Kirjoittanut:
Ossi Tammisto
Seurailen jonkin verran englanninkielisiä apologeettisia eli kristinuskoa puolustavia Youtube -kanavia. Monesti ne kristinuskoa koskevat mielikuvitukselliset väitteet ja niiden torjumiset saavat välillä suorastaan huvittumaan: nämäkö todella ovat jonkun mielestä uskottavia syytöksiä ja järkeviä kritiikin kohteita?
Kun nyt kuitenkin pääsiäisen aikoihin sain nähdä ihan suomeksi jonkun kirjoittavan pääsiäisen pakanallisista juurista perustellen tätä muun muassa Easter -nimen taustoilla sain havaita, että mitä pöhköimmät jutut saattavat levitä myös tänne. Niinpä kirjoitan nyt juuri tästä ja parista muusta pääsiäisjutusta vielä näin jälkijunassa. Todetaan heti alkuun, että pitääkseni tämän luettavan pituisena en syvenny kaikkiin yksityiskohtiin kovin pitkälle (tai ainakin yritän olla menemättä), mutta lähteistä pääsee syvemmälle.
Nykytiktokkarit skotlantilaisen pastorin oppilaina
Englanninkielisessä maailmassa, varsinkin nykyään Tiktok -videoilla, kiertää näet väite pääsiäisen pakanallisista kytköksistä ja kuinka kyseessä olisi alkujaan Astarten eli Ištarin juhla. Katsokaas, Ištar ja Easter. Selvä yhteys, eikö vain?
No eihän se ole. Väite Ištarin ja pääsiäisen yhteydestä putkahtaa esiin vuonna 1853, kun Skotlannin vapaakirkon pastori Alexander Hislop julkaisi pamflettinsa The Two Babylons, jossa hän uutterasti pyrki osoittamaan katolisen kirkon pakanallisuuden. Vuonna 1858 teos ilmestyi laajennettuna kirjana. Hänen teorioitaan ovat sittemmin hyödyntäneet niin uuspakanat kuin ateistitkin hyökätessään kristinuskoa vastaan. Mitä lie Hislop tästä tuumisi?
 |
| Alexander Hislop (1807-1865) oli Skotlannin vapaakirkon pastori, jonka inho katolista kirkkoa kohtaan sai hänet kehittelemään mitä mielikuvituksellisempia väitteitä, jotka ovat sen jälkeen palvelleet myös kristinuskon vastustajien työkalupakissa. Wikimedia Commons: File:Alexander Hislop.jpg - Wikimedia Commons |
Hislop hyödynsi teoksessaan runsaasti Austen Henry Layardin julkaisuja tämän tutkimuksista Ninivessä, joka oli löydetty aivan hiljan, vuonna 1851. Tämä antoi vaikutelman Hislopin teoksen perustumisesta uusimpaan tutkimukseen. Vaikutelma oli varsin pettävä.
Mitä Hislop siis väittää? Erillisessä pääsiäistä koskevassa luvussa hän aloittaa näin:
"Then look at Easter. What means the term Easter itself? It is not a Christian name. It bears its Chaldean
origin on its very forehead. Easter is nothing else than Astarte, one of the titles of Beltis, the queen of
heaven, whose name, as pronounced by the people Nineveh, was evidently identical with that now in
common use in this country. That name, as found by Layard on the Assyrian monuments, is Ishtar."
Eli hän selittää, kuinka pääsiäisen englanninkielinen nimi olisi peräisin kaldealaisesta uskonnosta ja Astarte -jumalattaresta, jota assyrialaiset kutsuivat Ištariksi. Tästä sitten tehdään mitä monimutkaisempia johtopäätöksiä. Muun muassa mainitaan häntä juhlitun huhtikuussa aikana, jota pakanalliset britit olisivat kutsuneet nimellä Easter-monath.
Astarten alttari on on itse asiassa löytynyt Britanniasta. Tämä ei sinänsä yllätä, sillä monietnisessä Rooman valtakunnassa väestö ja myös väen uskonnot liikkuivat laajalti. Emme voi tietää levisikö hänen kulttinsa myös alkuperäisväestön parissa vai oliko kyse vain niiden uskonnosta, jotka olivat muuttaneet nykyisestä Lähi-Idästä. Joka tapauksessa alttari oli nimetty Astarten, ei Ištarin nimellä, joten yhteys jälkimmäisen ja Easter -sanan välillä vaikuttaa hataralta.
700-luvulla anglosaksikronikoitsija Beda Venerabilis (n. 673-735) kirjoitti kronikassaan De temporum ratione kirjoitti siitä, miten entisiaikojen englantilaiset ("Antiqui autem Anglorum populi") olivat kutsuneet eri kuukausia. Huhtikuuta oli kutsuttu nimellä Eosturmonath ("Aprilis Eosturmonath"). Myöhemmin Beda kertoo, mitä tuo nimi hänen tietääkseen tarkoitti ja miten se vaikutti pääsiäisen nimeen. Hänen mukaansa Eosturmonath käännettiin nykyään pääsiäiskuukaudeksi ja se oli saanut nimensä jumalattarelta nimeltä Eostre, jonka kunniaksi vietettiin juhlia huhtikuussa. Bedan aikana väki oli alkanut kutsua kristillisen pääsiäisen aikaa vanhalla, kyseiseen ajanjaksoon totutulla nimellä.
On ollut jonkun verran erimielisyyttä siitä oliko kyseessä vain Bedan itsensä keksimä selitys nimelle ja oliko Eostre -nimistä jumalatarta olemassakaan. Sitäkin on spekuloitu oliko kyseessä paikalliseen kieleen taipunut versio Astartesta. Tuo nimi ei joka tapauksessa ole Britannian roomalaisaikakaudelta, koska se on germaaninen ja juontaa siis Britanniaan Rooman valtakunnan hajotessa tunkeutuneilta angleilta ja sakseilta, ei kelttiläisiä kieliä puhuneilta briteiltä tai latinaa puhuneilta roomalaisilta.
Bedan lisäksi frankkilainen historioitsija Einhard (n. 775-840) mainitsee Kaarle Suuren elämäkerrassaan Vita Karoli Magni, että Kaarle antoi kuukausille nimet omalla kielellään eli germaanisella frankin kielellä, kun frankit olivat aiemmin kutsuneet niitä osin latinaksi, osin "barbaarisilla nimillä" (barbaris nominibus). Tässä yhteydessä huhtikuusta tuli ostarmanoth.
Paljon puhetta, vähän villoja
Mutta mitä tämä kertoo pääsiäisen alkuperästä? Ei oikeastaan mitään. Nimittäin, kuten Hislop itsekin toteaa oli pääsiäistä kyllä vietetty jo varhaisista ajoista asti kristittyjen parissa. Hänen mukaansa tämä juhla, nimeltään "Pasch" tai "Passover" oli kuitenkin aivan eri kuin katolisen kirkon Hislopin aikana viettämä juhla ja joka ei ollut, kuten Hislop korostaa, Easter.
Tässä Hislop on suorastaan herttaisen englanti-keskeinen. Pääsiäisen nimi kun on tuota juurta lähinnä englannissa sekä saksassa (Ostern). Sen sijaan lukuisissa kielissä sen juurena on kreikan kielen pääsiäistä merkitsevä sana πασχα, jonka juuret ovat aramean sanassa פַּסְחָא ('pasḥā'), joka puolestaan tulee heprean sanasta פֶּסַח ('pesaḥ'). Ja mitä tulee Hislopin pyrkimyksiin kytkeä yhteen katolisuus, epäjumalanpalvonta ja pääsiäinen Easter -sanalla, niin monissa katolisissa maissa juuri on nimen omaan kreikkalainen (esimerkiksi ranskaksi Pâques, espanjaksi pascua, italiaksi Pasqua...)
(Sivuhuomiona: meikäläinen pääsiäinen muodostuu päästä -verbistä, pääsiäisenä kun päästään paastosta, ja toki ensimmäisenä pääsiäisenä juutalaiset pääsivät pois Egyptin orjuudesta. Sana tunnetaan ainakin Agricolalta asti, mutta voi olla vanhempikin.)
Mikä merkittävintä, on nimi katolisen kirkon käyttämällä kielellä eli latinaksi pascha. Jos siis kuvitellaan, että kyseessä on ollut jokin katolisen kirkon juoni muuttaa pääsiäisen vietto pakanajumalattaren palvonnaksi, niin miksei tuo nimi ole edes käytössä niissä maissa, joissa katolilaisuus on valtavirtaa?
Johdonmukaisuus ei toki muutenkaan ole Hislopin vahvaa alaa, vaikka hän peittääkin sen informaatiovyöryllä. Hän esimerkiksi väittää, että 40-päiväinen paasto ennen pääsiäistä on peräisin babylonialaisen jumalattaren palvojilta. Hän näyttää tyystin unohtavan, että Jeesus itse paastosi ennen julkisen toimintansa aloittamista 40 päivää (Luuk. 4:1-13), ja että Israelin kansa vaelsi erämaassa 40 vuotta, jotka ovat varsin johdonmukaisia juuria tuolle paastojaksolle.
Suomessa Hislopia on käyttänyt auktoriteettinaan ainakin vuonna 1937 adventistien Aikain Vartija -lehteen kirjoittanut Kaarlo Soisalo artikkelissaan, jossa hän perusteli sapatin eli lauantain asemaa ainoana kristillisenä pyhäpäivänä. Hän vyöryttää esiin joukon lähteitä Hislopin lisäksi, mutta hän ei tunnu itsekään ymmärtävän mitä lainaa ja millä perustein. Hän esimerkiksi toteaa Rooman kirkon kerskaavan siitä, miten se on tehnyt pakanallisesta Eostresta pääsiäisen ja että juhla on englanniksi edelleen Easter.
Tästä sitten jatketaan parilla lisälainauksella Eostresta, jonka jälkeen aletaan väittää, etteivät kristityt ennen Nikean kirkolliskokousta olisi viettäneet pääsiäistä, vaikka hieman aiemmin on todettu, että silloin vain päätettiin yhteinen ajankohta pääsiäiselle. En tiedä, mitä adventistit nykyään tuumivat Hislopista, mutta Jehovan todistajat ovat ainakin käyttäneet häntä ahkerasti lähteenään, myös pääsiäistä koskien: Search — Watchtower ONLINE LIBRARY
Hislopia aiemmin itse lähteenään käyttänyt ja tämän pohjalta oman kirjansa kirjoittanut Ralph Woodrow on kirjoittanut, kuinka hän otti oman kirjansa pois levityksestä tajuttuaan, kuinka huteralla todellisuuspohjalla Hislopin väitteet ovat. Hislop sekoittelee surutta yhteen erilaisia myyttejä ja nimiä luoden sekavan, mutta äkkinäisiä vakuuttavan keitoksen. Lisäksi jokainen sellainen asia, josta Hislop ei pidä löytää kyllä vastineensa Babyloniasta, mutta niinpä myös vaikkapa polvillaan rukoilu ilmenee Raamatun lisäksi pakanauskonnoissa, ja muutenkin samankaltaisuuksia löytyy, jos niitä haluaisi etsiä. Samankaltaisuus ei vain aina merkitse riippuvuussuhdetta.
Hislopin väitteiden moderni leviäminen
Tämä ei estä Hislopin aloittamien väitteiden elämistä, ja ne ovat vain kehittyneet eteenpäin. 2000-luvulla oheinen meemi on valloittanut Internetiä (ruksit on lisätty muistuttamaan, ettei lukijan kannata jakaa tätä kuvaa):
Itse asiassa jo tässä kohtaa voinee todeta, että vuonna 2013 kuvan jakoi sekulaaria maailmankatsomusta ajava Richard Dawkins Foundation for Reason and Science, jota julkaisua jaettiin ainakin 226 000 kertaa. Tämän jälkeenkin kuvaa tai sen variantteja on jaettu ainakin satoja tuhansia kertoja. Luultavasti moni suomalainenkin on sen vuoksi väitteeseen törmännyt. Sen jakoi myös niin ikään sekulaaria katsomusta edistävä Center for Inquiry, joka kuitenkin on julkaissut sivuillaan artikkelin, jossa pahoittelee sitä, ettei tullut tarkistaneeksi väitteen todenperäisyyttä ennen sen levittämistä.
Kuvassa toistuu Hislopin etymologiaväite, jota on vielä täydennetty lisäväittein. Ištarin symboleiksi väitetään pupu ja munat, mikä väitteen mukaan alleviivaa hänen juhlaansa hedelmällisyyden ja seksin juhlana. Lisäksi väitetään keisari Konstantinus Suuren muuttaneen pääsiäisen koskemaan Jeesusta.
Kumotaan muutama pääsiäiseen liittyvä väite
Noh, tuota noin, Ištarin tunnuseläin oli leijona, joka lähinnä hotkii suuhunsa nuo väitetyt puput. Munatkaan eivät kuuluneet hänen tunnuskuviinsa. Kuten edellä ilmeni pääsiäistä kyllä vietettiin jo aiemmin, Konstantinuksen aikana vain päätettiin yhteinen ajankohta, mitä ennen oli ollut kilpailevia pääsiäisen ajankohdan laskutapoja kuitenkin niin, että kaikki mielsivät viettävänsä samaa juhlaa. Niihin voidaan palata ehkä toiste tarkemmin.
Munilla ja niiden koristelulla on toki yhteyksiä erinäisten uskontojen menoihin, mutta kristityillä on tältä osin oma, kristillisestä teologiasta nouseva perustelunsa tälle. Legendan mukaan Magdalan Maria olisi ollut Rooman keisari Tiberiuksen kuultavana koskien uskoaan. Maria olisi silloin ottanut käteensä kananmunan ylösnousemuksen vertauskuvana, kananmunan kuolleen kuoren alta kun näet murtautuu elämä, ja julisti Kristuksen ylösnousemusta. Keisari olisi silloin todennut, että väite on yhtä todennäköinen kuin se, että nyt esillä oleva muna muuttuisi punaiseksi. Silloin näin ihmeenomaisesti tapahtui.
Äskeinen on luultavasti pelkkää legendaa, mutta se sisältää pääsiäismunien symboliikan lähtökohtia ja sitä, millä niitten koristelua perusteltiin. Tärkeä juuri munien ja pääsiäisen yhteiselolle oli edellä mainittu 40 päivää kestävä pääsiäispaasto. Silloin paastottiin näet myös munista. Niinpä munat laitettiin talteen ja niillä voitiin sitten herkutella pääsiäisenä. Tavaksi tuli myös koristella niitä. Suklaamunilla yllätyksineen on niilläkin kristillinen ulottuvuutensa: haudan sisältä löytyykin iloinen yllätys.
Pääsiäispupuja minulla ei ole tarvetta puolustella, en ole niiden suuri ystävä. Mutta todettakoon kuitenkin, että kyse on varsin myöhäisestä perinteestä, jonka juuret eivät juonna Astarteen eivätkä ilmeisesti edes keskiajalle asti. Kyseessä lienee keväiseen ajankohtaan ja luonnon virkoamiseen liittyvää rekvisiittaa. Tosin jotkut ovat selittäneet asiaa niin, että protestantit olisivat halunneet jatkaa pääsiäismunien jakamista, mutta ilman niiden kirkollista siunaamista, jolloin ne toi pääsiäispupu. Jos joku tietää väitteen todenmukaisuudesta lisää niin kertokoon.
Näinpä myös virpomisvitsoja kyseenalaistetun tänä pääsiäisenä sillä perusteella, että paju oli pakanoiden pyhä puu. Puhutaanpa tämäkin nyt sitten alta pois. Virpovitsojen heilutteluhan juontaa siitä, kuinka Jeesuksen tullessa Jerusalemiin heilutettiin palmunoksia. No, meillä Suomessa ei ole palmuja, mutta paju kukkii pääsiäisen aikaan, siksi palmusunnuntaina heilutetaan pajunoksia. Noidaksi pukeutuminen ei oikeastaan kuulu palmusunnuntaihin, vaan on pitkäperjantain ja pääsiäisen välisen lauantain perinne, johon ajatuksellisesti kuuluu se, että Jeesuksen ollessa haudassa ovat pahan voimat valloillaan. Näiden kahden perinteen sekoittuminen on valitettavaa, sillä se hämärtää niiden merkitystä, varsinkin virpomisen.
Pysykää tarkkoina!
Tämä teksti pääsi taas venähtämään. Toivottavasti kuitenkin opitte, että kaikista yhtäläisyyksistä ei kannata vetää kovin suuria johtopäätöksiä ja että jos historiallinen väite on yhtä aikaa tiivistetty yhteen meemiin ja kyseenalaistaa perinteisen historiatulkinnan kannattaa sen väitteet tarkastaa, niin kuin tämänkin tekstin.
Lähteet:
RIB 1124. Altar dedicated to Astarte. Roman Inscriptions of Britain. Verkkoversio: https://romaninscriptionsofbritain.org/inscriptions/1124
Louis Baudoin-Laarman: Easter not derived from name of ancient Mesopotamian goddess. AFP Fact Check, 2.4.2021. Verkkoversio: Easter not derived from name of ancient Mesopotamian goddess | Fact Check
Carolyn Emerick: Ēostre - Real Goddess or Bede's Invention? HubPages 12.5.2015. Verkkoversio: Ēostre - Real Goddess or Bede's Invention? - HubPages
Einhard: Early Lives of Charlemagne. V. 1905 englanninkielinen käännös. Verkkoversio: Early Lives of Charlemagne
Paul Fidalgo: Holy Ishtar! Our Own False Claim Rises from the Dead. Center for Inquiry, 5.4.2021. Verkkoversio: Holy Ishtar! Our Own False Claim Rises from the Dead | Center for Inquiry
Kaarina Heiskanen: Punastunut pääsiäismuna ällistytti Rooman keisarin. Lehteri, 18.3.2016. Verkkoversio: Punastunut pääsiäismuna ällistytti Rooman keisarin - Lehteri
Alexander Hislop: The Two Babylons or the Papal Worship Proved to be the Worship of Nimrod and His Wife. 1858, v. 1916 painos. Verkkoversio: The Two Babylons, 1853 - Alexander Hislop
Virpi Hyvärinen: Puput ja tiput kuuluvat pääsiäiseen. Kirkkotie, 30.3.2022. Verkkoversio: Puput ja tiput kuuluvat pääsiäiseen – Kirkkotie
Johanna Laakso: Pashajuttu, mutta tulipahan kirjoitettua. Kieliö - sekalaista aattelehdintaa kielestä ja kielistä, 30.3.2018. Verkkoversio: Pashajuttu, mutta tulipahan kirjoitettua – Kieliö – sekalaista aattelehdintaa kielestä ja kielistä
Spencer McDaniel: No, Easter Is Not Named after Ishtar. Tales of Times Forgotten, 6.4.2020. Verkkoversio: No, Easter Is Not Named after Ishtar - Tales of Times Forgotten
Roger Pearse: Easter: A translation error in Bede, De Ratione Temporum. Roger Pearse 25.3.2024. Verkkoversio: https://www.roger-pearse.com/weblog/2024/03/25/easter-a-translation-error-in-bede-de-ratione-temporum/
Kaarlo Soisalo: Kristityn ainoa pyhäpäivä. Pakanallis-kirkolliset pyhäpäivät ja juhla-ajat. Sabatti ja sunnuntai. Aikain Vartija 6/1937. Verkkoversio: 01.06.1937 Aikain vartija : sanomalehti oikean kristillisen siveyden edistämiseksi no 6 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
Jon Sorensen: No, Easter Is Not a Pagan Holiday. Catholic Answers, 4.4.2023. Verkkoversio: No, Easter Is Not a Pagan Holiday | Catholic Answers Magazine
Ralph Woodrow: The Two Babylons: A Case Study in Poor Methodology. Christian Research Journal volume 22, number 2 (2000). Christian Research Institute. Verkkoversio: The Two Babylons: A Case Study in Poor Methodology - Christian Research Institute
.jpg){kind=link}
.jpg){kind=link}
_uit_Bulgarije_van_het_transportschip_Bulgaria_,_Bestanddeelnr_255-1144.jpg){kind=link}
.jpg){kind=link}
.jpg){kind=link}