"Nyt ylös sieluni!" - nuorena hukkunut virsimestari Johan Kahl

Kirjoittaja: Ossi Tammisto

 JOHAN KAHL (1721-1746)

Joittenkin ihmisten luovuus puhkeaa kukkaansa jo aivan nuorella iällä, toisten taas saavuttaessa tärkeimmät saavutuksensa vasta kypsemmällä iällä. Sitten on heitä, joiden elämänlanka katkeaa varhain ja äkkinäisesti, mutta jotka ennen sitä, edes tietämättä varhaista lähtöään, saavuttavat jotakin pysyvää ja kestävää. Näin oli nuoren ruotsalaisen kirjurin Johan Kahlin laita. Tosin meillä suomalaisilla on ollut merkittävä rooli siinä, että Kahlin kirjallisen työn vaikutus on muodostunut suorastaan maailmanlaajuiseksi.

Nuoren kirjurin lyhyt elämä

Kahl oli kotoisin Visbyn kaupungista Gotlannista.
Wikimedia Commons.

Johan Kahl syntyi 25. kesäkuuta 1721 kauppiaan pojaksi Ruotsin Gotlannin saarella Visbyn kaupungissa. Isän mainitaan olleen varakas sekä kaupungin raatimies, vaikka joku kirjoittaakin köyhästä suurperheestä. Ehkä tällöin on ajateltu sitä, kuinka Johan jo nuorena miehenä lähti Tukholmaan elantoa hankkimaan, mutta jos väite suurperheestä pitää paikkansa, niin pakkohan sitä luultavasti oli lähteä rakentamaan uraa kotinurkkien ulkopuolelle.

Tukholmassa onnistikin työpaikan suhteen, sillä hän pääsi kirjuriksi kuninkaan revisiovirastoon. Varmasti ihan passeli pesti, mutta ei mitään parrasvaloissa paistattelua. Voi olla, että Kahl olisikin jäänyt tyystin historian hämäriin ja ehkä sivumaininnaksi johonkin tukholmalaisia virkamiehiä käsitelleeseen tutkimukseen, ellei hän olisi sattunut päätymään mukaan Tukholmassa vaikuttaneeseen herrnhutilaiseen liikehdintään. Kyseessä oli Böömissä 1720-luvulla syntynyt liikehdintä, jonka alkajana ja hengellisenä isänä oli kreivi Nikolaus Ludwig von Zinzendorf. Liikkeen tunnetuin vaikutus lienee Päivän Tunnussanan eli raamatunlauseiden vuoden joka päivälle julkaiseminen. Liikkeessä korostui morsiusmystiikka eli seurakunnan ja Kristuksen välisen suhteen kuvaaminen avioliittona seurakunnan ollessa morsian, verimystiikka eli Jeesuksen ristinhaavat sekä lähetyshenkisyys, joista viimeinen oli kuljettanut sen tänne pohjan perillekin. Täällä Pohjolassa herrnhutilaiset toimivat luterilaisen kirkon sisällä herätysliikkeenä.

Hiärneska malmgården toimi Tukholman herrnhutilaisten 
tärkeänä kokoontumistilana. Wikimedia Commons.

Herrnhutilaiset olivat laulavaa väkeä, ja luonnollisesti kaivattiin lauluja, jotka toistaisivat liikkeen omia sydänääniä. Tarvittiin siis sanoittajia ja nuoren kirjurimme pää ja kynä osoittautuivat molemmat teräviksi. Kun 1743 ilmestyi tuo kaivattu laulukirja Sions sånger oli siinä jo parikin Kahlin kipaletta kirjan 90 kappaleen joukossa. Näissä lauluissa ilmeni eräissä säkeissä hyvin palava hengellinen koti-ikävä runoilijan ollessa mielellään valmis nukkumaan Jeesuksen haavoihin ja olisi valmis lähtemään vaikka heti Taivaan kotiin, jos kutsu kävisi. Tuolloin Kahl oli noin 22-vuotias.

Hänen lauluistaan pidettiin, ja niinpä kun laulukokoelmaa parin vuoden päästä 1745 laajennettiin 130 laululla oli Kahlin kynä sauhunnut ja mukaan saatiin häneltä useita kymmeniä uusia lauluja. Yhteensä hänen arvioidaan kirjoittaneen noin 50 virttä. Hänen vaikutuksensa kokoelmaan oli siis valtava. Nyt syntyivät muun muassa hitit "Käy sydämeni temppeliin" sekä erityisesti "Nyt ylös, sieluni". Ensin mainittu on melkoista raamatullisten kielikuvien ilotulitusta, sillä siitä on löydetty yli 30 viittausta Raamattuun. Kahl siis selvästi tunsi hyvin Raamattunsa, ja sitä hän pyytää virressäänkin voivansa tuntea yhä paremmin:

Taas tahdot minut, oppilaan,

sanasi kouluun panna.

Tee minut tarkkaavaiseksi,

Marian sydän anna.

Suo hyvä osa valita

juuressa jalkojesi.

Myös anna voimaa kulkea

jäljissä askeltesi.

Kauaa ei Kahl itse saanut näitä lauluja laulaa ja uutta kokoelmaa käsissään pidellä. 6. syyskuuta 1746 hän oli ollut vesillä Tukholman saaristossa yhdessä sisarustensa lasten kanssa. Silloin syysmyrsky oli yllättänyt heidät ja he hukkuivat Sandhamnin edustalla. Kahl oli kuollessaan vasta 25-vuotias.

Sandhamn ja sen lähivesistöjä. Näillä tienoilla Kahlin nuori 
elämä päättyi meren aaltoihin. Wikimedia Commons.

Meri vei runoilijan, mutta laulut lentävät merten yli

Laulut jäivät kuitenkin elämään. Ne itse asiassa saivat Suomen puolella vielä Ruotsiakin vankemman kaikupohjan, kun silloinen Jalasjärven kappalainen Elias Lagus julkaisi suomeksi kokoelman Siionin virret vuonna 1790. Näin herrnhutilaisten laulut levisivät myös suomalaisen herätyskristillisyyden käyttöön. Samassa yhteydessä hän käänsi myös useita Kahlin virsiä. Samana vuonna julkaisivat papit Antti (Anders) Achrenius ja Bengt Jakob Ignatius kokoelman Halullisten sielujen hengelliset laulut, tuolloin vasta 26 laulua kattavana, mutta juuri sen kautta Suomen kamaralle tuli se laulu, joka tulisi päätymään vielä virsikirjan päätösvirreksi, tuo jykevä veisu, joka on monesti toiminut hautajaisvirtenä ja alkaa tuossa laulukokoelmassa näin:

Nyt ylös sieluni!

Nouse ylös mullasta tästä,

 Riennä jalkain juureen Jumalan ja Karitsan,

Ja vaikka silmäni ei sitä valoa kestä,

Niin riemuhuudolla kuitenki lähde laulamaan,

Sillä iloon täyteen,

Kuin taivaass' löytään,

Karitsan suuriin häihin olet ostettu,

Kaikki taivaan kunnia

Suuresta armosta,

Se on sun osasi, perintös' ja tavaras',

Siis iloitse ja ajattele autuuttas'!

Tuo säkeistö on ylösnousseen sielun ylistystä häntä odottavasta ilosta ja autuudesta. Kahl oli väkevien kielikuvien mies, mikä näkyy hänen muissakin lauluissaan. Ne ovatkin ainoita ikkunoita tämän nuoren miehen sielunmaisemaan, sillä hänen elämästään ei kovin paljon tiedetä. Näitä ikkunoita kuitenkin riittää, sillä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on peräti kuusi Kahlin virttä ja Siionin virsissä niitä on 18. Lisäksi hänen laulujaan löytyy niin edellä mainitusta Halullisten sielujen hengellisistä lauluista kuin yhden kappaleen verran kokoelmista Siionin kannel ja Luterilaisia virsiä. Voisi siis sanoa, että Kahlin sanoitusten perintö on Suomessa varsin elävää, on jopa luultavaa, että jokin kokoelma on jäänyt mainitsematta.

Kahlin tunnetuin virsi "Nyt ylös sieluni" alkuperäisessä 
asussaan "Sions sånger" -kokoelmassa vuonna 1743.
Wikimedia Commons.

Mutta hetkinen, Kahlhan oli ruotsalainen. Miten on asian laita siellä vastarannalla? Noh, Ruotsissa Sions sånger ilmestyi viimeisen kerran vuonna 1810. Kahlin lauluja pääsi mukaan Ruotsin kirkon vuoden 1819 virsikirjaan ja vielä vuoden 1937 virsikirjaan, mutta vuonna 1986 ei hänen laulujaan enää otettu uuteen virsikirjaan.

Suomen puolella Kahlia voi vielä veisata alkukielellä eli ruotsiksi, sillä Suomen ruotsinkielisessä virsikirjassa on mukana "Upp, du min själ och sjung", eli siis suomeksikin varmaan tunnetuin laulu "Nyt ylös sieluni". Tässä on vain se huvittava juttu, että tuo ruotsinkielinen laulu on käännös suomesta siitä huolimatta, että laulun alkukieli on ruotsi. Meillä näet laulu on paitsi säilynyt tunnetumpana myös saanut sävelekseen suomalaisen kansantoisinnon, virsikirjan mukaan se olisi toisinto Kalannista. Tämä on osaltaan ollut siivittämässä laulun menestystarinaa meillä, ja tuon sävelen kanssa on suomessa tehty ruotsinnos käännetty myös norjaksi ja löytyy suomalaista lyhyempänä Norjan kirkon virsikirjasta.

Eikä tässä vielä kaikki, sillä veisu on käännetty myös englanniksi ("Arise, My Soul, Arise!") ja on, suomalaisen sävelmän kera, päätynyt Amerikan evankelis-luterilaisen kirkon (ELCA) virsikirjaan Evangelical Lutheran Worship, toisen yhdysvaltalaisen luterilaisen kirkon, evankelis-luterilaisen Wisconsinin synodin kokoelmaan Christian Worship: a Lutheran hymnal ja vieläpä adventtikirkon  kokoelmaan Seventh-day Adventist Hymnal. Kierrätys Suomen kautta näyttää tuottaneen siis melkoisen hittikappaleen.

Kahl siis kuoli nuorena, mutta hänen sanoituksensa elävät yhä niin Itämeren tällä puolen kuin myös Atlantin molemmin puolin.  Kahl halusi tuottaa lauluillaan kunniaa Jumalalle, ja näistä lauluista hänet itsensäkin tunnetaan. Niinpä päätänkin tämän tekstin hänen tunnetuimman laulunsa viimeiseen säkeistöön nykyisen virsikirjan mukaisesti:

Siell' kaunis kannel soi,

veisaamme virttä uutta,

ei koskaan lopu se, ei koskaan vanhene.

Täällä en lauluun voi

saada sen ihanuutta,

kuitenkin laulan ylistystä Herralle.

Hän verellänsä

ja hengellänsä

myös minut Jumalalle lunastanut on.

Kunnia, kirkkaus,

voima ja ylistys

sinulle, Jeesus, ikuisesti kaikukoon.

Ja taivas, maa ja meri aamen vastatkoon.

Kahlin syntymäsaaren Gotlannin taivas, maa ja meri.
Wikimedia Commons.

Lähteet:

Arise, my soul, stretch forth to things eternal. Hymnary.org. https://hymnary.org/text/arise_my_soul_arise_stretch_forth_to_thi?extended=true#instances

Kalle Hiltunen: Nuori kielikuvien käytön mestari Johan Kahl (1721-1746). Hengellinen kuukauslehti  6/2020.  https://www.h-y.fi/media/virsirunoilijat/06_runoilijat_kahl.pdf

Aarni Voipio: Laulava seurakunta. Kertoelmia messulauluista ja virsistä. 1956.

Tauno Väinölä:  Virren tarina. 203 Käy sydämeni temppeliin. Virsikirja.fi. https://virsikirja.fi/virsi-203-kay-sydameni-temppeliin/

Tauno Väinölä: Virren tarina. 632 Nyt ylös, sieluni. Virsikirja.fi.  https://virsikirja.fi/virsi-632-nyt-ylos-sieluni/