Mennään lyhyen ajan sisällä heti uudestaan Varsinais-Suomen Sauvoon, mutta ainakin omasta mielestäni hyvästä syystä. Törmäsin Sauvon kirkkoherrana vuosina 1936-1950 toimineen Albert Johan Soverin (1873-1961) vuonna 1939 Vartija-lehdessä julkaisemaan artikkeliin Huomioita Sauvon seurakunnan tarkastuspöytäkirjoista ajalta 1778-1878. Siinä Soveri tekee kiinnostavia nostoja seurakunnan tilanteesta eri aikoina noitten tarkastusten valossa, joten haluan poimia siitä joitain osia blogiinkin tarkasteltavaksi. Alkuperäisen artikkelin löytää luonnollisesti lopun lähdeluettelosta, joka tosin jää tällä kertaa lyhyeksi, sillä esittelen nyt lähinnä Soverin nostamia asioita. Luvassa kirkollisia tapoja, juopumusta, siveetöntä elämää, lukutaitoa, kouluopetusta sekä köyhäinhoitoa.
 |
| Sauvon komea kirkko on vastaanottanut tarkastajia vuosisatojen ajan. Tosin etualan portista he ovat kulkeneet vasta vuodesta 1795, portissa on kyseinen vuosiluku sekä silloisen kuninkaan Kustaa IV Aadolfin nimikirjaimet. Wikimedia Commons. |
Kun sauvolaiset
unohtivat piispantarkastuksessa virsikirjat kotiin
Vuonna 1778 Sauvon silloinen kirkkoherra valitti piispantarkastuksessa, että seurakunnassa harjoitetaan varsin vähän kotihartautta huolimatta siitä, että useasta kodista löytyi Raamattu ja kaikilla oli omistuksessaan katekismus sekä virsikirja. Virsikirjan laiskasta käytöstä teki tarkastaja omakohtaisenkin havainnon todetessaan, että seurakunnan nuoriso ja melko monet vanhemmatkin olivat saapuneet kirkkoon ilman virsikirjaa, mikä osoitti, etteivät he olleet tottuneet sitä tarvitsemaan. Tuolloinhan kirkossakin laulettiin omista virsikirjoista.
Silloinen piispa Jakob Haartman joutui toteamaan myös köyhäinhoidon olleen epätyydyttävällä tolalla, sillä avustussopimukset ja -määrät olivat hyvin vaihtelevia armeliaan isännän kohdellessa köyhiä hyvin ja auttaessa heitä runsaskätisesti, mutta itara taas toimi toisin. Köyhäinhoito oli siis liian riippuvasta kunkin isännän omasta hyväntahtoisuudesta. Myös nuorison lukutaidon heikkoutta valiteltiin, ja siksi piispa suositteli erästä rakuunaa sekä rusthollaria lastenopettajiksi. Tästä osaltaan näkee, kuinka moninaisia seurakunnan vastuut tuohon aikaan olivat. Lukutaidon kohottamiseksi oltiin valmiita ankariinkin toimenpiteisiin: eräässä tarkastuksessa mainittiin nimeltä eräät vasta rippikoulun käyneet henkilöt, ja heitä kiellettiin osallistumasta ripille eli ilmoittautumasta ehtoolliselle ennen kuin heidän lukutaitonsa oli parantunut.
 |
| Piispa Jakob Haartman (1717-1788, Turun piispana 1776-1788) oli muun ohessa kiinnostunut Sauvon köyhäinhoidon tilasta. Wikimedia Commons. |
Sivuseikkana mainittakoon, että tuolloinen kirkkoherra oli Gabriel Fortelius (1745-1796, kirkkoherra vuosina 1777-1796). Samaan aikaan oli Porvoon piispana toinen Gabriel Fortelius (jonka isän nimi oli muuten Gabriel Fortelius), johon häntä ei kannata sekoittaa. Mutta myöhemmin, 1800-luvulla, Sauvon kirkkoherrana oli taas Gabriel Fortelius (1785-1857, kirkkoherra vuosina 1831-1857), edellisen kirkkoherra-Forteliuksen poika. Itse siis meinasin mennä sekaisin näissä yrittäessäni nopeasti vilkaista, kuka oli tuolloin kirkkoherra. Ilmeisen menestynyttä väkeä nuo Forteliukset, mutta mitä tulee nimien keksimiseen niin eipä heille ollut kummoista mielikuvitusta suotu.
Mainittakoon vielä, että vuoteen 1775 asti tuolloin Uppsalan arkkipiispaksi siirtynyt Turun piispa Karl Fredrik Mennander oli ollut samalla Sauvon kirkkoherra. Sauvo oli siis nyt vasta pari vuotta mennyt sellaisella kirkkoherralla, joka ei ollut piispa. Jos vanha käytäntö olisi jatkunut, olisiko Haartman tarkastanut itsensä? Mene tiedä, en tunne niin hyvin tuolloisia piispantarkastuksia...
Silloinkin nuoriso
oli pilalla, vuosikymmenestä riippumatta
Seurakuntaa tarkastettaessa tutkittiin usein myös seurakuntalaisten siveellistä tilaa, ja siinä Soverin mukaan toistuu useammassa pöytäkirjassa sama kaava: vanhemman väestön ja talonpoikien tapoja kehutaan, nuorisoa taas moititaan. Aikajänteen ollessa näin pitkä tapahtuu luonnollisesti sellaista kiertoa, että aiemmin moitittu nuoriso on myöhemmissä pöytäkirjoissa esimerkillisiä vanhuksia.
Vuonna 1804 pöytäkirjassa valitetaan nuorten miesten olevan eräillä seuduilla omavaltaisia viinan kohtuuttoman käytön ja kiertävien palkkasoturien vaikutuksen vuoksi. Vuonna 1837 seurakunnan kuudennusmiehet arkailivat tuoda ilmi nuorten tekemiä rikkomuksia, jolloin heitä muistutettiin siitä, että vuoden 1719 kuninkaallinen asetus ottaa heidät esivallan erityiseen suojaan. Kuudennusmiehet siis halusivat suojella omiaan rangaistuksilta, jolloin heitä rauhoiteltiin sillä, että yhteiskunta ja kirkkokin pyrki samaan. Tuolloin kerrottiin esimerkiksi langenneiden nuorten naisten määrän olleen kasvussa, mikä tarkoittanee avioliiton ulkopuolisia ja esiaviollisia suhteita. Ja koska kerran siveellisiä epäkohtia oli ilmennyt muistutettiin vuoden 1795 kirkonkokouksen päätöksestä, jonka mukaan ilman laillista syytä juhlailtoina poissa kotoa olevien tulee maksaa sakkoa.
Sauvolaisten
polvirukoukset ja koulunkäynnin turhuus
Vuonna 1856 edellä mainittu juopottelu oli levinneimmäksi paheeksi mainittu ja todettiin sen "hiipineen" myös naisten keskuuteen. Tässä tarkastuksessa, kuten ei muissakaan vastaavissa, eivät yksityiset tutkittavaksi ja nuhdeltavaksi kutsutut henkilöt saapuneet useinkaan paikalle. Kirkollisiin tapoihin liittyen mainitaan, että kaikki käyvät kirkossa ja että seurakuntalaisilla on tapana olla polvillaan eräiden rukousten sekä ehtoollisen asetussanojen lukemisen aikana. Sauvolaiset lukijat saattavat miettiä, että mihin oikein polvistuttiin. Noh, kun seuraavan kerran istutte Sauvon kirkon penkeissä niin katsokaa alas. Osassa riveistä on vielä jäljellä vanhat leveät ja paksut laudat, joille lasketaan jalat. Sikäli kuin ymmärrän on niitä käytetty myös polvistumislautana. Kokeilkaapa joskus, kirjoittaja on silloin tällöin jonkun rukouksen aikana kokeillut ja todennut siinä olevan hartautta ja keskittymistä edistävän vaikutuksen. Hauska huomata, että tuo käytäntö on 1850-luvulla ollut mainitsemisen arvoinen. Onkohan kyse ollut siitä, että tapa on ollut muilla paikoin häviämässä ja sen säilyminen Sauvossa on haluttu noteerata?
 |
| Sauvon kirkon saarnatuoli seisoo keskellä kirkkoa. Kuten edellä ilmeni noissa penkeissä on ainakin voinut polvistua. Mutta niissä on toinenkin jippo: etuosan penkkiriveissä on mahdollisuus kääntyä myös selkä alttariin päin. Tämä siksi, että saarnatuoli on keskellä ja on mukavampi kuunnella kasvot puhujaan päin. Wikimedia Commons. |
Vuoden 1856 tarkastuksessa oltiin myös jälleen huolissaan lukutaidosta ja merkittiin ylös kaikkien niiden kolmen edellisen vuoden rippikoululaiset, jotka eivät tulleet tarkastukseen. Aiemmin oltiin turvauduttu jopa sakkorangaistuksiin poisjääneille. Tuolloin tuli puhetta myös lastenkoulun perustamisesta, jolloin Paddaisten kartanon omistaja J.A. Hillebard lupasi lahjoittaa 50 ruplaa vakinaisen lastenopettajan hankkimista varten ja samaa lupaili toinen suurtilallinen majuri A.V. Bonsdorff. Kirkkoherran ja paikalla olleen kansan vastustaessa hanke jäi kuitenkin sikseen. Kouluasiat olivat sauvolaisille tuohon maailmanaikaan ilmeisen vaikea asia, minkä olemme saaneet huomata esimerkiksi pastori Hegesippus Hippolytus Hjerpeä esitelleessä tekstissä, jossa Hjerpe vuonna 1877 tuki kansakoulun perustamista, mutta kokouksen enemmistö pelkäsi sen edistävän laiskuutta: https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/05/kirkkohistorian-henkilokuvia-hegesippus.html
Kouluasiat
etenevät ja eivät etene, mutta kieli muuttuu
Vuoden 1878 tarkastuspöytäkirjaan voitiin kuitenkin merkitä, että vuodesta 1874 lähtien oli kiertokoulu ollut toiminnassa kahdeksassa piirissä, kuusi viikkoa niistä kussakin kerran vuodessa. Tuolloinen tarkastaja, silloinen tuomiorovasti ja myöhempi arkkipiispa T.T. Renvall suositteli tarkastuksessa lämpimästi kansakoulua, siis sitä laitosta, joka oli juuri edeltävänä vuonna Sauvossa torpattu ja jota itse asiassa oli alettu ajaa jo vuodesta 1872 lähtien edellä mainittu majuri Bonsdorff. Silloin tosin oli vedottu siihen, että kiertokoulu olisi parempi, ja perustettu se sitten kaksi vuotta myöhemmin. Sauvolaiset lämpenivät sitten vähitellen kansakoululle, ja se hyväksyttiin 1881 ja aloitti 1886. Jos nykyään tuntuu, että kuntien ja seurakuntien päätöksenteko on hidasta, niin ei sitä ennenkään aina kiirehditty. Tosin on muistettava sekin, että kyse oli uudesta asiasta, ja samalla monelle pitäjäläiselle vieraasta: he eivät olleet kouluja käyneet eivätkä mielestään tarvinneet, miksi niitä nytkään tarvittaisiin?
 |
| Torsten Thure Renvallista (1817-1898) tuli arkkipiispa vasta 1884, mutta hän osallistui Sauvon piispantarkastukseen jo tuomiorovastina. Hän yritti saada sauvolaiset lämpenemään kansakoululle. Wikimedia Commons. |
Tässä tarkastuksessa muuten nähtiin sellainenkin tapaus, että neljä talonpoikaa esitti piispankäräjille seuraavan anomuksen: "kaikki kirkolliset pöytäkirjat y.m. kirjoitettakoon täällä edespäin suomenkielellä n.k. Kejsarill. julistus heinäkuun 14 p:ltä 1858 määrää". Seurakunnan pöytäkirjat oli näet tähän asti kirjoitettu ruotsiksi, vaikka seurakunnan enemmistökieli oli suomi. Tarkastaja muistutti pastorinvirastoa toimimaan asetuksen mukaan ja siitä lähtien olivat seurakunnassa kirkonkokousten pöytäkirjat aina suomenkielisiä.
Mitä Soverin
löydöksistä jäi käteen?
Tällaisia asioita Soveri oli siis Sauvon seurakunnan tarkastuspöytäkirjoista löytänyt. Varmasti vastaavia ja paljon muutakin löytyy myös muista seurakunnista. Jo tämä kertoo kuitenkin monenlaista mielenkiintoista kyseisen seurakunnan menneisyydestä. Soveri valittelee, etteivät pöytäkirjat sisällä juurikaan tietoja kansan uskonnollisesta tilasta, mutta löytyi sitä hänen nostoistaan kuitenkin jonkun verran, vaikkakin pääosin puutteiden valitteluna. Itse koin kuitenkin kiinnostavana sen, että polvirukoukset haluttiin erikseen mainita, samalla toki harmitellen sitä, ettei sitä enää voi kutsua eläväksi perinteeksi.
Sauvolaiset saavat monin paikoin kuulla kunniansa näissä nostoissa. Siveellinen tila ja oppimattomuus olivat tarkastajien päänvaivana vuosikymmenestä toiseen. Ainakin jälkimmäisen kohdalla nähtiin myös edistystä, tosin sitäkin aina pienellä viiveellä. Jollain tavalla on viehättävää etteivät nämä tarkastukset näytä olleen vain edustustilaisuuksia, joissa molemmin puolin kehutaan, vaan epäkohtia on sekä nostettu esille että kaivettu esille. Lisäksi, kuten kouluasioissa sekä pöytäkirjojen kielikysymyksessä näkyy ulkopuolisen tahon eli tarkastajan oli mahdollista tuoda kehitystä ja muutoksia tarkastettavaan seurakuntaan. Mieleeni nousee vain yksi kysymys: olisiko noilla pöytäkirjoilla ollut muutakin kiinnostavaa kerrottavaa?
Lähteet:
Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli
1640–1852: Gabriel Fortelius. Verkkojulkaisu 2005
<https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=8414>. Luettu
24.3.2021.
Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli
1640–1852: Gabriel Fortelius. Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=11614>.
Luettu 24.3.2021.
Pappisluettelo - Sauvo. Suomen Sukututkimusseura - Historiakirjat. http://hiski.genealogia.fi/seurakunnat/srk?CMD=PRIESTS&ID=477&TYPE=HTML&LANG=FI Luettu 24.3.2021.
A.J. Soveri: Huomioita Sauvon seurakunnan tarkastuspöytäkirjoista ajalta 1778-1878. Vartija -aikakauslehdessä nro 1/1939. https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/832754?page=26 Luettu 24.3.2021.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti