Näin joulun alla on hyvä kirjoittaa sananen tai pari kyseisen juhlan taustoista. Ainakin täällä internetin ihmemaailmassa nimittäin joulun epäkristillisyyttä yrittävät vakuuttaa niin uskonnottomat, vanhoja pakanauskontoja elvyttävät, muslimit, Jehovan todistajat ja eräät kristillisetkin tahot. Joku syyttää vanhojen pakanallisten juhlien omimisesta, joku varoittaa pakanallisista vaikutteista. Mutta onko syytteillä perää?
Pienenä etukäteisnostona omasta näkökulmastani sanoisin, että en näe niin olennaisena sitä onko Jeesus syntynyt juuri jouluna vaiko ei. Kun asiaa tarkastellaan kristillisen uskon kannalta on inkarnaatio, Jumalan elävän Sanan syntyminen ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa varsin iso juttu, ja siten juhlan arvoinen. Sen sijaan ei välttämättä ole olennaista, onko tuon muistojuhlan vieton ajankohta välttämättä sama kuin todellinen syntymäpäivä. 25. joulukuuta on vakiintunut tuon juhlan ajankohdaksi, ja sen vaihtaminen joksikin muuksi johtaisi luultavasti siihen, että kaikkien hyväksymää ajankohtaa ei löydettäisi. Mielenkiintoista kyllä tällekin päivämäärälle on myös löydettävissä perusteita.
En ole tämän alan erityinen asiantuntija, vaan luotan itseäni viisaampiin. Suosittelenkin tutustumaan viittaamiini kirjoituksiin, joissa asiaa on taustoitettu paremmin ja syvemmin kuin tässä nyt teen.
Monimutkaisia aikalaskelmia
Ensinnäkin on todettava, että joulukuulle on todella sijoittunut useitten eri uskontojen juhlia. Onhan joulukuulle kalenterissamme sijoittuva talvipäivänseisaus ollut merkittävä taitekohta vuodenkierrossa. Kuitenkaan kristillisen joulun kytkös talvipäivänseisaukseen ja sen juhlintaan ei ole aivan niin yksiselitteistä kuin äkkinäisempi luulisi.
Miikka Niiranen on artikkelissaan Onko joulu sittenkin alunperin kristillinen juhla? kirjoittanut useisiin tutkijoihin vedoten, että joulun päivämäärä olisi laskettu Jeesuksen ristinkuoleman ajankohdasta. Varhaiset kristityt näet katsoivat ensimmäisen pitkäperjantain osuneen juutalaisen kuukalenterin Nisan-kuun 14. päivään. Muutettaessa sitä toisiin kalentereihin päädyttiin Jeesuksen kuolinvuoden pitkäperjantain sijainniksi määrittelemään Rooman valtakunnan länsiosissa juliaanisen kalenterin 25. maaliskuuta, itäosissa puolestaan kreikkalaisen kalenterin mukaan Artemisios-kuun 6. päivä. Idässäkin siirryttiin juliaaniseen kalenteriin 300-luvulla, mutta kuolinpäivänä pidettiin aiemman laskutavan perusteella 6. huhtikuuta.
Näillä päivämäärillä oli mielenkiintoinen vaikutus Jeesuksen syntymäpäivän määrittelyyn. Noihin aikoihin juutalaisten rabbiinisessa kirjallisuudessa esiintyi ajatus, jonka mukaan suuret profeetat syntyvät samana päivänä kuin kuolevat. Kristityt sovelsivat eräiden tutkijoiden mukaan tätä siten, että Jeesus olisi siinnyt Pyhästä Hengestä samalla päivämäärällä kuin hän kuoli. Niinpä 25. maaliskuuta vietetään Marian ilmestyspäivää tuon tapahtuman muistoksi (tai no, Suomessa luterilainen kirkko viettää sitä sunnuntaille siirrettynä). Sikiämisestä sitten laskettiin 9 kuukautta eteenpäin, ja voilà, saatiin 25. joulukuuta! Tai no, idässä saatiin 6. tammikuuta. Näitä kumpaistakin sitten vietettiin, ja vaihtoehtoiset päivät opittiin pikku hiljaa tuntemaan sekä lännessä että idässä.
Auringon juhlaa ja jyrkkää kristillisyyttä
Mutta hetkinen hetkinen, huutaa joku takavasemmalta. Eikö ole aivan selvää, että kristittyjen joulun vietto tulee roomalaisten Saturnalia-juhlasta? Kyseessä oli talvipäivänseisauksen aikoihin vietetty Saturnus-jumalalle omistettu juhla. Jotkin juhlanvieton tavat ovatkin saattaneet välittyä - tosin esimerkiksi lahjojen antaminen on varsin yleinen juhlaperinne muutenkin, ja myös juonnettavissa idän tietäjien lahjoista -, mutta itse asiassa joulun päivämäärän lähteeksi siitä ei ole.
Saturnalia oli näet alkuaan yksipäiväinen juhla, jota vietettiin 17. joulukuuta. Siitä se sitten piteni kolmipäiväiseksi ja lopulta seitsenpäiväiseksi, kestäen siis pisimmillään 17.-23. joulukuuta välisen ajan. Eli 25. joulukuuta ei liittynyt Saturnalian viettoon.
Antoine-François Calletin (1741-1823) näkemys roomalaisten
Saturnalian vietosta. Kristittyjen katsotaan kopioineen tätä juhlaa,
vaikkakin lahjojen antamisen ja herkuttelun ei voi sanoa olevan
mitenkään erityisen harvinaisia juhlatapoja muutenkaan. File:Saturnalia by Antoine Callet.jpg - Wikimedia Commons
Entäs sitten Voittamattoman Auringon, Sol Invictuksen syntymäpäivä? Sitä nyt ainakin on vietetty 25. joulukuuta. Kyseessä oli syyrialaisperäinen auringonjumala, jonka palvonnasta Rooman keisari Aurelianus teki valtionuskonnon vuonna 274.
On kuitenkin viitteitä siitä, että kristityt olisivat pitäneet Jeesuksen syntymäpäivänä 25. joulukuuta jo samoihin aikoihin. Siten on mahdollista, että Sol Invictuksen syntymäpäivä joko sijoitettiin tähän ajankohtaan torjumaan kristinuskon voimistumista tai että Sol Invictusta alettiin nostaa framille juuri siksi, että sen juhla soveltui tähän tarkoitukseen.
Eräänä perusteena sille, että Jeesuksen syntymäjuhlaa oli vietetty 25. joulukuuta riippumatta Saturnaliasta ja Sol Invictuksesta on esitetty donatolaiset, tuo 300-luvun alkupuolella syntynyt kristillinen ryhmä. Donatolaiset edustivat hyvin tiukkaa linjaa, sillä he eivät hyväksyneet sellaisia pappeja, jotka olivat vainojen aikana luovuttaneet ja esimerkiksi antaneet pyhiä kirjoituksia pakanoiden tuhottaviksi, mutta jotka olivat myöhemmin palanneet seurakuntiin.
 |
| Charles-André van Loon (1705-1765) maalaus Augustinuksesta ja donatolaisista väittelemässä. File:Augustine and donatists.jpg - Wikipedia |
Tämä porukka juhli Jeesuksen syntymää juurikin 25. joulukuuta. He myös kieltäytyivät viettämästä kyseistä juhlaa 6. tammikuuta, sillä he pitivät sitä vastustajansa Augustinuksen (354-430) mukaan epäkristillisenä uutuutena. Ottaen huomioon heidän jyrkkyytensä muissa asioissa on hyvin epätodennäköistä, että he olisivat suosineet pakanauskonnoista lainattua juhlapäivää varsinkin vaihtoehtoisen päivän ollessa tarjolla.
"Vanhurskauden aurinko"
Ensimmäinen aivan varma maininta 25. joulukuuta Jeesuksen syntymäjuhlana on säilynyt meille vuoden 354 Cronograph -almanakasta, jossa päivän kohdalla lukee "natus Christus in Betleem Iudee". Johannes Khrysostomos (n. 347-407) esitti ajankohdalle teoksessaan De solstitiis* oman teoriansa, joka perustui Johannes Kastajan sikiämiseen, joka puolestaan perustui tämän isän Sakariaan palvelusaikaan Jerusalemin temppelissä. Khrysostomos sijoitti sen suureen sovituspäivään tishrikuussa, eli 25. syyskuuta. Johannes Kastaja olisi siis syntynyt 25. kesäkuuta ja siitä Luukkaan evankeliumin antamia aikamääreitä hyödyntäen Jeesuksen syntymä osuisi 25. joulukuuta. On tosin muistettava, että Khrysostomoksen aikana päivä ainakin oli jo vakiintunut, joten hän ei selvittänyt aivan puhtaalta pöydältä mahdollista syntymäpäivää.
Khrysostomos huomasi kyllä talvipäivänseisauksen läheisyyden ja tiesi pakanoiden juhlivan Voittamatonta Aurinkoa. Khrysostomokselle tämä ei kuitenkaan ollut ongelma, vaan vain vahvisti hänen näkemystään. Hän näet nosti esille Malakian kirjan ennustuksen:
"He kutsuvat sitä myös 'Voittamattoman syntymäpäiväksi'. Mutta kuka on voittamaton ellei meidän Herramme, joka kärsi kuoleman ja sitten voitti sen? Tai kun he kutsuvat sitä 'Auringon syntymäpäiväksi' - niin, Kristus on vanhurskauden aurinko, josta profeetta Malakia puhui:"Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, koittaa vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien suojassa" (Mal. 3:20)."
Nyt olemme raapaisseet joulun ajoittamisen pintaa, jota voitte halutessanne enemmän selvitellä laittamieni lähteiden sekä niiden lähteiden kautta. Mutta otetaanpa nopeasti vielä yksi asia agendalle. Meillähän Jeesuksen syntymäjuhlan nimi ei ole Kristukseen viittaava Christmas, kuten englannissa, eikä syntymään viittaava italian Natale, portugalin Natal tai espanjan Navidad, ei edes saksan Weihnachten, pyhät yöt. Mistä tulee sana joulu, ja tuoko se sittenkin juhlaan pakanallisen vivahteen?
Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan ja viikinkikuninkaan hoviin
Joulu on germaaninen laina, samaa juurta kuin sana 'juhla', ja varhaisin tekstimaininta siitä on 300-luvulta, jolloin gootit käyttivät joulukuusta nimeä fruma jiuleis. Suomessa joulukuu oli itse asiassa 1500-luvulle asti talvikuu, mutta joulun merkityksen kasvettua nimi vaihtui. Kuten arkeologi ja tietokirjailija Ilari Aalto kirjoittaa oli keskiajalla suomalaisten tärkein juhla satokauden päättävä kekri.
Itämeren länsipuolella kuitenkin juhlittiin isosti joulukuussakin. Islantilainen Snorri Sturluson (1179-1241), joka kirjoitti Proosa-Eddan ja Heimskringlan eli Norjan kuningassaagat, jotka ovat merkittäviä lähteitä Skandinavian varhaishistoriaan, kirjoittaa kuinka Norjan kuningas Haakon Hyvän (n. 920-961) vietettiin jól-juhlaa kolmena keskitalvea seuranneena päivänä, eli siis talvipäivänseisauksen jälkeen. Kuten edellä viittaamani Aalto muistuttaa osuisi tämä nykyisessä kalenterissamme aika hyvin joulun lähelle. Snorrin kirjoittaessa käytettiin kuitenkin juliaanista kalenteria, jossa talvipäivänseisaus sijoittui 14. joulukuuta tienoille.
Haakon oli kuitenkin tutustunut kristinuskoon oltuaan Englannin kuninkaan Athelstanin kasvattipoikana ja kääntynytkin. Kuninkaana hän pyrki saamaan maanmiehiään kääntymään, mutta menestys oli vaisua. Haakon ei halunnut tai voinut pakottaa alamaisiaan, mutta yhden asian hän muutti, nimittäin siirsi jólin juhlimisen 25. joulukuuta eli noin kymmenen päivää alkuperäistä paikkaa myöhemmäksi. Siirtämällä juhlan Jeesuksen syntymäpäivään hän toisaalta mahdollisti itselleen juhlan viettämisen, toisaalta hän kai toivoi pikku hiljaa Kristuksen korvaavan talven taittumisen juhlinnan. Joka tapauksessa päivää ei kopioitu vanhasta Aasa-uskonnosta.
 |
| Peter Nicolai Arbon (1831-1892) maalauksessa Haakonin yritys kristillistää Odinin malja herättää tunteita. File:Peter Nicolai Arbo-Haakon den gode.jpg - Wikimedia Commons |
Uhritoimitukset olivat vaikeampi juttu. Erityisesti hevosia uhrattiin ja vihmottiin niiden verellä jumalankuvat, seinät ja juhlaväki. Uhrilihat keitettiin ja syötiin. Samoin juhlassa juotava Odinin malja oli vaikea nieltävä.
Eräässä joulujuhlassa Hladerissa isäntänä toiminut jaarli Sigurd siunasi maljan Odinin nimeen ja antoi kuninkaalle. Haakon teki sen ylle ristinmerkin, mutta Kar -niminen mies huomasi sen ja kysyi mistä oli kyse ja eikö kuningas aiokaan uhrata. Ilmassa oli uhkaava tunnelma, mutta Sigurd isäntänä päätti liennyttää ja totesi, että kuningashan vain siunasi maljan Thorin nimeen piirtämällä tämän vasaran maljan ylle. Selitys hyväksyttiin, mutta ilta jatkui vaisuna.
Seuraavana päivänä kuningasta painostettiin kovasti uhratun hevosenlihan syöntiin. Sigurd toimi jälleen välittäjänä. Haakon ei suostunut syömään lihaa, ei edes maistamaan keittoa, ja käsirysy oli lähellä. Silloin Sigurd ehdotti, että kuningas voisi pitää suutaan kattilan yläpuolella, jolloin keitetyn hevosenlihan rasvan käry nousisi sinne. Näin kuningas suostui tekemään, mutta vähemmän yllättäen kumpikaan osapuoli ei ollut asiaan tyytyväinen.
 |
| Christian Krohgin (1852-1925) piirroksessa jaarli Sigurd suostuttelee kuningasta antamaan periksi. File:Haakon den godes saga - Sigurd jarl - C. Krohg.jpg - Wikimedia Commons |
Seuraavana vuonna vastaavassa juhlassa Moren alueella väki, joka oli tappanut kolme pappia ja polttanut kolme kirkkoa aikeenaan ajaa kristinusko pois Norjasta pakottivat kuninkaan väkivallan uhalla osallistumaan uhriin. Sigurd oli taas neuvottelemassa ja kuningas suostui syömään vähän hevosen maksaa ja tyhjensi kaikki paikallisten talonpoikien tarjoamat maljat ilman ristinmerkin tekemistä. Tästä jäi kuitenkin kuninkaalle monessa mielessä paha maku suuhun.
Loppupohdintoja
Enemmänkin voitaisiin näistä tarinoida. Olennaisin pihvi jutussa oli kuitenkin se, että joulun nykyinen ajankohta on itsenäinen suhteessa vanhaan skandinaaviseen juhlaan, vaikka onkin saanut nimensä siltä. Syy-seuraus -suhde roomalaisten juhlien kanssa on epäselvempi, mutta ei tosiaan niin selvästi kopioitu kuin äkkinäisempi luulisi.
Päivämäärästä ei varmastikaan saada lopullista varmuutta. Tiedän monien kristittyjenkin pitävän oikeampina muita aikoja. Kaikkia teorioita puolesta tai vastaan en tässä esittänyt, en edes yrittänyt. Kuten edellä totesin en itse edusta tässä asiassa mitenkään tiukkaa linjaa. Asia on ainakin selvästi juhlan arvoinen, ja vakiintunut päivä sille käytännöllinen. Olen myös Khrysostomoksen linjoilla siinä, että valon lisääntymisen symboliikka talvipäivänseisauksen aikoihin sopii oikein hyvin yhteen kristillisen sanoman kanssa. Muutenkin pidän vaikuttavana kirkkovuoden rytmiä, jossa Marian ilmestyspäivästä lasketaan 9 kuukautta Jeesuksen syntymään (ja siinä välissä Johannes Kastajan syntymään).
Joka tapauksessa minusta on ollut kiehtovaa huomata, ettei kyse ole välttämättä lainkaan siitä, mitä moni ajattelee, eli pakanoiden juhlien valtaamisesta kristityille. Tai no, Haakon ehkä yritti jotain sellaista, mutta ei niin, että hän olisi laittanut kristillisen juhlan pakanalliseen ajankohtaan, vaan hän laittoi pakanat juhlimaan juhlaansa kristillisenä ajankohtana (mikä ei ollut suoranainen menestys ainakaan hänen valtakaudellaan).
Lukijat ovat luonnollisesti vapaita juhlimaan mitä lystäävät. Toivon kuitenkin, että tämä(kin) teksti tarjosi uutta tietoa, mielenvirkistystä ja ajatuksia. Tutustukaa erityisesti Niirasen ja Aallon kirjoituksiin lisätietoa kaivatessanne. Oikein hyvää joulua!
 |
| Jeesus seimessään kuvattuna 300-luvukka kuolleen Marcus Claudianuksen sarkofagissa. Härkä ja aasi viittaavat Jesajan kirjan kohtaan "Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, minun kansani ei tajua." (Jes. 1:3).File:0 Sarcophage de Marcus Claudianus - Pal. Massimo alle Terme.JPG - Wikimedia Commons |
*Ilmeisesti pidetään epäselvänä, onko Khrysostomos kirjoittanut kyseisen tekstin. Se on kuitenkin säilynyt hänen nimiinsä laitetussa saarnakokoelmassa.
Lähteet:
De Solstitiis et Aequinoctiis Isabella Imagen englanninkielinen käännös tekstistä v. 2022
Hakon the Good's Saga The Medieval & Classical Literature Library
Ilari Aalto: Onko joulu pakanallinen juhla? Mullan alta 25.12.2019
Ilari Aalto: Joulunviettoa viikinkien tapaan Mullan alta 21.12.2020
Petri Hiltunen: Kirkkovuoden synty Luterilainen.net 9.12.2019
Jari Jolkkonen: Tämä on se yö Savon Sanomat 24.12.2015
Miikka Niiranen: Onko joulu sittenkin alunperin kristillinen juhla? Areiopagi 19.12.2013
Roger Pearse: Some notes on “De solstitiis et aequinoctiis” (CPL 2277) 26.12.2019
Saturnalia | Celebration, Sacrifice, & Influence on Christmas | Britannica