Hirvensalmen kirkkopalo 12.5.1914

Kirjoittaja:

Ossi Tammisto

Varsinkin menneinä aikoina, jolloin kirkkojen lämmitys tapahtui yksin omaan tulta apuna käyttäen sattui niissä usein onnettomuuksia, jotka pahimmillaan johtivat koko kirkon joutumiseen tulen ruuaksi. Näin kävi myös Etelä-Savon Hirvensalmen vanhalle kirkolle 12. toukokuuta 1914. Koska tapaus sattui silmiini kerron tapauksesta lyhyesti eräänlaisena esimerkkinä lukuisista vastaavista, sekä hieman yllättävästä huomioinnista Satakunnan rukoilevaisten parissa ja myöskin uuden kirkon vihkimisestä.

Kirkko nousee ja saa muotonsa

Hirvensalmi sijaitsee Etelä-Savon maakunnan länsiosassa ja sitä halkovat laajat järvialueet. Kertomuksen kohteena oleva kirkko ei sijainnut aivan nykyisen kirkon kohdalla, vaan nykyisten sankarihautojen paikkeilla, jonne se kohosi vuonna 1768. Suunnittelusta vastasi rakennusmestari Erkki Alho ja kirkko edusti tyyliltään puista yksinkertaista savo-karjalaista 1700-luvun ristikirkkotyyliä.

Hirvensalmen kirkon suunnitelma vuodelta 1768. Teknillisen korkeakoulun Arkkitehtuurin 
opetuskuvakokoelma: Arkkitehtuurin historian opetusdiat, kirkot: 1700-luku (B27) | Aalto-yliopiston arkisto | Finna.fi

Vuonna 1875 kirkossa suoritettiin perinpohjaiset muutos- ja laajennustyöt. Niiden piirustukset laati lääninarkkitehti K. Kiseleff. Tuolloin sinne saatiin myös B. Godenhjelmin maalaama, Kristuksen kirkastumista esittävä alttaritaulu. Korjauksen yhteydessä vuonna 1905 kirkkoon saatiin myös lämmitys ja vuonna 1906 se sai uuden ulkomaalin. Urkuja siellä ei sen sijaan koskaan ollut.

Kohtalokas rippikoulupäivä

Tiistaina 12. toukokuuta 1914 pidettiin kirkossa poikien rippikouluopetusta. Tätä varten oli kirkkoa alettu lämmittää. Kuitenkin aamulla kello 10 aikoihin, opetuksen juuri alettua, sattui onnettomuus. Ylikuumentunut kamiinantorvi sytytti tulipalon välikatolle, mistä se sitten alkoi levitä muualle kirkkoon. Tämä siitä huolimatta, että kirkon lämmityslaitos oli tarkastettu viimeksi saman vuoden huhtikuussa, jolloin sen todettiin olevan täysin kunnossa.

Tältä Hirvensalmen kirkko näytti 1900-luvun alussa. Museoviraston Historian kuvakokoelma: 
Erkki Alhon vuonna 1768 rakentama Hirvensalmen vanha kirkko | Museovirasto | Finna.fi

Rippikoululaiset eivät kyenneet saamaan tulta aisoihin puutteellisen sammutuskaluston takia, eikä Kissakosken tehtaaltakaan tuotu ruisku onnistunut pelastamaan kirkkoa, vaikka palohälytys suoritettiinkin ripeästi. Parin tunnin kuluttua palon alusta kirkon seinät romahtivat jo alas. Kolmessa tunnissa kirkko oli jo palanut perustuksia myöten.

Niin hurja oli tulen voima, että kirkosta noin 300 metrin päässä tuulen alapuolella sijainneen kappalaisenvirkatalon useiden rakennusten katot syttyivät tuleen. Ne saatiin kuitenkin sammutettua ilman suurempia tuhoja. Lisäksi kirkon kellotapuli kelloineen saatiin pelastettua, vaikka se kärsikin vaurioita, joiden rahallinen arvo arvioitiin tuhanneksi markaksi.

Kirkon esineistöä saatiin pelastettua jonkin verran, ainakin sakastin irtaimen omaisuuden mainitaan ehtineen tulla pelastetuiksi. Sen sijaan kirkon kuudesta kynttiläkruunusta saatiin pelastettua vain yksi. Muuten irtaimisto tuhoutui, kuten esimerkiksi alttaritaulu, joka mainitaan vakuutetun 1000 markasta.

Kuva liekehtivästä Hirvensalmen kirkosta. Suur-Savo 53/1914, 16.5.1914: 
16.05.1914 Suur-Savo no 53 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Kirkolla oli olemassa palovakuutus, mitä nostettiin aika lailla esille uutisissa, toisaalta vahinkojen taloudellisen suuruuden hahmottamiseksi, mutta ehkä myös muistutukseksi siitä, että nämä asiat kannattaisi pitää kunnossa. Tosin osa lehdistä uutisoi kirkon vakuutetun 40 000 markasta "jossain ruotsalaisessa yhtiössä", kun taas toisaalla mainittiin kirkon olevan vakuutettuna Suomen evankelis-luterilaisten seurakuntain paloapuyhdistyksessä 67 500 markasta, josta tosin vain 26 100 markkaa tuli kyseisen yhdistyksen maksettavaksi.

Etelä-Savon suru satakuntalaisia ravistelemassa

Kirkkojen palamiset järkyttivät paitsi paikallista yhteisöä niin myös kiinnittivät huomiota ympäri maata. Mielenkiintoinen osoitus tästä oli Hirvensalmen osalta pari Länsi-Suomen Herännäislehdessä ilmestynyttä kirjoitusta. Kyseessä oli rukoilevaisen herätysliikkeen äänenkannattaja. Kyseinen liike vaikutti lähinnä Satakunnassa ja Vakka-Suomessa, kaukana Savonmaalta, mutta silti Hirvensalmen tragedia kiinnitti lehden huomion. Tähän oli ilmeisesti syynä se, että rukoilevaistaustainen pappi Matti Merivirta (1866 - 1944) oli toiminut Hirvensalmen kappalaisena vuosina 1904-1910, kunnes oli tullut valituksi Kesälahden kirkkoherraksi. Ehkä hän itse kirjoitti jutun, tai ainakin oli välittänyt toimitukseen tiedon tapauksesta.

Tällä Hirvensalmen palaneen kirkon alttarilla oli myös Merivirta saanut palvella. Ehkä hän on se, joka murehtii siellä annetun myös tyhjiä lupauksia ja nautittu ehtoollista väärällä mielellä. Kustaa Ruhanen, Museoviraston Historian kuvakokoelma: Hirvensalmen vanhan kirkon sali | Museovirasto | Finna.fi

Lehdessä pohdittiin "[M]itä tarkoittaa Herra, kun temppelinsä antaa palaa". Kirjoittaja toteaa Raamatussa vastaavan olevan yleensä Herran lähettämä rangaistus. Kirjoittaja pohtii, kuinka tuossakin kirkossa oli Herran sanaa julistettu, "Mutta monelle kuurolle korvalle. Monet kalliit rippilupaukset tehty, mutta häpeällisesti rikottu. Herran pyhä sakramentti usein tuomioksi nautittu. Jumala ei anna itseänsä pilkata."

Kirjoittaja tekee varsin voimakkaita päätelmiä, mutta hän ehkä käyttääkin Hirvensalmen kirkkoa yleisluontoisena varoittavana esimerkkinä ilman, että hän varsinaisesti väittää Hirvensalmella olleen erityisen paljon kuvattuja ongelmia, jotka toisaalta taisivat sopia hyvin moniin seurakuntiin. 

Hän uhraa ajatuksensa myös heille, jotka olisivat kaivanneet jumalanpalvelusta: missä nyt papit saarnaavat, mihin kokoontua sanankuuloon? Hän arvelee monien kyynelsilmin katselleen "kauniin kirkkonsa kolkkoja raunioita". Ehkäpä nämä kokevat piston sydämessään siitä, että olisivat voinee käydä siellä useammin. Kirjoittaja toteaa, että Kristuskin saarnasi usein taivasalla eikä hirvensalmelaisilta ollut sentään otettu Jumalan sanaa pois, ja toivookin sen tulevan heille yhä arvokkaammaksi.

1770-luvulla rakennettu kellotorni selvisi tulipalosta vähäisin vaurioin. Kuva otettu 1930-luvulla. 
Museoviraston Historian kuvakokoelma: Hirvensalmen kirkon 1770-luvulla rakennettu kellotapuli | Museovirasto | Finna.fi

Kirjoitus päättyy kehotukseen, joka osoittaa kirjoittajan käyttäneen tapausta juurikin yleisluontoisena varoitusmerkkinä ja kehotuksena lukijoilleen heidän kotikonnustaan riippumatta: "Kaikille on tästä nyt Herran vakaa varoitus: älä täst'edes syntiä tee, ettei jotain pahempaa sinulle tapahtuisi!"

Uusi kirkko vihitään käyttöön vanhoja herätyksiä muistellen

Länsi-Suomen Herännäislehti antoi huomionsa Hirvensalmen kirkolle uudelleen parin vuoden päästä, kun uusi, Josef Stenbäckin suunnittelema kivikirkko vihittiin käyttöön. Kyseessä olikin oikein suuri tapaus, sillä toisessa lehdessä kerrotaan seurakuntalaisille tilaisuuteen 1500 ennakkolippua, jota ilman kirkkoon ei tuona päivänä päässyt.

Jutun kirjoittaja oli tällä kertaa itse paikalla, sillä hän oli edellä mainittu Matti Merivirta. Savonlinnan hiippakunnan piispa O. I. Collianderin ohella oli näet kirkkoa vihkimässä käyttöön tuomiokapitulin asessori, seurakunnan kappalainen sekä kahdeksan muuta pappia, joista useampi oli entisiä Hirvensalmen pappeja, joukossaan myös Merivirta.

Jo vuonna 1915 nousi palaneen kirkon tilalle uusi, Josef Stenbäckin suunnittelema kivikirkko, jonka tyyli on hyvin tunnistettavissa muista Stenbäckin töistä. Museoviraston Historian kuvakokoelma: Josef Stenbäckin suunnittelema vasta valmistunut Hirvensalmen kivikirkko | Museovirasto | Finna.fi

Piispa Colliander puhui alttarin edessä seuraavan raamatuntekstin pohjalta: "Mihinkä paikkaan ikänänsä minä säädän minun nimeni muiston, sinne minä tulen sinun tykös ja siunaan sinua" (2. Moos. 20:24). Tämän pohjalta piispa totesi Herran säätäneen nimensä muiston myös tähän kirkkoon, jossa Herra on sanan ja sakramenttien kautta läsnä. Muiden pappien lausuttua omat muistolauseensa seurakunnalle piispa rukoili siunausta kirkkorakennukselle ja totesi sen käyttöön otetutuksi.

Tätä seurasi päiväjumalanpalvelus, jossa saarnasi entinen Hirvensalmen kirkkoherra A. V. Lund. Suuren väkimäärän vuoksi pidettiin vielä toinenkin jumalanpalvelus, sillä kaikki läsnäolleet eivät olleet mahtuneet kirkkoon ensimmäisessä jumalanpalveluksessa. Siellä pidettiin kaksi saarnaa, jotka pitivät seurakunnan entiset kappalaiset, K. F. Järnefelt sekä Merivirta. Järnefeltin tekstinä oli Tiit. 2:11-12: "Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt, joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään".

Tältä alttarilta piispa Colliander julisti kirkon käyttöön otetuksi. Museoviraston Historian kuvakokoelma: Hirvensalmen uuden kivikirkon kuori | Museovirasto | Finna.fi

Merivirran tekstinä oli puolestaan 1. Piet. 2:5: "Ja myös te niinkuin elävät kivet rakentakaat teitänne hengelliseksi huoneeksi ja pyhäksi pappeudeksi uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta otolliset ovat."

Jumalanpalveluksen jälkeen piispa, papit sekä joukko seurakuntalaisia osallistui vielä päivälliselle Sysmälän pappilassa, missä pidettiin useita puheita. Merivirta puhui viimeisenä käsitellen Hirvensalmella entisaikoina vaikuttanutta herätysliikettä, ilmeisesti n.s. Mikkelin seudun herätystä, jonka jatkumona hän piti sitä herätystä, joka oli vaikuttanut hänen kappalaisaikanaan paikkakunnalla.

Uuden kirkon vihki käyttöön Savonlinnan piispa Otto Immanuel Colliander. Wikimedia Commons: 
Tiedosto:Otto Immanuel Colliander.jpg – Wikipedia

Merivirran mukaan herätysliikkeet eivät ole läheskään aina pappien aikaansaamia, vaan ne syntyvät Pyhän Hengen vaikutuksesta eri paikoissa "edellyttäen tosin usein, että entisinä aikoina on ollut seudulla niitä, jotka jälkipolvillekin ovat herätystä rukoilleet" Näinkin hän näyttää pitäneen tuota herätystä vanhan jatkumona. Papisto saattoi usein jopa vastustaa herätystä, mutta "toisaalta on myös papin ihanaa antautua herännyttä kansaa ruokkimaan Jumalan sanalla".

Merivirta totesi herätyksen ajan olleen Hirvensalmella ihanaa aikaa, mutta arveli, että hengellinen elämä oli paikkakunnalla nykyään hiljaista. Hän uskoi kuitenkin Herran voivan nostaa sen vielä uudelleen eloon. Juhlan jälkeen hän kävi vielä seuraavana päivänä Anna Rahikaisen tuvalla tapaamassa pientä joukkoa tuttuja, jotka olivat olleet mukana herätyksessä.

Kirkko on kestänyt

En tiedä, miten kävi Merivirran herätystoiveiden, nähtiinkö Hirvensalmella hengellisen elämän elpymistä. Kirkko on kuitenkin pysynyt pystyssä, samoin edellisen kirkon vanha kellotapuli. Toivottavasti ne saavat nähdä vielä useita vuosisatoja, ja ehkä myös samanlaisia herätyksiä, joita Mikkelin seudun herätys tuotti 1800-luvulla ja joita Satakunnasta Savoon siirtynyt rukoilevaispastori Merivirta sai todistaa 1900-luvun alussa. Aika näyttää.

Hirvensalmen kirkko seisoo jykevästi paikallaan... Wikimedia Commons: 
File:Hirvensalmen kirkko - Kirkkotie 6 - Hirvensalmi - 2.jpg - Wikimedia Commons

...kuten myös vanhan kirkon kellotapuli. Wikimedia Commons:
 File:Hirvensalmen kirkon tapuli - Kirkkotie 6 - Hirvensalmi - 1.jpg - Wikimedia Commons

Lähteet:

Hirvensalmen kirkko. Hirvensalmen seurakunta. Verkkoversio: Hirvensalmen kirkko - Hirvensalmen seurakunta

Hirvensalmen kirkko palanut. Laatokka 52/1914, 14.5.1914. Verkkoversio: 14.05.1914 Laatokka no 52 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Hirvensalmen kirkko palanut poroksi. Päivälehti 129/1914, 2.6.1914. Verkkoversio: 02.06.1914 Päivälehti no 129 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Hirvensalmen kirkko palanut poroksi. Uusi Aura 54/1914, 14.5.1914. Verkkoversio: 14.05.1914 Uusi Aura no 54 (3-päiv. painos) - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Hirvensalmen kirkko palanut. Pohjalainen 107/1914, 13.5.1914. Verkkoversio: 13.05.1914 Pohjalainen no 107 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Hirvensalmen kirkon palo. Pohjalainen 108/1914, 14.5.1914. Verkkoversio: 14.05.1914 Pohjalainen no 108 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Hirvensalmen kirkko valmistunut. Herättäjä 33/1916, 18.8.1916. Verkkoversio: 18.08.1916 Herättäjä no 33 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

M[atti] M[erivirta]: Hirwensalmen kirkon wihkijäiset. Länsi-Suomen Herännäislehti 10/1916, 15.10.1916. Verkkoversio: 15.10.1916 Länsi-Suomen herännäislehti no 10 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Päivän kuulumisia. Länsi-Suomen Herännäislehti 6-7/1914, 15.6.1914. Verkkoversio: 15.06.1914 Länsi-Suomen herännäislehti no 6-7 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto