Jonas Laguksen kääntymiskokemus Vöyrissä Juhani Ahoa ja Bo Giertziä innoittamassa

Kirjoittaja:

Ossi Tammisto

Euroviisujen myötä Vöyri on nyt kaikkien huulilla. Mutta Vöyrillä on osansa erään kirkkohistoriallisen tapahtuman näyttämönä, joka vaikutti vahvasti erääseen nuoreen pappismieheen ja hänen kauttaan herännäisyyteen sekä Suomen ja Ruotsin kaunokirjallisuuteen. Nåjaa, mistähän on kyse? Otetaanpa selvää.

Nuoren papin sairaskäynti

Jonas Lagus (1798-1857) oli pappisperheestä, kappalainen Nils Laguksen poika. Isänsä opettamana hän tuli v. 1812 ylioppilaaksi ja alkoi kielten ja kirjallisuuden opiskelut. Isän kuolema pakotti keskeyttämään opinnot, ja Lagus vihittiin papiksi v. 1817, jolloin hän tuli Vöyrin ylimääräiseksi papiksi vasta 19-vuotiaana.

Nuori pastorimme pääsi tuon pitäjän seurapiireihin siitä mitä ilmeisimmin nauttien. Erilaisia illanistujaisia kortinpeluineen, tansseineen ja juomatarjoiluineen riitti, ja Lagus oli luonnollisesti niissä mukana. Ei hän toki mihinkään suurempiin paheisiin antautunut, sillä hän halusi pitää huolta maineestaan. 

Tässä 1626 valmistuneessa ja 1777 laajennetussa Vöyrin kirkossa sai Lagus saarnata ennen ja jälkeen heräämisensä. Wikimedia Commons: File:Vöyri Church 2017.jpg - Wikimedia Commons

Eräänä kesäpäivänä oli taas säätyläistöä koolla juhlimassa, kun eräs mies tuli pyytämään pappia sairaan vuoteen äärelle. Lagus päätettiin nuorimpana passittaa matkaan. Lagus ei olisi millään tahtonut lähteä, olihan pappilaan kokoontunut useita nuoria ja varsinkin Laguksen morsian Loviisa von Essen. Niinpä Lagus viivytteli lähtöä parhaansa mukaan.

Lopulta oli pakko nousta saattomiehen kärryihin. Laguksen mieli oli edelleen pappilan juhlasalissa, kun kyytimies alkoi kuvailla sairaan hengellistä tilaa ja mainitsi, että tämä koki olevansa armosta langennut eikä antanut lohduttaa itseään. Kuski toivoikin, että "herra maisteri, joka on taitavampi ja kokeneempi" osoittaisi sairaalle tämän joutuneen harhatielle ja selvittäisi tälle sen eron, "joka on olemassa armosta langenneen ja kiusatun sielun välillä".

Tätä kuunnellessaan Lagus tajusi, että eihän hänellä ollut tuollaista osaamista ja pelkäsi, että hänen maineensa oli nyt vaarassa. Niinpä hän ei tohtinut vastata kuskilleen. Tämä kysyi nyt, että miten pastori itse oli tullut herätykseen. Tähän Lagus vastasi tylysti, ettei sen pitäisi kyseistä talonpoikaa koskea ja jatkoi: "Minua ovat oppineet miehet sekä opettaneet että tutkineet ja he ovat hyväksyneet kiitettävän opettajataitoni; on tarpeetonta, että sinä semmoisiin asioihin sekaannut".

Kuljettaja pyysi mitä nöyrimmin anteeksi ja totesi, ettei hänen ollut tarkoitus loukata, mutta hän oli ajatellut kaikkien oikeiden kristittyjen olevan kuin haaksirikkoutuneesta laivasta pelastuneita eikä uskoisi kuninkaankaan paheksuvan, jos kerjäläinen kysyisi tältä miten kuningas haaksirikosta oli selvinnyt.

Saavuttiin viimein perille. Laguksen astuessa tupaan vuoteella makasi sairas kalpeana ja rinta koristen, kuollen juuri tulijoiden saavuttua. Kuolleen vaimo ja lapset alkoivat itkeä ja nuhdella kyytimiehen viipymistä. Tämä puolustautui: "En ole minä siihen syypää. Herrasväki oli kokoontunut tanssimaan ja huvittelemaan; odotin kaksi tuntia; sitten olen kiirehtinyt minkä olen voinut".

Nyt iski syyllisyys raskaana Laguksen päälle, joka ei kyennyt väistämään vastuutaan. Lyijynraskasta häpeää lisäsivät vanhahkon miehen kovina lausumat sanat: "Kirottu olkoon se, joka Herran työn kelvottomasti tekee". Lagus seisoi lamautuneena paikallaan, hämmästyksen ja kauhun vallassa. Hän tajusi olevansa kaksin kerroin syyllinen. Hän oli viivytellyt huvittelunhalunsa vuoksi ja siten myöhästynyt sairasvuoteelta, minkä lisäksi hän oli täysin valmistautumaton lohduttamaan sairasta. Hän uskoi vainajan nyt olevan Jumalan edessä häntä syyttämässä.

Lagus olisi kai vajonnut lattialle, ellei hänen saattomiehensä olisi tarttunut häneen ja kehottanut lähtemään paluumatkalle. Tuolla matkalla Lagus oli täysin masentunut ja kyynelsilmin. Talonpoika havaitsi tämän ja alkoi lempeästi neuvoa pastoria osoittaen tälle tämän siihenastisen hengellisen sokeuden sekä miten päästä elämän tielle. Muutaman tunnin aikana tämä vöyriläinen talonpoika opetti Lagukselle enemmän, kuin mitä hän oli opiskelujensa aikana käsittänyt.

Perille päästyään Lagus painui vuoteeseen nähden silmissään kuolleen miehen hahmon ja kuvitellen tämän tuomitsevan hänet murhaajakseen. Samalla kaikki aiemmat synnit ja kevytmielisyydet nousivat häntä syyttämään, samoin aiemmat hengettömät saarnat ja huolimattomat sairaskäynnit. Tästä kaikesta hän alkoi nyt rukoilla armoa ja rauhaa Jumalalta.

Näin Laguksesta tuli herännyt mies, ja hänen saarnoihinsa omakohtainen sävy. Vielä Vöyrissä hänen vaikutuksensa oli heikkoa, sillä hän vieroittautui muista papeista ja säätyläisistä, mutta hänen luonteensa esti hänen pääsyään rahvaan mieheksikään. Tämä johti eristyneeseen elämään, mutta sen myötä myös henkiseen kasvuun. Niinpä kun hän 11 Vöyrin-vuoden pääsi Ylivieskan kappalaiseksi alkoi hänestä vähitellen kasvaa julistaja, joka tuli kuulumaan herännäisyyden ykkösnimiin.

Vaikutus kaunokirjallisuuteen

Edellä kuvattu Laguksen heräämiskertomus perustuu hänen omaan, alkujaan ruotsinkieliseen kuvaukseensa. Sitä on tutkijoiden parissa epäilty romantisoiduksi. En osaa tähän ottaa  kantaa, kun en tiedä epäilyjen syytä. Kaunokirjallisuuteen tapaus on kelvannut kuitenkin ainakin kahdesti, tai nämä olen ainakin itse lukenut.

Juhani Aho saattoi Laguksen kokemuksen kaunokirjalliseen muotoon.
Wikimedia Commons: File:Juhani Aho 1886.jpg - Wikimedia Commons

Ensinnäkin Juhani Aho (1861-1921) kuvailee tapauksen kaunokirjallisessa muodossa novellikokoelmassaan Heränneitä: kuvauksia herännäisyyden ajoilta (1894). Ahon perhetausta oli herännäisyydessä, mikä vaikutti luultavasti hänen tietämyksensä aiheesta, myöskin liikkeen vahvojen hahmojen henkilöhistoriasta. Niin lämpimään sävyyn Aho aihettaan käsitteli, että hän myöhemmin joutui oikomaan toisten kirjailijoiden luuloa omasta kääntymyksestään.

Toinen esimerkki löytyy mielenkiintoisesti Itämeren tuolta puolen. Bo Giertz (1905-1998), josta myöhemmin tuli Göteborgin piispa ja useiden pohjoismaisten naispappeuden torjuvien luterilaisten hengellinen esikuva ja isä kirjoitti Torpan seurakunnan kappalaisena ollessaan romaanin Kalliopohja (Stengrunden). Se ilmestyi ruotsiksi v. 1941 ja suomeksi jo v. 1942, ja se on ollut tietyissä piireissä, esimerkiksi evankelisessa herätysliikkeessä, oikea kestosuosikki.

Suomalaisittain kiinnostavaa oli, että sen alussa viitataan Suomen sotaan 1808-1809, jolloin Suomi irrotettiin Ruotsista ja lopussa puolestaan talvisotaan. Samalla kirjassa oli kuitenkin myös toinen Suomi-viittaus, sillä Giertz laittaa ruotsalaisen romaanihahmonsa samanlaiseen tilanteeseen kuin Lagus. 

Hän tosin armahtaa tätä sen verran, että pitää sairaan hengissä kauemmin. Pappi tunaroi tilanteen totaalisesti, mutta paikalle yhytetty herännyt vanha nainen hoitaa homman kotiin. Muuten kuvaus noudattaa tuttuja latuja. Romaanissaan Giertz laittaakin henkilönsä, jotka edustavat eri aikakausia samalla paikkakunnalla tilanteisiin, joissa hän saa näiden kautta havainnollistettua ja esiteltyä kristillisen uskon ja elämän eri puolia.

Bo Giertzin kynän käsittelyssä tapaus sai onnellisemman lopun, vaikka siinäkin pappi joutui häpeämään. Wikimedia Commons: File:Pastor Giertz.jpg - Wikimedia Commons

En tiedä saiko Giertz innoituksensa suoraan Laguksen ruotsinkielisistä teksteistä vaiko sitten Juhani Aholta, jonka novellikokoelma oli ilmestynyt jo v. 1894 ruotsiksi nimellä Väkta: skildringar från pietismens tider. Joka tapauksessa yhteys on ilmeinen.

Näin siis Vöyristä on ennenkin tullut jotain, jonka vaikutus on näkynyt Pohjanlahden molemmin puolin ja kahdella kielellä. Erästä sutkautusta mukaillen, jos saisin euron joka kerta kun näin käy olisi minulla kaksi euroa. Se ei ole paljon, mutta hauskaa, että se on tapahtunut kahdesti.

Lähteet:

Juhani Aho: Kuvauksia herännäisyyden ajoilta. Uusi Kuvalehti 1/1892, 1.1.1892. Verkkoversio: 01.01.1892 Uusi Kuvalehti no 1 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Eero Borg: "Kirottu olkoon se, joka Herran työn kelvottomasti tekee". Heräävä nuoriso 9/1928, 1.1.1928. Verkkoversio: 01.01.1928 Heräävä nuoriso no 9 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Jonas Lagus: En ung Lärares återblick på sina första Prästa-år. Tidningar i Andeliga Ämnen 42/1836, 4.11.1836. Verkkoversio: 04.11.1836 Tidningar i andeliga ämnen no 42 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Jonas Lagus: En ung Lärares återblick på sina första Prästa-år. Tidningar i Andeliga Ämnen 43/1836, 11.11.1836. Verkkoversio: 11.11.1836 Tidningar i andeliga ämnen no 43 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

O. Vihantola: Aamusarastusta ja iltapimentoa. Heräävä nuoriso 9/1928, 1.1.1928. Verkkoversio: 01.01.1928 Heräävä nuoriso no 9 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Hirvensalmen kirkkopalo 12.5.1914

Kirjoittaja:

Ossi Tammisto

Varsinkin menneinä aikoina, jolloin kirkkojen lämmitys tapahtui yksin omaan tulta apuna käyttäen sattui niissä usein onnettomuuksia, jotka pahimmillaan johtivat koko kirkon joutumiseen tulen ruuaksi. Näin kävi myös Etelä-Savon Hirvensalmen vanhalle kirkolle 12. toukokuuta 1914. Koska tapaus sattui silmiini kerron tapauksesta lyhyesti eräänlaisena esimerkkinä lukuisista vastaavista, sekä hieman yllättävästä huomioinnista Satakunnan rukoilevaisten parissa ja myöskin uuden kirkon vihkimisestä.

Kirkko nousee ja saa muotonsa

Hirvensalmi sijaitsee Etelä-Savon maakunnan länsiosassa ja sitä halkovat laajat järvialueet. Kertomuksen kohteena oleva kirkko ei sijainnut aivan nykyisen kirkon kohdalla, vaan nykyisten sankarihautojen paikkeilla, jonne se kohosi vuonna 1768. Suunnittelusta vastasi rakennusmestari Erkki Alho ja kirkko edusti tyyliltään puista yksinkertaista savo-karjalaista 1700-luvun ristikirkkotyyliä.

Hirvensalmen kirkon suunnitelma vuodelta 1768. Teknillisen korkeakoulun Arkkitehtuurin 
opetuskuvakokoelma: Arkkitehtuurin historian opetusdiat, kirkot: 1700-luku (B27) | Aalto-yliopiston arkisto | Finna.fi

Vuonna 1875 kirkossa suoritettiin perinpohjaiset muutos- ja laajennustyöt. Niiden piirustukset laati lääninarkkitehti K. Kiseleff. Tuolloin sinne saatiin myös B. Godenhjelmin maalaama, Kristuksen kirkastumista esittävä alttaritaulu. Korjauksen yhteydessä vuonna 1905 kirkkoon saatiin myös lämmitys ja vuonna 1906 se sai uuden ulkomaalin. Urkuja siellä ei sen sijaan koskaan ollut.

Kohtalokas rippikoulupäivä

Tiistaina 12. toukokuuta 1914 pidettiin kirkossa poikien rippikouluopetusta. Tätä varten oli kirkkoa alettu lämmittää. Kuitenkin aamulla kello 10 aikoihin, opetuksen juuri alettua, sattui onnettomuus. Ylikuumentunut kamiinantorvi sytytti tulipalon välikatolle, mistä se sitten alkoi levitä muualle kirkkoon. Tämä siitä huolimatta, että kirkon lämmityslaitos oli tarkastettu viimeksi saman vuoden huhtikuussa, jolloin sen todettiin olevan täysin kunnossa.

Tältä Hirvensalmen kirkko näytti 1900-luvun alussa. Museoviraston Historian kuvakokoelma: 
Erkki Alhon vuonna 1768 rakentama Hirvensalmen vanha kirkko | Museovirasto | Finna.fi

Rippikoululaiset eivät kyenneet saamaan tulta aisoihin puutteellisen sammutuskaluston takia, eikä Kissakosken tehtaaltakaan tuotu ruisku onnistunut pelastamaan kirkkoa, vaikka palohälytys suoritettiinkin ripeästi. Parin tunnin kuluttua palon alusta kirkon seinät romahtivat jo alas. Kolmessa tunnissa kirkko oli jo palanut perustuksia myöten.

Niin hurja oli tulen voima, että kirkosta noin 300 metrin päässä tuulen alapuolella sijainneen kappalaisenvirkatalon useiden rakennusten katot syttyivät tuleen. Ne saatiin kuitenkin sammutettua ilman suurempia tuhoja. Lisäksi kirkon kellotapuli kelloineen saatiin pelastettua, vaikka se kärsikin vaurioita, joiden rahallinen arvo arvioitiin tuhanneksi markaksi.

Kirkon esineistöä saatiin pelastettua jonkin verran, ainakin sakastin irtaimen omaisuuden mainitaan ehtineen tulla pelastetuiksi. Sen sijaan kirkon kuudesta kynttiläkruunusta saatiin pelastettua vain yksi. Muuten irtaimisto tuhoutui, kuten esimerkiksi alttaritaulu, joka mainitaan vakuutetun 1000 markasta.

Kuva liekehtivästä Hirvensalmen kirkosta. Suur-Savo 53/1914, 16.5.1914: 
16.05.1914 Suur-Savo no 53 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Kirkolla oli olemassa palovakuutus, mitä nostettiin aika lailla esille uutisissa, toisaalta vahinkojen taloudellisen suuruuden hahmottamiseksi, mutta ehkä myös muistutukseksi siitä, että nämä asiat kannattaisi pitää kunnossa. Tosin osa lehdistä uutisoi kirkon vakuutetun 40 000 markasta "jossain ruotsalaisessa yhtiössä", kun taas toisaalla mainittiin kirkon olevan vakuutettuna Suomen evankelis-luterilaisten seurakuntain paloapuyhdistyksessä 67 500 markasta, josta tosin vain 26 100 markkaa tuli kyseisen yhdistyksen maksettavaksi.

Etelä-Savon suru satakuntalaisia ravistelemassa

Kirkkojen palamiset järkyttivät paitsi paikallista yhteisöä niin myös kiinnittivät huomiota ympäri maata. Mielenkiintoinen osoitus tästä oli Hirvensalmen osalta pari Länsi-Suomen Herännäislehdessä ilmestynyttä kirjoitusta. Kyseessä oli rukoilevaisen herätysliikkeen äänenkannattaja. Kyseinen liike vaikutti lähinnä Satakunnassa ja Vakka-Suomessa, kaukana Savonmaalta, mutta silti Hirvensalmen tragedia kiinnitti lehden huomion. Tähän oli ilmeisesti syynä se, että rukoilevaistaustainen pappi Matti Merivirta (1866 - 1944) oli toiminut Hirvensalmen kappalaisena vuosina 1904-1910, kunnes oli tullut valituksi Kesälahden kirkkoherraksi. Ehkä hän itse kirjoitti jutun, tai ainakin oli välittänyt toimitukseen tiedon tapauksesta.

Tällä Hirvensalmen palaneen kirkon alttarilla oli myös Merivirta saanut palvella. Ehkä hän on se, joka murehtii siellä annetun myös tyhjiä lupauksia ja nautittu ehtoollista väärällä mielellä. Kustaa Ruhanen, Museoviraston Historian kuvakokoelma: Hirvensalmen vanhan kirkon sali | Museovirasto | Finna.fi

Lehdessä pohdittiin "[M]itä tarkoittaa Herra, kun temppelinsä antaa palaa". Kirjoittaja toteaa Raamatussa vastaavan olevan yleensä Herran lähettämä rangaistus. Kirjoittaja pohtii, kuinka tuossakin kirkossa oli Herran sanaa julistettu, "Mutta monelle kuurolle korvalle. Monet kalliit rippilupaukset tehty, mutta häpeällisesti rikottu. Herran pyhä sakramentti usein tuomioksi nautittu. Jumala ei anna itseänsä pilkata."

Kirjoittaja tekee varsin voimakkaita päätelmiä, mutta hän ehkä käyttääkin Hirvensalmen kirkkoa yleisluontoisena varoittavana esimerkkinä ilman, että hän varsinaisesti väittää Hirvensalmella olleen erityisen paljon kuvattuja ongelmia, jotka toisaalta taisivat sopia hyvin moniin seurakuntiin. 

Hän uhraa ajatuksensa myös heille, jotka olisivat kaivanneet jumalanpalvelusta: missä nyt papit saarnaavat, mihin kokoontua sanankuuloon? Hän arvelee monien kyynelsilmin katselleen "kauniin kirkkonsa kolkkoja raunioita". Ehkäpä nämä kokevat piston sydämessään siitä, että olisivat voinee käydä siellä useammin. Kirjoittaja toteaa, että Kristuskin saarnasi usein taivasalla eikä hirvensalmelaisilta ollut sentään otettu Jumalan sanaa pois, ja toivookin sen tulevan heille yhä arvokkaammaksi.

1770-luvulla rakennettu kellotorni selvisi tulipalosta vähäisin vaurioin. Kuva otettu 1930-luvulla. 
Museoviraston Historian kuvakokoelma: Hirvensalmen kirkon 1770-luvulla rakennettu kellotapuli | Museovirasto | Finna.fi

Kirjoitus päättyy kehotukseen, joka osoittaa kirjoittajan käyttäneen tapausta juurikin yleisluontoisena varoitusmerkkinä ja kehotuksena lukijoilleen heidän kotikonnustaan riippumatta: "Kaikille on tästä nyt Herran vakaa varoitus: älä täst'edes syntiä tee, ettei jotain pahempaa sinulle tapahtuisi!"

Uusi kirkko vihitään käyttöön vanhoja herätyksiä muistellen

Länsi-Suomen Herännäislehti antoi huomionsa Hirvensalmen kirkolle uudelleen parin vuoden päästä, kun uusi, Josef Stenbäckin suunnittelema kivikirkko vihittiin käyttöön. Kyseessä olikin oikein suuri tapaus, sillä toisessa lehdessä kerrotaan seurakuntalaisille tilaisuuteen 1500 ennakkolippua, jota ilman kirkkoon ei tuona päivänä päässyt.

Jutun kirjoittaja oli tällä kertaa itse paikalla, sillä hän oli edellä mainittu Matti Merivirta. Savonlinnan hiippakunnan piispa O. I. Collianderin ohella oli näet kirkkoa vihkimässä käyttöön tuomiokapitulin asessori, seurakunnan kappalainen sekä kahdeksan muuta pappia, joista useampi oli entisiä Hirvensalmen pappeja, joukossaan myös Merivirta.

Jo vuonna 1915 nousi palaneen kirkon tilalle uusi, Josef Stenbäckin suunnittelema kivikirkko, jonka tyyli on hyvin tunnistettavissa muista Stenbäckin töistä. Museoviraston Historian kuvakokoelma: Josef Stenbäckin suunnittelema vasta valmistunut Hirvensalmen kivikirkko | Museovirasto | Finna.fi

Piispa Colliander puhui alttarin edessä seuraavan raamatuntekstin pohjalta: "Mihinkä paikkaan ikänänsä minä säädän minun nimeni muiston, sinne minä tulen sinun tykös ja siunaan sinua" (2. Moos. 20:24). Tämän pohjalta piispa totesi Herran säätäneen nimensä muiston myös tähän kirkkoon, jossa Herra on sanan ja sakramenttien kautta läsnä. Muiden pappien lausuttua omat muistolauseensa seurakunnalle piispa rukoili siunausta kirkkorakennukselle ja totesi sen käyttöön otetutuksi.

Tätä seurasi päiväjumalanpalvelus, jossa saarnasi entinen Hirvensalmen kirkkoherra A. V. Lund. Suuren väkimäärän vuoksi pidettiin vielä toinenkin jumalanpalvelus, sillä kaikki läsnäolleet eivät olleet mahtuneet kirkkoon ensimmäisessä jumalanpalveluksessa. Siellä pidettiin kaksi saarnaa, jotka pitivät seurakunnan entiset kappalaiset, K. F. Järnefelt sekä Merivirta. Järnefeltin tekstinä oli Tiit. 2:11-12: "Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt, joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään".

Tältä alttarilta piispa Colliander julisti kirkon käyttöön otetuksi. Museoviraston Historian kuvakokoelma: Hirvensalmen uuden kivikirkon kuori | Museovirasto | Finna.fi

Merivirran tekstinä oli puolestaan 1. Piet. 2:5: "Ja myös te niinkuin elävät kivet rakentakaat teitänne hengelliseksi huoneeksi ja pyhäksi pappeudeksi uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta otolliset ovat."

Jumalanpalveluksen jälkeen piispa, papit sekä joukko seurakuntalaisia osallistui vielä päivälliselle Sysmälän pappilassa, missä pidettiin useita puheita. Merivirta puhui viimeisenä käsitellen Hirvensalmella entisaikoina vaikuttanutta herätysliikettä, ilmeisesti n.s. Mikkelin seudun herätystä, jonka jatkumona hän piti sitä herätystä, joka oli vaikuttanut hänen kappalaisaikanaan paikkakunnalla.

Uuden kirkon vihki käyttöön Savonlinnan piispa Otto Immanuel Colliander. Wikimedia Commons: 
Tiedosto:Otto Immanuel Colliander.jpg – Wikipedia

Merivirran mukaan herätysliikkeet eivät ole läheskään aina pappien aikaansaamia, vaan ne syntyvät Pyhän Hengen vaikutuksesta eri paikoissa "edellyttäen tosin usein, että entisinä aikoina on ollut seudulla niitä, jotka jälkipolvillekin ovat herätystä rukoilleet" Näinkin hän näyttää pitäneen tuota herätystä vanhan jatkumona. Papisto saattoi usein jopa vastustaa herätystä, mutta "toisaalta on myös papin ihanaa antautua herännyttä kansaa ruokkimaan Jumalan sanalla".

Merivirta totesi herätyksen ajan olleen Hirvensalmella ihanaa aikaa, mutta arveli, että hengellinen elämä oli paikkakunnalla nykyään hiljaista. Hän uskoi kuitenkin Herran voivan nostaa sen vielä uudelleen eloon. Juhlan jälkeen hän kävi vielä seuraavana päivänä Anna Rahikaisen tuvalla tapaamassa pientä joukkoa tuttuja, jotka olivat olleet mukana herätyksessä.

Kirkko on kestänyt

En tiedä, miten kävi Merivirran herätystoiveiden, nähtiinkö Hirvensalmella hengellisen elämän elpymistä. Kirkko on kuitenkin pysynyt pystyssä, samoin edellisen kirkon vanha kellotapuli. Toivottavasti ne saavat nähdä vielä useita vuosisatoja, ja ehkä myös samanlaisia herätyksiä, joita Mikkelin seudun herätys tuotti 1800-luvulla ja joita Satakunnasta Savoon siirtynyt rukoilevaispastori Merivirta sai todistaa 1900-luvun alussa. Aika näyttää.

Hirvensalmen kirkko seisoo jykevästi paikallaan... Wikimedia Commons: 
File:Hirvensalmen kirkko - Kirkkotie 6 - Hirvensalmi - 2.jpg - Wikimedia Commons

...kuten myös vanhan kirkon kellotapuli. Wikimedia Commons:
 File:Hirvensalmen kirkon tapuli - Kirkkotie 6 - Hirvensalmi - 1.jpg - Wikimedia Commons

Lähteet:

Hirvensalmen kirkko. Hirvensalmen seurakunta. Verkkoversio: Hirvensalmen kirkko - Hirvensalmen seurakunta

Hirvensalmen kirkko palanut. Laatokka 52/1914, 14.5.1914. Verkkoversio: 14.05.1914 Laatokka no 52 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Hirvensalmen kirkko palanut poroksi. Päivälehti 129/1914, 2.6.1914. Verkkoversio: 02.06.1914 Päivälehti no 129 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Hirvensalmen kirkko palanut poroksi. Uusi Aura 54/1914, 14.5.1914. Verkkoversio: 14.05.1914 Uusi Aura no 54 (3-päiv. painos) - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Hirvensalmen kirkko palanut. Pohjalainen 107/1914, 13.5.1914. Verkkoversio: 13.05.1914 Pohjalainen no 107 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Hirvensalmen kirkon palo. Pohjalainen 108/1914, 14.5.1914. Verkkoversio: 14.05.1914 Pohjalainen no 108 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Hirvensalmen kirkko valmistunut. Herättäjä 33/1916, 18.8.1916. Verkkoversio: 18.08.1916 Herättäjä no 33 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

M[atti] M[erivirta]: Hirwensalmen kirkon wihkijäiset. Länsi-Suomen Herännäislehti 10/1916, 15.10.1916. Verkkoversio: 15.10.1916 Länsi-Suomen herännäislehti no 10 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Päivän kuulumisia. Länsi-Suomen Herännäislehti 6-7/1914, 15.6.1914. Verkkoversio: 15.06.1914 Länsi-Suomen herännäislehti no 6-7 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto