Kirkkohistorian kahinaa: Tarina ruotsalaiselta hautausmaalta: lähetysmies Johannes Neander (1846-1895)

JOHANNES NEANDER (1846-1895)

Matkatessani Ruotsissa majoituin myös Finspångin kunnassa vanhassa Risingen kirkonkylässä. Majapaikkana toimi vanha pitäjäntupa, joka nykyään on Ruotsin suomenkielisen Kansanlähetyksen lähetyskoti majatalopalveluineen. Vieressä sijaitsee entinen koulurakennus ja vastapäätä Risingen vuonna 1849 valmistunut kirkko. Mitä idyllisin kokonaisuus siis.

Uteliaisuuttani aloin selvittää, oliko paikkakunnalla vaikuttanut kirkkohistoriallisesti kiinnostavia henkilöitä. Silloin törmäsin Risingen kirkkoherrana vuosina 1886-1895 toimineen Johannes Neanderin (1846-1895) nimeen. Hänen vaiheensa alkoivat kiinnostaa, ja päätin etsiä hänen hautaansa kirkkomaalta. Ennen kuin ehdin sinne kävimme vilkaisemassa muutaman kilometrin päässä ollutta Risingen vanhaa kirkkoa. Silloin yllätyksekseni löysin Neanderin haudan sieltä, sitä erityisesti etsimättä. Tämä ja eräs myöhempi tapaus matkallamme vaikutti siihen, että vakuutuin tarpeesta kertoa Neanderin tarina.

Tässä kuvassa tarinamme päähenkilö on jo vanhempi
pappismies. Hän ei kuitenkaan tullut pappissuvusta, vaan
oli torpparin poika. Kuvan lähde Rötter.se: #194967 (rotter.se)

Saarnaajan pojasta saarnaaja

Johannes Neander syntyi 16. lokakuuta 1846 Ruotsin Vångassa Itä-Götanmaalla viidentenä yhdeksästä sisaruksesta, joista osa tosin kuoli pieninä. Hänen vanhempansa olivat torppari Anders Fredrik Nilsson (1810-1868) ja tämän vaimo Johanna Larsdotter (1816-1890). Isä Anders oli torpparintyönsä ohessa kolportööri, maallikkosaarnaaja, joka samalla levitti kristillistä kirjallisuutta. Häntä on pidetty yhtenä sen ajan Ruotsin tunnetuimmista maallikkosaarnaajista, joka yhdessä parin muun kanssa oli keskeisessä roolissa 1850-luvulla pohjoisella Itä-Götanmaalla alkaneelle evankeliselle eli roseniolaiselle liikehdinnälle. Anders kuoli saarnamatkalla Mästerbyn Ejmundsbyssä Gotlannissa vuonna 1868.

Neanderin isä Anders oli arvostettu maallikkosaarnaaja.
Hänen esimerkkinsä oli varmaan innoittamassa nuorta Johannesta
pappisuralle.
Kuvan lähde Svenska män och kvinnor. Biografisk uppslagsbok 5. Lindorm-O. (1949).

Tuolloin pojasta oli jo kovaa vauhtia kasvamassa sananjulistaja hänestäkin. Jo 14-vuotiaana hän oli päättänyt haluavansa pastoriksi. Hän alkoi opiskella vuonna 1862 18-vuotiaana ensin Linköpingissä, minkä mahdollisti apulaispastori Dahlbergerin antama yksityisopetus, hän näet oli huomannut pojan lahjakkuuden. Linköpingistä hän jatkoi vuonna 1863 Norrköpingissä ja tuli Uppsalan yliopiston opiskelijaksi vuonna 1868. Vuonna 1873 hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon ja vuonna 1876 teologisen tutkinnon saaden samana vuonna Uppsalassa pappisvihkimyksen.

Hän oli kuitenkin jo opiskelujen aikana ollut aktiivinen niin kristillisessä järjestötoiminnassa kuin myös opetustyössä, joista kumpikin puoli näytteli myös jatkossa keskeistä osaa hänen elämässään. Hän näet oli opiskeluaikanaan vuosina 1871-1874 Uppsalan kaupunkilähetyksen hallituksen jäsen sekä vuosina 1873-1876 Fjellstedtin koulun (Fjellstedtska skola) opettajana Uppsalassa. Kyseinen koulu oli nimetty pastori ja lähetysmies Peter Fjellstedtin (1802-1881) mukaan ja siellä painotettiin erityisesti klassisia kieliä eli latinaa ja kreikkaa.

Lähettien kouluttajana ja lähettäjänä

Vuosina 1876-1888 Neander toimi Johannelundin lähetysinstituutin rehtorina Tukholmassa. Instituutti koulutti lähetystyöntekijöitä ja evankelistoja vahvassa yhteydessä roseniolaisen herätyksen pohjalta syntyneeseen Evankeliseen isänmaansäätiöön (Evangeliska fosterlandsstiftelsen, EFS). Hän olikin samalla säätiön ulkolähetysosaston esimies toimittaen vuosina 1880-1888 myös järjestön lähetyslehteä.

Neanderin työkauteen osui myrskyisiä aikoja, kun Paul Petter Waldenströmin (1838-1917) subjektiivinen sovitusoppi sekä yksityinen ehtoollisenvietto johtivat Waldenströmin ja tämän kannattajien eroamiseen säätiöstä ja Ruotsin kirkosta perustaen oman vapaakirkon, Ruotsin lähetysliiton vuonna 1878 (Waldenström tosin erosi Ruotsin kirkon pappisvirasta vasta 1882).

Huolimatta hajaannuksen tuomista väen ja voimavarojen hupenemisesta Evankelisessa isänmaansäätiössä onnistuttiin 1860-luvulla aloitettua lähetystyötä Itä-Afrikassa jatkamaan, minkä lisäksi vuonna 1877 avattiin uusi lähetyskenttä Intiassa. Vaikka Neander ei varmasti tehnyt näitä ratkaisuja yksin kertovat ne hänen kyvykkyydestään toimia johtajana vaikeassa tilanteessa. Alettiinpa hänen kaudellaan myös kouluttaa Johannelundissa eritrealaisia kristittyjä evankelistoiksi synnyinseudulleen Afrikkaan, aloittaen neljästä.

Onesimus Nesib (n. 1860-1931) oli yksi ensimmäisistä Johannelundissa koulutetuista afrikkalaisista. Hän opiskeli siellä vuosina 1876-1881. Kuva Wikimedia Commons.

Kirkkoherran äkkikuolema

Vuonna 1886 hänet valittiin Risingen kirkkoherraksi, tosin hän astui virkaan vasta vuonna 1889. Risinge sijaitsee Itä-Götanmaalla pohjoiseen Neanderin synnyinpitäjästä Vångasta. Vuonna 1891 hänet valittiin lääninrovastiksi. Neander kuoli 25. helmikuuta 1895. Hän oli saarnannut tavalliseen tapaan laskiaissunnuntain messussa 24. helmikuuta, mutta yöllä hän nukkui huonosti ja heräsi pahaan päänsärkyyn. Päivällisajan tienoilla hän tunsi rinnassaan rajua kipua ja menehtyi pian saman päivän iltana.

Risingen vuonna 1849 valmistuneessa kirkossa sai Neander toimia sananjulistajana. Kuva itse otettu.

Hänet haudattiin 10 päivää myöhemmin Risingen vanhan kirkon hautausmaalle, jossa jo lepäsi 15-vuotiaana menehtynyt tytär Ester (1879-1894). Neander oli jo vuonna 1876 avioitunut Johanna Maria Edmanin kanssa. Lapsista täysi-ikäisiksi elivät tytär Anna Maria (1877-1955), joka avioitui opettaja Karl Oskar Wärnströmin kanssa, sekä poika Johannes Natanael Neander (1881-1929), valokuvaaja, joka avioitui Emelia Kristina Svenssonin kanssa. Kummallakin lapsista oli jälkeläisiä.

Neander julkaisi erityisesti lähetysaiheista kirjallisuutta. Sitä ei liene suomennettu, mutta vuonna 1887 Finland -lehdessä mainostettiin hänen skotlantilaisesta Intian-lähetistä Alexander Duffista tekemäänsä kirjasta ja vuonna 1889 samassa lehdessä Missionsbibliotek för folket -sarjan neljättä ja viidettä osaa. Postuumisti 1916 julkaistu saarna- ja kirjoituskokoelma Manande vittnesbörd ei liene levinnyt Suomessa.

Risingen keskiaikaisen pyhän Marian kirkon hautuumaalla on Neanderin, hänen vaimonsa sekä tyttärensä viimeinen leposija. Kuva itse otettu.

Uudenvuodenlaulun jäljillä

Kuitenkin ainakin jotkut Suomessa ovat tunteneet hänen laulunsa. Nyt pieni muisto matkaltani. Yövyimme myös Itä-Götanmaan Falketorpissa Evangelisk Luthersk Mission - Bibeltrogna Vänner -järjestön tiloissa. Kyseinen järjestö erkani Evankelisesta isänmaansäätiöstä vuonna 1911 katsottuaan sen lipsuneen Raamatun auktoriteetista Jumalan sanana myös Vanhan testamentin osalta. Tämä jako liikkeessä tapahtui siis vasta Neanderin kuoleman jälkeen.

Selailin majapaikkamme kirjahyllyä ja tartuin järjestön laulukirjaan Lova Herren. Silloin huomasin, että siellä on yksi Neanderin sanoittama laulu! Löytämässäni versiossa Neanderin laulu oli numero 132, alkaen sanoilla Huru hastigt de flyr, våra dagar och år. Jälkikäteen huomasin, että Lova Herren -kirjasta on tehty vuonna 2020 uusi versio, jossa laulun numero on 114 ja se alkaa nyt sanoilla Tänk så hastigt de flyr, våra dagar och år. Molemmissa se kuuluu uudenvuodenlaulujen osastoon. Neander on kirjoittanut laulun vuonna 1888, ja se on ollut myös EFS:n Sionstoner -laulukirjassa. Vuodesta 1986 lähtien EFS on käyttänyt Ruotsin kirkon virsikirjaa lisäviholla höystettynä, eikä Neanderin laulu ole enää mahtunut siihen.

Neanderin hauta osui silmiini aivan sattumalta, sillä olin aikonut etsiä sitä Risingen uudemmalta hautausmaalta. Kuva itse otettu.

Mutta on tuo laulu tunnettu myös Ruotsin rajojen ulkopuolella. Yhdysvalloissa ruotsalaiset siirtolaiset perustivat oman kirkon, lyhyeltä nimeltään Augustanasynoden. Vuonna 1891 heidän parissaan julkaistiin laulukirja Hemlandssånger, jonka uudenvuodenosastossa numerolla 44 oli myös tämä Neanderin laulu.

Mutta löysinpä todisteen siitä, että Neanderin veisu tunnettiin myös Suomessa, ja vielä kauan hänen kuoltuaankin. Löysin näet Kansalliskirjaston sivuilta lehden I Rätt Spår, joka oli ruotsinkielinen Suomen rautatieläisten kristillisen yhdistyksen lehti. Vuoden 1934 yhdessä numerossa oli lainattu laulusta pari säettä otsikolla Vid årsskiftet, ja vuonna 1935 lehdessä oli ruotsalaisen Natanael Beskowin (1865-1953) hengellinen kirjoitus. Monet varmaan tietävät hänen vaimonsa, lastenkirjailija ja kuvittaja Elsa Beskowin (1874-1953).

I Rätt Spår ("Oikeilla raiteilla") oli suomalainen
rautatieläisten kristillinen lehti, jossa Neanderin laulukin tunnettiin.

Natanael Beskow sanoitti itse useita hengellisiä lauluja, joista meillä Suomessa tunnetuin lienee useampaan hengelliseen laulukirjaan päässyt Synnit poissa, autuutta oi ('"Utan synd" - saliga ord'), mutta tuossa kirjoituksessaan hän oli kuitenkin lainannut paria säkeistöä Neanderin laulusta. Artikkelin nimi oli När dödsbudet kommer..., ja siihen sopivat hyvin Neanderin ajan rientämistä kuvaavat säkeet.

Mutta millainen siis on tuo laulu? Siinä lauletaan ajan rientämisestä, sen oikein käyttämisestä ja pyydetään siihen Herran apua. Sanat kirjoittaessaan hän oli 42-vuotias. Kun luen hänen säkeitään vuosista, jotka pakenevat kuin virta, joka uppoaa mereen en voi olla ajattelematta niin hänen isänsä äkillistä kuolemaa kuin myös Neanderin omaa äkillistä lähtöä 48-vuotiaana.

Lova Herren -kirjassa laulu on 5-säkeistöinen, mutta kirjoitan tähän alle ne säkeet, jotka oli kirjoitettu edellä mainittuun rautatieläisten lehteen ja yritän kyhätä jonkinlaisen raakakäännöksen näistä säkeistä heille, joilta ruotsi ei taitu:

1. Huru hastigt de fly, våra dagar och år,

ja, det såsom flöge vi bort.

Som den härliga sommar och blommande vår

är vårt jordeliv, ack, huru kort!

Som en nattväkt framskrider, omärkligt förgår,

så försvinna för oss våra år.

(1. Kuinka nopeasti karkaavat päivämme ja vuotemme,

kuin lentäisimme pois.

Kuin ihana kesä ja kukkiva kevät

on maallinen elomme, voi, niin lyhyt!

Kuin yövartio etenee huomaamatta päättyen

niin katoavat meidän vuotemme.)

2. Huru hastigt de fly, våra dagar och år,

lika strömmen, som sjunker i hav.

För var knäpp, varje slag, som här pendelen slår,

utav livet ett stycke klipps av.

Snart ock framme vid gränsen envar av oss står,

då de flytt, våra dagar och år.

(2. Kuinka nopeasti karkaavat päivämme ja vuotemme,

kuin virta, joka uppoaa mereen.

Sillä jokainen napsahdus, jokainen isku, jonka heiluri lyö,

leikkaa palasen elämästämme.

Pian myös jokainen seisomme sen rajan edessä,

jonka taa muuttivat nuo päivämme ja vuotemme.)

3. Huru hastigt de fly, våra dagar och år.

Uti stoftet vi böja oss ned.

Och vi bedja: för Frälsarens pina och sår,

för den smärta på korset han led,

ack, förlåt oss, o Fader, vår syndaskuld svår,

som vi hopat det lyktade år!

(3. Kuinka nopeasti karkaavat päivämme ja vuotemme.

Me tomussa kumarramme.

Ja rukoilemme: Vapahtajan piinan ja haavojen tähden,

hänen ristillä kärsimänsä kivun tähden,

oi, armahda meitä, oi Isä, vaikeassa syntivelassamme,

jonka kokosimme kuluneena vuonna!)

4. Och om nådigt du skänker oss ännu ett år,

o, giv kraft med förlåtens frid!

Låt oss märka, att städs vid vår sida du går,

att vi manligt må kämpa vår strid,

att vår fiende aldrig besegra oss får

i det kommande okända år.

(4. Ja jos armollisesti suot meille vielä yhden vuoden,

oi, anna voimaa anteeksiantamuksen rauhassa!

Anna meidän huomata, että palvelukseesi ottaen kuljet vierellämme,

että olisimme miehekkäät taistelussamme,

ettei vihollisemme koskaan kukistaisi meitä

tulevana tuntemattomana vuotena.)

(Täältä voitte lukea viidennen säkeistön sekä kuunnella ainakin yhden sävelvaihtoehdon laululle: Sionstoner 2023: O så hastigt de flyr )

Miksi muistella Neanderia?

Niin, koin siis, että Neanderin tarina on kerrottava, vaikka se ei herättäisikään suomalaisessa lukijassa suuria intohimoja. Mitätön mies hän ei ollut, olihan hänellä tärkeä rooli kristinuskon levittämisessä Itä-Afrikassa ja Intiassa.

Hänen maallinen elonsa päättyi yllättäen ja suhteellisen varhain. Kuitenkin omassa laulussaan hän oli itse tiedostanut ja tunnustanut elämän ailahtelevuuden ja lyhyyden. En tiedä paljonko hän ehti asiaa ajatella ennen yllättävää kuolemaansa, mutta hänen hautakivensä ainakin julistaa taivastoivoa, oikeastaan taivasvarmuutta.

Siihen on näet kirjoitettu Luukkaan evankeliumin 18. luvun 31. jakeesta sanat: Se, vi gå upp till Jerusalem ("Katso, me menemme ylös Jerusalemiin"). Niin, Neander on kuollut, mutta hänen hautakivensä julistaa edelleen rohkeasti sen ääreen pysähtyville hänen muuttoaan Jumalan luo, taivaalliseen Jerusalemiin.