1.1. - uudenvuodenpäivä sekä Jeesuksen nimi- ja ympärileikkauspäivä

Hyvää alkanutta vuotta! Vuoden vaihtumiseen liittyvien perinteiden sijasta kerron teille kuitenkin tämän päivän kirkollisista traditioista. Lopuksi kuitenkin kerron sanasen myös vuoden vaihtumisesta sekä sen jälkeen annan maistiaisen yhden suomalaisen kirkkohistorian merkittävän evankelisen julistajan saarnasta, jossa hän kertoo muun muassa kumman nimi pelastaa, Hitlerin vai Jeesuksen. Monta teemaa, mutta lyhyehkö teksti, eli aloitetaan!

Ympärileikkauksen muisto

1. tammikuuta on näet ollut kirkkovuodessa ainakin keskiajalta lähtien Jeesuksen ympärileikkauksen sekä Jeesuksen nimen päivä, minkä vuoksi tällä päivällä ei ole kenenkään nimipäivää. Itse asiassa kyseinen juhla on vanhempi kuin ainakaan vuodenvaihteen ajoitus tälle paikalle kun puhutaan pohjoismaisesta kontekstista. Nykyinen uudenvuodenpäivä on näet ajallisesti joulun oktaavi, kahdeksas päivä eli varsinaisesta juhlasta viikon kuluttua vietetty jälkijuhla.

Jeesuksen ympärileikkaus Bysantin keisari Basileios II:n (958-1025) 
Menologionin kuvaamana. Wikimedia Commons: https://en.wikipedia.org/wiki/File:Menologion_of_Basil_047.jpg

Luukkaan evankeliumissa kerrotaan seuraavasti: "Kun oli tullut kahdeksas päivä ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli ilmoittanut ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa" (Luuk. 2:21) 1. Mooseksen kirjan 17. luvussa säädettiin, että ympärileikkaus oli suoritettava juutalaiselle pojalle kahdeksan päivän ikäisenä.

Tapahtumasta ei Jeesuksen osalta kerrota enempää kuin tuon yhden jakeen verran. Kuitenkin kristillisessä teologiassa on asiaa käsitelty jonkun verran. Sen on katsottu olleen ensimmäinen kerta, kun Jeesus vuodatti verensä, mikä oli alkua sille sovitustyölle, joka huipentui hänen vuodattaessaan verensä ristillä. Lisäksi sen on katsottu osoittavan sitä, miten Jeesus synnyttyään ihmiseksi tahtoi tältäkin osin täyttää Jumalan asettaman lain ja tuli ympärileikattavaksi (tai no, Marian ja Joosefin myötävaikutuksella luonnollisesti tuossa iässä). Tähän on liitetty Paavalin kirjeen galatalaisille sanat: "Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan." (Gal. 4:4-5)

Eräs erikoisuus, mihin en tässä syvemmin mene, on Jeesuksen esinahka pyhäinjäännöksenä. Sehän on osa hänen ruumistaan, joka leikattiin irti paljon ennen ylösnousemusta, joten se olisi siten jäänyt maan päälle. Itse olen jotensakin skeptinen siitä, että kyseistä nahanpalasta olisi tosiaan säästetty ympärileikkauksen jälkeen. Turun Sanomat on kuitenkin vuoden 2023 maaliskuussa kirjoittanut aiheesta oheisen artikkelin, johon asiasta kiinnostuneet voivat tutustua: https://www.ts.fi/teemat/5925688 Itse ohitan sen tällä maininnalla.

Kirkollisen tavan vakiintuminen

Tähän aikaan Jeesuksen ympärileikkausta on voitu muistella ainakin siitä asti, kun Jeesuksen syntymää on juhlistettu 25. joulukuuta, mistä puolestaan olen kirjoittanut jokin aika sitten myöskin täällä blogissani: https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2023/12/joulun-ajankohdasta-ja-alkuperasta-seka.html Tokikaan kyseistä päivää tuskin vietettiin minään erityisenä juhlana varsinkaan kristinuskon ollessa ahtaalla, mutta kun kristinuskon asema vahvistui voitiin myös tätä päivää viettää kirkollisesti. Vuodelta 567 on tieto Ranskan alueelta vietetyistä gallialaisen riituksen messuista Jeesuksen ympärileikkauksen muistoksi. Kuitenkaan 600-luvulla juhlan teemana ei ainakaan Roomassa ollut ympärileikkaus, vaan joulun oktaavi.

Vanhimmat bysanttilaiset kalenterit 700- ja 800-luvuilta ilmoittivat tammikuun ensimmäisen päivän sekä ympärileikkauksen että Basileios Suuren (330-379) muistopäiväksi. Espanjassa on vietetty ympärileikkauksen muistoa ainakin ennen Isidorus Sevillalaisen (n. 560-636) kuolemaa, sillä hän kirjoitti teoksessaan Regula Monachorum, että "Sillä isät ovat halunneet määrätä pyhän ajan Herran syntymän päivästä Hänen ympärileikkauksensa päivään asti".

Isidorus Sevillalainen (n. 560-636) oli ahkera kirjoittaja, joka 
välitti myös tietoa aikansa kirkollisista tavoista. Tämä 900-luvun 
tulkintakin hänestä esittää miehen kirjoituspuuhissa. Wikimedia 
Commons:  https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Isidore_de_S%C3%A9ville.jpg

Vuodenvaihde Pohjolassa

Mutta miksi sanoin, että tämä juhla on ainakin Pohjoismaissa varhaisempi kuin uuden vuoden juhlinta? Vuoden vaihtumisenhan tähän päivään sijoitti jo Julius Caesar vuonna 46 eKr., mutta sillä ei pitkään ollut suurta merkitystä pohjoismaiselle tavan tallaajalle. Vasta keski- ja uuden ajan taitteessa alkoi tämä päivä tulla Suomenkin suunnilla käytäntöön ja 1500-luvun puolivälissä se määrättiin tilivuoden alkamispäiväksi. Tätä ennen oli Ruotsissa vuosi aloitettu joulusta ja Suomessa puolestaan myöhäissyksyllä, kun syystyöt oli saatu tehdyksi.

Vuodenvaihteen vakiinnuttua nykyiselle paikalleen alkoi siihen kertyä erilaisten enteiden tarkkailua. Osa niistä oli sijainnut aiemmin toisissa ajankohdissa. Esimerkiksi meidänkin tuntemamme tinojen valaminen sijoittui Varsinais-Suomessa pyhäinmiesten päivän aattoon eli siis ajankohtaan, jota suomalaiset ammoin pitivät vuoden vaihtumisen aikana. Kainuussa uudenvuoden tinoja kutsuttiin joulutinoiksi, mikä viittaa siihen, että niitä oli aiemmin valettu jouluaattona eli toisen ammoisen vuodenvaihteen vaiheilla.

Tinan valaminen on muodostunut erääksi suomalaiseksi uudenvuoden perinteeksi, 
mutta alkuaan niitä on valettu ihan muuna päivänä. Kirjoittaja ei henkilökohtaisesti 
välitä tällaisista ennustusleikeistä. Wikimedia Commons: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Bleigiessen-Ergebnis_(cropped).jpg

Monenlaista muutakin enteiden tutkimista tapahtui, kuten esimerkiksi palvelusväen tapa heittää illalla nukkumaan mennessä kenkänsä olan yli tai jalkojen välitse kohti talon peräseinää. Jos kärki näytti kohti ovea, tiesi se muuttoa talosta, jos perälle pysyttiin talossa seuraavakin vuosi. Yön yli vuodenvaihdetta valvoneille seuraava perinne voi olla haastava. Nimittäin jos vuoden ensimmäisenä päivänä noustiin varhain vuoteesta ja viritettiin nopeasti tulet takkaan pysyttiin virkeinä koko vuosi ja työt sujuivat. Aamu-uninen taas oli koko vuoden väsynyt. Muutenkin vuoden ensimmäisten puuhien katsottiin enteilevän vuoden erilaisten toimien sujumista.

Muitakin enteitä voisi kertoa, mutta niitä löytää muualtakin. Päivän kirkolliset teemat näkyvät monelle luultavasti lähinnä vain siten, että nimipäiväkalenteri näyttää tänään tyhjää tai mikäli saa itsensä toimitettua kirkkoon kuulemaan päivän raamatuntekstejä. Itse asiassa päivän kirkollinen vietto rajoittuneekin pitkälti jumalanpalvelusten teemoihin. Pitkä historia niillä kuitenkin on, osin jopa pidempi kuin vuoden vaihtumisen juhlinnalla.

Sana uudenvuodenpäiväksi: Jeesuksen vai Hitlerin nimi?

Itse lueskelen juuri yhden suosikkisaarnaajistani, Evankeliumiyhdistyksen ammoisen johtajan eli evankelisen herätysliikkeen keulamiehen Kauko Veikko Tammisen (1882-1946) saarnakokoelmaa "Ristin ihme" (1948). (Tammisen erikoisesta kuolemasta olen muuten kirjoittanut täällä: https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2021/10/rovasti-kv-tammisen-1882-1946-viimeinen.html ) Kirjassa on myös uudenvuodenpäivänä v. 1932 pidetty saarna Jeesus-nimestä. Poimin tekstistä muutamia kohtia, vaikkapa viritykseksi päivän kirkolliseen teemaan. On muuten kiehtovaa, miten Tammisen sanat koskien silloin vasta hiljan valtaan noussutta Saksan johtajaa osoittautuivat myöhemmin vielä osuvammiksi kuin hän ehkä ajattelikaan:

"[- - -] Me voimme antaa lapsellemme nimen, joka ei mitään merkitse, mutta Jumala ei niin tee. Nimi, jonka Jumala antaa, merkitsee sitä tehtävää, joka on tullut nimen saajan osaksi.

Johannes [puhe on Johannes Kastajasta] merkitsee: Jumala on armollinen, s.o. armo kohtaa Israelin kansaa, kun Messiaan aika nyt alkaa.

Samoin tämä Jeesus-nimi kuvaa sitä tehtävää, joka oli oleva tämän lapsen osana. Siihen nimeen jo kätkeytyi koko tulevan elämän ohjelma.

Mikä se tehtävä oli? Joosefille sanottiin: "Hän on vapahtava kansansa heidän synneistään."

[--- ] Ja tämä nimi, joka on ylhäältä annettu, kuvaa hänen tehtäväänsä. Ei hänelle ole annettu nimeä Mestari, opettaja. Hän on sitä ja meidän tulee ottaa vaarin hänen opetuksistaan. Hänelle ei myös annettu nimeä: Esikuva. Hän on kyllä sitä. Hän jätti meille esikuvan. Hän itse sanoo: Oppikaa minusta, minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Mutta se suuri pääasia, jota varten Hän tuli, on ilmaistu Hänen nimessään.

[---] Täällä on suuria nimiä yhteiskunnallisen ja valtiollisen elämän alalla, nimiä, jotka merkitsevät suurta pelastusta yhteiskunnallisesta ja valtiollisesta sekamelskasta. Mutta nämä nimet tarkoittavat vain pelastusta, joka kuuluu ajalliseen elämään. Ne eivät voi vapahtaa kuolemasta. Ne eivät voi antaa iankaikkista elämää. Kun Saksassa on alkanut ilmestyä lehtiin sellaisia kuolinilmoituksia, joissa sanotaan "Hän kuoli uskossa Hitleriin", ei sillä tarkoiteta, että Hitler voisi auttaa kuolemassa. Ne ovat jumalattomien ihmisten ilmoituksia, niiden, jotka eivät näe mitään muuta elämää olevaksi kuin tämän ja siinä he uskovat tämän mainitsemansa johtajan auttavan.

Mutta Herra Jeesus on tullut vapahtamaan synnistä ja kuolemasta. [---]

Ei sinun tarvitse paljoa oppia tullaksesi autuaaksi. Katso tuota nimeä: Jeesus.

Me sanomme: Jeesuksen nimessä kokoonnumme. Jeesuksen nimellä aloitamme vuoden päivän. Se on hyvä. Mitä sillä tarkoitamme? Emmekö sitä, että muistaen: olemme vapahdetut, teemme kaiken. "Kaikki mitä teette sanalla tai työllä, tehkää minun nimeeni". Tee sentähden päivän työsi Jeesuksen nimeen. Muista: minä olen lunastettu, vapahdettu. Ehkä silloin paha tuulesi häviää ja voit olla ystävällinen niillekin, jotka tuottavat sinulle harmia. Mutta ennen kaikkea, muista rukous. Tee se Jeesuksen nimeen. Rukoile vapahdettuna.

On ihana asia, että tänne alas on kirjoitettu nimi. Silloin on mahdollista, että vielä mahdottomampi asia tapahtuu, syntisen nimi kirjoitetaan taivaan kansalaisten luetteloihin."

(Ristin ihme, s. 46-50)

Oikein hyvää uutta vuotta jokaiselle!

Kauko Veikko Tamminen (1882-1946) oli lahjakas julistaja, 
jonka uudenvuodenpäivän saarnan ajattelin saattavan 
viehättää lukijoita. Itse olen tykästynyt Tammisen teksteihin.
Kuva Nuorison ystävä nro 18/1936.

Lähteet:

Feast of the Circumcision. New Advent: https://www.newadvent.org/cathen/03779a.htm

Kauko Veikko Tamminen: Ristin ihme. Saarnoja ensimmäisen vuosikerran teksteistä (1948)

Uudenvuodenpäivä. Kirkkovuosikalenteri: https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/maanantai-1-1-2024/

Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto (1985)