Karunan unohdettu kappalainen Henrik Vilhelm Possén

Kirjoittaja: Ossi Tammisto

HENRIK VILHELM POSSÉN (1812 - 1845)

Possenin hautalaatta Karunan vanhan hautausmaan
kulkuväylällä, taustalla näkyy vanhan kirkon muisto-
merkki. Itse otettu.

Jo vuosia sitten huomioni kiinnitti Sauvossa Karunan hautausmaalla eräs kivilaatta, joka oli keskellä kulkukäytävää. Mietin, kenen raukan hauta on sijoitettu noin kehnoon paikkaan, kaiken kansan tallattavaksi. Hämmennykseni vain lisääntyi, kun tarkastellessani kivilaattaa huomasin vainajan ammatin: "Pastori". Kuka oli tämä nuorena kuollut pastori ja miksi hänen hautansa oli niin kehnolla paikalla? Asia ei jättänyt minua rauhaan, ja tätä lähdin selvittämään. Ja koin, että tämä tarina on myös jaettava eteenpäin, että joku muukin muistaisi onnettoman vainajan. Tämä on Henrik Vilhelm Possénin tarina.

Possén syntyi Virroilla 2. maaliskuuta 1812. Hänen vanhempansa olivat  lipunkantaja ja vääpeli Emanuel Possén, joka asutti Kaletoinissa olevaa virkataloa, ja tämän vaimo Maria Lovisa Hillebrand. Hän ei siis syntynyt pappissukuun, vaan hänen isänsä oli sotilasuralla ja suku oli sotilassuku. Possén suuntasi kuitenkin toisaalle, pappissäätyyn, eikä ollut siinä perheessään yksin. Tätä uraa oli lähtenyt perheessä raivaamaan jo hänen kaksi vuotta vanhempi isoveljensä Adolf Fredrik, jonka viimeiseksi virkapaikaksi jäi Kiukaisten kappalaisen virka, ja tämän jalanjäljissä velikin tiiviisti seurasi. Hän aloitti Hämeenlinnan triviaalikoulussa kaksi vuotta veljensä jälkeen 1819 ja sitten vuodet 1824-1831 Vaasan triviaalikoulussa. Siellä hän sai opetusta latinasta, kreikasta, uskonnosta, filosofiasta ja logiikasta. Tämän jälkeen hänestä tuli Turun lukion oppilas 1831. Lukio oli perustettu vain pari vuotta aiemmin, 1828 korvaamaan yliopiston siirtymistä Helsinkiin. Possén aloitti ylioppilaana Helsingissä jo 18. kesäkuuta 1832, liittyen Satakuntalaisen osakunnan jäseneksi. Tämä oli varsin nopeaa, vaikka lukion saattoikin ahkeralla työskentelyllä suorittaa kahdessa vuodessa.

Possén vihittiin Turun hiippakunnan papiksi 14. kesäkuuta 1837. Ensimmäinen työpaikka löytyi Ahvenanmaan Jomalasta, jossa hän oli kappalaisen apulainen vuosina 1837-1838. Seuraava kohde oli Kanta-Hämeen Jokioinen, jossa hän oli armovuodensaarnaajana ja välisaarnaajana vuodet 1838-1841. Noina vuosina seurakunnassa ei ollut kappalaista, joten Possén hoiti käytännössä tämän töitä. 1841 kappalaisen virka täytettiin, mutta Possén ei joko tätä virkaa halunnut tai sitä saanut. Ehkä ei tosiaan edes halunnut, sillä hänen polkunsa suuntasi nyt Varsinais-Suomen rannikolle, jonne hänet oli valittu Sauvon kappeliseurakunnan Karunan kappalaiseksi.

Karunan puukirkko nykyisessä paikassaan Helsingin Seurasaaressa.
Tässä kirkossa Possén toimitti lyhyeksi jäänyttä kappalaisen virkaansa.
Wikimedia Commons.

Karunan kirkon oli vuonna 1685 rakennuttanut silloinen Karunan kartanon isäntä. Niinpä kartanon omistajalla oli kappelissa patronaattioikeus, eli hän sai valita kenestä tuli pappi kyseiseen kappeliseurakuntaan. Kappeliseurakunnassa asui vuonna 1845 yhteensä 1208 henkeä ja se oli osin mannerta, osin pienien saarien muodostamaa rannikkoseutua, jossa puhuttiin sekä suomea että ruotsia. Tämä ei luultavasti ollut Possénille ongelma, sillä hän oli työskennellyt niin ruotsinkielisessä Jomalassa kuin myös suomenkielisessä Jokioisissa. Karunassa kappalaiset eivät välttämättä montaa vuotta vanhentuneet. Tämä johtui siitä, että kappeliseurakuntana siellä ei ollut ylenemismahdollisuutta, joten urakehitystä kaipaavat papit hakivat muualle heti kun pystyivät. Possénin edeltäjäkin, Adam Viktor Zidbäck, oli suunnannut Kirkkonummelle. Possénin haaveista emme tiedä, mutta toisaalta hän oli tähänkin asti siirtynyt seurakunnasta toiseen pitkiäkin matkoja eikä hän ollut seudulta kotoisin, joten ehkä hänenkin silmissään välkkyi ajatus urakehityksestä. Se olikin nyt edennyt nousujohtoisesti kappalaisen apulaisesta itse kappalaiseksi, eikä tähän urakehitykseen ollut kulunut kuin neljä vuotta.

Tässä kohtaa myös perhe tuli mukaan kuvioihin, sillä 1842 Possén avioitui saaden vaimokseen Schaumanin aatelissukuun kuuluvan Sofian. He saivat kaksi lasta, joista ensin, 1843 syntynyt Maria Sophia eli aikuiseksi asti, mutta toinen lapsista, 1845 syntynyt Charlotta Wilhelmina kuoli elettyään vain kolmisen kuukautta 19. heinäkuuta, kirkonkirjoissa kuolinsyy on tuntematon. Tämä ei jäänyt perheen ainoaksi tragediaksi, sillä Possén itse menehtyi saman kuun 20. päivä keuhkotautiin, johon tautiin kuoli vuosina 1809-1869 keskimäärin 13% Sauvon ja Karunan alueen kuolleista. Hän oli vasta 33-vuotias.

Nuori kappalainen haudattiin itse asiassa hyvinkin arvokkaalle paikalle, sen puukirkon viereen, jossa hän oli muutaman vuoden ajan ehtinyt saarnata. Lesken ja eloon jääneen tyttären asemaa selvitettiin kihlakunnanoikeudessa vielä vuonna 1846, mistä myös ilmoitettiin Finlands Allmänna Tidning -lehdessä. Leski meni sittemmin uusiin naimisiin ja muutti pois paikkakunnalta, minkä vuoksi Possénin hautakivessä ei mainita muita nimiä, ehkä tytär on kuitenkin haudattu samaan hautaan.

 Karunaan rakennettiin kuitenkin vuonna 1910 uusi kivikirkko, ja vanha puukirkko myytiin ja siirrettiin Helsinkiin Seurasaaren ulkoilmamuseoon 1912. Tällöin Possénin hauta jäi nykyiseen kummalliseen paikkaansa keskelle kulkuväylää, ja kunniapaikka kirkon vieressä katosi.

En tiedä, millainen pappi Possén oli. Oliko hänellä vahva hengellinen kutsumus julistaa Jumalan sanaa vai haaveiliko hän hyvästä ja vakavaraisesta urakehityksestä, vai molempia yhtä aikaa. En tiedä. Hänen suunnitelmansa ja haaveensa vaipuivat hautaan hänen mukanaan. Toisaalta hän ehti kahdeksan pappisvuotensa aikana saarnata suurelle joukolle Jomalan, Jokioisten ja Karunan väestöä sekä kastaa, vihkiä, ja siunata hautaankin hyvin monia. Välillä hän on ilmeisesti määrännyt jonkun kirkkokurin alaiseksi, ehkä jopa "rangaistustukkiin", jolla nimellä jalkapuuta kutsuttiin Karunassa ja jollainen oli vielä 1840-luvulla käytössä. Sen poisti vasta vuoden 1848 kirkkolaki. Toisaalta hän pääsi myös julistamaan näille rikkoneille aikanaan synninpäästön. Kukaan tuskin tietää enää, millaista hedelmää hänen työssään suorittama kylvö sai aikaiseksi.

Possénista ei koskaan tullut kirkkoherraa, ei edes pitkäaikaista kappalaista. Karunan seurakuntakodissa on entisten Karunan pappien valokuvia muotokuvina seinällä, mutta tällaista ei ilmeisesti Possénista ole otettu. Jälkeläisiä hänellä saattaa ensimmäisestä tyttärestään olla, mutta koska tytär oli Possénin kuollessa vain parivuotias ei suvussa välttämättä ole välittynyt tieto pappisesi-isästä ainakaan kovin vahvana. Näkyvimpänä muistona tässä ajassa on tuo kivinen laatta.

Possénin hautakivi on vaatimaton, mutta teksti on selkeästi luettavissa.
Itse otettu.

Näin Possénin tarina kuvastaa elämän katoavaisuutta ja arvaamattomuutta. Tuolloin varhainen kuolema oli yleisempi vieras kuin nykyään, ja ehkä juuri siksi virsissäkin veisattiin tuolloin hyvinkin raadollisesti kuolemasta, kuten tässä tuon ajan virressä: "Mustaan multaan tuhvaks', Tomuks' tulemaan Minun ruumiin' pantu on; Lihan' on lahonn', Muoton' kauneus pois kadonn' --- Minun majan' musta, Vuoteen' valju, Oi kuolem' vieras kauhia!" (Vuoden 1701 virsikirjan virrestä 400). Toisaalta se on monella tapaa hyvin tavallinen, yleinen papin virkaura, joka vain katkesi lyhyeen. Siten hänen tarinansa kertoo monista muistakin hänen kaltaisistaan, joista ei tullut suuria ja nimekkäitä julistajia tai kirkollisia vallankäyttäjiä. Vaikka hän itse on unohtunut historian hämäriin, niin en voi olla ajattelematta sitä, mitä Raamattu sanoo ihmisestä ja siitä, kuka hänet ainakin muistaa: "Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda." (Jes. 49:15)

Ja Jumalan lisäksi muistat nyt sinäkin, hyvä lukija. Jos siis vierailet joskus Karunan hautausmaalla ja osut tämän hautalaatan kohdalle niin pysähdy, tervehdi Karunan muinaista sielunpaimenta ja pohdiskele elämän arvaamattomuutta ja katoavaisuutta.

LÄHTEET:

Finlands Allmänna Tidning 11.8.1846. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/398016?page=1

Pekka Halmesmaa: Kirkkokuri murroksen kynnyksellä. Kirkkokuria koskevan säännöstön kehittyminen Suomessa vuosina 1818 - 1847 sekä sen soveltaminen Turun tuomiorovastikunnassa. 1976.

Karunan kuolleiden kirja 1796 - 1874. https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/karuna/kuolleet_1796-1874_jk593/hakemisto_1.htm

Matti Koskenniemi: Lukiolaiselämää Turussa 1800-luvulla. 1937.

Y rjö Kotivuori: Ylioppilasmatrikkeli 1640 - 1852: Adolf Fredrik Possén. Verkkojulkaisu 2005. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=14641

Yrjö Kotivuori: Ylioppilasmatrikkeli 1640 - 1852: Henrik Vilhelm Possén. Verkkojulkaisu 2005. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=14981

Hannu Kujanen: Sauvon historia II. 1996.

Pappisluettelo - Jokioinen. Suomen Sukututkimusseura. Historiakirjat. http://hiski.genealogia.fi/seurakunnat/srk?CMD=PRIESTS&ID=133&TYPE=HTML&LANG=FI

Pappisluettelo - Jomala. Suomen Sukututkimusseura. Historiakirjat. http://hiski.genealogia.fi/seurakunnat/srk?CMD=PRIESTS&ID=134&TYPE=HTML&LANG=FI

Kaarlo Wirilander: Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718 - 1810. Virkatalonhaltijain luettelot. 1953. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/167552/KK003_opt.pdf;jsessionid=9DF3DCDC372AE76ECCBD25F01DF8961A?sequence=1