon sentähden pian saatanan teidän jalkainne alla! Meidän Herran Jesuxen Kristuxen armo olkon teidän kanssanne. Amen. Sitä sydämmestäns toiwottaa kaikkia teitä wilpittömästi rakastawa ARON MOLANDER."
 |
| Kangasniemen nykyinen kirkko on koristeltu kaunein yksityiskohdin. Wikimedia Commons. |
Itse saarnan pohjana ovat psalmin 122 ensimmäisen jakeen sanat (tuolloisen käännöksen mukaan): "Minä iloitsen niistä, kuin minulle sanotut owat, että me menemme Herran hunneeseen." Molander sitten monin sanoin toivoo, että hänen seurakuntalaisillaan olisi sama asenne kirkkoaan kohtaan kuin mitä psalmin kirjoittajalla on ja vastustaa niitä, joiden asenne kirkkoa kohtaan on nurja ja toivovat jopa niiden häviötä.
Molanderin opetuksessa kiinnostava yksityiskohta on se, että koska psalmi on ainakin laitettu Daavidin nimiin ei kyse Herran huoneessa voi olla kyse Jerusalemin temppelistä, joka rakennettiin vasta Daavidin jälkeen. Niinpä Herran huoneessa ei tuottanut iloa sen suuri komeus, vaan Molander muilla psalmiteksteillä perustelee sen ihanuuden olevan siellä vietettävässä seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa, jota ja siinä saatavia Jumalan lahjoja Molander monisanaisesti ja kauniisti kuvailee. Niinpä jopa Kangasniemen väliaikainen kirkko oli ihana Herran huone, johon tuli ilolla tulla. Laitan linkin digitoituun saarnaan lähdeluetteloon, jotta ne joilta fraktuura taittuu voivat siihen halutessaan tutustua.
Edeltäjiään onnekkaampi kirkko
Kangasniemi sai uuden kirkon lopulta vuonna 1815, jolloin kirkonrakentaja Matti Salosen johtamat rakennustyöt kirkon osalta päättyivät ja kirkko vihittiin käyttöön. Niinpä Aron Molanderkin pääsi ilmeisesti saarnaamaan tässä kirkossa, sillä hän siirtyi vasta vuonna 1816 Mikkelin kirkkoherraksi.
Näin nykyinen kirkko on ollut pystyssä kauemmin kuin sen edeltäjät yhteensä, ja toivottavasti pysyykin vielä pitkään. Vanhoillekin kirkoille on pystytetty muistomerkki, jota en harmikseni reissullani nähnyt, ehkä ensi kerralla löydän sen. Nykyiset kangasniemeläiset voivat iloita komeasta kirkostaan. Sikäläisten kirkossakäynnin aktiivisuudesta minulla ei ole tietoa, mutta Molander varmaan haluaisi kohdistaa tämän saarnansa kysymyksen myös tämän päivän kangasniemeläisille:
"Waan jos te nyt tämän tiedätte ja Jumalata rakastaisitte, kuinga taidaisitte te silloin muuta, kuin sydämmellisellä mielisuosiolla kohdata sitä paikka, josa se yhteinen Jumalan palwelus pidetän, ja tämän Herran huonen mieluisen ja iloisen etsimisen kautta selittää teidän sydämmenne wilpittömän taipumisen noudattamaan teidän Taiwallisen Isänne mieldä?"
 |
| Rovasti Molanderin toiveena oli, että seurakuntalaiset kävisivät ahkerasti Kangasniemen kirkossa. Astu siis sinäkin häntä muistaen sisään, jos satut seudulle ja ovet ovat auki. Blogistilla ei itse asiassa ole vielä tuota avointen ovien onnea ollut. Wikimedia Commons. |
Lähteet:
Ensimmäisen ja toisen kirkon muistomerkki. koekangasniemi.fi. Katsottu 9.8.2021. https://koekangasniemi.fi/?page_id=425
Kangasniemen kirkon ympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto. Katsottu 9.8.2021. http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4170
Kangasniemen vanha hautausmaa ja tapuli. jukkajoutsi.com. Katsottu 9.8.2021. http://www.jukkajoutsi.com/kniemi16.html
Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Aron Molander. Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=8970>. Luettu 9.8.2021.
Aron Molander: Yxinkertainen puhe, jolla Herran huonetta welwollisesa arwosa pitämään, ja sen suhteen oikein itzensä käyttämään, sanankuulioitansa joulu-aamuna wuonna 1808, koska korswärkin rakennus Kangasnemesä auwaistin yhteisen Jumalan palveluxen toimittamisexi, ylöskehoitti Aron Molander, prowasti ja kirkkoherra. Turku 1809. Digitoitu versio luettavissa osoitteessa: https://www.doria.fi/handle/10024/144430
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti