Kirjoittaja: Ossi Tammisto
Olen ajatellut, että voisin julkaista täällä blogissa erilaisia mielenkiintoisia historiallisia tekstejä, erityisesti sellaisia, jotka ovat tässä formaatissa sopivan mittaisia luettavaksi ja joilla voisi olla jotain annettavaa nykyisiin keskusteluihin. Alla siis pienin taustatiedoin höystettynä eräs dokumentti noin sadan vuoden takaa, jonka viimeaikaiset keskustelut sekä Suomen tunnustuksellisen luterilaisen kirkon pitkäaikaisen johtajan Markku Särelän hiljakkoin tapahtunut poisnukkuminen nostivat mieleeni. Ehkä se voi antaa virikkeitä ja taustaa nykyisille vastaaville keskusteluille, tai olla vain ajan merkki ajoiltaan.
Kolme pastoria julkisesti tiliä erostaan tekemässä
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on viime aikoina ollut monenlaisia tiukkojakin ristiriitoja läpi sen historian, ja niin tänäkin päivänä. Välillä on ollut keskustelua myös siitä, eroaako osa kirkon herätysliikkeistä kirkosta perustaen oman kirkkonsa.
Tällaista keskustelua käytiin myös 1920-luvulla, jolloin osa evankelisen herätysliikkeen jäsenistä erosi kirkosta perustaen omat seurakuntansa. Nämä toimivat edelleen Suomen tunnustuksellisen luterilaisen kirkon sekä Suomen evankelis-luterilaisen seurakuntaliiton alla. Kolme vuoden 1923 lopulla eronnutta pastoria, A. Aijal Wegelius (myöh. Uppala), Kauko Valve ja B. A. Uusitalo päätyivät julkaisemaan yhteisen selityksen erolleen. Tälle oli syynä paitsi heidän erojensa saama mediahuomio myös tarve ilmaista itsenäisesti heidän eroamisensa syy.
Pastori Heino Pätiälä (jonka esperanto -harrastuksen vaikutuksesta koko luterilaisen vapaakirkkoaatteen kehitykselle Suomessa olen kirjoittanut täällä) oli aiemmin ilmoittanut eroaikeistaan Porvoon vuoden 1922 synodaalikokouksessa sekä julkaisemassaan kirjasessa Ulos leiristä (joka ansaitsisi jossain yhteydessä kunnollisen esittelyn), mutta nämä kolme pastoria halusivat osoittaa oman päätöksensä olleen itsenäinen suhteessa Pätiälän päätökseen.
 |
| Oheinen kuva on otettu Suomen Vapaan Evankelis-Luterilaisen Kirkon (nyk. Suomen tunnustuksellinen luterilainen kirkko) perustamiskokouksesta v. 1928. Eturivin kolme oikeanpuolimmaista ovat vasemmalta lukien pastorit Kauko Valve, V. I. Salonen sekä A. A. Wegelius. Luterilainen 5/1928. |
Niinpä Valve ja Wegelius laativat yhteisen selityksen 29.11.1923 Radansuun kansanopistolla, jonka johtajana Valve tuolloin toimi. Myöhemmin myös Uusitalo antoi tekstille hyväksyntänsä. Sen jälkeen teksti postitettiin 30 sanomalehdelle.
"Miksi erosimme Suomen ev.lut. kirkosta?
Koska julkisuudessa on mainittu allekirjoittaneiden ero papinvirasta sekä myös kirjoitettu siitä, pyydämme väärinkäsitysten välttämiseksi saattaa julkisuuteen eromme syitä ja sen yhteydessä ilmeneviä asioita. Asianomaisille tuomiokapituleille lähettämissämme kirjelmissä, jotka asiallisesti, jopa suurimmaksi osaksi sanatarkastikin liittyvät kahden allekirjoittaneen laatimaan luonnokseen, on eromme perustelu tämän luonnoksen mukaan seuraava:
"Tähän luopumiseen velvoittaa minut Jumalan sana sekä osaltaan myös Jumalan sanan mukaisilta kohdiltaan pappisvirkaan tullessani tekemäni vala (K.L. 117 §). — Suomen ev.lut. kirkossa sallitaan tosiasiallisesti jatkuvasti ja julkisesti opetettavan vastoin Jumalan sanaa ja luterilaisen kirkon tunnustuskirjain oppia. Sen seurakunnissa sallitaan tunnustettavan ilmeisiä harhaoppeja; seurakunnissa sallitaan myös jatkuvasti julkisyntiä ja törkeintäkin paheellista elämää; seurakunnilla ei ole Jumalan asetusten mukaisia niille kuuluvia oikeuksia eikä velvollisuuksia eikä niitä myöskään hallitse Jumalan sana, vaan ihmiset. Kun Suomen ev.lut. kirkko ei siis alistu Jumalan sanan selviin määräyksiin eikä se sellaisenaan saata sitä tehdäkään, on se selvästi Jumalan sanan vastainen ja ei-luterilainen kirkko.
Samalla ilmoitan, että olen tänään _ _ _ :n seurakunnan pastorinvirastossa ilmoittanut eroni sanotusta seurakunnasta ja sen kautta Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta."
Tuomiokapituleille lähettämämme perustelu on lyhyt — kuten viralliseen asiakirjaan nähden on luonnollista —, mutta siitä käy selville pääasialliset syyt eroomme.
Eromme on johtunut siitä, että Suomen ev. lut. kirkko on tosiasiallisesti luopunut Jumalan sanan ja ev. lut. kirkon tunnustuskirjan opin kuuliaisuudesta, — Sanotusta kirkosta erotessamme emme siis suinkaan ole eronneet tosiluterilaisesta opista, vaan väärästä kirkollisesta yhteydestä. Ja tahdomme pitäytyä — hyljäten kaiken lahkolaisuuden yksinomaan tosiluterilaiseen seurakunnalliseen yhteyteen.
Emme haaveile mitään synnittömien yhdyskuntaa, kuten jo on väärin väitetty, vaan haluamme toisten yksimielisten kanssa liittyä tosiluterilaisiksi seurakunniksi, joissa on käytännössä raamatullinen kuri sekä oppiin että elämään nähden (eihän synnittömien kesken tarvittaisi mitään kurinpitotoimia).
Emme ole eronneet Suomen ev. lut. kirkosta uhmamielin emmekä muita tuomiten. Yhdymme Tunnustuskirjan sanoihin: "Raskasta on erota niin monesta maasta ja kansasta ja tunnustaa eri oppia. Mutta tässä on Jumalan käsky, että jokaisen on kartettava eikä pidettävä yhteyttä niiden kanssa, jotka väärää oppia opettavat tai jotka sitä väkivalloin pyytävät voimassa pitää" (M. 337).
Vaikka olemmekin eronneet Suomen ev. lut, kirkosta, niin emme suinkaan ole jättäneet isänmaatamme emmekä kansaamme, vaan tahdomme entistäkin tarmokkaammin tehdä sen keskuudessa Jumalan valtakunnan työtä. Olemme valmiit mahdollisuuden mukaan palvelemaan jokaista, joka apuamme tai neuvojamme pyytää.
Luterilaisina ja kristittyinä haluamme myös kunnioittaa ja palvella esivaltaa, joka on Jumalan asettama ja on lainkuuliaisina kansalaisina silmämääränämme isänmaamme onni ja menestys.
Emme katso voivamme tässä yhteydessä pitemmälti tästä asiasta kirjoittaa. Toivomme saavamme tilaisuuden myöhemmin erikseen julkisuudessa palata asiaan.
3.12.1923.
Kauko Valve
Aijal Wegelius
B. A. Uusitalo"
 |
| B. A. Uusitalo liittyi Valven ja Wegeliuksen laatimaan tekstiin. Näiden katkaistua välinsä Heino Pätiälään seurasi Uusitalo Pätiälää ja tuli tämän kanssa toiseksi Suomen vapaan evankelis-luterilaisen seurakuntaliiton (nyk. Suomen evankelis-luterilainen seurakuntaliitto) pastoriksi ja Pätiälän jälkeen johtajaksi. Uusitalon sisko oli yksi Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen merkittävimpiä Japanin-lähettejä, Siiri Uusitalo. Autuus Pakanoille 10/1920. |
"Minun puolestani he saavat erota ja selittää eroansa. Mutta heidän kirjoituksensa sävy itsetehtyine marttyyriuksineen paljastaa heistä sellaisia ominaisuuksia, että he minun mielestäni olisivat sopineet erittäin hyvin tähän turmeltuneeseen kirkkoon. Pelkään näet, että he pilaavat sen hyvän kirkon, johon he nyt siirtyvät."
Ainakin Wegelius huomioi Herättäjän piikittelyn, sillä laatiessaan 1970-luvulla kirkkonsa historiikkia hän lainasi tuota kirjoitusta todeten: "Näin arvottomasti kirkollinen lehti kirjoitti vakavasta asiasta". Samalla hän totesi, etteivät ne päivälehdet, jotka kirjoituksen julkaisivat liittäneet siihen lainkaan huomautuksia. Suomen Sosialidemokraatissa hän tosin mainitsi pastorien kirjoitusta käytetyn kannustamassa kirkosta eroamiseen, mutta siinä oli silti huomautettu, että nyt eronneet pastorit lienivät niitä "mustimpia", minkä Wegelius ymmärsi merkitsevän taantumuksellisia.
Muuten kirjoitus levisi ympäri Suomea lehdistön kautta. Nopealla haulla löysin sen ainakin Turunmaan, Laatokan, Hämeen Maan sekä Ilkan sivuilta. Vuoden 1924 alkupuolella se julkaistiin myös Paimen -lehdessä, joka oli tunnustusluterilaisena lehtenä tärkeä vaikutuskanava näille pastoreille.
Kirjoituksen merkityksestä
Kirjoituksen julkaiseminen eri lehdissä toi pastorien näkemyksiä tunnetuksi ja kertoi heidän ratkaisunsa ja sen perustelut laajalle yleisölle. Siten se saattoi olla osaltaan vaikuttamassa useiden ihmisten ratkaisuihin ja luterilaisten vapaaseurakuntien syntyyn eri puolilla maata. Elokuuhun 1924 mennessä oli muodostunut 10 seurakuntaa, joilla oli yhteensä 434 jäsentä. Yhden hieman myöhemmin Karjalan Kannakselle syntyneen seurakunnan varsin erikoisia vaiheita olen esitellyt täällä.
Mitään suurten massojen liikettä ei siis syntynyt, vaikka liittyjiä oli vielä tuon jälkeenkin. Kuitenkin tästä eteenpäin Suomen ev.lut. kirkon monopoli luterilaisuuden edustajana Suomessa oli saanut särön. Pastoreille oli tärkeää korjata se ajatus, että he olisivat pyrkineet jäsenistöltään täysin puhtaaseen kirkkoon. Niinpä heidän kirjoituksessaan tätä erikseen painotetaan. He halusivat kuitenkin opin ja seurakunnan opetuksen puhtautta ja yhdenmukaisuutta, sekä mahdollisuuden tarvittaessa käyttää kirkkokuria jäsenistön tai julistajien oikaisemiseksi. Herättäjän ivallisista kommenteista päätellen tämä viesti ei tosin näytä kunnolla välittyneen ulospäin.
Joka tapauksessa kyseinen teksti on mielenkiintoinen valaistessaan kahden luterilaisen vapaakirkon syntyvaiheita sekä kuvatessaan sitä intentiota, mikä sekä heillä että monilla muilla vastaavilla hankkeilla on myöhemminkin ollut.
Lähteet
Miksi erosimme Suomen ev.lut. kirkosta? Paimen 3/1924, 1.2.1924. Verkkoversio: 01.02.1924 Paimen no 3 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
A. Aijal Uppala: Tunnustukselliset seurakunnat syntyvät. Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko (1976). Verkkoversio: Microsoft Word - AAU_Tunnustukselliset seurakunnat.doc
Waeltaja: Tien ohesta tempomia. Herättäjä 49/1923, 7.12.1923. Verkkoversio: 07.12.1923 Herättäjä no 49 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
