Tällä kertaa vien teidät 1500-luvun loppuun ja Varsinais-Suomen Paimioon uskonnollisen murroksen keskelle. Tätä kirjoitettaessa Paimiossa käydään kirkkoherranvaalia, mutta vuonna 1596 Paimion kirkkomaalla nähtiin kummia, kun paimiolaiset kävivät käänteistä vaalia kantaen omaa kirkkoherraansa rivakasti kohti kirkkomaan laitaa. Mutta miksi ihmeessä?
Kirkollisen säätilan vaihteluita
1500-luvun lopulla elettiin nykyisen Suomen alueella uskonnollisesti tuulista aikaa. Vaikka luterilainen reformaatio oli tullut Ruotsiin ja siten Suomeen jo 1520-luvulla kuningas Kustaa Vaasan aikana oli kyseessä lopulta hidas ja monivaiheinen prosessi. Erilaiset vaikutteet ja painotukset vaihtelivat sen mukaan kuka kulloinkin käytti ylintä valtaa ja mikä kutakin vallanpitäjää miellytti.
Niinpä esimerkiksi 1570-luvulla oli kuningas Juhana III:n aikana julkaistu nimellä 'Punainen kirja' tunnettu kirkkokäsikirja, joka lähentyi vanhoja katolilaisia käytänteitä. Juhanalla oli, osin puolalaissyntyisen katolilaisen vaimonsa Katariina Jagellonican myötä voimakkaita sympatioita katolisuutta kohtaan.Paimiossa oli tuolloin kirkkoherrana Martti Johanneksenpoika (Martinus Johannis), joka on mahdollisesti syntynyt Paimiossa ja toimi seurakunnan kirkkoherrana vuodet 1567-1588. Hänen kantansa tuohon päivänpolttavaan kirkkopoliittiseen kysymykseen ei ole tiedossa, mutta ehkä se kertoo siitä, että hän toimi kuten ohjeistettiin. Ainakin paimiolaisten myöhempi käytös antaa osviittaa siitä, ettei heitä ainakaan olisi Punaisen kirjan käyttö haitannut.
 |
| Paimion silloinen kirkko sijaitsi Räpälässä, missä nykyään seisoo muistomerkki. Itse otettu. |
Henrikin virkakaudella tuli taas uusi uskonnollinen käänne. Kuninkaaksi tuli 1592 Juhana III:n katolinen poika Sigismund, joka oli samalla Puolan kuningas. Kuitenkin hänen setänsä Kaarle-herttua onnistui järjestämään Uppsalassa kokouksen, joka vuoden 1593 vahvisti luterilaisuuden Ruotsin valtakunnan ainoaksi sallituksi uskonnoksi niin, että kuninkaan oli sitouduttava siihen, ettei muita uskontoja tai kirkkokuntia valtakunnassa sallittaisi. Samalla torjuttiin kyllä myös Kaarlea itseään miellyttänyt kalvinismi. Kokouksen päätökselle järjestettiin suomalaista papistoa varten oma allekirjoitustilaisuutensa myös Turussa 19. syyskuuta 1593, jolloin sen allekirjoittivat myös paimiolaiset pappisveljekset.
Paimiolaiset pistivät papin pellolle
Uuden päätöksen täytäntöönpano herätti Paimiossa kuitenkin mutinoita. Kansa piti perinteisiä menoja tärkeinä. Se kaipasi juhlallisia jumalanpalvelusmenoja ja erityisesti ehtoollisleivän ja -viinin korottamista kansan nähtäväksi, elevaatiota, josta tavasta nyt oli luovuttu. Juuri elevaatio oli muuten, kuten tässäkin myöhemmin osoittautuu erityisen suurten kiistojen kohteena. Sen säilyminen noin pitkään ei ollut toisaalta ihmeellistä, sillä Martti Luther oli itse säilyttänyt sen omissa messukaavoissaan ja oli pitänyt valitettavana sen poistamista Wittenbergin jumalanpalveluksista 1542. Sen ajateltiin johdattavan ihmisiä vääränlaiseen sakramenttien palvomiseen, mutta toisaalta Lutherin mielestä elevaation poisto heikensi myös oikeanlaista arvostusta.
Kun vanhoista tavoista oli luovuttu ja jumalanpalvelus supistunut pidettiin tätä osin pappien laiskuutena ja velvollisuuksien laiminlyöntinä, ehkei täysin tajuttu, että käsky oli tullut ylempää. Toisaalta perinteisistä uskonharjoituksen muodoista luopumisen pelättiin koituvan turmioksi koko seudulle. Kun sato oli ollut huono ja muitakin onnettomuuksia tapahtui suuntasi kansan syyttävä katse kohti papistoa. Kansan syvien rivien lisäksi mukana oli myös yläluokkaa, ainakin nokkamiehenä ollut Hevonpään isäntä Krister Niilonpoika Gyllenhierta. Ilmeisesti alkukesästä 1596 ryhdyttiin tositoimiin. Kansanjoukko kävi käsiksi kirkkoherraan ja heitti hänet aidan yli pois kirkkomaalta. Ele symboloi halua erottaa hänet virasta.
 |
| Kuvassa etäällä näkyvän kivisen ristin paikkeilla sijaitsi Paimion entinen kirkko, niin sanottu Räpälän kirkko. Sen ympärillä oli myös se aita, jonka yli kirkkoherra Henrik ja ehkä myös kappalainen Simon viskattiin. Itse otettu. |
Henrik ymmärrettävästi sydämistyi asiasta ja valitus tapahtuneesta sinkosi Turun piispa Ericus Erici Sorolaiselle. Tämä puolestaan vei asian valtakunnan itäisen osan korkeimmalle käskynhaltijalle, valtamarski Klaus Flemingille. Hän oli kuitenkin vankka kuninkaan tukija ja Kaarle-herttuan vihamies, mikä osaltaan vaikutti siihen, että hän oli vanhojen jumalanpalvelusmenojen puolella ja siten jo riidoissa Uppsalan päätöksen hyväksyneiden pappien kanssa.
Niinpä Fleming löi koko asian leikiksi. Totesipa vain, että paras keino korjata tapahtunut oli heittää papit samaa tietä takaisin oikein vauhdilla. Mahtaako muuten Paimion historiikin tässä kohtaa oleva viittaus pappeihin tarkoittaa sitä, että molemmat veljekset olivat saaneet ilmalennon? Joka tapauksessa edes Hevonpään Krister-herra ei saanut rangaistusta. Piispa Sorolainen kyllä antoi paimiolaisille ankarat nuhteet, joista he sitten kyllä valittivat.
 |
| Flemingin suvun vaakuna. Klaus Fleming oli ankara herra, mutta , paimiolaisten tempauksen hän näyttää kuitanneen naurulla. Wikimedia Commons. |
Henrik vaikuttaa kyllä hankkiutuneen muutenkin riitoihin, mikä voi selittää Paimionkin tilanteen kärjistymistä. Hän oli vuonna 1594 kiistellyt eräästä Paimion Räpälässä olleesta maapalstasta Maskun Kankaisten herran Henrik Klaunpoika Hornin kanssa ja tätä olivat edeltäneet jo aiemmat maakiistat ja kahnaukset muittenkin aatelisten kanssa. Kirkkoherran mukaan kyse oli siitä, että aateli yritti vallata pappilan maita. Olikohan Hevonpään Kristerkin ollut näissä mukana ja ainakin osamotivaationa näyttää kirkkoherralle kaapin paikka pitäjässä?
Henrik ja Simon jatkoivat kuitenkin pappeina, ja luterilaisuus eteni etenemistään. Aikanaan Sigismundkin menetti Ruotsin 1598 sekä Suomen 1599 ja Kaarle-herttuasta tuli kuningas Kaarle IX kuljettuaan Suomen-valloituksellaan Paimionkin läpi. Kirkkoherra Henrik oli vuonna 1601 vauras mies, pitäjän suurin veronmaksaja, aatelistohan ei maksanut veroja.
Vuonna 1604 karjarutto vei kuitenkin suuren osan pappilan karjasta ja veli Simon menetti koko 25 eläimen karjansa. Tämän vuoksi he kumpikin saivat vuoden verovapauden. Mahtoiko kansan parissa vielä silloin joku nähdä tässä jumalallisen rangaistuksen vanhoista menoista luopumisesta, mene ja tiedä. Henrik Martinpoika mainitaan viimeisen kerran vuonna 1617 ja hänen leskensä Marketan (Margareta) mainitaan eläneen pappilassa vuonna 1619. Simon oli siirtynyt vuonna 1609 Liedon kirkkoherraksi.
Paimiolaisten ruotsalaiset hengenheimolaiset
Paimion tapaus todistaa kiinnostavalla tavalla siitä, miten vielä kauan reformaation alkamisen jälkeenkin katolilaisuus ja ainakin katolilaiset tavat nauttivat kansan parissa laajaa kannatusta. Vastaavasta on runsaasti esimerkkejä muualtakin Ruotsin valtakunnasta. Esimerkiksi Uppsalan arkkipiispa Abraham Angermannuksen suorittaessa tarkastusmatkaa Etelä-Ruotsissa vuonna 1595 valitettiin eräässä smoolantilaisessa pilkkarunossa jumalanpalvelusta kohdanneita muutoksia:
"Sakramenttia hän ei tahdo kohottaa,
se mahtaisi liiaksi venyttää hänen käsivarsiaan.
Arvelen että Calvin ja Zwingel pukki
aikovat poistaa meidän kirkkotapamme.
Ellei kuninkaamme tahdo tehdä sitä toisin,
vastaamme arkkipiispalle tästä lähtien kyynärpään oikeudella."
Viittaus kuninkaaseen liittynee siihen, että kansa tiesi kuninkaan katolilaiseksi ja toivoi tämän puuttuvan asiaan, mutta valmiutta omaankin oikeudenkäyttöön oli ainakin puheissa. Jälleen oli ehtoollisaineiden kohottaminen keskeisessä roolissa, kuten oli myös monien saamissa näyissä ja unissa. Esimerkiksi vuonna 1602 Uppsalan tuomiokapitulin eteen joutunut renki Mårten Marcusson Vassundan pitäjästä Uplannista todisti saaneensa enkeliltä sanoman, jonka mukaan pappien pitäisi jatkaa sakramentin kohottamista. Enkeli oli myös ilmoittanut Mårtenille, että papisto tahtoi johtaa kansan harhapolulle.
Elevaation paluu
Näin Paimion tapaus asettuu laajempiin yhteyksiinsä osana uskonnollista murrosaikaa. Luterilaisuus haki muotoaan katolilaisuuden ja kalvinismin välimaastossa ja siten oli hieman vaihtelua siinä, mikä milloinkin laskettiin luterilaisuudelle sopivaksi, mikä taas varottavaksi roomalaiskatolilaisuudeksi, 'paavilaisuudeksi'.
Paimiolaisissa intohimoja aiheuttanut elevaatiokin oli välillä kelpo luterilaisuutta, ja on itse asiassa jälleen, sillä se on uudelleen käytäntönä luterilaisissa jumalanpalveluksissa. Sikäli se on luontevaa, että kun luterilaisissa tunnustuskirjoissa puhutaan siitä, kuinka on vapaus ottaa taas käyttöön jo poistettuja kirkkotapoja, totesi yksi kirjoittajista, Nicolaus Selnecker (1530-1592) omassa teoksessaan tuon kohdan selityksenä, että näihin tapoihin kuului esimerkiksi elevaatio. Näin ainakin tältä osin paimiolainen kirkkokansa selvisi jälkijättöisesti voittajana saatettuaan itsensä ja kirkkoherransa Henrikin kivuliaalla tavalla kirkkohistorian lehdille.
Lähteet:
Erkola, Toini; von Herzen, Erik & Innamaa, Kerttu: Paimion historia. Paimion kunta ja seurakunta, Hämeenlinna 1973.
Hardt Tom G.A.: Alttarin sakramentti. Luterilainen oppi ehtoollisesta. 1973 (suom. 1992).
Nyman, Magnus: Hävinneiden historia. Katolista elämää Ruotsi-Suomessa Kustaa Vaasasta kuningatar Kristiinaan. 1997 (suomeksi Katolinen tiedotuskeskus 2009).
Väänänen, Kyösti: Henricus Martini. Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721 -verkkojulkaisu. Studia Biographica 9. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011– (viitattu 18.8.2021). Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe201101191118; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-000982
Väänänen, Kyösti: Martinus Johannis. Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721 -verkkojulkaisu. Studia Biographica 9. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011– (viitattu 18.8.2021). Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe201101191118; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-001588
Väänänen, Kyösti: Simon Martini. Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721 -verkkojulkaisu. Studia Biographica 9. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011– (viitattu 18.8.2021). Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe201101191118; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-002320
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti