HENRIK VILHELM POSSÉN (1812 - 1845)
Possenin hautalaatta Karunan vanhan hautausmaan kulkuväylällä, taustalla näkyy vanhan kirkon muisto- merkki. Itse otettu. |
Jo vuosia sitten huomioni kiinnitti Sauvossa Karunan
hautausmaalla eräs kivilaatta, joka oli keskellä kulkukäytävää. Mietin, kenen
raukan hauta on sijoitettu noin kehnoon paikkaan, kaiken kansan tallattavaksi.
Hämmennykseni vain lisääntyi, kun tarkastellessani kivilaattaa huomasin
vainajan ammatin: "Pastori". Kuka oli tämä nuorena kuollut pastori ja
miksi hänen hautansa oli niin kehnolla paikalla? Asia ei jättänyt minua rauhaan, ja tätä lähdin selvittämään. Ja koin, että tämä tarina on myös jaettava eteenpäin, että joku muukin muistaisi onnettoman vainajan. Tämä
on Henrik Vilhelm Possénin tarina.
Possén syntyi Virroilla 2. maaliskuuta 1812. Hänen
vanhempansa olivat lipunkantaja ja
vääpeli Emanuel Possén, joka asutti Kaletoinissa olevaa virkataloa, ja tämän
vaimo Maria Lovisa Hillebrand. Hän ei siis syntynyt pappissukuun, vaan hänen
isänsä oli sotilasuralla ja suku oli sotilassuku. Possén suuntasi kuitenkin
toisaalle, pappissäätyyn, eikä ollut siinä perheessään yksin. Tätä uraa oli
lähtenyt perheessä raivaamaan jo hänen kaksi vuotta vanhempi isoveljensä Adolf
Fredrik, jonka viimeiseksi virkapaikaksi jäi Kiukaisten kappalaisen virka, ja
tämän jalanjäljissä velikin tiiviisti seurasi. Hän aloitti Hämeenlinnan triviaalikoulussa
kaksi vuotta veljensä jälkeen 1819 ja sitten vuodet 1824-1831 Vaasan
triviaalikoulussa. Siellä hän sai opetusta latinasta, kreikasta, uskonnosta,
filosofiasta ja logiikasta. Tämän jälkeen hänestä tuli Turun lukion oppilas
1831. Lukio oli perustettu vain pari vuotta aiemmin, 1828 korvaamaan yliopiston
siirtymistä Helsinkiin. Possén aloitti ylioppilaana Helsingissä jo 18. kesäkuuta 1832,
liittyen Satakuntalaisen osakunnan jäseneksi. Tämä oli varsin nopeaa, vaikka lukion saattoikin ahkeralla työskentelyllä suorittaa kahdessa vuodessa.
Possén vihittiin Turun hiippakunnan papiksi 14. kesäkuuta
1837. Ensimmäinen työpaikka löytyi Ahvenanmaan Jomalasta, jossa hän oli
kappalaisen apulainen vuosina 1837-1838. Seuraava kohde oli Kanta-Hämeen
Jokioinen, jossa hän oli armovuodensaarnaajana ja välisaarnaajana vuodet
1838-1841. Noina vuosina seurakunnassa ei ollut kappalaista, joten Possén hoiti
käytännössä tämän töitä. 1841 kappalaisen virka täytettiin, mutta Possén ei
joko tätä virkaa halunnut tai sitä saanut. Ehkä ei tosiaan edes halunnut, sillä
hänen polkunsa suuntasi nyt Varsinais-Suomen rannikolle, jonne hänet oli
valittu Sauvon kappeliseurakunnan Karunan kappalaiseksi.
Karunan puukirkko nykyisessä paikassaan Helsingin Seurasaaressa. Tässä kirkossa Possén toimitti lyhyeksi jäänyttä kappalaisen virkaansa. Wikimedia Commons. |
Karunan kirkon oli vuonna 1685 rakennuttanut silloinen Karunan kartanon isäntä. Niinpä kartanon omistajalla oli kappelissa patronaattioikeus, eli hän sai valita kenestä tuli pappi kyseiseen kappeliseurakuntaan. Kappeliseurakunnassa asui vuonna 1845 yhteensä 1208 henkeä ja se oli osin mannerta, osin pienien saarien muodostamaa rannikkoseutua, jossa puhuttiin sekä suomea että ruotsia. Tämä ei luultavasti ollut Possénille ongelma, sillä hän oli työskennellyt niin ruotsinkielisessä Jomalassa kuin myös suomenkielisessä Jokioisissa. Karunassa kappalaiset eivät välttämättä montaa vuotta vanhentuneet. Tämä johtui siitä, että kappeliseurakuntana siellä ei ollut ylenemismahdollisuutta, joten urakehitystä kaipaavat papit hakivat muualle heti kun pystyivät. Possénin edeltäjäkin, Adam Viktor Zidbäck, oli suunnannut Kirkkonummelle. Possénin haaveista emme tiedä, mutta toisaalta hän oli tähänkin asti siirtynyt seurakunnasta toiseen pitkiäkin matkoja eikä hän ollut seudulta kotoisin, joten ehkä hänenkin silmissään välkkyi ajatus urakehityksestä. Se olikin nyt edennyt nousujohtoisesti kappalaisen apulaisesta itse kappalaiseksi, eikä tähän urakehitykseen ollut kulunut kuin neljä vuotta.
Tässä kohtaa myös perhe tuli mukaan kuvioihin, sillä 1842
Possén avioitui saaden vaimokseen Schaumanin aatelissukuun kuuluvan Sofian. He
saivat kaksi lasta, joista ensin, 1843 syntynyt Maria Sophia eli aikuiseksi
asti, mutta toinen lapsista, 1845 syntynyt Charlotta Wilhelmina kuoli elettyään
vain kolmisen kuukautta 19. heinäkuuta, kirkonkirjoissa kuolinsyy on
tuntematon. Tämä ei jäänyt perheen ainoaksi tragediaksi, sillä Possén itse
menehtyi saman kuun 20. päivä keuhkotautiin, johon tautiin kuoli vuosina 1809-1869
keskimäärin 13% Sauvon ja Karunan alueen kuolleista. Hän oli vasta 33-vuotias.
Nuori kappalainen haudattiin itse asiassa hyvinkin
arvokkaalle paikalle, sen puukirkon viereen, jossa hän oli muutaman vuoden ajan
ehtinyt saarnata. Lesken ja eloon jääneen tyttären asemaa selvitettiin kihlakunnanoikeudessa
vielä vuonna 1846, mistä myös ilmoitettiin Finlands
Allmänna Tidning -lehdessä. Leski meni sittemmin uusiin naimisiin ja muutti
pois paikkakunnalta, minkä vuoksi Possénin hautakivessä ei mainita muita nimiä,
ehkä tytär on kuitenkin haudattu samaan hautaan.
Karunaan rakennettiin
kuitenkin vuonna 1910 uusi kivikirkko, ja vanha puukirkko myytiin ja
siirrettiin Helsinkiin Seurasaaren ulkoilmamuseoon 1912. Tällöin Possénin hauta
jäi nykyiseen kummalliseen paikkaansa keskelle kulkuväylää, ja kunniapaikka kirkon vieressä katosi.
En tiedä, millainen pappi Possén oli. Oliko hänellä vahva
hengellinen kutsumus julistaa Jumalan sanaa vai haaveiliko hän hyvästä ja
vakavaraisesta urakehityksestä, vai molempia yhtä aikaa. En tiedä. Hänen
suunnitelmansa ja haaveensa vaipuivat hautaan hänen mukanaan. Toisaalta hän
ehti kahdeksan pappisvuotensa aikana saarnata suurelle joukolle Jomalan,
Jokioisten ja Karunan väestöä sekä kastaa, vihkiä, ja siunata hautaankin hyvin
monia. Välillä hän on ilmeisesti määrännyt jonkun kirkkokurin alaiseksi, ehkä
jopa "rangaistustukkiin", jolla nimellä jalkapuuta kutsuttiin
Karunassa ja jollainen oli vielä 1840-luvulla käytössä. Sen poisti vasta vuoden
1848 kirkkolaki. Toisaalta hän pääsi myös julistamaan näille rikkoneille
aikanaan synninpäästön. Kukaan tuskin tietää enää, millaista hedelmää hänen
työssään suorittama kylvö sai aikaiseksi.
Possénista ei koskaan tullut kirkkoherraa, ei edes
pitkäaikaista kappalaista. Karunan seurakuntakodissa on entisten Karunan
pappien valokuvia muotokuvina seinällä, mutta tällaista ei ilmeisesti
Possénista ole otettu. Jälkeläisiä hänellä saattaa ensimmäisestä tyttärestään
olla, mutta koska tytär oli Possénin kuollessa vain parivuotias ei suvussa
välttämättä ole välittynyt tieto pappisesi-isästä ainakaan kovin vahvana.
Näkyvimpänä muistona tässä ajassa on tuo kivinen laatta.
Possénin hautakivi on vaatimaton, mutta teksti on selkeästi luettavissa. Itse otettu. |
Näin Possénin tarina kuvastaa elämän katoavaisuutta ja
arvaamattomuutta. Tuolloin varhainen kuolema oli yleisempi vieras kuin nykyään,
ja ehkä juuri siksi virsissäkin veisattiin tuolloin hyvinkin raadollisesti
kuolemasta, kuten tässä tuon ajan virressä: "Mustaan multaan tuhvaks', Tomuks' tulemaan Minun ruumiin' pantu on;
Lihan' on lahonn', Muoton' kauneus pois kadonn' --- Minun majan' musta,
Vuoteen' valju, Oi kuolem' vieras kauhia!" (Vuoden 1701 virsikirjan
virrestä 400). Toisaalta se on monella tapaa hyvin tavallinen, yleinen papin
virkaura, joka vain katkesi lyhyeen. Siten hänen tarinansa kertoo monista
muistakin hänen kaltaisistaan, joista ei tullut suuria ja nimekkäitä julistajia
tai kirkollisia vallankäyttäjiä. Vaikka hän itse on unohtunut historian
hämäriin, niin en voi olla ajattelematta sitä, mitä Raamattu sanoo ihmisestä ja
siitä, kuka hänet ainakin muistaa: "Unohtaako
äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän
unohtaisikin, minä en sinua unohda." (Jes. 49:15)
Ja Jumalan lisäksi muistat nyt sinäkin, hyvä lukija. Jos
siis vierailet joskus Karunan hautausmaalla ja osut tämän hautalaatan kohdalle
niin pysähdy, tervehdi Karunan muinaista sielunpaimenta ja pohdiskele elämän
arvaamattomuutta ja katoavaisuutta.
LÄHTEET:
Finlands Allmänna Tidning 11.8.1846. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/398016?page=1
Pekka Halmesmaa: Kirkkokuri
murroksen kynnyksellä. Kirkkokuria koskevan säännöstön kehittyminen Suomessa
vuosina 1818 - 1847 sekä sen soveltaminen Turun tuomiorovastikunnassa. 1976.
Karunan kuolleiden kirja 1796 - 1874. https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/karuna/kuolleet_1796-1874_jk593/hakemisto_1.htm
Matti Koskenniemi: Lukiolaiselämää Turussa 1800-luvulla. 1937.
Y rjö Kotivuori: Ylioppilasmatrikkeli
1640 - 1852: Adolf Fredrik Possén. Verkkojulkaisu 2005. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=14641
Yrjö Kotivuori: Ylioppilasmatrikkeli
1640 - 1852: Henrik Vilhelm Possén. Verkkojulkaisu 2005. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=14981
Hannu Kujanen: Sauvon
historia II. 1996.
Pappisluettelo - Jokioinen. Suomen Sukututkimusseura.
Historiakirjat. http://hiski.genealogia.fi/seurakunnat/srk?CMD=PRIESTS&ID=133&TYPE=HTML&LANG=FI
Pappisluettelo - Jomala. Suomen Sukututkimusseura.
Historiakirjat. http://hiski.genealogia.fi/seurakunnat/srk?CMD=PRIESTS&ID=134&TYPE=HTML&LANG=FI
Kaarlo Wirilander: Suomen
armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718 - 1810. Virkatalonhaltijain
luettelot. 1953. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/167552/KK003_opt.pdf;jsessionid=9DF3DCDC372AE76ECCBD25F01DF8961A?sequence=1
Vanhat hautausmaat ovat aina kiehtovia paikkoja, täynnä tarinoita ja elämänkohtaloita. Kiitos, että selvitit tämän yhden tarinan!
VastaaPoistaAnteeksi tuoreehkon blogistin kehno vastaustahti, Ilari! Kiitos palautteesta! Hautausmaat ovat usein hyvin inspiroivia paikkoja.
Poista